tag:blogger.com,1999:blog-88502641078834905722024-03-13T13:35:10.993+02:00KauhublogiGrewhttp://www.blogger.com/profile/15031400399513650656noreply@blogger.comBlogger170125tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-26140394273860896462020-10-30T15:57:00.002+02:002020-10-30T19:39:28.728+02:001999<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVDG7APmg6d7s0QodqUtkC3kyjx2batfBicUXB_8pzjq6p6QhQxsCG5WXuhIB3oiYhQpbf_tKqegOcDHjSZj7zyLdS6lLbmoOT9MX0u0I3rk-QYD5TawL3-AJAleT6aYcqPJ_Q80fyp83U/s626/34.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="324" data-original-width="626" height="206" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVDG7APmg6d7s0QodqUtkC3kyjx2batfBicUXB_8pzjq6p6QhQxsCG5WXuhIB3oiYhQpbf_tKqegOcDHjSZj7zyLdS6lLbmoOT9MX0u0I3rk-QYD5TawL3-AJAleT6aYcqPJ_Q80fyp83U/w400-h206/34.jpg" width="400" /></a></div><br /></div><p> "<i>Eletään vuotta 1999.</i>"</p><p>Kyseinen lause vie minut muistoissani takaisin päiväkotiin ja aikaan, jolloin olin vasta 5-vuotias. Meillä oli tuolloin tapana lukea jokaisen päivän alussa päivämäärä ääneen liitutaululta.Vuosi 1999 on kuitenkin porautunut mieleeni niin syvälle, etten edes kykenisi unohtamaan sitä. Sinä vuonna ensimmäinen hampaani putosi, matkustin ensimmäistä kertaa lentokoneessa ja - valitettavasti - menetin myös lapsuuden viattomuuteni.</p><p>Se eräs muisto, joka ei suostu lähtemään mielestäni liittyy erääseen vanhaan, mutta meille uuteen televisioon. Niihin aikoihin Pokemón oli suuri hitti koulussamme; kortit, pelit, tarrat ja tietenkin kaikista suosituimpana, tv-ohjelma. Kuten olettaa saattoi, joka päivä tultuani kotiin koulusta istuin katse liimattuna televisioon heti iltapäivä viiden jälkeen, jolloin ohjelma alkoi. Ainoa ongelma oli se, että isäni katsoi uutiset aina kello 17.30 ja Pokemón jaksoni tulivat peräkkäin ilman taukoja. Tämä tarkoitti sitä, että päivittäin minulta jäi yksi jakso katsomatta. Jaksoin kinastella asiasta isäni kanssa päivästä toiseen. Isäni luultavasti kyllästyi tähän ja kävi ostamassa toisen television.</p><p>Isäni laittoi ostamansa television minun huoneeseeni. Se oli ikivanha putkitelevisio, jonka päällä oli säädettävät antennit. Siinä oli yhteensä 20 kanavaa, mutta ei tietenkään sitä, mistä Pokemón näkyi. Muistini mukaan en kuitenkaan välittänyt tästä, sillä olin niin innoissani että minulla oli huoneessani oma televisio. Selatessani kanavia huomasin, että vain kanava 2 (TVO kids) oli katsomisen arvoinen, joten päätin katsoa sitä. </p><p>Kului muutama kuukausi ennen kuin löysin kanavan 21. Eräänä huhtikuisena päivänä selasin jälleen kanavia ja toivoin, että löytäisin kanavan josta Pokemón näkyisi. Painoin kaukosäätimestä numerot "<i>21</i>" toivoen, että televisio sisältäisikin yli 20 kanavaa ja se toden totta sisälsi! Isäni oli yllättynyt myöskin ja antoi minun jatkaa television katselua todettuaan, että uusi kanava oli sovelias lapsille. Kanava oli nimeltään "<i>Caledon Local 21</i>" ja myöhemmin ymmärsin, että sitä lähetettiin Ontariosta, Caledonin kaupungista. Se oli sattumoisin todella lähellä minun kaupunkiani.</p><p>Tuolla kyseisellä kanavalla näytettävät ohjelmat olivat todella huonosti tehtyjä, enkä ymmärtänyt mitä niissä edes tapahtui. Kuitenkin, kasvaessani vanhemmaksi ja ajatellessani kanavaa tajusin, kuinka sairaita ohjelmat olivat olleet ja mietin, <i>Mitä hemmetiä oikein katsoin?</i></p><p>Seuraava lista on ohjelmista ja jaksoista, joita muistan nähneeni kyseisellä kanavalla. Se, että muistan ne näinkin yksityiskohtaisesti hirvittää minua. Luulen, että tällaiset asiat painuvat syvälle muistiisi. Kanavalla oli vain muutama ohjelma, sillä sitä pystyi katsomaan vain kello 16.00 ja 21.00 välillä.</p><p><br /></p><p><b>Huhtikuu 1999</b></p><p><u>Herra Karhun kellari - Jakso 12</u>: Todella epäilyttävä nimi. Ainakin, jos katsot sitä nykyaikaisesta näkökulmasta. Ohjelmassa oli karhumaskotin asua pitävä mies, joka sai kellariinsa joka päivä uuden vieraan (Vieras oli aina lapsi). Se oli kuvattu todella huonolaatuisella videokameralla. Poliisi kysyi minulta myöhemmin paljon kysymyksiä liittyen juuri tähän kyseiseen ohjelmaan. Jakso 12 alkoi siten, että Herra Karhu istui pöydässä pelaamassa tammipeliä yksikseen. Hän pelasi jonkin aikaa kunnes joku koputti oveen. Kamera kuvasi ylöspäin portaita ja kohti ovea, johon oli koputettu. Herra Karhu kiipesi portaat ylös ja avasi oven kahdelle pienelle lapselle. Toinen oli poika lähellä minun ikääni ja toinen tyttö, joka näytti noin 8-vuotiaalta.</p><p>Herra Karhu tanssahteli onnessaan ja alkoi puhumaan lapsille; en kuitenkaan kuullut selkeästi, mitä he puhuivat. Herra Karhu päästi lapset melko pimeään kellariin, jota valaisi vain pöydällä oleva pieni öljylamppu. En muista jaksosta paljoakaan muuta, paitsi sen, että karhu lauloi laulua, jota en myöskään kuullut kunnolla. (Tämä saattoi myös johtua hänen kasvonsa peittävästä maskista). Jakso loppui heidän leikkiessä piiloa; lapset olivat komerossa ja Herra Karhu laski.</p><p><b>Toukokuu 1999</b></p><p><u>Soppa ja Lusikka:</u> En oikeastaan edes usko, että tämä oli ohjelma. Luulen, että kyseessä oli pikemminkin jonkinlainen elokuva. Muistan, että lopetin Caledon Local 21-kanavan katsomisen hetkeksi juurikin tämän kyseisen ohjelman takia, sillä se oli mielestäni niin typerä. Ohjelmassa oli keittopurkki ja lusikka, jotka oli kiinnitetty naruihin ja ne heiluivat edestakaisin. Näytti siltä, kuin joku olisi pidellyt naruista ja heilutttanut niitä kameran edessä. Tämäkin oli kuvattu kellarissa, joka näytti tismalleen samalta, kuin Herra Karhun. Ohjelman lopun muistan selkeästi vieläkin.</p><p>Ohjelma kesti vain noin puolisen tuntia ja siinä ei tapahtunut mitään mielenkiintoista; lusikka jahtasi keittoa ja yritti "syödä" sen. Lopussa näytettiin pöytää, jonka ympärillä istui noin seitsemän lasta. Kaikilla heistä oli edessään lautasellinen keittoa. Lapset katsoivat kameraa ja heidän kasvoillaan oli hämmentynyt, melkein jopa pelokas ilme. Kameramies kohotti keittopurkin lasten eteen ja sanoi, "<i>Luuuuusikat valmiina?</i>" Sitten ohjelma loppui.</p><p><b>Kesäkuu 1999</b></p><p>Oli kesä ja en ollut katsonut kanavaa 21 hetkeen, kunnes eräänä päivänä olin yökylässä kaverini luona ja päätin katsoa sitä jälleen. Ystäväni oli saanut television huoneeseensa 6-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi, joten me luonnollisesti valvoimme todella myöhään (21.30 on meille todella myöhä) ja katsoimme televisiota. Silloin muistin kanavan 21 ja kerroin siitä myös ystävälleni. Me päätimme katsoa, näkyikö kanavalta mitään ja meidän onneksemme sieltä näkyi (he olivat varmaan muuttaneet lähetysaikoja).</p><p><u>Herra Karhun Kellari - Jakso 23:</u> Tämä jakso oli mielestämme todella viihdyttävä, pääasiassa sen takia, että siinä kiroiltiin. Nyt kun muistelen jaksoa, siinä oli jotain pahasti pielessä. Jakso alkoi siten, että kamera oli kyljellään ja kuvasi Herra Karhua, joka käveli portaita pitkin kellarin ovelle. Kamera pimeni hetkeksi ja palautui takaisin kuvaamaan Herra Karhua, tällä kertaa edestäpäin. Kuvaruudussa näkyi myös lapsi puhumassa hänelle, mutta tämä lapsi oli vanhempi kuin edelliset näkemäni, noin 11-12-vuotias.</p><p>Lapsi puhui Herra Karhulle jonkin aikaa, enkä kuullut mitä (syynä oli luultavasti surkea videokamera jolla ohjelmaa kuvattiin), kunnes hän korotti ääntään. Lapsi sanoi kuinka myöhäinen ilta on ja että hänen sisarensa täytyisi mennä kotiin. Taustalla kuului myös muita ääniä. Muistan selkeästi kuinka Herra Karhu sanoi, "<i>Mene helvettiin, sinua ei ole kutsuttu.</i>" Syvällä, mutta vaimealla äänellä karhumaskin takaa. Kaverini ja minä katsoimme toisiamme nauraen väliin heitetylle kirosanalle, mutta jakso muuttui vieläkin oudommaksi. Sisarestaan puhunut lapsi alkoi kiipeämään kellarin portaita ylös, kunnes hän yhtäkkiä kääntyi ja kertoi aikovansa soittaa poliisille. Herra Karhu alkoi juosta kohti lasta, joka alkoi kiljumaan ja juoksemaan myöskin. Kamera sammui ja jakso loppui. Pian tämän jälkeen näyttö alkoi kohisemaan ja kanava lakkasi toimimasta.</p><p><b>Elokuu 1999</b></p><p>Noiden tapahtumien jälkeen en halunnut enää katsoa kanavaa 21. Kuitenkin, elokuussa minut valtasi selittämätön halu katsoa Herra Karhun Kellaria. Viimeisimmässä jaksossa jonka olin nähnyt, Herra Karhu oli käyttäytynyt oudosti ja kiroillut. Se sai minut miettimään, josko ohjelma olisikin tarkoitettu teineille, ei lapsille. Siispä, valitsin kaukosäätimelläni kanavan 21 silloin, kun isäni ei ollut näkemässä.</p><p><u>Herra Karhun Kellari - Jakso 28:</u> Tämä jakso on pyörinyt ilmeisesti koko elokuun ajan kanavalla. Poliisit tutkivat tätä kyseistä jaksoa todella tarkasti. Jaksossa Herra Karhu istui tuolilla ja puhui katsojille, "<i>Hei, lapset! Haluaisitteko vierailla minun kellarissani? Jos tahdotte, voitte lähettää minulle kirjeen seuraavaan osoitteeseen!</i>" Näyttö muuttui valkoiseksi ja siihen ilmestyi kirjavin kirjaimin kirjoitettu osoite. Osoite oli näytöllä jakson loppuun saakka. Tämä jakso toistui viiden tunnin ajan päivittäin syyskuulle asti.</p><p>Ja arvaatko jo, mitä tein? Lähetin <i>Herra Karhulle</i> tai oikeastaan sille sairaalle paskiaiselle joka häntä näytteli kirjeen. Tein sen oikeastaan vain mielenkiinnostani. Isäni antoi minun lähettää kirjeen, sillä kyseessä oli lastenohjelma. Todellisuudessa hänellä ei ollut hajuakaan, mitä kanavalla 21 oikeasti näytettiin. Kirjoitin kirjeen parhaimmalla käsialallani ja muistaakseni kerroin Herra Karhulle että halusin tavata hänet. Isäni lähetti kirjeen Herra Karhun ilmoittamaaan osoitteeseen.</p><p>Yllätyksekseni kirjeeseeni vastattiin noin viikon kuluttua. Minulla on edelleen tallessa tuo kyseinen vastauskirje, joka saapui elokuun 15 päivä, vuonna 1999. Kirjeessä luki:</p><p>--</p><p><i>Hyvä Elliot,</i></p><p><i>Kiitoksia valtavasti kirjeestäsi, olisi mahtavaa saada sinut vieraaksi kellariini! Me pelaamme pelejä, katsomme elokuvia ja menemme telttailemaan keskelle metsää!</i></p><p><i>Tule talooni osoitteeseen </i>(Poliisi leikkasi osoitteen pois), <i>Ontarion Caledoniin, Kanadaan.</i></p><p><i>Odotan innolla hauskanpitoa kanssasi!</i></p><p><i>Rakkaudella, Herra Karhu</i></p><p>--</p><p>En voinut uskoa, ettei isäni koskaan epäillyt mitään, sillä hän vei minut talolle. Silloin poliisi liittyi mukaan, ne loputtomat kysymykset, mielikuvat kauhistuneista lapsista, metsä...</p><p>Ja nyt kerronkin, miksi kirjoitan tätä postausta. Se psykopaatti teki todella häiriintyneitä asioita tuolloin ja vaikuttaa siltä, että hän yrittää saada minuun yhteyden jälleen. On kuin vuosi 1999 taas uudestaan. Yli vuosikymmen myöhemmin, se tapahtuu jälleen.</p><p><b>[Päivitys] - Marraskuun 14, 2009</b></p><p>Ihmiset ovat lähetelleet minulle sähköposteja ja kyselleet, mitä tarkalleen ottaen tapahtui vuonna 1999, ja kerron siitä pian. Ne oudot ohjelmat joita katsoin, olivat ilmeisesti tarkoitettu houkuttelemaan lapsia Herra Karhun taloon ja se, mitä hän teki järkytti koko kaupunkia.</p><p>Isäni siis vei minut Caledoniin Herra Karhun kertomaan osoitteeseen. Talo oli kaupungin laitamilla, avoimien viljelysmaiden keskellä. Muistan yhä sen talon. Se oili vanha farmitalo, joka näytti siltä kuin se olisi rakennettu joskus 1900-luvun alussa. Ikkunat oli naulattu umpeen ja koko talo näytti ränsistyneeltä. Kävellessämme taloa kohti muistan, kuinka isäni tarkisti osoitteen yhä uudelleen kirjoittamastaan lappusesta ja tuijotti taloa epäuskoisesti. Sitten ovi avautui.</p><p>Oletin näkeväni ovella Herra Karhun, mutta yllätyksekseni vastassamme oli poliisi. Poliisi alkoi puhumaan isäni kanssa ja kysyin, onko kyseinen talo Herra Karhun. Poliisi kiemurteli kiusaantuneesti ja mutisi, "<i>Voi Herranjumala,</i>" tai jotain siihen suuntaan. Hän jatkoi puhumista isäni kanssa matalalla äänellä jotten minä kuulisi. Isäni käski minua palaamaan autolle ja hetkeä myöhemmin lähdimme takaisin kotiin. Isäni oli hiljaa koko matkan ajan ja tunsin, että jotain outoa oli tapahtunut.</p><p>Isäni ei kertonut minulle pitkiin aikoihin mitä oli tapahtunut, mutta unohdin asian ajan saatossa. Kanava 21 ei enää näkynyt ja kun kysyin isältäni syytä, hän ei suostunut edes myöntämään, että kyseinen kanava oli koskaan edes ollut olemassa.</p><p>Taisin olla 13-vuotias kuullessani vihdoin totuuden. Eräänä päivänä muistin kanavan ja kysyin isältäni siitä. Isäni päätti vihdoin, että minun täytyy kuulla totuus.</p><p>Caledon Local 21 oli paikallinen tv-kanava joka näkyi vuoden 1997 lokakuusta vuoden 1999 elokuuhun saakka. Kanavaa lähetettiin Caledonilaisesta talosta (jossa myös minä vierailin) ja sitä pyöritti mies jota kukaan kaupungissa ei oikeastaan edes tuntenut. Kanava toimi ainoastaan vanhemmissa televisioissa, sillä singnaalin pystyi poimimaan vain niiden käyttämät antennimallit. Mies loi kaikki kanavalla näytetyt ohjelmat, joita esitettiin lastenohjelmina. Hän oli Herra Karhu ja myöskin mysteerinen kameramies. Todellinen syy sille, miksi hän loi kanavan oli paljon järkyttävämpi kuin olin aluksi luullut. Kuten olet varmasti jo arvannut, mies kidnappasi lapsia ja piti heitä kellarissaan. Useimmat ihmiset luulivat, että hän sekaantui lapsiin, mutta todellisuudessa hänellä oli aivan erilainen tarkoitus. Päivänä jona saavuin, mies oli paennut talostaan juuri edeltävänä yönä, ennen kuin poliisit aloittivat jutun tutkimisen. En ollut nimittäin ainut, joka katsoi ohjelmaa.</p><p><b>[Päivitys] - Joulukuun 2, 2009</b></p><p>Anteeksi, etten ole vastannut kysymyksiinne niin pitkään aikaan. En ole päässyt kirjautumaan sähköpostiini. Oli miten oli, kerron vihdoin, mitä tiedän. Marraskuussa vierailin talossa, jonka omistaja pyöritti kanavaa 21. Talossa asui myös kaksi naista, jotka pyörittivät päväkotitoimintaa... kuinka ironista. Nyt vastaan kysymyksiin, joita kysyitte minulta sähköpostitse (Kysymys=K,Vastaus=V):</p><p>--</p><p><b>K</b>: <i>Kuka muu katsoi Caledon Local 21-kanavaa</i>?</p><p><b>V</b>: Tiedän, että muutkin katsoivat kanavaa. Katsojiin lukeutuivat myös ne lapset, jotka päätyivät Herra Karhun taloon. Tekemieni Google-hakujen jälkeen, löysin muutaman ihmisen Neoseeker-foorumeilta. He keskustelivat siellä Caledon Local 21-kanavasta. He myös puhuivat niistä kahdesta ohjelmasta, joita minäkin olin katsonut, mutta myös kahdesta muusta, joita en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt. Käyttäjä <i>iamreallife</i> näytti tietävänsä kaikki ohjelmat, joita oli näytetty kanavalla 21. Näistä kahdesta en ollut aikaisemmin kuullut;</p><p><b>Langennut enkeli ja elämä </b>- <i>iamreallife </i>kuvaili ohjelmaa melko tylsäksi. Sen keskiössä oli mies, joka puhui taukoamatta siitä, kuinka meidän pitäisi miellyttäää Saatanaa ja lepytellä häntä ennen kuin olisi liian myöhäistä.</p><p><b>Maalaa sielulla </b>- <i>iamreallife </i>ja toinen käyttäjä, <i>sigy92</i>, keskustelivat tästä ohjelmasta. He kuvailivat ohjelmaa Blair Witch-elokuvan tapaiseksi, sillä siinä kameramies kuljeskeli pitkin öistä metsää tekemättä mitään mielenkiintoista.</p><p>Menen etsimään lukemiani keskusteluja ja linkitän ne, jos löydän.</p><p>--</p><p><b>K</b>: <i>Missä Herra Karhu on, tai siis, se tyyppi joka piti asua yllään?</i></p><p><b>V</b>: Jos tietäisin, olisin sanonut sen jo aikaisemmin. Minulla ei ole hajuakaan siitä, missä hän on, onko hän edes elossa vai kuollut (toivottavasti kuollut). Kun näen isäni ystävää seuraavan kerran, kysyn häneltä. Hän saattaisi antaa yksityiskohtaisemman vastauksen tähän.</p><p>--</p><p><b>K</b>: <i>Mitä Herra Karhu teki lapsille?</i></p><p><b>V</b>: Tämä on tähän mennessä kysytyin kysymys. Sain selville vastauksen lokakuussa isäni ystävältä, joka on eläköitynyt Caledonin alueellinen poliisi. Ilmeisesti Herra Karhua esittänyt mies vei lapset talosta läheiseen metsään. Poliisikaan ei tasan tarkkaan tiedä, mitä siellä tapahtui, mutta 16 noin 4-13-vuotiaan lapsen hiiltynyttä ruumista löytyi metsässä sijaitsevasta kuopasta. Isäni ystävä ei kuitenkaan suostunut kertomaan tarkemmin löytöön liittyvistä yksityiskohdista. Näen häntä ensiviikon torstaina, joten ehkä saan kuulla lisätietoja tapaukseen liittyen.</p><p>Tässä oli kaikki tämänhetkiset tietoni asiasta. Kiitos, että olet kiinnostunut blogistani. Yritän kerätä mahdollisimman paljon lisätietoa seuraavaa postaustani varten. Olen itseasiassa alkanut kiinnostumaan tästä tapauksesta erityisen paljon. Olisi oikein, että saisin tietää mitä todella tapahtui.</p><p><b>[Päivitys] - Tammikuun 14, 2010</b></p><p>Anteeksi, etten ole postannut hetkeen mitään. Menetin kiinnostuksen blogiani kohtaan, sillä joudun umpikujaan tiedonhakuni kanssa Caledon Local 21-kanavan omistajan todelliseen henkilöllisyyteen liittyen. Oli miten oli, muutama viikko sitten osuin kultasuoneen! Sain lisätietoja tapauksesta erään vahtimani lapsen isältä, Anthony Pollolta. Hän asuu nykyisin vastapäätä taloani ja minulla oli tapana olla lapsenvahtina hänen lapsilleen näiden ollessa nuorempia. Hän asui ennen lähellä metsää Caledonin ulkopuolella ja todisti muutamaan otteeseen kanavan omistajan puuhailuja metsässä. </p><p>Kun hän asui vielä pienessä mökissään metsän laitamilla, oli hänellä tapana mennä polttelemaan jointteja metsään ennen palaamistaan tauolta takaisin puusepän töihin. Pollo kertoi, kuinka hän saattoi joskus kuulla lasten ääniä syvemmältä metsästä ja nähdä hehkuvaa valoa kaukaisuudesta. Hän myös mainitsi, että kyseiset tapahtumat alkoivat vuoden 1997 lopulla (Huomioi, että myös näihin samoihin aikoihin Caledon Local 21-kanava aloitti toimintansa). Polloa tapahtumat alkoivat häiritsemään jonkin ajan kuluttua, joten luonnollisesti hän päätti mennä tutkimaan asiaa tarkemmin.</p><p>Pollo kuvaili, miltä paikalla näytti hänen saavuttuaan sinne. Hän kertoi, että noin 13-17 kappaletta 5-12-vuotiaita lapsia oli kokoontunut kuopan ympärille, jossa loimusi tuli. Heidän seurassaan oli vain yksi aikuinen. Pollo puhui miehelle joka nytkähteli omituisesti ja jolla oli nuhjuinen olemus. Hän kysyi, mitä mies teki metsässä lapsien kanssa. Mies vastasi heidän olevan telttailemassa ja kertoi sen olevan jotain, mitä he tekivät usein. Pollo ei epäillyt vielä tässä vaiheessa mitään, johon vaikutti luultavasti myös se, että Caledonissa oli noihin aikoihin Kanadan alhaisimmat rikostilastot. Pollo päätti lähteä paikalta käskettyään joukon olla hiljempaa. Hän keskeytti tarinansa hetkeksi ja totesi, että äänet eivät koskaan hiljentyneet, vaan hän saattoi kuulla jopa voimakasäänistä veisausta jollain oudolla kielellä. Pollo ei viitsinyt enää mennä metsään valittamaan melusta, sillä hänellä oli aikomus muuttaa muutenkin pois alueelta.</p><p>Kerroin Pollolle, että mies oli mitä luultavimmin Caledon Local 21-kanavan omistaja. Pollo ei kuitenkaan uskonut tätä, sillä hän kertoi kuulleensa, että tuo kyseinen mies oli muuttanut tiheästi asutettuun Pickeringin kaupunkiin.</p><p>Tässä tiivistelmä tiedoistani tällä hetkellä:</p><p>- Mies vei lapset säännöllisesti metsään "telttailemaan"</p><p>- Palava kuoppa saattoi olla sama, josta lasten ruumiit löydettiin</p><p>- Pollon näkemät lapset olivat luultavasti samat, jotka löydettiin kuolleina</p><p>- Mies muutti Pickeringin kaupunkiin ( joka on Toronton itäpuolella oleva pienempi kaupunki)</p><p>Aijon jutella asiasta isäni ystävän (ex-poliisin) kanssa ja katsoa jos mikään ylläolevista faktoista sopii poliisin löytämiin seikkoihin miehestä. Haluan myös kuulla, onko hänellä tietoa, mitä muuta kanavalla 21 näytettiin.</p><p><b>[Päivitys] - Helmikuun 10, 2010</b></p><p>Hyviä uutisia, puhuin isäni ystävän kanssa ja hän paljasti minulle paljon uutta tietoa. Ensimmäisenä kysyin, oliko poliisilla mitään lisätietoja miehestä joka oli pyörittänyt kanavaa. Hän kertoi, että heillä oli ollut vuosia samat, vanhat johtolangat ja epäiltyä ei oltu koskaan löydetty. Heillä oli kuitenkin joitain kasetteja, joita oli löydetty epäillyn talosta ja hän tarjoutui näyttämään muutaman niistä minulle. </p><p>En ole muistanut kertoa juurikaan mitään isäni ystävästä; hänen nimensä on Mitchell Wilson ja hän on melko mukava kaveri. Hän vaikuttaa ymmärtävän, miksi minulla on niin suuri halu tietää, mitä tapahtui 90-luvun lopulla. Hän kokee, että isäni teki väärin kun ei kertonut minulle niin pitkään aikaan mitä tuolloin oli tapahtunut.</p><p>Mitchell vei minut poliisiasemalle (joka on sattumoisin Caledonin suurin asema ja yksi Peelin alueen suurimmista). Jokaisella Peelin alueen asemalla on osa kaseteista tapaukseen liittyen. Sain katsoa kaikki Mitchellin poliisiaseman nauhat läpi, en kuitenkaan luonnollisesti saanut ottaa niitä kotiini mukaan.</p><p><u>Maalaa Sielulla - Jakso 10, "Roskat pois"</u>: Maalaa Sielulla oli yksi niistä ohjelmista, joista <i>iamreallife</i> ja<i> sigy92</i> keskustelivat Neoseeker-foorumilla. Kerroin poliisille tästä ja he kertoivat, että ohjelman 12 jaksoa oli tehty ja lähetetty 5.12.1997-8.1.1998 aikavälillä.</p><p>Aivan kuten <i>iamreallife</i> ja <i>sigy92 </i>olivat foorumilla kuvailleet, jakso alkoi sillä, että kameramies käveli metsässä illalla. Mies kulki pitkin polkua, kunnes saapui aukealle. Aukean maa oli täynnä lehtiä, joiden päällä oli roskia.</p><p>Kameramies kuvasi useita erilaisia kääreitä, pulloja, kasseja ja laatikoita varmistaen, että jokainen tallennettaisiin nauhalle. Sitten kamera keskittyi tietylle alueelle ja mies alkoi puhumaan. Hän puhui hyvin aralla ja hiljaisella äänellä ja voin vaikka vannoa, että olin kuullut äänen jossain muussakin ohjelmassa kanavalla 21. Kuulin juuri ja juuri mitä hän sanoi; pääasiassa hän kertoi, kuinka ihmiset ovat roskaa tai että meidän pitäisi pelastaa itsemme siivoamalla roskat (eli meidät). Hänen juttunsa kuulostivat todella tyhmiltä, mutta silti hän karmi minua. Tuo kyseinen metsähän oli mahdollisesti juuri se sama, josta ruumiit löytyivät, eikö?</p><p><u>Herra Karhun Kellari - Jakso 25</u>: Kun poliisin avustaja toi tämän jakson katsottavaksi, sanoin ääneen "<i>Voi paska.</i>". Sain tietenkin outoja katseita henkilökunnalta, mutta Wilson selitti heille, että minulla oli ollut pienimuotoinen kokemus Herra Karhusta. Kuten aikaisemmissakin jaksoissa, tämä sisälsi miehen, jolla oli karhupuku yllään.</p><p>Tämä jakso alkoi sillä, että Herra Karhu vaappui kellari portaat alas pullo appelsiini-mehua käsissään. Maassa oli 16 shottilasia ja pieni pullo, joka sisälsi jotain epämääräistä litkua. Herra Karhu kaatoi jokaiseen lasiin saman määrän appelsiinimehua, jonka jälkeen hän aukaisi pienen pullon ja kaatoi vuorostaan sitä pienet määrät jokaiseen lasiin. Sitten hän meni pois kameran näköpiiristä. Taustalla kuului pieniä ääniä kuten laahausta, kunnes Herra Karhu ilmestyi jälleen näkyville kameran takaa.</p><p>Häntä seurasi 16 lasta. Jotkut näyttivät jopa niin nuorilta kuin 4-vuotiailta, kun taas toiset näyttivät melkeinpä teini-ikäisiltä. Lasten astuessa näkyviin poliisin avustaja totesi, että tämä on ainoa jakso, jossa kaikki 16 uhria näkyvät.</p><p>Yhdellä lapsista oli näkyviä mustelmia kasvoissaan ja toisin kuin muilla lapsilla, hänellä oli kasvoillaan pelokkaampi ilme. Hän oli arviolta noin 11-12-vuotias ja tajusin, kuka oli kyseessä. Hän oli se sama lapsi, joka oli kysynyt siskostaan jaksossa 23, jonka katsoin kesäkuussa 1999.</p><p>Kerroin tämän avustajalle ja hän vahvisti, että kyseessä oli sama lapsi. Tuo samainen lapsi oli myös jaksossa 25, joka näytettiin televisiossa vain kerran kesäkuussa 1999 kello 03.00 (poliisi ei ole vieläkään saanut käsiinsä tallennetta tuosta jaksosta). Herra Karhu alkoi yllättäen laulamaan katsomassamme jaksossa ja lauloi muun muassa sitrushedelmistä ja kuinka vitamiini c oli hyväksi sinulle (en saanut kunnolla selvää sanoista karhumaskin takia). Lapset joivat mehunsa ja jakso päättyi.</p><p>Nyt kun olen saanut nähä poliisiaseman hallussa olleet kasetit, olen tyytyväinen, mutta ainoastaan väliaikaisesti. Haluan yhä tietää tarinan kokonaisuudessaan. Poliisista sain tietoon ainoastaan asioita, jotka tiesin jo; Caledon Local 21-kanavan perustaja oli fetissinen pedofiili ja ilmeisesti myös jonkinlainen kulttilainen. Kirjaudun nyt ulos, hoidan kouluhommat ja kerään lisää tietoa myöhemmin. Toivottavasti pääsen blogini ääreen jälleen pian.</p><p><b>[Päivitys] - Maaliskuun 8, 2010</b></p><p>Viime kuussa sain viimeinkin G2 ajolupani (Kanadan Ontariossa tällä luvalla saa ajaa autoa yksin ja 6 kuukauden jälkeen kyytiläisten kanssa). Tottakai minun piti ottaa kaikki ilo irti tästä ja lähdin Caledoniin pienelle "Sunnuntai ajelulle". Koska en ole päivittänyt blogiani hetkeen ajattelin, että voisin vierailla talolla, josta lapsuuteni ohjelmaa lähetettiin. Talo näytti hyvin erilaiselta kuin lokakuussa, jolloin näin sen viimeksi. Paikkaa ei käytetty enää päiväkotitoimintaan, vaan se seisoi tyhjillään. Pihalla oli kuitenkin kyltti, jossa luki "<i>Myynnissä</i>", joten joku omisti talon ja halusi päästä eroon siitä,</p><p>Hylätty talo sai aikaan hämäriä muistoja mielessäni, pääasiassa siltä päivältä kun isäni oli vienyt minut vierailemaan Herra Karhun luona. Pelko hiipi selkääni pitkin kun mietin, mitä lapsille oli tehty heidän ollessaan talossa? Kävelin portaita talon etuovelle ja kurkistin ikkunasta. Sisällä näkyi melkein tyhjä käytävä, lukuun ottamatta satunnaisia pahvilaatikoita käytävän perällä.</p><p>Käytävän perällä oikealla oli avoin oviaukko, joka oletettavasti johti keittiöön. Vasemmalla oli kaksi ovea. Mietin, missä kellarin sisäänkäynti mahtoi olla ja että olikohan se naulattu umpeen. Kävelin talon takapihalle ja löysin vastauksen. Kaksi puista, munalukolla suljettua ovea olivat lähes maanrajassa. En halunnut jäädä ihmettelemään enempää (voit vain arvata, mitä mielessäni liikkui tuolloin), vaan halusin lähteä pois. </p><p>Talon takana oli peltomaata, joka jatkui metsän rajaan saakka. Mietin, olikohan kyseessä se samainen metsä josta lasten ruumiit oli löydetty. Sanoin itsekseni "<i>Vitut</i>", ja aloin kävelemään pellon läpi metsään. Metsä oli kumman hiljainen, vain tikan koputus kuului kaukaisuudesta. Jatkoin taivaltani metsässä välittämättä siitä, etten edes tiennyt minne olin menossa. En osaa selittää, mutta minulla oli outo tunne; olin varma, että oli jotain, jota minun täytyisi löytää. Näin etäällä muutaman pienen talon. Mietin, olikohan joku niistä Pollon entinen talo. Lähestyin pientä metsäaukeaa, jossa näin muutamia halkoja mustalla, hiiltyneellä alueella (näytti siltä, että pieni nuotio oli ollut hetki sitten palamassa siellä). </p><p>"<i>HEI! PAINU HELVETTIIN MEIDÄN TUKIKOHDASTAMME!</i>" Olen varma, että sain melkein sydänkohtauksen. Käännyin nopeasti ja näin kaksi tummiin pukeutunutta hahmoa juoksemassa minua kohti. Ensimmäisenä mieleeni tuli; pakene. Hahmojen tullessa lähemmäs huomasin, että kyseessä oli ehkä noin 12-14-vuotiaita lapsia. He taisivat myös samoihin aikoihin huomata, että olin heitä paljon isompi; olen päälle 180 cm pitkä ja lapset olivat vain noin 150 cm pitkiä.</p><p>"<i>Me sanoimme... Painu helvettiin.</i>" Toinen lapsista, jolla oli yllään Slipknotin paita, sanoi arempaan sävyyn. Kohautin olkiani vastaukseksi. Pienempi lapsista heilutti kädessään perhosveitseä minun suuntaani.</p><p>"<i>Et halua heilutella tuota,</i>" Sanoin syvällä, totisella äänellä ja nyökkäsin veistä kohti (yrittäen kuulostaa mahdollisimman pelottavalta). Vedin puhelimen taskustani.</p><p>Lapset peruuttivat taaksepäin ja veistä heilutellut lapsi laski aseensa. "<i>Hei kuule, emme tykkää, että kukaan tulee tukikohtaamme, joten voitko vain lähteä?", </i>Isompi lapsista vaati. Minulla ei ollut mitään todellista tarkoitusta metsässä samoiluun, joten mutisin vastaukseksi "<i>Selvä.</i>", ja käännyin lähteäkseni. Sitten tajusin, että tämähän oli loistava tilaisuus!</p><p>"<i>Oletteko kuulleet tyypistä joka murhasi joukon lapsia näissä metsissä noin...13 vuotta sitten?</i>" Kysyin lapsilta. Lapset katsoivat toisiaan hämmentyneinä, kunnes nuorempi heistä vastasi.</p><p>"<i>Joo... Kaikkihan hänet tietävät.</i>" Hän sanoi ja katsoi minua kuin typerystä. Isompi lapsista jatkoi "<i>Hän asuu yhä täällä, viemärissä.. Isoveljeni ystävä väittää nähneensä hänet kerran yöllä karhupuvussa, kävelemässä metsässä.</i>"</p><p>Minun vaistoni kertoi, että tuo oli luultavasti vale. Caledon Local 21-kanavan omistaja oli luultavasti kuollut jo aikoja sitten ja kyseessä oli vain pienen kyläyhteisön satu. Olin kuitenkin kiinnostunut kuulemaan lisää. "<i>Missä tuo viemäri sijaitsee?</i>", kysyin. Pienempi lapsista tuijotti minua hetken aikaa ja vastasi ärsyyntyneenä, hippunen kiinnostusta äänessään "<i>Et taija olla täältä päin? Miksi edes tulit tänne?"</i></p><p>Olin hieman yllättynyt lapsen suorasukaisuudesta ja päätin, että voisin kyllä kertoa heille syyn vierailulleni. Kerroin heille kanavasta 21 ja sen takana olleesta miehestä. Kerroin myös, että tulin etsimään täältä jonkinlaista päätöstä koko juttuun (vaikken ollut itsekään varma millaista päätöstä).</p><p>Lapset vaikuttivat tietävän kanavan, sillä he katsoivat toisiaan hymyillen kun mainitsin sen. He myös vaikuttivat ymmärtävän minua paremmin ja antoivat ohjeet, miten pääsen viemäreille. Pian sen jälkeen lähdin pois, jättäen lapset tukikohtaansa. </p><p>Tässä lasten antamat ohjeet:</p><p>- Viemäri sijaitsee lasten tukikohdasta eteenpäin, eli juuri siellä suunnassa minne olin alunperin menossakin</p><p>-Viemäri päättyy pieneen jokeen. Tämän paikan lähettyvillä on pieni leikkikenttä, mitä ihmiset harvemmin käyttävät.</p><p>Mies asuu mitä ilmeisimmin suuressa putkessa, josta vesi päätyy jokeen. Ihmiset ovat nähneet, että hänellä on aina yllään karhupuku. En tosin usko, että tämä on totta vaan luultavasti vain tarina, joka liikkuu Caledonin alueella. Tarinassa ei ole mitään järkeä; miksei kukaan olisi koskaan soittanut poliisille? Eikö mies heidän mielestään näyttänyt epäilyttävältä? Tällaiset kysymykset saavat tarinan vaikuttamaan epäaidolta.</p><p>Saatan käydä kuitenkin katsomassa viemäriä. En tietenkään sen takia, että uskoisin tarinaan. Haluan vain tekosyyn vierailla siellä, sillä blogini kuihtuu kasaan muuten (kasettejakaan ei ole enempää, joten en edes tiedä, mistä muusta kirjoittaisin!).</p><p>Kiitos, että jatkatte blogini tukemista. Tiedän, että monet teistä odottavat lisätietoja siitä, Mitä Caledonissa tapahtui vuonna 1999 ja teen parhaani tutkiakseni asiaa lisää.</p><p><b>[Päivitys] Lokakuun 7, 2010</b></p><p>Vau, melkein viisi kuukautta edellisestä päivityksestäni. Kaikki varmaan luulivat, että olin jo kipannut? Onneksi en ole. Ollaanpa nyt vakavia; olen ollut todella kiireinen näiden viimeisten kuukausien aikana joten bloggaaminen siitä tapahtumasta, mikä melkein tapatti minut lapsena, ei ole kuulunut listani kärkeen. Tällä hetkellä asun Waterloossa, Ontariossa ja opiskelen Waterloon yliopistossa ohjelmointia. Kuten voit kuvitella, ohjelmointi ei ole mitenkään helppoa hommaa, joka on syy siihen miksi melkein unohdin blogini. Mutta kuten huomaat, olen palannut.</p><p>Muistin vierailla viemärissä, josta lapset metsässä puhuivat. En kuitenkaan löytänyt mitään mielenkiintoista. Otin muutamia kuvia putkesta, mutta kyseessä EI ollut viemäri kuten lapset olivat kertoneet.</p><p>Näin pelkästään pienen putken, joka yhdisti ilmeisesti kaksi vesistöä toisiinsa. Palatessani Caledonista en edes viitsinyt päivittää blogiani, ja lopulta unohdin sen tyystin. En vain enää ajatellut asian olevan niin tärkeä (pyydän, anteeksi.) Mielenkiintoni tapausta kohti heräsi kuitenkin vastikään uudestaan. Syyskuun 10 päivä, sain sähköpostin tästä osoitteesta: <i>returntheb@hotmail.com</i></p><p>Hauskaa, eikö? No, tämä paranee entisestään. Kopioin teille viestin, jonka se tyyppi lähetti minulle:</p><p>--</p><p><i>Hyvä Elliot,</i></p><p><i><br /></i></p><p><i>Rakas poikaseni.</i></p><p><i><br /></i></p><p><i>Tämä tarina saattaa tai ei saata olla totta, mutta se voisi kuitenkin tapahtua. Kanavien lähetysajalle on paljon tilaa erilaisille ohjelmille. Jos sinulla on rahaa, voit omistaa TV-kanavan jota kuka vain voi katsoa. Jotkut kanavat jakavat lähetysaikaa kuten EWTN (Uskonnollinen kanava, jota lähetetään Michiganista), joka näyttää katolista ohjelmistoa, mutta ohjelmiston ulkopuolella saatetaan näyttää aivan toisenlaisia ohjelmia, jotka eroavat tyystin katolilaisuudesta. Tai sitten näytetään vain tyhjää, sinistä ruutua. Kaapelitelevisioilla on tyhjiä kanavia, jotka ovat vapaina vuokraa vastaan. Joten mielikuva siitä, että pedari vuokraisi lähetysaikaa kaikille avoimelta kanavalta ei vaikuta kovin kaukaa haetulta. Julkiset kanavat ovat kuitenkin vahvasti valvottuja ja ne voidaan sulkea milloin tahansa. Nämä säännöt pätevät Yhdysvalloissa, eivät Kanadassa, jonne tämä tarina myöskin sijoittuu. Jos tämä tarina olisi sijoittunut Yhdysvaltoihin, olisi siitä vastuussa ollut henkilö jäljitetty ja pidätetty. Kyllä, tämä tarina voisi olla totta, mutta se on epätodennäköistä.</i></p><p><i>100 karvaista halia,</i></p><p><i>Herra Karhu</i></p><p><i>--</i></p><p>Tämä viesti vaikuttaa ilmiselvästi tekaistulta, mutta haluaisin kiittää sitä henkilöä, joka sen minulle lähetti. Pelkästään viestin lukeminen sai minut pelokkaaksi, mutta sen takia kiinnostuin jälleen blogini kirjoittamisesta. Mielestäni on mukavaa yrittää ratkaista mysteereitä, joiden todenperäisyyttä epäilen. Myös yliopiston huonetoverini tietää tarinasta. Hän oli varma, että viestin lähettäjä on oikea Herra Karhu ja oli enemmän peloissaan kuin minä. </p><p>Tarkoitan, millä todennäköisyydellä tämä kaikki on totta? Miten "Herra Karhu" voisi tietää kaiken tuon televisioista? Ja miten hän tietää sähköpostiosoitteeni tai sen, että olen edelleen kiinnostunut hänen kellaristaan? Hah.</p><p>Aijon lähettää vastauksen <i>returntheb</i>-sähköpostiin. Pelkästään katsomalla lähettäjän osoitetta huomaa, että joku haluaa pelästyttää minut. Se ei tosin oikeastaan onnistunut. Haluaisin kuitenkin kiittää viestin lähettääjää siitä, että kiinnostuin jälleen aiheesta. Ehkä löydän lisää tietoa siitä, mitä Herra Karhulle tapahtui. Vaikka en uskokaan lähettäjän olevan se, keneksi hän itseään väittää, osa minusta tuntee silti suurta ahdistusta.