Pako todellisuudesta

Olen psykiatri ja edellisenä päivänä kohtasin tapauksen joka sai minussa aikaan kylmiä väreitä. Jokin aika sitten, uusi perhe muutti naapuriini; noin 60-vuotias pariskunta ja heidän poikansa, joka oli 30-vuotta. Poika kutsuttiin "erakoksi" ja hänet nähtiin harvoin kotinsa ulkopuolella. Luonnollisesti en kysynyt mitään perheeltä suoraan mutta oli selvää että he olivat muuttaneet uuteen paikkaan paetakseen sosiaalisuuden leimaa.

  Päiviä kului ja poika kävi ulkona yhä vähemmän ja vähemmän kunnes ei poistunut talosta enää ollenkaan. Hän oli nyt täysin erakko. Jokainen ilta, perheen äidin kiljumista voitiin kuulla pojan makuuhuoneesta. Kun joskus sain mahdollisuuden tavata perheen äidin hän tervehti minua hymyillen mutta näytti aina kalpealta ja riutuneelta.

  Puoli vuotta oli kulunut siitä kun viimeksi näin vilaukselta pojan kunnes hänen isänsä tuli luokseni ja sanoi "Voisinko pyytää sinua vierailemaan meillä huomenna?" En ollut koskaan sekaantunut heidän elämäänsä henkilökohtaisesti tai psykiatrina mutta koska olimme naapureita ja naapureiden täytyy auttaa toisiaan, suostuin tulemaan.

  Seuraavana päivänä menin heidän luokseen ja sekä perheen äiti että isä olivat toivottamassa minut tervetulleeksi ovella. "Ole hyvä ja tule tätä tietä," äiti sanoi ja johti tieni kohti poikansa huonetta. Kun tulimme pojan ovelle äiti huuti yhtäkkiä "Aijon avata oven!". Kun hän oli vetäissyt oven auki hän kirkaisi "Miksi olet vieläkin nukkumassa? Herätys!" Hän repi peiton pois sängystä. Näin mikä makasi siellä ja olin ällistynyt epäuskosta. Se oli kasvoton, alaston mannekiini makaamassa sängyllä. Sitten perheen isä sanoi minulle "Henkilö jonka halusin sinun tapaavan on vaimoni. Hän ei voi sietää todellisuutta."