Pages

lauantai 23. toukokuuta 2015

Elisa Lamin mysteerinen kuolema


Helmikuussa 2013, tämä kuvissakin näkyvä 21-vuotias opiskelija Vancouverista, Canadasta, löytyi kuolleena Los Angelesin Cecil-nimisen hotellin katolla sijaitsevasta vesisäiliöstä. Kuolemansyytutkijat kertoivat, että syy kuolemaan oli "hukkuminen tapaturmaisesti" ja mitään jälkiä huumausaineista tai alkoholista ei löytynyt ruumiinavauksen yhteydessä. Kuinka hyvänsä, Elisa Lamin kuolemaan liittyy paljon enemmän asioita, joista on olemassa todistusaineistoa. Ensimmäinen todistusaineisto on valvontakameran nauha, joka nauhoitti Elisan outoa käytöstä vain hetkiä ennen kuin hän menetti henkensä.

Neljäminuuttinen Youtube-video näyttää Elisan painamassa kaikkia hissin painikkeita ja odottamassa sen liikkeelle lähtöä. Kun hän huomaa, että hissin ovet eivät sulkeudu, hän alkaa käyttäytymään erittäin oudosti. Tässä on kyseinen video:
Aluksi Elisa menee hissin sisään ja ilmeisesti painaa kaikkia hissin nappeja. Hän odottaa että jotain tapahtuisi, mutta jostain syystä hissin ovet eivät sulkeudu. Hän alkaa katselemaan ympärilleen kuin odottaisi (tai pelkäisi) jotain. Videon kohdassa 1:57 hänen kätensä alkavat liikkumaan erittäin oudolla tavalla ja näyttää kuin hän puhuisi jollekin. Sitten hän kävelee pois. Hissin ovet sulkeutuvat Elisan poistuttua ja se näyttää toimivan jälleen normaalisti. Hissi jatkaa kulkuaan tyhjillään käyden jokaisessa kerroksessa, jotka Elisa on painanut.

Heti videon tapahtumien jälkeen, Elisa ilmeisesti pääsi hotellin katolle ja kiipesi yhteen sen vesitankeista hukkuen sinne. Hänen ruumiinsa löydettiin pari viikkoa kuoleman jälkeen, kun hotellin vieraat alkoivat tekemään valituksia hotellin veden mausta ja väristä.

Monet ihmiset videon katsottuaan tulevat siihen johtopäätökseen, että hänen on täytynyt olla huumeiden alaisena. Elisalla ei kuitenkaan ollut taustaa huumeiden käytöstä ja ruumiinavauksen yhteydessä huomattiin, ettei Elisalla ollut elimistössään minkäänlaisia huumeita. Kun tarkastellaan kuoleman olosuhteita, asiat muuttuvat yhä oudommiksi.


Cecil-hotellin synkkä historia

Hotelli rakennettiin vuonna 1920 "liikemiehille jotka tulivat viettämään kaupungissa yön tai pari", mutta se jäi pian hienompien hotellien varjoon. Se sijaitsi lähellä pahamaineista slummikortteli-aluetta ja alkoi vuokraamaan huoneita pitkäaikaisesti halvalla hinnalla. Tällainen toimintaperiaate houkutteli epäilyttäviä asiakkaita. Hotellin maine muuttui nopeasti epäluotettavan oloisesta kammottavaan kun se joutui valokeilaan lukuisista sen seinien sisällä tehdyistä murhista ja itsemurhista. Myös kuuluisat sarjamurhaajat ovat majailleen hotellissa sen historian aikana.

Las Vegasin Guardian Express kertoo jutussaan "Elisa Lam, Morbid History Of Two Serial Killers Unfolds at Cecil Hotel" seuraavasti:

"Hotellin historiaan liittyy kaksi sarjamurhaajaa: Richard Ramirez ja Jack Unterweger.


Kuolemaantuomittu Ramirez, lempinimeltään "The Nightstalker", majaili Cecil-Hotellin ylimmässä kerroksessa vuonna 1985. Häneltä perittiin 14 dollaria yöltä. Hotellissa, jonka asiakaskunta vaihtui nopeaa, hän pysyi huomaamattomana kun hän seurasi ja tappoi 13 naispuolista uhriaan. Richard Schave kertoi "Hän vei veriset vaatteensa hotellin roskakoriin murhiensa päätteeksi ja palasi takaisin sisälle takaoven kautta."