</p><p>Kiitos kaikille teille, jotka yhä seuraatte blogiani, te olette myös osasyy jatkamiselleni!</p><p>Kiitos tyypit.</p><p><b>[Päivitys] - Marraskuun 7, 2010</b></p><p>En voi uskoa, ettei blogiani ole vielä poistettu, postaukseni ovat jääneet niin vähäisiksi´. Minulla on syyni tähän, enkä haluaisi vielä puhua niistä. Vuosi on ollut... vaikea minulle. Jotkut teistä olivat oikeassa, Minun ei olisi pitänyt yrittää selvittää lapsuuteni mysteeriä, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Viimeisen postaukseni jälkeen on tapahtunut paljon. Selitän teille, mitä tapahtui sen jälkeen kun "Herra Karhu" lähetti minulle sähköpostia.</p><p>Sähköpostiosoite <i>returntheb@hotmail.com</i> ei ole enää käytössä, yritin vastata sen lähettämään viestiin, mutten koskaan saanut vastausta. Yritin lähettää toisenkin kerran osoitteeseen viestiä, ilman vastausta.</p><p>Olen muuttanut Ottawaan (joka on Kanadan pääkaupunki) ja siirtynyt opiskelemaan uuteen yliopistoon, enkä ole palannut Caledoniin tai kotiin. Minulla oli syyni lähtemiseen.</p><p>Minun piti tehdä uusi sähköpostiosoite, koska ihmiset ovat lähettäneet minulle pilaviestejä Herra Karhun nimissä. Kiitos, kaverit (ei oikeasti).</p><p>Miksi olen palannut blogin pariin? Mitchell Wilson (muistatko isäni ex-poliisi kaverin?) soitti minulle lokakuun 23 päivä kaseteista, jotka oli löydetty Bramptonin kirjaston arkistoista. Brampton on kotikaupunkini. Hän väitti, ettei saa keskustella kanssani tarkemmin kaseteista sillä ne ovat osa todistusaineistoa, mutta kuitenkin kutsui minut katsomaan niitä kunhan vain palaan takaisin kotiin. Nuo kyseiset kasetit saivat rattaat taas pyörimään, koska muistan hyvin mitä edellisissä katsomissani videoissa oli ollut. Löydettyjen kasettien täytyi liittyä jollakin tapaa Caledon Local 21-kanavaan.</p><p>Halusin vain ilmoittaa, että jatkan blogini päivittämistä ja kiitän kaikkia, jotka sitä yhä seuraavat. En tiedä, milloin seuraava postaukseni tulee. Luultavasti silloin kun näen kasetin. En tiedä, mitä odotan niiltä. Niiden näkeminen on saanut minut kiinnostumaan tästä mysteeristä uudelleen.</p><p>- Elliot</p><p><b>[Päivitys] - Tammikuun 21, 2011</b></p><p>Viime vuosi tuntui jatkuvan ikuisuudelta tuntuvan ajan. Yliopisto on aiheuttaunut minulle unettomia öitä erityisesti sen jälkeen, kun minut siirettiin opiskelemaan Ottawaan, joka on bileiden ykköspaikka (sarkasmia). Nyt olen ollut isäni luona kotona Bramptonissa, kaupungissa, jossa vartuin. Palasin kotiin Joulukuun 18 päivä ja olen nähnyt ystäviäni ja perhettäni. Olen kuitenkin ollut todella poissaoleva, tiedostan sen itsekin.</p><p>Vastatakseni samalla kertaa kaikkiin niihin satoihin sähköposteihin ja kommentteihin joita sain - kyllä, näin poliisin löytämät uudet kasetit. Nämä kasetit ovat kuitenkin kuin kirous minulle; haluan tietää lisää, mutta haluan silti unohtaa kaiken. En voinut itselleni mitään, minun täytyi nähdä ne. En ainoastaan itseni vuoksi, mutta myös teidän kaikkien jotka ovat yhtä kiehtoutuneita tästä tapauksesta.</p><p>Aikaisempi kasettien katsomisen jälkeen tunnen, kuinka pieni pelon tunne hiipii jälleen sisälleni. Se pelon tunne, joka tulee siitä että tiedän kaikkien videoiden lapsien kuolleen ja olisin hyvin voinut olla yksi heistä. Olen oppinut, että jotkut ihmiset ovat hyvin, hyvin synkässä paikassa. Jos et ole skipannut tätä kohtaa mehukkaampien juttujen toivossa kiitos, että kuuntelit vuodatustani.</p><p>Tammikuun ensimmäisenä päivänä soitin Mitchell Wilsonille ja kysyin, milloin minun olisi mahdollista tulla katsomaan kasetteja. Poliisiasemalla oli melko hiljaista noihin aikoihin, sillä soittoni sattui juuri lumimyrskyn aikoihin. Mitchell totesi, että voisin tulla jo tuona samana päivänä. Ajoin pitkin lumisia teitä vältellen Bramptonin muita surkeita autokuskeja ja saavuin perille poliisiasemalle.</p><p>Tapasin Wilsonin aseman tiskillä, josta hän johdatti minut toisessa kerroksessa sijaitsevaan pieneen toimistoon. Hän pyysi minua istumaan alas samalla kun hän meni hakemaan kasetteja. Ennen huoneesta poistumistaan hän kääntyi minuun päin ja kysyi, "<i>Tiedän että olet kiinnostunut tästä aiheesta mutta... Oletko varma että haluat tehdä tämän?</i>"</p><p>Tottakai olin, tai ainakin luulin olevani. Sitä paitsi en halunnut haaskata mahdollisuuttani. Tällä kyseisellä asemalla oli kaksi löydetyistä kaseteista. Pystyin katsomaan videoita vain muutaman minuutin edestä, sillä Wilson kertoi, että toinen kaseteista oli liian vahingoittunut, että se olisi toiminut videonauhurilla.</p><p><u>Herra Karhun Kellari - Jakso 30</u>: Herra Karhu ei koskaan epäonnistu minun vaivaannuttamisessani, erityisesti silloin, kun olin nuorempi. Tämä jakso oli kuvattu metsässä illansuussa, jonka takia oli melko hankalaa saada selvää videosta sen laadun takia (huonolaatuisuus on ilmeisesti vaatimus mille tahansa ohjelmalle Caledon Local 21-kanavalla). Tämä jakso alkoi siten, että Herra Karhu piteli kameraa "tassuissaan" ja kuvasi itseään.</p><p>Tuo karhumaski.. Se näytti kammottavammalta kuin videossa näkyvien puiden varjot. Tuttu maskin vaimentama ääni puhui, "<i>Hei lapset! Tänään teen mahtavan asian ystävilleni; lähetän heidät kaukaiseen maahan missä he tulevat olemaan varmasti onnellisia!</i>" Herra Karhu käänsi kameransa kohti mönkijää, jonka perässä oli kiinni pienehkö kärry. Silmiini osui kuitenkin kärryssä olevat seitsemän liikkumatonta lasta, jotka makasivat vieretysten. "<i>T-tämä on ensimmäinen kuorma, mutta toinen on pian matkalla!</i>" Herra Karhu kääntyi ympäri ja osoitti kameralla suurta kangasta, joka oli levitetty maahan.</p><p>Hän vetäisi kankaan pois ja paljasti sen alta ison kuopan, joka oli ainakin reilusti yli 3 metriä syvä ja ehkä noin 4-5 metriä leveä.</p><p>loppujakson ajan Herra Karhu otti lapset yksitellen kärrystä ja tiputti heidät kuoppaan. Kysyin Wilsonilta, olivatko lapset kuolleita. Wilson pudisti päätään ja vastasi lyhyesti, "<i>Eivät vielä.</i>" Pian kaikki lapset olivat kuopassa, jokseenkin oudoissa asennoissa ja tajuttomina. "<i>Vitamiini C auttaa varmasti näitä lapsia heidän mahtavalla matkallaan joka heitä odottaa!</i>" Herra Karhu huudahti ja käänsi kameran kohti pensasta, jonka juuressa oli useita kanistereita bensaa. Hän zoomasi vielä lähemmän kanistereita ja hymisi itsekseen. Jakso loppui.</p><p>Wilson paljasti minulle, että videossa oli näytetty 7 uhria kuudestatoista, jotka oli myöhemmin löydetty. Herra Karhua esittänyt mies käytti bensaa kuopan sytyttämiseen. Kuopan, joka oli täynnä lapsia. Kuka pystyisi tekemään niin? Tunsin taas pelon hiipivän mieleeni kun tajusin, että olisin voinut olla noiden lapsien joukossa.</p><p>Wilson paljasti, että oli valehdellut aikaisemmin. Toinen kaseteista oli toiminut, mutta se oli sisältänyt videota lasten polttamisesta. Hänestä oli tuntunut, että video olisi ollut liian raaka minulle. Ja tiedätkö mitä? Hän oli luultavasti oikeassa. En edes halua nähdä sitä. Olen tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen ja minun täytyy ottaa hetki aikaa itselleni ja kasata itseni jälleen kokoon. Mutta fakta on se, että kanavan perustaja on yhä vapaalla jalalla.</p><p>Lisää tulossa pian.</p><p>- Elliot</p><p>--</p><p>INRI</p><p><i>Olipa kerran aika..</i></p><p><i>Jolloin eli poika nimeltä Elliot.</i></p><p><i>Elliot oli viisas poika joka rakasti kavereidensa kanssa leikkimistä.</i></p><p><i>Eräänä päivänä hän katsoi ihastuttavaa televisio-ohjelmaa karhusta ja hänen ystävistään.</i></p><p><i>Lapset rakastivat toistensa auttamista, aivan kuten hyvien lasten kuuluisikin, mutta he rakastivat myös karhua.</i></p><p><i>Karhu rakasti lapsia, sillä he olivat niin hyviä hänen ja langenneen enkelin auttamisessa.</i></p><p><i>Lapset ja karhu halusivat leikkiä yhdessä ikuisesti heidän enkelikaverinsa avulla.</i></p><p><i>Mutta sitten langennut enkeli tarvitsi enemmän apua, joten lapsilla piti tehdä ultimaattinen uhraus.</i></p><p><i>Koska niin ystävät tekevät, Elliot.</i></p><p><i>He auttavat toisiaan.</i></p><p><i>Auta meitä Elliot, pala meidän kanssamme, Elliot.</i></p><p><i>Haluan sinut, Elliot, hän haluaa sinut Elliot.</i></p><p><i>Tule takaisin kellariini.</i></p><p><i>Tule, ole kiltti!</i></p><p>- Herra K</p><p>INRI</p><p>--</p><p><b>[Päivitys] - Huhtikuun 5, 2011</b></p><p>Halusin päivittää useammin, oikeasti. Olen saadut satoja sähköposteja blogistani ja olin jopa yhteydessä erääseen lehteen tarinastani. Mutta nyt minun on aika paljastaa, mitä olen tehnyt tämän vuoden ajan. Päätin katsoa myös toisen kasetin. Haluaisin myös kertoa, että olen jälleen saanut tuhottoman paljon pilailuviestejä Herra Karhun nimissä. Aloitetaan toisesta kasetista, joka traumatisoi minua ja pakotti lopettamaan tiedonhakuni hetkellisesti.</p><p>Muutama viikko ensimmäisen löydetyn kasetin katsomisen jälkeen, päätin kysyä Mitchell Wilsonilta, voisinko katsoa toisen kasetin josta hän oli puhunut. En oikeastaan edes tiedä, miksi tein sen. Minusta vain tuntui, että sen katsominen antaisi tälle koko jutulle jonkinlaisen päätöksen. Wilson oli vastahakoinen näyttämään minulle sitä, mutta minä vaadin. Hän vastasi vaatimukseeni tarjouksella; jos olisin kiinnostunut katsomaan kasetin sisällön täytettyäni 20-vuotta, saisin nähdä sen. Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin odottaa.</p><p>Syntymäpäiväni saapui ja olin edelleenkin todella kiinnostunut kasetin katsomisesta. Soitin Wilsonille ja hän myönsi toivoneensa, että olisin unohtanut asian jo kokonaan. Hän väitti kiven kovaan että, "<i>Et halua nähdä sitä.</i>" Mutta minun täytyi. Lopulta hän myöntyi ja kutsui minut asemalle eräänä Maanantaisena iltapäivänä. Katsottuani jokaisen Saw-elokuvan sekä eläintenteurastusvideon etiikan tunnillani, olin varma että kestäisin mitä ikinä videolla olisikaan. Kuinka naiivi olinkaan..</p><p><u>Herra Karhun Kellari - Jakso 31</u>: Kun Wilson meni hakemaan kasettia todistusaineistojen varastosta, kohtasimme varastosta vastuussa olevan poliisin joka katsoi minua päästä varpaisiin pudistellen päätään ikään kuin sanoen '<i>Mitä olet tekemässä?'</i>. Wilson selitti minulle, että tuossa kyseisessä kasetissa on viimeinen tunnettu jakso Herra Karhun kellarista. Tiesin näkeväni lasten lopullisen kohtalon ja olin kauhuissani.</p><p>Jakso oli kuvattu metsässä, aivan kuten aikaisemmatkin jaksot. Minulla kesti hetken aikaa tajuta se, sillä oli videossa oli yö ja puut sekä niiden lehdet näyttivät vain pimeydessä tanssivilta hahmoilta. Ruudun oikeassa kulmassa näkyi himmeä hehku. Videosta ei kuulunut minkäänlaista ääntä, mikä oli outoa; metsässä tuuli puiden liikkeistä päätellen. Hitaasti kamera alkoi kääntymään kohti hehkua, paljastaen kuopasta nousevan savupilven liekkien saattelemana. Wilson pysäytti videon. "<i>Oletko aivan varma, että haluat nähdä tämän?</i>" Vaadin sitä, vaikkakin ääni pääni sisällä sanoi ei. Video jatkui ja kameramies siirtyi lähemmäs palavaa kuoppaa. Tämä oli se sama kuoppa, jonka olin nähnyt aikaisemmassa jaksossa. Kuopassa oli hahmoja, joista osa liikehti hitaasti ja osa oli liikkumatta. Tiesin vallan mainiosta, mitä ne olivat. Kameran kuva alkoi tarkentua ja näytölle lävähti... palavaa lihaa. Toivoisin, että voisin unohtaa mitä näin. Mutta ei kukaan voi unohtaa nähneensä jotain tuollaista. Tämä ei ollut kauhuelokuva, tämä oli todellisuutta. Ihmisiä, joita tapettiin kauhealla tavalla, tavalla joka melkein sattui minunkin kohdalleni.</p><p>Yhtäkkiä video leikkaantui aamuun. Kamera kuvasi nyt eri paikasta, kauempaa kuopasta. Tuli oli jo sammunut ja jäljellä oli vain savuverho, joka kohosi hiljalleen korkeuksiin. Kameran edessä oli jotain ja tunnistin sen miltei välittömästi; Herra Karhun asu oli laskettu maahan ristin asentoon. Se oli tyhjä ja näytti jotenkin entistä kammottavammalta. Kameramies kiersi asun ympäri kuvaten sitä kuin jonkinlaista aarretta. Karhuasun päähän oli asetettu pienehkö kyltti jossa luki "<i>INRI</i>". Kameramies zoomasi asun päähän ja jakso loppui viimein.</p><p>Olin sanaton. Se oli kuin unta. Netin syövereistä voi löytää kauheita asioita, mutta en ollut koskaan aikaisemmin nähnyt mitään näin kamalaa. Wilson kysyi, olenko kunnossa ja vastasin tärisevällä äänellä "<i>Kyllä.</i>". Varmistin vielä hänelle ennen lähtöäni, että olin oikeasti kunnossa ja kerroin kuinka video oli auttanut minua saamaan koko jutulle päätöksen. Hän ei kuitenkaan vaikuttanut uskovan minua täysin, mutta jätti asian sikseen. Hän oli ollut tosin oikeassa - näin painajaisia viikkoja. Luovutin. En enää välittänyt koko asiasta. Sairas mies poltti joukon lapsia ja houkutteli heitä tekaistuilla lastenohjelmilla. Olisin voinut olla yksi hänen uhreistaan, mutta olen yhä täällä. Minun pitäisi olla kiitollinen, mutta tunnen ainoastaan syyllisyyttä. Potkaisiko minua vain onni kun olen täällä? Kymmenen kuukautta myöhemmin olen palannut, mutta nyt minulla on jotain muuta kerrottavana.</p><p>Sähköpostiini on tulvinut viestejä. Jotkut ihmisistä kyselevät lisätietoja, jotkut kysyvät voisinko ladata videot tänne ja jotkut väittävät olevansa Herra Karhu. Ensinnäkin, en voi ladata videoita koska a) ne ovat poliisin hallussa todistusaineistona ja b) minulla ei ole hajuakaan, miten VHS siirretään tietokoneelle. Ja niille ihmisille, jotka yrittävät esittää Herra Karhua; ette huijaa minua. Saan päivittäin useilta eri ihmisiltä sähköposteja, jossa he väittävät olevansa hän. Olen nähnyt tekaistun Caledon Local 21-kanavan, joka ei ole oikea. Vielä ärsyttävämpää on se, että joku hakkeroi käyttäjätunnukseni ja lisäsi jonkun tyhmän runon minusta tähän blogiin. Jätän runon yläpuolelle, jotta voitte lukea sen niin halutessanne. Olen ottanut sivustoon yhteyttä asian tiimoilta ja he kertoivat, että runo oli postattu halloweenina (hui, onpa pelottavaa..). Hakkerointi on jollain tapaa liitetty sähköpostiin <i>paintwithb@aol.com. </i>Oletan, että se on jälleen yksi vitsillä tehty osoite.</p><p>Olen päässyt yli jaksosta 31. Video tulee kyllä pyörimään mielessäni vielä hetken aikaa. Aijon ottaa yhteyttä Mitchell Wilsoniin jälleen ja toivottavasti saan nähdä myös muiden asemien hallussa olleet kasetit. Yritän päivittää teidät pian. (Olen varma, ettette joudu odottamaan niin kauan kuin viimeksi). Kiitos kaikille, jotka lukevat yhä tätä.</p><p>- Elliot</p><p>eng. <a href="https://slack-lalane.blogspot.com/2009/11/post-1999.html">©</a></p>Hazardhttp://www.blogger.com/profile/16426092141878735832noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-24905794932340056262020-10-08T11:29:00.001+03:002020-10-08T11:29:32.385+03:00Koputus<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoGs-k-i3DL3tqntS7p9orD7l8HIkf8gcgZGMsScW03hEUstyNZp4Gr5TFh4SDv9mevKPCQGhP3FZLCb4-0Qq34Hm-1H-6I2ipzmBZOD6-CCeAnqO3UAdwxTT-wZvNIb386F_tjrkyzqlb/s1246/door-knock.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="946" data-original-width="1246" height="304" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoGs-k-i3DL3tqntS7p9orD7l8HIkf8gcgZGMsScW03hEUstyNZp4Gr5TFh4SDv9mevKPCQGhP3FZLCb4-0Qq34Hm-1H-6I2ipzmBZOD6-CCeAnqO3UAdwxTT-wZvNIb386F_tjrkyzqlb/w400-h304/door-knock.jpg" width="400" /></a></div><p>Se alkoi ollessani 6-vuotias.</p><p>Olin koulun oppitunnilla ja minun täytyi päästä nopeasti vessaan. Tuon ikäisinä useat lapset kastelevat vielä housunsa, joten olin todella vainoharhainen siitä, että nolaisin itseni sillä tavalla ja vieläpä julkisella paikalla. Viittasin saadakseni Rouva Zebbyn huomion ja pyysin lupaa vessassa käymiseen. Hän piti sen kaikille lapsille tutun puheen, kuinka minun "<i>olisi pitänyt käydä välitunnin aikana vessassa</i>", mutta myöntyi kuitenkin ja ojensi minulle avaimen liikuntarajoitteisten vessaan (se oli nimittäin lähimpänä luokkahuonettani).</p><p>Päivän viides oppitunti oli kesken ja koulun käytävät olivat täysin tyhjiä. Minulla oli joskus vaikeuksia saada ovia auki, sillä olin pieni ja luiseva poika noihin aikoihin. Vessan oven avaaminen oli minulle työlästä ja kulutinkin siihen aikaa minuutin pari.</p><p>Pääsin vihdoin sisään ja istahdin pöntölle. Kuului koputus.</p><p>"<i>Tämä on varattu.</i>", sanoin närkästyneesti vessarauhani rikkojalle.</p><p>Ääntäni seurasi tauko, jonka jälleen koputtaminen jatkui; tällä kertaa se oli huomattavasti nopeampaa ja määrätietoisempaa.</p><p>"<i>Odota nyt hetki!</i>", huudahdin.</p><p>Koputus muuttui hitaammaksi ja ääni vastasi:</p><p>"<i>Päästä minut sisälle. Minun täytyy päästä sinne.</i>"</p><p>En tunnistanut puhujaa, mutta hän oli aikuinen jolla oli hyvin ohut ja säröinen ääni. Vaikka olinkin vain 6-vuotias, tiesin varsin hyvin mitä kuului vessassa käymisen kirjoittamattomiin sääntöihin; et päästä toista ihmistä tilaan, joka on kooltaan vain aavistuksen komeroa isompi.</p><p>"<i>Mene pois!</i>", vastasin.</p><p>Koputtaminen muuttui jälleen vaativammaksi kunnes se kuulosti jo raivokkaalta rummun hakkaamiselta. Meidän välillämme oli vain muutama hassu metri, enkä tiennyt kuka oven takana on. Kuulin äänen huutavan kovemmalla ja epätoivoisemmalla äänellä;</p><p>"<i>Päästä minut sisään! Avaa vain se ovi, pyydän!</i>"</p><p>Tässä vaiheessa olin jo kauhuissani. Oven hakkaaminen ja huuto oli jo niin kovaäänistä, mutta kukaan ei ollut vieläkään tullut tarkistamaan tilannetta. Loppujen lopuksi opettajani tuli vihaisena etsimään minua, sillä olin ollut hänen mukaansa poissa jo puolet oppitunnista. Kieltäydyin kuitenkin avaamasta ovea, joten hän joutui hakemaan vessan vara-avaimen. Jouduin tämän jälkeen rehtorin puhutteluun ja vanhemmilleni soitettiin. Minut erotettiin koulusta loppuviikon ajaksi, mutta en kertonut koskaan kellekään mitä vessassa oli tapahtunut.</p><p>Muutama viikko kului ennen seuraavaa tapahtumasarjaa. Olin juuri juhlinut 7-vuotissyntymäpäiviäni ja perheeni päätti grillata juhlapäiväni kunniaksi. Oli kaunis sunnuntaipäivä ja olimme saaneet kaikki juhlavalmistelut takapihalle valmiiksi. Isäni ei kuitenkaan saanut grilliä syttymään ja pyysi minua hakemaan tulitikkuja puutarhamme vajasta.</p><p>Vajan sisällä oli melko ahdasta, enkä mahtunut kokonaan sisään. Tyydyin siis kurottamaan hyllyllä olleita tulitikkuja kohti oviaukolta. Nappasin tikut, suljin oven ja lähdin kävelemään takaisin. Kääntäessäni selkäni se alkoi. Hätäinen oven hakkaaminen vajan sisäpuolelta.</p><p>"<i>Avaa ovi! Minun täytyy päästä sinne!</i>" Ääni ei ollut sama jonka olin kuullut aikaisemmin; se oli paljon matalampi ja vihaisempi.</p><p>En vastannut mitään ja aloin nopeuttamaan askeltani.</p><p>En ymmärtänyt mitä oli juuri tapahtunut, mutta olin todella peloissani. Kävellessäni poispäin kuului vielä viimeinen, voimakas lyönti puuovea vasten ja ääni karjui:</p><p>"<i>Sinä pieni paskiainen. Revin hampaasi irti. PÄÄSTÄ MINUT SINNE!</i>"</p><p>Juoksin takaisin isäni luokse ja vietin koko loppupäivän vilkuilemalla olkani yli.</p><p>Kuten olet varmaan arvannut, aloin kuulemaan useita erilaisia ääniä, jotka puhuivat minulle ovien takaa. Laskin ainakin 30 eri ääntä. Joka ikinen kuukausi samankaltaiset tapahtumat toistuivat; joku vaati minua avaamaan milloin mitäkin ovia. Yleensä oven hakkaus alkoi välittömästi, kun suljin sen. Ikään kuin ne seuraisivat minua. En koskaan kertonut kellekään ja jos ollaan rehellisiä, ajan myötä totuin siihen. Äänet kuitenkin säikäytti minut jokaisella kerralla ja joskus jotkut niistä saivat minut tuntemaan oloni ahdistuneeksi. Tiesin kuitenkin, että kunhan en avaa ovea niin olen turvassa. Joihinkin ääniin totuin jopa niin paljon, että nimesin ne. Yksi ilmestyi aina kotiovelleni. Ulko-ovessamme on pieni lasi-ikkuna, josta pystyin näkemään normaalikokoisen miehen hahmon, jolla oli päässään jonkinlainen lippis. Hän ei koskaan puhunut, mutta tiputti joskus oven postiluukusta sisään kirjeitä, joissa oli vain valkoinen paperi sisällä. Kutsuin häntä posteljooniksi. Jos yritin puhua hänelle, hän saattoi katsahtaa ylös nopeasti ja aloittaa koputtamisen. Jätin yleensä posteljoonin rauhaan.</p><p>Nyt, 20 vuotta myöhemmin, olen pyrkinyt elämään mahdollisimman normaalia elämää. Minulla on paljon ystäviä ja jopa naisystävä, jota tapailen satunnaisesti. Ei huonosti miehelle, joka heräilee keskellä yötä ja kuuntelee oven ulkopuolelta tulevia ääniä joita muut eivät pysty kuulemaan. Ystäväni ajattelevat, että olen ehkä hieman kahjo, mutta he ovat jo tottuneet siihen. He ovat mahtavia ystäviä ja minulla on ikävä heitä.</p><p>Asiat ovat alkaneet nimittäin muuttumaan oudoiksi. Siis oudommiksi kuin yleensä. Kolme viikkoa sitten, heräsin itkuisena ja hikisenä, enkä tiennyt miksi. Uneni oli ollut hyvin tavallinen aluksi, mutta sitten suuri varjo oli langennut kaiken ylle. Samalla sekunnilla kun avasin silmäni, makuuhuoneeni oveen koputettiin. Koputus ei kuitenkaan ollut tavallinen vaan hätäinen,</p><p>"<i>Kuka siellä?</i>", huusin.</p><p>"<i>Auta meitä, kiltti...</i>", se vastasi. Tunnistin äänen; se oli sama, jonka olin kuullut vajassa 7-vuotis syntymäpäivänäni, mutta tällä kertaa se ei ollut vihainen vaan kuulosti vilpittömästi anelevan minulta. Havahduin siihen, että olin oikeasti alkanut siirtää peittoa syrjään päältäni ja nousemaan. Aloin epäröimään. En ollut koskaan aikaisemmin ollut halukas avaamaan ovea äänille. Olin lapsena takonut päähäni luultavasti ajatuksen siitä, että mikä ikinä oven takana onkaan on paha. Jos ollaan rehellisiä, tuona kyseisenä aamuna oli hyvin lähellä, että olisin avannut oven. Loppujen lopuksi kuitenkin peräännyin.</p><p>Vain pari päivää myöhemmin olin paikallisessa marketissa ostoksilla. Olin juuri maksanut sanomalehden ja tölkillisen maitoa, kun kuulin jonkun paiskautuvan voimalla kaupan ovea vasten. Samanaikaisesti ääni päästi kijlaisun; pitkän, syvän tuskan huudon. Käännyin välittömästi oveen päin, mutta en kyennyt näkemään kuin naisen hahmon, sillä ovi oli tapetoitu melkein kokonaan erilaisilla mainoslappusilla. Nainen hakkasi hitaasti kämmenillään oven lasia.</p><p>Kauppias katsoi minua kuin hullua. Kysyin häneltä, olisiko tällä vessaa jota voisin käyttää ja mutisin jonkinlaisen tekosyyn. Olin vessassa ainakin kymmenen minuuttia, kunnnes äänet loppuivat. Tämän hetken ja tuolloisten tapahtumien välillä oli vielä muutama samankaltainen tilanne, jossa äänet kiljuivat tuskissaan. Eilen myös posteljooni kävi ulko-ovellani. Hän koputti kohteliaasti ja pudotti luukusta kirjeensä, kuten tavallista.</p><p>Sitten toisen, ja kolmannen...</p><p>Kaiken kaikkiaan kymmenen kirjettä putosi lattialle. Posteljooni odotti muutaman minuutin, koputtaen silloin tällöin ja lopulta jätti minut rauhaan.</p><p>Jokainen kirje sisälsi A4 paperin. Ne oli väritetty raivokkaasti mustalla kynällä. Niin raivokkaasti, että paperi oli repeillyt keskeltä ja reunat olivat riekaileisia. Laitoin paperit takaisin kuoriinsa ja yritin unohtaa tapahtuneen.</p><p>Myöhemmin, mennessäni nukkumaan makuuhuoneeni ovea ravistettiin voimakkaasti. En kuullut kuitenkaan kiljuntaa tällä kertaa. Kuulin pelkästään itkua. Tusinoitttain erilaisia ääniä itki hiljaa oven toisella puolella. Ravistus oli niin voimakas, että osa seinieni laastista rapisi lattialle. </p><p>Rysähdys.</p><p>Hypähdin sängystäni.</p><p>Toinen rysähdys.</p><p>Oven pieleen oli ilmestynyt pieni halkeama.</p><p>Puhelimeni alkoi soimaan ja samalla kuulin verhojen takana olevaan ikkunaani tulleen iskun. Yritin vastata puhelimeen, mutta kuulin vain lisää itkeviä ääniä. Suljin puhelun, mutta puhelin soi uudelleen. Otin akun irti.</p><p>Toimin nopeasti ja työnsin ikkunan ja oven eteen suurimmat huonekaluni makuuhuoneessa. Nyt on kulunut kolme tuntia. Äänet eivät ole lakanneet vieläkään. Olen melko varma, ettei oveni kestä enää kauaa. Huonekaluistani rakentamat suojamuurit kaadettaisiin hetkessä. Tajusin, että saatan mahdollisesti kuolla pian, joten kirjoitan tätä siltä varalta, jos jotain tapahtuu.</p><p>Rysähdys.</p><p>Mitä he haluavat?</p><p>Rysähdys.</p><p>Haluavatkohan he edes satuttaa minua?</p><p>Rysähdys.</p><p>Mikä ajoi heidät tähän pisteeseen?</p><p>Rysähdys.</p><p>Ehkä minun pitäisi avata ovi.</p><p>Rysähdys.</p><p>Ehkä minun pitäisi päästää heidät sisään.</p><p>…</p><p>Hiljaisuus laskeutui huoneeseeni. Huomasin, että itku oli loppunut. Minuutin ajan, vain istuin lattialla. Sitten nousin ja kiirehdin oveni luokse. Halusin päästä pois tästä ahtaasta tilasta. Jos menen ulos, olen kaukana ovista ja koputtelusta. Siirsin huonekalut oveni edestä ja käänsin kahvaa.</p><p>Lukossa.</p><p>Menin polvilleni ja katsoin avaimen reiästä. Oven takana ei ollut taloni tuttua käytävää, vaan jonkinlainen huone joka muistutti kirjastoa tai luokkahuonetta. Huoneessa ei ollut kuin yksi lapsi, joka luki jotain selkä vasten minua. Koputin oveen.</p><p>"<i>Hei lapsi, päästä minut ulos, jooko?"</i></p><p>Lapsi katsoi olkansa yli.</p><p>"<i>Täällä juuri! Voisitko avata oven, pyydän.</i>"</p><p>"<i>En voi. Olen jälki-istunnossa. En saisi puhua kellekään. Mene pois."</i></p><p>Lapsi käänsi selkänsä minulle jälleen. Olin hämmentynyt ja nousin seisomaan. Voimakas ääni rikkoi hiljaisuuden. Tajusin, että se kuulosti siltä kuin joku olisi lyönyt nyrkillä lasia vasten. Minun ikkunani!</p><p>Kuulin äänen jälleen. Mutta tällä kertaa se ei kuulostanut siltä, että joku haluaisi sisälle. Se, joka oli ikkunani ulkopuolella tiesi, että olen sisällä. Se tiesi, että olin peloissani ja halusi että pelkään.</p><p>Käännyin takaisin oveen päin ja aloin hakkaamaan sitä hädissään nyrkeilläni.</p><p>"<i>Hei! Päästä minut sisään. Minun todella täytyy päästä pois täältä...</i>"</p><p><br /></p><p>eng. <a href="https://creepypasta.fandom.com/wiki/User:MrAstroBleme" target="_blank">©</a></p>Hazardhttp://www.blogger.com/profile/16426092141878735832noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-58131681784040729972020-09-01T13:52:00.003+03:002020-09-01T13:53:50.351+03:00James Hustonin uudelleensyntyminen<p>Reinkarnaatio eli jälleensyntyminen tai uudelleensyntyminen on nimensä mukaisesti elävän olennon syntyminen kuoleman jälkeen uuteen ruumiiseen. Useissa itämaisissa uskonnoissa reinkarnaatio on olennainen osa uskontoa, mutta myös monet muut uskovat siihen.</p><p>Vuosien saatossa esille on tullut hämmästyttävä määrä ihmisiä vauvasta vaariin, joiden uskotaan eläneen jo kerran aikaisemmin. Tässä on James Leiningerin tarina.</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifxozlY76cujaw28zBRMF-uYoEe3MCbRaUx3kthZpZ_GJj07qvaMuMkXVhumbIFxfEMFBm1BPrROSYfNskkjK2wdTEb5Vg6H-14sYsWACCdtG89ZYYFi-lzA3hV0URLvQ-K21fQOmmU1Nx/s1500/James-Leininger-James-Huston-World-War-II-opti.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="909" data-original-width="1500" height="310" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifxozlY76cujaw28zBRMF-uYoEe3MCbRaUx3kthZpZ_GJj07qvaMuMkXVhumbIFxfEMFBm1BPrROSYfNskkjK2wdTEb5Vg6H-14sYsWACCdtG89ZYYFi-lzA3hV0URLvQ-K21fQOmmU1Nx/w512-h310/James-Leininger-James-Huston-World-War-II-opti.jpg" width="512" /></a></div><p style="text-align: center;"><b>James Leininger</b></p><p style="text-align: left;">Yhdysvalloissa asuvan Leiningerin perheen kuopus, James Leininger, oli vain 2,5-vuotias kun hän alkoi kertomaan vanhemmilleen häntä vaivaavista erittäin yksityiskohtaisista unista ja mielessään pyörivistä vieraista muistoista, jotka kaikki liittyivät mieheen, Pennsylvanian osavaltiossa asuneeseen <i>Luutnantti James McCready Hustonii</i>n. Vanhemmat, Andrea ja Bruce, olivat ihmeissään pojan puheista ja asioista, joita hän yhtäkkiä tiesi. He pyysivät poikaa kertomaan lisää tästä mystisestä miehestä. </p><p style="text-align: left;">Poika tokaisi, että hän oli itseasiassa ollut kyseinen mies ja taistellut toisessa maailmansodassa lentäjänä. Hän myös mainitsi, että oli kuollut yli 50 vuotta sitten Iwo Jiman taistelussa vuonna 1945. Hän myös mainitsi lentäneensä tuolloin konetta nimeltä Corsair, joka oli lähtenyt Natoma-nimisen laivan kannelta lentoon.</p><p style="text-align: left;">Vanhemmat olivat ymmärrettävästi hämillään ja ihmeissään pojan tarinoista. Andrean äiti oli ollut ensimmäinen, joka oli tuonut vanhempien keskusteluihin mukaan uudelleensyntymisen. Jamesin isä Bruce ajatteli pojan puhuvan omiaan ja vannotti, ettei uudelleensyntyminen ollut mahdollista. </p><p style="text-align: left;">Pian pikku-James alkoi kertomaan lentämisestä ja lentokoneista todella ammattitaitoisesti. Muistathan, kyseessä on 2,5-vuotias <b>lapsi</b>. Hän halusi leikkiä vain lentokone-leluilla ja osasi nimetä lentokoneiden malleja vain katsomalla niitä. Vanhemmat olivat varmoja, ettei James ollut aikaisemmin kuullut missään kertomiansa tarinoita, saatika tiennyt kummoisemmin lentämisestä. Kerran perhe oli ollut vierailemassa ilmailumuseossa ja James oli teeskennellyt tekevänsä eräälle koneista lento-tarkastusta - oikeaoppisesti.</p><p style="text-align: left;">James kertoi näkevänsä toistuvia painajaisia tilanteesta, jossa japanilaiset sotilaslentäjät ampuvat hänet alas. Andrea kertoi, kuinka James saattoi kiljua herätessään painajaisistaan "<i>Lento-onnettomuus, tulessa, pikkumies ei pääse ulos, apua.</i>" Jamesilla oli tapana viitata lentäjä-Jamesiin pikkumies-sanalla. Hän myös potki jaloillaan sekä osoitti kattoa. Eräs toinen outo tapahtuma muistui äidin mieleen. Hän kertoi, kuinka oli ollut ostoksilla poikansa kanssa ja ostanut lentokone-lelun. Andrea oli todennut "<i>Katso, tämän lentokoneen pohjassa on pommi.</i>" Jamesin ilmekkään ei ollut värähtänyt kun tämä oli vastasi "<i>Ei se ole pommi, se on pudotussäiliö.</i>" Myöhemmin James oli selittänyt tarkasti äidilleen, mikä pudotussäiliö oli. Eräänä päivänä Andrea oli kokannut ensimmäistä kertaa lihamureketta Jamesille. James oli sanonut "<i>Lihamureketta, söin tätä viimeksi Natomalla.</i>" </p><p style="text-align: left;">Jamesin isä alkoi selvittämään pojan kertomuksen taustoja. Hänen tarkoituksenaan oli todistaa, että pojan puheissa ei ollut mitään perää. Toisin kuitenkin kävi. Selvisi, että Iwo Jiman taistelussa oli toden totta ollut laiva nimeltä Natoma Bay. Eikä tässä vielä kaikki; sodassa oli tosiaankin taistellut lentäjä nimeltä James Huston, jonka lentokoneen japanilaiset lentäjät olivat pudottaneet marraskuun 3. päivä, vuonna 1945. James oli aikaisemmin kertonut, että japanilaiset olivat ampuneet hänen koneensa moottoria, jolloin lentokone oli tippunut veteen ja hän oli kuollut. Juuri näin oli käynyt James Hustonille. Tuli myös ilmi, että ainoa Iwo Jiman taistelussa kuollut lentäjä oli ollut nimeltään James Huston. Nämä tiedot riittivät vakuuttamaan Leiningerin perheen.</p><p style="text-align: left;">Isä selvitti, että Hustonilla oli elossa oleva sisko, 87-vuotias <i>Anne Barron</i>. Barroniin saatiin yhteys ja hän suostui kuuntelemaan pikku-Jamesin uskomattoman tarinan. Barron uskoi poikaa välittömästi ja totesi "<i>Hän tietää todella paljon, jostain syystä hän tietää, mitä tuolloin tapahtui.</i>" Hustonin serkku, 74-vuotias Bob totesi; "<i>Minusta tämä on uskomatonta, pojan kertomat tapahtumat ovat juuri ne samat, jotka kerrottiin James Hustonin isälle ja minun äidilleni tämän kuoleman jälkeen. Tämä poika ei olisi voinut olla mitenkään tietoinen niistä asioista.</i>"</p><p style="text-align: left;">Vuonna 2004, Jamesin isä vei tuolloin 6-vuotiaan pojan keskustelemaan Natomassa palvelleiden veteraanien kanssa. James kykeni tunnistamaan yhden entisistä ystävistään, Jack Larsernin, 60-vuoden takaa. Larsen oli lentänyt James Hustonin rinnalla, kun japanilaiset olivat alkaneet tulittamaan. James oli todennut; "<i>He ovat niin vanhoja jo.</i>"</p><p style="text-align: left;">Eräänä päinä James oli ollut haravoimassa lehtiä isänsä kanssa ja isä oli kertonut kuinka iloinen hän on siitä, että James oli hänen poikansa. James oli vastannut; "<i>Juuri siksi valitsin sinut; tiesin, että olisit hyvä isä. Kun löysin sinut ja äidin, tiesin, että olisitte hyviä minulle." </i>Isä kysyi, "<i>Mistä?</i>" James kertoi; "<i>Hawaiilta. Löysin teidät suuresta pinkistä hotellista ja istuitte rannalla syömässä iltapalaa.</i>"</p><p style="text-align: left;">Isä, Bruce, kertoi, että vuonna 1977 hän oli vaimonsa kanssa toden totta mennyt Hawaiille ja yöpynyt väriltään pinkissä Royal Hawaii-hotellissa Waikiki-rannalla. Viimeisenä iltana he olivat syöneet rannalla iltapalaa. Viisi viikkoa myöhemmin, Andrea oli alkanut odottamaan Jamesia.</p><p style="text-align: left;">James Leiningerin vanhemmat päätyivät kirjoittamaan pojan kertomuksista kirjan, <a href="https://www.adlibris.com/fi/kirja/soul-survivor-9781781808061">Soul Survivor</a>.</p><p style="text-align: left;">James on nykyisin jo aikuinen. Hän kertoo, ettei enää näe painajaisia entisestä elämästään, mutta ajattelee James Hustonia toisinaan.</p>Hazardhttp://www.blogger.com/profile/16426092141878735832noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-15173869991746810882020-07-20T12:28:00.001+03:002020-10-08T11:35:59.804+03:00Kansan Temppelin joukkomurha<div style="text-align: center;">
<span style="color: #990000;">SISÄLTÄÄ KUVIA JOTKA SAATTAVAT JÄRKYTTÄÄ</span></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9VZbVJeeJxc58bIITZKh1ISX7gCV96ibDBlKr8yuSHRkpEu_lXFmoSZ2Hl2QrqiAkjVhJmF5kJjBKzLIqbuA96Ft7UkGP9YCumMthCh7SV0Lo38kA64i36P_OOaBsOymotIQSBs5LHt4k/s1600/39c25ed15a2b45aabf12eb97a6789d3f.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1119" data-original-width="1600" height="278" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9VZbVJeeJxc58bIITZKh1ISX7gCV96ibDBlKr8yuSHRkpEu_lXFmoSZ2Hl2QrqiAkjVhJmF5kJjBKzLIqbuA96Ft7UkGP9YCumMthCh7SV0Lo38kA64i36P_OOaBsOymotIQSBs5LHt4k/s400/39c25ed15a2b45aabf12eb97a6789d3f.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jim Jones <a href="https://californiahistoricalsociety.org/?s=peoples+temple" target="_blank">©</a></td></tr>
</tbody></table>
