maanantai 21. toukokuuta 2012

Oikean elämän paholaislapset? osa 2.



Mary Bell

Mary Bellin äiti Betty oli prostituoitu ja usein poissa kotoa. Betty oli 17 saadessaan ensimmäisen lapsensa Maryn toukokuun 26. vuonna 1957. Isästä ei ole tietoa, mutta Mary uskoi isänsä olevan taparikollinen Billy Bell, joka meni naimisiin Bettyn kanssa Maryn syntymän jälkeen. Sukulaiset uskovat, että Betty oli yrittänyt tappaa Maryn ja lavastaa onnettomuuden useamman kerran hänen ensimmäisinä elinvuosinaan. Mary itse sanoo tulleensa toistuvasti hyväksikäytetyksi, äiti mm. antoi tyttärensä miesten käyttöön 4-vuotiaasta alkaen.

Toukokuun 25. 1968, päivää ennen 11. syntymäpäiväänsä, Mary Bell kuristi 4-vuotiaan Martin Brownin. Ruumis löydettiin asumattomasta talosta. Hänen uskotaan toimineen yksin. Ennen seuraavaa murhaa Mary ja ystävänsä 13-vuotias Norma Joyce Bell (ei sukua) murtautuivat lastentarhaan ja jättivät jälkeensä viestejä, joissa kertoivat olevansa Brownin surman takana. Newcastlen poliisi piti viestejä pilana.

Heinäkuun 31. 1968 kuristettiin 3-vuotias Brian Howe. Hänen ruumiinsa löydettiin vanhalta työmaalta, jossa lapset leikkivät autonromuissa ja rakennusmateriaaleilla. Vatsaan oli viilletty N-kirjaimen, joka myöhemmin oli vielä muunnettu M-kirjaimeksi. Brianilta oli myös leikattu hiuksia ja hänen sukuelimensä oli silvottu.

Tyttöjen, varsinkin Maryn, omituinen käytös kiinnitti poliisin huomion. Mary esimerkiksi seisoi nauraen Howen perheen talon edessä, kun Brianin arkku tuotiin ulos. Koska tytöt olivat niin nuoria ja heidän tarinoissaan ristiriitoja, tapahtumien kulkua ei koskaan täysin selvitetty. Martinin kuolemaa pidettiin aluksi onnettomuutena. Elokuussa hänen kuolemansa yhdistettiin Brianin tapaukseen ja tyttöjä syytettiin taposta. Joulukuussa 1968 Norma todettiin syyttömäksi ja Mary Bell tuomittiin alentuneen syyntakeisuuden vuoksi tapoista. Tuomio oli "at Her Majesty's Pleasure" eli määrittelemättömän ajan pituinen.

Mary Bell vapautettiin vuonna 1980 istuttuaan 12 vuotta. Hänelle ja hänen vuonna 1984 syntyneelle tyttärellensä annettiin uusi identiteetti. Tytär ei tiennyt äitinsä menneisyyttä, ennen kun teini-iässä, kun toimittavat saivat selville uudet henkilöllisyydet. Tyttären identiteettisuoja oli alunperin määrätty päättyväksi kun hän täyttää 18 vuotta, mutta vuonna 2003 Mary Bell voitti oikeudessa ja heille myönnettiin elinikäinen identiteettisuoja. Vuoden 2009 alussa tuli tietoon, että Marystä on tullut isoäiti ja vauvan henkilöllisyys on niin ikään suojattu.

lähde: brann / murha.info


Willie Bosket

 Maaliskuun 19 päivä, 1978, 15-vuotias poika nimeltään Willie Bosket oli metrossa, etsimässä joitakuta ryöstettävää. Hän oli ollut ulkona ja sisällä tuomioistuimesta useita kertoja 9-vuotiaasta lähtien. Hänelle kerrottiin, että rakastava pari aikoi adoptoida hänet kasvatti-lapseksi, siksi aikaa kun hänen oma isänsä oli vankilassa ja äidillä oli rankkaa hänen kanssaan. Koska valtio tarvitsi aikaa adoptiopapereiden käsittelemiseen, Willie vaelteli ympäriinsä.

Eräänä iltana, hän löysi 380 dollaria (noin 300 euroa) nukkuvan matkustajan lompakosta metrossa ja hän käytti sen aseen ostamiseen Charlesilta, mieheltä, joka asui hänen äitinsä luona Harlemissa. Charles sanoi hänelle, että aseen käyttäminen kaduilla antaisi Willielle arvostusta. Charles myi hänelle aseen 65 dollarilla (noin 51 eurolla). Willie osti kotelon aseelle ja kiinnitti sen jalkaansa. Sen pitäminen sai hänet tuntemaan olonsa voimakkaaksi.

17.30 sunnuntai-iltapäivänä, Willie oli junassa erään toisen matkustajan kanssa. Matkustaja, joka oli keski-ikäinen mies ja jolla oli kädessään kultainen digitaali-kello, nukkui. Willie potkaisi häntä, ei saanut vastausta ja alkoi ottamaan kelloa pois miehen kädestä. Hän huomasi että miehellä oli pinkit aurinkolasit, joka muistutti Willietä asianajajasta nuoriso-vankeudessa jota hän oli halveksinut. Se raivostutti hänet. Mies avasi yllättäen silmänsä ja Willie tarttui aseeseensa ja ampui miestä läpi aurinkolasien oikeaan silmään, lävistäen tämän aivot. Silloin matkustaja nosti kätensä antautumisen merkiksi ja huusi. Willie panikoi, ettei mies saata kuolla, joten hän ampui uudestaan ohimoon. Mies kaatui seinää vasten ja valui lattialle. Kun juna pysähtyi sen viimeiselle pysäkille, lähelle Yankeen stadiumia, Willie otti uhrinsa kellon, löysi 15 dollaria ( noin 12 euroa) tämän housujen taskusta, otti sormuksen, jonka hän myi matkalla kotiinsa 20 dollarilla (noin 16 euroa).

Ammuskelun uhriksi tunnistettiin 44-vuotias Noel Perez, joka työskenteli sairaalassa ja asui yksin. Paperit kertoivat ammunnan olleen satunnainen ilman ilmenevää motiivia. Syyllistä oli hankala löytää. Willielle kuolettava yhteenotto oli hänen kohtalonsa. Hän eli suurimman osan elämästään hetkessä, elämän vietävänä. Outoa oli, ettei kukaan nähnyt häntä. Hän jopa kertoi siskolleen mitä hän oli tehnyt, ilman että sillä oli mitään välittömiä seuraamuksia. Hän oli päässyt pälkähästä ja luuli ettei ihmisen tappaminen ole iso asia. Nyt hän oli "paha", yhtä paha kuin oli kaikille kertonut olevansa jonakin päivänä.

Willielle määrättiin nuorisosanktiosta maksimirangaistus. Hän olisi 21 vuotta, kun hän vapautuisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti