Haju

Pariskunnalla oli nuori poika. Jopa ennen kuin heidän poikansa oli syntynyt, pariskunnalla oli kireät välit. Vuosien kuluessa äiti ja isä tappelivat kaiken aikaa. He riitelivät yhä useammin ja puhuivat avioerosta. Lopulta he pysyivät yhdessä vain lapsensa takia, mutta tappelut jatkuivat ja niistä tuli yhä väkivaltaisempia. Niihin aikoihin kun heidän poikansa täytti 5-vuotta, vanhemmat olivat alkaneet vihata toisiaan.

    Eräänä iltana, sen jälkeen kun he olivat vieneet lapsensa nukkumaan, äiti ja isä ajautuivat pahaan tappeluun. Isä oli suuren raivon vallassa ja tappoi vaimonsa. Kun hän tuli järkiinsä ja ymmärsi mitä oli tehnyt, hän raahasi vaimonsa ruumiin autotalliin ja nosti sen autonsa takakonttiin. Sitten hän ajoi vuorille ja pimeyden suojassa nosti naisen ruumiin olalleen ja kantoi sen läheiseen soiseen rämeikköön. Mies heitti ruumiin haisevaan liejuun ja katsoi sen uppoamista.

    Kun aamu alkoi sarastaa, hän palasi kotiin ja siivosi suihkuhuoneen. Hän ei saanut millään pois rämeikön hajua, vaikka jynssäsi lattiaa kauan. Hän nukkui pari tuntia ja herätessään alkoi miettimään mitä kertoisi pojalleen. Hän päätti kertoa pojalle että hänen vaimonsa oli mennyt sisarensa luokse joksikin aikaa. Kuitenkin, kun hänen nuori poikansa tuli aamupalalle, poika ei maininnut mitään äidistään. Hän vain tuijotti isäänsä hiljaa.

    Mies pystyi yhä haistamaan mudan hajun. Hän otti ilmanraikastimen ja alkoi suihkuttamaan sitä ympäri taloa toivoen, että se peittäisi hajun. Haju sai hänet voimaan pahoin.

    Muutama tunti kului ja poika oli katsomassa televisiota olohuoneessa. Isä sai epämiellyttävän tunteen mahassaan. Aina, kun hän meni olohuoneeseen hän huomasi, että poika tuijotti häntä kiinnostunut ilme kasvoillaan. Se sai hänet hermostuneeksi ja vainoharhaiseksi. Ehkä poika tiesi mitä oli tapahtunut. Ehkä poika oli kuullut jotain. Jos hänen poikansa tiesi mitä hän oli tehnyt, ehkä pojankin täytyisi kuolla.

Isä käveli huoneeseen jossa hänen poikansa yhä katsoi televisiota.

"Onko sinulla jotain kysyttävää?" Hän sanoi.

Poika ajatteli hetken ennenkuin vastasi, "Kyllä...."

"Liittyykö se äitiisi?" isä kysyi.

"Kyllä...." poika sanoi.

"Mietit varmaan missä äitisi on," isä sanoi.

"En", sanoi poika. "Mietin miksi äidin kasvot ovat niin kalpeat ja miksi olet kantanut häntä selässäsi koko päivän."