Pages
▼
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Valkoinen kuolema
Istun tietokoneella, peloissani. Jokainen hetki voisi olla viimeiseni. Ystäväni on täällä myös ja hän on syy miksi elämäni on vaarassa. Se ei saata käydä järkeen näin aluksi, mutta anna minun selittää.
Kaikki alkoi aiemmin tänään, kun ystäväni tuli talooni ja paiskasi oven perässään kiinni, hengittäen raskaasti. Hänen silmänsä olivat suurina pelosta ja hän nojasi selkä seinää vasten. Kysyin häneltä mitä oli tapahtunut ja hän kertoi minulle tämän tarinan:
Hän oli elänyt tätinsä kanssa viimeisen vuoden ajan koska hänen vanhempansa olivat meksikossa. He tekivät työtä pienessä sairaalassa pohjois-meksikossa. Edellisenä iltana, vuoteen oma mies oli kompuroinut sairaalan uloskäynnille. Hän huusi espanjaksi ja näytti olevan järkyttynyt.
He toivat miehelle tuolin ja laittoivat hänet istumaan. Hän henkäisi syvään ja kertoin tarinan huonolla englannilla. Hän väitti että hänen siskonsa oli tappanut jokin, jota hän kutsui "La Muerto Blanco". Hän toisteli kokoajan että hän oli seuraava.
Hämmentyneinä he kysyivät kuka tai mikä Muerto Blanco oli. Järkyttävä pelko hänen kasvoillaa, mies sanoi sen olevan Valkoinen kuolema. Se oli tytön sielu joka kuoli vuosia sitten. Hän kuoli oman kätensä kautta, hän sanoi, yksin ja selvittämättömänä. Hän inhosi elämäänsä niin paljon, että halusi poistaa kaikki jälkensä maailmalta. Hän palasi takaisin kuolleista kostonhimoisena henkenä, tappaen kaikki, jotka tiesivät hänen olemassaolostaan.
Hän on tyttö, muttei tyttö, mies sanoi. Hän ei ole kuollut, mutta ei oikeasti elossa. Hänellä on kylmät mustat silmät, jotka itkevät verta. Hän kävelee ilman että liikkuu senttiäkään. Hän seuraa uhrejansa kylästä toiseen, kunnes he palaavat kotiin. Sinä et koskaan oikeastaan tiedä että hän seuraa sinua, kunnes kuulet hänen koputuksensa ovellasi.
"Hän koputtaa kerran ihollesi, jota hän käyttää paikatakseen hänen omansa. Kahdesti hiuksillesi, jotka hän kiristää hampaidensa ympärille. Kolme kertaa luillesi, jotka hän muotoilee mailaksi. Neljä kertaa sydämmellesi, jonka hän repii rinnastasi. Viisi kertaa hampaillesi, jotka hän puhdistaa ja laittaa rasiaan. Kuusi kertaa silmillesi, jotka hän vetää yksitellen pois. Ja seitsemän kertaa sielullesi, jonka hän nielaisee kokonaan."
" Ei väliä minne menet, Valkoinen kuolema seuraa sinua ja kuulet hänen kauhean koputuksensa ovellasi. Voit yrittää paeta häntä, mutta hän on nopeampi kuin kukaan ihminen. Jos lähdet kotoasi, kun hän koputtaa oveasi, hän seuraa sinua."
Kauhistunut mies oli varma, että se oli tappanut hänen siskonsa. Hän yritti kertoa poliiseille Valkoisesta kuolemasta, mutta he eivät kuunnelleet ja sanoivat sen olevan vain vanha legenda. Seuraavana hän yritti kertoa papille, mutta pappi välittömästi sulki ovensa miehen edestä. Pappi sanoi nähneensä Valkoisen kuoleman seuraavan miestä, eikä halunnut sekaantua asiaan.
Mies nojasi käsiinsä päätään ja sanoi, että valkoinen kuolema seuraa sinua ikuisesti ellet kerro jollekin muulle siitä, jota se alkaa seuraamaan. Sitten se iskee. Se tappaa sinut ja alkaa seuraamaan ihmistä, jolle kerroit.