Jim Jones perusti Kansan Temppeli-nimisen (eng. People's Temple) lahkon vuonna 1956. Hänellä oli selkeä näkemys kommunistisesta yhteisöstä, jossa kaikki ihmiset rotuun tai ikään katsomatta kykenisivät elämään harmoniassa ja työskentelemään yhteisen hyvän eteen. Jones koki myös olevansa sosialistisen aatteen ja kristinuskon sanansaattaja. Hänen ajatuksensa olivat ihailtavia, mutta hänen kuorensa alle kätkeytyi kuitenkin jotain synkkää. Jonesin lapsuuden ystävä Chuck Wilmore kuvaili vuonna 2006 ilmestyneessä dokumentissa <i><a href="https://www.imdb.com/title/tt0762111/" target="_blank">Kuoleman Temppeli</a>, </i>Jonesin olleen outo lapsi. Wilmore paljasti, että "<i>Hän oli koukussa uskontoon ja kuolemaan. Ystäväni kertoi minulle, että hän oli nähnyt Jimmyn tappaneen kissan puukolla.</i>". Kirjassa <i><a href="https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-road-to-jonestown-9781476763835?gclid=CjwKCAjwgdX4BRB_EiwAg8O8HXDEJbC-9RvRnpCp-4-ZFTuIbHb1He5lFH-y7houFWYiilEuq2mPHRoCut8QAvD_BwE" target="_blank">The Road to Jonestown</a> </i>kuvaillaan myös, kuinka Jones oli jo varhaisesta iästä saakkaa kiinnostunut muun muassa Adolf Hitleristä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjp5yyAdZ_hGJQv2m3T5ltD_zv81COc1imnCq2gDPAGPfyLAjIvFZ3N9v_O3dvIaXdP9v27xfrsRAYIwZdN-fjNZeUB94TmuNNmEZq-iaYb4YNJXCy76dA78zcx348x8HUtZ-mWH9I1lCgM/s1600/jim-jones-family-pic-01-ht-jef-180925_hpMain_1x1_992.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="992" data-original-width="992" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjp5yyAdZ_hGJQv2m3T5ltD_zv81COc1imnCq2gDPAGPfyLAjIvFZ3N9v_O3dvIaXdP9v27xfrsRAYIwZdN-fjNZeUB94TmuNNmEZq-iaYb4YNJXCy76dA78zcx348x8HUtZ-mWH9I1lCgM/s400/jim-jones-family-pic-01-ht-jef-180925_hpMain_1x1_992.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Jones oli naimisissa ja vaimonsa kanssa he adoptoivat useita lapsia</td></tr>
</tbody></table>
Lahko perustettiin alunperin Indianan Indianapolisiin. Jos jotain positiivista Kansan Temppelistä pitäisi löytää on se, että se suvaitsi kaiken väriset ihmiset jäsenikseen. Tuolloin nimittäin Yhdysvalloissa rotuerottelu oli näkyvä osa jokapäiväistä elämää. Lahkon tukikohta säilyi Indianassa vuoteen 1966. Tuolloin lahko siirtyi Kaliforniaan, Redwood Valleyhyn. Jonesin päämäärä ulottui kuitenkin Yhdysvaltojen ulkopuolelle; hän toivoi, että lahko toimisi kaukana Yhdysvaltojen hallituksen vaikutusalueelta ja hän saisi täydellisen määräysvallan omaan lahkoonsa.<br />
<br />
Vuonna 1973 Jones löysi vihdoin lahkon käyttöön täydellisen ja etäisen paikan Etelä-Amerikasta, Guyanasta. Hän ei aikaillut kauaa, vaan osti maata Guyanan hallitukselta keskeltä viidakkoa. Rakennuksiin tarvittiin paljon rakennustarpeita ja niiden kuljettaminen keskelle viidakkoa oli hankalaa. Tämän takia alueen rakennusprojektit venyivät pitkiksi. Alueesta alettiin puhumaan nimellä "Jonestown" perustajansa nimen mukaan. Samoihin aikoihin Yhdysvalloissa Jonesin lahko levisi San Franciscoon Ja Los Angelesiin.<br />
<br />
Vuonna 1977, vain noin 50 ihmistä asui vakituisesti alueella. Edes Jones itse ei ollut vielä muuttanut sinne, vaan asui edelleen Kaliforniassa. Jones kuitenkin muutti suhteellisen nopeasti Guyanaan kun hänen korviinsa kantautui tieto siitä, että erääseen yhdysvaltalaislehteen olisi ilmestymässä paljastusartikkeli hänestä, jota varten oli haastateltu lahkon entisiä jäseniä. Artikkelissa huhun mukaan paljastettaisiin myös lahkon rahallisia epäselvyyksiä. "Sattumoisin" päivää ennen artikkelin julkaisua Jones perheineen lensi usean sadan muun lahkon jäsenen kanssa Guyanaan aikomuksenaan muuttaa Jonestowniin vihdoinkin.<br />
<br />
Jonesilla oli ollut hyvin selkeä näkemys siitä, kuinka Jonestown olisi maanpäällinen taivas. Tätä se ei kuitenkaan ollut. Ihmisten suureen määrään ei oltu osattu varautua, joten paikalle rakennetut mökit eivät riittäneet kaikille ihmisille. Tämä johti siihen, että jokainen mökki oli täyteen ahdattu, eikä ihmisillä ollut kunnollista asuintilaa. Usealle tuli yllätyksenä sekin, että mökit oli jaoteltu siten, että miehet ja naiset nukkuvat erillisissä mökeissä. Tämä tarkoitti sitä, että puolisot joutuivat nukkumaan erillään toisistaan. Myöskään ruokaa ei ollut riittävästi ja ihmiset joutuivat usein olemaan nälissään.<br />
Paikka sijaitsi viidakossa, joten ilmaston kuumuus ja kosteus johtivat ihmisten jatkuvaan sairasteluun. Ihmiset joutuivat myös työskentelemään näissä olosuhteissa ja heillä teetätettiin jopa 11 tunnin päiviä.<br />
Kaiken tämän lisäksi alueella oli useita kaiuttimia, joista kuului lähes taukoamatta Jonesin puheita lahkosta ja sen merkityksestä, jopa öisin.<br />
<br />
Osa ihmisistä kuitenkin todella rakasti tässä yhteisössä elämistä. Oli myös useita, jotka halusivat lähteä pois. Se ei kuitenkaan ollut helppoa; ympärillä kasvoi viidakkoa silmän kantamattomiin ja lisäksi aluetta vartioi useita aseistettuja vartijoita. Jones ei päästänyt ketään lähtemään pois. Ihmisten saapuessa Jonestowniin Jones otti heidän passinsa ja kaikki käteisenä olleet rahat, jotta nämä eivät voisi lähteä vaikka haluaisivat.<br />
<br />
Lahkon entinen jäsen, Yulanda Williams kertoi, että "<i>Jäsenten rankaiseminen oli tavallista,</i>" ja että "<i>Hänen (Jonesin) käyttäytymisensä oli täysin järjen vastaista. Ihmiset alkoivat vain tottelemaan häntä pelon varjossa. Mitä tapahtuisi, jos eroaisin lahkosta, mitä saattaisin joutua kokemaan, millaiseen vaaraan saattaisin itseni.</i>"<br />
<br />
Lahkon todellinen luonne alkoi paljastua vähitellen myös ulkopuolisille. Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen, Leo Ryan, oli saanut vihiä Jonestownin tapahtumista. Hän päätti matkustaa itse paikan päälle vuoden 1978 marraskuussa katsomaan, pitivätkö huhut ihmisten kaltoinkohtelusta paikkansa. Hän lensi Guyanaan neuvonantajansa, kuvaustiimin ja useiden lahkolaisten huolestuneiden sukulaisten kanssa. Heidän saapumispäinsä iltana Jonestownissa järjestettiin juhlallisuudet, joiden aikana eräs lahkolaisista oli ojentanut eräälle tiimin jäsenelle lapun. Lapussa oli lukenut useiden ihmisten nimiä ja tieto siitä, että he haluaisivat lähteä pois Jonestownista. Totuus selvisi Ryanille ja hän ilmoitti seuraavana päivänä, että kaikki halukkaat voisivat lähteä hänen kanssaan takaisin Yhdysvaltoihin. Tuolloin kuitenkin vain osa uskaltautui lähtemään, sillä he pelkäsivät niin paljon Jonesin reaktiota.<br />
<br />
Lähtöhetki koitti ja lahkosta poistuvat nousivat lentokentälle ajavien autojen kyyttin. Ryan itse jäi vielä paikan päälle hetkeksi varmistamaan, ettei kukaan muu haluaisi enää tulla mukaan. Kultin jäsenet hyökkäsivät yllättäen hänen kimppuunsa ja yrittivät jopa leikata hänen kaulansa. Ryan onnistui pakenemaan ja pääsi viimeisen ajoneuvon kyydissä lentokentälle. Heidän tiiminsä joutui kuitenkin odottamaan kentällä saapuvia lentokoneita. Tämä koitui osan kohtaloksi; lahkon jäsenet olivat seuranneet heitä ja alkoivat ampumaan aseilla tiimiä kohti. Tässä välikohtauksessa viisi ihmistä menetti henkensä, joihin lukeutui myös Leo Ryan.<br />
<br />
Jonestownissa kaikki käskettiin kokoontumaan keskeisellä paikalle sijaitsevan paviljongin luokse kuuntelemaan Jonesin puhetta. Hänen olemuksensa oli muuttunut; hän panikoi ja oli silminnähden levoton. Jones ilmaisi myös pettymyksensä siihen, että osa lahkon jäsenistä oli lähtenyt pois. Hän myös kertoi ihmisille lentokentällä tapahtuneesta välikohtauksesta, jonka johdosta Jonestown ei ollut enää turvassa hänen sanojensa mukaan. Jones kertoi, että Yhdysvaltojen hallitus reagoisi nopeasti välikohtaukseen. Jones totesi, että "<i>Kun he hyppäävät laskuvarjoilla alas kyläämme, he tappavat meidän viattomat lapsemme.</i>".<br />
<br />
Jones vakuutti ihmiset siitä, että ainoa tie ulos tilanteesta olisi tehdä "<i>vallankumouksellinen teko</i>", itsemurhan muodossa.<br />
<br />
Jonesille kerrottiin kesken puheen Leo Ryanin kuolemasta, joka sai hänet täysin pois tolaltaan. Jones vakuutti, että "<i>Jos he onnistuvat laskeutumaan tänne, he kiduttavat lapsiamme. He kiduttavat meidän kanssaihmisiämme, he kiduttavat meidän vanhuksiamme. Me emme voi hyväksyä sitä.</i>"<br />
<br />
Lahkolaiset valmistivat useita saavillisia mehua, joiden sekaan sekoitettiin syanidi-nimistä myrkkyä.<br />
<br />
Vauvat ja lapset tapettiin ensin. Heidän suuhusa ruiskutettiin tappavaa mehua. Tämän jälkeen naiset joivat mehunsa. Lopulta muut tekivät saman. Myrkyllä kesti arviolta 3-8 minuuttia tappaa uhri, joten osa ihmisistä kuoli jo ennen toisia. Jos joku vastusti juomista, vartijat uhkasivat tätä aseella ja pakottivat juomaan myrkyn.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxgxw_HBK4artPiutrHm2JLh732qkT5tNSNBEJgmpb3W7SVYivo7U8yB-hDQl7ZSgKww4Q7AtOGZm_cXIHg50AVn5wSdfeuCtOEgjY96z03KTt2nKjHl2dcAo4XE5bz8ozdylluCs2We7m/s1600/members-Bodies-Jim-Jones-Peoples-Temple-vat.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="331" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxgxw_HBK4artPiutrHm2JLh732qkT5tNSNBEJgmpb3W7SVYivo7U8yB-hDQl7ZSgKww4Q7AtOGZm_cXIHg50AVn5wSdfeuCtOEgjY96z03KTt2nKjHl2dcAo4XE5bz8ozdylluCs2We7m/s400/members-Bodies-Jim-Jones-Peoples-Temple-vat.jpg" width="263" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="http://www.apimages.com/Home" target="_blank">© / Frank Johnston</a></td></tr>
</tbody></table>
18.11.1978. Tuona päivänä 912 Kansan Temppelin jäsentä menehtyi juotuaan myrkkyä. Heistä 276 oli vasta lapsia. Jim Jones kuoli itse päähän kohdistettuun ampuma-aseen luotiin, mutta ei kuitenkaan koskaan selvinnyt, tappoiko Jones itsensä vai ehtikö joku muu ennen sitä. Vain muutama ihminen selvisi tuosta tragediasta piiloutumalla tai juoksemalla viidakkoon. Jonestownin joukkomurha on yksi Yhdysvaltojen eniten ihmishenkiä vaatinut, luonnonkatastrofiin liittymätön tragedia.<br />
<br />
Tim Carter, eräs selviytyneistä, totesi "<i>Todellisuudessa se ei ollut mikään 'Kuollaan yhdessä Jim Jonesin Puolesta-hetki', vaan täysin päinvastoin. Koin sen niin. Se, mitä Jonestownissa tapahtui oli murha."</i><br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBTCHhZ9PEy0aOY_OTaocZ2OTATdXqGn70bPe9hvMvsdMmjnvX1R-azuNSKPzWesLKSy9UF8AOuv3OQGc7PcoPnkeTVv5DJQB5RcLLWYnOrGsTuulA5lpi8fim0862a6tvOX7MZ-_r9DL9/s1600/jim_jones_107a.jpg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="404" data-original-width="611" height="263" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBTCHhZ9PEy0aOY_OTaocZ2OTATdXqGn70bPe9hvMvsdMmjnvX1R-azuNSKPzWesLKSy9UF8AOuv3OQGc7PcoPnkeTVv5DJQB5RcLLWYnOrGsTuulA5lpi8fim0862a6tvOX7MZ-_r9DL9/s400/jim_jones_107a.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://kennerly.com/portfolio/gallery/#gallery/39b04275d648e4a0df708bc681022f90/773" target="_blank">©</a><span id="goog_1946628651"></span><a href="https://www.blogger.com/"></a><span id="goog_1946628652"></span><br />
<br />
Jonesin puhe ihmisten juodessa ja juottaessa myrkkyä lapsilleen:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/ofbGZDbbUsE/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/ofbGZDbbUsE?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br /></td></tr>
</tbody></table>
Hazardhttp://www.blogger.com/profile/16426092141878735832noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-11173399644078167302020-06-29T11:22:00.001+03:002020-06-29T11:22:48.935+03:00Itänaapurin urbaanilegendoja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1YnEDRiB7sed8_dRNl8TAMClCeTsFBD-TGCpQHoxPJVfgk1RTFHVEMEo40fWzfX2dKkZXaUrcQxJlSq_Fhxtb66K-nWgmCuwLjRgZwZi0CloqxOkvpi_2LbrOUrVv4LE6FTnSx5wKItLl/s1600/black-volga.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="388" data-original-width="650" height="237" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1YnEDRiB7sed8_dRNl8TAMClCeTsFBD-TGCpQHoxPJVfgk1RTFHVEMEo40fWzfX2dKkZXaUrcQxJlSq_Fhxtb66K-nWgmCuwLjRgZwZi0CloqxOkvpi_2LbrOUrVv4LE6FTnSx5wKItLl/s400/black-volga.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Musta Volga</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
1960- ja 1970-lukujen aikana urbaanilegenda kiersi Neuvostoliitossa. Kylmää sotaa käytiin tuolloin Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia vastaan, joten ihmiset olivat jo valmiiksi peloissaan. Pelkoa lisäsi tarina mustasta Volga-autosta, joka tarinoiden mukaan sieppasi lapsia kaduilta. Kyseinen automerkki oli käytössä vain ylemmillä luokilla ja virkamiehillä, olivathan Volgat noihin aikoihin kalleimpiin automerkkeihin lukeutuvia.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kukaan ei koskaan kyennyt näkemään, kuka autoa ajoi. Huhut kertoivat, että autossa olisi nähty nunnia. Hurjimmat kertoivat itse Luciferin ajavan sitä. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Jotkut väittivät, ettei autossa ollut lainkaan sivupeilejä; niiden tilalla sanottiin olevan valtavat paholaisen sarvet. Kerrottiin myös, että jos ei uskonut Volgan olevan lasten sieppausten takana, kuolisi seuraavan vuorokauden aikana.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmFLdkO8OsPbXTaP_19F81XZ_YzLzxja3KuxnKdtSpct9xOQomhDzDS4n40fVYTMS2C7B5HRvw0hetw2KTthbvdxbKNhvbI3-wSoUiLw59XU6l8hLrJoUZQaP0XUtOpvpl_J2A9r1AH1jD/s1600/death-ship.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="600" height="312" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhmFLdkO8OsPbXTaP_19F81XZ_YzLzxja3KuxnKdtSpct9xOQomhDzDS4n40fVYTMS2C7B5HRvw0hetw2KTthbvdxbKNhvbI3-wSoUiLw59XU6l8hLrJoUZQaP0XUtOpvpl_J2A9r1AH1jD/s400/death-ship.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>Ivan Vassilin kirous</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ivan Vassili oli aikoinaan rahtilaiva, joka joutui oudon kirouksen kohteeksi. Kukaan ei osaa kertoa, mistä kirous alkoi ja kuljettiko laiva jotain rahtina, jota sen ei olisi todellakaan pitänyt.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kaikki alkoi siitä, kun miehistön jäsenet alkoivat tuntea toistuvasti olonsa epämukavaksi laivassa. He kertoivat, että joku katselee heitä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Eräänä yönä miehistö menetti hetkellisesti järkensä; he alkoivat jahtaamaan toisiaan ilman mitään syytä. Kaikki päättyi tuona pelottava yönä siihen, että eräs miehistön jäsenistä heittäytyi laidan yli kuolemaansa. Muutama päivä myöhemmin tuosta tapahtumasta kaikki toistui uudelleen ja toinen miehistön jäsen hyppäsi laidan yli.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Laivan ankkuroidessa satamaan, suurin osa jäljellä olevasta miehistöstä erosi tehtävistään. Tilalle palkattiin luonnollisesti uusi miehistö. Laivan seilatessa merellä kaikki tapahtui jälleen ja aivan kuten aikaisemminkin, kaksi miestä hyppäsi laidan yli. Näihin lukeutui myös laivan silloinen kapteeni.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Sama kuvio toistui useamman kerran ennen kuin tajuttiin, että ainoa tapa lopettaa tämä useita ihmishenkiä vaatinut kirous olisi polttaa laiva. Ja niin tehtiin; ihmiset hurrasivat katsoessaan, kun kirottu laiva paloi tuhkaksi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2ck2JLlBWy2x4MbduOdALJtdFqMCDIsD05jnYJ_85kChShanwAEmAbuHw-R1hEhMXBrkjKhuoJAp7i8BbHzKMTY3i2zzZhW65JUtt-beHWUfaFCiH7GVwsYowywkwHBmlz1_09YMzUC46/s1600/nimet%25C3%25B6n.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="264" data-original-width="428" height="243" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2ck2JLlBWy2x4MbduOdALJtdFqMCDIsD05jnYJ_85kChShanwAEmAbuHw-R1hEhMXBrkjKhuoJAp7i8BbHzKMTY3i2zzZhW65JUtt-beHWUfaFCiH7GVwsYowywkwHBmlz1_09YMzUC46/s400/nimet%25C3%25B6n.png" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>Helvetin kaivo</b></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Tarinan mukaan venäläinen tutkimusryhmä oli poraamassa maaöljyä ja muita luonnonvaroja tutkimuskäyttöön jossain päin Siperiaa. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
He löysivät jotain, mitä kukaan ei osannut järjellä selittää.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kaikki meni aluksi kuten pitikin; maahan oli saatu porattua jo syvä reikä. Eräänä päivänä tutkijoiden porauslaite oli yllättäen mennyt rikki. He huomasivat poranneensa jostain läpi; maa oli ontto sisältä ja heidän poraamastaan reiästä säteili polttavan kuumaa ilmaa. He mittasivat lämpötilan parhaimmalla mahdollisella, raudasta tehdyllä mittarilla laskemalla sen reiän sisään. He näkivät jotain mahdotonta; mittarin lämpötila oli noussut yli tuhanteen asteeseen.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Tutkiessaan reikää ulkoisesti, he huomasivat, että reiästä kuului vaimeita ääniä. Ajatellen, että kyseessä oli maan liikehdinnästä aiheutuvia ääniä, he laskivat mikrofoneja alas. Tutkijat toivoivat, etteivät olisi koskaan erehtyneet tekemään sitä.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
He kertoivat kuulleensa veren seisauttavaa kiljuntaa ja huutoja maan uumenista. Ihmisten huutoja. Lähimpänä kaiutinta ollut menetti järkensä. He tajusivat nopeasti, että olivat löytäneet Helvetin kaivon.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFv1NxTBtT42VHGmD3tgQvGO6xi-Him_wqc39pdmXw7qBwv8MxszzJR54fy2msIlE55UZW2-VGP_RHMLAL4rPLg1sH7fjVllYK_7uBiatCdfSFwIkDD1rqgh7n07O2VTMv_WzP5gayCXk1/s1600/cheronobyl-1-1024x768.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFv1NxTBtT42VHGmD3tgQvGO6xi-Him_wqc39pdmXw7qBwv8MxszzJR54fy2msIlE55UZW2-VGP_RHMLAL4rPLg1sH7fjVllYK_7uBiatCdfSFwIkDD1rqgh7n07O2VTMv_WzP5gayCXk1/s400/cheronobyl-1-1024x768.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b> Tsernobylin musta lintu</b></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Lähes kaikki ovat varmasti kuulleet vuonna 1986 tapahtuneesta ydinvoimalaonnettomuudesta. Tuosta kauheasta tapahtumasta selvinneet, Pripyatin kaupungista evakoidut ihmiset kertovat, että juuri ennen onnettomuutta, saman vuoden huhtikuussa oli tapahtunut paljon outoja asioita; Ihmiset olivat alkaneet yllättäen näkemään pahoja painajaisia ja vastaanottivat uhkaavia puheluita. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Useat ihmiset kertoivat nähneensä ennen onnettomuutta siivellisen humanoidimaisen olennon, jolla oli kirkkaan punaiset silmät. Jotkut jopa väittivät nähneensä sen onnettomuuden tapahtuessa, lentelemässä ydinvoimalan reaktorin yllä. Lintumainen olento sai lempinimekseen "<i>Tsernobylin musta lintu</i>", sillä niin monet ihmiset kertoivat nähneensä sen.</div>
Hazardhttp://www.blogger.com/profile/16426092141878735832noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-86845356120767589392020-06-09T22:17:00.000+03:002020-06-09T22:17:15.795+03:00Hirviöitä ei ole olemassa<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVGLLiQrxKLtZDokT-eSC5_1HaNWLqTVtwXGe6KCTz6qIx8NRBvzUcF2kac_kOMauBRMHFDs3pcFDNPXoyiIjMwz4VPG-TOdKpum1AGiM1LP-dAEiwKySMZgjUwCzFQwL2k4gmcKdybM_S/s1600/listen-hand-bed.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="321" data-original-width="570" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVGLLiQrxKLtZDokT-eSC5_1HaNWLqTVtwXGe6KCTz6qIx8NRBvzUcF2kac_kOMauBRMHFDs3pcFDNPXoyiIjMwz4VPG-TOdKpum1AGiM1LP-dAEiwKySMZgjUwCzFQwL2k4gmcKdybM_S/s400/listen-hand-bed.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
"<i>Sänkyni alla on hirviö!</i>", Jimmy huusi ja heittäytyi sängyssä makaavien, häkeltyneiden vanhempiensa väliin. Hänen äitinsä kietoi kätensä hellästi pojan ympärille samalla kun isä vakuutti, ettei hirviöitä ole olemassa. Jimmy kuitenkin vaati, että isä kävisi tarkistamassa hänen huoneensa. Isä myöntyi, nousi huokaisten ylös ja käveli käytävään.<br />
<br />
Äiti ja Jimmy kuuntelivat, kuinka isän askeleet suuntasivat Jimmyn huoneeseen. Yllättäen kuului kova kolahdus, jota seurasi hiljaisuus. Äiti nousi ylös kiiruhtaen katsomaan mitä oli tapahtunut, jättäen Jimmyn yksin pimeään huoneeseen. Jimmy kuunteli äidin askelia, kun tämä asteli hänen huoneeseensa päin. Toinen kolahdus, jota seurasi jälleen hiljaisuus.<br />
<br />
Jimmy keräsi rohkeutensa, nousi ylös ja hiipi käytävään. Hän käveli hitaasti kohti huonettaan lattialautojen naristessa tasaisesti hänen jalkojensa alla. Jimmy yllättyi nähdessään, että hänen huoneensa ovi oli kiinni. Hän kurottautui hitaasti kurkkaamaan aivaimenreiästä ja näki äitinsä pyyhkimässä lattiaa ja isänsä nojaamassa hänen sänkyynsä päin. Jimmy avasi oven hitaasti. Hänen äitinsä hyppäsi välittömästi ylös ja piilotti kätensä selkänsä taakse.<br />
<br />
"<i>Anteeksi,</i>" äiti sanoi hellästi. "<i>Isäsi kompastui leluun ja repäisi kaatuessaan sänkysi kankaan rikki. Hän yrittää saada sen ommeltua kiinni ja minä vain siivoilen." </i>Isä sai kankaan korjattua ja käveli Jimmyn luokse. "<i>Mitäpä jos nukkuisit tämän yön meidän vieressämme poika?"</i> Isä sanoi samalla, kun nosti Jimmyn syliinsä. Sinä yönä Jimmy nukahti nopeasti vanhempiensa turvalliseen läsnäoloon.<br />
<br />
Seuraavana päivänä Jimmy huomasi, että hänen vanhempansa käyttäytyivät oudosti. He laittoivat Jimmyn nukkumaan heti illallisen jälkeen sanomatta sanaakaan. Jimmy tajusi mennessään sänkyynsä, että se tuntui todella muhkuraiselta. Hän mietti, olikohan isä sittenkään ommellut kangasta kiinni oikein. Jimmy nousi ja käveli vanhempiensa huoneen ovelle, joka oli kuitenkin lukossa. Vaikka Jimmy kuinka koputti oveen, kukaan ei tullut sitä avaamaan. Hän luovutti ja meni takaisin sänkyynsä lopulta nukahtaen.<br />
<br />
Aamulla Jimmy kysyi vanhemmiltaan sängystä ja lukitusta ovesta. Isä väisti kysymyksen ja sanoi tiukasti, että Jimmy oli liian vanha pelkäämään hirviöitä. Isä myös totesi, että he tulisivat vastaisuudessa lukitsemaan hänen huoneensa oven yöksi, kunnes Jimmy ei enää pelkäisi olemattomia.<br />
<br />
Seuraavana yönä uni ei tullut Jimmylle heposti. Maatessaan peittonsa alla hän haistoi oudon hajun, vaikka tuuletin puhalsi täydellä teholla huoneeseen. Jimmy yritti olla välittämättä hajusta, mutta päätyi lopulta nukkumaan huoneensa lattialla.<br />
<br />
Jimmy vaati vanhempiaan tarkistamaan sänkynsä seuraavana aamuna, mutta he vain totesivat, että sängyn pinta oli tasainen ja mikään ei haissut. Rangaistuksena valehtelemisesta isä lukitsi Jimmyn omaan huoneeseensa. Aika kului hitaasti ja Jimmyllä alkoi olla jo nälkä ja tukala olo. Tilannetta pahensi sängystä leijaileva haju, jonka lämmin iltapäivän aurinko oli saanut voimistumaan.<br />
<br />
Jimmy päätti löytää itse hajun lähteen. Hän otti laatikostaan sakset ja leikkasi sänkynsä kankaan auki. Hänen eteensä paljastui järkyttävä näky; Jimmy alkoi kiljumaan nähdessään patjan täytteiden seassa hänen vanhempiensa mädäntyvät ruumiit.<br />
<br />
Oveen koputettiin.<br />
<br />
"<i>Jimmy? Oletko kunnossa?</i>" Hänen äitinsä ääni sanoi. Isän ääni jatkoi; "<i>Muista Jimmy, sänkysi alla ei ole hirviöitä.</i>"<br />
<br />
eng. <a href="https://photofreecreepypasta.tumblr.com/post/132932651699/memory-foam" target="_blank">©</a>Hazardhttp://www.blogger.com/profile/16426092141878735832noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-13762304120564919522020-06-04T16:56:00.000+03:002020-06-04T16:56:07.428+03:00La Lechuza<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjX5mAFwjRnCrTuJCqtbpuEP-hYDU4hsn-d4DlVjkaf9WH3EmfS7xDXDsuU0ycB3pfCtSyxro09-jIKDpZQBGk5eN_bohvkFboAKnKvo8gLHz8IOWNiFIj5oZ_Y94dTlEm8TNCjzT2hRby0/s1600/209397ece0a79d0f21516d9d79ed02c22f4a068er1-570-760v2_hq.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="760" data-original-width="570" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjX5mAFwjRnCrTuJCqtbpuEP-hYDU4hsn-d4DlVjkaf9WH3EmfS7xDXDsuU0ycB3pfCtSyxro09-jIKDpZQBGk5eN_bohvkFboAKnKvo8gLHz8IOWNiFIj5oZ_Y94dTlEm8TNCjzT2hRby0/s400/209397ece0a79d0f21516d9d79ed02c22f4a068er1-570-760v2_hq.jpg" width="300" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://kauhublogi.blogspot.com/2012/07/la-lloronan-legenda.html" target="_blank">La Lloronan</a> legendan tavoin, La Lechuzan legenda on lähtöisin Meksikosta. Tarinoita tästä karmivasta olennosta on kerrottu jo 1700-luvun puolivälistä lähtien. Havaintoja on tehty erityisesti Meksikossa Chihuahuan, Coahuilan, Durangon, Nuevo Leonin ja Tamaulipasin alueilla. Myös Amerikassa, Teksasin Rio Grandessa on kerrottu useista havainnoista. Sana La Lechuza tarkoittaa pöllöä. Nimitys juontaa juurensa siitä, että kyseisen olennon on kerottu näyttävän ihmisen ja pöllön risteytykseltä, siipineen kaikkineen. Lechuzan on väitetty olevan yli kaksi metriä korkea ja sen siipien väliksi on kerrottu yli 4,5 metriä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tämän legendan alkujuurista on monta erilaista tarinaa. Ehkäpä tunnetuin kertoo, että Lechuza oli eläessään noituutta harjoittava nainen. Kylän asukkaat eivät olleet todellakaan innoissaan tällaisesta toiminnasta heidän asuinalueellaan ja näkivät ainoana ratkaisunaan noidan tappamisen. Lechuza ei kuitenkaan pysynyt kuolleena, vaan palasi takaisin kostamaan kyläläisille. Näiden tappaminen ei vielä hänelle kuitenkaan riittänyt, vaan hän jatkaa legendan mukaan edelleen kostoretkeään. Kerrotaan, että päivisi noita ottaa kauniin ja nuorekkaan naisen muodon ja iltaisin muuttuu pöllöä muistuttavaksi vanhaksi noidaksi, joka kykenee lentämään. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Lechuza nappaa erään version mukaan lapsia mukaansa, koska vihaiset kyläläiset aikanaan tappoivat hänen lapsensa, koska tämä oli heidän mukaansa varastellut. Toinen versio kertoo, että eräs humalainen mies oli tappanut hänen lapsensa, jonka takia noita vainoaa etenkin humalaisia miehia baarien sulkemisaikojen jälkeen. Ehkä yksi erikoisimmista tarinoista kertoo, että Lechuza ei ole niinkään fyysinen, vaan psyykkinen vainoaja. Tarinan mukaan noita metsästää ihmisten negatiivisia tunteita mielen sisäisesti saaden niistä voimaa itselleen samalla kuihduttaen ihmisen loppuun.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Lechuzan uhreiksi valikoituvat yleisesti ottaen kaikki vauvasta vaariin. Useat ihmiset ovat kertoneet, että noita houkuttelee yön varjossa uhrejansa viheltelemällä kuin ihminen, ääntämällä kuin lintu tai jopa matkimalla vauvan itkua. Sanotaan, että jos noidan vihellykseen vastaa viheltämällä, Lechuza tulee välittömästi piilostaan ja vien mukanaan. Toisinaan noita saattaa jättää ulko-oveen tai ikkunaan raapimisjälkiä, joka siis kertoo, että olet valikoitunut tämän seuraavaksi uhriksi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Voiko tältä noidalta siis suojautua lainkaan? Kyllä, jos on legendaan uskominen. Jos oven yläpuolelle ripustaa köyden, johon on solmittu tismalleen 7 solmua, suojaa se sinua noidalta. Lechuza on myös haavoittuvainen rukoukselle. Jos lausut espanjalaisittain <i>La Magnifica</i>-nimisen rukosen sekä etu- että takaperin, Lechuza jättää sinut rauhaan. Myös eräs kikka, suolan ja chilijauheen seos, karkottaa noidan tiehensä kun tätä heitetään sillä kasvoihin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Aina Lechuzan kohtaaminen ei kuitenkaan johda kuolemaasi, sillä sen näkeminen voi myös ennustaa jotain tulevaa katastrofia kuten tsunamia, tulvaa tai tornadoa. Lechuzan sanotaan myös pystyvän vaikuttamaan säähän.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i><a href="https://www.amazon.com/Big-Book-Texas-Ghost-Stories/dp/1493043943" target="_blank">The Big Book Of Texas Ghost Stories</a></i>-kirjassa kerrotaan eräästä hyytävästä kohtaamisesta Lechuzan kanssa. Tarinan mukaan miesporukka oli seurannut La Lechuzaksi olettamaansa suurta linnunomaista oliota ammuskelen tätä kohti tappamistarkoituksella. He kuitenkin kadottivat jossain vaiheessa olion ja luovuttivat jahdin suhteen. Seuraavana päivänä he olivat palanneet tuonne samaiseen paikkaan ja olivat löytäneet vanhan naisen ruumiin roikkumasta puun oksalta. He olivat varmoja, että kyseessä oli La Lechuza.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Olipa legenda totta tai ei, se kulkeutuu sukupolvelta toiselle tarinan muodossa vuodesta toiseen. Ole kuitenkin varuillasi jos kuulet Lechuzan kutsuvan sinua pimeyden keskeltä.</div>
Hazardhttp://www.blogger.com/profile/16426092141878735832noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-31392466111844986492020-05-27T10:25:00.000+03:002020-05-27T10:25:11.379+03:00Pluckley - maailman aavemaisin kylä<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg01Nd2Cgn9xF-WcO8P4jKWfVdHQ0WOG4OXJ3HRxN7yUqLqAU2mG8gZv0xxfbWPumuaUbb2iSQexzR5WcY75IGpzss_xveRhsdQrQTCIeN-iZaKD0OwYVEf9NEgOChJu64jZj5btccW9udL/s1600/Pluckleyformtheair.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="720" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg01Nd2Cgn9xF-WcO8P4jKWfVdHQ0WOG4OXJ3HRxN7yUqLqAU2mG8gZv0xxfbWPumuaUbb2iSQexzR5WcY75IGpzss_xveRhsdQrQTCIeN-iZaKD0OwYVEf9NEgOChJu64jZj5btccW9udL/s400/Pluckleyformtheair.jpg" width="318" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://ghosts.fandom.com/wiki/Pluckley" target="_blank">©</a></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Miltä kuulostaisi vierailu maailman karmivimmassa kylässä? Kyseessä on Pluckley, pienehkö kylä Iso-Britannian Kentissä. Paikka on päässyt aavemaisen maineensa ansiosta jopa Guinnessin maailmanennätysten joukkoon; kylällä on nimittäin ainakin 12 haamua, joiden havainnoista ihmiset ovat raportoineet säännöllisesti. Uskotaan kuitenkin, että niiden todellinen lukumäärä on vielä suurempi. Mikä tekee tästä kylästä vielä mielenkiintoisemman on se, että ihmisten haamujen lisäksi kylässä kerrotaan olevan myös esimerkiksi koiria ja hevosia.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kylän asukasluku ei päätä huimaa; siellä asuu vain noin 1000 vakituista asukasta. Alueella on pitkä ja rikas historia ja ajan saatossa kylää ympäröivä maalaisseutu on saanut lempinimen "<i>Englannin puutarha</i>". Paikka itsessään on hyvin kaunis ja tyypillinen brittiläinen kylä. Ei siis uskoisi, että sen kuoren alle kätkeytyy joukko karmivia kummitustarinoita. Tässä muutama tunnetuimmista.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="300" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZgBvjI6SO3orZcQU0lKLJWhUZTwDb-p7dLvXc4MxewIVriRSTHwTQBjDtuhYWxOfqHrxRF-DE5Nb9TzDiskje4kUYNcJ7Aixcat9ZVrdwiUP6ZQWBM4dseymsjCuVoRaE1yct1MZ1N40l/s400/Pluckley+Ghost+121.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;" width="300" /></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="http://ghostblooms-van-asten.blogspot.com/2013/04/haunted-pluckley.html" target="_blank">©</a></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>Mustalaisnainen</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kyseinen nainen tienasi aikanaan elantonsa myymällä sillan kupeessa lähistöltä keräämäänsä, salaattina ja mausteena syötävää vesikrassia. Kerrotaan, että hänen kuolemansa oli epäonnisten sattumusten sarja; naisella oli päällään iso hame, joka oli kauttaaltaan alkoholin tahrima, olihan hän hieman viinaan menevä. Hänellä oli tapanaan poltella piippua, josta oli lentänyt kipinä hameeseen ja nainen oli sammutusyritysten jälkeen palanut hengiltä alkoholin leimahtaessa palamaan. Hänen haamunsa kerrotaan oleskelevan erään risteyksen lähettyvillä olevan sillan luona. Sen samaisen sillan, jossa hän oli eläessään myynyt vesikrassia. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkXpzBR4kyKolJSvsUUj0SMhsrs_EmHvivKYgxoN_MlupjThK51-tBJ4slAqZ2mymjpM4clx7H9M9gllnILXRuAmtfMBUw1gsJbkdmoUuirFTSPgNJeNVGWHcPauYP5GILTAbgtQqo_8Vk/s1600/1930174_1099331156389_9435_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="268" data-original-width="601" height="177" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkXpzBR4kyKolJSvsUUj0SMhsrs_EmHvivKYgxoN_MlupjThK51-tBJ4slAqZ2mymjpM4clx7H9M9gllnILXRuAmtfMBUw1gsJbkdmoUuirFTSPgNJeNVGWHcPauYP5GILTAbgtQqo_8Vk/s400/1930174_1099331156389_9435_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://tracymonger.wordpress.com/2015/10/07/pluckley-the-most-haunted-village/" target="_blank">©</a></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>Robert Du Bois</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Robert oli eläessään tunnettu ja pelätty mies, joka ryöväsi pahaa-aavistamattomia ihmisiä satoja vuosia sitten. Hänellä oli tapana piiloutua onttoon puuhun, joka sijaitsi erään tienhaaran keskellä. Samaisen tienhaaran, jonka lähettyvillä olevan sillan luona mustalaisnaisen haamu on nähty. Matkailijan kulkiessa puun ohi, Robertilla oli tapana hypätä piilostaan ja vaatia tämän kantamia arvotavaroita itselleen. Ajan saatossa Robert alkoi niittämään itselleen mainetta ja sana lähti kiertämään; jos kävelit risteyksestä, tulit mitä todennäköisimmin hänen ryöstämäkseen. Robertin tarinalle on olemassa kaksi päätöstä; ensimmäinen kertoo, kuinka eräs matkailija ei halunnut tulla ryöstetyksi ja läpäisi miekallaan puun kätköissä piileskelleen Robertin. Toinen tarina kertoo, että Pluckleyn kyläläinen oli kyllästynyt ryövärin toimintaan ja oli käynyt omakätisesti tappamassa miekalla puussa piileskelleen Robertin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>Huutava mies</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Pluckleyn kylän yössä kuuluu tuskan huutoja; kyseessä on mitä luultavammin yksi kylän tunnetuimmista kummituksista. Eräs mies kuoli jäätyään sortuvan kivimuurin murskaamaksi. Sanotaan, että hänen huutonsa kaikuu ilmassa edelleen.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>Rehtori</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Elettiin vuotta 1920, kun joukko lapsia löysi paikallisen koulun rehtorin hirttäytyneenä. Sanotaan, että hänen haamunsa, jolla on yllään pitkä takki ja raidalliset housut, vaeltelee edelleen Puckleyn kylän laitamilla.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b><br /></b></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZO19ZHxv8OYDx-FyexupevGXxavCxsmjreODFxxPYYVxiGdArGIvGXWlAmPbaMO1_rsx_nwct4LGwyIb2qavVzD9ROPh_cHzngE2AFrKF5N2IrDCIHDicgpwA6xWg4sTEHi3J4LfaeHTv/s1600/beautiful-pub.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="311" data-original-width="550" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZO19ZHxv8OYDx-FyexupevGXxavCxsmjreODFxxPYYVxiGdArGIvGXWlAmPbaMO1_rsx_nwct4LGwyIb2qavVzD9ROPh_cHzngE2AFrKF5N2IrDCIHDicgpwA6xWg4sTEHi3J4LfaeHTv/s400/beautiful-pub.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://www.tripadvisor.com/LocationPhotoDirectLink-g503914-d2470848-i116645703-The_Black_Horse_Restaurant-Pluckley_Ashford_Kent_England.html" target="_blank">©</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
