Rukouksia

Minulla oli ongelmia nukkumisessa, sillä kävin läpi "Kanashibaria", melkeinpä jokainen yö. Luulen että suurin syy siihen oli se, että olin vasta muuttanut edellisestä asunnostani nykyiseeni. Halusin asua hieman laadukkaamassa asunnossa jotta kehtaisin kutsua ystäviäni kylään. Uudessa asunnossani ei ollut mitään vikaa, paitsi "Kanashibari".

Kanashibari on ilmiö jossa kehosi on halvaantunut. Se on melko yleistä Japanissa, jossa monet ovat sanoneet kokeneensa tämän.
Sanotaan että sen aiheuttaa yliluonnolliset voimat...

Kanashibari tuli pahemmaksi ja ymmärsin että jokainen kerta kun kehoni meni tunnottomaksi maatessani sängyssä, kykenin näkemään jonkun seisomassa huoneen nurkassa.
En voi liikkua tai puhua, voin vain liikuttaa silmiäni ja tuijottaa nurkkaan. Se on mies ja hän ei ole tästä maailmasta.
Hän seisoo ja tuijottaa minua.

Ensimmäiseksi olin ärsyyntynyt ja peloissani tästä "kummituksesta", mutta sitten tajusin ettei hän tee mitään. Hän vain aiheuttaa Kanashibarini ja tuijottaa.
Sitten vaivun takaisin uneen ja herään seuraavana aamuna.

Luulin hänen olevan harmiton, mutta kaikki muuttui kuukausien päästä. Kehoni oli heikko ja painoni oli tippunut koska olin menettänyt ruokahaluni. Hiukseni alkoivat harventua ja silmieni ympärillä oli aina tummat renkaat. Kun menin vanhempieni luokse viikonloppuna, äitini pakotti minut menemään sairaalaan. Lääkärit eivät löytäneet mitään epätavallista, joten kerroin hänelle kummituksesta joka oleilee uudessa asunnossani.

Hän oli raivostunut.
Me menimme yhdessä temppeliin ja kerroin munkille tarinani. Hän käski minun rukoilla Kanashibarini aikana. Sen sijaan että ajattelisin miten voisin nukahtaa uudelleen, minun täytyisi rukoilla mielessäni.

Namudaidabutu.. ne ovat rukoukseni sanat.

Kun menin takaisin asunnolleni, tunsin kylmän vireen. Tuntui kuin joku olisi todella vihainen siitä että olin ollut poissa pari päivää. Ennen kummitus ei ollut uhka minulle. Vähitellen tajusin että hän saattaisi olla enemmänkin kuin miehen haamu.

Sinä yönä, Kanashibarini tapahtui uudelleen. Heti sillä hetkellä kun kehoni halvaantui, näin kummituksen huoneen nurkassa. Oletin että se pysyisi nurkassa kuten aina, mutta selvisi että näin ei kävisi tälläkertaa...
Se otti askeleen, sitten toisen.....
Kun se oli tarpeeksi lähellä pystyin näkemään  sen kasvot.

Hänen kasvoissaan oli jotain todella väärää...
Hänen kasvonsa olivat täynnä raivoa. Näytti kuin hänen sisällään olisi mielipuolinen kiihko.

Aloin rukoilemaan niin nopeaa kuin vain kykenin.
Namudaidabutu, Namudaidabutu, Namudaidabutu...
Jatkoin ja jatkoin.

Kummitus näytti huomaavan että rukoilin.
Se alkoi väännellä kasvojaan ja päästi ulos karjaisuja kuin se olisi tuskissaan.
Minuutin jälkeen se oli poissa.

Jatkoin rukoilemista vielä pari kertaa mutta sitten ymmärsin että kaikki oli kunnossa.
Sitten kuulin

"Luuletko että rukoileminen auttaa?"

Sanat tulivat vierestäni, ja niitä seurasi matala nauru.
Pyörryin.
Seuraavana aamuna muutin pois asunnosta.
En palaa sinne enää koskaan.