Tarinan lopettamisen jälkeen mies varasti sairaalan auton pihalta ja katosi yöhön.
Ilmeisesti kaverini vanhemmat soittivat hänen tädilleen, ja kertoivat oudosta miehestä jonka olivat kohdanneet. He kysyivät tädiltä, oliko tämä kuullut Valkoisesta kuolemasta. Hän ei ollut, joten he kertoivat hänelle saman tarinan jonka mies oli heille kertonut.
Seuraavana päivänä täti sai puhelun. Se oli Meksikon poliisilta. Hänelle kerrottiin että vanhemmat oli löydetty sairaalan ulkopuolelta revittynä kappaleiksi.
Kun hän lopetti puhelun, hän soitti kaverilleni, joka oli koulussa ja kertoi järkyttävät uutiset. Kaverini itkiessä, täti sanoi ette voinut ymmärtää mitä oli tapahtunut. Hän kertoi oudosta miehestä joka oli ilmestynyt sairaalaan juuri ennen hänen vanhempiensa kuolemaa. Täti sanoi, että kaverini vanhemmille oli juuri ennen heidän kuolemaansa kerrottu tarina Valkoisesta kuolemasta.
Kun puhelu loppui, kaverini ei kyennyt ymmärtämään mitä oli tapahtunut, ja se ei tuntunut todelliselta. Kun hän meni kotiin, ovi oli avoinna. Sisällä oli verivana, joka johti keittiöön. Keittiössä oli tädin ruumis, joka oli revitty kappaleiksi.
Hän juoksi ulos talosta, läpi kaupungin, kunnes saapui minun taloni luokse. Kun hän kertoi minulle tämän tarinan, minun oli hankala uskoa sitä. Ennenkuin ehdin sanoa mitään, me molemmat seisahduimme kauhusta, kun etuovellani alkoi koputus.
Olemme tuijottaneet ovea nyt tunnin, eikä kumpikaan meistä halua avata sitä. Koputus jatkuu yhä, kasvaen kovemmaksi ja kovemmaksi. Hän ei koskaan luovuta. Hän ei koskaan lopeta. La Muerto Blanco on pysäyttämätön. Luulen että hän haluaa säikäyttää meidät, kaverini ja minut. Luulen, että hän haluaa meidän syyttävän toinen toisiamme. Ja minä syytän. Kaikki on hänen syytään. Hänen ei olisi koskaan pitänyt kertoa minulle.
Kun istun täällä, ystäväni vieressä, kuunnellen koputuksen kasvavan kovemmaksi ja kovemmaksi, toivon monia asioita. Toivon, että hän olisi tappanut ystäväni ennekuin hän ehti talolleni. Jos hän ei olisi kertonut minulle, en olisi vaarassa nyt. Toivon, etten olisi koskaan tavannutkaan häntä.
Ja olen pahoillani sinunkin puolestasi. Olen pahoillani että sain sinut lukemaan tämän tarinan. Olen pahoillani, että kertoin sinulle Valkoisesta kuolemasta. Koska nyt kun tiedät hänestä, hän tulee luoksesi seuraavana.
perjantai 4. tammikuuta 2013
Kuvaaja
Tarina alkaa vuosia takaperin, kun nainen ja mies ovat ajamassa kotiin. On pimeää, sataa vettä ja näkyvyys on huono. Yhtäkkiä tiellä seisoo nainen, ja ennenkuin kumpikaan heistä ehtii reagoida mitenkään, he törmäävät naiseen rajusti. Paniikissa he astuvat ulos autosta ja rukoilevat, että nainen ei olisi pahoin loukkaantunut. Heidän kauhukseen nainen ei hengitä. He eivät tiedä, mitä tehdä ja he eivät halua joutua vankilaan kuoleman tuottamuksesta. He tekevät vaikean päätöksen ja päättävät haudata ruumiin tien viereen. Tämän jälkeen he päättävät vaijeta tapahtumasta ja unohtaa sen kokonaan.