<b>Black Horse-Pubi</b></div>
Tämä 1450-luvulla rakennettu kuppilla sijaitsee keskeisellä paikalla kylää ja se on tunnettu maistuvan ruoan ja kylmien juomien lisäksi kummituksistaan. Itseasiassa, kun puhutaan koko Iso-Britannian aavemaisimmasta pubista, puhutaan mitä todennäköisemmin tästä. Paikassa kummittelee useampikin kummitus, Erään kummituksen muun muassa kerrotaan pelleilevän ruokailuvälineillä, kerran se lukitsi jopa paikan omistajan talon ulkopuolelle. Yhdessä pubin yläkerran huoneista on myös nähty pitkää punaista mekkoa käyttävän naisen haamu.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgXBYdbc1RmD-6_2YykF16BdKMggilP8B8cN9R8Hj3XOuk-bk0cX5q2lN5KvbnuvaLkQeCPJrE7Sx6Sqhe_JLmen4vG6IZuqwjQooQQSR0iaMdOzdQzkLXVbF-qW6hOTdn_gK0EIBK1Vu3/s1600/Saint_Nicholas_Church%252C_Pluckley_-_geograph.org.uk_-_231158.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgXBYdbc1RmD-6_2YykF16BdKMggilP8B8cN9R8Hj3XOuk-bk0cX5q2lN5KvbnuvaLkQeCPJrE7Sx6Sqhe_JLmen4vG6IZuqwjQooQQSR0iaMdOzdQzkLXVbF-qW6hOTdn_gK0EIBK1Vu3/s400/Saint_Nicholas_Church%252C_Pluckley_-_geograph.org.uk_-_231158.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Saint_Nicholas_Church,_Pluckley_-_geograph.org.uk_-_231158.jpg" target="_blank">©</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
<b>St. Nicholaksen kirkon hautausmaa</b></div>
Hautausmaalla kummittelee kaksi Dering-nimisen suvun naista. Ensimmäinen naisista, eläessään äärimmäisen kaunis, kuoli traagisesti joskus 1100-luvulla. Naisen käsiin asetettiin kaunis, punainen ruusu. Sitemmin naisen haamu sai lempinimekseen "<i>Red Lady</i>". Sanotaan, että hautausmaalla liikkuessa saattaa kuulla vaimeita lyöntejä, joiden uskotaan tulevan siitä, että nainen hakkaa jykevää arkkuansa käsillään sisältä päin. Usein nainen on nähty vaeltelemassa hautausmaalla punainen ruusu käsissään. Hänen kerrotaan etsivän kuolleena syntyneen lapsensa hautaa samalla hiljaa valittaen kurjaa kohtaloaan.<br />
<br />
Toinen nainen liikkuu kirkon sisällä sekä aikaisemmin myös kotinsa kirjastossa, joka tuhoutui tulipalossa vuonna 1952. Tulipaloa ennen, maailmansotien välissä Yhdysvaltojen suurlähetystön työntekijät asuttivat Deringin suvun taloa. He kertoivat useita tarinoita mystisestä naisesta, jonka olivat nähneet talossa. Nimekseen tämä kyseinen kummitus sai "<i>White Lady</i>". Eräs hurja tarina kertoo, miten eräs mies, Herra Walter nimeltään, oli myös ollut talon omistajana jonkin aikaa. Hän oli viettänyt joulua talon kirjastossa ja naisen haamu oli yhtäkkiä ilmestynyt hänen eteensä. Vaistomaisesti Walter oli ampunut kiväärillään hahmon lävitse.<br />
<br />
Hautausmaan lähettyvillä sijaitsee vuonna 1863 rakennettu talo. Alunperin se oli pappila, jossa kirkon pappi asui. Sitemmin siellä kummitteli pitkän aikaa muuan munkki. Havainnot kyseisestä munkista kuitenkin loppuivat heti sen jälkeen, kun talo nimettiin uudelleen vuonna 1924 Greystoneksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSU-w5hcKWFeh3Xk3x0f6xrfkmiEGAu2wYepNlKkwtCRdpOUvWRwIRkU_xQIzzAfKuAL3Fdro_8U6LYCN-UQ0_YdLHeAmLr_LuKCWQi5PiY5X1SY51SVXe6pJxNe4HCo0lRVo0pN_45pGQ/s1600/2695840.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgSU-w5hcKWFeh3Xk3x0f6xrfkmiEGAu2wYepNlKkwtCRdpOUvWRwIRkU_xQIzzAfKuAL3Fdro_8U6LYCN-UQ0_YdLHeAmLr_LuKCWQi5PiY5X1SY51SVXe6pJxNe4HCo0lRVo0pN_45pGQ/s400/2695840.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://www.kentlive.news/whats-on/whats-on-news/gallery/take-look-around-pluckley-kent-599780" target="_blank">©</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
<b>Kummitushevosia</b></div>
Kylässä sijaitsevalla Maltman Hill-nimisen kukkulan läpi kulkevalla tiellä kerrotaan myös kummituksista - mutta tällä kertaa kyseessä on kummitushevoset. Tiellä on nähty hevosia, jotka vetävät perässään vanhanaikaista kärryä. Eräs nainen kertoo nähneensä kerran myös kyseisen kärryn kuskin hevosten pysähtyessä kadulle. Kärryn ikkunasta oli hänen kertomansa mukaan hehkunut outoa valoa. Vuonna 1997 eräs autoilija oli ajanut melkein ulos tieltä säikähtäessään yhtäkkistä voimakasta kavioiden kopsetta.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<b>Rakastajatar</b></div>
<div style="text-align: left;">
Yli 250 vuoden ajan, Rose Court-niminen kartano on ollut erään epäonnisen naisen kummittelun kohteena. Hänen kerrotaan olleen Daeringin perheeseen kuuluneen miehen rakastajatar. Nainen kuoli nieltyään kourallisen myrkyllisiä marjoja. Ihmiset ovat kertoneet kuuleensa nimenomaan iltapäiväisin naisen äänen kutsuvan kartanon pihamailla kahta koiraansa. Myös koirien haukkumista on kuultu, vaikka lähettyvillä ei ole koiria - tai siis ainakaan elossa olevia sellaisia.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiboJ7puepEaYL_lZGwjFfpqFO32RCY8KG5EEndJPElqJ5r86-wQs4mCW8aI7qmHXUajG8D056Uys2mv4IJU5M6au7Zcj7D2VCX6zLat1XVGgPD55e2cIwMN1l-Quk8m1gLAWf1Uuo_6rK6/s1600/banner.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="365" data-original-width="968" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiboJ7puepEaYL_lZGwjFfpqFO32RCY8KG5EEndJPElqJ5r86-wQs4mCW8aI7qmHXUajG8D056Uys2mv4IJU5M6au7Zcj7D2VCX6zLat1XVGgPD55e2cIwMN1l-Quk8m1gLAWf1Uuo_6rK6/s400/banner.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="http://www.deringarms.com/" target="_blank">©</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
<b>The Dering Arms-pubi</b></div>
Vuonna 1840 valmistunut rakennus toimi alunperin metsästysmökkinä. Aikaisemmin <i>The Blacksmith's Arms</i>, <i>The Spectre's Arms</i> ja <i>The Ghost's Arms </i>nimiä kantaneessa, nykyisin Pubina toimivassa rakennuksessa on nähty ainakin kolme erilaista kummitusta; sisäkkö, ajomies joka tuijottaa usein pubissa sijaitsevaa tulipesää ja vanha nainen, joka istuskelee pöydässä ja katselee ulos ikkunasta. Vielä tänäkin päivänä pubissa tapahtuu outoja, selittämättömiä asioita.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivyot41BfHQvdDXuIa8W7Ig793FnoZsR6WmNQUFrAYOLrI9lsKLuGE7zaQQhtLBcjSUQNtlUB7ff7Inwggb6_nYfVHrvKd_rSpzccTPYPDcNAn1_s7kecj0PMFMYIunbRrfRW-BZJ4UPWM/s1600/SNV31018.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="640" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivyot41BfHQvdDXuIa8W7Ig793FnoZsR6WmNQUFrAYOLrI9lsKLuGE7zaQQhtLBcjSUQNtlUB7ff7Inwggb6_nYfVHrvKd_rSpzccTPYPDcNAn1_s7kecj0PMFMYIunbRrfRW-BZJ4UPWM/s400/SNV31018.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://www.essexghosthunters.co.uk/haunted-places/kent/pluckley-screaming-woods" target="_blank">©</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
<b>Metsä</b></div>
<div style="text-align: left;">
Lempinimeä "<i>Screaming Woods</i>" kantava metsä on saanut hyytävän lempinimensä useiden ihmisten kertoessa kuulleensa kiljumista metsän uumenista. Tarina kertoo, että huudot ovat peräisin metsään ikuisiksi ajoiksi eksyneiden ihmisten hengistä. Metsässä kuullaan usein myös askeleita, vaikka ketään ei olisi lähimaillakaan. Lisäksi on kerrottu sotilaasta, joka kävelee metsän polkuja pitkin. Eräs toinen sotilas roikkuu puusta tai kävelee metsässä.</div>
Hazardhttp://www.blogger.com/profile/16426092141878735832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-86051952748104622232020-05-20T15:52:00.000+03:002020-05-20T15:52:07.431+03:00Rakkaudenkipeä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj49X-LrzhqzIWXc9areeARMXQfsAIH5ObBFhGkSfEUcuP_SZUJekxRF1Hi5Zpa6clsxYFD8QBaf_ablOjEol3jJfRVCHO-HNsn7-mIKVulmmQqDkOWWNd7T7TgUzkRxQkkhon13UbdhoKS/s1600/05_horror_eyes_photo_manipulation.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="412" data-original-width="450" height="292" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj49X-LrzhqzIWXc9areeARMXQfsAIH5ObBFhGkSfEUcuP_SZUJekxRF1Hi5Zpa6clsxYFD8QBaf_ablOjEol3jJfRVCHO-HNsn7-mIKVulmmQqDkOWWNd7T7TgUzkRxQkkhon13UbdhoKS/s320/05_horror_eyes_photo_manipulation.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Olen ollut sinkku jo jonkin aikaa ja täysin kyllästynyt siihen. 32-vuotiaana sinkkuna oleminen ei ole naurun asia; joudut katsomaan kun ystäväsi menevät naimisiin, saavat lapsia ja toteuttavat yhteisiä unelmiaan. Minäkin haluan vaimon, lapsia ja vakituisen työn, mutta sen sijaan työskentelen paikallisessa pikaruokaravintolassa ja asun yksin pienessä, ahtaassa yksiössä. Kyllästyin kuitenkin lopulta vellomaan itsesäälissä ja pakotin itseni osallistumaan speed dating-tapahtumaan.<br />
<br />
Valitsin ylleni siisteimmät vaatteet, jotka kaapistani löysin ja suuntasin ulos ovesta. Ota huomioon, että minun palkallani siisteimmät vaatteet tarkoittivat keskinkertaisia puvun kenkiä ja suoria khaki-housuja, jotka olin löytänyt paikallisen marketin ale-laarista.<br />
<br />
Tapahtuma järjestettiin paikallisessa ravintolassa ja saavuttuani sinne minut ohjattiin istumaan pöytään. Tapahtuma alkoi pian ja eteeni istui ensimmäisenä 22-vuotias kolmen lapsen äiti. Hän kertoi, että oli tehnyt paljon virheitä elämänsä aikana ja häntä kuunnellessaan ymmärsin, ettei meillä ollut juuri mitään yhteistä. Hän esimerkiksi mainitsi ylpeänä, että oli ollut jo neljä päivää raittiina huumeista. Nainen myös totesi, että haluaisi asettua asumaan miehen kanssa joka ei näytä mursulta. Yritin keksiä puhuttavaa seuraavalle neljälle minuutille joita minulla hänen kanssaan vielä oli. Kellon soidessa hypähdin ylös salamannopeasti. Nainen vaikutti hieman loukkaantuneelta, mutta mitä hän olisi voinut odottaa kaiken kertomansa jälkeen minun tekevän?<br />
<br />
Seuraava nainen oli rehellisesti sanottuna aivan liian vanha minulle. Olin ollut aikaisemmin siinä uskossa, että tällaisissa tapahtumissa osallistujat jaotellaan ikäryhmittäin. Olin ilmeisesti väärässä. Viimeistään siinä vaiheessa, kun nainen alkoi puhua lapsenlapsistaan tiesin, että tämä oli tässä. Kellon soidessa kysyin häneltä, tarvitseeko hän apua nousemiseen. Jälleen tuima katse.<br />
<br />
Uusi nainen istui eteeni ja huomasin välittömästi, että hänessä oli jotain erilaista. Nainen kertoi minulle olevansa 26-vuotias opiskelija paikallisessa sairaalassa. Hän myönsi rakastavansa lapsia, mutta ei ollut vielä äiti. Se oli kieltämättä suuri helpotus minulle. Nainen oli pukeutunut siististi ja vaikutti tasapainoiselta. Juuri ennen aikamme päättymistä, rohkaisin itseäni kysymään naisen numeroa. Sain myöntävän vastauksen. Hymyilin, kiitiin häntä ja siirryin seuraavaan pöytään. Huomaamattani suljin kuitenkin puhelimeni tallentamatta numeroa ja hävitin sen.<br />
<br />
Pöytääni ei tullut ketään. Mikä vitsi. Jos olisin halunnut istua ja tuijottaa seinää, olisin pysynyt kotona. Kellon jälleen soidessa vaihdoin nopeasti seuraavaan pöytään ja mielessäni rukoilin, että seuraava olisi unelmieni nainen.<br />
<br />
Eteeni istunut nainen oli kiistelemättä kaikista tapaamistani mielenkiintoisin. Hänellä oli pitkät mustat hiukset, vihreät silmät ja nätti hymy. Yllään naisella oli pelkkää mustaa. Synkästä pukeutumistyylistä huolimatta hänellä oli todella kupliva persoonallisuus. Hän kikatti kaikelle mitä sanoin. Nainen kertoi olevansa 27-vuotias, eikä tällä hetkellä työskennellyt missään. Hän oli ollut naimisissa, mutta hänen miehensä jätti hänet heidän lastensa kuoltua leukemiaan. Mies oli syyttänyt naista lasten sairaudesta, sillä tämän suvussa oli paljon syöpää. Nainen oli päättänyt jättää menneisyytensä taakseen ja oli muuttama viikko sitten muuttanut kaupunkiin.<br />
<br />
Vaikka elämä oli kohdellut naista kaltoin, ei tämä näyttänyt masentuneelta. Joko hän oli todella optimistinen elämän suhteen tai paras näyttelijä jonka olin koskaan nähnyt. Oli miten oli, päätin ottaa riskin. Kysyin, haluaisiko nainen minun numeroni. Tuli ilmi, että naisella oli ollut aikaisemmin illan aikana huonoja partnereita ja halusi poistua yhdessä tekemään jotain hauskaa. Hänen ei tarvinnut pyytää minua mukaan kahta kertaa.<br />
<br />
En ymmärtänyt, mitä erityistä hän minussa näki verratuna muihin paikalla olleisiin miehiin. Ehkä hän ymmärsi minun elämäntilanteeni ja kykeni samaistumaan siihen jollain tapaa. Olimme molemmat yksinäisiä ja halukkaita muuttamaan elämämme suunnan. Ikään kuin alottamaan alusta.<br />
<br />
Menimme pelaamaan biljardia eräänlaiseen pelihalliin. Hän oli kertomansa mukaan ollut edellisen asuinalueensa baarissa yksi vakituisista biljardin pelaajista ja oli voittanut jopa muutamia paikallisia otteluita. En itse ole oikein hyvä pelaamaan kyseistä peliä, mutta olin innokas ja nopea oppimaan. Hänen jokainen lyöntinsä hipoi täydellisyyttä ja pallot menivät pesiinsä kerta toisensa jälkeen. Minä olin keskinkertainen ja nainen pyyteli jatkuvasti anteeksi pelitaitojaan. Vastauksena heilautin kättäni ja kehuin häntä. Nainen kikatti suloisesti. Joka ikinen kerta kun hän nauroi, vajosin yhä syvemmälle ja syvemmälle hänen pauloihinsa.<br />
<br />
Pelattuamme useamman pelin päätimme lähteä. Nainen kertoi lähtevänsä kotiinsa, sillä hänen täytyi järjestellä asioita, olihan hän vasta muuttanut. Vaihdoimme kuitenkin numeroita ja lähdimme eri suuntiin. En voinut uskoa tätä todeksi. Olin juuri tavannut upean naisen, jonka kanssa voisin mahdollisesti jakaa yhteisen tulevaisuuden.<br />
<br />
Viikot vierivät ja kuukaudet kuluivat. Me jatkoimme yhteydenpitoa tiiviisti ja loppujen lopuksi aloimme seurustella vakituisesti. Parisuhteemme eteni nopeasti, olimmehan täydellinen pari. Kumpikaan ei nähnyt mitään syytä, miksi meidän olisi pitänyt jarrutella. Vajaan vuoden seurustelun jälkeen kysyin häntä vaimokseni. Hänestä se oli todella romanttista ja hän kiljui onnesta. Asiat alkoivat vihdoin järjestyä elämässäni.<br />
<br />
Muutin pois pienestä asunnostani hänen kotiinsa. Mielestäni se oli juuri täydellinen perheen perustamiseen.<br />
<br />
Päivänä jona muutin huomasin, kuinka paljon sotkua olin jo saanut aikaiseksi hänen asunnossaan; olin levittänyt tyhjiä pahvilaatikoita ympäriinsä ja pakkausmateriaaleja lojui siellä täällä. Pahoittelin ja ehdotin, että veisin laatikot säilytykseen kellariin. Hänen katseensa nauliintui minuun ja hän totesi melkeinpä hätäisellä äänellä, että hoitaisi loput ja että minun pitäisi levätä. Hänen käytöksensä oli kyllä hieman outoa, mutta päätin kuitenkin totella häntä ja istuuduin sohvalle. Olin uupunut raskaasta päivästä, joten apu kyllä kelpasi.<br />
<br />
Seuraavat pari kuukautta olivat loistavia ja emme koskaan kyllästyneet toistemme seuraan. Ainoa minua silloin tällöin vaivannut asia oli, että hän muuttui aina oudoksi jos olin lähellä kellarin ovea. Joskus hän jopa toi sen satunnaisissa riidoissamme esille. Muuten en nähnyt hänessä mitään negatiivisia puolia, hän oli elämäni nainen.<br />
<span style="background-color: #ff8600; color: #e0dfdb; font-family: "helvetica" , "arial" , sans-serif; font-size: 13px;"><br /></span>Oli, sanoin. Kunnes elämäni pirstaloitui.<br />
<br />
Eräänä päivänä hän kertoi minulle menevänsä ruokakauppaan. Pyysin häntä tuomaan myös pihvejä, sillä ajattelin hemmotella häntä ja tehdä hampurilaisia päivälliseksi. Hän hymyili hellyyttävästi vastaukseksi ja lähti.<br />
<br />
Olin saanut ajan saatossa ylennettyä itseni työpaikkani talouspäälliköksi ja tämä tarkoitti sitä, että työskentelin alueeni pikaruokapaikkojen budjetoinnin parissa. Palkkani oli todella hyvä, joten en valita. Siirsin jokaisen budjettiraporttini usb-tikulle. Kauhukseni tietokoneeni kaatui juuri, ennen kuin ehdin siirtää raporttini. Ne olivat kadonneet jonnekkin bittiavaruuteen. Jos en saisi tehtyä niitä uudelleen, menettäisin työpaikkani varmasti.<br />
<br />
Soitin vaimolleni kysyäkseni, olisiko hänellä tietokonetta jota voisin käyttää. Hän ei kuitenkaan vastannut puhelimeen. Päädyin etsimään talon kaapeista tietokonetta tai edes jotain, jolla saisin raporttini valmiiksi. Viimeiseksi vaihtoehdokseni jäi kellari. Tartuin sen jääkylmästä kahvasta kiinni; lukossa. Istahdin sohvalle turhautuneena. Muistin, että vaimollani oli eräs kukka, jota hän rakasti yli kaiken. Minulla ei ollut mitään menetettävää, joten kävelin kukan luokse ja nostin sen ylös katsoakseni ruukun alle; avain.<br />
<br />
Avasin oven ja minua vastassa oli järkyttävä löyhkä. Kellari näytti läpimädältä ja jokaista tasoa peitti paksu pölykerros. Näytti siltä, että kukaan ei olisi astunut sinne vuosikausiin. Käytin puhelimeni taskulamppua valaistuksena laskeutuessani varovasti portaita alas. Painoin seinässä olevaa valonkatkaisinta ja yllätyin himmeän kattolampun syttyessä hitaasti päälle.<br />
<span style="background-color: #ff8600; color: #e0dfdb; font-family: "helvetica" , "arial" , sans-serif; font-size: 13px;"><br /></span>
Seinät olivat selvästi homeessa, joka mahdollisesti selitti ilmassa vellovan kitkerän hajun. Aloin nopeasti etsimään jotain tietokoneen tapaista. Onnekseni löysin eräästä pahvilaatikosta vanhan läppärin ja latausjohdon piilotettuna kirjojen ja laatikoiden alle.<br />
<br />
Annoin tietokoneelle muutaman minuutin aikaa käynnistyä. Vaikka ohjelmisto siinä oli todella vanhaa, minulle riitti, että kirjoitusohjelma toimisi. Raportit oli pakko saada valmiiksi. Ruudulle tuli teksti, jossa kerrottiin vastikään lisätyistä tiedostoista. Tietokone kysyi, halusinko tarkastella niitä. Uteliaisuuteni otti vallan.<br />
<br />
Näytölle aukesi piilotettu tiedosto, joka vaati salasanan. Pyöritin silmiäni ja suljin tiedoston. Se ei kuitenkaan sulkeutunut, vaan salasana täyttyi näytölle itsestään ja päästi minut sisälle tiedostoon. Tiedostossa oli neljä videota; <i>HIM.avi</i>, <i>TWO.avi, ONE.avi </i>ja <i>WHY.avi</i>. Videoiden kuvakkeet olivat pikimustia. Avasin videon <i>HIM.avi</i>. Minun ei olisi koskaan pitänyt tehdä sitä.<br />
<br />
Video oli todella epävakaa ja rakeinen. Erotin juuri ja juuri miehen hahmon, joka istui sidottuna jonkinlaisella rautalangalla. Videolla näkyi myös nainen, joka näytti siltä kuin hän olisi leijunut ilmassa. Nainen leijui hitaasti huoneen läpi miehen luokse. Huomasin, että nainen kantoi kädessään isoa veitseä. Nainen alkoi viillellä miestä. Mies karjui kivusta naisen leikatessa tätä hitaasti. Verta alkoi pursuta miehen suusta naisen työntäessä veistä yhä syvemmälle ja syvemmälle. Nainen otti esille jotain, jolla sytytti tulen ja poltti sillä miestä, en saanut kunnolla selvää. Miehen iho oli täynnä palovammoja ja pahoja viiltoja. Mies ei enää kyennyt karjumaan vaan huokaisi vain välillä "<i>Miksi?</i>". Jokaisella kerralla nainen puukotti häntä ikään kuin rangaistuksena lausutuista sanoista. Mies alkoi oksentamaan verta ja jotain muuta epämääräistä nestettä naisen nauraessa pilkallisesti. Hän otti veitsen terällä oksennusta maasta ja nuolaisi sen puhtaaksi. Naisen alkaessa repimään miehen toista silmää, suljin videon. En kyennyt katsomaan enempää.<br />
<br />
Kauhusta täristen klikkasin videota <i>ONE.avi</i>. Minun täytyi tietää, mitä oli meneillään. Tällä kertaa videossa oli nuori poika, joka oli köytettynä tuoliin. Ravistin epäuskoisena päätäni ja kyyneleet alkoivat virtaamaan pitkin poskiani.<br />
<br />
Videon laatu oli samanlainen kuin aikasemmankin, mutta tällä kertaa tausta oli paljon vaaleampi. Video oli kuvattu jonkinlaisessa vanhassa talossa seinien homepilkuista päätellen. Kesti hetki, ennen kuin tunnistin mikä paikka oli kyseessä. Nainen leijui jälleen, aivan kuten edellisessäkin videossa, pojan luokse ja suuteli tätä hellästi poskelle. Nainen veti huoneen reunoilta lämpölamput (jotka olivat ilmeisesti videon valon lähteenä) pojan kasvoihin kiinni. Lamput alkoivat hitaasti polttamaan hänen vaatteitaan ja ihoaan. Poika kiljui "<i>MIKSI?</i>". Rangaistuksena häntä lyötiin jokaisella kerralla vyöllä, joka näytti olevan täynnä jonkinlaisia teräviä lasinsiruja. Hänen ihonsa alkoi kuplimaan polttavan lampun alla. Lopulta videolla oli haudan hiljaista eikä poika enää liikkunut. Nainen nauroi jälleen ja kaiversi puukolla "<i>MINÄ ANSAITSIN TÄMÄN</i>" pojan vatsaan.<br />
<br />
Seuraava video, <i>TWO.avi</i>. Tässä videossa kukaan ei ollut sidottuna kiinni. Videossa oli tuoli, jonka päällä oli pieni kehto. Kehdossa makasi pieni lapsi. Nainen leijui jälleen ruutuun ja huoneen läpi uhrinsa viereen. Hän hyväili hellästi lapsen poskea ja poistui kameran kuvasta hetkeksi. Hän palasi ruutuun ruisku kädessään ja iski sen lapseen. Sinistä nestettä virtasi lapsen suoneen. Video alkoi kelaamaan eteenpäin, kunnes lapsi alkoi itkemään ja yskimään. Videolla näytettiin pullo, jossa luki "<i>Makeaa mehua</i>". Pullon sisältö kaadettiin maahan; sinistä nestettä tulvi lattialle. Lapsi oli liikkumatta. Nainen alkoi jälleen nauraa, tällä kertaa holtittomasti ja iski lapsen ruumiin voimalla seinään. Sitten video muuttui mustaksi.<br />
<br />
Viimeinen video, <i>WHY.avi</i>. Huomasin videon tiedoista, että sitä oli muokattu viimeisen tunnin aikana. Olin järkyttynyt ja kauhunsekaisin ajatuksin painoin videon päälle. Tällä kertaa videossa oli vain nainen, ei keitään muuta. Hän oli kääntynyt pois päin kamerasta ja demonisella, matalalla äänellä.<br />
<br />
"<i>Hei. Tiedät nyt etten ole se ihminen, joksi olet minua luullut. Olen sairas. Rakastan tätä. Tiedän, että katsot tätä videota ja tiedän että olet peloissasi. Tappamani ihmisten sielut parveilevat ympärilläsi ja käskevät sinua vetäytymään pois ruudun luota pelastaaksesi itsesi. Mutta katsot silti tätä. Kaikki mitä näit on totta. Rakastan katsoa näitä videoita, mutta minun täytyi pysyä piilossa. Sinä et saanut tietää. Sinun pienet aivosi olisivat ilmoittaneet minusta poliisille. Olit niin epätoivoinen rakastaja. Rakastuit sarjamurhaajaan."</i><br />
<i><br /></i>
Nainen kääntyi hitaasti kameraan päin ja tunnistin välittömästi vaimoni kasvot. En kyennyt enää tuntemaan mitään. En tiennyt mitä ajatella. Muistoni olivat hajonneet palasiksi, meidän muistomme. En tiennyt missä olin, kuka olin ollut ja mitä minulle tulisi tapahtumaan., Kaikki elämässäni kuoli sillä sekunnilla, kun näin kerran niin iloiset ja kirkkaat silmät nyt synkkinä ja tunteettomina. Hymy hiipi hänen kasvoilleen. Siinä oli pelkkää pahuutta. Video jatkui.<br />
<br />
"<i>Sääli että oikeasti rakastin sinua. Meillä oli intohimoa. Minä sain sinut rakastumaan minuun. Huijasin sinua. Valehtelin sinulle. Ja haluatko tietää erään asian? Tiesin että saisit kaiken selville. En pystyisi pitämään salaisuutta ikuisesti. Lopulta löytäisit avaimen kellariin ja lopulta tajuaisit, ettei lapsillani koskaan ollut leukemiaa eikä mieheni koskaan jättänyt minua. Minä tapoin heidät. Ja he ovat lähempänä kuin arvaatkaan. Miksi luulet, että kellarissa haisee niin pahalta? Et arvaakkaan kuinka helppoa on muurata ihmisen jäänteet lattiaan. Seisot heidän päällään."</i><br />
<i><br /></i>
<i>"Minä tiedän että katsot tätä. Tiedän sen."</i><br />
<i><br /></i>
Pudistin jälleen päätäni epäuskoisena, olin sanaton. Kylmä hiki nousi kasvoilleni tuntiessani jonkun katselevan minua. Tuntui, kuin olisin ollut halvautunut. Käännyin hitaasti. Silmäni kohtasivat vaimoni psykoottisten silmien kanssa. Hän alkoi kikattaa.<br />
<br />
En tiedä, mitä sen jälkeen tapahtui. Poliisi kertoi minulle, että naapurit olivat kuulleet huutoa talostani ja soittivat poliiseille. Entinen vaimoni oli kiduttanut minua aivan kuten edellisiä uhrejaan ja videoinut kaiken. Olin onnekas, että naapurit olivat hälyttäneet apua ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä. Videot ovat nyt poliisin hallussa, enkä suostu koskaan katsomaan omaani.<br />
<br />
Vaimoni tuomittiin kuolemaan hänen tekemiensä rikosten vuoksi. Olin paikalla teloituksessa. Hän vannotti viimeisinä sanoinaan, että ei koskaan jättäisi minua ja tietäisi aina missä olin. Hän aikoisi kertomansa mukaan saattaa murhani loppuun asti ja että tulisin näkemään hänet vielä. Lopuksi hän vielä totesi, etten olisi koskaan turvassa.<br />
<br />
Outoa kyllä, hän selvisi kolmesta ensimmäisestä teloitusruiskeesta ja kuoli vasta neljännen ruiskeen vaikutuksesta. Kuollessaan hän hymyili ja kikatti vielä viimeisen kerran.<br />
<br />
Olen käynyt läpi kymmeniä terapiaistuntoja ja nyt, vuosia myöhemmin olen alkanut päästä yli kokemastani traumasta. Minulla on yhä hyväpalkkainen työ, useita ystäviä ja elämäni on kaikin puolin loistavaa. Olen itsevarma. Itse asiassa niin itsevarma, että aijon mennä treffeille erään tytön kanssa. Hän on suloinen; pitkät mustat hiukset ja kauniit vihreät silmät.<br />
<br />
eng. <a href="https://www.wattpad.com/15667574-scary-stories-to-read-in-the-dark-datin-game/page/3/comment/3193595863" target="_blank">©</a>Grewhttp://www.blogger.com/profile/15031400399513650656noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-85674216211387658972020-05-13T12:34:00.000+03:002020-05-13T12:40:46.357+03:00Japanilaisia urbaani legendoja osa 2<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
LUE ENSIMMÄINEN OSA <a href="http://kauhublogi.blogspot.com/2015/07/japanilaisia-urbaanilegendoja.html" target="_blank">TÄÄLTÄ</a>!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8N7wQLwjQBVti-lOAY4OxiC92k2aePyDTb6XZJVgyz-u1Euvil6XDTAo__VigN5ckOobzvwpPgACIAHQpxKB18f16JNGzYdSNBdCRTDt22miEiDvyVv3MGqLFTovmURed6u3OJihbVPsq/s1600/Red-cloak.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8N7wQLwjQBVti-lOAY4OxiC92k2aePyDTb6XZJVgyz-u1Euvil6XDTAo__VigN5ckOobzvwpPgACIAHQpxKB18f16JNGzYdSNBdCRTDt22miEiDvyVv3MGqLFTovmURed6u3OJihbVPsq/s400/Red-cloak.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Aka Manto (Red Cloak)</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
Jos et ole koskaan ollut japanilaisen koulun vessassa, ole onnellinen. Ne ovat karmivimpia paikkoja maan päällä. Aka Manto on henki, joka kummittelee wc-tilojen viimeisimmässä kopissa. Kun olet vessassa, ääni kysyy sinulta haluatko punaista vai sinistä paperia. Jos vastaat punaista, Aka Manto paloittelee sinut. Jos vastauksesi on sinistä, sinut kuristetaan. Jos vastauksesi on jokin muu väri, maa allasi aukeaa ja valkoiset kädet vetävät sinut helvettiin. Sanotaan, että oikea tapa päästä pois tilanteesta on kieltäytyä paperista. Melko yksinkertaista, eikö?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSjB-Ft3Nyflu5u8U0f-FoDZeSXk-ToznmzUvQZ-xlfnmv6BHoA5EkllHrCM_nHa6pV9SU1HqhcTbOyZUGmfUVOqx0-U4DxFwsD5FvM9YzfifvSuofhlR9ZPQxjOH2kR47Ezwx2ckGwGlo/s1600/Hikiko.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="314" data-original-width="637" height="196" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhSjB-Ft3Nyflu5u8U0f-FoDZeSXk-ToznmzUvQZ-xlfnmv6BHoA5EkllHrCM_nHa6pV9SU1HqhcTbOyZUGmfUVOqx0-U4DxFwsD5FvM9YzfifvSuofhlR9ZPQxjOH2kR47Ezwx2ckGwGlo/s400/Hikiko.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<b>Hikiko-San</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
Hikikon kerrotaan olleen epäonnekas ja surullinen tyttö, jonka vanhemmat pahoinpitelivät tätä sekä fyysisesti että psyykkisesti. Väkivalta nuorta tyttöä kohtaan oli välillä jopa niin rajua, että se aiheutti tälle pysyviä vammoja. Hikikon luokkatoverit eivät tunteneet empatiaa, vaan kiusasivat tytön ulkonäköä koulussa päivittäin. Opettajat eivät tehneet mitään estääkseen kiusaamista ja he olivat myös jostain syystä erityisen tiukkoja Hikikoa kohtaan, joka muun muassa sai vähemmän vapautuksia opiskelun suhteen verrattuna luokkatovereihinsa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Eräänä päivänä Hikikon kävellessä kotiin koulusta, hän löysi matkallaan kissanpennun. Hän päätti ottaa suloisen pennun huolehdittavakseen ja vei sen erääseen autiotaloon. Joka ikinen päivä Hikiko kävi tunnollisesti ruokkimassa kasvattiaan ja piti tätä turvassa pienessä pahvilaatikossa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Koitti kuitenkin päivä, jolloin Hikikon kiusaajat huomasivat muutoksen ennen niin surullisessa tytössä, joka näytti nyt silminnähden iloiselta ja onnelliselta. Kiusaajat päättivät seurata koulun jälkeen Hikikoa ja selvittää, mikä teki tytöstä niin iloisen.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Seuraavana päivänä Hikikon mennessä jälleen pentunsa luokse, oli se poissa. Pahvilaatikon pohjalla oli lappu, jossa luki; "<i>Jos haluat nähdä kissasi elossa, tule heti koulun parkkipaikalle.</i>"</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Hikiko saapui hädissään parkkipaikalle ja näki, että hänen kissansa oli sidottuna opettajan auton takapuskuriin. Samalla hetkellä opettaja, huomaamatta kissaa, käynnisti auton. Hikiko syöksyi suojelemaan kissaa ja tarrasi kiinni köydestä. Opettaja lähti ajamaan tytön roikkuessa köydessä. Hän suojasi ruumiillaan kissaa. Matka oli kestänyt jo jonkin aikaa, kunnes opettaja huomasi mitä perässä roikkui. Opettajan pysäyttäessä auton, kissanpentu oli edelleen elossa, mutta Hikiko oli kuollut vammoihinsa.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kolme päivää surullisen onnettomuuden jälkeen, kolme Hikikon kissan siepannutta oppilasta löytyi yllättäen kuolleena. Uskotaan, että Hikikosta tuli kostonhimoinen henki, joka liikkuu japanilaisten koulujen läheisyydessä ja rankaisee kiusaajien lisäksi myös viattomia ihmisiä. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Sanotaan, että ollessaan elossa Hikikon nimi oli Sadako ja että <a href="https://www.imdb.com/title/tt0178868/" target="_blank">Ringu-elokuva</a>n insipraation lähteenä toimii juurikin tämä legenda.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuM1te9UTgC-XC_hiLW0khF_DOjt5u6TwkoHACWDRT_x8WzIJwBwYOSygu30eWGXdaoKayvRjco_ZorJMayNhFOyM8uLypFNB5vOH1XyQAHZzx9uHBCnTt7e2aFTOccuP3Rew_DucquZQo/s1600/2c819a2c11a2bad726f99923dc771fc4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="793" data-original-width="600" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuM1te9UTgC-XC_hiLW0khF_DOjt5u6TwkoHACWDRT_x8WzIJwBwYOSygu30eWGXdaoKayvRjco_ZorJMayNhFOyM8uLypFNB5vOH1XyQAHZzx9uHBCnTt7e2aFTOccuP3Rew_DucquZQo/s400/2c819a2c11a2bad726f99923dc771fc4.jpg" width="302" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Violetti peili</b></div>
<div style="text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div style="text-align: left;">
Violetti peili, tai murasaki kagami, on yksi Japanin tunnetuimmista legendoista. Sanotaan, että jos muistat sanat "<i>murasaki kagami</i>" japaniksi siihen saakka kun täytät 20-vuotta, sinut kirotaan tai kuolet. </div>
<br />
Legendan mukaan eräs tyttö oli sairaalassa heikentyneen immuunijärjestelmänsä vuoksi. Hänen kuntonsa oli niin heikko, että oli joutunut viettämään suurimman osan teinivuosistaan sairaalasängyn pohjalla.<br />
<br />
Eräänä päivänä tytön vanhemmat antoivat tälle arvokkaan käsipeilin. Tyttö piti peilistä todella paljon ja ihailikin itseään siitä päivittäin. Tapahtui kuitenkin jotain outoa; tyttö päätti yhtäkkiä maalata peilin violetilla. Miksikö? Tyttö kertoi, että hänelle oli tullut yllättäen pakottava tarve maalata peili, violetti ei edes ollut hänelle mieluinen väri.<br />
<br />
Tyttö päätti hangata maalin pois kuitenkaan onnistumatta siinä. Hänen rakastamansa peili oli pilalla.<br />
<br />
Hänen ainoan ilon aiheensa ollessa pilalla, tyttö masentui ja hänen sairautensa näytti vain pahentuvan. Mikään hoito ei tehonnut ja lääkärit olivat ymmällään. Tytön vanhemmat halusivat piristää tätä ja ostivat uuden peilin, olihan hän ollut edelliseenki niin kiintynyt. Uusi peili ei kuitenkaan kiinnostanut tyttöä samalla tavalla kuin edellinen.<br />
<br />
Kerrotaan, että tyttö oli pidellyt viimeisenä hetkenään peiliä kädessä ja toistanut sanaa "<i>violetti peili</i>" yhä uudelleen ja uudelleen ennen kuolemaansa. Tyttö oli kuollessaan vain 19-vuotias ja olisi täyttänyt 20-vuotta vain muutamaa päivää myöhemmin.<br />
<br />
Tuosta kyseisestä hetkestä lähtien, nuo kaksi sanaa ovat olleet kirotut. Kuoleman lisäksi niiden lausumisesta voi aiheutua suurta epäonnea.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_OevaRnvg6ezpbIquBbH2H9vXvDeIZi4-rC-EfGcfUeTocGOHMTMlWEP3Y-ByBkLJPvwhMMSLF_PwcjoQ_lkUKj-AVU4Zr_hMghFKBofNAi_yaNM-PZR1VfqUbnSbc7jOqkwWWGFN7Gjj/s1600/aaaMystrySolvd-1283.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="816" data-original-width="1600" height="203" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_OevaRnvg6ezpbIquBbH2H9vXvDeIZi4-rC-EfGcfUeTocGOHMTMlWEP3Y-ByBkLJPvwhMMSLF_PwcjoQ_lkUKj-AVU4Zr_hMghFKBofNAi_yaNM-PZR1VfqUbnSbc7jOqkwWWGFN7Gjj/s400/aaaMystrySolvd-1283.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>Noh-maski</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Nämä kyseiset maskit ovat olleet perinteisesti käytössä japanilaisissa teattereissa. Jotkut uskovat, että niillä on yliluonnollisia voimia. Maskit kuvastavat surullista ja iloista naamaa yhtäaikaa, riippuen kulmasta josta niitä katsotaan. Jos maskin erehtyy viemään kotiinsa, sen sanotaan imevän kaiken mahdollisen negatiivisen energian omistajastaan. Ajan saatossa ne imaisevat ihmisen sielun kokonaan sisälleen ja onneton sielu joutuu toiseen ulottuvuuteen, joka on täynnä kärsimystä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIv_HDEM-uBPg74y04sg7eZBbJ1uAC3cI7bUyMw9gsXHoanl5X513AkkJ1ZxlGckSo9wQZncdSNWaKHghOv0PWS9z-_TaNSLuJfHjFP6VKIxZpTY9RPlDGkyssHkdeD5zATasK_1Ep9Cz0/s1600/d6ebdccef4f3a406e721539717a73596.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="268" data-original-width="400" height="267" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIv_HDEM-uBPg74y04sg7eZBbJ1uAC3cI7bUyMw9gsXHoanl5X513AkkJ1ZxlGckSo9wQZncdSNWaKHghOv0PWS9z-_TaNSLuJfHjFP6VKIxZpTY9RPlDGkyssHkdeD5zATasK_1Ep9Cz0/s400/d6ebdccef4f3a406e721539717a73596.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>Kunekune</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Vuoden 2003 tienoilla ihmiset alkoivat kertomaan oudoista näköhavainnoista heidän puutarhoissaan ja riisipelloilla. He kuvailivat näkemäänsä valkoisena humanoidina. Muutamat ovat kertoneet nähneensä sitemmin Kunekune-nimen saaneen olennon jopa vetten päällä. Se näyttää useimmiten heiluvan tuulessa, vaikka ei tuulisi lainkaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Legendan pelottava osuus tulee tässä; jos satut näkemään Kunekunen, käänny välittömästi. Älä mene sen lähelle tai missään nimessä ainakaan kosketa sitä. Kerrotaan, että jos menee sen lähelle, menettää järkensä lopullisesti. Jos koskee sitä, koittaa välittömästi kuolema. Kukaan ei tiedä mikä olio on tai mistä se tulee, mutta parhaimmaksi keinoksi välttyä karulta kohtalola on olla huomioimatta sitä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheh8tngbMXigJiywddSfwYUVGmMQ3SIGGvtx7zAvwHcz8_YXJ2DOahzJqSyShX479D_LFYWBemJJnC24N08DfUROT86n8ERbcVaNrwkn-DuZKShW-gpOdphAC3LrlSM5Dgs58BMG57xckE/s1600/%25E7%258A%25AC%25E9%25B3%25B4%25E5%25B3%25A0-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="672" data-original-width="1280" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheh8tngbMXigJiywddSfwYUVGmMQ3SIGGvtx7zAvwHcz8_YXJ2DOahzJqSyShX479D_LFYWBemJJnC24N08DfUROT86n8ERbcVaNrwkn-DuZKShW-gpOdphAC3LrlSM5Dgs58BMG57xckE/s400/%25E7%258A%25AC%25E9%25B3%25B4%25E5%25B3%25A0-1.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>Inunaki-kylä</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kyseessä on mysteerinen pieni kylä, joka on täysin eristetty muista kylistä, kaupungeista ja itseasiassa koko Japanista. Kylälle johtavalla tiellä on portti, jossa on erilaisia varoituskylttejä. Yhdessä niistä muun muassa lukee "<i>Japanin lait eivät päde täällä</i>". Kylän olemassaolosta kiistellään edelleen. Kerrotaan, että kylän asukkaat harjoittavat kannibalismia ja insestiä ja että porttien toisella puolen murhat ovat osana tavallista elämää. Elektronisia laitteita siellä on turha edes yrittää käyttää, sillä ne eivät tule toimimaan. Sanotaan, että monet ovat lähteneet etsimään kylää, mutta eivät ole koskaan palanneet takaisin.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
