Itänaapurin urbaanilegendoja

Musta Volga

1960- ja 1970-lukujen aikana urbaanilegenda kiersi Neuvostoliitossa. Kylmää sotaa käytiin tuolloin Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia vastaan, joten ihmiset olivat jo valmiiksi peloissaan. Pelkoa lisäsi tarina mustasta Volga-autosta, joka tarinoiden mukaan sieppasi lapsia kaduilta. Kyseinen automerkki oli käytössä vain ylemmillä luokilla ja virkamiehillä, olivathan Volgat noihin aikoihin kalleimpiin automerkkeihin lukeutuvia.

Kukaan ei koskaan kyennyt näkemään, kuka autoa ajoi. Huhut kertoivat, että autossa olisi nähty nunnia. Hurjimmat kertoivat itse Luciferin ajavan sitä. 

Jotkut väittivät, ettei autossa ollut lainkaan sivupeilejä; niiden tilalla sanottiin olevan valtavat paholaisen sarvet. Kerrottiin myös, että jos ei uskonut Volgan olevan lasten sieppausten takana, kuolisi seuraavan vuorokauden aikana.

Ivan Vassilin kirous

Ivan Vassili oli aikoinaan rahtilaiva, joka joutui oudon kirouksen kohteeksi. Kukaan ei osaa kertoa, mistä kirous alkoi ja kuljettiko laiva jotain rahtina, jota sen ei olisi todellakaan pitänyt.

Kaikki alkoi siitä, kun miehistön jäsenet alkoivat tuntea toistuvasti olonsa epämukavaksi laivassa. He kertoivat, että joku katselee heitä.

Eräänä yönä miehistö menetti hetkellisesti järkensä; he alkoivat jahtaamaan toisiaan ilman mitään syytä. Kaikki päättyi tuona pelottava yönä siihen, että eräs miehistön jäsenistä heittäytyi laidan yli kuolemaansa. Muutama päivä myöhemmin tuosta tapahtumasta kaikki toistui uudelleen ja toinen miehistön jäsen hyppäsi laidan yli.

Laivan ankkuroidessa satamaan, suurin osa jäljellä olevasta miehistöstä erosi tehtävistään. Tilalle palkattiin luonnollisesti uusi miehistö. Laivan seilatessa merellä kaikki tapahtui jälleen ja aivan kuten aikaisemminkin, kaksi miestä hyppäsi laidan yli. Näihin lukeutui myös laivan silloinen kapteeni.

Sama kuvio toistui useamman kerran ennen kuin tajuttiin, että ainoa tapa lopettaa tämä useita ihmishenkiä vaatinut kirous olisi polttaa laiva. Ja niin tehtiin; ihmiset hurrasivat katsoessaan, kun kirottu laiva paloi tuhkaksi.

Helvetin kaivo

Tarinan mukaan venäläinen tutkimusryhmä oli poraamassa maaöljyä ja muita luonnonvaroja tutkimuskäyttöön jossain päin Siperiaa. 

He löysivät jotain, mitä kukaan ei osannut järjellä selittää.

Kaikki meni aluksi kuten pitikin; maahan oli saatu porattua jo syvä reikä. Eräänä päivänä tutkijoiden  porauslaite oli yllättäen mennyt rikki. He huomasivat poranneensa jostain läpi; maa oli ontto sisältä ja  heidän poraamastaan reiästä säteili polttavan kuumaa ilmaa. He mittasivat lämpötilan parhaimmalla mahdollisella, raudasta tehdyllä mittarilla laskemalla sen reiän sisään. He näkivät jotain mahdotonta; mittarin lämpötila oli noussut yli tuhanteen asteeseen.

Tutkiessaan reikää ulkoisesti, he huomasivat, että reiästä kuului vaimeita ääniä. Ajatellen, että kyseessä oli maan liikehdinnästä aiheutuvia ääniä, he laskivat mikrofoneja alas. Tutkijat toivoivat, etteivät olisi koskaan erehtyneet tekemään sitä.

He kertoivat kuulleensa veren seisauttavaa kiljuntaa ja huutoja maan uumenista. Ihmisten huutoja. Lähimpänä kaiutinta ollut menetti järkensä. He tajusivat nopeasti, että olivat löytäneet Helvetin kaivon.

 Tsernobylin musta lintu

Lähes kaikki ovat varmasti kuulleet vuonna 1986 tapahtuneesta ydinvoimalaonnettomuudesta. Tuosta kauheasta tapahtumasta selvinneet, Pripyatin kaupungista evakoidut ihmiset kertovat, että juuri ennen onnettomuutta, saman vuoden huhtikuussa oli tapahtunut paljon outoja asioita; Ihmiset olivat alkaneet yllättäen näkemään pahoja painajaisia ja vastaanottivat uhkaavia puheluita. 

Useat ihmiset kertoivat nähneensä ennen onnettomuutta siivellisen humanoidimaisen olennon, jolla oli kirkkaan punaiset silmät. Jotkut jopa väittivät nähneensä sen onnettomuuden tapahtuessa, lentelemässä ydinvoimalan reaktorin yllä. Lintumainen olento sai lempinimekseen "Tsernobylin musta lintu", sillä niin monet ihmiset kertoivat nähneensä sen.

