Squidwards Suicide (Jalmarin itsemurha)

Haluan aloittaa sanomalla että jos haluat vastauksen tarinan lopussa, valmistaudu pettymään. Tähän ei ole olemassa vain yhtä vastausta.

Olin työharjoittelijana Nickelodeon vuonna 2005 animaatioinnin tukintoani varten. Minulle ei tietenkään maksettu mitään, mutta sain lisäetuja opiskelujeni ulkopuolella. Aikuisille harjoittelupaikkani ei olisi luultavasti iso juttu, mutta suurin osa lapsista sekoaisi jos saisi mahdollisuuden päästä studiolle.

Nyt, kun olen työskennellyt elokuvien leikkaajien ja animaattoreiden kanssa, saan katsauksen uusista jaksoista päiviä ennenkuin ne ilmestyvät. Menen suoraan asiaan antamatta liian paljon turhia yksityiskohtia. He olivat tehneet vasta elokuvan Paavo Pesusienestä ja koko henkilökunnalta oli jotenkin loppunut luovuus joten heiltä kesti kauempaa aloittaa tuotantokausi. Mutta aloituksen viivästyminen kesti kauempaa myös toisista syistä. Jakson 4 kanssa oli ongelmia jotka alkoivat useita kuukausia sitten.

Minä ja kaksi muuta harjoittelijaa olimme editointihuoneessa johtavien animaattoreiden ja äänten editoijien kanssa muokkaamassa viimeistä osaa jaksosta. Saimme kopion jonka piti olla "Fear of a Krabby Patty" ja keräännyimme ruudun ympärille katsomaan. Kopio ei ollut vielä lopullinen versio jaksosta, joten editoijat vaihtoivat usein jakson nimen tilalle jonkinlaisen "sisäpiirivitsin" kuten "Miten seksi ei toimi". Niissä ei ole yleensä mitään erityisen hauskaa, mutta silti tirskumme niille aina. Joten kun näimme jakson otsikon "Jalmarin itsemurha" emme ajatelleet sen olevan muuta kuin sairas vitsi.

Yksi harjoittelijoista nauroi otsikolle. Happy-go-lucky musiikki alkoi soida kuten tavallista. Tarina alkoi Jalmarista, joka harjoitteli soittamaan klarinettiiaan. Kuulimme Paavo Pesusienen nauramassa ulkopuolella taloa ja jolloin Jalmari lopettaa ja käskee Paavoa olemaan hiljaa. Jalmarilla on konsertti sinä iltana ja hänen täytyy harjoitella. Paavo hyväksyy tämän ja menee tapaamaan Santa Sannaa Patrickin kanssa. Kuplat täyttävät ruudun ja näemme Jalmarin konsertin lopun. Tässä kohden jakso alkaa kääntymään huonompaan suuntaan.