Hazardhttp://www.blogger.com/profile/16426092141878735832noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-49994323464596020262020-05-06T18:14:00.001+03:002020-05-06T18:14:32.749+03:00Disneyn hylkäämä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzIHnST8sIH0uAjQR3t8JK5SV8yeoWK3O6rxTSuL5Obuy9mcXi6UHa6GCVCLVCM_bcv1uQCvWr2mVWMEzTFVYH-G_UG2YvalwLxeq64uBswX6jvutIZjuQbmMROsFxhYLtvfD7iZTEUfFZ/s1600/tumblr_nafqkgAEsm1twh2j9o1_400.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhzIHnST8sIH0uAjQR3t8JK5SV8yeoWK3O6rxTSuL5Obuy9mcXi6UHa6GCVCLVCM_bcv1uQCvWr2mVWMEzTFVYH-G_UG2YvalwLxeq64uBswX6jvutIZjuQbmMROsFxhYLtvfD7iZTEUfFZ/s400/tumblr_nafqkgAEsm1twh2j9o1_400.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Jotkut teistä ovat varmasti kuulleet, että Disney on vastuussa ainakin yhdestä oikeasta kummituskaupungista.<br />
<br />
Disney rakensi Bakers Bayhyn Bahamalle Treasure Island-lomakohteen. Disneyn risteilyalukset toivat kohteeseen turisteja, jotka nauttivat sen tarjoamista elämyksistä. Disney kulutti arviolta noin 30,000,000 dollaria paikkaan. Kyllä, luit oikein; 30 miljoonaa dollaria.<br />
<br />
Sitten Disney hylkäsi sen.<br />
<br />
Syynä oli heidän mukaansa matalat vedet (heidän risteilyaluksensa eivät voineet liikkua turvallisesti alueella) ja syytteitä lauottiin myös bahamalaisia työntekijöitä kohtaan, jotka olivat Disneyn mukaan liian laiskoja työskennelläkseen heidän antamiensa aikataulujen mukaan.<br />
<br />
Syynä ei ollut kuitenkaan matalat vedet tai se, että työntekijät olivat laiskoja. Molemmat näistä olivat vain nopeasti keksittyjä tekosyitä joiden ajateltiin vaikuttavan edes jollakin tavalla uskottavilta.<br />
<br />
Miksi Disney sitten sulki Treasure Islandin?<br />
<br />
Luultavasti samasta syystä kuin Mowglin palatsinkin.<br />
<br />
Disney aloitti 1990-luvun lopulla Mowglin palatsin rakentamisen Pohjois-Carolinassa sijaitsevan rannikkokaupunki Emerald Islen lähelle.<br />
<br />
Siltä varalta ettet tiedä, kuka Mowgli on, hän on Disneyn Viidakkokirjasta tuttu orpo poika, joka on susien kasvattama ja elää sulassa sovussa melkein kaikkien viidakon eläinten kanssa.Viidakkokirja on piirretty elokuva vuodelta 1967.<br />
<br />
Mowglin palatsin rakentaminen oli kiistelty hanke alusta alkaen. Disney osti laajalti kallista maata projektia varten ja joidenkin ostettujen alueiden ympärillä pyöri noihin aikoihin myös skandaaleita,<br />
syystäkin; paikallinen hallitus nimittäin laittoi ihmisten koteja pakkolunastukseen ja myi alueet Disneylle. Eräässä tapauksessa vastavalmistunut talo määrättiin välittömästi pakkolunastukseen ilman suurempia selityksiä.<br />
<br />
Hallitus otti välistä alueita myös fiktiiviselle valtatie-projektille. Alueilla asuvat ihmiset tiesivät varsin hyvin, mitä on meneillään, joten he ristivät tien "<i>Mikki Hiiren valtatieksi"</i>.<br />
<br />
Ryhmä Disneyn johtohenkilöitä päätti järjestää kaupunkitapaamisen. Heidän tarkoituksenaan oli vakuuttaa asukkaat siitä, kuinka tuottoisa projektista tulisi alueen taloudelle. He näyttivät Mowglin palatsin pohjapiirrokset ja kertoivat, kuinka työntekijöillä olisi alustavien suunnitelmien mukaan heimo- ja lannevaatteet päällään. Ihmiset raivostuivat ja eräs yleisössä ollut jopa yritti kiivetä lavalle raivon vallassa, mutta järjestysmiehet taltuttivat hänet nopeasti.<br />
<br />
Intialainen palatsi, sitä ympäröivä viidakko ja heimovaatteet päällä kulkevat työntekijän eivät varsinaisesti sopineet keskelle suhteellisen varakasta asuinaluetta, joka sattui olemaan myös melkoisen muukalaisvastainen.<br />
<br />
Alkoi alueen uusiminen; taloja ja muita "turhia" rakennuksia purettiin, eikä kukaan voinut tehdä mitään estääkseen sitä. Paikallinen televisio ja lehdet olivat olleet aluksi hanketta vastaan, mutta Disney sai vaikutusvallallaan ja rahalla uutisoinnin kääntymään positiiviseksi.<br />
<br />
Rakennukset saatiin valmiiksi ja asiakkaita alkoi virtaamaan kohteeseen. Liikenteen määrä kasvoi alueella huomattavasti ja asukkaat joutuivat neuvomaan jatkuvasti eksyneitä turisteja. Turistit eivät aina käyttäytyneet hyvin ja tämäkin lisäsi asukkaiden vihamielisyyttä.<br />
<br />
Sitten kaikki vain loppui.<br />
<br />
Disney sulki kohteen, eikä kellekään kerrottu syytä. Disneyn lähteminen oli suorastaan unelmien täyttymys asukkaille, jotka olivat vastustaneet projektia alusta alkaen.<br />
<br />
- -<br />
<br />
En ole ajatellut tätä tapausta kohteen sulkeutumisen jälkeen, josta on nyt jo yli kymmenen vuotta. Asun noin neljän tunnin ajomatkan päässä Emerald Islestä, mutta en ole koskaan käynyt siellä.<br />
<br />
Jonkin aikaa sitten luin kuitenkin artikkelin, jonka joku Treasure Islandin kohteessa sulkemisen jälkeen käynyt oli kirjoittanut ja julkaissut nettiin. Disney oli vain... jättänyt kaiken jälkeensä. Rakennukset olivat lahonneet ja tavarat jääneet paikoilleen. Ilkivaltaa oli myös paikassa harrastettu. Tekijöiksi epäilisin paikan entisiä työntekijöitä, jotka olivat menettäneet työpaikkansa yhtäkkiä. Myös paikallisilla oli varmasti osansa asiassa, sillä ihmiset olivat varmasti yhtä vihaisia Treasure Islandin rakentamisesta kuin ihmiset olivat täällä Mowglin palatsin rakentamisesta.<br />
<br />
Ihmisten vihaa Disneytä kohtaan lisäsivät myös huhut, joiden mukaan Disney olisi päästänyt akvaarioissa olleet merenelävät vapaaksi mereen paikan sulkemisen jälkeen. Näihin mereneläviin kuului muun muassa haita.<br />
<br />
Postaus Treasure Islandin kohteesta sai minut miettimään asioita. Vaikka Mowglin palatsin sulkemisesta oli kulunut jo vuosia, ajattelin, että olisi mahtavaa tehdä pieni tutkimusretki paikan päälle; ottaa paljon kuvia, kirjoittaa kokemuksistani ja katsoa olisiko raunioissa mitään, mitä voisin ottaa muistoksi itselleni.<br />
<br />
Valehtelisin, jos kertoisin että lähdin matkaan heti. Minulla meni vuosi reissun suunnitteluun ja siihen, että oikeasti ryhdyin valmistelemaan Emerald Islelle lähtöäni. Sen vuoden aikana tein paljon taustatutkimusta Mowglin Palatsin kohteesta. Tai no, ainakin yritin. Luonnollisesti yksikään Disneyn omista lähteistä ei maininnut sanallakaan paikasta. Vielä oudompaa oli kuitenkin se, että kukaan ei ollut koskaan aikaisemmin ilmeisesti ajatellut postata nettiin mitään kohteesta. Myöskään mikään paikallisen median artikkeli ei maininnut sanallakaan kohteesta mitään. Toisaalta se oli kyllä odotettavissa kun muistelee, miten ne olivat aikoinaan taipuneet Disneyn tahtoon.<br />
<br />
Sain vasta tietää, että yhtiöt voivat itseasisassa pyytää hakukoneita poistamaan tiettyjä linkkejä joita löytyisi, kun heidän nimensä kirjoittaa hakukenttään. Nyt kun ajattelen tarkemmin, ihmiset ovat varmasti postanneet Disneyn hylkäämistä kohteista, mutta Disney on hiljentänyt kaikki tällä hakukone-kikalla.<br />
<br />
Löytääkseni hylätyn lomakohteen, minun piti etsiä todella vanha kartta, jonka olin saanut postissa joskus 90-luvulla. Se lähetettiin kaikille, jotka olivat tuolloin vierailleet vastikään jossain Disney-kohteessa. Saatuani kartan tungin sen huolimattomasti kirjojeni ja sarjakuvieni sekaan. Itseasiassa muistin kartan olemassaolon vasta muutama viikko sitten ja minulta kului pari viikkoa sen löytämiseen. Vanhempani olivat nimittäin laittaneet pitkälti kaikki tavarani lapsuudesta ullakolle, joka on täynnä erilaisia esineitä ja muuta rojua. Onnekseni löysin sen lopulta.<br />
<br />
Koitti vihdoin päivä, jota olin vuoden päivät odottanut. Lähtö. Neljän tunnin ajomatka kaupunkiin sujui suhteellisen vaivattomasti. Minun täytyy kuitenkin mainita, etten ole kovin hyvä lukemaan karttaa. Paikallisista ihmisistä ei ollut juurikaan apua suunnistuksessa, sillä suurin osa heistä oli muuttanut alueelle vasta kohteen sulkemisen jälkeen. Vanhemmat asukkaat taas katsoivat vihaisesti ja hätistelivät minut pois, kun aloitin lauseen "<i>Mistä löytäisin Mowglin...</i>"<br />
<br />
Minun täytyi siis löytää tie Mowglin palatsiin omin avuin. Ajomatkani aikana ajoin läpi tien, jossa Disneyn istuttamat trooppiset kasvit olivat levinneet ja kasvaneet niin suuriksi, että ne rehottivat osittain tiellä. Tästä tiesin, että olin oikealla suunnalla. Niiden varjossa kasvoi paikallisia kasvilajeja, jotka OIKEASTI kuuluivat sinne.<br />
<br />
Lopulta näin kasvien katveesta pilkottavan suuren, puisen portin, joka näytti siltä, ettei sitä olisi avattu vuosikausiin. Muistin katsoneeni joskus luontodokumentin uhanalaisista punapuista ja minusta näytti, että tuo massiivinen portti olisi voitu hyvinkin rakentaa niistä. Ja näin luultavasti olikin. Tajusin, että olin viimein perillä kohteen pääportilla.<br />
<br />
Pysäytin autoni ja sammutin moottorin. Jos totta puhutaan, olin hieman peloissani. En tiedä miksi, minulla oli vain outo tunne sisälläni. Nousin kuitenkin autosta ja kävelin lähemmäksi. Liu'utin kättäni porttin puurunkoa vasten ja huomasin, että ainakin tuholaiset olivat ehtineet paikalle ennen minua; osa puusta oli silminnähden lahoa ja hyönteisten jyrsimää. Portin ylä-osassa ohuiden narujen varassa roikkui ruostunut kyltti, johon oli kirjoitettu käsin "<i>Disneyn hylkäämä</i>". Se oli mitä luultavammin jonkun paikallisen pienimuotoinen protesti.<br />
<br />
Portit olivat raollaan sen verran, että kokoiseni ihminen sopisi välistä. Autoni saisi siis jäädä tähän. Otin autostani kartan ja kameran ja lähdin kävelemään.<br />
<br />
Portin sisäpuolella kasvit olivat yhtä ylikasvaneita kuin aikaisemminkin ja näytti kuin sisällä vallitsisi järjestyksen ja kaaoksen symbioosi; oli tarkkaan harkittuja kukka-istutuksia, jotka olivat kuitenkin painuneet villikasvien ja sienilajikkeiden jyrätessä ne alleen. Kookospuut oli istutettu siisteihin riveihin, mutta niistä pudonneet kookokset olivat mätänevissä läjissä puiden juurilla.<br />
<br />
Näin useita patsaita, olihan kyseessä Disneyn kohde, mutta kaikki olivat hajonneet joko ilkivallan takia tai yksinkertaisesti ajan saatossa. Puiset rakennukset olivat lahonneita ja homeisia. Ohittaessani niitä imelä haju lejui nenääni ja sai minut nyrpistämään kasvojani.<br />
<br />
Tie vei minut suuren rakennuksen eteen, jonka oletin olevan päärakennus kokonsa takia. Keskellä pihaa oli Baloo-patsas, joka on Viidakkokirja-elokuvien ystävällinen karhu. Baloo tuijotti tyhjällä katseella kaukaisuuteen tassu leppoisasti ilmassa. Hymähdin huomatessani, että patsas oli lintujen ulosteen peitossa ja köynnökset olivat kiertyneet Baloo-paran jalkojen ympärille. Rakennuksen kyljessä luki veikein puisin kirjaimin "Palatsi". Sen maali oli rosoinen ja halkeillut, ja seiniä koristi lukuisat spray-maalilla loihditut kuvat ja kirjoitukset. Oviakaan ei enää rakennuksessa ollut ja näytti siltä, kuin ne olisi revitty saranoineen irti.<br />
<br />
Katsahdin oviaukon yläpuolelle, jossa luki sama teksti, jonka olin nähnyt aikasemminkin: "<i>Disneyn hylkäämä</i>". Astuin sisään.<br />
<br />
Oi voisimpa kertoa teille, että löysin sisältä arvokkaita vanhoja esineitä, rahaa pullollaan olevia kassakoneita tai kodittomien ihmisten asuinyksikön.... Mutta ei, en löytänyt.<br />
<br />
Rakennus oli täysin tyhjä. Jopa niin tyhjä, että vaikutti siltä kuin ihmiset olisivat varastaneet jopa tapetit seinistä. Kaikki esineet, jotka olivat olleet liian suuria varastettavaksi, oli pinottu keskelle valtavaa salia. Kävellessäni eteenpäin askeleeni kaikuivat kolkosti ympäri rakennusta. Huomasin seinällä olevan pohjapiirroksen, johon oli merkattu, mitä löytää mistäkin huoneesta. Etsin piirroksesta kiinnostavimmilta kuulostavat huoneet ja suuntasin ensimmäiseksi keittiöön.<br />
<br />
Keittiö oli juuri sellainen kuin keittiön tuollaisessa paikassa kuvittelisikin olevan; kustannuksissa ei oltu säästelty ja keittiöstä löytyi kaikki kodinkoneet, tasot ja vähän enemmänkin. Aika ei ollut kuitenkaan tässä tilanteessa kullannut muistoja, vaan jokainen lasipinta oli rikottu, ovet revitty saranoiltaan, metallipinnat murjottu pilalle ja kaiken tämän lisäksi keittiössä leijaili kuvottava lemu.<br />
<br />
Löysin jättimäisen pakastimen, joka oli täynnä tyhjiä hyllyjä. Katosta roikkui rivi metallisia koukkuja ja oletin katsomieni ruoka-ohjelmien perusteella, että ne olivat varmaan lihalle tarkoitettuja. Seisottuani hetken pakasteessa huomasin, että nuo koukut heiluivat jokainen satunnaiseen suuntaan. Liike oli niin hidas ja huomaamaton, että sitä oli melkein mahdotonta edes nähdä. Ajattelin, että heilumisen oli luultavasti aiheuttanut se, kun olin astunut sisään pakasteeseen, joten tartuin kädelläni yhteen koukkuun pysäyttäen sen liikkeen.<br />
<br />
Vessat olivat aika lailla samanlaisessa kunnossa kuin edellisetkin paikat. Aivan kuten Treasure Islandinkin kohteessa, joku oli lyönyt posliiniset altaat hajalle. Lattialla oli pieni lätäkkö vettä (tai ainakin toivon niin), joka haisi niin pahalta, etten viitsinyt jäädä vessaan enää pidemmäksi aikaa. Yksi outo asia kuitenkin sekä naisten että miesten vessassa oli se, että vessanpöntöissä oli vettä ja osa hanoista oli joko päällä tai vuoti vettä. Luulisi, että alueen vedet olisi katkaistu jo aikoja sitten.<br />
<br />
Kohteessa oli paljon erilaisia paikkoja, mutta aikani ei riittänyt mitenkään kaikkien niiden tutkimiseen. Muutama rakennus jonne kurkistin oli hajotettu melkeinpä täysin, joten en olettanut löytäväni niiden sisältä mitään tutkimisen arvoista.<br />
<br />
Eräs huone oli poikkeus, sillä olin varma, että kuulin todella hiljaista keskustelua sieltä. Oletin, että kyseessä olisi televisio tai radio, mutta miten ne toimisivat paikassa, joka on ollut suljettuna niin pitkään? Sanat olivat kuin kuiskauksia, ehkä ne olivatkin minun hengitykseni ääniä, jotka kaikuivat rakennuksen nurkissa ja saivat minut kuulemaan harhoja. Nämä asiat kuitenkin kuulin:<br />
<br />
- <i>En uskonut sitä.</i><br />
<i>- </i>(Lyhyt epäselvä vastaus, jota en kuullut)<br />
- <i>En tiennyt sitä. En tiennyt sitä.</i><br />
<i>- Isäsi kertoi sinulle.</i><br />
<i>- </i>(Jälleen epäselvä vastaus tai jonkinlaista nyyhkyttämistä)<br />
<br />
Okei, tiedän, kuulosta naurettavalta. Haluan kuitenkin kertoa todenmukaisesti kokemuksistani kohteessa. Huoneessa olisi saattanut myös olla jotain kodittamia jotka olisivat voineet vaikka puukottaa minua. Kohautin harteitani ja vakuutin itselleni, että olin kuullut vain harhoja.<br />
<br />
Saavuin jälleen päärakennuksen eteen ja tajusin, etten ollut löytänyt mitään mainitsemisen arvoista. Samalla huomasin näkökentässäni jotain kiinnostavaa, mitä en ollut aikaisemmin ilmeisesti edes huomannut. Rakennuksen pihalla oli melkeinpä elävää pytonia muistuttava, yli kaksimetrinen patsastas hienon jalustan päällä. Aurinko oli jo laskemassa ja sen valo osui TÄYDELLISESTI patsaaseen juuri oikeassa kulmassa.<br />
<br />
Lähestyin patsasta, kaivoin taskustani kameran ja nappasin kuvan. Pinnistin varpaillani ja otin toisen. Sitten siirryin lähemmäksi ottaakseni lähikuvan patsaasta.<br />
<br />
Pyton nosti hitaasti päätään, katsoi suoraan silmiini ja luikerteli nopeasti ylikasvaneen ruohikon sekaan. Käärmeen ruho näytti jatkuvan loputtomiin ja jos minun pitäisi veikata, sanoisin, että se oli loppujen lopuksi yli 24 metriä pitkä. Katsahdin karttaa ja huomasin, että seison matelijoiden rakennuksen vieressä. Olisi pitänyt arvata, mietin. Muistin huhun, jonka mukaan Disney olisi päästänyt merenelävät vapaaksi mereen. Mikseivät he muka olisi tehneet samaa maalla liikkuville eksoottisille eläimille.<br />
<br />
Olin sanaton ja epäilemättä olin tuijottanut käärmeen perään suu auki jo ikuisuuden, ennen kuin palasin takaisin maan pinnalle. Räpsytin silmiäni pari kertaa ja peräännyin muutaman askeleen; en todellakaan aikonut ottaa minkäänlaista riskiä siitä, että mahdollisesti myrkyllinen käärme palaisi takaisin, joten päädyin kävelemään päärakennuksen sisälle.<br />
<br />
Etsin katseellani istumispaikkaa, sillä jalkani olivat täysin hyytelönä. Lasinsirpaleita ja mätäneviä lehtiä täynnä oleva lattia ei näyttänyt erityisen houkuttelevalta, eikä myöskään läjä huonekaluja keskellä huonetta ollut oikein tukevan näköinen. Muistin nähneeni aikaisemmin jonkinlaisen portaikon rakennuksen aulan lähellä ja päätin mennä sinne istumaan hetkeksi, jotta saisin hengitykseni ja etenkin sykkeeni tasaantumaan.<br />
<br />
Löysin portaikon, joka oli tarpeeksi kaukana rakennuksen ovista, joten se oli säilynyt suhteellisen puhtaana. Huomasin, että portaikon viereisellä seinällä roikkui kyltti, johon oli jälleen kirjoitettu "<i>Disneyn hylkäämä" </i>Otin kyltin seinältä ja asetin sen takapuoleni alle, enhän voinut olla varma mitä kaikkea likaa portaissa todellisuudessa olisi.<br />
<br />
Portaikko meni alaspäin. Sen alapäässä oli melko hämärää, joten en kunnolla nähnyt, mitä siellä oli. Käytin kamerani salamaa improvisoituna taskulamppuna ja huomasin, että portaikon päässä oli metallinen ovi jossa roikkui lukko. Ovessa oli - tällä kertaa oikea - kyltti jossa luki "<i>VAIN MASKOTEILLE! KIITOS!</i>"<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_qxVS9llz5Xg5mY-CgIucQHP7zueny2Juj8XAN-tv2riLVx6fwvtwrE-xLpeMHXk_kdAG-ApauzHN1DLOINpNxT5wCW5Pw9Xa2xLBSNIo22rW_5jyA7nqog9tKJ3bgdtwHTVdPubVR7ez/s1600/disney1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_qxVS9llz5Xg5mY-CgIucQHP7zueny2Juj8XAN-tv2riLVx6fwvtwrE-xLpeMHXk_kdAG-ApauzHN1DLOINpNxT5wCW5Pw9Xa2xLBSNIo22rW_5jyA7nqog9tKJ3bgdtwHTVdPubVR7ez/s400/disney1.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Mielialani kohosi, kahdesta syystä. Ensinnäkin, tuon oven takana saattaisi olla mielenkiintoisia esineitä takavuosilta. Toisekseen, lukko oli yhä ovessa. Kukaan ei ollut siis mennyt alakertaan; eivät vandaalit, varkaat... Ei <b>kukaan</b>. Tuo paikka oli luultavasti ainoa, josta löytäisin jotain kiinnostavia kuvauskohteita tai ehkäpä jonkun kivan pienen matkamuiston. Olin tullut kohteeseen sillä ajatustavalla, että saan ottaa mitä haluan koska kaikki on hylättyä tavaraa.<br />
<br />
Minulla ei mennyt kauaa aikaa oven lukon rikkomiseen. Tai oikeastaan, en rikkonut lukkoa, rikoin ovessa olleen metallisen liuskan jossa lukko oli kiinni. Aika oli tehnyt enemmän ovelle mitä minä tein, joten onnistuin vääntämään liuskaa tarpeeksi, jotta sain ruuvit irti. Kummaa, ettei kukaan ollut yrittänyt mennä ovesta läpi ennen minua.<br />
<br />
Huoneen takaa paljastui hyvin paljon muusta rakennuksesta eroava paikka; siellä oli jopa valot! Tai no, joka toinen katossa olevista lampuista oli päällä ja nekin välkkyivät. Mitään ei myöskään ollut varastettu tai rikottu, mutta tavarat olivat kulahtaneet. Pöydillä oli muistilappuja ja kyniä, seinillä oli kellot, tuoleja oli siellä täällä... Seinällä oli oikeasti jopa yksi vanha käkikello. Eräs oviaukko vei tauko-huoneeseen, jossa oli ikivanha televisio ja jo kuivaksi mennyttä mädäntynyttä ruokaa lautasilla.<br />
<br />
Näkemäni muistutti minua katastrofi-elokuvista, joissa paikat on jätetty sellaisiksi, kuin ne olivat evakuoinnin hetkellä olleet.<br />
<br />
Kävellessäni labyrintin omaisessa kellarissa eteenpäin minua alkoi mietityttämään näkemäni yhä enemmän ja enemmän. Mitä kauemmas kävelin, sitä enemmän paikat menivät sotkuisiksi; pöytiä ja hyllyjä makasi lattialla, tuoleja oli sikin sokin, paperit olivat levinneet pitkin lattiaa ja eräskin matto oli kostean lattian vaikutuksesta täysin homeessa. Homeessa olivat myös huonekalut; kaikki puinen oli läpimätää ja koskettaessa lahosivat rikki. Eräässä huoneessa oli vaaterekki täynnä vaatteita ja irvistin inhosta huomatessani niidenkin olevan täynnä homepilkkuja.<br />
<br />
Valot vähenivät, mitä kauemmas menin synkkää ja tunkkaista käytävää pitkin. Huomioni kiinnittyi oveen, Joka oli musta-kelta-raitainen ja siinä luki "<i>HAHMOJEN PUKUHUONE 1".</i><br />
<i><br /></i>
Ovi ei auennut. Sen takana olisi luultavasti kaikki klassisten Disney-hahmojen asut ja minä todellakin halusin kuvata niitä. Yritin avata ovea kaikilla erilaisilla tavoilla, mutta mikään ei tehonnut, ovi oli jumissa. Huokaisin, ja käännyin lähteäkseni. Kuulin selkäni takaa oven narahtavan auki.<br />
<br />
Käännyin ja taputin mielessäni itseäni olkapäälle. Astuin täysin pimeään huoneeseen. Valon lähteenä käytin kamerani salamaa löytääkseni valonkatkaisijan. Huoneessa ei kuitenkaan sitä ollut.<br />
<br />
Yhtäkkiä kuulin särähdyksen ja huoneen kattovalot alkoivat hitaasti syttyä. Kesti vähän aikaa, ennen kuin silmäni tottuivat valoon. Huone oli juuri sellainen, kuin olin kuvitellutkin sen olevan. Lukuisia tuttuja Disney-asuja roikkui seinillä, joita katsoin ihaillen. Takaseinällä oli rekki, joka oli tarkoitettu ilmeisesti pelkästään lannevaatteille ja alkuasukas-tyylisille vaatteille.<br />
<br />
Eräs asia kuitenkin oli mielestäni outo ja halusinkin ottaa siitä ensimmäisen kuvan; toisista asuista poiketen keskellä lattiaa oli Mikki Hiiri-asu joka makasi selällään kuin murhan uhri. Asun musta turkki oli mätä ja asusta puuttui tukkoja karvaa. Vielä oudompaa oli asun väri; se oli kuin negatiivi- kuva oikeasta Mikki Hiirestä; musta siitä mistä sen olisi pitänyt olla valkoinen ja valkoinen siitä mistä sen olisi pitänyt olla musta. Tavallisesti punaiset henkselit olivat nyt vaalean siniset.<br />
<br />
Näky oli lopulta niin karmiva, että päätin ottaa kuvan siitä vasta viimeisenä.<br />
<br />
Otin useita kuvia seinällä roikkuvista asuista ja niiden jähmettyneistä kasvonpiirteistä; ylhäältä, alhaalta, sivuilta ja lopulta suoraan edestä, joiltain asuista puuttui jopa muovisilmiä. Halusin ottaa myös yhden lavastetun kuvan hahmon päästä homeisella lattialla. Kurotin käteni seinällä roikkuvan Aku Ankka-hahmon asun pään ympärille ja irrotin sen hennosti, jottei se hajoaisi käsiini. Katsoin käsissäni olevan hahmon muovisia silmiä. Kolaus sai minut hypähtämään säikähdyksestä.<br />
<br />
Katsoin jalkoihini ja näin kenkieni välissä oikean ihmisen pääkallon. Se oli ilmeisesti tippunut maskotin pään sisästä lattialle ja kallon sirpaleet olivat levinneet jalkoihini. Vain tyhät kasvot ja leuka säilyivät ehjänä ja näytti kuin se olisi tuijottanut minua.<br />
<br />
Pudotin käsissäni olleen hahmon pään välittömästi ja hyppäsin taaksepäin.<br />
<br />
Minun täytyi ottaa kuva siitä, niin kauhealta kuin se kuulostaakin. Tarvitsen todistusaineistoa varsinkin, jos Disney yrittää jotenkin peitellä asiaa. Mielessäni ei ollut pienintäkään epäilystä, etteikö Disney olisi vastuussa tästä.<br />
<br />
Lattialla maannut Mikki Hiiri-hahmo alkoi hitaasti nousta.<br />
<br />
Ensin se nousi istumaan, sitten ylös seisomaan. Se asu... Tai kuka ikinä oli asun sisässä seisoi keskellä huonetta ja sen muoviset silmät ja ilmeettömät kasvot tuijottivat minua samalla kun hoin ääneen "<i>Ei...</i>" yhä uudelleen ja uudelleen.<br />
<br />
Kädet täristen ja sydän hakaten onnistuin ottamaan kamerani ja otin kuvan siitä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdVjsu141nT6Kf3jxGt8eKISNuRIocBZb0nNgmDLg72AfSdoMkS8koJIecnC4-b_l7jJZ_3esVPWp8oollgYbX9Oak9RaBBfZMKWjdy3d3ef8uf9ydLlqqgrA7tjdUBzSV5pX4r3xIgGiW/s1600/lataus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="208" data-original-width="242" height="275" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdVjsu141nT6Kf3jxGt8eKISNuRIocBZb0nNgmDLg72AfSdoMkS8koJIecnC4-b_l7jJZ_3esVPWp8oollgYbX9Oak9RaBBfZMKWjdy3d3ef8uf9ydLlqqgrA7tjdUBzSV5pX4r3xIgGiW/s320/lataus.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Digikamerani näytölle ilmestyi huonolaatuinen kuva Mikki Hiiri-asusta. Sitten näyttö muuttui mustaksi.<br />
<br />
Kohotin katseeni ylös eteeni.<br />
<br />
"<i>Hei,</i>" se sanoi käheällä ja hiljaisella äänellä, joka kuitenkin vastasi täydellisesti Mikki Hiiren oikeaa ääntä. "<i>Haluatko nähdä pääni irtoavan?</i>"<br />
<br />
Se alkoi repiä omaa päätään valkoisilla hanskoilla peitetyillä käsillään.<br />
<br />
Lopulta sen sormet upposivat syvälle kaulaan. Sen kaulasta alkoi valua paksua, paakkuista, keltaista nestettä.<br />
<br />
Käännyin pois päin kuullessani lihan repeävän. Ryntäsin ovesta ulos ja viimeinen asia, jonka huoneessa näin, oli oven yläpuolelle kaiverrettu teksti "<i>Jumalan hylkäämä</i>"<br />
<br />
En koskaan saanut kuvia kamerastani. En koskaan kirjoittanut blogi-postausta asiasta. Juostessani tajusin, miksi Disney ei halunnut kenenkään tietävän paikasta.<br />
<br />
He eivät halunneet kenenkään pääsevän sisään.<br />
<br />
He eivät halunneet kenenkään tuollaisen pääsevän ulos.Grewhttp://www.blogger.com/profile/15031400399513650656noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-73105883493169365002020-04-28T12:47:00.000+03:002020-04-28T12:47:17.716+03:00Murha Lululemon-vaatekaupassa<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQjuyxM2g13wM9dDF1fZ5fsupFzwDw0-7hr6S1U0Ln_p6hDWIL7Q0Fnwy564uHpQs8sPdcyWbfW0cp2QMp9O5ScoADUrsTttBgo46DaYBLBVciOuXtto2EDwmfVt8i2myLTEZV-k6a7qqh/s1600/1.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="234" data-original-width="623" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQjuyxM2g13wM9dDF1fZ5fsupFzwDw0-7hr6S1U0Ln_p6hDWIL7Q0Fnwy564uHpQs8sPdcyWbfW0cp2QMp9O5ScoADUrsTttBgo46DaYBLBVciOuXtto2EDwmfVt8i2myLTEZV-k6a7qqh/s400/1.jpeg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">vas. Jayna Murray, oik. Brittany Nordwood</td></tr>
</tbody></table>
On maaliskuun 12 päivä, vuonna 2011. Päivä lähenee jo loppuaan ja korkealaatuisia joogavaatteita myyvässä Lululemon-kaupassa työntekijät Jayna Murray, 30, ja Brittany Nordwood, 29, ovat sulkemassa ovia. Kuka olisi arvannutkaan, että seuraavana aamuna Murray löydetään kaupasta raa'asti murhattuna ja Brittany kaupan vessasta sidottuna ja yltäpäältä veressä.<br />
<br />
Brittany Nordwood kiidätetään ambulanssilla sairaalaan jossa selviää, että hän on onnekseen selvinnyt säikähdyksella; vain muutamia haavoja, ruhjeita ja isku otsassa. Veren määrästä olisi voinut luulla, että Brittany olisi saanut vakaviakin vammoja. Hänelle tehtiin tutkimuksia myös raiskaukseen liittyen, mutta mitään siihen viittaavaa ei löydetty. Todettiin, että hän fyysisesti tarpeeksi hyvässä kunnossa kertoakseen illan tapahtumista poliisille.<br />
<br />
Brittany kertoo, että hän ja Jayna Murray ovat lähteneet koteihinsa samaan aikaan tuona kohtalokkaana iltana työpäivän päätyttyä. Hän kuitenkin huomasi matkalla, että oli unohtanut lompakkonsa työpaikalleen. Lompakossa sattui olemaan nimittäin hänen metro-korttinsa, jota tarvitsi päästäkseen kotiinsa. Jayna oli ollut vastuu-vuorossa illalla, joten hänellä oli ainoat avaimet kaupan oviin. Kello oli jo 10 illalla, kun Brittany soitti Jaynalle kertoen unohduksestaan. Jayna kertoi itsekin unohtaneensa jotain ja suostui ajamaan takaisin. Brittany kertoi Jaynan parkeeraaneen autonsa suoraan kaupan ulko-oven eteen.<br />
<br />
Jayna avasi kaupan oven ja naiset menivät sisään. Brittany ei kyennyt löytämään lompakkoaan, joten Jayna auttoi häntä etsinnässä. Brittany kertoi poliiseille, etteivät he olleet laittaneet kaupan valoja päälle, sillä kauppa oli mennyt jo aikoja sitten kiinni, eivätkä he halunnneet herättää huomiota mahdollisissa ulkona liikkuvissa ihmisissä. Jayna oli todennut jonkin ajan kuluttua, että Brittany saisi lainata tämän metro-korttia ja he voisivat etsiä Brittanyn lompakon seuraavan päivänä. Brittany kertoi, että kun he olivat juuri olleet lähdössä kaupasta, olivat he huomanneet, että ulko-ovi oli kokonaan auki. He kummastelivat tätä yhdessä ja olivat varmoja siitä että olivat sulkeneet oven, mutta eivät kuitenkaan lukinneet. Juuri silloin kaksi maskipäistä miestä oli hyökännyt vaaterekkien takaa molempien naisten kimppuun. Toinen oli ollut Brittanyn mukaan erittäin kookas ja pitkä, toinen taas hennompirakenteinen ja lyhyt. Hän kertoi miesten olleen vaaleaihoisia ja kertoi havaintonsa perustuneen siihen, että toinen miehistä oli haukkunut häntä rasistisella tavalla.<br />
<br />
Miehet aloittivat silmittömän väkivallan ja raahasivat naiset takahuoneisiin, Brittanyn toiseen ja Jaynan toiseen. Brittany kertoi, kuinka oli kuullut Jaynan huudot toisesta huoneesta. Ne olivat hänen mukaansa olleet aluksi voimakkaita, mutta ajan kuluessa hiipuneet ja lopulta toisessa huoneessa oli ollut haudan hiljaista. Mies sitoi Brittanyn kädet ja jalat kaupasta löytyneillä vetoketjuilla. Omista kokemuksistaan hän kertoi, että mies oli muun muassa viillellyt häntä sekä lyönyt erilaisilla esineillä. Lopulta mies oli raiskannut Brittanyn.<br />
<br />
Kauheudet eivät kuitenkaan päättyneet tähän; Mies raahasi Brittanyn viereiseen huoneeseen, missä Jayna makasi kuolleena. Mies heitti Brittanyn ruumiin päälle. Tämä oli viimeinen kerta tuon illan aikana, kun Brittany oli nähnyt Jaynan. Lopulta miehet veivät Brittanyn henkilökunnan vessaan. He olivat vain todeneet säästävänsä Brittanyn hengen, koska tämä oli ollut "<i>parempi pano</i>". Sitten he lähtivät. Brittany kertoi olleensa vessassa aamuun asti.<br />
<br />
Palataan maaliskuun 13 päivän aamuun. Lululemon-kaupan managaeri Rachel Oertli saapuu sovitusti aamuvuoroon vain huomatakseen, ettei kaupan ovi olekaan lukossa. Astuttuaan sisään hän ymmärtää, että jotain kauheaa on tapahtunut kaupassa; vaaterekkejä on kaatunut, verta on lattialla, seinissä ja ovissa. Lisäksi lattialla näkyy verisiä kengänjälkiä. Heti Lululemon-kaupan vieressä on Apple-kauppa, jonka ulkopuolella ihmisiä jonottaa sisään. Eräs miehistä näkee Rachelin Lululemon-liikkeen lasi-ikkunoiden läpi ja huomaa välittömästi, että jotakin on meneillään. Mies saapuu Rachelin luokse ja tämä kertoo näkemästään. Mies tarjoutuu tutkimaan rakennuksen takahuoneet ja käskee Rachelia odottamaan kaupan etu-osassa. Hän seuraa verijälkiä takahuoneeseen ja löytää naisen ruumiin. Samalla hetkellä hän kuulee vaimeaa kolinaa, joka tulee henkilökunnan vessan oven takaa. Mies avaa oven ja löytää vessasta naisen, joka makaa selällään raajat sidottuina. Hän huomaa, että nainen hengittää edelleen ja ryntää Rachelin luokse huutaen tätä soittamaan hätänumeroon välittömästi. Rachelin järkytys on melkoinen, kun tajuaa naisten olevan kaupan työntekijöitä.<br />
<br />
"<i>Kauppani takaosassa on kaksi ihmistä. Toinen vaikuttaa kuolleelta ja toinen hengittää.</i>" Rachel parkaisee puhelimeen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEins6dAgXFIHE4z0Q0kIpku27CDBJueNjiPM4jWxNEhNviW-093zEVD-TbZlUkmML_SvAswTjpYgshsKJZUXXQGpOSqlYh7xakvDvkyr4YX5ksgxDLure1NKd5UdcTA4cazDws7lKK6jO8P/s1600/article-2054499-0E90A90100000578-561_634x765.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="765" data-original-width="634" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEins6dAgXFIHE4z0Q0kIpku27CDBJueNjiPM4jWxNEhNviW-093zEVD-TbZlUkmML_SvAswTjpYgshsKJZUXXQGpOSqlYh7xakvDvkyr4YX5ksgxDLure1NKd5UdcTA4cazDws7lKK6jO8P/s400/article-2054499-0E90A90100000578-561_634x765.jpg" width="331" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Erityisesti kaupan takahuone oli täynnä veriroiskeita</td></tr>
</tbody></table>
Poliisit alkoivat välittömästi tutkimaan tapausta. Kaupan kassat oli kaikki tyhjennetty viimeistä kolikkoa myöten. Vaikutti siis siltä, että kyseessä oli ryöstö, joka oli saanut synkän käänteen Jaynan kuoltua. Jaynan ruumiinavauksesta selvisi, että hänellä oli ainakin yli 330 erilaista vammaa, jotka koostuivat kuristamisesta, viiltelystä ja hakkaamisesta erilaisilla esineillä. Selvisi myös, että Jayna oli ollut elossa jopa viimeiseen iskuun asti. Poliisin mielessä pyöri kysymyksiä; Miksi naisten vammat erosivat niin paljon toisistaan? Miksi miehet olivat säästäneet Brittanyn hengen? Toinen poliiseja askarruttanut asia oli se, etteivät Brittanyn kuvailemat maskipäiset ryöstäjät olleet tuoneet mukanaan käsi- tai ampuma-aseita. He olivat suorittaneet väkivallantekonsa käyttäen ainoastaan kaupasta löytyneitä esineitä; buddha-patsaita, työkalupakin sisältöä, vetoketjuja sekä hengareita.<br />
<br />