La Lechuza

La Lloronan legendan tavoin, La Lechuzan legenda on lähtöisin Meksikosta. Tarinoita tästä karmivasta olennosta on kerrottu jo 1700-luvun puolivälistä lähtien. Havaintoja on tehty erityisesti Meksikossa Chihuahuan, Coahuilan, Durangon, Nuevo Leonin ja Tamaulipasin alueilla. Myös Amerikassa, Teksasin Rio Grandessa on kerrottu useista havainnoista. Sana La Lechuza tarkoittaa pöllöä. Nimitys juontaa juurensa siitä, että kyseisen olennon on kerottu näyttävän ihmisen ja pöllön risteytykseltä, siipineen kaikkineen. Lechuzan on väitetty olevan yli kaksi metriä korkea ja sen siipien väliksi on kerrottu yli 4,5 metriä.

Tämän legendan alkujuurista on monta erilaista tarinaa. Ehkäpä tunnetuin kertoo, että Lechuza oli eläessään noituutta harjoittava nainen. Kylän asukkaat eivät olleet todellakaan innoissaan tällaisesta toiminnasta heidän asuinalueellaan ja näkivät ainoana ratkaisunaan noidan tappamisen. Lechuza ei kuitenkaan pysynyt kuolleena, vaan palasi takaisin kostamaan kyläläisille. Näiden tappaminen ei vielä hänelle kuitenkaan riittänyt, vaan hän jatkaa legendan mukaan edelleen kostoretkeään. Kerrotaan, että päivisi noita ottaa kauniin ja nuorekkaan naisen muodon ja iltaisin muuttuu pöllöä muistuttavaksi vanhaksi noidaksi, joka kykenee lentämään. 

Lechuza nappaa erään version mukaan lapsia mukaansa, koska vihaiset kyläläiset aikanaan tappoivat hänen lapsensa, koska tämä oli heidän mukaansa varastellut. Toinen versio kertoo, että eräs humalainen mies oli tappanut hänen lapsensa, jonka takia noita vainoaa etenkin humalaisia miehia baarien sulkemisaikojen jälkeen. Ehkä yksi erikoisimmista tarinoista kertoo, että Lechuza ei ole niinkään fyysinen, vaan psyykkinen vainoaja. Tarinan mukaan noita metsästää ihmisten negatiivisia tunteita mielen sisäisesti saaden niistä voimaa itselleen samalla kuihduttaen ihmisen loppuun.

Lechuzan uhreiksi valikoituvat yleisesti ottaen kaikki vauvasta vaariin. Useat ihmiset ovat kertoneet, että noita houkuttelee yön varjossa uhrejansa viheltelemällä kuin ihminen, ääntämällä kuin lintu tai jopa matkimalla vauvan itkua. Sanotaan, että jos noidan vihellykseen vastaa viheltämällä, Lechuza tulee välittömästi piilostaan ja vien mukanaan. Toisinaan noita saattaa jättää ulko-oveen tai ikkunaan raapimisjälkiä, joka siis kertoo, että olet valikoitunut tämän seuraavaksi uhriksi.

Voiko tältä noidalta siis suojautua lainkaan? Kyllä, jos on legendaan uskominen. Jos oven yläpuolelle ripustaa köyden, johon on solmittu tismalleen 7 solmua, suojaa se sinua noidalta.  Lechuza on myös haavoittuvainen rukoukselle. Jos lausut espanjalaisittain La Magnifica-nimisen rukosen sekä etu- että takaperin, Lechuza jättää sinut rauhaan. Myös eräs kikka, suolan ja chilijauheen seos, karkottaa noidan tiehensä kun tätä heitetään sillä kasvoihin.

Aina Lechuzan kohtaaminen ei kuitenkaan johda kuolemaasi, sillä sen näkeminen voi myös ennustaa jotain tulevaa katastrofia kuten tsunamia, tulvaa tai tornadoa. Lechuzan sanotaan myös pystyvän vaikuttamaan säähän.

The Big Book Of Texas Ghost Stories-kirjassa kerrotaan eräästä hyytävästä kohtaamisesta Lechuzan kanssa. Tarinan mukaan miesporukka oli seurannut La Lechuzaksi olettamaansa suurta linnunomaista oliota ammuskelen tätä kohti tappamistarkoituksella. He kuitenkin kadottivat jossain vaiheessa olion ja luovuttivat jahdin suhteen. Seuraavana päivänä he olivat palanneet tuonne samaiseen paikkaan ja olivat löytäneet vanhan naisen ruumiin roikkumasta puun oksalta. He olivat varmoja, että kyseessä oli La Lechuza.

Olipa legenda totta tai ei, se kulkeutuu sukupolvelta toiselle tarinan muodossa vuodesta toiseen. Ole kuitenkin varuillasi jos kuulet Lechuzan kutsuvan sinua pimeyden keskeltä.

Japanilaisia urbaani legendoja osa 2

LUE ENSIMMÄINEN OSA TÄÄLTÄ!

Aka Manto (Red Cloak)

Jos et ole koskaan ollut japanilaisen koulun vessassa, ole onnellinen. Ne ovat karmivimpia paikkoja maan päällä. Aka Manto on henki, joka kummittelee wc-tilojen viimeisimmässä kopissa. Kun olet vessassa, ääni kysyy sinulta haluatko punaista vai sinistä paperia. Jos vastaat punaista, Aka Manto paloittelee sinut. Jos vastauksesi on sinistä, sinut kuristetaan. Jos vastauksesi on jokin muu väri, maa allasi aukeaa ja valkoiset kädet vetävät sinut helvettiin. Sanotaan, että oikea tapa päästä pois tilanteesta on kieltäytyä paperista. Melko yksinkertaista, eikö?

