Piirtäjä-Sarah

Tämä on tarina joka on levinnyt ketjuviestien avulla internettiin ja sähköposteihin. Alunperin se alkoi levitä tytön nimeltä Sara johdolla. Hän käytti sähköpostiosoitetta Drawme666@Gmail.com. Uskotaan että tarinan alkuperäinen kieli oli suomi. Sitä on myös lähetetty ihmisille espanjan- ja englanninkielillä.

---

Robert Winslet ja hänen tyttärensä Sarah Winslet olivat juuri muuttaneet taloon Stocktonissa. Kun heidän edellinen kotinsa muistutti liikaa Sarahin kuollutta äitiä ja kun talon huoneet tulivat yhä tyhjemmiksi ja tyhjemmiksi, Robert päätti muuttaa kokonaan uuteen paikkaan ja vähän pienempään taloon. Sarah oli liian nuori ymmärtämään että hänen äitinsä ei ollut enää elossa.
    Mutta Robert oli yhä hieman huolestunut tyttärestään. Hänen työnsä alkaisi huomenna ja tytön piti mennä uuteen päiväkotiin. Sarah ei tykännyt olla muiden lasten lähellä. Leikkikentällä hän leikki yksikseen, ei koskaan toisten kanssa. Sarah oli kuitenkin todella hyvä piirtämään ja hän piirsi melkeinpä koko ajan.

Sarah käveli alas portaita hänen pienillä ja haurailla jaloillaan isänsä luokse joka oli keittiössä. Isä tyhjensi tiskikonetta.
"Isä... tarvitsen lusikan...ja pienen veitsen." Sarah mumisi.
"Kultaseni, miksi tarvitset noita?"
"Muovaan savea," Sarah vastasi hymyillen.

Isä löysi lusikan ja antoi sen tyttärelleen. Hetken aikaa hän mietti miten voisi antaa lähes 5-vuotiaalle tyttärelleen turvallisesti veitsen. Hän kyykistyi Sarahin tasolle ja hymyili.

"Sarah, tiedän että olet jo iso tyttö. Oletko varovainen jos annan sinulle hedelmäveitsen?" Isä kysyi.
Sarah nyökkäsi kysyvä ilme kasvoillaan ja katsoi veitseä hänen isänsä kädessä.
Hän oli jo iso tyttö. Tietenkin hän olisi varovainen.
"Kyllä. Olen toooodella varovainen." Sarah sanoi ja otti  veitsen hänen isältään.
"Hyvä. Muista ettet saa juosta se kädessä ja älä päästä kissoja huoneeseesi, jottei niistä irtoaisi karvoja." Isä muistutti Sarahia.

Sarah alkoi kävellä huoneeseensa varovaisesti lusikka toisessa kädessään ja veitsi toisessa ja kaksi kissaa seurasivat häntä.
Ovellaan hän pysähtyi ja nauroi hassuille kissoille.
"Ei, te ette voi tulla." Sarah sanoi ja sulki oven. Sitten hän alkoi muovata savea.

Seuraavana aamuna Sarah ei halunnut lähteä päiväkotiin. Hän teki mitä pystyi hidastaakseen isänsä aamutoimia ja valitti hänelle.
Kun isä sai Sarahin autoon ja viimeinkin päoväkotiin, Sarah alkoi murjottaa.
    Yksi naisista joka työskenteli päiväkodilla käveli Sarahin ja hänen isänsä luokse nähdäkseen mitä oli meneillään. Hän kertoi Sarahille uusista väriliiduista joita he olivat ostaneet viimeviikolla. Sarah kiinnostui tästä ja astui sisälle päiväkotiin hieman epäröivästi
    Saras piirsi uusilla väriliiduilla koko päivän, koska kukaan muu ei halunnut piirtää. Hän istui pöydässä ja väriliidut olivat levittäytyneet hänen ympärilleen. Hän oli iloinen että sai piirtää yksin. Joskus, joku tuli hänen luokseen ja kysyi mitä hän piirsi ja hän selitti innokaasti:
"Tässä on äiti, isä ja minä ja tässä ovat kissamme. Tämä on minun nallekarhuni. Tämä on liukumäki joka on puutarhassa."

