Dyatlovin solan onnettomuus

HUOM: sisältää kuvia jotka saattavat järkyttää herkimpiä

Tammikuussa vuonna 1959, 23-vuotias Igor Dyatlov johti kahdeksan nuoren neuvostoliittolaishiihtäjän ryhmää Uralin vuorille ja heidän päämääränään oli saavuttaa Otorten vuori. Ryhmä koostui seitsemästä miehestä ja kahdesta naisesta. Kaikkien yhdeksän ruumiin löytämisessä kesti yli kolme kuukautta. Ruumiiden löytöalue nimettiin myöhemmin Dyatlovin solaksi ryhmän johtajan Igor Dyatlovin mukaan.

Ryhmään kuuluivat: Igor Dyatlov, Semen Zolotarev, Lyudmila Duminina, Nicolai Thibeaux-Brignolle, Alexander Kolevatov, Yuri Krivonischenko, Rustem Slobodin, Yuri Doroshenko ja Zinaida Kolmogorava.

He löytyivät yli yhdeksän kilometrin päästä kohteestaan ja melkein 2 kilometrin päästä heidän leiripaikastaan osa ilman suksia, kenkiä tai takkeja arviolta -16 asteen pakkasessa. Kahdella heistä oli murtunut kallo, kahdella muulla oli valtavia rintakehän alueelle sijoittuvia vammoja ja yhdellä patikoijalla ei ollut kieltä. Neuvostoliiton tutkijat kertoivat heidän kuolemansa syyksi "tuntemattoman pakottavan luonnonvoiman," ja ilmoittivat tapauksen loppuunkäsitellyksi alle kuukausi ruumiideen löydöstä.

Kuusi patikoijista kuoli hypotermiaan ja kolme vammoihinsa. He kuolivat erillään - kaksi heistä löytyi puun alta läheltä nuotion jälkiä, kun taas kolme muuta löytyivät puun ja leirin väliltä ja neljä löytyivät rotkosta. Kahdella puun alta löytyneellä oli palovammoja käsissään. Rotkossa olleet ruumiit löydettiin vasta toukokuun 4 päivä, kolme kuukautta tapaturman jälkeen. Outoa oli myös se, että heillä oli toistensa vaatteita päällä: Ludmila Dubininan jalkojen ympärille oli kiedottu Yuri Krivonischenkon housut ja Semyon Zolotaryovin päällä olivat Dubininan hattu ja takki. Joissakin vaatekappaleissa oli repeämiä ja vaikutti siltä, että ne oli revitty jonkun päältä voimakeinoin. Lumessa oli pelkästään kahdeksat tai yhdeksät jalanjäljet, eli ei vaikuttanut siltä, että joku ulkopuolinen olisi sekaantunut tapahtumaan (ainakaan jalan). Alueella ei ollut jälkiä kamppailusta tai kenenkään retkikuntaan kuulumattoman ihmisen (tai eläimen) jälkiä. Helmikuun toisena päivänä alueella oli lumimyrsky, joka saatiin selville heidän päiväkirjojaan tutkimalla. Tuona päivänä tapahtui myös kyseinen tapaturma.

Heidän leirinsä oli pystytetty Kholat Syakhlin rinteelle (eng. Dead Mountain). Kaikki patikoijat - kahdeksan heistä 20-30 vuotiaita, lukuunottamatta Zolotaryovia joka lähestyi 40 ikävuotta - olivat kokeneita vuorikiipeilijöitä ja olivat joutuneet hiihttämään läpi jäätyneiden järvien ja asumattomien alueiden päästäkseen leiripaikalleen. Huonosta säästä ja hitaammasta etenemisestä huolimatta, heidän viimeisimmät päiväkirjamerkintänsä huokuivat vahvaa tahdonvoimaa.

He jopa tuottivat pienen sanomalehden matkastaan ennen lähtemistä, jonka he nimesivät "The Evening Otorten" ja jossa oli uutisotsikko "From now on, we know that the snowmen exist". Se kertoi, että lumimiehiä voi nähdä Pohjois-Uralilla, Otorten vuoren lähettyvillä. (He luultavasti vitsailivat viitaten kyseisellä lauseella itseensä.)