Hikiko-San

Hikikon kerrotaan olleen epäonnekas ja surullinen tyttö, jonka vanhemmat pahoinpitelivät tätä sekä fyysisesti että psyykkisesti. Väkivalta nuorta tyttöä kohtaan oli välillä jopa niin rajua, että se aiheutti tälle pysyviä vammoja. Hikikon luokkatoverit eivät tunteneet empatiaa, vaan kiusasivat tytön ulkonäköä koulussa päivittäin. Opettajat eivät tehneet mitään estääkseen kiusaamista ja he olivat myös jostain syystä erityisen tiukkoja Hikikoa kohtaan, joka muun muassa sai vähemmän vapautuksia opiskelun suhteen verrattuna luokkatovereihinsa.

Eräänä päivänä Hikikon kävellessä kotiin koulusta, hän löysi matkallaan kissanpennun. Hän päätti ottaa suloisen pennun huolehdittavakseen ja vei sen erääseen autiotaloon. Joka ikinen päivä Hikiko kävi tunnollisesti ruokkimassa kasvattiaan ja piti tätä turvassa pienessä pahvilaatikossa.

Koitti kuitenkin päivä, jolloin Hikikon kiusaajat huomasivat muutoksen ennen niin surullisessa tytössä, joka näytti nyt silminnähden iloiselta ja onnelliselta. Kiusaajat päättivät seurata koulun jälkeen Hikikoa ja selvittää, mikä teki tytöstä niin iloisen.

Seuraavana päivänä Hikikon mennessä jälleen pentunsa luokse, oli se poissa. Pahvilaatikon pohjalla oli lappu, jossa luki; "Jos haluat nähdä kissasi elossa, tule heti koulun parkkipaikalle."

Hikiko saapui hädissään parkkipaikalle ja näki, että hänen kissansa oli sidottuna opettajan auton takapuskuriin. Samalla hetkellä opettaja, huomaamatta kissaa, käynnisti auton. Hikiko syöksyi suojelemaan kissaa ja tarrasi kiinni köydestä. Opettaja lähti ajamaan tytön roikkuessa köydessä. Hän suojasi ruumiillaan kissaa. Matka oli kestänyt jo jonkin aikaa, kunnes opettaja huomasi mitä perässä roikkui. Opettajan pysäyttäessä auton, kissanpentu oli edelleen elossa, mutta Hikiko oli kuollut vammoihinsa.

Kolme päivää surullisen onnettomuuden jälkeen, kolme Hikikon kissan siepannutta oppilasta löytyi yllättäen kuolleena. Uskotaan, että Hikikosta tuli kostonhimoinen henki, joka liikkuu japanilaisten koulujen läheisyydessä ja rankaisee kiusaajien lisäksi myös viattomia ihmisiä. 

Sanotaan, että ollessaan elossa Hikikon nimi oli Sadako ja että Ringu-elokuvan insipraation lähteenä toimii juurikin tämä legenda.

Violetti peili

Violetti peili, tai murasaki kagami, on yksi Japanin tunnetuimmista legendoista. Sanotaan, että jos muistat sanat "murasaki kagami" japaniksi siihen saakka kun täytät 20-vuotta, sinut kirotaan tai kuolet. 

Legendan mukaan eräs tyttö oli sairaalassa heikentyneen immuunijärjestelmänsä vuoksi. Hänen kuntonsa oli niin heikko, että oli joutunut viettämään suurimman osan teinivuosistaan sairaalasängyn pohjalla.

Eräänä päivänä tytön vanhemmat antoivat tälle arvokkaan käsipeilin. Tyttö piti peilistä todella paljon ja ihailikin itseään siitä päivittäin. Tapahtui kuitenkin jotain outoa; tyttö päätti yhtäkkiä maalata peilin violetilla. Miksikö? Tyttö kertoi, että hänelle oli tullut yllättäen pakottava tarve maalata peili, violetti ei edes ollut hänelle mieluinen väri.

Tyttö päätti hangata maalin pois kuitenkaan onnistumatta siinä. Hänen rakastamansa peili oli pilalla.

Hänen ainoan ilon aiheensa ollessa pilalla, tyttö masentui ja hänen sairautensa näytti vain pahentuvan. Mikään hoito ei tehonnut ja lääkärit olivat ymmällään. Tytön vanhemmat halusivat piristää tätä ja ostivat uuden peilin, olihan hän ollut edelliseenki  niin kiintynyt. Uusi peili ei kuitenkaan kiinnostanut tyttöä samalla tavalla kuin edellinen.

Kerrotaan, että tyttö oli pidellyt viimeisenä hetkenään peiliä kädessä ja toistanut sanaa "violetti peili" yhä uudelleen ja uudelleen ennen kuolemaansa. Tyttö oli kuollessaan vain 19-vuotias ja olisi täyttänyt 20-vuotta vain muutamaa päivää myöhemmin.

Tuosta kyseisestä hetkestä lähtien, nuo kaksi sanaa ovat olleet kirotut. Kuoleman lisäksi niiden lausumisesta voi aiheutua suurta epäonnea.