Sarahin mielestä aika meni nopeasti. Isä tuli hakemaan häntä kello 15.00 ja Sarah ei halunnut jättää väriliituja, joten hän otti niistä neljä mukaan, eikä kukaan huomannut mitään.
Kun he tulivat kotiin isä alkoi tehdä ruokaa ja Sarah meni huoneeseensa jättäen kissat jälleen ulkopuolelle. Hän nauroi niille ja sulki oven.
    Sarah halusi yllättää isänsä piirrustuksella. Hän otti neljä väriliitua taskustaan. Hän ymmärsi ottaneensa kaksi punaista väriliitua. Yksi oli tummempi ja toinen vaaleampi. Hän päätti käyttävänsä tummempaa. Punainen oli hänen lempivärinsä.

Illalla, kun he olivat lopettaneet syömisen, Sarah näytti kaiken mitä hän oli piirtänyt.
"Mikä tämä on?" Isä kysyi kun näki piirrustuksen jossa oli ruskeaa joka näytti joltain eläimeltä. Sen ympärillä oli paljon punaista väriä.
"Se on orava. Matkalla päiväkotiin oli kuollut orava."
Isä näki myös piirrustuksen joka näytti selvästi puulta.
"Miksi tällä puulla ei ole lehtiä?"
"Puulla päiväkodin takapihalla ei ole lehtiä..Se oli luultavasti kuollut myös," tyttö sanoi, kuulostaen hieman surulliselta.
"Älä huoli. Sekä orava että puu ovat varmasti paremmassa paikassa," hänen isänsä sanoi.
"Kuten äiti?"
Isä nyökkäsi ja yritti hymyillä. Sarah hymyili myös.

Sarah säikähti äkillistä ääntä olohuoneesta. Isä ja Sarah ryntäsivät olohuoneeseen ja haukkoivat henkeeän kun näkivät nuoremman kissoistaan makaamassa keskellä kasaa lasinpalasia.
"Voi ei, isöäidin vaasi on tippunut sen päälle," Isä sanoi ja nosti kissan varovasti.
Kissalla oli yksi suuri haava tassussaan, ja pieniä haavoja ja kolhuja ympäri kehoa.

Isä sanoi että hän kysyisi naapurin ystävällistä tyttöä huolehtimaan Sarahista sillä aikaa kun hän veisi lapset eläinlääkärille.
Ja niin tapahtui. 17-vuotias tyttö naapurista tuli vahtimaan Sarahia. Sarah meni huoneeseensa ja naapurin tyttö meni olohuoneeseen katsomaan televisiota.
    Tällä kertaa Sarahia seurasi vain yksi kissa. Tällä kertaa hän päästi kissan huoneeseensa.
Sarah alkoi piirtää seinään. Hän piirsi kissallensa ystävän. Sarah ymmärsi ettei itsensä loukannut kissa ollut vielä hengenvaarassa, mutta halusi tehdä vanhemmalle kissalle ystävän, varmuudenvuoksi. Sarah ei halunnut lopettaa, joten kissan viereen hän piirsi uuden äidin. Ja uuden nallekarhun.

Isä tuli kotiin ja naapurin tyttö lähti. Sarah oli innoissaan uudesta piirrustuksestaan.
"Isä! Isä! Tule katsomaan mitä piirsin sinulle!"
Isä käveli yläkertaan ja kun hän häki Sarahin huoneen hän oli shokissa.
"Sarah! Ei! Mitä olet tehnyt ?!" Isä vaikeroi. He olivat vuokranneet talon, mutta heidän piti ostaa se Sarahin piirrustusten takia.
"Mitä? Etkö pidä niistä?" Sarah kysyi pettyneenää kun hän katsoi väriliituja lattialla.
"Sarah, mistä sait nuo väriliidut?" Isä kysyi suoraan.
"Päiväkodista," Sarah vastasi.
"Tuo ne tänne"

Sarah vei liidut isälleen ja isä polvistui.
"Sarah, varastaminen on väärin. Et voi tehdä sitä. En myöskään saa piirtää seiniin. Se on tuhmaa. Olet ollut tuhma tyttö, Sarah", hän torui.

