sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Käänny vasemmalle

Rankkasade hakkasi auton ikkunaa Alecin ajaessa pimeää tietä jota valaisivat hänen autonsa etuvalot. Kirosanoja mutisten hän puristi auton rattia ja oli raivoissaan siitä että hänen pomonsa oli käskenyt häntä työskentelemään yön pikkutunneille asti, jonka takia hän joutui ajamaan kotiin yöllä sateella.
   Hän vihasi ajamista sateella. Se teki haastavasta ajamisesta kapeaa vuoristotietä jopa vielä vaarallisempaa, mutta hän oli selvinnyt siitä aijemminkin. Ja hän aikoi selvitä nytkin.

Yhtäkkiä Alec näki jotain joka sai hänet tekemään äkkijarrutuksen liukkaalla tiellä. Tien laidassa oli epätavallisen kalpea pikkuinen tyttö, joka seisoi juuri ja juuri ajokaistan ulkopuolella. Toivuttuaan säikytyksestä, hän rullasi ikkunan auki ja puhui tytölle.

"Hei! Sait minut säikähtämään! Mitä teet täällä sivuteillä yksin?" Alec kysyi ja yritti kuulostaa rohkaisevalta ja ystävällisemmältä kuin hän tunsi itsensä sillä hetkellä.

"Odotan," tyttö vastasi matalalla äänellä, melko karmivasti.
"Odotat? Mitä sinä odotat?" Alec kysyi hämmentyneenä.
"Bussia," hän vastasi yksinkertaisesti Alecin nojatessa ulos nähdäkseen vanhan ja ruostuneen bussikyltin parin  metrin päässä tytöstä. Sitä oli melkein mahdotonta lukeaa ruosteen ja rapistuneen maalin alta.
"En usko että bussi kulkee täällä enää. Asutko kaukana täältä? Voisin tarjota sinulle kyydin," Alec ehdotti.

Tyttö nyökkäsi ja mitään sanomatta avasi oven ja kiipesi etupenkille. Alec käynnisti auton. He ajoivat epämukavassa hiljaisuudessa pari kilometriä, kunnes tyttö rikkoi sen.

"Emme ole kaukana asuinpaikastani."
Alec katsoi ympärilleen.
"Oletko varma? Täällä ei ole yhtään tieviittoja tai maamerkkejä tai mitään..."
"Olen varma," hän vastasi.

Pari minuuttia myöhemmin, tyttö puhui jälleen.

"Asuinpaikkani on juuri edessä," hän sanoi hiljaa.
"Jos sanot niin," Alec mutisi, epävarmana siitä, menivätkö he oikeaan suuntaan.

Pian käännös oikealle tuli näköetäisyydelle.

"Käänny vasemmalle. Asuinpaikkani on vasemmalla, tyttö sanoi. Alec katsoi häntä oudoksuen.
"Tyttö, en usko että tiedät suuntiasi," Alec sanoi, silmäillen tyttöä. "Tuo käännös menee oikealle."
"Tiedän sen. Käänny vasemmalle," tyttö sanoi, kevyt vihan sävy äänessään.

Alec käänsi päänsä kohti tyttöä.

"En käänny vasemmalle! Anteeksi, muttet voi mitenkään elää tuolla alhaalla, se on vain rotko!" Alec sanoi vihaisena.

Tyttö käänsi päänsä ja heidän katseensa kohtasivat. Tytön katseessa oli vihaa ja hänen aijemmin jäänsiniset silmänsä olivat nyt aavemaisen liilat.

"Sanoin, KÄÄNNY VASEMMALLE!" hän kiljui.

Yhtäkkiä, ratti kääntyi itsestään ja auto tippui alas kielekkeeltä.

Alecin maatessa ruhjotussa autossa kuolemaisillaan, hän näki toisen auton rotkon pohjalla. Nuoren tytön ja hänen vanhempiensa ruumiit olivat auton sisällä.

5 kommenttia:

  1. Jaa eli Se tyttö sitten tappo miehen...kiva ��

    VastaaPoista
  2. Aika siisti tarina. Ja pelottava *_* kiitos tästä!

    VastaaPoista
  3. Mikähän tytön hengen motiivi oli ? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löytää syntipukki hänen vanhempiensa kuolemalle? :D

      Poista