Jack Unterweger oli toimittaja, joka julkaisi Los Angelesissa tapahtuneista rikoksista Itävaltalaiseen lehteen vuonna 1991. "Me uskomme että hän asui Cecil-hotellissa kunnianosoituksena Ramirezille," Schave sanoi.

Unterwegeria syytetään kolmen prostituoidun tappamisesta Los Angelesissa niihin aikoihin kun hän majaili Cecilissä.

50- ja 60-luvulla Cecil tunnettiin paikkana, jonka ikkunoista ihmiset hyppäsivät kuolemaansa. Noin 50-vuotias Helen Gurnee hyppäsi seitsemännen kerroksen ikkunasta, pudoten Cecil-Hotellin edustalle lokakuun 22 päivä, vuonna 1954. Julia Moore hyppäsi kahdeksannen kerroksen ikkunasta Helmikuun 11 päivä, vuonna 1962. Pauline Otton, 27, hyppäsi yhdeksännen kerroksen ikkunasta hänen miehensä kanssa käydyn riidan päätteeksi lokakuun 12 päivä, vuonna 1962. Otton tippui jalkakäytävää pitkin kävelleen George Gianinnin, 65, päälle. Molemmat kuolivat välittömästi.

Myös yksi hotellin vieraista murhattiin. "Pigeon Goldie" Osgood, eläkkeelle jäänyt puhelinoperaattori, joka tunnettiin läheisen puiston puluje suojelemisesta ja ruokkimisesta, löytyi lattiasta kattoon kolutusta huoneestaan kuolleena kesäkuun 4 päivä, vuonna 1964. Häntä oli raiskattu, puukotettu ja kuristettu. Kyseinen rikos on yhä selvittämättä."

Liitokset elokuvaan "Dark Water" (sisältää juonipaljastuksia!!)

Elisa Lamin tarina on pelottavan samankaltainen vuoden 2005 kauhuelokuvaan "Dark Water" verrattuna. Dahlia, elokuvan päähenkilö, muuttaa nuoren tyttärensä Cecilian kanssa vuokrataloon.

Black Dahlia oli Elizabeth Shortille annettu lempinimi. Short joutui raa'an murhan kohteeksi vuonna 1947. Tapausta ei koskaan selvitetty. On myös huhuttu, että Black Dahlia oli asiakkaana Cecil Hotellissa juuri ennen kuolemaansa.

Elokuvassa tyttären nimi, Cecilia, on huomattavasti samankaltainen hotellin nimeen verrattuna.

Kun Dahlia muuttaa asuntoonsa, hän huomaa, että hänen vessansa katosta vuotaa tummaa vettä. Hänelle selviää, että nuori tyttö nimeltä Natasha Rimsky hukkui rakennuksen katolla olleeseen vesisäiliöön, minkä johdosta vesi muuttui mustaksi. Elisa Lamin ruumis löydettiin myös vesitankista kahden viikon jälkeen, kun hotellin vieraat valittivat veden väristä ja mausta.

Elokuvan loppu on myös erittäin samankaltainen: rakennuksen hissiin tulee toimintahäiriö. Onko Elisa Lamin kuolema yksi rituaalisista murhista jotka on suoritettu jonkun Hollywood-elokuvan esimerkin mukaisesti?


Ei sittenkään rikosta tai yliluonnollisia tapahtumia?

Kesäkuussa 2013, asiantuntijat kertoivat Elisa Lamin kuoleman olleen tapaturmainen ja hänen epäiltiin kärsivän kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Jotkin kysymykset kuitenkin pysyvät vastaamattomina. Miten Elisa, joka ei ilmeisesti ollut aivan täysin järjissään, joutui hotellin vesisäiliöön alueelle, jonne on erittäin vaikea päästä? Seuraavassa videossa näkyy uutisraportti, joka kuvailee aluetta vesisäiliöiden ympärillä:

Kuten toimittaja kertoo videolla, katon alue on suojattu hälytysjärjestelmällä ja vesisäiliöille on hankala päästä. Miten Elisa sitten pääsi alueelle? Ja miten hän sulki vesisäiliön kannen? Ja suurin kysymyksistä: miksi hän meni vesisäiliöön?