Noh-maski

Nämä kyseiset maskit ovat olleet perinteisesti käytössä japanilaisissa teattereissa. Jotkut uskovat, että niillä on yliluonnollisia voimia. Maskit kuvastavat surullista ja iloista naamaa yhtäaikaa, riippuen kulmasta josta niitä katsotaan. Jos maskin erehtyy viemään kotiinsa, sen sanotaan imevän kaiken mahdollisen negatiivisen energian omistajastaan. Ajan saatossa ne imaisevat ihmisen sielun kokonaan sisälleen ja onneton sielu joutuu toiseen ulottuvuuteen, joka on täynnä kärsimystä.

Kunekune

Vuoden 2003 tienoilla ihmiset alkoivat kertomaan oudoista näköhavainnoista heidän puutarhoissaan ja riisipelloilla. He kuvailivat näkemäänsä valkoisena humanoidina. Muutamat ovat kertoneet nähneensä sitemmin Kunekune-nimen saaneen olennon jopa vetten päällä. Se näyttää useimmiten heiluvan tuulessa, vaikka ei tuulisi lainkaan.

Legendan pelottava osuus tulee tässä; jos satut näkemään Kunekunen, käänny välittömästi. Älä mene sen lähelle tai missään nimessä ainakaan kosketa sitä. Kerrotaan, että jos menee sen lähelle, menettää järkensä lopullisesti. Jos koskee sitä, koittaa välittömästi kuolema. Kukaan ei tiedä mikä olio on tai mistä se tulee, mutta parhaimmaksi keinoksi välttyä karulta kohtalola on olla huomioimatta sitä.

Inunaki-kylä

Kyseessä on mysteerinen pieni kylä, joka on täysin eristetty muista kylistä, kaupungeista ja itseasiassa koko Japanista. Kylälle johtavalla tiellä on portti, jossa on erilaisia varoituskylttejä. Yhdessä niistä muun muassa lukee "Japanin lait eivät päde täällä". Kylän olemassaolosta kiistellään edelleen. Kerrotaan, että kylän asukkaat harjoittavat kannibalismia ja insestiä ja että porttien toisella puolen murhat ovat osana tavallista elämää. Elektronisia laitteita siellä on turha edes yrittää käyttää, sillä ne eivät tule toimimaan. Sanotaan, että monet ovat lähteneet etsimään kylää, mutta eivät ole koskaan palanneet takaisin.

Japanilaisia urbaanilegendoja

Tominon Helvetti
Tämä suosittu japanilainen legenda on runosta nimeltä "Tomino's Hell". Sanotaan, ettei runoa saisi lukea ääneen koskaan. Runon on kirjoittanut Yomota Inuhiko ja se on kirjassa nimeltä "The Heart Is Like A Rolling Stone". Se ilmestyi myös Saizo Yason runokokoelmassa vuonna 1919. Ei ole varmuutta siitä, miten runoon liittyvät uskomukset saivat alkunsa, mutta varoitus "Jos luet tämän runon ääneen, kauheita asioita tapahtuu." antaa sellaisen vaikutelman, että runon yhteyteen olisi liitetty jonkinlainen kirous.

Runoon liittyvä tarina oli aikoinaan todella suosittu 2ch -nimisellä foorumilla, jonne ihmiset lähettivät kuvia ja videoita runoon littyen. He halusivat näyttää rohkeutensa muille ja lukea runoa ääneen. Jotkut käyttäjät kertoivat, ettei mitään ollut tapahtunut. Toisaalta taas monet eivät koskaan palanneet foorumille kertomaan tuloksista. Jos aijot lukea runon ääneen, lue se mieluummin japaniksi kuin englanniksi.

Pääset lukemaan runon TÄSTÄ.

Inunakin kylä

Inunakin kylä on täysin eristäytynyt muista Japanin kylistä ja kaupungeista. Edes paikalliset eivät löydä paikkaa helposti, joka saa useat epäilemään, onko kylää edes olemassa. Kerrotaan, että kylän ulkopuolella on kyltti jossa lukee "Japanin perustuslaki ei ole voimassa täällä". Sanotaan myös, että kylän asukkaat harjoittavat päivittäin kannibalismia ja insestiä, sekä tappavat ihmisiä. Jostain syystä elektroniset laitteet eivät toimi ollenkaan alueella ja monet ihmiset, jotka ovat matkustaneet tutkimaan kylää eivät ole koskaan palanneet takaisin.

Matsuen linna

Hitobashira

Hitobashira tarkoittaa "ihmispylvästä". Tämä kyseinen legenda sai alkunsa muinaisessa Japanissa. Ihmiset uskoivat, että jumalille täytyi tehdä uhrauksia, jotta heidän rakennuksensa pysyisivät vankkoina. Uskottiin myös, että jumalat alkaisivat suojelemaan rakennuksia, joiden puolesta uhraukset oli tehty. Mutta mitä nämä uhraukset sitten olivat? Ihmiset muun muassa muurasivat elävältä uhreja rakennusten rakenteisiin ja pylväisiin. Nämä väkivaltaiset kuolemat johtivat siihen, että viattomien uhrien sielut jäivät sidoksiin paikkoihin, joiden vuoksi nämä oli uhrattu.

Yksi kuuluisimmasta tarinoista liittyen kyseiseen legendaan kertoo Matsuen linnasta, joka rakennettiin 1600-luvun alussa. Paikallisten mukaan linnan kiviseinämä romahti useaan otteeseen rakennusvaiheessa. Rakennusmiehet uskoivat, että ihmispylväs auttaisi asiaa ja he päättivät mennä etsimään sopivaa henkilöä paikallisilta Bon-festivaaleilta. He valitsivat nuoren ja kauniin naisen, kaappasivat hänet ja sulkivat seinän sisälle. Tämän jälkeen he kykenivät saamaan rakennuksen valmiiksi ilman seinän romahtamista. Sanotaan, että naisen levoton sielu jäi vaeltamaan linnassa sen valmistumisen jälkeen.