Alkoi ryöstäjien metsästäminen. Poliisi aloitti lähi-alueen valvontakameroista, sillä kaupassa ei ollut ainuttakaan kameraa. Heidän onnekseen viereisessä Apple-kaupassa oli yksi kamera, joka kuvasi jalkakäytävää. Poliisin tutkiessa kameran tallenteita, he näkivät nauhalla kaksi Brittanyn kuvailuun sopinutta miestä kävelemässä Lululemon-kaupan lähettyvillä niihin aikoihin, kun naiset olivat palanneet takaisin kauppaan; toinen oli lyhyempi, toinen pidempi ja molemmat olivat pukeutuneet mustiin. Kaikille alueen sekä lähialueiden poliiseille annettiin valvontakamera-nauhalta saadut kuvat epäilyistä. Poliisit alkoivat valvomaan kaupan edustaa usean päivän ajan ja toivoivat, että mysteerimiehet niin sanotusti "palaisivat rikospaikalle". Kuinka ollakaan, heidän ei tarvinut monta päivää odottaa, kun nämä samaiset miehet kävelivät yhdessä kadulla. Eräs poliisi meni heidän luokseen suoraan ja näytti kyseistä kuvaa. Hän kysyi, tietävätkö miehet, keitä kuvassa on. Miehet totesivat olevansa kuvassa, mutta poliisin pettymykseksi kertoivat, että ovat läheisen ravintolan työntekijöitä ja kulkevat tästä usein ohi. Tämä ei siis johtanut mihinkään.<br />
<br />
Poliisi huomasi, että Brittany oli kertonut Jaynan tulleen ryöstö-iltana autollaan kaupalle. Autoa ei kuitenkaan enää seuraavana aamuna ollut kaupan edessä, vaan se löytyi usean korttelin päästä. Auton sisältä otettujen näytteiden mukaan sisäpinnoilla oli ollut Brittanyn verta. Brittany kertoi, että oli unohtanut sanoa poliiseille seuraavan asian; ryöstäjät olivat hänen mukaansa pakottaneet tämän ajamaan auton sen löytöpaikalle. He olivat vannottaneet, että Brittanyn täytyisi kävellä suorinta tietä takaisin kaupalle. Jos hän kertoisi yhdellekään ulkopuoliselle, mitä aikaisemmin sinä iltana olisi tapahtunut, hän olisi kuollut. Brittany jopa kertoi nähneensä kävellessään poliisin, muttei ollut sanonut tälle mitään.<br />
<br />
Poliisit alkoivat epäilemään päivä päivältä yhä enemmän Brittanyn kertomusta ulkopuolisista tunkeutujista. Yli 150 ihmistä haastateltiin asian tiimoilta. Myös Brittanyn puhelin takavarikoitiin ja yli 11,000 tekstiviestiä tutkittiin. Poliisi oli rikospaikkaa tutkiessaan huomannut paljon outoja asioita, jotka eivät sopineet lainkaan Brittanyn kertomukseen illan kulusta. Kaupassa oli hätäuloskäynti, jonka oven sai auki pelkästään henkilökunnan avaimilla. Tässä kyseisessä ovessa oli verijälkiä ja kuinka ollakaan, avaimet olivat lukossa kiinni. Kellä oli kaupan avaimet? Jaynalla. Brittany oli kuitenkin aikaisemmin kertonut poliisille, että oli kuullut heti aluksi kuinka toinen ryöstäjistä oli pahoinpidellyt Jaynan hengiltä. Hän ei myöskään maininnut, että olisi itse päässyt missään vaiheessa vapaaksi ja juossut ovelle. Hänen olisi täytynyt saada myös jollakin tavalla avaimet Jaynalta, joka oli takahuoneessa toisen ryöstäjän kanssa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiY8s_wgEK93GtYemLB6yPZZjVUrOa7itNvEFp_-Ubcm_B2Qv9OY847OYbwSF8sk55lYJY7mk2FHQVYgvuV0KZxJFiHsPPPj_Y3Uq7rhYoMLAv2wXnLK2Ij0a4MCldn-a4o8lcxnQwABtKL/s1600/lulu-evidence-exit-door.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="406" data-original-width="722" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiY8s_wgEK93GtYemLB6yPZZjVUrOa7itNvEFp_-Ubcm_B2Qv9OY847OYbwSF8sk55lYJY7mk2FHQVYgvuV0KZxJFiHsPPPj_Y3Uq7rhYoMLAv2wXnLK2Ij0a4MCldn-a4o8lcxnQwABtKL/s400/lulu-evidence-exit-door.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Hätäuloskäynti</td></tr>
</tbody></table>
Eräs hyytävä seikka illan kulussa on se, että viereisessä Apple-kaupassa oli tapon aikana paikalla manageri sekä yksi työntekijä ja he kuulivat seinän läpi, kun Jaynaa murhattiin. He muun muassa kertoivat kuulleensa naisten ääniä; "<i>Puhu minulle. Älä tee tätä. Puhu minulle. Mitä tapahtuu?</i>". Noita lauseita seurasivat useat huudot, kiljaisut ja erilaiset taistelun äänet. Lopulta viimeinen lause kuului "<i>Jumala auta minua... Ole kiltti ja auta minua.</i>" kunnes ääni vaimeni kokonaan. Myöhemmin Apple-kaupan sisältä kuvattu video näyttää, kuinka työntekijä kuuntelee seinän läpi toisen kaupan tapahtumia. He eivät tehneet mitään, jonka takia useat ihmiset kritisoivat heitä jälkeenpäin. Manageri kertoi olettaneensa, että kyseessä on vain jonkinlainen riita. Apple-kaupan managerin ja työntekijän kertomukset kuitenkin paljastivat tutkimusten aikana jotain karmivaa; Lululemon-kaupasta ei kuulunut lainkaan miesten ääniä, pelkästään naisten.<br />
<br />
Brittany joutui useaan kuulusteluun ja vakuutti jokaisella kerralla, että oli kertonut kaiken todenmukaisesti. Poliisit päättivät alkaa tutkimaan Brittanyn menneisyyttä, jotta selviäisi, oliko hän sittenkään niin puhtoinen mitä antoi ymmärtää.<br />
<br />
Poliisien tutkimusten mukaan Brittanyllä oli pitkä historia varastelemisesta. Koko rikosvyyhti alkoi purkautua kun selvisi, että hän oli varastanut myös työpaikaltaan Lululemonista. Lululemon-liikkeillä on käytäntö, että jokaisen työvuoron päätteeksi kumpainenkin työntekijä tarkistaa toisen laukun siltä varalta, että jotain olisi varastettu. Olihan kyseessä tavallista kalliimpia vaatteita myyvä liike. Selvisi myös, että muut työntekijät olivat saaneet vihiä Brittanyn varastelusta ja olivat neuvotelleet asiasta vain päivää ennen ryöstöä. He olivat päättäneet, että jos Brittany jäisi kiinni rysän päältä, hänet potkittaisiin välittömästi ulos. Myös Jayna oli tietoinen keskusteluista, olihan hän ollut niissä osallisena.<br />
<br />
Poliisi päätti pidättää Brittany Nordwoodin epäiltynä Jayna Murrayn murhasta. Katsottiin, että Brittany oli lavastanut ulkopuolisten tunkeutujien tulemisen kauppaan.<br />
<br />
Poliisin mukaan Jayna olisi tuon epäonnisen vuoron jälkeen tarkistanut Brittanyn laukun vain löytääkseen sieltä kaupassa myytävät jooga-housut. Hän kysyi asiasta Brittanyltä, joka kertoi ostaneensa housut aikaisemmin toisen työntekijän ollessa kassalla. Jayna soitti tälle kyseiselle työntekijälle, joka kertoi ettei ollut myynyt Brittanylle mitään kyseisenä päivänä. Kun Jayna oli kysynyt Brittanylta asiasta, heidän keskustelunsa ajautui riitaan. Yhtäkkiä Brittany oli aloittanut silmittömän väkivallan Jaynaa kohtaan, joka koitui 20 minuutin kuluttua Jaynan kuolemaksi. Jossakin vaiheessa Jayna oli onnistunut pakenemaan hätäuloskäynnille asti, mutta hän ei ollut ehtinyt avata ovea. Brittany päätti lavastaa tapon ryöstöksi. Kaupassa oli kenkiä, jotka Brittany oli tuhrinut Jaynan verellä ja tehnyt verijälkiä lattiaan. Hän oli myös kaatanut rekkejä,heitellyt tavaroita ympäriinsä ja tyhjentänyt kassat rahoista. Brittany oli myös viillellyt itseään, lyönyt esineillä sekä tuhrinut itsensä Jaynan verellä jotta näyttäisi siltä, että häntäkin olisi pahoinpidelty. Lopulta hän meni henkilökunnan vessaan, sitoi kätensä ja jalkansa vetoketjuilla (tutkimuksissa ilmeni, että vetoketjut oli solmittu siten, että Brittany on ne itse kyennyt sitomaan.) ja jäi odottamaan aamuvuorolaisen tuloa töihin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvIHy9FkNtBulfSFZbcafwjf7AfEFcjXRrrt0zi5UoPc1HTAWTsBLSjiC6wopRK8Q_YvW_t4ebWYMFHnHo4n73I3pEExAYj-GTF4Def5ZviEsrmrJxVNHBKjgwYFXxTOCj9uodRDu-Ar4X/s1600/article-2057040-0EA8853800000578-647_634x400.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="634" height="201" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvIHy9FkNtBulfSFZbcafwjf7AfEFcjXRrrt0zi5UoPc1HTAWTsBLSjiC6wopRK8Q_YvW_t4ebWYMFHnHo4n73I3pEExAYj-GTF4Def5ZviEsrmrJxVNHBKjgwYFXxTOCj9uodRDu-Ar4X/s320/article-2057040-0EA8853800000578-647_634x400.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Brittany lavasti kengänjäljet kaupasta löytyneillä kengillä</td></tr>
</tbody></table>
Brittany Nordwood tuomittiin Jayna Murrayn murhasta elinkautiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.<br />
<br />
Tapauksesta on kirjoitettu kaksi kirjaa: <a href="https://www.adlibris.com/fi/kirja/the-yoga-store-murder-the-shocking-true-account-of-the-lululemon-athletica-killing-9780425263648" target="_blank">The Yoga Store Murder: The Shocking True Account of the Lululemon Athletica Killing</a> ja <a href="https://www.adlibris.com/fi/kirja/murder-in-the-yoga-store-the-true-story-of-the-lululemon-killing-9780615833415" target="_blank">Murder in the Yoga Store: The True Story of the Lululemon Killing</a>.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpmaoydLbRITMRfEQu0LiU7DHsvs04OIaE5d3TXzNYjs3UJWQhSZxSyBeDrV7CdP-k6H5k61tfUD5t7EQbV2iWcc6X5x3iNpJQqW6xw7xbUQQo-EXn4Ib_O2tmQiLwFKSH-ao-1qt0NOMj/s1600/5d63faae2e22af0b2307b6d5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpmaoydLbRITMRfEQu0LiU7DHsvs04OIaE5d3TXzNYjs3UJWQhSZxSyBeDrV7CdP-k6H5k61tfUD5t7EQbV2iWcc6X5x3iNpJQqW6xw7xbUQQo-EXn4Ib_O2tmQiLwFKSH-ao-1qt0NOMj/s320/5d63faae2e22af0b2307b6d5.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yhdysvalloissa, Marylandissa sijaitsevan kaupan ulkokuori on muuttunut. Ikkunoiden yläosaa koristaa kaunis kuvitus, joka on kunnianosoitus Jayna Murrayn tavalle elää rakkaudella, intohimolla ja ylväydellä.</td></tr>
</tbody></table>
Hazardhttp://www.blogger.com/profile/16426092141878735832noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-27673501624202194652020-04-21T19:43:00.000+03:002020-04-21T19:47:51.353+03:00Annabelle-nukke ja muita kirottuja esineitä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>Annabelle-nukke</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBoqNQQEmq0gBmEtkMtBvk516p0a8zznQGmjveQ1DIgSBvLshWFyhvpIH_pojAgez5AG1IZjVFGd6e8B1P8kFv7O_YP7fG2DbBvW4zv5mQhxGX_pkWeYcjF9ejyZxr9pfKupKvuxEahmTp/s1600/b6b1a21ba986c058b02ee13ad673ee18.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1066" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBoqNQQEmq0gBmEtkMtBvk516p0a8zznQGmjveQ1DIgSBvLshWFyhvpIH_pojAgez5AG1IZjVFGd6e8B1P8kFv7O_YP7fG2DbBvW4zv5mQhxGX_pkWeYcjF9ejyZxr9pfKupKvuxEahmTp/s400/b6b1a21ba986c058b02ee13ad673ee18.jpg" width="266" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<a href="https://www.imdb.com/title/tt3322940/" target="_blank">Annabelle-</a> sekä <a href="https://www.imdb.com/title/tt1457767/" target="_blank">The Conjuring-</a>elokuvien myötä maailmankuuluksi nousseen nuken todellinen tarina on mystinen. Sen tiedämme, että nukke on ollut jo pitkään paranormaalin tutkijoiden, Ed ja Lorraine Warrenin perustaman, Connecticutissa sijaitsevan kirottujen esineiden museon kuuluisin esine.<br />
<br />
Warrensit ovat kertoneet, että eräs lääketieteen opiskelija nimeltä Donna oli saanut nuken äidiltään 1970-luvulla. Donna sekä hänen huonetoverinsa huomasivat vain muutaman päivän sisällä, että nuken asento saattoi muuttua kun kukaan ei katsonut. Tästä he eivät kuitenkaan vielä hätkähtäneet, vaan ajattelivat, että tälle kaikelle saattaisi olla jokin looginen selitys. Mutta kun nukke alkoi vaihtaa huoneita itsekseen, he päättivät hakea apua psyykikolta. Psyykikko totesi, että nuken on riivannut pikkutytön henki. Pikkutyttö, nimeltään Annabelle Higgins, oli kuollut epämääräisissä olosuhteissa. Psyykikko kertoi myös, että henki oli kertonut haluavansa olla vain rakastettu, eikä toivonut mitään pahaa kellekään. Donna huonekavereineen sääli tyttöä, joten he päättivät antaa Annabellen hengelle luvan pysyä nukessa.<br />
<br />
Rauhallista yhteiseloa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun nukke tai pikemminkin henki sen sisällä, hyökkäsi Donnan ystävän kimppuun. Donna oli saanut tarpeekseen ja päätti ottaa yhteyttä pappiin. Pappi tunsi Warrensit hyvin, olivathan nämä aikaisemminkin auttaneet kirottujen esineiden kanssa. Hän otti näihin yhteyttä ja Warrensit totesivat miltei välittömästi, ettei kyseessä suinkaan ole tavallinen henki vaan demoni, joka on naamioinut itsensä pikkutytön hengen taakse. Nähtiin parhaaksi, että nukke lähtee Warrensien mukaan. Elettiin vuotta 1971. Warrensit päättivät laittaa Annabellen näytille lasiseen kaappiin, mutta lukitsivat sen visusti, jottei kukaan pääsisi koskemaan nukkea... tai mikään pääsisi ulos kaapista. Kaikki museossa vierailijat eivät kuitenkaan ole uskoneet nuken kykyihin ja vähätelleet ja jopa pilkanneet nukkea kaapin vieressä. Outoa on se, että nämä samaiset vieraat ovat museosta lähdettyään saattaneet joutua läheltä piti-tilanteisiin, onnettomuuksiin tai jopa kuolonkolareihin.<br />
<br />
Ed Warren kuoli 79-vuotiaana vuonna 2006. Lorraine kuoli samana vuonna 92-vuotiaana. Heidän vävypoikansa, Tony Spera omistaa nykyisin nuken ja kertoo, ettei Annabellea ole tähän päivään mennessä koskaan päästetty pois lasikaapista.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9q4fjuhmSwXTJyJW7aSiCd4OvfGHICRIfstD17lVEbFHXpss0FNNVJaKxpQhrpgIFGIMGh4Q36r4r2UFMs2Q1QdoVfnSTLD0RGuRXJ19iTrFJbVX5vnSSdL4Z1CFsVlGhlhL6SI4_RCCe/s1600/11393166_500103260141698_4635840993956703757_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="350" data-original-width="600" height="231" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9q4fjuhmSwXTJyJW7aSiCd4OvfGHICRIfstD17lVEbFHXpss0FNNVJaKxpQhrpgIFGIMGh4Q36r4r2UFMs2Q1QdoVfnSTLD0RGuRXJ19iTrFJbVX5vnSSdL4Z1CFsVlGhlhL6SI4_RCCe/s400/11393166_500103260141698_4635840993956703757_n.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lorraine Warren Annabelle-nuken kanssa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<b>The Dybbuk Box</b></div>
<div style="text-align: center;">
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2m5ZxpKCbr9AYNs2izmt3E3QQSErxxXoLPGJXWjjkYuImyxC-pUgZi3DA20wQ8zBPA1hfL8LhrEEgQrjBKwNidl88_s6BT7Tg0gGyQiq1IhSV3Nb0Gt_76iYwlCXXISXtujwTNltH5zsL/s1600/1.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="339" data-original-width="387" height="280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2m5ZxpKCbr9AYNs2izmt3E3QQSErxxXoLPGJXWjjkYuImyxC-pUgZi3DA20wQ8zBPA1hfL8LhrEEgQrjBKwNidl88_s6BT7Tg0gGyQiq1IhSV3Nb0Gt_76iYwlCXXISXtujwTNltH5zsL/s320/1.png" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaapin ympärille on laitettu suolareunus jotta pahantahtoinen henki ei pääse ulos</td></tr>
</tbody></table>
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kevin Mannis osti viinikaapin netistä vuonna 2001. Kaappi oli kuulunut vanhalle puolalaiselle naiselle ja tämän lapsenlapsi kertoi Mannisille, että isoäiti oli pitänyt kaappia piilossa muilta eikä ollut koskaan antanut kenenkään avata sitä. Mannis alkoi välittömästi ostopäätöksensä jälkeen nähdä järkyttäviä painajaisia. Myös hänen läheisensä kertoivat kärsivänsä uniongelmista samoihin aikoihin. Kevin ei kuitenkaan osannut yhdistää viinikaappia painajaisten aiheuttajaksi vielä tuolloin ja päätti lahjoittaa kaapin äidilleen. Sinä samaisena päivänä hänen äidilleen tuli aivoinfarkti. Siitä lähtien jokaiselle viinikaapin uudelle omistajalle on tapahtunut kauheita asioita. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Toiseksi viimeinen omistaja, lääketieteellisen museon kuraattori Jason Haxton päätti selvittää mystisen viinikaapin alkuperän jolloin selvisi, että sillä oli kytköksiä holokaustiin. Uskottiin, että kaapin on riivannut Dybbuk, levoton, usein pahansuopa juutalaiseen mytologiaan kuuluva henki. Sen kerrotaan riivaavan ja vainoavan myös eläviä olentoja. Haxton päätti kirjoittaa viinikaapista kirjan, <i><a href="https://www.adlibris.com/fi/kirja/dibbuk-box-9781612480121" target="_blank">The Dibbuk Box</a>. </i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<i><br /></i></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQVkqDfvsiu_WsdqB9HikSueeye0q-94b-RDdRosAtnVGqxmdOblBS95zPz11LhvJk1O8lwGsmzmN-dJXyzP9SPJJEFFnc8Hqh9S0xpLhp3Kn0C_vP8F9gSHJpBg0viV3TnAaI2T0OAu8h/s1600/Dybbuk.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="928" data-original-width="1215" height="305" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQVkqDfvsiu_WsdqB9HikSueeye0q-94b-RDdRosAtnVGqxmdOblBS95zPz11LhvJk1O8lwGsmzmN-dJXyzP9SPJJEFFnc8Hqh9S0xpLhp3Kn0C_vP8F9gSHJpBg0viV3TnAaI2T0OAu8h/s400/Dybbuk.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Dybbuk</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
Haxton myi kaapin nykyiselle omistajalle, Zak Bagansille, joka tunnetaan muun muassa Ghost Adventures-televisiosarjasta. Bagansilla on Las Vegasissa museo, jossa on mittava kokoelma erilaisia paranormaaleita ja kirottuja esineitä. Tähän kokoelmaan myös viinikaappi päätyi.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kaapin tarinaan perustuu myös elokuva, <a href="https://www.imdb.com/title/tt0431021/" target="_blank">The Possession</a>.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Rap-artisti Post Malone oli vierailemassa Zak Bagansin luona. Hän halusi näyttää artistille viinikaapin, josta seurasikin surkeiden sattumusten sarja. Bagansin koskettaessa kaappia Post Malone kosketti samaan aikaan tämän olkapäätä. Bagansin mukaan tämä riittää kiroukseen. Post Malone oli silminnähden ahdistunut ja veti Bagansin mukanaan pois huoneesta. Tämän kohtaamisen jälkeen artistille on tapahtunut outoja asioita; hänen yksityislentokoneensa on meinannut pudota alas, hän on joutunut kolariin ja hänen entiseen kotiinsa murtauduttiin (varkaiden kohteena oli Post Malone, mutta he eivät tienneet ettei artisti ollut asunut kyseisessä asunnossa kuukausiin). Hän jopa itse sanoi että "<i>Jumala taitaa todella vihata minua.</i>"</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Video tapauksesta:</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/4YQf4iywHpI/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/4YQf4iywHpI?feature=player_embedded" width="320"></iframe><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>Kuoleman tuoli</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhm4yJUS6gw7cgZtaUAZiUl9-9wHiVtHa9mYirKQLCsGusUWvwMrZiZnJmSQ_4OI5d0W3Dv3sKi9ZLJuWbyfQeKPl7Q_ziLcB4iYyR9gwt5l1FllyaeU7rFdcq0F9X-v953rtdjPvR9ifuK/s1600/df.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhm4yJUS6gw7cgZtaUAZiUl9-9wHiVtHa9mYirKQLCsGusUWvwMrZiZnJmSQ_4OI5d0W3Dv3sKi9ZLJuWbyfQeKPl7Q_ziLcB4iYyR9gwt5l1FllyaeU7rFdcq0F9X-v953rtdjPvR9ifuK/s400/df.jpg" width="300" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tämä tuoli kuului murhaajalle nimeltä Thomas Busby. Ennen kuin hänet tuomittiin teoistaan hirttämällä, hänen viimeinen toiveensa oli saada ruokailla vielä kerran suosikki pubissaan. Kerrotaan, että syötyään Busby oli noussut ylös ja julistanut "<i>Kuolkoon jokainen joka uskaltaa istua tuolilleni.</i>" Sen jälkeen jopa 63 ihmistä jotka ovat istuneet tuossa kyseisessä tuolissa ovat kuolleet yllättäen.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kun kuolemien määrä alkoi vaikuttaa liian suurelta ollakseen vain sattumaa, pubin omistaja lahjoitti vuonna 1972 tuolin Iso-Britanniassa sijaitsevalle Thirskin Museolle. Tuoli on kiinnitetty 1,5 metrin korkeuteen seinälle jotta säästyttäisiin muilta kuolonuhreilta.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO4PUq-sugU5Ap3I6xcNTU6PnBNqvmmnGaJIFFskt4mKrovteecWL59hX3QiJ8wSftgWkHLhytWiymh-JHgM12dyG6DxQYYyJze1_Hp6mvcUpY0fk34zMoQsgUWo_E8yNNE5hWpj67KIZT/s1600/thomas-busby.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="250" data-original-width="211" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO4PUq-sugU5Ap3I6xcNTU6PnBNqvmmnGaJIFFskt4mKrovteecWL59hX3QiJ8wSftgWkHLhytWiymh-JHgM12dyG6DxQYYyJze1_Hp6mvcUpY0fk34zMoQsgUWo_E8yNNE5hWpj67KIZT/s320/thomas-busby.jpg" width="269" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Thomas Busby</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><br />Anna Bakerin häämekko</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBAunFZhKOUmOlwI8lbleOGKBLrMjDysanhiwRs-s8U9mzrnIwa_zYPK7EGIgdVzFQLKGQ-Mn1mugCkrFtP16XnqaMAF66CYr2qd8VUOrC1OStWR3fqvM5hC3lsOPnRtbLHz2HEnDHaiCq/s1600/22.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="400" data-original-width="654" height="242" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBAunFZhKOUmOlwI8lbleOGKBLrMjDysanhiwRs-s8U9mzrnIwa_zYPK7EGIgdVzFQLKGQ-Mn1mugCkrFtP16XnqaMAF66CYr2qd8VUOrC1OStWR3fqvM5hC3lsOPnRtbLHz2HEnDHaiCq/s400/22.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Vuosi oli 1849 kun rikkaasta perheestä syntyjään oleva nuori tyttö Anna Baker rakastui palavasti alemman luokan metallityömieheen ja he halusivat mennä naimisiin. Annan isä ei tätä hyväksynyt, sillä noihin aikoihin yhteiskunnassa vallitsi vahva luokkajako ja ei tullut kuuloonkaan, että rikkaat olisivat rahvaiden kanssa yhdessä. Anna rukoili isäänsä siitä huolimatta kerta toisensa jälkeen, mutta isän mielipide ei muuttunut. Anna oli jopa niin määrätietoinen, että oli ostanut jo hääpuvun toivoen, että vielä jonain päivänä hänen unelmansa toteutuisi ja hän astelisi miehen kanssa avioon.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Isä toi Annan näytille useita rikkaiden perheiden miehiä, mutta se vain kasvatti vihaa Annan sisällä. Anna päätti että jos hän ei saisi mennä naimisiin metallityömiehen kanssa, hän ei menisi naimisiin kenenkään kanssa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Vuodet vierivät ja kun isästä aika jätti oli jo liian myöhäistä ja hänen elämänsä mies oli poissa. Anna eli elämänsä yksin ja erittäin katkerana. Annan palvelijattaret näkivät joskus hänet tanssimassa yksin kuutamon alla se samainen häämekko päällä jonka hän oli vuosia aikaisemmin itsellensä ostanut. Anna kuoli vanhana, katkerana ja vihaisena vuonna 1914.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Myöhemmin Bakersien kartano muutettiin museoksi ja Annan häämekko asetettiin lasiseen kaappiin hänen entiseen makuuhuoneeseensa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Museon vierailijat kertovat usein, että heidän katsellessaan kyseistä häämekkoa lasin heijastuksessa näyttäisi olevan naisen kasvot. Aivan kuin Anna Baker pitäisi häämekkoaan maanpäällisen elämän jälkeenkin. Jotkut ovat myös kertoneet nähneensä kuinka mekko on heilunut lasikaapissa puolelta toiselle. Hurjimmat tarinat kertovat, että ihmiset ovat nähneet naisen tanssimassa häämekossa kartanon pihalla. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcM1QFJ9_xGEjcDnmPY93qgcvjZFLzol_MzuT7SI9yt4pg7flwVqEsjJVjtZgRxwrO3yaFU1nSnmZLeJNd7-fDeHeBGWRtvBjBafopZfGhtiIu2_a4jOeCt9NdcXZyG_1HbxEEcqIdStYI/s1600/Baker_Mansion_Apr_12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcM1QFJ9_xGEjcDnmPY93qgcvjZFLzol_MzuT7SI9yt4pg7flwVqEsjJVjtZgRxwrO3yaFU1nSnmZLeJNd7-fDeHeBGWRtvBjBafopZfGhtiIu2_a4jOeCt9NdcXZyG_1HbxEEcqIdStYI/s400/Baker_Mansion_Apr_12.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Museo sijaitsee Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><br />Basano-vaasi</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_O19di7m2H_cZHWM0akV5KJZJqlynW3jS3BApRVjR9yfUh5MORMPrUldip5_Ihm2Tr26bELsbIj6iVh0zc-aqQ2_e65xy5OUz8X2-Jtf2w6h3UGR-0NpARNiH8tsatYwlRAyrzx_km-mN/s1600/Basanovase.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="168" data-original-width="227" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_O19di7m2H_cZHWM0akV5KJZJqlynW3jS3BApRVjR9yfUh5MORMPrUldip5_Ihm2Tr26bELsbIj6iVh0zc-aqQ2_e65xy5OUz8X2-Jtf2w6h3UGR-0NpARNiH8tsatYwlRAyrzx_km-mN/s1600/Basanovase.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Legenda kertoo, että vaasi veistettiin 1400-luvulla</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Italiassa Napolin lähellä sijaitsevassa kylässä tanssittiin häitä. Morsian sai häälahjaksi kauniin hopeavaasin. Hän ei kuitenkaan ehtinyt astella alttarille, sillä hänet murhattiin tuntemattomasta syystä juuri tuo kyseinen vaasi käsissään. Hänen kerrotaan vannoneen, että hän palaa kostamaan kurjan kohtalonsa. Epäonnisten häiden jälkeen vaasi siirtyi perheenjäseniltä toisille. Jokainen perheenjäsen jolla vaasi oli, kuoli epäilyttävissä olosuhteissa. Loppujen lopuksi joku päätti katkaista tämän kirouksen kierteen, laittoi vaasin laatikkoon ja piilotti. Jotkut sanovat että pappi olisi haudannut sen pyhälle maalle, toiset taas että se olisi vain yksinkertaisesti ollut kadoksissa vuoteen 1988 saakka.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tuona kyseisenä vuotena joku epäonninen sattui vaasin löytämään. Sen sisällä kerrotaan olleen paperille kirjoitettu viesti, jossa luki "<i>Varoitus, tämä vaasi koituu kuolemaksi.</i>" Löytäjä ilmeisesti vain kouhatti harteitaan ja sai sen nopeasti myytyä 4,000,000 liiralla, eli noin 527 502,81 eurolla nykyrahassa. Kuoleman kierre sai siis jatkua.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ostaja oli paikallinen apteekkari, joka kuoli vain kolme kuukautta oston jälkeen. Apteekkarin perhe myi vaasin lekurille, joka vain naureskeli perheen varoittaessa kirouksesta. Hän kuoli kaksi kuukautta myöhemmin, 37-vuotiaana.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Pian vaasi oli jälleen myynnissä ja tällä kertaa epäonninen ostaja oli arkeologi, jonka mielestä kaunis vaasi oli sopiva lisä hänen yksityiskokoelmaansa. kolme kuukautta myöhemmin - varmaan arvaatkin - arkeologi kuoli tuntemattomaan infektioon. Vaasi laitettiin myyntiin, mutta tähän mennessä se oli jo tullut tunnetuksi huonosta onnestaan. Sitä ei saatu myytyä lähellekään samaan hintaan millä arkeologi oli sen lekurilta ostanut, mutta myyjät olivat onnellisia siitä että olivat päässeet vaasista eroon.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Tällä kertaa uusi ostaja koki loppunsa vain kuukausi oston jälkeen. Viimeisen ostajan omaiset heittivät pahaa onnea tuovan vaasin ulos ikkunasta ja se osui melkein kadulla kävellyttä poliisia päähän. Poliisi närkästyi tästä ja uhkaili vaasin heittänyttä sukulaista sakoilla. Sukulainen pahoitteli tapausta, mutta ei suostunut ottamaan vaasia takaisin itselleen vaan totesi, että mieluummin menisi vankilaan kuin ottaisi sen takaisin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Poliisi yritti tarjota vaasia usealle museolle, mutta kaikki kieltäytyivät ottamasta huonoa onnea tuovaa esinettä. Kerrotaan, että poliisi hautasi vaasin jämäkässä arkussa vanhalle hautuumaalle, jotta kukaan ei enää kaivaisi sitä ylös vahingossakaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
Hazardhttp://www.blogger.com/profile/16426092141878735832noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-13625152417333536022020-04-20T20:45:00.001+03:002020-04-20T20:45:55.971+03:00KiitosPäätin nyt vielä erikseen kirjoittaa postauksen koskien tätä meidän blogin uutta tulemista ja meidän jo vitsiksikin asti päätynyttä "pientä taukoa".<br />
<br />
En minä eikä varmasti myöskään tämän blogin perustaja <a href="https://www.blogger.com/profile/15031400399513650656" target="_blank">Grew</a> arvannut kuinka suuresti tämä blogi on aikojen saatossa ollut osana kauhun ystävien päivittäistä tai lähes päivittäistä elämää. Tiedän (ja tulleiden kommentien perusteella TODELLAKIN tiedän) ja ymmärrän, etteivät kaikki jaksaneet odottaa neljää vuotta postauksia. Mutta on myös niitä, jotka ovat vuosien saatossa käyneet säännöllisesti katsomassa, joko olisi uutta postausta tullut. Kiitos teille, että olette olleet täällä silloin, kun me ylläpitäjät emme ole.<br />
<br />
Grewin kanssa ollaan puhuttu asiat halki ja hän palaa myös tänne blogin puolelle jossakin vaiheessa. Nyt minä kuitenkin toistaiseksi olen saanut tämän blogin valtikan käsiini.<br />
<br />
Me ollaan kirjoitettu tähän blogiin kiinnostuksesta kaikkea paranormaalia kohtaan ja vaikka blogi niin sanotusti laman kävikin läpi niin se kiinnostus ei ole minnekään hävinnyt näiden vuosien aikana.<br />
<br />
Mutta hei, iso kiitos teille lukijoille menneistä vuosista ja tulevista! Ette vielä pääse meistä eroon vaikka sitä oli kommenteissa jo veikkailtukin!<br />
<br />
- <i>Hazard & Grew </i>Hazardhttp://www.blogger.com/profile/16426092141878735832noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-65766254145410541182020-04-20T19:57:00.000+03:002020-04-20T19:57:36.829+03:00Kenneka JenkinsPitkästä aikaa!<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Eiköhän neljä vuotta taukoa ollut riittävä...</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvna7VEbZvEFcMfv7u9w0UhFRnc8RwWd-yAXEklVE8wvdo1B58PhS-SH5JzDFB2vGYzitUut-O-gtWORtWoQQWtm5CldK6sxC0T2CUtrSL-NtnhZfLWRC8iK35enAQFVIXCm3NiVvb3y4h/s1600/kenneka.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="586" data-original-width="671" height="279" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjvna7VEbZvEFcMfv7u9w0UhFRnc8RwWd-yAXEklVE8wvdo1B58PhS-SH5JzDFB2vGYzitUut-O-gtWORtWoQQWtm5CldK6sxC0T2CUtrSL-NtnhZfLWRC8iK35enAQFVIXCm3NiVvb3y4h/s320/kenneka.png" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
On syyskuun 10 päivä, vuonna 2017. Yhdysvaltain Illinoisin Crowne Plaza-hotellin pakastehuoneesta tehdään järkyttävä löydös; varhain edellisenä päivänä kadonneeksi ilmoitetun 19-vuotiaan Kenneka Jenkinsin pahoin jäätynyt ruumis lojuu huoneen lattialla. Poliisi julistaa Jenkinsin kuoleman hypotermian aiheuttamaksi. Useat ihmiset eivät kuitenkaan tähän selitykseen tyydy, vaan uskovat, että nainen on rikoksen uhri. Videot hotellin valvontakameroista julkaistaan tuon epäonnisen illan ajalta poliisin toimesta. Videoissa Jenkinsin nähdään kiertelevän hotellin käytäviä pitkin päätyen keittiöön, joka ei ole käytössä remontin vuoksi. Jenkinsin ei kuitenkaan koskaan nähdä astuvan pakastehuoneeseen, joka virallisten raporttien mukaan koitui hänen kohtalokseen. Mikä on totuus?</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kaikki saa alkunsa paria päivää aikaisemmin, eli syyskuun 8 päivänä. Perjantai-ilta on jo pitkällä kun Jenkins saapuu Crowne Plaza hotelliin kolmen ystävättärensä kanssa. Heidän päämääränään ovat juhlat, jotka ovat meneillään hotellin yhdeksännessä kerroksessa. Kello neljän aikaan aamuyöstä Jenkinsin ystävät soittavat tämän äidille, Theresa Martinille, ja kertovat etteivät löydä Kennekaa mistään ja olisiko mahdollista, että tämä olisi jo kotona. He myös ojentavat myöhemmin Theresalle puhelimen sekä avaimet jotka Kenneka on heille yöllä antanut.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Theresa suuntaa hotellille, kuten jokainen äiti tällaisessa tilanteessa tekisi. Hänen järkytyksekseen hotellin työntekijät pysäyttävät hänet ja kertovat, etteivät he saa näyttää hotellin valvontakameroiden nauhaa ulkopuoliselle, ellei kyseessä ole virallisesti kadonneeksi julistettu henkilö. Poliisi kertoo Theresalle, että tämän täytyy odottaa muutama tunti ennen kuin hänen tyttärensä voidaan julistaa virallisesti kadonneeksi, onhan katoamisesta kulunut vasta reilusti alle vuorokausi. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Vihdoin kello 13.15, poliisi virallistaa Kenneka Jenkinsin katoamisen, mutta alkaa tutkia valvontakameroita vasta myöhemmin samana iltapäivänä. Tästä alkaa yli 11 pitkää tuntia kestänyt etsintä. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Poliisi löytää valvontakameratallenteista Jenkinsin useasta eri kamerasta. Outo tässä on se, että noin kello 01.30 aikoihin Kenneka kävelee vielä selväpäisen oloisesti, mutta puolitoista tuntia myöhemmin hän on vaeltelemassa ilmeisen humalassa hotellin autioita käytäviä pitkin kello 03.00 aikoihin lauantai-aamuna. Virallisesti poliisi löysi Kennekan ruumiin noin kello 01.00 sunnuntai-yönä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiST_gcHIusJQDlytkL8VooBH4OKLSZl4fVeCAOptIGG2MOtWeLx5gyfqjKBBniJwTR8MxEuofR2FEZWaddRoij9S4pGREmQJ_GXYu80i0zp9JWpLHz_c9BFn8SDhNb9ziobo7GCKPhcMls/s1600/kenneka1.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="409" data-original-width="583" height="280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiST_gcHIusJQDlytkL8VooBH4OKLSZl4fVeCAOptIGG2MOtWeLx5gyfqjKBBniJwTR8MxEuofR2FEZWaddRoij9S4pGREmQJ_GXYu80i0zp9JWpLHz_c9BFn8SDhNb9ziobo7GCKPhcMls/s400/kenneka1.png" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kenneka sekavana hotellin käytävällä</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Palataan takaisin iltaan, jolloin Kenneka oli juhlimassa ystäviensä kanssa hotellin yhdeksännessä kerroksessa. Alkoholi sekä huumeet olivat isossa osassa juhlia, jotka olivat saaneet useita nuoria aikuisia kokoontumaan hotellihuoneeseen sinä iltana. Eräs juhlavieraista kuvasi Facebook-liveä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kennekan ystävä, Irene Roberts, kertoi että he olivat päättäneet lähteä pois juhlista jossakin vaiheessa Kennekan vahvan humalatilan vuoksi. Irene, Kenneka sekä kaksi muuta nuorta naista poistuivat hänen sanojensa mukaan juhlista yhdessä. Irene kuitenkin huomasi, ettei ollut muistanut ottaa Kennekan puhelinta ja avaimia jotka tämä oli aikaisemmin samana yönä Irenelle antanut. Irene lähti kahden naisen kanssa takaisin juhliin etsiäkseen Kennekan tavarat. Kun he palasivat takaisin sinne missä olivat Kennekan viimeksi nähneet, oli tämä kadonnut jäljettömiin. Jenkinsin ystävien tarinat ovat muuttuneet useasti tapauksen edetessä, joka on kummastuttanut poliiseja.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Poliisin mukaan Kenneka lähti yksin humalassa hortoilemaan hotellin käytäville ja päätyi menemään vahingossa hotellin keittiön pakastehuoneeseen, eikä päässyt huoneesta ulos humalatilansa takia. Tämä johti hypotermiaan, joka lopulta koitui hänen kohtalokseen. Täytynee myös mainita, että naisen verestä löytyi viitteitä sekä alkoholista että lääkkeistä. Niiden yhteisvaikutus voi hyvinkin saada käytöksen muuttumaan sekavaksi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilu334u07l2uzFAfCeYYr8Za30PtnEkSqqyVV81zW9K4BczcumZqEBA6pRxI_UHB8LJFuPMRuFDfzHl9pZXT7Y5aHnPGuzYJHhkdYh4vsSe8GOOeFcvBpLf_N_Zyec6ZRVM6PLMaeuvx_n/s1600/maxresdefault.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilu334u07l2uzFAfCeYYr8Za30PtnEkSqqyVV81zW9K4BczcumZqEBA6pRxI_UHB8LJFuPMRuFDfzHl9pZXT7Y5aHnPGuzYJHhkdYh4vsSe8GOOeFcvBpLf_N_Zyec6ZRVM6PLMaeuvx_n/s400/maxresdefault.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tämän pakasteen oven takaa Jenkinsin ruumis löytyi.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Sitten päästäänkin näihin "salaliittoteorioihin" liittyen Kenneka Jenkinsin kuolemaan. Edes hänen äitinsä ei usko siihen, että hänen tyttärensä kuolema oli vahinko ja tämä olisi itse mennyt pakasteeseen.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Ensimmäisenä teoriana pidetään sitä, että Kenneka Jenkins olisi raiskattu hänen ystävänsä kuvaaman Facebook live-videon aikana. (Raiskausväite on kuitenkin lähteiden mukaan perätön) Jotkut väittävät kuulevansa naisen itkua ja avunpyyntöjä videon aikana. Sen jälkeen Kenneka olisi suljettu pakasteeseen, jossa tämä olisi jäätynyt kuoliaaksi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Pätkä Facebook live-videosta:</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/UYr3avPcrdc/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/UYr3avPcrdc?feature=player_embedded" width="320"></iframe><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Poliisi julkaisi kuvat jotka otettiin Kennekan ruumiista pakasteessa useista eri kuvakulmista. Kennekan äiti Theresa totesi, että hänen tyttärensä ruumiin asento ja vaatetus "herättivät enemmän kysymyksiä kuin vastauksia". Kuvissa Kennekan paita on vedetty alas, hänellä on nirhaumia ihossa ja toinen kenkä on lattialla. Tutkijat kertovat, että kyseessä voi olla ilmiö nimeltä paradoksaalinen riisuutuminen, jossa veri alkaa virrata uudestaan kehon sisäosista raajoihin. Kuuma aalto jääkylmän ihon alla on niin polttava tuntuinen, että hypotermian uhrin on pakko alkaa riisuuntua. Tämän kerrotaan olevan myös viimeinen asia mitä hypotermiasta kärsivä tekee ennen tajuttomuutta.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Palataan vielä lopuksi Poliisien julkaisemiin valvontakamera videoihin. Jotkut väittävät, että videoita olisi muokattu ja joitakin osia videoista leikattu pois rikoksen peittämiseksi. Jopa Kennekan mahdollisen murhaajan varjon tai hahmon väitetään näkyvän videon eri osissa. Murhaajan, joka olisi tahallisesti lukinnut naisen pakasteeseen. Hurjimmat teoriat jopa väittävät, että hotellin henkilökunnalla olisi ollut osuutta naisen kuolemaan ja he olisivat peukaloineet videotallenteita. Ihmetystä herättää myös se, että pakaste oli päällä vaikka sen sisällä ei ollut yhtään elintarvikkeita.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Valvontakameroiden tallenteita Kennekasta kohtalokkaalta illallta:</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /><iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/FT41WxqUfEo/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/FT41WxqUfEo?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Poliisi on kuullut yli 20 henkilöä tapauksesta. Kennekan perhe kritisoi sekä hotellia että poliisia siitä, ettei tutkimuksia aloitettu heti. Siten Kenneka olisi saatettu heidän mukaansa pelastaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Jos haluat nähdä lisää kuvia tapauksesta, suuntaa <a href="https://www.newsweek.com/graphic-photos-show-kenneka-jenkins-freezer-family-says-raise-more-questions-690008" target="_blank">tänne</a>. Huom! Kuvat saattavat järkyttää herkimpiä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