Vuosien jälkeen, mies oli tullut lahjakkaaksi valokuvaajaksi ja hän haluaa saada työltään enemmän. Hän ja hänen vaimonsa päättävät muuttaa Tokioon, josta miehelle tarjottiin työtä. He sopeutuvat hyvin ja nauttivat elämästään. Mies kuitenkin alkaa huomata jotain outoa kuvissa.. Kuvissa ihmisten kasvot ovat muuttuneet tunnistamattomiksi ja lisäksi kuviin alkaa ilmestyä hahmo. Myös nainen alkaa nähdä kauheita näkyjä ja kuulla ääniä. Mies alkaa tuntea niskakipuja ja useiden lääkärikäyntien jälkeen lääkärit eivät osaa sanoa, mikä miestä vaivaa.
Mies ja nainen alkavat olla toivottomia. Naisen hahmo alkaa ilmestyä päivittäin ja näyt vain lisääntyvät. Nainen alkaa tutkia asiaa perinpohjin ja käy ennustajilla ja lukee kirjoja paranormaalista toiminnasta. Mistään ei näytä olevan hyötyä. Eräänä iltana naisen ollessa yksin kotona ja selaillessaan vanhoja hääkuva-kansioita miehensä tietokoneelta, hän huomaa erinlaisen kansion. Kansiolla ei ole nimeä, se on hääkuvien joukossa. Nainen painaa kansiota katsoakseen kuvia ja järkyttyy. Kuvissa näkyy nainen vähissä pukeissa sängyllä ja häntä pitelevät hänen miehensä ystävät. Nainen näyttää olevan jotenkin huumattu ja hänen katseessaan on pelkoa.
Miehen tullessa kotiin nainen odottaa häntä. Mies tietenkin kysyy mikä naisella on hätänä ja miksi tämä on niin järkyttynyt. Nainen tyytyy vain ojentamaa miehelle tietokoneen, jossa kuva on avoinna. Mies jäykistyy ja hän vetää syvään henkeä. Nainen alkaa itkemään ja huutamaan, miten mies on saattanut tehdä jotain sellaista ja miksi kuvat ovat hänen koneellaan. Mies selittää, että hänen edellisessä työpaikassaan eräs nainen oli kiinnostunut hänestä. Tuo nainen oli kuvan nainen. Kiinnostunut on ehkä lievä ilmaisu. Pikemminkin pakkomielteinen. Kuvan nainen ja valokuvaajamies seurustelivat, mutta naisen isän kuoltua hän ei halunnut luopua miehestään. Hän seurasi miestä kaikkialle ja halusi tietää kaiken mitä tämä tekee. Mies ei kestänyt tätä joten hän katkaisi suhteen. Nainen tuli kuitenkin vielä pakkomielteisemmäksi ja seurasi miestä kaikkialle. Aina siellä missä mies oli, oli myös kyseinen nainen. Mies ja hänen ystävänsä päättivät antaa naiselle opetuksen ja raiskata tämän. He juottivat tytön humalaan ja ottivat kuvia, aivankuin naisella olisi ollut hauskaa, jottei heitä myöhemmin voitaisi syyttää. Nainen oli sama, jonka päälle he aijemmin olivat ajaneet, mutta mies oli saanut tietää sen vasta myöhemmin.
Nainen sanoi miehelle ettei hän tunne tätä enää ja sano kaiken olevan loppu. Hän lähti pois asunnosta, vaikka mies rukoilikin että tämä jäisi. Mies raivostui haamunaiselle ja tiesi, että jos ottaisi kuvia ympäri taloa, nainen varmasti ilmestyisi niissä jos hän olisi vain paikalla. Mies alkoi mielipuolisesti ottamaan kuvia ympäri taloa ja huutaen haamunaisen nimeä. Missään kuvassa nainen ei kuitenkaan ilmestynyt ja mies heitti kameran maahan. Kamera otti vielä yhden kuvan, miehestä. Mies nosti kameran ja järkytti kuvasta. Samantien hän tajusi mistä pitkään jatkuneet selkäkivut olivat johtuneet. Kuvassa kuollut nainen istui hänen olkapäillään, ikäänkuin tarraantuneena häneen kiinni.