Okiku-nukke

Kerrotaan, että 17-vuotias poika nimeltä Eikichi Suzuki osti nuken vuonna 1918. Hän oli ollut kiertelemässä tunnetun ostoskadun, Tanuki-kojin liikkeitä ja päättänyt ostaa nuken 2-vuotiaalle sisarelleen Okikulle. Tyttö rakasti nukkeaan ja leikki sillä päivittäin, mutta yllättäen seuraavana vuonna hän sairastui ja kuoli. Perhe asetti nuken talon alttarille ja rukoili Okikun puolesta jokainen päivä.

Vain muutama kuukausi myöhemmin outoja asioita alkoi tapahtumaan. Nuken hiukset alkoivat kasvamaan ja useat kertovat, että nukke saattoi liikkua itsestään silloin tällöin. Ihmiset väittivät, että Okikun henki oli riivannut nuken. Nukke nimettiin Okikuksi tytön mukaan.

Suzukin perhe muutti Sakhaliin ja he päättivät lahjoittaa Nuken Mannenjiin. Sitä on säilytetty Mannenjin temppelissä Japanissa vuodesta 1938 lähtien. Hiusten kasvulle ei ole löytynyt selitystä ja temppelin mukaan nuken hiukset leikataan säännöllisesti. Eräs tutkija jopa kertoi, että nuken hiukset ovat tismalleen samanlaiset kuin lapsilla.

Jinmenken

Jinmenken on jälleen yksi legenda Japanista, joka on liikkunut ihmisten keskuudessa vuosisatoja. Jinmenkenit ovat yksinkertaisesti sanottuna koiria, joilla on ihmisen kasvot ja niiden kerrotaan osaavan puhua.

Ne, jotka ovat väittäneet nähneensä kyseisen olennon kertovat, että se näyttää kaukaa katsottuna tavalliselta koiralta, mutta läheltä katsottuna sillä on ihmisen kasvot. Jinmenkenit eivät ole ystävällisiä, sillä niiden sanotaan joko solvaavan tai hätistävän ihmisiä pois luoltaan puhuessaan.

Erään tarinan mukaan ravintolan kokki oli viemässä roskia ravintolan takapihalla sijaitsevaan roskakoriin. Hän huomasi, että kulkukoira oli penkomassa ruuantähteitä, jotka oli aiemmin viety sinne. Hän yritti ajaa koiran pois, mutta koira vain katsoi miestä ihmisen kasvoillaan ja tokaisi "Jätä minut rauhaan."

Jinmenkenien näkemisen uskotaan ennustavan pahaa ja niitä syytetään usein onnettomuuksista ja katastrofeista. Jotkut legendat kertovat, että Jinmenkenit ovat liikenne-onnettomuuksien uhrien henkiä, jotka ovat uudelleensyntyneet koirina. Toisten mukaan taas nämä kyseiset oliot ovat pahojen henkien riivaamia. Villeimmissä tarinoissa Jinmenkenit ovat ihmisen ja koiran risteytymiä, jotka luotiin biologisessa kokeessa. Ne kuitenkin onnistuivat pakenemaan laboratorioista ja vaeltavat nyt pitkin Japanin katuja.

10 kuuluisaa haamukuvaa

10. Lordi Combermeren haamu
Tämän valokuvan Combermeren luostarin kirjastosta otti Sybell Corbet vuonna 1891. Miehen hahmo istuu tuolissa vasemmalla. Hänen päänsä, oikea kätensä ja ylävartalonsa pystyy selvästi erottamaan kuvasta. Sanotaan että mies on Lordi Combermeren haamu.

Toinen varakreivi Lordi Combermere kuoli 1891, kun hän jäi yhden Lontoon ensimmäisen moottorilla toimivan taksin alle. Kun Sybell Corbet otti ylläolevaa kuvaa, Lordi Combermeren hautajaiset olivat meneillään 4 kilometrin päässä kirjastosta.

9. Toys R Us -haamu

Tämä infrapunakuva on otettu paranormaali-tutkimuksen aikana Toys R´ Us:in lelukaupassa Sunnyvalessa, Kaliforniassa. Mies, joka nojaa hyllyä vasten ei kuulunut tuktkimusryhmään. Muissa kuvissa kyseinen mies ei näyttäytynyt.

8. Piilossa oleva Cowboy

Vuonna 1996 Ike Clanton (pukeutuneena cowboy-asuun) halusi ystävänsä ottavan kuvan hänestä kun hän seisoi Boothillin hautuumaalla kuuluisassa Tombstonen kaupungissa Arizonassa. Kun Clanton näki kuvan, hän huomasi miehen taustalla joka ei ollut siellä kuvan ottamishetkellä.

Clanton kiinnostui tästä ja yritti kuvata saman tilanteen uudelleen ystävänsä kanssa, joka meni seisomaan taustalle. He huomasivat että taustalla olijan jalkojen täytyisi näkyä kuvassa, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut alkuperäisessä otoksessa. Kuva on vielä nykyäänkin mysteeri.