Hazardhttp://www.blogger.com/profile/16426092141878735832noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-46196921282857142992016-01-23T14:50:00.002+02:002016-01-23T14:50:50.372+02:00TaukoPidämme pienen tauon postausten tekemisessä kiireiden vuoksi. Toivottavasti ymmärrätte. Käymme kuitenkin julkaisemassa kommentteja tasaisin väliajoin.<br />
<br />
- <i>Grew & Hazard</i>Grewhttp://www.blogger.com/profile/15031400399513650656noreply@blogger.com311tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-23888844728189322912016-01-10T15:14:00.003+02:002016-01-10T15:14:50.291+02:00Sininen mies<i>Jos näet Sinisen Miehen kävelevän</i><br />
<i>Osoita hänelle ettet puhu</i><br />
<i>Jos näet Sinisen Miehen hymyilevän</i><br />
<i>Sinun sielusi hän anastaa</i><br />
-Kappale perinteisestä kansanmusiikin balladista nimeltä"The Blue Man"<br />
<br />
<br />
Samuel Douglas ajoi kotiin kaupungista ja valitsi reitikseen päätien sivuteiden sijaan. Se poikkesi tavallisesta, sillä sivutiet olivat yleensä hänen ensimmäinen valintansa. Samuelilla ei ollut mitään erityistä tekemistä kaupungissa, joten hänen vierailunsa oli lyhyt. Hän kulutti aikaansa puhumalla alueella viljeleville maanviljelijöille eli niille harvoille joiden tiloja ei oltu myyty isommille yhdistyksille. Ned Harrison kuitenkin myisi tilansa pian; hänen viljelykasvinsa olivat huonoja ja lapsi makasi sairaana sängyssä. Tämän johdosta maan myyminen tuntui varmasti parhaimmalta ajatukselta. Ehkä tilan ostajat peräti antaisivat hänen jäädä entiselle tilalleen ja jatkaa työskentelyä.<br />
<br />
Sam pudisti päätään. Ned ei työskentelisi koskaan toisen miehen omistamalla maalla, ei mistään rahasummasta. Nedin maa kuului Nedille ja se oli kuulunut siitä lähtien kun ihmiset alkoivat asuttaa aluetta.<br />
<br />
Sam alkoi pyöritellä käsissään omenaa joka oli aiemmin pyörinyt holtittomasti hänen viereisellään istuimella. Osa Sarahin suurta projektia oli saada hänet syömään oikein. Tämä tarkoitti sitä, että aina kun Sam oli lähdossä jonnekin Sarah pakkasi hänen mukaansa hedelmiä ja vihanneksia. Sam oli jo tottunut siihen. Hän puraisi omenasta katsomatta poispäin tiestä. Hän ei koskaan myöntänyt sitä, mutta Sarah oli oikeassa. Hän oli jo alkanut tottumaan hedelmien syöntiin. Hän tuhahti ääneen ja ajatteli kertoa Sarahille havainnostaan myöhemmin.<br />
<br />
Samin ajatus katkesi kun hän näki hahmon kävelemässä teinposkessa. Oli outoa nähdä joku kävelemässä tällaisena päivänä, sillä lämpötilat olivat huipussaan. Vielä oudompaa oli se, että hahmo käveli ojassa. Kello oli hieman yli viisi iltapäivällä ja aurinko oli jo alkanut laskemaan, mutta sen lämpö velloi yhä ilmassa.<br />
<br />
Sam huomasi lähestyessään, että hahmo oli mies ja erittäin pitkä sellainen. Mies käveli pitkin harppauksin ja hän oli pukeutunut siniseen päästä varpaisiin. Sam hidasti kuitenkaan pysähtymättä. Ehkä hän voisi antaa kävelijälle kyydin, jotta tämä pääsisi nopeampaa määränpäähänsä. Tai ainakin hän voisi ojentaa vettä. Samilla oli aina pari pulloa vettä autossaan, sillä nekin olivat osa Sarahin projektia muuttaa Samin elämäntapoja.<br />
<br />
Sam pysäytti autonsa miehen vierelle, kurotti matkustajanpuoleisen etupenkin yli ja avasi ikkunan. Mies oli lopettanut kävelemisen ja seisoi paikallaan. Miehen sininen farkkutakki näytti paksulta, eikä se voinut yhtään helpottaa kuumutta. Hänen farkkunsa näyttivät kuluneilta ja haalistuneilta ja Sam huomasi, että niissä ei ollut ollenkaan mutaa vaikka mies seisoi ojassa.<br />
<br />
"<i>Hei! Tarvitsetko kyydin jonnekin?</i>" Sam kysyi.<br />
<br />
Sininen mies kääntyi ja mustat silmät porautuivat Samin silmiin. Mies hymyili leveästi paljastaen hammasrivinsä. Sam nojautui takaisin autoonsa ja painoi kaasua. Auto singahti eteenpäin ja mystinen mies katosi auton jättämään pölypilveen. Sam katsoi sivupeilistä ja näki miehen jatkaneen kävelemistä kuin mitään ei olisi tapahtunut, paitsi leveä hymy oli hyytynyt. Pelästynyt Sam ei kuitenkaan ollut kiinnostunut tästä vaan jatkoi ajamista ilman pysähdyksiä kotiinsa asti.<br />
<br />
Sam parkkeerasi talon etupihalla kasvavan yksinäisen puun viereen, jonne hän parkkeerasi aina. Sitten hän nousi autosta ja jätti autonsa lattialla omenan, josta hän oli aiemmin puraissut. Sam käveli jäykästi talolle ja pysähtyi terassille työkalulaatikon eteen. Hän kumartui alas ja alkoi tutkimaan sitä. Hän jätti laatikon aina terassille, mutta Sarah kävi aina viemässä sen takaisin paikalleen pihalla olevaan vajaan.<br />
<br />
Hän löysi vasaran, jota hän oli etsinytkin. Sam avasi oven ja käveli sisälle taloon vasara roikkuen rennosti toisessa kädessä. Sarah oli keittiössä valmistamassa illallista.Sam ei tiennyt eikä välittänyt mitä se oli. Aurinko paistoi Sarahin haalean vaaleisiin hiuksiin kun hän käänsi päänsä hymyillen ja avasi suunsa tervehtiäkseen Samia.<br />
<br />
Sarah kuitenkin lopetti huomatessaan hänen silmänsä. Ne eivät oleet enää Samin. Silmät, jotka Sarah näki olivat mustat ja kuolleet. Samin ote vasarasta tiukkeni ja hän aloitti lyönnit. Ensimmäisen lyönnin jälkeen kuului vertahyytävä kiljaisu, mutta toinen lyönti hiljensi sen. Kolmas, neljäs, viides. Sam ei lopettanut ennen kuin vasaran kahva halkesi.<br />
<br />
Sitten Sam käveli peremmälle keittiöön ja vetäisi keittiötasojen yläpuolella olevien kaappien päältä haulikon. Hän latasi haulikon ja laittoi piipun leukaansa vasten vasemmalla kädellään. Oikean käden hän laittoi liipaisimelle ja painoi. Sitten hänen kasvonsa olivat mennyttä.<br />
<br />
Naapurit eivät kyenneet selittämään tragediaa, eikä poliisi edes yrittänyt. Ihmiset kertoivat parin olleen syvästi rakastuneita. Pettikö mies? Tai nainen? Kaikki kysyivät miksi. Ainoa vastaus, mitä he kykenivät ajattelemaan oli, että näin vain joskus tapahtui.<br />
<br />
<i>Hiljaisilla maanteillä ja vanhoilla valtateillä</i><br />
<i>Sininen mies kävelee ja huojuu ja heiluu</i><br />
<i>Kylmä musta sydän ja hymy</i><br />
<i>Hän kävelee kanssasi sen viimeisen pitkän kilometrin</i><br />
- "The Blue Man"-balladista<br />
<br />
Franklin muistutti kaikkia aina siitä, että häntä ei saisi kutsua Frankliniksi. Miksikö? Syy oli se, että hänen vanhempansa kutsuivat häntä sillä nimellä. Kutsu häntä vain Frankieksi. Kertoessaan tämän Frankie nojaisi erittäin lähelle ja kykenisit haistamaan hänen hengityksestään kaiken, mitä hän oli edellisenä iltana juonut.<br />
<br />
Johnny Walker Halliwell pyöritti paikallista baaria ja kaikki huomasivat, että hän halusi aina heittää Frankien ulos tämän tullessa sisään. Frankie joi aina kaikista halvinta alkoholia, eikä koskaan jättänyt tippiä. Ja Frankie puhui loputtomasti; hän ei koskaan sulkenut suutaan. Yhdeksästä kahteentoista Frankie istui baarin nurkassa ja puhui taukoamatta. Urheilu, politiikka, uskonto; aiheella ei ollut väliä.<br />
<br />
Frankie joi viimeisen kulauksen juomastaan ja katseli hetken aikaa ympärilleen etsien silmillään Johnnyä. Huomatessaan tämän Frankie viittoi tätä tulemaan luokseen. Johnny ei aikonut kuunnella miehen höpinöitä illan loppuun saakka.<br />
<br />
"<i>Sinun on tullut aika lähteä kotiisi Frankie. Häivy.</i>" Johnny sanoi.<br />
<br />
"<i>Selvä, selvä. Olin juuri lähdössä.</i>" Frankie lähti kävelemään ovelle päin ja tunnusteli samalla takkinsa sisätaskua. Johnny kuuli avainten kilinää.<br />
<br />
"<i>Mene taksilla, Frankie. Et voi ajaa tuollaisessa kunnossa.</i>"<br />
<br />
Frankie pyörähti ympäri ja kaatui kohti baaritiskiä.<br />
<br />
"<i>Sinun olisi pitänyt ajatella tuota ennen kuin käskit minua lähtemään!</i>" Frankie huudahti ja huojui ulos baarista paiskaten oven perässään kiinni.<br />
<br />
Johnny huokaisi ja palasi työnsä pariin. Tämä ei ollut hänen ongelmansa.<br />
<br />
Frankie onnistui saamaan autonsa päälle ja ajamaan pois parkkiruudusta. Ei ollut kuitenkaan lähellä että hän olisi kolhinut muutamaa parkkipaikalla ollutta autoa. Frankie ajoi pois parkkipaikalta ja pääsi valtatielle, joka oli onneksi tähän aikaan melko tyhjänä lukuunottamatta satunnaisia autoilijoita.<br />
<br />
Frankie nojautui ratin päälle ja yritti katsoa humalaisilla silmillään tietä. Hän ei edes huomannut kuinka auto lipui kaistalta toiselle ja lopulta päätyi jalkakäytävälle. Auton ajovalojen edessä näkyi jotain, joten Frankie painoi tottumuksesta jarrua ja tunsi tömähdyksen.<br />
<br />
Auto oli nyt pysähtyneenä ja ajovalot osoittivat pimeyteen. Frankie istui hievahtamatta paikallaan. Mies makasi ruohikossa noin kolmen metrin päässä auton keulasta. Frankien sydän alkoi lyödä kiivaammin. Osuiko hän mieheen? Hänen pitäisi mennä katsomaan, missä kunnossa mies on. Frankie onnistui saamaan oven auki muutaman yrityksen jälkeen ja jätti auton päälle.<br />
<br />
Frankien lähtiessä kävelemään miehen luokse tämä oli jo noussut seisomaan ja lähtenyt kävelemään poispäin. Frankie tunsi helpotuksen virtaavan läpi kehonsa.<br />
<br />
"<i>Hei kaveri! Hei! Oletko kunnossa? Osuinko sinuun?</i>"<br />
<br />
Ei vastausta.<br />
<br />
Frankie juoksi miehen taakse. "<i>HEI, OSUINKO sinuun?</i>"<br />
<br />"<i>Minun ei ollut tarkoitus osua sinuun, join muutaman oluen, tiedäthän? Minun ei ollut tarkoitus osua sinuun jos osuin. Oletko kunnossa vai pitääkö sinun mennä sairaalaan?</i>"<br />
<br />
Frankie tarttui kiinni miehen olkapäästä ja käänsi tämän ympäri. Mustat silmät. Frankie irrotti otteensa miehestä ja katsahti tämän käsiin. Hän karjaisi.<br />
<br />
Frankie perääntyi, mutta kompastui omiin jalkoihinsa kaatuen maahan. Sininen mies vain katsoi Frankietä hymyillen ja hampaat välkehtien auton ajovaloissa.<br />
<br />
Frankie onnistui nousemaan pystyyn ja hän juoksi jättäen autonsa tien reunaan.<br />
<br />
Frankie jatkoi juoksemistaan eikä pysähtynyt, ennen kuin pääsi kotiinsa. Hän potkaisi oven auki ja juoksi sisään. Frankie katsoi ympärilleen hien valuessa pitkin hänen kasvojaan ja sydämen hakatessa taukoamatta. Frankie ei kuitenkaan välittänyt tästä. Hänen täytyi peseytyä. Hänen täytyi pestä kätensä. Hän tarvitsi kuumaa vettä. Frankie meni keittiöönsä ja etsi käsiinsä kattilan. Hän täytti sen nopeasti vedellä, laittoi kattilan liedelle ja käänsi lieden lämpötilan kuumimpaan.<br />
<br />
Hän katsoi kuinka levy alkoi hehkumaan punaisena ja vesi alkoi kuplia. Sitten hän työnsi kätensä kattilaan. Kädet muuttuivat tulipunaisiksi ja rakkulaisiksi välittömästi, mutta Frankie ei sanonut mitään. Hän vain hymyili tyhjää hymyä ja keitti käsiään.<br />
<br />
Hymy hyytyi ja muuttui irvistykseksi. Hän ei ollut puhdas. Hänen täytyi olla PUHDAS. Frankie heitti kuuman kattilan pois hellalta ja laittoi kätensä suoraan liedelle. Höyry housi hänen käsistään ja hän kuuli sihinää ja kuplintaa. Frankie alkoi jälleen hymyillä, mutta tuokin hymy hyytyi. Hän otti kätensä pois liedeltä, johon oli palanut hänen käsiensä muotoiset alueet.<br />
<br />
Frankie tuijotti tuhoutuneita käsiään lihan yhä kupliessa ja savutessa. Tämä ei ollut tarpeeksi. Hän oli yhä likainen, ei vieläkään puhdas. Hän piteli käsiään kaukana muusta ruumiistaan kuin ne oisivat kuolleita eläimiä ja yritti ajatella. Hän piristyi ja juoksi autotalliinsa. Frankie heitteli tavaroita sivuun kunnes löysi etsimänsä; polttoaine ruohonleikkurille.<br />
<br />
Frankie onnistui saamaan korkin auki, vaikkakin se oli hankalaa palaneiden käsien takia. Hän kaatoi runsaasti polttoainetta kummalekin kädelle ja seisoi hetken paikallaan kunnes tajusi, että hänen piti löytää tulta. Frankie alkoi lyömään nyrkkiään seinään vihaisesti. Sitten hän lopetti ja hymy palasi hänen kasvoilleen.<br />
<br />
Hän juoksi takaisin sisälle taloon ja löysi sytyttimen. Frankiellä oli hankaluuksia pidellä sytytintä käsissään polttoaineen vuoksi. Hän laittoi sytyttimen lähelle vasenta kättään ja sytytti sen. Ensin pieni liekki leimahti, mutta muutamassa sekunissa molemmat kädet olivat ilmiliekeissä. Frankie hymyili. Näin oli parempi. Hänen kätensä olivat nyt puhtaat.<br />
<br />
Vuosi myöhemmin Frankie istui jälleen baarin nurkassa, mutta tällä kertaa hän ei puhunut kellekään. Hän käytti koukkukättään vetääkseen lasin lähemmäs itseään ja joi pitkän kulauksen viskiä pillillään. Niin hän joi alkoholinsa nykyään.<br />
<br />
Johnny tuijotti Frankietä ja mietti, mitä hänelle tapahtui sinä iltana. Hän oli kyllä kysynyt Frankielta, mutta Frankie ei puhunut enää. Ei yhtään mitään. Jos hän halusi juomista, hän osoitti kädellään Johnnyn suuntaan. Ei mitään politiikasta, uskonnosta tai säästä. Vain hiljaisuutta. Kukaan ei tiennyt miksi hän oli polttanut omat kätensä.<br />
<br />
Johnny kohautti olkapäitään, niin vain joskus tapahtui.<br />
<i><br /></i>
<i>Hulluus ja kuolema ovat hänen vanhoja ystäviään</i><br />
<i>Ja niiden avulla hän saa aikaan kammottavia loppuja </i><br />
<i>Niille jotka pysähtyvät ja puhuvat</i><br />
<i>Siniselle miehelle joka kävelee ikuisesti</i><br />
- "The Blue Man"-balladista<br />
<br />
Mick oli aina ongelmissa, sillä hän etsimällä etsi niitä ja onnistui aina löytämään. Deke ja Hugh tiesivät tämän, sillä he olivat liikkuneet samoissa piireissä yläkoulusta lähtien. He olivat joutuneet vuosien saatossa tappeluihin, varastaneet autoja ja myyneet niiden osia sekä varastaneet savukkeita kaupoista. Ei siis mitään vakavaa, mutta tarpeeksi vakavaa sille, että heidät on lähetetty muutamaan otteeseen nuorisovankilaan.<br />
<br />
Mutta sitten Mick lähetettiin vankilaan kahdeksi vuodeksi. Poliisi oli löytänyt hänen hallustaan yli kilon kannabista, jossa oli tarpeeksi epäilynvaraa poliiseille siitä, että hänen tarkoituksenaan olisi ollut myydä sitä. Deke ja Hugh eivät olleet hänen kanssaan huumeiden löytämisen aikaan, joten he välttivät vankilatuomion. Mick piti tietenkin suunsa kiinni, sillä kumpikaan heistä ei saanut vierailua poliiseilta.<br />
<br />
Mickin palatessa takaisin hän oli erilainen. Ennen hän oli aina tiennyt rajansa, eikä ollut koskaan ylittänyt sitä. Nyt hän meni aina rajojen yli, siitä kertoo myös se että hän melkein tappoi Charlien erään tappelun aikana. Ja hän havitteli aina yhä suurempia ja suurempia rikoksia. Se ei ollut enää pelkästään hauskanpitoa Mickille, kuten se oli Dekelle ja Hughille. Deke ei tiennyt mitä Mickille oli tapahtunut tuomion aikana, mutta se oli muuttanut Mickiä.<br />
<br />
He kolme istuivat Mickin autossa ja ajoivat pitkin valtatietä huomattavalla ylinopeudella. Mick ajoi ja oli ollut hiljaa siitä lähtien kun hän kävi hakemassa Deken ja Hughin kyytiin. Hughkaan ei sanonut paljoa, hän vain istui takapenkillä toivoen, että joku kertoisi hänelle mitä oli meneillään. Deke istui Mickin vieressä etupenkillä ja tarkkaili tätä sivusilmällä.<br />
<br />
Mick ei kiinnittänyt huomiotaan keneenkään muuhun tiellä liikkujaan ja ignoorasi myös kaikki Deken yritykset aloittaa keskustelua. Mick ei edes kertonut minne he olivat menossa tai mitä he aikoivat tehdä. Heidän iltansa olivat lähiaikoina kuluneet siinä että he ajelivat ympäriinsä ilman päämäärää tekemättä mitään.<br />
<br />
Deke huokaisi syvään ja painautui syvemmälle penkkiin yrittäen nukahtaa hetkeksi.<br />
<br />
"<i>Mikä tuo on?</i>"<br />
<br />
Deke suoristi itsensä. Mick oli puhunut. Ja hän oli alkanut hiljentää auton vauhtia. Kaksi jännittävää tilannetta yhden illan aikana. Deke ei voinut uskoa tätä.<br />
<br />
Mick osoitti miestä joka käveli tien laidassa. Mies oli pitkä ja pukeutunut siniseen; siniset farkut, sininen takki, näytti jopa siltä että miehellä olisi siniset kengät.<br />
<br />
"<i>Mennään.</i>" Mick sanoi selittelemättä enempää, mutta kaikki autossa olevat tiesivät mitä hän tarkoitti.<br />
<br />
Deke kohautti olkapäitään. Mikä tahansa oli hauskempaa kuin ajella koko yön ympäriinsä etsien jotain, mitä Mick ei näyttänyt koskaan löytävän.<br />
<br />
Mick pysäytti autonsa muutaman metrin päähän miehen taakse ja he kaikki kolme astuivat ulos autosta. He lähtivät kävellen miehen perään. Mies ei kääntynyt, vaan jatkoi matkaansa tien reunaa pitkin. Dekellä oli paha aavistus miehestä, sillä tämä oli jollain tavalla melko aavemainen. Kuka sitäpaitsi ei kääntyisi katsomaan, ketkä olivat lähteneet seuraamaan? Mies ei juossut, ei kävellyt nopeampaa, ei tehnyt mitään. Hän vain välitti omista asioistaan. Ihmiset jotka käyttäytyivät kyseisellä tavalla eivät nähneet huolen häivää.<br />
<br />
Mickillä ei ollu epäilyksiä hänen pukatessaan miestä.<br />
<br />
"<i>Hei, anna meille lompakkosi tai saat selkään.</i>"<br />
<br />
Sininen mies pysähtyi ja kääntyi. Deke ja Hugh eivät kyenneet näkemään miehen kasvoja, sillä Mick seisoi heidän edessään. Mick tuijotti syvälle mustiin silmiin. Sininen mies hymyili Mickille ja Mick hymyili takaisin. Sitten Mick alkoi nauraa. Deke hätkähti. Nauru kuulosti vääristyneeltä, sellaiselta, joka sai ihon väreilemään. Mick jatkoi nauramista ja kääntyi poispäin miehestä. joka ei sanonut mitään vaan jatkoi hymyilemistä. Mick työntyi Deken ja Hughin välistä ja meni takaisin autolle.<br />
<br />
Hugh katsoi Dekeä ja Deke kohautti olkiaan. He molemmat juoksivat Mickin perään ja menivät autoon. Kumpikaan heistä ei ehtinyt nähdä Sinisen miehen kasvoja. Mickin tehdessä u-käännöksen keskellä tietä, Deke kääntyi nähdäkseen miehen jatkaneen matkaa.<br />
<br />
Seuraavana aamuna Mick käveli paikalliseen pankkiin katkaistun haulikon ja semiautomaattisen käsiaseen kanssa. Mick ampui yhden hylsyn ilmaan ja huusi "<i>Kaikki maahan nyt!</i>". Vartija heräsi torkuiltaan Mickin huutoon ja kurotti kohti asettaan. Mick oli kuitenkin nopeampi ja ampui tarkan luodin suoraan kohti vartijaa. Osuma lennätti vartijan taaksepäin ja pudotti maahan. Mick heitti haulikon maahan ja vetäisi käsiaseen esille. Hän osoitti tiskin takana olevia virkailijoita, jotka kyykistyivät nopeasti maahan.<br />
<br />
Yksi virkailijoista kuitenkin oli Mickin mielestä liian hidas, joten hän ampui tämän. Toinen virkailija onnistui painamaan hiljaista hälytysnappia kumartuessaan alas.<br />
<br />
Mick tuli tiskin t oiselle puolelle ja löi aseena avulla kassan lukkoa. Virkailijat pitivät katseensa maassa, mutta yksi heistä tuijotti suoraan Mickin silmiin ja näki vain mustaa. Mick hymyili virkailijalle ja hänen valkoiset hampaansa hohtivat pankin himmeässä valossa.<br />
<br />
Viisi poliisiautoa ilmestyi pankin eteen kymmenisen minuuttia myöhemmin renkaat vinkuen ja sireenit huutaen. Mick nauroi nähdessään autot. Hän nosti haulikkonsa lattialta ja latasi sen. Sitten hän astui ulos ovista ja ampui kaksi luotia tuulilasien läpi. Sitten hän pudotti haulikon jälleen ja otti käsiaseen esille. Sitten poliisit aloittivat tulituksen.<br />
<br />
Mick nauroi luotien osuessa häneen ja tähtäsi lähintä poliisia. Poliisi ampui kohti Mickiä osuen tätä toiseen silmään. Mickin pää nytkähti taaksepäin ja hän kaatui maahan.<br />
<br />
Sinä iltana Deke ja Hugh istuivat baarissa kuunnellen, kuinka ihmiset puhuivat Mickistä joka sekosi ja ammuskeli pankissa. Eräs vanha mies nojasi taaksepäin ja sanoi: "<i>Niin vain joskus tapahtuu.</i>"<br />
<br />
Mutta Deke tiesi paremmin.<br />
<br />
eng. <a href="http://creepypasta.wikia.com/wiki/The_Blue_Man" target="_blank">©</a>Grewhttp://www.blogger.com/profile/15031400399513650656noreply@blogger.com22tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-63059580572936892942016-01-03T13:59:00.000+02:002020-04-21T13:34:39.820+03:00MaskyYmmärtääksesi jotain seuraavasta tekstistä, suosittelen katsomaan <a href="https://www.youtube.com/user/MarbleHornets/videos" target="_blank">Marble Hornets</a>in videot alkaen ensimmäisestä videosta nimeltä "<i><a href="https://www.youtube.com/watch?v=Wmhfn3mgWUI" target="_blank">Introduction</a></i>". Marble Hornets on Youtube-sarja, jonka inspiraation lähteenä toimii Slender Manin myytti. <a href="https://www.youtube.com/user/totheark/videos" target="_blank">ToTheArk</a>in epäillään olevan Marble Hornetsin takana olevien henkilöiden sivu-kanava.<br />
<br />
Sarja seuraa Jayta, nuorta miestä joka yrittää selvittää, mitä tapahtui hänen ystävänsä Alexin kouluprojektin kuvaamisen aikana. Projekti kulki nimellä Marble Hornets. Alex oli kuvannut tätä projektia satunnaisesti kahden kuukauden ajan, ennen kuin hän yhtäkkiä lopetti kuvaamisen ilman minkäänlaista selitystä. Jälkeenpäin Alex etääntyi ystävistään, eikä maininnut projektiin liittyvistä videoista mitään. Itseasiassa vasta kun Jay suostutteli Alexin antamaan videot hänelle, Alex kyllä antoi ne, mutta vannotti Jaylle ettei tämä saisi mainita videoista enää koskaan hänelle. Alex vaihtoi tämän jälkeen koulua ja katkaisi yhteydenpidon Jayn kanssa. Kolme vuotta myöhemmin, Jay muistaa videot ja alkaa katsomaan niitä järjestyksessä jotta ymmärtäisi, miksi Alex lopetti niiden kuvaamisen. Pian tämän jälkeen Jay alkaa kokemaan outoja ja pelottavia asioita liittyen videoihin ja mysteeriseen henkilöön joka tunnetaan vain nimellä "<i>The Operator</i>".<br />
<br />
Seuraavaan tarinaan liittyvä Masky on Marble Hornets-videoissa näkyvä hahmo, jolla on valkoinen maski kasvojen edessä. Marble Hornets-videot, joissa Masky on osallisena ovat numeroitu luvuilla #18, #19 ja #23.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirUh92x4-DKLQqpAyMOSNbbkAg2vUee13uaMHoId2aP5T-k5EWnP7UbfHs_7pu34jXMy-z0A6ZnCQDMiOFpAri92mqKdx7JL1NppUgcneKfqufEdBG5pzKVE5Sdhw1sVU8vvRssBfpNmA/s1600/masky.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="245" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirUh92x4-DKLQqpAyMOSNbbkAg2vUee13uaMHoId2aP5T-k5EWnP7UbfHs_7pu34jXMy-z0A6ZnCQDMiOFpAri92mqKdx7JL1NppUgcneKfqufEdBG5pzKVE5Sdhw1sVU8vvRssBfpNmA/s400/masky.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Hakkeri, nörtti... Minut on leimattu niin monella erilaisella nimityksellä, että voisit jopa kutsua minua tarralapuksi.<br />
<br />
Nimeni on Kris ja asun Kaliforniassa keskellä-ei-mitään. Olen 22-vuotias ja minun lempiaineeni koulussa on teknologia ja kaikki millä on mitään tekemistä numeroiden kanssa. Rakastan haastaa ystäväni Alissahn aivoja numeroihin liittyvillä pulmilla. On hauskaa nähdä, miten hän yrittää ratkaista asettamiani koodeja.<br />
<br />
Kello on 01:30 yöllä ja katson pelottavia videoita Youtubesta. Löysin kanavan nimeltä ToTheArk... Öh, outo nimi? Siitä huolimatta menin kanavalle ja klikkasin videota nimeltä "<i>Extraction</i>". Videossa oli hahmo, jolla oli valkoinen maski mustilla huulilla, kulmakarvoilla ja silmäkuopilla... Kyllä, voin myöntää olleeni peloissani. Myöskään videossa näkynyt viesti ei käynyt järkeen.<br />
<br />
Videon katsottuani löysin samantapaisia videoita kanavalta nimeltä MarbleHornets. Klikkasin erästä videota, joka oli muistaakseni "<i>Entry #18</i>" niminen.<br />
<br />
Näin videossa jälleen saman hahmon valkoisella maskilla... Mutta tällä kertaa videolla oli joku toinenkin.. Tässä ei ole mitään järkeä.<br />
<br />
Minun täytyi mennä nukkumaan, sillä olin erittäin väsynyt. Minua kuitenkin häiritsi sisälläni vallitseva tunne siitä, että joku olisi kanssani. En vain tiedä kuka.... Tai mikä.<br />
<br />
Herättyäni seuraavana aamuna, seinäni olivat täynnä piirrustuksia, jotka oli kaiverrettu suoraan tapettiin. Lisäksi huoneeseeni oli ilmestynyt nukke, joka oli erittäin pitkä ja valkoinen kuin lumi. Pelkäsin. Ja sitten... Huomasin pöydälläni videon, jonka kääntöpuolella oli käsinkirjoitettu teksti "<i>Katso minut.</i>"<br />
<br />
En epäröinyt hetkeäkään, vaan menin ostamaan kaupasta kasettinauhurin ja yhdistin sen kotiin tultuani televisiooni.<br />
<br />
Video oli Alissahilta. Siinä hän tutki metsiä taloni ympärillä. Hän käänsi kameran kasvoihinsa päin ja sanoi;<br />
<br />
- "<i>Voi hyvä jumala, olen niin peloissani, se on Mas--"</i> Video pysähtyi hetkeksi, joten en kuullut mitä hän sanoi.<br />
<br />
Alissah jatkoi.<br />
<br />
- "<i>Hän on tulossa minun luokseni, he seu-"</i> Video pysähtyi jälleen.<br />
<br />
Kuulin hänen lopettavan kävelyn ja pysähtyvän. Sitten hänen silmänsä laajenivat.<br />
<br />
- "<i>Löysin sinut.</i>"<br />
<br />
Kamera tippui ja kuulin Alissahin kiljuvan:<br />
<br />
- "<i>MENE POIS! MENE POIS!! EI! APU--"</i><br />
<i><br /></i>
Video katkesi. Olin katsonut videota noin 15 minuutin ajan ja olin yllättynyt, että se kesti niinkin pitkään. Yhtäkkiä kamera päästi kimeän äänen ja peitin korvani tuskaisesti. Kasettinauhuri sekoili jälleen. Itseasiassa epäilin jopa hetken aikaa että videon pätkiminen saattoi johtua nauhurista."<i>Tämä kasettinauhuri on pelkkä romu.</i>" Ajattelin, Huomasin, että video pyörii jälleen ja kamera oli nostettu maasta. Se kuvasi Alissahia, joka oli yltäpäältä veressä ja jonka niska näytti vääntyneen epäluonnolliseen asentoon. Video pysähtyi ja jatkui jälleen. Tällä kertaa kameran edessä seisoi sama hahmo maski päällään kuin eilisessäkin videossa.<br />
<br />
Yhtäkkiä kuulin oveni pamahtavan auki, tai siltä se ainakin kuulosti. Sydämeni hakkasi lujaa poimiessani pöytäni alla teipattuna olleen pistoolin. Olin säästänyt sitä juuri tällaisia tilanteita varten ja olin siitä tällä hetkellä erittäin kiitollinen itselleni. Huusin "<i>Kuka siellä?</i>" kovaa. Koitin kuulostaa määrätietoiselta ja uhkaavalta, mutta uskottavuus hävisi viimeistään siinä vaiheessa kun ääneni murtui pelon alla.<br />
<br />
Valot sammuivat. Se sai minut entistä vainoharhaisemmaksi.<br />
<br />
Tunsin käsien tarraavan minuun kiinni takaapäin, joten refleksinomaisesti ammuin. Osuin jalkaan joka ei ollut kuitenkaan omani. Kuulin karjaisun ja löin takanani seisovaa henkilöä pistoolini takaosalla. Henkilö hätkähti, mutta taklasi minut maahan. Tunsin iskun naamassani ja näin kuinka henkilö otti aseen kädestäni ja heitti sen huoneen toiseen päähän. Sitten kädet kiertyivät kaulani ympärille ja alkoivat hitaasti painaa lujemmin henkitorveani.<br />
<br />
Haukoin henkeä ja yritin saada käsiä pois kurkultani siinä kuitenkaan onnistumatta. Pyörryin. Viimeinen asia, jonka näin oli se että hän otti takkiaan pois ja potkaisi minua kipeästi.<br />
<br />
--<br />
<br />
"Tämä hahmo sopii tähän kirjeeseen," Kris sanoi osoittaen ja katsoi ylös hahmoa, jolla oli maski yllään. Hahmo taputti häntä selkään, sitten hän kääntyi ja katsoi kelloa.<br />
<br />
Hahmo huokaisi syvään, katsoi Krisiä ja nyökkäsi ovelle päin. Kris nyökkäsi takaisin ja veti ylleen ruskehtavan hupparin ja laittoi mustan kankaan kasvojensa päälle. Kankaassa oli kaksi punaista ympyrää silmien kohdalla. "<i>Ai niin, anteeksi jalastasi Tim.</i>" Kris sanoi kikattaen ja kääntyi ovelle. Hahmo, jolla oli maski eli toisin sanoen Tim punastui maskin takana, käänsi Krisin kohti itseään ja painoi otsansa vasten Krisin otsaa. Kris kikatti jälleen ja käveli ulos ovesta. Tim hymyili.<br />
<br />
"<i>Hei, Operaattori, yritä olla syömättä häntä, okei?</i>"<br />
<br />
Etäisyydeltä kuului hiljaista naurua. Tim sulki oven ja lähti Krisin perään.<br />
<br />
eng. <a href="http://www.quotev.com/story/1906219/Creepypasta-love-stories/5" target="_blank">©</a><br />
<br />Grewhttp://www.blogger.com/profile/15031400399513650656noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-90399392006646033832015-12-27T15:06:00.001+02:002020-04-21T13:44:33.862+03:00Krampus - Joulun paholainen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCTggK-QbDwy9cyCg_HZ-cc3yjkXq6e7uza1PeeqGHzQ1F4QGGlCDVOx-DrSYHNvZ-0AVRDoYJploYL76BhwOvP-IHeB-wwWok-Ootox2hY68iP43VViTDt_Fvgpf8ewfv3xlaQy5hKE0A/s1600/krampus-main.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="270" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCTggK-QbDwy9cyCg_HZ-cc3yjkXq6e7uza1PeeqGHzQ1F4QGGlCDVOx-DrSYHNvZ-0AVRDoYJploYL76BhwOvP-IHeB-wwWok-Ootox2hY68iP43VViTDt_Fvgpf8ewfv3xlaQy5hKE0A/s400/krampus-main.jpg" width="400" /></a></div>
Krampus on puoleksi vuohi ja puoleksi demoni; hirviö joka kirjaimellisesti piiskaa ihmiset olemaan kilttejä, eikä ilkeitä.<br />
<br />
Krampuksen nimi tulee saksalaisesta sanasta krampen (=koura). Muinaisnorjan mytologiassa sen sanotaan olevan Helin poika. Hel on Helheimin eli kuolleiden valtakunnan hallitsija. Krampuksen piirteet ovat erittäin samankaltaisia kreikkalaiseen mytologiaan kuuluvien olentojen, esimerkiksi satyyreiden ja faunien kanssa.<br />
<br />
Krampuksen legenda on osa vuosisatoja vanhasta saksalaisesta jouluperinteestä, jossa joulun juhliminen alkaa joulukuun alussa.<br />
<br />
Krampus luotiin ystävällisen ja tunnetun joulupukin vastakappaleeksi. Samalla kun joulupukki palkitsi lapsien kiltin käytöksen makeisilla ja lahjoilla, Krampus pahoinpiteli ilekitä lapsia ja vei ne mukanaan omaan luolaansa.<br />
<br />
<span style="font-family: "chronicle ssm" , "georgia" , serif;"><span style="letter-spacing: 0.048px; line-height: 27.2px;">Kansanperinteen mukaan Krampus oletettavasti ilmaantuu kaupunkeihin joulukuun kuudennetta päivää edeltävänä yönä, joka tunnetaan nimellä <i>Krampusnacht</i> eli toisin sanoen <i>Krampuksen yö</i>. Joulukuun kuudes päivä sattuu olemaan useissa Euroopan maissa Pyhän Nikolauksen päivä, jolloin lapset saavat lahjansa. Saksalaisittan <i>Nikolaustag</i>ina tunnettuna päivänä lapset katsovat oven ulkopuolelle nähdäkseen, sisältääkö heidän aiemmin ulos jättämänsä kenkä lahjoja (palkintona hyvästä käytöksestä) vai vitsan (huono käyttäytyminen).</span></span><br />
<br />
Krampukseen liittyvä perinne on saanut nykyaikaisemman version esimerkiksi Itävallassa, Saksassa, Unkarissa ja Tsekissä. Siinä paholaisiksi pukeutuneet miehet valtaavat kadut <i>Krampuslauf</i>ina; juhlana, jolloin ihmisille ilkeillään "paholaisten" toimesta.<br />
<br />
Krampus tekee jälleen paluuta ja kiitos siitä kuuluu osittain ihmisten halulle löytää tapoja juhlistaa joulunaikaa epäperinteisin tavoin. National Geographic on jopa julkaissut Saksassa kirjan tästä kyseisestä hirviöstä. Tänä vuonna Krampuksesta ilmestyi myös kaksi elokuvaa; <a href="http://www.imdb.com/title/tt4820312/" target="_blank">Krampus - The Reckoning</a> ja <a href="http://www.imdb.com/title/tt3850590/" target="_blank">Krampus</a>.<br />
<br />
Vaikuttaa siltä, että joulupukilla on kilpailija.<br />
<br />
<span style="font-family: "chronicle ssm" , "georgia" , serif;"><span style="letter-spacing: 0.048px; line-height: 27.2px;">Loppuun vielä video Krampuslaufin juhlinnasta:</span></span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /><iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/mojrfw7SJ14/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/mojrfw7SJ14?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
eng. <a href="http://ws.nationalgeographic.com/news/2013/12/131217-krampus-christmas-santa-devil/" target="_blank">©</a></div>
Hazardhttp://www.blogger.com/profile/16426092141878735832noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-27098673253185764002015-12-13T14:07:00.000+02:002015-12-27T13:22:31.007+02:00Five Nights At Freddy's<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpdm7ace4C4auvILKBrD5PSbtcKSgqKgc30NklWLZQLwO6M1J6ZQSZx9G_P98q2-gUEZW1QSzNSotZOaXMInTuooY8tZoP1-holeoPM7Kt5gYX5MvChvmSif9j-bt6dm-ABT6gsUBIDPc/s1600/auznjxgppo1m25wqzuol.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpdm7ace4C4auvILKBrD5PSbtcKSgqKgc30NklWLZQLwO6M1J6ZQSZx9G_P98q2-gUEZW1QSzNSotZOaXMInTuooY8tZoP1-holeoPM7Kt5gYX5MvChvmSif9j-bt6dm-ABT6gsUBIDPc/s400/auznjxgppo1m25wqzuol.png" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="color: red;">SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<span style="color: red;"><br /></span></div>
Five Nights At Freddy's on peli, jota on kutsuttu vuoden pelottavimmaksi peliksi ja joka nostanut omat myyntilukunsa taivaisiin. Sen suuresta suosiosta huolimatta on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tai tiedä juuri mitään pelistä tai sen juonesta.<br />
<br />
Millainen peli FNAF sitten on? Pelissä sinä olet paikallisen pizzerian yövartija. Taivoitteenasi on pysyä hengissä aamuun asti ja selvitä viisi peräkkäistä yötä, josta pelin nimikin kertoo.<br />
<br />
Pizzeriassa öisin työskentelevä vartija voi kuulostaa oudolta. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään tavallinen pizzeria, kuten arvata saattaa. Pizzeriassa on päivisin neljä robottia, jotka viihdyttävät lapsia; Freddy Fazbear, Bonnie the Bunny, Chica the Chicken, ja Foxy the Pirate.<br />
<br />
Sen sijaan että robotit suljettaisiin yön ajaksi, niiden annetaan vaellella tyhjässä rakennuksessa. Miksi? Pizzerian johtohenkilöiden mukaan kyseisten robottien täytyy antaa liikkua jatkuvasti, jotta ne pysyisivät toiminnassa. Ennen robotit saivat vaellella vapaana myös päiväsaikaan, mutta myös nimellä "Bite of ´87" tunnetun pizzeriassa tapahtuneen tapaturman jälkeen näin ei enää ole.<br />
<br />
Bite of '87 sattui vuonna 1987 ja siitä mainittiin ensimmäisessä pelissä. Tapaturman yksityiskohtia ei mainittu, eikä tilanteeseen osallisten robottien nimiä kerrottu, mutta ilmeisesti uhrin aivolohkon etuosa sai vakavia vammoja robotin puraisun takia. Tapaturman johdosta ravintolan maine kärsi ja liiketoiminta huononi. Pizzerian johto päätti muunnella robottien ohjelmointia siten, että ne pystyivät liikkumaan vapaina vain yöaikaan.<br />
<br />
Robottien vaeltelu taas ennustaa pahaa, varsinkin jos olet kyseisen paikan yövartijana. Koska robotit liikkuvat rakennuksessa, ne saattavat joskus vaeltaa toimistoosi. Ne eivät odota näkevänsä ihmisiä yöaikaan, joten kun näin tapahtuu, ne ajattelevat että sinullakin pitäisi olla robottiasu ylläsi. Tämä taas johtaa siihen, että robotit hyökkäävät milloin mistäkin suunnasta ja yrittävät tunkea sinut tyhjään robottiasuun. Ongelma tällaisessa tilanteessa on se, että asut ovat täynnä jousia, koneistoja ja muita mekanismeja, joten ne voivat tappaa ja yleensä aina tappavatkin ihmset jotka yritetään tunkea niiden sisälle. Sinun täytyy selvitä yksin rakennuksessa, ainoana apunasi "Phone Guy" eli mies joka puhuu kanssasi puhelimessa silloin tällöin ja ohjeistaa sinua.<br />
<br />
Ensimmäinen peli paljastaa Five Nights at Freddy's -pelin tarinan, joka jatkuu läpi seuraavien pelien. Öiden aikana pelaaja saa lukea neljä artikkelia, jotka kertovat Freddy Fazbearin pizzerian tapahtumista. Niistä käy ilmi että mies, joka oli pukeutunut yhdeksi pizzerian maskoteista murhasi lapsia houkuttelemalla nämä ensin pizzerian takahuoneeseen.<br />
<br />
Pian näiden tapahtumien tultua päivänvaloon, pizzerian työntekijät alkoivat huomaamaan, että pizzerian robottien suiden ympärillä oli verta ja kuolaa ja niitä ympäröi outo löyhkä. Tämä johti siihen uskomukseen, että murhaaja tunki lasten ruumiita eri robottien sisään.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/Ws-yd9YPfdE/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Ws-yd9YPfdE?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br />Grewhttp://www.blogger.com/profile/15031400399513650656noreply@blogger.com36tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-85277461515997643382015-12-06T13:01:00.001+02:002015-12-06T13:01:51.794+02:00Mount Everestin ruumiit<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Yli 200 ihmistä on kuollut aikojen saatossa yrittäessään kiivetä maailman korkeimmalle vuorelle Mount Everestille. Vuoristo on vaikeakulkuista, joten kuolema voi koittaa milloin vain. Suuri riski on etenkin kuiluihin tippumiseen, hapen loppumiseen ja putoilevien lohkareiden alle jäämiseen. Näistä seikoista huolimatta, useat vuorikiipeilijät - sekä kokeneet että amatöörit - lähtevät kokeilemaan onneaan vuorelle kiipeämisessä. Mount Everestillä on Death Zoneksi nimitetty laaja alue, jossa lisähappi on pakollista. Siellä ilma on niin ohutta, että ihmisen ruumis tarvitsee enemmän happea kuin ilmasta on mahdollista saada kerralla. Kun kiipeilijä saapuu Death Zonelle, hänellä on 2-3 päivää aikaa päästä huipulle, joka on helpommin sanottu kuin tehty, sillä kiipeilijältä saattaa kestää jopa 12 tuntia yhden ja puolen kilometrin matkaan hapen vähyyden takia.<br />
<br />
Kaikkia ruumiita ei voida kuljettaa pois olosuhteiden takia, joten ne jäävät paikoilleen. Vanhimmat ruumiit ovat ansainneet lempinimensä vuorikiipeilijöiden keskuudessa ja ovat ikäänkuin reitin merkkeinä vuorella liikkujille.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5BIFHo5r2tps2UMrS2nyjJox40-JpIARFJ2fQY2ypP6sZo69wcfsjqc2QaWiweAVRCCNpO3sG6X6xL7yEILfQqkVnk7pbja-Vgx9P_NuxiFO5BopofysPFcs-jWq12vWio9yluKOWPE-k/s1600/maxresdefault+%25282%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5BIFHo5r2tps2UMrS2nyjJox40-JpIARFJ2fQY2ypP6sZo69wcfsjqc2QaWiweAVRCCNpO3sG6X6xL7yEILfQqkVnk7pbja-Vgx9P_NuxiFO5BopofysPFcs-jWq12vWio9yluKOWPE-k/s400/maxresdefault+%25282%2529.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b>Green Boots </b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Green Boots on intialaiselle kiipeilijälle annettu lempinimi, joka kuoli vuonna 1996. Hänen oikean nimensä uskotaan olevan Tsewang Paljor ja hänen ruumiinsa on lähellä luolaa, jonka kaikki vuoren hupuille kiipeävät ohittavat. Green Boots on nykyisin välietappina, jota vuorikiipeilijät käyttävät arvioidakseen, kuinka lähellä he ovat vuoren huippua. Green Boots kuoli eksyttyään ryhmästään. Hän havaitsi vuoren ulkoneman, jonka ajatteli olevan hyvä suoja. Hän istui siellä kylmissään siihen asti että kuoli.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBxu_CTI6qnLbq0baDIt2dFR2Xnpr1BxSB-TWAFhiL33HtAULYq3KiUbLk7xv2CTpEcv9rTCkZYtaFsPSLGzrbwjqicbkIfsoVkNJDbSlcBOzuZMdo8NwhBXucqRf_NHjFlEt7jnGnpzbD/s1600/everest-sharp-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="281" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBxu_CTI6qnLbq0baDIt2dFR2Xnpr1BxSB-TWAFhiL33HtAULYq3KiUbLk7xv2CTpEcv9rTCkZYtaFsPSLGzrbwjqicbkIfsoVkNJDbSlcBOzuZMdo8NwhBXucqRf_NHjFlEt7jnGnpzbD/s400/everest-sharp-2.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<b>David Sharp</b><br />
Vuonna 2006, englantilainen kiipeilijä nimeltä David Sharp liittyi Green Bootsin seuraan. Hän pysähtyi samaisen luolan kohdalle levätäkseen. Sharpin ruumis jäätyi ja jähmettyi paikalleen, mutta hän oli yhä elossa kykenemättä liikuttamaan itseään. Kun hän istui jäätymässä kuoliaaksi, yli 40 kiipeilijää ohitti ulkoneman. Monet saattoivat ajatella, että Sharp oli jo kuollut Green Boots. Lopulta eräät kiipeilijät kuulivat vaimeita ääniä ja tajusivat, että hän on yhä hengissä. He antoivat Sharpille lisähappea ja yrittivät saada häntä seisomaan, mutta oli kuitenkin liian myöhäistä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ129Hfi9uMGBJ_Zd1WqNmx0PgoskKOGSCFsJ7WKpIiG3q1-M7VH-H4ujQKnv8Ux811rXUzozRhxW-ERtr4YgnN3sYS71lpjsk8HWG7iTY6WB1Ybw3lFJ7fabrQBlG1SdEc0EAkPbK_T6-/s1600/tumblr_nj0cafCCOK1swrh7mo1_500.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="297" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJ129Hfi9uMGBJ_Zd1WqNmx0PgoskKOGSCFsJ7WKpIiG3q1-M7VH-H4ujQKnv8Ux811rXUzozRhxW-ERtr4YgnN3sYS71lpjsk8HWG7iTY6WB1Ybw3lFJ7fabrQBlG1SdEc0EAkPbK_T6-/s400/tumblr_nj0cafCCOK1swrh7mo1_500.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<b>Francys ja Sergei Arsentiev</b><br />
Francys Arsentiev oli ensimmäinen amerikkalainen nainen, joka saavutti Everestin vuorenhuipun ilman pullotetun hapen käyttöä vuonna 1998. Vuorikiipeilijät eivät kuitenkaan pidä tätä onnistuneena kiipeämisenä, sillä hän ei selvinnyt matkasta huipulta alas hengissä. Seuratessaan reittiä alas, hänen kanssaan kiivennyt hänen Sergei, Francysin aviomies, huomasi että Francys ei seurannut häntä. Vaaroista huolimatta hän päätti kääntyä takaisin löytääkseen vaimonsa. Matkallaan hän kohtasi ryhmän uzbekistanilaisia kiipeilijöitä, jotka kertoivat yrittäneensä auttaa Francystä, mutta heidän oli täytynyt jatkaa matkaa ilman tätä, koska heidän lisähappensa oli lopussa. Seuraavana päivänä kaksi kiipeilijää löysivät Francysen, joka oli yhä elossa mutta liian huonossa kunnossa siihen, että häntä olisi voitu siirtää. Hänen aviomiehensä jääkirves ja köysi löytyivät lähettyviltä, mutta miestä itseään ei näkynyt missään. Francys kuoli sinne, minne kaksi kiipeilijää hänet jättivät. Eräät kiipeilijät selvittivät hänen aviomiehensä kohtalon vuosi myöhemmin, jolloin he löysivät tämän ruumiin läheltä Francysen ruumista. Sergei oli ilmeisesti löytänyt vaimonsa, mutta tippunut kuolemaansa alas vuoren rinteeltä yrittäessään päästä vaimonsa luo.<br />
<br />
<b>Dokumentti Everestistä</b><br />
Vuosi 2006 oli yksi eniten kuolonuhreja vaatinut vuosi Everestin historiassa. Monet kiipeilijät yrittivät hyötyä poikkeuksellisen hyvästä säästä ja päästä huipulle. Heidän joukossaan oli Lincoln Hall, kokenut vuorikiipeilijä joka oli epäonnistunut yrityksessään 22-vuotta aikaisemmin. Tälläkertaa Hall pääsi huipulle asti, mutta pian sen jälkeen alkoi käyttäytyä oudosti ja lyyhistyi maahan. Hänen ajateltiin kuolleen, joten hänen perheelleen ilmoitettiin kuolemasta ja uutisissa kerrottiin Hallin kohtalosta. Myöhemmin tuona kyseisenä iltana jotain tapahtui, jota edes asiantuntijat eivät kykene selittämään. Hall löydettiin elossa istumassa vuorenrinteellä. Miracle on Everest on Lincoln Hallin selviytymiskertomus.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/IrHE35DL2Lo/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/IrHE35DL2Lo?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
eng. <a href="http://www.smithsonianmag.com/smart-news/there-are-over-200-bodies-on-mount-everest-and-theyre-used-as-landmarks-146904416/#FeUTOsF1O3UB4SBQ.99" target="_blank">©</a></div>
Hazardhttp://www.blogger.com/profile/16426092141878735832noreply@blogger.com18tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-71228036456181097662015-11-29T17:15:00.000+02:002015-11-29T17:15:14.274+02:00Overtounin silta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguurbT7ozK644Xh_vtZXzmPQwlcXLNAkNdL5n66PNlM0mUWqSLEepGwaUbyRh0n_XNSajbB7l79PRiH5uj0HQFey7bRi9DA4poEM73HJnCJxPCJtnU1sGvTsdYqgAOrPhqJRzJK7ydeX4/s1600/maxresdefault+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="265" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguurbT7ozK644Xh_vtZXzmPQwlcXLNAkNdL5n66PNlM0mUWqSLEepGwaUbyRh0n_XNSajbB7l79PRiH5uj0HQFey7bRi9DA4poEM73HJnCJxPCJtnU1sGvTsdYqgAOrPhqJRzJK7ydeX4/s400/maxresdefault+%25281%2529.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
1985-vuonna valmistunut Overtounin silta Miltonissa, Skotlannissa on vaatinut 1950-luvulta lähtien ainakin 50 koiran hengen yli 600 koirasta, jotka ovat mystisesti hypänneet 15 metriä korkealta sillalta alas. Länsi-Dunbartonshiren paikalliset uskovat, että Overtounin Valkoiseksi Naiseksi kutsuttu haamu on kummallisen ilmiön takana, sillä eläimet tunnetusti aistivat ihmisiä paremmin yliluonnollisen läsnäolon.<br />
<br />
"<i>Seisoin sillalla kaksi vuotta sitten ja tunsin jämäkän töytäisyn, joka tuntui kuin sormelta. Joku tai jokin yritti pukata minut alas sillalta, aivan kuten ne koiratkin.</i>" Sanoi uskonnon ja filosofian opettaja Paul Owens Glasgowsta The Mirrorin mukaan.<br />
<br />
Sillan lähelle on asetettu sitemmin kyltit, jotka varoittavat koirien omistajia mahdollisesta vaarasta: "<i>Ole hyvä ja pidä koirasi hihnassa.</i>"<br />
<br />
Siitä huolimatta koirat, sekä jotkut ihmisetkin jatkavat sillalta hyppäämistä.<br />
<br />
Joidenkin lähteiden mukaan kaikki alkoi vuonna 1994, kun mies nimeltä Kevin Moy heitti kaksi viikkoa vanhan poikansa alas sillalta. Moy yritti hypätä sillalta alas itsekin, mutta hänen vaimonsa esti sen. Moy uskoi olevansa antikristus ja että hänen poikansa olisi Saatana uudelleensyntyneenä.<br />
<br />
Outo seikka koirien itsemurhassa on se, että ne hyppäävät yleensä aina samalta puolelta siltaa ja ne ovat yleensä pitkäkuonoisia rotuja. Jotkut koirat, jotka ovat aluksi selvinneet hypystä, ovat menneet välittömästi sillalle uudestaan vain hypätäkseen jälleen alas.<br />
<br />
"<i>Olen kuullut monia sydäntäsärkeviä tarinoita koirien omistajista, jotka ovat menettäneet lemmikkinsä tässä selittämättömässä ilmiössä.</i>" Sanoi alueen palveluiden tarjoaja Jackie Baillie.<br />
<br />
Tieteellisempi selitys ehdottaa, että sillan alta tuleva minkkien vahva haju saattaa ajaa koirat hyppäämään, sillä sillan kohtalaisen korkea reuna estää koiria näkemästä korkeaa pudotusta.<br />
<br />
Dubartonista kotoisin oleva Alice Trevorrow, jonka 3-vuotias springerspanieli hyppäsi sillalta vuonna 2014 sanoi The Sunin mukaan: "<i>Pystyn yhä kuulemaan hänen ulvaisunsa kuin se olisi tapahtunut eilen. Ei ole mitenkään mahdollista, että koirani olisi hypännyt sillalta tarkoituksella. Siellä on jotakin pahaenteistä meneillään. Käytös ei ollut lainkaan hänen tapaistaan.</i> <i>Olin juuri pysäköinyt sillan lähelle ja koska hän oli erittäin tottelevainen, ei laittanut hänen hihnaansa kiinni. Minä ja poikani Thomas, joka oli 24-vuotias tuolloin, kävelimme kohti Cassieta, joka tuijotti jotain sillan yläpuolella olevaa. En koskaan saa tietää mitä hän tuijotti, mutta hän näki ehdottomasti jotain, joka sai hänet hyppäämään.</i>"<br />
<br />
Donna Cooper taas todisti tilanteen, jossa hänen colliensa Ben hyppäsi yllättäen sillan kaiteelta alas. Donna kommentoi Mail Onlinelle: "<i>Hänen jalkansa ja leukansa olivat murtuneet. Hänen selkänsä oli murtunut niin pahasti että se oli mutkalla.</i>" Ben vietiin eläinlääkäriin, mutta koiran kivut nähtiin niin suuriksi, että tämä päätettiin lopettaa.<br />
<br />
Koiran käytösten tutkijoiden mukaan niillä ei voi olla itsemurha-ajatuksia, jote sillan alla täytyy olla jotain, joka simuloi niiden aisteja jollain tapaa ja saa ne hyppäämään.<br />
<br />
Tässä vielä loppuun video jossa pohditaan luonnollisia syitä ilmiölle:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/oI7iPb3qtZM/0.jpg" src="https://www.youtube.com/embed/oI7iPb3qtZM?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
eng. <a href="http://www.ibtimes.co.uk/scotland-600-dogs-mysteriously-jump-off-haunted-suicide-overtoun-bridge-1507827" target="_blank">©</a></div>
Grewhttp://www.blogger.com/profile/15031400399513650656noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-72065053940450233802015-11-22T13:36:00.001+02:002015-11-22T13:36:46.975+02:00Charlie Charlie-haaste ja muut rituaalit<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtIMvQOTLEdaqSKXg3CPuGvnly9OnM_IAKDasnxBjlBgTLoG6huvXpsSFddi4eBzNaj2qdMLafMEh0hfIjjAlTR5GV8oP5R_A_OFM-6gDt69VcAur3zVYqwDzOltJ4_iVpmSIeSs1LMGXq/s1600/Charlie-Charlie-Challenge.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="245" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtIMvQOTLEdaqSKXg3CPuGvnly9OnM_IAKDasnxBjlBgTLoG6huvXpsSFddi4eBzNaj2qdMLafMEh0hfIjjAlTR5GV8oP5R_A_OFM-6gDt69VcAur3zVYqwDzOltJ4_iVpmSIeSs1LMGXq/s400/Charlie-Charlie-Challenge.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Outo haaste-peli on levinnyt Twitterin kautta ympäri internettiä. Pelissä pelaajat yrittävät ottaa yhteyttä väitettyyn kuolleeseen meksikolaiseen henkeen, joka tunnetaan nimellä Charlie.<br />
<br />
Pelissä kaksi kynää asetellaan ristiin paperin päälle ja paperille kirjoitetaan sanat "<i>Yes</i>" ja "<i>No</i>". Pelaajat toistavat lauseen "<i>Charlie, Charlie, can we play?</i>". Jos Charlie on paikalla, kynät liikkuvat. Tämän jälkeen pelaajat alkavat kyselemään haluamiaan kysymyksiä ja Charlie vastaa liikuttamalla kynää.<br />
<br />
Olet varmastikin kuullut Ouija-laudasta, jota on käytetty kautta aikojen kommunikaatiovälineenä kuolleiden ja elävien välillä. Charlie-haasteessa on mahdollisuus kuitenkin saada yhteyttä vain tiettyyn henkeen, Charlieen. Charlien tarina vaihtelee eri tietolähteiden mukaan, mutta yleensä Charlien kerrotaan menehtyneen auto-onnettomuudessa tai että hän olisi tehnyt itsemurhan. Monet väittävät että Charlie on demoni, mutta Maria Elena Navez kertoo BBC Mundo-uutiskanavalla, ettei meksikossa ole demonia nimeltä Charlie. Lisäksi hän toteaa, että että "<i>Meksikolaiset demonit ovat yleensä amerikkalaisten keksintöjä.</i>"<br />
<br />
Totta kuitenkin luultavasti on se, että kyseinen haaste juontaa juurensa espanjaa puhuviin maihin. Siellä lapset ovat pelanneet alkuperäistä versiota sukupolvien ajan. Siellä peli kulkee nimellä "<i>Juego de la Lapicera</i>". Nämä kaksi toisistaan eroavaa peliä ovat sulautuneet yhteen ja Charlie charlie-haaste on saanut alkunsa. Eräs sivusto kutsuu Lapiceraa köyhän miehen Ouija-laudaksi.<br />
<br />
Miksi Charlie Charlie haaste on yhtäkkiä tullut pinnalle? Huhtikuussa Dominikaanisessa tasavallassa sijaitsevan provinssin, Hato Mayorin, paikallinen uutiskanava uutisoi "saatanallisesta" pelistä joka levisi paikallisissa kouluissa. Dominikaanisesta tasavallasta kotoisin olevat sosiaalisen median käyttäjät alkoivat käyttää Twitteriä, Instagramia ja Vineä kertoakseen pelistä. Toukokuun puolessavälissä "Charlie Charlie" oli yksi Dominikaanisen tasavallan Twitterin suosituimmista hashtageista.<br />
<br />
17-vuotias tyttö Georgiasta lähetti Instagramissa kuvan pelistä ja liitti sen yhteyteen #CharlieCharlieChallange. Tämän jälkeen kyseistä hashtagia on käytetty Twitterissä yli 1.6 miljoonaa kertaa.<br />
<br />
Jos Charlie Charlie-haaste ei vakuuta sinua, kokeile jotain näistä:<br />
<br />
<b><u>The Telephone ritual</u></b><br />
<b><br /></b>
Ennen kuin aloitat, sinun täytyy olla yksin talossasi. Tarvitset puhelimen, suolaa ja kotipuhelimen.<br />
<br />
1. Sammuta kaikki valot talosta ja mene vessaan.<br />
2. Ripottele suolaa vessan oviaukolle niin, että suolavana kulkee oviaukon reunalta toiselle.<br />
3. Ota puhelimesi ja lukitse itsesi vessaan. Soita puhelimellasi kotipuhelimeen. Sanotaan, että joku tai <i>jokin </i>vastaa. Jos näin tapahtuu, sulje puhelu välittömästi.<br />
<b><u><br /></u></b>
<b><u>The Answer Man</u></b><br />
<b><br /></b>
Tämä peli vaatii kymmenen pelaajaa, joilla kullakin on puhelin käytössään.<br />
<br />
1. Menkää seisomaan rinkiin.<br />
2. Ottakaa puhelimenne esille ja soittakaa vasemmallanne seisovalle henkilölle. Varmistakaa, että kaikki soittavat yhtäaikaa.<br />
<br />
Toivon mukaan joku pääsee puheluun Answer Manin kanssa. Häneltä saa kysyä mitä kysymyksiä tahansa, mutta pidä mielessäsi se, että hän kysyy aina yhden kysymyksen vastattuaan sinun kysymykseesi. Jos hän ei pidä vastauksestasi, jotain pahaa tulee tapahtumaan.<br />
<b><br /></b>
<b><u>Closet Game</u></b><br />
<b><br /></b>
Tarvitset tulitikkuaskin ja makuuhuoneen, jossa on vaatehuone. Voit pelata joko yksin tai jonkun kanssa. Odota iltaan asti, sillä peli ei tule toimimaan päivänvalossa.<br />
<br />
1. Ota tulitikkuaski ja mene makuuhuoneeseesi.<br />
2. Sammuta kaikki huoneen valot; huoneen täytyy olla täysin pimeä. Jos makuuhuoneessasi sijaitsevassa vaatehuoneessa on valot, varmista, että ne ovat kiinni.<br />
3. Astu vaatehuoneeseen ja sulje ovi perässäsi.<br />
4. Seiso pimeydessä noin kahden minuutin ajan niin, että kasvosi ovat vaatehuoneen oveen päin.<br />
5. Ota yksi tulitikku sytyttämättä sitä ja pitele sitä edessäsi sanoen "<i>Show me the light or leave me in the darkness.</i>"<br />
6. Kuuntele tarkasti. Jos kuulet hiljaista kuiskailua, sytytä kädessäsi oleva tulitikku välittömästi. Jos et kuule mitään ja tulitikku ei syty itsestään, älä käänny ympäri missään nimessä. Jos et sytytä tulitikkuasi tarpeeksi nopeasti kuultuasi kuiskauksia, jokin tarttuu sinusta kiinni ja vetää sinut ikuiseen pimeyteen.<br />
7. Pidä tulitikku sytytettynä, älä puhalla sitä sammuksiin. Jos se sammuu itsestään, sytytä välittömästi uusi.<br />
8. Pitele palavaa tulitikkua edessäsi, avaa vaatekaapin ovi hitaasti ja astu ulos. ÄLÄ käänny ympäri. Sulje vaatekaapin ovi perässäsi. Älä katso vaatekaapin sisälle.<br />
<br />
Tästä lähtien sinun pitää varmistaa, että sytytät valot vaatekkaappiisi aina kun katsot sinne. Jos jätät vaatekaapin oven auki yöksi niin, että siellä ei ole valoja päällä, tulet näkemään demonin punaiset silmät katsomassa sinua vaatekaapin sisältä.Hazardhttp://www.blogger.com/profile/16426092141878735832noreply@blogger.com26tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-40639164769778135272015-11-15T16:00:00.002+02:002015-11-15T16:00:34.922+02:00Ensimmäinen koulupäivä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIXrtv2mKGl-_DCkm60xFDZaTQ-10on87tf4W3PXlaFLvANJKrchkcQDbO3h2BzmZpcAV8hoW_7S8z9wKwCo_YpWWK2h2QgM5qkIb2MAnegOM2dw2o1UWuthU57S7-GSYjoHHEcOTjgho/s1600/Real-Ghost-Story-The-Haunted-Classroom2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIXrtv2mKGl-_DCkm60xFDZaTQ-10on87tf4W3PXlaFLvANJKrchkcQDbO3h2BzmZpcAV8hoW_7S8z9wKwCo_YpWWK2h2QgM5qkIb2MAnegOM2dw2o1UWuthU57S7-GSYjoHHEcOTjgho/s400/Real-Ghost-Story-The-Haunted-Classroom2.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Ensimmäinen koulupäivä on hermoja raastava jokaiselle oppilaalle. Minun ensimmäinen päiväni uudessa koulussa oli todellinen painajainen.<br />
<br />
Olin 14-vuotias ja perheeni oli juuri muuttanut uuteen kaupunkiin. Isälleni oli tarjottu töitä firmasta, jonka palkka-taso oli huomattavasti korkeampi verrattuna hänen edelliseen työhönsä. Parin viikon sisällä saimme vanhan talomme myytyä ja vuokrasimme asunnon paikkakunnalta, jossa isän uusi työpaikka sijaitsi. Muutimme kesän aikana, joten minun ei tarvinnut aloittaa opintojani kesken lukukauden vaan sain aloittaa uudelta luokka-asteelta muiden kanssa samaan aikaan.<br />
<br />
Ensimmäisenä päivänä kävelin yksin kouluun. Olin hermostunut, sillä sosiaaliset taitoni olivat heikot ja pelkäsin uusiin ihmisiin tutustumista. Saavuttuani koululle tarkistin postissa saamastani lukujärjestyksestä, että ensimmäinen tuntini olisi matematiikkaa luokkahuoneessa 104.<br />
<br />
Kävelin pitkin käytäviä ja etsin oikeaa luokkahuonetta, mutta minusta tuntui kuin koko koulu olisi yksi sokkelo. Hetken päästä kello soi ja oppilaat kiirehtivät luokkiinsa. Alle minuutissa käytävät olivat autioituneet.<br />
<br />
Mikään luokkahuoneiden oviin raapustetuista numeroista ei vastannut minun luokkani numeroa. Huomasin käytävän päässä olevat puiset pariovet ja päätin tarkistaa, jatkuiko käytävä niiden takana. Työnsin raskaat ovet auki ja edessäni oli kuin olikin käytävä, mutta se oli pölyinen, pimeä ja osa käytävän lokeroista oli avoinna tai niiden ovet puuttuivat kokonaan. Ilmassa leijaili pistävä homeen haju. Olin juuri kääntymssä takaisinpäin kunnes tajusin tarkistaa ovien numerot: 100...101...102..<br />
<br />
Aloin kävelemään pitkin käytävää ja katsoin luokkahuoneiden ovissa olevista ikkunoista sisään; ne olivat kaikki tyhjiä. Sitten löysin sen: luokkahuone 104. Kiihdytin askeleideni tahtia ja kurkistin ikkunasta. Kaikki oppilaat istuivat pulpettiensa ääressä ja opettaja seisoi liitutaulun vieressä. Avasin oven hiljaa ja menin sisälle.<br />
<br />
Kukaan oppilaista ei huomioinut minua millään tapaa. Aloin pyytelemään kiusaantuneesti anteeksi myöhästymistä, mutta opettaja vain käänsi selkänsä minuun päin ja alkoi kirjoittamaan liitutaululle. Punastuin häpeästä ja kiirehdin istumaan ensimmäiselle vapaalle penkille.<br />
<br />
Opettaja oli kirjoittanut oman nimensä taululle. Se oli Rouva Taylor.<br />
<br />
Olin hermostunut ja hämilläni, joten en halunnut kiinnittää muiden huomiota itseeni. Siksi pysyinkin lopputunnin hiljaa ja ratkoin taululle kirjoitettuja ongelmanratkaisutehtäviä.<br />
<br />
Oppitunti tuntui kestävän ikuisuuden, kunnes kello viimein soi merkiksi sille, että välitunti oli alkanut. Muut oppilaat juoksivat välittömästi ulos. Minä katsoin kelloani ja huomasin sen olevan jo kolme iltapäivällä. Koulupäivä oli jo päättynyt ja olin ollut vain yhdellä oppitunnilla.<br />
<br />
Menin käytävälle ja yritin löytää ulospääsyä. Yhtäkkiä kuulin jonkun huhuilevan nimeäni ja katsahdin taakseni. Huomasin jonkun opettajista kävelevän minua kohti kulmat kurtussa.<br />
<br />
"<i>Sinä! Juuri sinä! Etkö olekin se uusi oppilas?</i>" Hän kysyi.<br />
<br />
"<i>Öh... Kyllä.</i>" Vastasin.<br />
<br />
"<i>Missä olet ollut? Olen etsinyt sinua koko päivän! Mikset osallistunut tunneille?</i>" Hän kysyi tiukalla äänensävyllä.<br />
<br />
"<i>Mutta minä olin tunnilla!</i>"<br />
<br />
"<i>Millä tunnilla olit?</i>"<br />
<br />
"<i>Rouva Taylorin tunnilla.</i>" Vastasin. "<i>Luokassa 104.</i>"<br />
<br />
Opettajan silmät laajenivat ja hän raivostui silminnähden.<br />
<br />
"<i>Luulet olevasi varmasti todella hauska.</i>" Hän huusi. "<i>Häivy silmieni edestä!</i>"<br />
<br />
Olin tyrmistynyt ja mietin koko kotimatkani ajan, mitä olin tehnyt väärin. Saavuttuani kotiin, käynnistin tietokoneeni ja aloin etsimään tietoa koulusta ja Rouva Taylorista.<br />
<br />
Järkytyin siitä, mitä löysin.<br />
<br />
Kymmenet uutisartikkelit kertoivat kauheasta kouluammuskelusta, joka oli tapahtunut kymmenen vuotta sitten.<br />
<br />
Aikaisin eräänä aamuna mielenvikainen asemies oli kävellyt koululle ja aloittanut ammuskelun. Hän oli seisonut luokkahuoneen ovella ja ampunut ensin opettajan, sitten oppilaat yksitellen. Artikkeleihin oli lisätty kuvia luokkahuoneesta, jossa ammuskelu oli tapahtunut. Tunnistin sen välittömästi. Luokkahuone 104. Ohessa oli myös luokan luokkakuva oppilaista ja Rouva Taylorista, jotka kaikki hymyilivät iloisesti.<br />
<br />
Tunsin itseni huonovointiseksi. Käteni tärisivät ja kylmät väreet kulkivat pitkin kehoani. Vietin koko yön hokien itselleni, ettei se voinut olla mahdollista.<br />
<br />
Seuraavana aamuna olin liian kauhuissani mennäkseni takaisin kouluun. Purskahdin itkuun ja kerroin vanhemmilleni edellisen päivän tapahtumista. Ensiksi he olivat varmoja, että kaikki johtui vain suuresta muutoksesta elämässäni, mutta sen jälkeen kun olin kieltäytynyt menemästä kouluun koko viikkona, he luovuttivat ja sallivat minun vaihtaa koulua.<br />
<br />
Yritin unohtaa tapahtumat ja jatkaa elämääni tavalliseen tapaan. Onnistuinkin siinä melkein...<br />
<br />
Tänä aamuna sain kirjeen postissa. Kirjeessä ei ollut postimerkkiä, vaan joku oli tuonut sen postilaatikkoomme. Avattuani sen luin kirjeen sisällä olevan lapun. Tunsin kyyneileiden kohoavan silmiini pelosta.<br />
<br />
Se oli kutsu luokkakokoukseen...<br />
<br />
... ja sen oli allekirjoittanut Rouva Taylor.<br />
<br />
eng. <a href="http://www.scaryforkids.com/first-day-of-school/" target="_blank"> ©</a>Grewhttp://www.blogger.com/profile/15031400399513650656noreply@blogger.com19tag:blogger.com,1999:blog-8850264107883490572.post-2003694574057360582015-11-08T16:52:00.000+02:002015-11-08T16:54:42.060+02:00Lyhyitä kauhuelokuvia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>2AM: The Smiling Man</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZdu7sJ__3e3KgazmpycTTdDdAotTim1t6YWA031wYjVWr5PaTBHgKN4IO3z3el2e9S0-l2oClYmTaH50OMMMpj6vMFKl8tzApDqus-L2XCT-vfdK6xcpp417CA3nuim4OUx9I-g5P8MO3/s1600/1.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="187" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZdu7sJ__3e3KgazmpycTTdDdAotTim1t6YWA031wYjVWr5PaTBHgKN4IO3z3el2e9S0-l2oClYmTaH50OMMMpj6vMFKl8tzApDqus-L2XCT-vfdK6xcpp417CA3nuim4OUx9I-g5P8MO3/s400/1.png" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/_u6Tt3PqIfQ/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/_u6Tt3PqIfQ?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
<b>Skypemare</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-6szzKDnXcqraGgyxwboezW1UnHzwI2d4Q94TzbVLAuq7U2vOBHYqTu8Osguk7Fk1OrHjscqJjVnRw4mPASObQZ15inuv1W8zfbrIit66Aux1veE2bgCtJBbCSVLIFN_A5euKCXj2IIGD/s1600/2.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="217" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-6szzKDnXcqraGgyxwboezW1UnHzwI2d4Q94TzbVLAuq7U2vOBHYqTu8Osguk7Fk1OrHjscqJjVnRw4mPASObQZ15inuv1W8zfbrIit66Aux1veE2bgCtJBbCSVLIFN_A5euKCXj2IIGD/s400/2.png" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/hIFkut11Xpc/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/hIFkut11Xpc?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>Tea Time</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9EbzpbMcI33jnxvRycpompUYJqxF4-RA-AlnKMoSqXXSKO9DEXB3etKhqQ5D7xBoMyTNzvXaRujZfdmM1LnquQrUz-ndSYLu24fZIH7LxVXrYoFNheyEdPN29lXcFs5uWxNFlLTYUFf3D/s1600/3.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="273" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9EbzpbMcI33jnxvRycpompUYJqxF4-RA-AlnKMoSqXXSKO9DEXB3etKhqQ5D7xBoMyTNzvXaRujZfdmM1LnquQrUz-ndSYLu24fZIH7LxVXrYoFNheyEdPN29lXcFs5uWxNFlLTYUFf3D/s400/3.png" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/LKQpG7EjXsg/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/LKQpG7EjXsg?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<b style="text-align: center;"> Bedtime</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoo8puLIleA4-Jl6Z0n-Yc11-TqZ__I3jHlnhQW2MMmhhR17yC5xqwOEl20GEL3iRvF7HefSCxLk0JhpaY3q4wn_Tf9ZCYYTE16ufzCWczQavkgbicLVRzTYB2NQB9X9DSPvts0ciLolFh/s1600/4.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="172" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoo8puLIleA4-Jl6Z0n-Yc11-TqZ__I3jHlnhQW2MMmhhR17yC5xqwOEl20GEL3iRvF7HefSCxLk0JhpaY3q4wn_Tf9ZCYYTE16ufzCWczQavkgbicLVRzTYB2NQB9X9DSPvts0ciLolFh/s400/4.png" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/nM9xIOlEVLo/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/nM9xIOlEVLo?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>The Clown Statue</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFROnpus8WmYeOl3-PqoKFaG0ML2VE-wJhdOSbBOWWkfcN1Iaev02ad0nSmjajLri-45Vc04Ri-dhC7KvgqVbNm37ZF1idmjxhlNIGIe6DuDOpw_eWpjblGP_goyrQ2dBZ55_KuKWaXDsX/s1600/5.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="207" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFROnpus8WmYeOl3-PqoKFaG0ML2VE-wJhdOSbBOWWkfcN1Iaev02ad0nSmjajLri-45Vc04Ri-dhC7KvgqVbNm37ZF1idmjxhlNIGIe6DuDOpw_eWpjblGP_goyrQ2dBZ55_KuKWaXDsX/s400/5.png" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/9zlSCV6lwL4/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/9zlSCV6lwL4?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>Walkie Talkie</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi0eQ5TLmwO4Zpa5gd9A-T4cTeOxytL5lVChFPZk8Y0H405g90CQ1dm0c2-f4nRV5txKjZdQpaGOEnlWvtOvvRO1qxq7FYS_vEfAipFPzGf8pFaiy3AOFDTLoPcvIRF8lPXWT4imhvviAz/s1600/6.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="201" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhi0eQ5TLmwO4Zpa5gd9A-T4cTeOxytL5lVChFPZk8Y0H405g90CQ1dm0c2-f4nRV5txKjZdQpaGOEnlWvtOvvRO1qxq7FYS_vEfAipFPzGf8pFaiy3AOFDTLoPcvIRF8lPXWT4imhvviAz/s400/6.png" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/JNlRO41vt04/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/JNlRO41vt04?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>MAMA</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCSIdCVq4GXEkncCB0QHyS5emk8owWKxonM7PXbpdYarggMJy0iR_cd1k32KhPHAawSfVBKSvTWNlKPOshqVjGYbNb_5PZLUUjXv26E1GqHPUgiuQvzjHA2Gj5zz9VN7IfMTPTB9wWxwXX/s1600/7.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgCSIdCVq4GXEkncCB0QHyS5emk8owWKxonM7PXbpdYarggMJy0iR_cd1k32KhPHAawSfVBKSvTWNlKPOshqVjGYbNb_5PZLUUjXv26E1GqHPUgiuQvzjHA2Gj5zz9VN7IfMTPTB9wWxwXX/s400/7.png" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/fcrM74s7tm4/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/fcrM74s7tm4?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b><br /></b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>He Dies At The End</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxL7waw12ibFwqTXQgRU2YDSRbBsVxtI3L5ALP2ijNftByYrsXhYgOBiv5sa77RMjoAn2qtVEwgHb6GX2n5We2GYK55tuja9m61DuW68e43wE1iUsJlKCHprYKzYAL7BZ3uz6yoX_6IUXb/s1600/8.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="203" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxL7waw12ibFwqTXQgRU2YDSRbBsVxtI3L5ALP2ijNftByYrsXhYgOBiv5sa77RMjoAn2qtVEwgHb6GX2n5We2GYK55tuja9m61DuW68e43wE1iUsJlKCHprYKzYAL7BZ3uz6yoX_6IUXb/s400/8.png" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/4jOU3m_tHtQ/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/4jOU3m_tHtQ?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>The Black Hole</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr_NdbH-vdUXWdf4BgttGkG51QC2MxYjiLRrLV_niFCicuOEmyhskbxji_w6bihWUL_0OWJ9JI2mXOYrXkAtMQt8K5QbG956gt_6aAD-CXA0Xsu1Zad2R9IezjDlEcgnMEyIrWtAhtXjOL/s1600/9.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="210" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr_NdbH-vdUXWdf4BgttGkG51QC2MxYjiLRrLV_niFCicuOEmyhskbxji_w6bihWUL_0OWJ9JI2mXOYrXkAtMQt8K5QbG956gt_6aAD-CXA0Xsu1Zad2R9IezjDlEcgnMEyIrWtAhtXjOL/s400/9.png" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/P5_Msrdg3Hk/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/P5_Msrdg3Hk?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<b>Peekers</b></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJ8tvLBP1_7XoMJswiFOobGJDGZtYWZlc_GYK31biQF7e2G5tCYWHRwFTydx0Uq9SP7oj3XhC4t6UYRRQWLNWMYiIQ3j9sT_-BXWk2IB6TPgP8X5jZf-HnEsadYJn6c2gnJMZDdDxkOIQj/s1600/10.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="190" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJ8tvLBP1_7XoMJswiFOobGJDGZtYWZlc_GYK31biQF7e2G5tCYWHRwFTydx0Uq9SP7oj3XhC4t6UYRRQWLNWMYiIQ3j9sT_-BXWk2IB6TPgP8X5jZf-HnEsadYJn6c2gnJMZDdDxkOIQj/s400/10.png" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/10diurwIa7Y/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/10diurwIa7Y?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
Hazardhttp://www.blogger.com/profile/16426092141878735832noreply@blogger.com3