Jotkut nuotit toistavat itseään pari kertaa, mutta hahmojen äänet eivät. Kun Jalmari lopettaa soittamisen, yleisöstä kuuluu muminaa ennenkuin he alkavat buuaamaan. Se ei ollut normaalia animaatioiden buuausta joka on yleistä tässä kyseisessä ohjelmassa, vaan pystyit kuulemaan selvästi sen pahantahtoisuuden. Seuraavaksi kuvataan Jalmaria koko ruudun täydeltä ja hän näyttää selvästikin pelokkaalta. Kuva pyyhkäisee yleisön läpi jossa Paavo Pesusieni seisoo keskellä, myöskin buuaten, joka on todella outoa häneltä. Se ei ole kuitenkaan oudoin asia. Kaikilla on hyvin realistiselta näyttävät silmät. Hyvin yksityiskohtaiset. Ne eivät kuitenkaan selvästikään olleet oikean ihmisen silmiä. Pupillit olivat punaiset. Katsoimme harjoittelijoiden kanssa toisiamme, ilmiselvästi hämmentyneinä, mutta koska emme olleet jakson käsikirjoittajia, me emme kyseenalaistaneet sen soveltuvuutta lapsille vielä.
    Kuva siirtyy Jalmariin joka istuu sänkynsä laidalla näyttäen surkealta. Hänen ikkunansa ulkopuolella näkyy yötaivas, joten kohtaus ei ole kovin kauaa konsertin jälkeen. Outo asia on, ettei kuulu mitään ääntä. Kirjaimellisesti ei mitään. Jalmari vain istui siellä, räpsytellen silmiään hiljaisuudessa 30 sekunnin ajan. Sitten hän alkoi nyyhkyttää hiljaa. Hän laittoi lonkeronsa silmiensä päälle ja itki hiljaa minuutin ajan, jolloin tausta äänet alkoivat kuulua hieman selvemmin.
    Näyttö alkaa hitaasti kohdistua hänen kasvoihinsa. Hänen nyyhkytyksensä kovenee, ja muuttuu yhä vihantäyteisemmäksi ja surulliseksi. Kuva särähtää hieman parin sekunnin ajan jonka jälkeen se palautuu normaaliksi. Tuulen ääni voimistuu ja rankistuu, aivan kuin jossakin olisi kohoamassa myrsky. Äänet, kuten Jalmarin nyyhkyttäminen kuulostavat hyvin realistisilta, aivankuin ne eivät tulisi kuulokkeista, vaan siltä kuin kuulokkeet olisivat reikiä, joista ääni kantautuisi toiselta puolelta. Vaikka studio haluaa että äänet ovat laadukkaita, he eivät osta tarvikkeita joilla saisivat tuotettua niin hyvän äänenlaadun.
    Tuulen äänen ja nyyhkytyksen lisäksi kuuluu hyvin etäistä naurulta kuulostavaa ääntä. Se ei kestänyt paria sekuntia enempää joten oli erittäin hankalaa erottaa naurun ääni kaikista muista äänistä jotka nauhalla kuuluivat (me katsoimme jakson kahdesti, joten anteeksi jos kuulostan liian yksityiskohtaiselta, mutta minulla oli aikaa ajatella niitä). 30 sekunnin jälkeen, näyttö sumeni ja muuttui. Jotain välähti näytöllä, aivan kuin yksi osa videota olisi korvattu.
    Editori pysäytti videon ja kelasi taaksepäin osa osalta. Se, mitä näimme oli kauheaa. Videolla välähtänyt kuva oli kuva kuolleesta lapsesta. Lapsi ei voinut olla 6-vuotta vanhempi. Kasvot olivat ruheilla ja veriset, toinen silmä roikkui hänen poskellaan. Hänellä ei ollut muita vaatteita kuin alushousut ja hänen mahansa oli leikattu raa'asti auki. Sisäelimet olivat hänen vierellään maassa. Lapsi makasi jalkakäytävällä jonkin tien juurella.
    Kaikista pelottavinta oli, että kuvassa näkyi kuvan ottajan varjo. Kuvassa ei ollut mitään poliisien tutkintaan liittyvää aineistoa kuten merkkejä todisteista, keltamustaa varoitusnauhaa... Kuvan kuvakulma oli myös liian huono käytettäväksi poliisin todistusaineistona. Vaikutti siltä että kuvan ottaja olisi vastuussa lapsen kuolemasta. Me olimme tietenkin kauhuissamme, mutta jatkoimme jakson katsomista ajatellen, että välähtänyt kuva oli vain sairas pila.