7. Nuori tyttö ikkunassa

Kuvan otti Tony O'Rahilly Wem Town Hallissa Shropshiressa, Englannissa kun halli oli tulessa. Rakennuksessa ei ollut ketään, vaikka tässä kuvassa nuori tyttö on ikkunan luona. Kuvaa tutki tohtori Vernon Harrison, Royal Photographic Societyn edellinen presidentti. Harrison arveli ettei kuvaa oltu käsitelty ja oli siten aito.

Vuonna 1677, nuori tyttö nimeltään Jane Churn sytytti vahingossa olkikaton tuleen kynttilällä. Monet kylän vanhoista puutaloista paloivat samalla. Useat ihmiset uskovat että hänen haamunsa on kummitellut alueella siitä lähtien ja todistajat väittävät nähneensä hänet monissa tulipaloihin liittyvissä tapaturmissa vuosien saatossa. Kuvassa esiintyvä haamu on hänen, jos on puheisiin uskominen.

6. Corroboree Rockin henki

Kuvan otti Reverend R.S. Blance Corroboree Rockin lähistössä, Australiassa vuonna 1959. Tässä kuuluisassa kuvassa näkyy nainen joka pitelee käsiään kasvojaan vasten ja tuijottaa kaukaisuuteen.

5. Bachelor's Groven Madonna

Kuva on otettu elokuun 10. päivä vuonna 1991 Ghost Research Societyn paranormaaleiden tukimusten aikana Grove Cemeteryllä, joka on lähellä Midlothianin esikaupunkialuetta Illinoisissa.

4. Freddy Jackson

Yläpuolella on Royal Air Forcen laivueen tavallien ryhmäkuva, mutta kuvan ottamisen jälkeen tajuttiin ettei kyseessä ollut mikään tavallinen kuva. Yhden miehen takana seisoi kaksi päivää kuvan ottamista ennen menehtynyt Freddy Jackson.

Jackson oli  Royal Air Forcen mekaanikko ja palveli H.M.S. Daedalusissa. Hän oli ollut työskentelemässä ja kuoli tapaturmassa joka liittyi lentokoneen potkuriin. Jackson ei antanut kuolemansa haitata vaan näyttäytyi ryhmäkuvassa kaksi päivää myöhemmin. Useat miehistä vahvistivat että kuvan taustalla olevat kasvot kuuluivat Jacksonille.

3. Takapenkin nainen

Tämä kuuluisan haamukuvan on ottanut vuonna 1959 Mable Chinnery. Kun Mable oli vieraillut äidinsä haudalla, hän kääntyi ottamaan kuvan miehestään joka odotti autossa. Mable ei odottanut näkevänsä kuollutta äitiään takapenkillä.

2. Portaikon haamu

Kuvan otti vuonna 1966 Ralph Hardy National Maritimen museon Queen's Housessa, Englannissa. Hardy, eläkkeellä oleva pappismies, aikoi ottaa kuvan ainoastaan vaikuttavasta portaikosta, mutta sai kuvaansa myös kaapuun pukeutuneen hahmon joka käveli portaita pitkin.

Asiantuntijat tutkivat alkuperäistä negatiiviä, ja vakuuttuivat että kuvaa ei ollut käsitelty. Ihmiset ovat kertoneet nähneensä selittämättömiä hahmoja ja kuulleet askelia portaikosta vuosia aikaisemmin ja myöhemmin kuvan ottamisen jälkeen.

1. The Brown Lady

Raynham Hallin Brown Lady, kummittelee toistuvasti taloa Nortfolkissa, Englannissa. Tämä on maan kuuluisin kummitus, pääasiassa sen takia että "Brown Lady" on saatu filmille. Kuvan ottivat Country Life -lehden kuvaajat, jotka olivat Raynham Hallissa kuvaamassa portaikkoa.

Rukouksia

Minulla oli ongelmia nukkumisessa, sillä kävin läpi "Kanashibaria", melkeinpä jokainen yö. Luulen että suurin syy siihen oli se, että olin vasta muuttanut edellisestä asunnostani nykyiseeni. Halusin asua hieman laadukkaamassa asunnossa jotta kehtaisin kutsua ystäviäni kylään. Uudessa asunnossani ei ollut mitään vikaa, paitsi "Kanashibari".

Kanashibari on ilmiö jossa kehosi on halvaantunut. Se on melko yleistä Japanissa, jossa monet ovat sanoneet kokeneensa tämän.
Sanotaan että sen aiheuttaa yliluonnolliset voimat...

Kanashibari tuli pahemmaksi ja ymmärsin että jokainen kerta kun kehoni meni tunnottomaksi maatessani sängyssä, kykenin näkemään jonkun seisomassa huoneen nurkassa.
En voi liikkua tai puhua, voin vain liikuttaa silmiäni ja tuijottaa nurkkaan. Se on mies ja hän ei ole tästä maailmasta.
Hän seisoo ja tuijottaa minua.

Ensimmäiseksi olin ärsyyntynyt ja peloissani tästä "kummituksesta", mutta sitten tajusin ettei hän tee mitään. Hän vain aiheuttaa Kanashibarini ja tuijottaa.
Sitten vaivun takaisin uneen ja herään seuraavana aamuna.

Luulin hänen olevan harmiton, mutta kaikki muuttui kuukausien päästä. Kehoni oli heikko ja painoni oli tippunut koska olin menettänyt ruokahaluni. Hiukseni alkoivat harventua ja silmieni ympärillä oli aina tummat renkaat. Kun menin vanhempieni luokse viikonloppuna, äitini pakotti minut menemään sairaalaan. Lääkärit eivät löytäneet mitään epätavallista, joten kerroin hänelle kummituksesta joka oleilee uudessa asunnossani.