Tarinaa suomentaessa tajusin, että se on kopioitu melkein kokonaan elokuvasta Shutter. Jos siis tarina kiinnostaa ja haluaisit nähdä elokuvan, se löytyy TÄÄLTÄ
Vuosien jälkeen, mies oli tullut lahjakkaaksi valokuvaajaksi ja hän haluaa saada työltään enemmän. Hän ja hänen vaimonsa päättävät muuttaa Tokioon, josta miehelle tarjottiin työtä. He sopeutuvat hyvin ja nauttivat elämästään. Mies kuitenkin alkaa huomata jotain outoa kuvissa.. Kuvissa ihmisten kasvot ovat muuttuneet tunnistamattomiksi ja lisäksi kuviin alkaa ilmestyä hahmo. Myös nainen alkaa nähdä kauheita näkyjä ja kuulla ääniä. Mies alkaa tuntea niskakipuja ja useiden lääkärikäyntien jälkeen lääkärit eivät osaa sanoa, mikä miestä vaivaa.
Mies ja nainen alkavat olla toivottomia. Naisen hahmo alkaa ilmestyä päivittäin ja näyt vain lisääntyvät. Nainen alkaa tutkia asiaa perinpohjin ja käy ennustajilla ja lukee kirjoja paranormaalista toiminnasta. Mistään ei näytä olevan hyötyä. Eräänä iltana naisen ollessa yksin kotona ja selaillessaan vanhoja hääkuva-kansioita miehensä tietokoneelta, hän huomaa erinlaisen kansion. Kansiolla ei ole nimeä, se on hääkuvien joukossa. Nainen painaa kansiota katsoakseen kuvia ja järkyttyy. Kuvissa näkyy nainen vähissä pukeissa sängyllä ja häntä pitelevät hänen miehensä ystävät. Nainen näyttää olevan jotenkin huumattu ja hänen katseessaan on pelkoa.
Miehen tullessa kotiin nainen odottaa häntä. Mies tietenkin kysyy mikä naisella on hätänä ja miksi tämä on niin järkyttynyt. Nainen tyytyy vain ojentamaa miehelle tietokoneen, jossa kuva on avoinna. Mies jäykistyy ja hän vetää syvään henkeä. Nainen alkaa itkemään ja huutamaan, miten mies on saattanut tehdä jotain sellaista ja miksi kuvat ovat hänen koneellaan. Mies selittää, että hänen edellisessä työpaikassaan eräs nainen oli kiinnostunut hänestä. Tuo nainen oli kuvan nainen. Kiinnostunut on ehkä lievä ilmaisu. Pikemminkin pakkomielteinen. Kuvan nainen ja valokuvaajamies seurustelivat, mutta naisen isän kuoltua hän ei halunnut luopua miehestään. Hän seurasi miestä kaikkialle ja halusi tietää kaiken mitä tämä tekee. Mies ei kestänyt tätä joten hän katkaisi suhteen. Nainen tuli kuitenkin vielä pakkomielteisemmäksi ja seurasi miestä kaikkialle. Aina siellä missä mies oli, oli myös kyseinen nainen. Mies ja hänen ystävänsä päättivät antaa naiselle opetuksen ja raiskata tämän. He juottivat tytön humalaan ja ottivat kuvia, aivankuin naisella olisi ollut hauskaa, jottei heitä myöhemmin voitaisi syyttää. Nainen oli sama, jonka päälle he aijemmin olivat ajaneet, mutta mies oli saanut tietää sen vasta myöhemmin.
Nainen sanoi miehelle ettei hän tunne tätä enää ja sano kaiken olevan loppu. Hän lähti pois asunnosta, vaikka mies rukoilikin että tämä jäisi. Mies raivostui haamunaiselle ja tiesi, että jos ottaisi kuvia ympäri taloa, nainen varmasti ilmestyisi niissä jos hän olisi vain paikalla. Mies alkoi mielipuolisesti ottamaan kuvia ympäri taloa ja huutaen haamunaisen nimeä. Missään kuvassa nainen ei kuitenkaan ilmestynyt ja mies heitti kameran maahan. Kamera otti vielä yhden kuvan, miehestä. Mies nosti kameran ja järkytti kuvasta. Samantien hän tajusi mistä pitkään jatkuneet selkäkivut olivat johtuneet. Kuvassa kuollut nainen istui hänen olkapäillään, ikäänkuin tarraantuneena häneen kiinni.