Kuten tavallisestikin oudoissa kuolemaanjohtavissa tapahtumissa, asiantuntijat ovat olleet erittäin vähäpuheisia tutkimuksista. Mitä todella tapahtui Cecil-hotellissa? Miksi eri asioiden välillä on niin paljon sattumia? Miksi Elisa Lam käyttäytyi niin oudosti hississä? Liittyikö hänen kuolemaansa jotain rituaalista? Miksi Cecil-hotellissa on tapahtunut niin paljon synkkiä asioita? Onko paranormaaleilla asioilla osuutta kuolemaan? Kuten elokuvan Dark Water iskulause menee: "Some mysteries are not meant to be solved".

Tiedote

Hei kaikki lukijani.

Olen teille enemmän kuin selityksen velkaa yhtäkkisestä katoamisestani bloggailun parissa. Henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui paljon asioita, joista en nyt ala täällä yleisesti kertomaan. Toinen syy oli yksinkertaisesti inspiraation loppuminen. Olen miettinyt tämän reilun vuoden tauon aikana sitä, alkaisinko jälleen postaamaan tänne vai lopettaisinko blogini kokonaan. Ymmärsin, ettei blogin lopettaminen ole vaihtoehto, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja samalla sain myös uusia inspiraation lähteitä. Ulkoasu tulee muuttumaan, sekä tietenkin uusia postauksia tulee.

On hienoa huomata, että huolimatta minun poissaolostani olette olleet akitiivisia blogissa. Kiitän teitä siitä. Kommentteja on tullut satoja tauon aikana, joten valitettavasti en kykene vastamaan kaikkien kommentteihin vaikka haluaisinkin.

Pyytäisin nyt teiltä toivomuksia postauksien suhteen. Myös minulle jo esitettyjä toiveita voitte laittaa tämän postauksen kommentteihin.

Yksinkertaisesti sanottuna siis, blogi heräilee jälleen henkiin!


sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Kauhuvideoita Japanista

Kyseiset pätkät ovat ilmeisesti jonkinlaisesta japanilaisesta kauhu-aiheisesta talk-showsta. En usko että kaikki videot ovat oikeita, mutta ainakin viihdyttäviä!