Hän oli raivostunut.
Me menimme yhdessä temppeliin ja kerroin munkille tarinani. Hän käski minun rukoilla Kanashibarini aikana. Sen sijaan että ajattelisin miten voisin nukahtaa uudelleen, minun täytyisi rukoilla mielessäni.

Namudaidabutu.. ne ovat rukoukseni sanat.

Kun menin takaisin asunnolleni, tunsin kylmän vireen. Tuntui kuin joku olisi todella vihainen siitä että olin ollut poissa pari päivää. Ennen kummitus ei ollut uhka minulle. Vähitellen tajusin että hän saattaisi olla enemmänkin kuin miehen haamu.

Sinä yönä, Kanashibarini tapahtui uudelleen. Heti sillä hetkellä kun kehoni halvaantui, näin kummituksen huoneen nurkassa. Oletin että se pysyisi nurkassa kuten aina, mutta selvisi että näin ei kävisi tälläkertaa...
Se otti askeleen, sitten toisen.....
Kun se oli tarpeeksi lähellä pystyin näkemään  sen kasvot.

Hänen kasvoissaan oli jotain todella väärää...
Hänen kasvonsa olivat täynnä raivoa. Näytti kuin hänen sisällään olisi mielipuolinen kiihko.

Aloin rukoilemaan niin nopeaa kuin vain kykenin.
Namudaidabutu, Namudaidabutu, Namudaidabutu...
Jatkoin ja jatkoin.

Kummitus näytti huomaavan että rukoilin.
Se alkoi väännellä kasvojaan ja päästi ulos karjaisuja kuin se olisi tuskissaan.
Minuutin jälkeen se oli poissa.

Jatkoin rukoilemista vielä pari kertaa mutta sitten ymmärsin että kaikki oli kunnossa.
Sitten kuulin

"Luuletko että rukoileminen auttaa?"

Sanat tulivat vierestäni, ja niitä seurasi matala nauru.
Pyörryin.
Seuraavana aamuna muutin pois asunnosta.
En palaa sinne enää koskaan.

Vierailu

Opiskelija päätti vierailla erään ystävänsä luona. Hän oli innoissaan koska ei ollut nähnyt tätä pitkään aikaan. Kun hän pääsi ystävänsä luokse, opiskelija huomasi tämän makaamassa sängyssä peiton alla. He puhuivat jonkin aikaa ja opiskelija huomasi ystävänsä käyttäytyvän todella oudosti. Kun hän teki lähtöä, hänen ystävänsä sanoi yhtäkkiä "et voi lähteä!" hänen äänensä oli vaativa ja kasvot totiset.

"Miksi?" opiskelija kysyi.
"Hän ei anna sinun lähteä," hänen ystävänsä vastasi pelokkaalla äänellä.
"Hän?" opiskelija kysyi, katsoen ympärilleen. "Kukä hän?" Hän ei nähnyt ketään huoneessa heidän lisäkseen.
"Jos lähdet, hän seuraa ja tappaa sinut," hänen ystävänsä sanoi.

Opiskelija tuijotti ystäväänsä epäuskoisesti. Hän näki ystävänsä vilkuilevan kahden vaatekaapin suuntaan huoneen nurkkaan. Opiskelija seurasi ystävänsä katsetta, katsoen vaatekaappien väliin ja väre kulki pitkin hänen selkäänsä.

Siellä, kahden vaatekaapin välissä, hän näki kalpean naisen tuijottamassa häntä.

Halloweenin uskomukset

Halloweenin on uskottu polveutuvan erittäin vanhasta Samhain festivaalista jolloin juhlittiin kelttiläistä uuttavuotta (lokakuu 31). Tätä festivaalia myöhemmin muunsi kristillinen käsitys, sillä sitä ei nähty paholaisen päivänä vaan "All Hallows" tai "All Saints Day", eli pyhäinpäivän aattona, ja vuosien saatossa sen nimeksi muovautui halloween.

Englannissa halloweenia juhlittiin, ja paikoitellen myös yhä juhlitaan pukeutumalla naamioihin, ennustamalla, poimimalla omenoita suulla ämpäristä ja sytyttämällä lyhtyjä. Nykyään se on hauskanpidon ja leikkien ilta joka on muunneltu amerikkalaiseen tyyliin.
Halloween nähtiin taikojen iltana sillä ihmisten odotettiin suojelevan niiden avulla itseään pahoilta voimilta. Kyseisenä iltana jokainen matka talon ulkopuolelle piti tehdä ennen auringonlaskua ja paras tapa suojata itsensä oli kantaa leivänpalaa jonka päälle oli ripoteltu suolaa, koska suolan uskottiin suojelevan noidilta.
Uskottiin että pihlajalla oli maagisia voimia, jotka koottii puusta kaiverrettuun ristiin ja sitä kannettiin kädessä tai se kiinnitettiin hevosen suitsiin. Tämä perinne on yhä käytössä joillakin ihmisillä Somersetissa (Englannin lounaisosassa). Uskottiin myös että kylien ovet piti lukita tänä kyseisenä yönä jotta yliluonnolliset voimat eivät päässeet talon sisälle ja jääneet sinne ikuisiksi ajoiksi. Ihmiset eivät olleet ainoita jotka tarvitsivat suojelua vaan myös talon karja, jonka vuoksi talliin jätettiin palava kynttilä yöksi suojelemaan eläimiä.

