Kauhujen yö

Olen maannut sängyssäni tunteja nyt. Kello on 05.35 ja en voi tehdä oikein mitään. Tiedätkö mikä on pahinta tilanteessani? Olen samassa huoneessa vanhempieni kanssa. He tuijottavat minua ja en voi olla tuijottamatta takaisin. Heidän silmänsä ovat kohdistuneet minuun ja heidän suunsa ovat auki. Ilmassa leijuu vahva veren haju ja olen jähmettyneenä pelosta.

Sillä sekunnilla kun annan yhtään merkkejä siitä, että olen hereillä, olen pulassa. Tulen kuolemaan ja lähelläni ei ole ketään pelastamassa minua. Olen yrittänyt miettiä viisasta pakokeinoa, mutta ainoa mikä on tullut mieleeni on juosta pois talosta ja huutaa apua toivoen, että naapurimme kuulisivat minut. Se on suuri riski, mutta jos jään tänne, kuolen varmasti. Hän odottaa minun heräävän.

Sinä varmaan mietit, mitä on tekeillä.

Noin kolme tuntia sitten, kuulin kiljumista talon toisesta päästä, nousin ylös mennäkseni etsimään äänen lähdettä, mutta ennen sitä minun täytyi käydä vessassa. Olisin kuollut jos olisin mennyt suoraan tarkistamaan. Tein tarpeeni ja tarkistin vessan ulkopuolen ja huomasin, että matolla oli verta. Luonnollisesti säikähdin todella paljon ja juoksin takaisin huoneeseeni, piiloutuen peittoni alle koska olen pelkuri. Koitin rauhoittaa itseäni ja alkaa nukkumaan, sanoen itselleni että olin vain uneksinut tai jotain.

Sitten kuulin toisen vessan oven avautuvan. Näin peittoni raosta jonkun raahaavan kuolleita vanhempiani huoneeseeni. Se ei ollut ihminen. Se oli kalju, silmätön ja alaston, se käveli kuin luolamies, selkä kyyryssä kun se raahasi vanhempiani. Mutta se oli paljon viisaampi kuin luolamies. Se oli tietoinen siitä, mitä se oli tekemässä.

Se laittoi isäni nojaamaan sänkyäni vasten ja käänsi hänen kasvonsa minuun päin. Sitten se laittoi äitini tuolille istumaan ja käänsi hänen kasvonsa minuun päin. Sitten se alkoi raapimaan käsiään seinää vasten, sotkien ne verellä ja piirsi ympyrän ja pentagrammin sen sisälle. Lisäksi se kirjoitti viestin seinälle, jota en kyennyt lukemaan pimeässä.

Sitten se meni sänkyni alle odottamaan.

Silmäni alkoivat tottumaan pimeään ja pystyin näkemään paremmin. En halua lukea seinällä olevaa viestiä, mutta tuntuu että minun täytyy nähdä se, ennenkuin kuolen.

Luen olion kirjoittaman viestin:

Tiedän että olet hereillä.