Tarinaa suomentaessa tajusin, että se on kopioitu melkein kokonaan elokuvasta Shutter. Jos siis tarina kiinnostaa ja haluaisit nähdä elokuvan, se löytyy TÄÄLTÄ
keskiviikko 2. tammikuuta 2013
Silmätön Jack
Hei, nimeni on Mitch. Olen täällä kertoakseni teille kokemuksestani. En tiedä oliko se paranormaalia tai mitä tahansa tyhmiä sanoja ihmiset käyttävät kuvaillakseen yliluonnollista toimintaa, mutta sen jälkeen kun se vieraili luonani, uskon siihen yliluonnolliseen roskaan.
Viikko sitten kun muutin veljeni Edwinin kanssa samaan asuntoon (sen jälkeen kun omani oli pakkohuutokaupattu) sain valmiiksi tavaroiden purkamisen. Edwin piti ideasta että muuttaisin hänen kanssaan asumaan, kun emme olleet nähneet toisiamme 10 vuoteen. Olin innoissani myös. Viikon jälkeen kuulin rapistelu-ääniä ulkoa eräänä aamuna. Luulin sen olevan pesukarhu joten en huomioinut sitä. Seuraavana aamuna kerroin Edwinille siitä ja hän myönsi kuulleensa sen itsekin.
Sitä seuraavana aamuna kuitenkin, luulin kuulleeni ikkunani avautuvan ja sen jälkeen kuului iso tömähdys, aivankuin jokin olisi tullut sisään huoneeseeni. Nousin ylös ja katsoin ympäri huonettani, mutten nähnyt mitään. Seuraavana aamuna, Edwin pudotti kahvikuppinsa nähdessään minut. Hän otti lähimmän peilin ja osoitti sillä kasvojani ja näin itseni. Minulla oli suuri viilto vasemmassa poskessani.
Sen jälkeen kun olin mennyt sairaalaan, hoitajani sanoi että minun oli täytynyt kävellä unissani, mutta sitten hän näytti minulle jotain joka sai vereni seisahtumaan. Hän nosti paitaani ja paljasti pehmeän kohdan jossa munuaiseni olivat. Tuijotin häntä silmät suurina. "Menetit vasemman munuaisesi viime yönä jotenkin. Me emme tiedä kuitenkaan miten. Anteeksi Mitch." Hoitaja sanoi minulle.
Seuraava ilta oli viimeinen pisara. Keskiyön aikaan, heräsin nähden kauhean asian. Tuijotin silmästä silmään oliota jolla oli musta hupputakki ja tummansininen maski jossa ei ollut nenää tai suuta. Asia, joka säikäytti minut eniten oli, ettei sillä ollut silmiä. Vain tyhjät, mustat aukot. Olion silmistä valui jotain mustaa ainetta. Se otti kameran läheltä takanreunusta ja otti kuvan. Kuvan oton jälkeen, olio hyökkäsi kimppuuni ja yritti repiä rintani auki. Pysäytin sen potkaisemalla sitä kasvoihin. Kun juoksin pois huoneestani, otin lompakkoni mukaan. Tarvitsisin rahaa. Juoksin ulos veljeni talosta yöhön. Päädyin metsään lähelle Edwinin taloa ja kompastuin kiveen.
Tulin tajuttomaksi ja heräsin sairaalassa. Hoitajani saapui huoneeseen. Sama, joka hoiti minua aijemmi. "Minulla on hyviä uutisia ja pahoja uutisia, Mitch." Hoitajani aloitti. " Hyvät uutiset ovat että sinulla oli vähän vammoja ja että vanhempasi tulevat hakemaan sinut." Huokaisin helpotuksesta. " Huonot ovat että veljesi tappoi jokin.. Anteeksi."