Sen jälkeen, kun ensimmäiset viisi ruumista löydettiin, oikeustieteellinen kuolemansyyn selvittäminen aloitettiin ja he tulivat siihen johtopäätökseen, että nämä viisi olivat kuolleet hypotermiaan. Kuolemat vaikuttivat aluksi melko suoraviivaisilta. Kuolleiden vähäinen vaatetus selitettiin paradoksaalisella riisuutumisella, joka voi tapahtua tietyssä hypotermian vaiheessa. Tällöin hypotalamus toimintahäiriöityy ja ruumiin lämpötila vaikuttaa valheellisesti nousevan nopeasti, vaikka oikeasti se vain laskee.

Tuhoutunut teltta

Patikoijien pahoin tuhoutunut teltta oli leikattu auki sisältä ja kaikki heidän tavaransa olivat yhä teltassa. Miksi he olivat lähteneet vähissä vaatteissa teltasta jäätävään viimaan, vaikka heidän toppavaatteensa olivat teltassa? Ottaen huomioon teltan auki repimisen sisältä päin, he olivat luultavasti lähteneet teltasta kiireessä. Outoa kyllä, Zolotaryov oli lähtenyt leirialueelta ilman varusteitaan, mutta hänellä oli kamera mukanaan. Slobodilla oli pieni halkeama kallossa, mutta tutkijat tulivat siihen lopputulokseen, että olosuhteet koituivat hänen kohtalokseen, ei halkeama kallossa. Yhtään ulkoisia vammoja ei löydetty keltään ryhmään kuuluneista.

Igor Dyatlovin ruumis

Dubininan ja Thibeaux-Brignollen ruumiit

Kun rotkon neljä ruumista löydettiin ja tutkittiin, saatin selville seuraavat asiat: sekä Dubininan että Zolotarevin kylkiluut olivat murtuneet ja Nicolai Thibeaux-Brignollesilla oli laaja kallonmurtuma. Eräs tutkijoista vertasi näiden kolmen vammoja vammoihin, jotka ihminen voisi saada autokolarista. Oli selvää, ettei kukaan ihminen ollut aiheuttanut vammoja patikoijille. Kun Dubinina löydettiin, häneltä puuttui kieli. Tämä herätti keskustelua mahdollisesta ulkopuolisesta hyökkääjästä. Kuka kykenisi tällaiseen? Leikkasiko joku ryhmän jäsenistä kielen? Miksi? Mutta edelleenkään ei ollut minkäänlaista näyttöä siitä että ryhmään kuulumattomia ihmisiä olisi ollut lähettyvillä, ei edes paikallisia Mansi-kansaan kuuluvia ihmisiä, joiden tiedetään oleskelevan alueella. Yksi hämmentävistä seikoista on se, että joidenkin patikoijien vaatteista löytyi suuria määriä säteilyä.

Koska syyllisiä ei ollut, tutkimukset lopetettiin toukokuussa 1959, vain muutama viikko neljän viimeisen ruumiin löytymisen jälkeen. Äkillinen lopettaminen sai erilaiset teoriat liikkelle tapahtumien kulusta. Kauempana ollut retkeilyryhmä kertoi nähneensä oransseja valoja taivaalla Dyatlovin ryhmän kuoliniltana. Koska osasta Dyatlovin ryhmän jäsenten vaatteista oli löytynyt säteilyä, jotkut epäilivät että he olivat juoneet saastunutta sulanutta lunta.Viiden ryhmään kuuluneen henkilön hautajaisiin osallistunut kertoi, että ruumiit olivat oranssihtavia. On liikkunut myös lukuisia huhuja avaruusolioiden ja UFOjen sekaantumisesta tapaturmaan. Jotkut jopa väittivät että ryhmäläisten ennen matkaa julkaistussa lehdessä mainitut lumimiehet olivat syyllisiä.

Ryhmäisten muistoksi pystytetty monumentti

Vielä tänäkään päivänä ei tiedetä vastausta siihen, mitä todella tapahtui tuona kyseisenä iltana. Varmaa vastausta emme varmaan koskaan saakaan, sillä eloonjääneitä ei ole. Jos haluatte syventyä vielä enemmän tapaukseen, sen pohjalta on tehty elokuva nimeltä "Devil's Pass".