Sarah alkoi melkein itkemään. Mutta hän muisti että hän oli iso tyttö ja nyökkäsi isälleen kun tämä lähti huoneesta.
Sarah istui lattialle ja kissa tuli hänen luoksensa. Sillä hetkellä, Sarah musti että toisen kissan jalasta oli tippunut jotain punaista, kun siihen oli osunut lasinsiru.
    Sarah otti kiinni vanhemman kissan kurkusta ja vikisi kunnes Sarah painoi sen kurkkua ettei se voinut tehdä ääniä enää. Sarah otti veitsen lattialta ja puukotti kissaa niin monta kertaa mahaan ja rintakehään kunnes se lakkasi liikkumasta.
    Hän päästi irti kurkusta ja jatkoi rintakehään puukottamista. Sarah huomasi että sen haavoista alkoi tulla verta ja hän nosti kuolleen kissan tyhjään muoviseen lelulaatikkoon, jotta väriä ei menisi turhaan. Sarah kosketti kissan rintakehää ja sai paljon verta käsiinsä.
"Hyvä kissa, kiltti kissa," Sarah sanoi hymyillen. Hän tiesi että kissa oli paremmassa paikassa. Se oli unessa.

Sarah alkoi maalaamaan kissansa verellä paperiin, koska hän ei saanut maalata seinälle. Sarah piirsi äitinsä ja alkoi itkemään. Sillä hetkellä isä koputti oveen.
"Et voi tulla sisään!" Sarah huusi ja isä ei avannut ovea.
"Sarah, olen pahoillani. Olin liian ankara. Onko kaikki hyvin?"

Sarah ajatteli hetken aikaa, sitten jatkoi maalaamista.
"Kyllä, olen menossa nukkumaan. Pesin jo hampaani! Olen paha tyttö," Sarah sanoi.
"Niin. Sinun äitisi opetti miten hampaat harataan", isä sanoi hymyillen, "No, en häiritse sinua enempää. Hyvää yötä, rakas."
"Hyvää yötä," Sarah sanoi.
 Kello oli noin kahdeksan illalla, melkein nukkumaanmenoaika. Sarah katsoi kuvaa jonka hän oli piirtänyt. Isä oli ollut ilkeä ja hän oli tarkoittanut mitä oli sanonut. Hän oli ollut tarkoituksella sellainen, vaikka Sarah halusi tehdä hänet vain onnelliseksi. Ja hänen ei olisi tarvinnut palauttaa väriliituja.

Sarah kömpi sänkyynsä ja painoi päänsä tyynyyn. Hän oli iso tyttö. Hän ei aikonut itkeä äitinsä takia. Silti, hän itki. Hän itki paljon, mutta hiljaa, toivoen ettei hänen isänsä kuulisi. Hän oli iso tyttö ja hän osasi harjata hampaansa itse. Ja käyttää hedelmäveitseä varovaisesti. Sitten, Sarah kohotti päänsä tyynystä kyyneliä poskillaan, miettien ilmettä hänen kasvoillaan.

"Olet hyvä piirtämään, Sarah... Haluaisitko piitää minut?" ääni sanoi hiljaa. Sarah ei nähnyt ketään huoneessa. Vain kissan joka 'nukkuu' lelulaatikossa.
"Haluaisin...mutta kuka sinä olet?"
"Etkö muista minua enää, Sarah?"
Se äiti. Sarah oli varma siitä. Hän nousi sängystään itkien.
"Isot tytöt eivät itke, Sarah. Olet iso tyttö, etkö vain?"
Sarah nyökkäsi.
"Tiedätkö miten voisit lopettaa itkemisen?"
Sarah mietti hetken ja katsoi ympäri huonetta. Hän huomasi peilin pöydällä, nosti sen ja katsoi itseään.
"Silmät...Silmät itkevät..." Sarah sanoi.
"Sitten ne pitäisi ottaa pois" ääni sanoi ja Sarah alkoi hymyillä.
"Tietenkin!" hän sanoi.