Vanhempani veivät minut takaisin Edwinin talolle, jotta saisin kerättyä tavarani. Kun saavuin huoneeseeni, olin peloissani, mutta rauhallinen. Otin kamerani ja jähmetyin. Käytävällä joka johti huoneeseeni, näin Edwinin ruumiin ja jonkin pienen asian hänen vieressään. Nostin sen ja menin vanhempieni autoon, mainitsematta mitään Edwinin ruumiista. Katsoin mitä olin nostanut maasta ja melkein oksensin. Pitelin minun varastettua puoliksi-syötyä munuaistani, jossa oli jotain mustaa ainetta.
Viikko sitten kun muutin veljeni Edwinin kanssa samaan asuntoon (sen jälkeen kun omani oli pakkohuutokaupattu) sain valmiiksi tavaroiden purkamisen. Edwin piti ideasta että muuttaisin hänen kanssaan asumaan, kun emme olleet nähneet toisiamme 10 vuoteen. Olin innoissani myös. Viikon jälkeen kuulin rapistelu-ääniä ulkoa eräänä aamuna. Luulin sen olevan pesukarhu joten en huomioinut sitä. Seuraavana aamuna kerroin Edwinille siitä ja hän myönsi kuulleensa sen itsekin.
Sitä seuraavana aamuna kuitenkin, luulin kuulleeni ikkunani avautuvan ja sen jälkeen kuului iso tömähdys, aivankuin jokin olisi tullut sisään huoneeseeni. Nousin ylös ja katsoin ympäri huonettani, mutten nähnyt mitään. Seuraavana aamuna, Edwin pudotti kahvikuppinsa nähdessään minut. Hän otti lähimmän peilin ja osoitti sillä kasvojani ja näin itseni. Minulla oli suuri viilto vasemmassa poskessani.
Sen jälkeen kun olin mennyt sairaalaan, hoitajani sanoi että minun oli täytynyt kävellä unissani, mutta sitten hän näytti minulle jotain joka sai vereni seisahtumaan. Hän nosti paitaani ja paljasti pehmeän kohdan jossa munuaiseni olivat. Tuijotin häntä silmät suurina. "Menetit vasemman munuaisesi viime yönä jotenkin. Me emme tiedä kuitenkaan miten. Anteeksi Mitch." Hoitaja sanoi minulle.
Seuraava ilta oli viimeinen pisara. Keskiyön aikaan, heräsin nähden kauhean asian. Tuijotin silmästä silmään oliota jolla oli musta hupputakki ja tummansininen maski jossa ei ollut nenää tai suuta. Asia, joka säikäytti minut eniten oli, ettei sillä ollut silmiä. Vain tyhjät, mustat aukot. Olion silmistä valui jotain mustaa ainetta. Se otti kameran läheltä takanreunusta ja otti kuvan. Kuvan oton jälkeen, olio hyökkäsi kimppuuni ja yritti repiä rintani auki. Pysäytin sen potkaisemalla sitä kasvoihin. Kun juoksin pois huoneestani, otin lompakkoni mukaan. Tarvitsisin rahaa. Juoksin ulos veljeni talosta yöhön. Päädyin metsään lähelle Edwinin taloa ja kompastuin kiveen.
Tulin tajuttomaksi ja heräsin sairaalassa. Hoitajani saapui huoneeseen. Sama, joka hoiti minua aijemmi. "Minulla on hyviä uutisia ja pahoja uutisia, Mitch." Hoitajani aloitti. " Hyvät uutiset ovat että sinulla oli vähän vammoja ja että vanhempasi tulevat hakemaan sinut." Huokaisin helpotuksesta. " Huonot ovat että veljesi tappoi jokin.. Anteeksi."
Vanhempani veivät minut takaisin Edwinin talolle, jotta saisin kerättyä tavarani. Kun saavuin huoneeseeni, olin peloissani, mutta rauhallinen. Otin kamerani ja jähmetyin. Käytävällä joka johti huoneeseeni, näin Edwinin ruumiin ja jonkin pienen asian hänen vieressään. Nostin sen ja menin vanhempieni autoon, mainitsematta mitään Edwinin ruumiista. Katsoin mitä olin nostanut maasta ja melkein oksensin. Pitelin minun varastettua puoliksi-syötyä munuaistani, jossa oli jotain mustaa ainetta.