13 kummitusvideota
10 kummitusvideota

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Täydellinen videopeli

Olen kuullut huhuja pelikonsolista joka julkaistiin 90-luvun alussa. Se lupasi kaikista mukaansatempaavimpia pelejä joita pystyi vain kuvittelemaan. Se oli hyvin samankaltainen kuin Super Nintendo, mutta siinä ei ollut levyasemaa tai käynnistysnappia ja siinä oli vain yksi ohjain. Niitä valmistettiin erittäin vähän; vain viisikymmentä konsolia oli koskaan julkaistu. Ihmiset joille puhuin asiasta, muistivat sen heidän lapsuudestaan ja mainitsivat vain yhdestä tietystä pelistä. Muitakin pelejä oli kehitetty konsolille, mutta tämä peli, he sanoivat, oli täydellinen. Aidot grafiikat ja äänet, jopa nykyajan tasoon verrattuna. Hauska sisältö ja laaja peliympäristö.
    Se oli sellainen peli jonka pelaamista kukaan ei halunnut lopettaa. Ihmiset joita haastattelin huomauttivat jotenkin katkerasti, että heidän vanhempansa vetivät heidät voimakeinoin pois pelin äärestä pari päivän jatkuvan pelaamisen jälkeen ja heittivät konsolin roskiin. Olin hyvin kiinnostunut saamastani tiedosta, joten aloin etsimään lisää ihmisiä jotka muistaisivat tämän pelin.
    Etsin kaikkialta ihmisiä niiden lisäksi joille olin jo puhunut, ja kuukauden uuvuttavan etsimisen jälkeen löysin kaksi ihmistä. Heidän oli hankala muistaa mitään erityisiä yksityiskohtia konsoliin liittyen, mutta onnistuin saamaan heidän muistinsa toimimaan kertaamalla muistiinpanojani aijemmilta keskusteluilta. Huomasin että heidän silmänsä kirkastuivat hieman, täydellisen pelin muistosta, mutta molemmat heistä sanoivat, "Peli oli jotain paljon muutakin." Parin päivän pelaamisen jälkeen, pelillä alkoi olla positiivisia psykologisia vaikutuksia; pelaaja kykeni olemaan ilman ruokaa ja vettä, sillä pelistä kerätyt tavarat eri tasoilla antoivat ikäänkuin tarvittavan ravinnon heille.
    Kun tätä jatkui muutaman päivän (he olivat pelanneet peliä taukoamatta jo viikon tähän hetkeen mennessä), he alkoivat tuntea kivun mitä heidän hahmolleen pelissä tuli; kipu oli aluksi pientä, ja vain muistutus siitä että heidän täytyi olla tarkkaavaisempi pelissä. Pelaamisen jatkuessa kipu alkoi olla jo äärimmillään ja pelin aiheuttama väsymys alkoi näkyä heissä. "Peli oli yhä täydellinen. Se oli parempi kuin edes voisi kuvitella," eräs heistä sanoi, mutta peli alkoi olla fyysisesti uuvuttavaa pelata. He eivät kuitenkaan voineet irtautua siitä. "Olin melkein päässyt erään tason läpi ja olin loppuvastuksessa, joka käytti piiskaa.", toinen haastatelluista sanoi. "Muistan että piiskan isku tappoi sinut yhdellä kertaa; Minun täytyi aloittaa koko taso alusta, mutta muistan sen viiltävän kivun joka osui käteeni." Hän napitti paitansa hihan auki ja näin hänen kätensä ympärillään olevan arven. "Se oli muuttumassa pahemmaksi." Molemmat haastatelluista sanoivat että heidän vanhempansa palasivat kotiin yhdeksän päivän pelimaratoonin jälkeen ja veivät heidät pakolla terveyskeskukseen. Konsoli oli poissa heidän palatessaan kotiin - se oli luultavasti heitetty roskiin kuten toisetkin niistä, luulisin.
    En kyennyt enää löytämään ketään muuta joka olisi ymmärtänyt mistä puhun. Johtolangat olivat loppuneet siihen ja minulla oli kerättynä ainoastaan keskeneräinen kasa tietoja siitä, mistä voisin edes löytää yhden näistä konsoleista. Minulle jäi kuitenkin käteen epätietoisuuden tunne, ja minusta tuntui tarpeelliselta selata vanhoja lehtiartikkeleita noilta ajoilta. Yritin kaikenlaisia hakusanoja netissä toimivaan hakukoneeseen, ja se mitä viimeinkin onnistuin löytämään oli jotain järkyttävää. Hakutuloksena oli 15 erilaista tapausta joissa ihmiset oli löydetty heidän kotoaan kuolleina television äärestä, johon oli kytkettynä tämä samainen pelikonsoli. He näyttivät siltä että heidät olisi ikäänkuin teurastettu. Useimmat oli löydetty paloiteltuina, ja ruumiinavauksessa huomattiin että heidän elimensä olivat tuhoutuneet täysin. Eräässä artikkelissa kerrottiin että televisio kohisi ja rikostutkijat eivät saaneet käynnistettyä konsoleita. Paikalliset viranomaiset yrittivät ottaa yhteyttä konsolin valmistajaan, mutta yhtiön omistajan tiedot tarrassa konsolin takana paljastivat osoitteen, joka johti varastorakennuksen sivuille. Varastorakennus oli purettu 80 vuotta sitten.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Mr. Welldone

Hei.
Minä olen Mr. Welldone.
Katsoin tapahtumaa jossa sinä sait alkusi ja huusin kauhusta. Näin kun sinä synnyit kuin kuoriutunut lintu, hiuksettomana ja kakistellen. Minä purin hammasta vihaisena, liikutellen niitä yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, kunnes ne olivat täysin sileät ja pehmeät. Tulen katsomaan sinua kun kuihdut ja sinusta tulee vanhus, kun kehosi kangistuu ja vuosien määrä venyttää ihoasi. Silloin minä nauran ja hihitän, nauran ja nauran. Tulen näkemään kuivettuneen ruumiisi täynnä kemikaaleja, haudattuna multaan. Olet silmättömien, maan alla asuvien ötököiden ruokaa ja minä ulvon naurusta koska tiedän minne olet menossa.