Sarah laski peilin sängylle ja nosti lusikan.
"Sopiiko tämä?" Sarah kysyi ja ääni hymisi myöntyvästi.
"Sattuuko se?" Sarah kysyi epäröiden.
"Älä huoli. Isot tytöt eivät ole peloissaan, vaikka se sattuisikin vähän," ääni kertoi. Äidin ääni.

Sarah työnsi lusikan silmäluomeansa vasten. Se sattui, mutta Sarah oli iso tyttö. Eikä se sattunut loppujen lopuksi niin paljon. Hän sai silmän kokonaan silmänsä alle ja otti silmän pois paikoiltaan.
"Haha. Miten saan sen irti?" Sarah mietti.
"Veitsi," Äidin ääni sanoi.
Sarah otti hedelmäveitsen ja leikkasi silmän valtimot irti ja silmä putosi lattialle. Sarahin kasvot ja vaatteet olivat veren peitossa.
"Ja toinen silmä, Sarah. Sitten olet iso tyttö! Ja sinun ei tarvitse itkeä enää koskaan!"

Sarah painoi lusikan toista silmäänsä vasten, paljon kovemmin kuin entisen kohdalla ja se tuli ulos helpommin kuin toinen.
Nyt hän näki vain pimeyttä. Hän leikkasi toisen silmän valtimot ja hymyili uudelle tyylilleen. Hän pystyi haistamaan veren.
"Olen nyt aivan punainen, vai mitä?" Sarah kysyi hymyillen.
"Kyllä. Kauniin, puhtaan punainen. Sinun punaisesi. Sinun lempivärisi," Äidin ääni sanoi. Sarah pudotti lusikan.
"Mutta... Olen piirtänyt jo kissat ja oravan. Ja puun ja liukumäen. Ja äidin ja minut. En ole piirtänyt vielä isää. Mistä saan lisää värejä? Hän otti väriliidut" Sarah sanoi nyyhkyttäen. Mutta hän ei kyennyt enää itkemään. Sarah oli ylpeä siitä.

"Isä on luultavasti jo nukkumassa stressin takia jonka eläinlääkärikäynti aiheutti."
"Mikä on stressi?"
"Se on vähän kuin väsyneenä oleminen", äidin äiti selitti ja  sokea Sarah nyökkäsi ja alkoi kävelemään pienillä jaloillaan kohti isänsä huonetta. Se oli huone vessan vieressä, joka oli Sarahin huonetta vastapäätä.
Sarah asetti kätensä seinälle, jotta hän tietäisi minne olisi menossa. Toisella kädellään hän kantoi veitseä. Sarah avasi oven. Oli pimeää. Täysin pimeää. Hän ei voinut nähdä mitään...
"Sarah, mikä on? Etkö saa unta?" Isä kysyi väsyneenä.
"Isä...minä..." Sarah aloitti. Hänen äänensä oli erilainen. Paljon synkempi kuin ennen. Se oli ennemminkin pienen pojan kuin tytön ääni.
"Sarah, onko sinulla kuiva kurkku?"

Sarah pudisti päätään ja käveli lähemmän isänsä sänkyä.

Käytävästä tuleva valo esti isää näkemästä tyttärensä kasvoja. Hän pystyi haistamaan jotain outoa, muttei ollut varma mitä. Sarah kömpi sänkyyn samalla kun isä yritti löytää valonkatkaisijaa. Kun hän löysi katkaisijan, hän painoi sitä, mutta tajusi välittömästi sen olleen virhe. Hän näki silmättömän tyttärensä jolla oli hullun hymy kasvoillaan ja verta kaikkialla kasvoissaan ja ruumiissaan.

"Isä...haluan piirtää...sinut!" Sarah sanoi ja kohotti päätänsä hieman. Sarahin isä oli shokissa ja yritti liikkua muttei kyennyt siihen.
Sarah puukotti häntä rintakehään ja vatsaan. Tismalleen 7 kertaa ja elämä hänen silmissään katosi. Verta alkoi valua hänen pyjamalleen.
"Sinun värisi on kaunis...isä..." Sarah kuiskasi.