Useissa halloweeniin liittyvissä perinteissä uskottiin usein että se oli aikaa jolloin kyettiin tapaamaan henkiä/kummituksia ja se oli niiden ainut mahdollisuus tavata omaisia ennenkuin talvi tulee. Se on myös tärkeä ilta joissakin noitakalentereissa, joka selittää ehkä myös sen miksi halloweenia sanotaan vuoden aavemmaisimmaksi yöksi.
Vanhoissa yhteisöissä se oli yö jona meediot ja mielikuvitukselliset ihmiset kykenivät näkemään aaveen kävelemässä maan päällä. Silloin monet taikauskot olivat jopa suuremmassa roolissa kuin normaalisti sillä pitihän pahat voimat ja henget pitää loitolla ja taata kaikkien elämälle valoisa tulevaisuus.
Perinteisesti kaikista yleisimmät asiat joita uskottiin kohtaavan sinä iltana olivat noidat, velhot ja taikurit. Esi-isämme tunnetaan siitä että heillä oli erilaisia rituaaleja ja uskomuksia joilla he suojelivat itseään niiltä. Lokakuun 31 päivän ja marraskuun 1 päivän aikana näitä uskomuksia kunnioitettiin paljon enemmän kuin nykyään, sillä halloweenin uskottiin olevan päivä jolloin paholainen on vahvimmillaan ja jokainen ihminen tarvitsee enemmän suojelua.

Yhdysvaltain vanhassa formaatissa maalaisyhteisöissä keskityttiin rovioiden polttamiseen sillä tulen uskottiin olevan suurin peloke pahaa vastaan. Kuten keskikesän iltana jona ihmiset tapaavat tulen ympärillä ja kantavat soihtuja ja veisuavat, rituaalissa karkoitettiin paha ja kutsuttiin hyviä henkiä auttamaan taistelussa pahaa vastaan jotta heidän perheensä ja peltonsa selviäisivät pitkän talven yli.

1800-luvulle asti Lancashiressä (Yhdysvallat) harjoitettiin tapahtumaa nimeltä "Lating" tai "Lighting the Witch". Ihmiset tapasivat nummilla ja kävelivät kynttilät kädessä ympäriinsä kello 23:00-00:00 välisenä aikana. Jos kynttilät paloivat tasaisesti, nähtiin se merkkinä siitä että ihmiset olisivat turvassa seuraavan vuoden ajan. Jos kynttilä sammui (sanottiin että noita puhalsi sen), uskottiin sen olevan paha enne.
Vanha uskomus Irlannista paljastaa että jos kuulet askeleita pimeässä takaasi halloweenina, sinun ei pitäisi katsoa taaksepäin sillä uskottiin että askeleet kuuluivat yhdelle kuolleista joka seuraa sinua. Jos käännät kasvosi heihin päin liityt pian heidän joukkoonsa.

Itkevä Poika taulun kirous

Legenda tämän maalauksen takana on hyvin julma. Tarina alkaa vuoden 1985 liepeillä, kun useiden outojen tulipalojen ketju levisi ympäri Englantia. Kun talojen rauniot tutkittiin, ainut ehjänä jäljelle jäänyt esine oli maalaus pienestä pojasta, jonka poskia pitkin valui kyyneleitä ja joiden määrä lisääntyi aina tulipalon sattuessa. Voisiko tämä olla vain sattumaa?

Totta tai tarua, Sun-lehti kertoi jutussaan miten kaikki talossa olleet tavarat olivat tuhoutuneet maalausta lukuunottamatta. Useita kopioita tästä samaisesta taulusta liikkui ympäriinsä ja kaikilla niistä näytti olevan samat vaikutukset. Koti ja kaikki tavarat sen sisällä tuhoutuivat täysin mutta maalauksessa Itkevästä Pojasta ei näkynyt merkkiäkään siitä, että se olisi ollut tulipalossa.

Sanomalehti alkoi saada puheluita ihmisiltä ympäri Englantia ja heillä oli samankaltaisia tarinoita kerrottavanaan Itkevä Poika taulusta. Yksi henkilö joka soitti Sun-lehteen oli Dora Mann Mitcham joka sanoi "Vain kuusi kuukautta sen jälkeen kun olin ostanut taulun, taloni paloi maantasalle tulipalossa. Kaikki maalaukseni paloivat, paitsi taulu Itkevästä Pojasta." Kuukausi tarinoiden julkaisemisen jälkeen, Sun-lehti antoi lukijoilleen mahdollisuuden tuoda heidän Itkevä Poika maalauksensa heille jotta ne poltettaisiin ja niiden kirouksesta päästäisiin eroon. Kaikki maalaukset jotka tuotiin lehden toimitukseen poltettaviksi paloivat ja kaikki iloitsivat siitä.

Tarina kuitenkin jatkuu. Itkevä Poika maalauksia on löytynyt hiiltyneistä kodeista 1985 luvulta asti, joista viimeisin löytyi 1988.

Kukaan ei tiedä varmaksi kuka on maalannut taulun ja mistä hän sai idean maalata itkevän pojan. Huhut ja tarinat liikkuvat yhä sen ympärillä. Fakta on että jos löydät kauniin maalauksen surullisesta, itkevästä pojasta, ole varuillasi.