Tiedän minne olet menossa.
Tiedän tämän maailman salaisuudet, niinkuin tiesin edellisenkin. Tuon lopun sille, ja sinä et voi estää minua. Luet näitä kertomuksia ja sinä et tiedä, että jokainen jonka luet, jokainen jonka luot ja herätät henkiin, jokainen jonka sinä kerrot eteenpäin, jokainen jonka väität omakseksi, sinä edistät lopun alkua.
Joukossanne on sellaisia jotka yrittävät todistaa näitä kertomuksia. Te etsitte vastauksia niihin. Ne jotka tekevät niin määrätietoisesti huomaavat, että monet niistä ovat tarua... mutta jotkut ovat tuskallisia. Jotkut saavat sinut pelkäämää jäljelläolevien ohikiitävien päiviesi ajaksi. Toiset taas saavat sinut kynityksi lihastasi.
Ja sitä lihaa käytetään uusien tarinoiden kehittämiseen. Vääristyneinä nämä tarinat pelottavat yhä useampia uteliaita yksilöitä.

Ja minä tulen hymyilemään, hampaat puristettuna yhteen tiukasti, tiukasti, tiukasti, kunnes yksi halkeaa miellyttävällä poksahduksella. Silmääkään räpäyttämättä, katson palojen loksahtavan paikoilleen.

Olen niin innoissani. Todella innoissani.

Silläkin aikaa kun luet tätä, joku teidän joukosanne rohkaistuu. Se sairas osa teistä joka himoitsee lopun kuiskauksia mieliinne, saaden teidät haluamaan lisää kauhua, kipua, verta, kuolemaa. Te haluatte nähdä sen. Haluatte nähdä mitä pimeän takana on piilossa.

Tule.
Tule ja näe.
Tulen näyttämään sinulle mahtavia asioita.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Itkevä vauva

Eräänä iltana, keski-ikäinen nainen istui kotonaan lukien sanomalehteä. Hänen miehensä oli työskentelemässä ilta-vuorossa, joka tarkoitti, että hänen täytyi olla usein yksin kotona. Oli jo melko myöhäistä ja nainen oli menossa nukkumaan, kunnes hän kuuli outoa ääntä ulkoa. Se kuulosti itkevältä vauvalta ja tuli etuoven viereisestä pusikosta. Hän ajatteli sen olevan hyvin epäilyttävää, mutta päätti silti mennä tutkimaan asiaa. Juuri silloin, hänen koiransa alkoi haukkua ja ulvoa ulko-ovea kohden. Naiselle tuli outo tunne tilanteen johdosta, joten hän pysähtyi ja päätti soittaa poliisille.
   
Kun nainen kertoi kuulleensa vauvan itkua, poliisi sanoi, "Me tulemme heti sinne. Mitä ikinä teetkin, ÄLÄ avaa oveasi."
Nainen sulki puhelimensa ja minuutteja myöhemmin hän kuuli sireeneiden ääntä. Yksi poliiseista koputti ovea, toisten tutkiessa pusikoita.
    Nainen avasi oven ja päästi poliisit sisään. Poliisi piteli käsissään nukkea ja nainen huomasi että sen mahassa oli nauhoitin. Poliisi panoi play-nappia, jolloin alkoi kuulumaan vauvan itkua.
    Hänelle selitettiin että lähistöllä liikkui sarjamurhaaja joka otti kohteikseen yksin olevia naisia. Hän käytti nauhuria houkutellakseen naisia avaamaan ovensa ja tulemaan ulos. Murhaaja piileksi puskissa ja odotti pahaa-aavistamatonta uhriaan.
    Nauhoite vauvan itkusta sai naiset ajattelemaan että heidän oviensa ulkopuolella oli vauva joka tarvitsi apua. Sillä aikaa kun he etsisivät itkun aiheuttajaa, murhaaja iskisi ja tappaisi heidät.

Poliisi sanoi että muutaman päivän aikana he olivat vastaanottaneet lukuisia puheluita naisilta, jotka sanoivat kuulleensa itkua ulko-ovensa takaa heidän ollessa yksin. Sarjamurhaaja oli jo onnistunut tappamaan kaksi naista Baton Rougessa, Louisianassa. Jos naisen koira ei olisi varoittanut häntä vaarasta, hänestä olisi voinut tulla seuraava uhri.

Poliisi ei ole koskaan tosi-elämässä kohdannut tällaista tapahtumaa, mutta sähköposteissa kierteli samantapainen tarina kuin tämä, jonka luitte. Sähköposti sai inspiraationsa America's Most Wanted-sarjan jaksosta jossa kerrottiin sarjamurhaajasta Louisianassa, joka saattoi käyttää vauvan itkua houkutellakseen uhrejaan. Vuosia myöhemmin, Criminal Minds-sarjan jaksossa mainittiin myös sarjamurhaaja joka käytti samankaltaista taktiikkaa.