Näyttö vaihtui takaisin Jalmariin, joka nyyhkytti vieläkin, kovemmin kuin ennen ja vain puolet hänen ruumiistaan oli näkyvissä. Nyt hänen kasvoistaan ja silmistään kuitenkin valui jotain, joka oli ilmeisesti verta. Veri oli myös tehty erittäin realistisen näköiseksi, ja tuntui siltä että jos sitä koskettaisi, saisit sitä sormiisi.
    Tuuli kuulosti nyt myrskytuulelta joka puhalsi metsän lävitse; kuului jopa puiden oksien katkeilemista. Nauru, joka oli hyvin matala, kesti kauemmin ja sitä kuului yhä useammin. 20 sekunnin jälkeen, näyttö muuttui jälleen ja siinä välähti kuva.
    Editori oli vastahakoinen kelaamaan videota takaisin, me kaikki olimme, mutta tiesimme mitä täytyi tehdä. Kyseinen kuva oli pienestä tytöstä, joka ei ollut ensimmäistä lasta vanhempi. Hän makasi mahallaan, ja hänen hiussolkensa olivat verilammikossa hänen vieressään. Tytön vasen silmä roikkui myös poskella, ja hän oli alasti lukuunottamatta alusvaatteita. Hänen sisäelimensä oli kasattu pinoon selän päälle, jota pitkin kulki syvä viilto. Ruumis oli jälleen kadulla ja kuvan ottajan varjo näkyi, hyvin samanlaisessa muodossa ja koossa kuin edellisessäkin kuvassa. Minun täytyi taistella oksennusta vastaan ja yksi harjoittelijoista, ainut nainen huoneessa, juoksi ulos. Jakso jatkui.
    Noin 5 sekunnin jälkeen siitä kuin toinen kuva oli välähtänyt, Jalmari oli hiljeni, ja niin tekivät myös muutkin äänet, kuten kohtauksen alussa. Hän laittoi lonkeronsa syliinsä ja hänen silmänsä olivat jälleen erittäin realistiset. Niistä valui verta ja ne olivat täysin punaiset. Hän vain tuijotti näyttöä, aivankuin katsoisi jakson katsojia. Noin 10 sekunnin jälkeen hän alkoi nyyhkyttää, mutta tälläkertaa hän ei peittänyt silmiään. Ääni oli kova ja läpitunkeva. Kaikista järkyttävintä oli se, että hänen nyyhkytyksensä seasta kuului kiljuntaa.
    Kyyneleitä ja verta valui hänen kasvojaan pitkin vuolaasti. Tuulen ääni palasi takaisin, ja niin teki myös matala nauru. tätä kesti kauan aikaa.
    Editoija kelasi takaisin jälleen. Näytölle ilmestyi kuva pojasta, joka oli samanikäinen kuin kaksi edellistä lasta, mutta tällä kertaa jokin oli erilaista. Kaikki sisäelimet oli vedetty ulos mahaan leikatusta haavasta, oikea silmä roikkui poskella verta valuen. Editoija jatkoi. Oli vaikea uskoa, mutta seuraava kuva oli sama, mutta siinä oli jotain eriä. Editoija meni seuraavaan, sama juttu. Hän meni takaisin ensimmäiseen kuvaan ja eteni ne nopeampaa kuin ennen. En kestänyt enää, vaan oksensin lattialle animaattorin ja äänieditoijien tuijottaessa ruuttua järkyttyneinä. 5 kuvaa eivät olleet erilaisia, vaan samasta tilanteesta otettuja. Kun editoija oli kelannut videot nopeampaa, kuvat muuntautuivat ikäänkuin videoksi. Näimme käden nostavan hitaasti sisäelimet ulos, jolloin lapsen silmät seurasivat käden liikettä.

Editoija käski meitä lopettamaan, hänen täytyi soittaa ohjelman tekijälle, jotta tämä näkisi jakson. Herra Hillenberg saapui 15 minuutissa paikalle. Hän oli hämmentynyt siitä miksi hänet oli kutsuttu joten editoija vain jatkoi jaksoa. Ensimmäiseksi näkyi pari kohtausta jossa kuului pelkästään kiljumista, jonka jälkeen kaikki äänet pysähtyivät. Jalmari vain tuijotti katsojaa, 3 sekunnin ajan. Kohtaus loppui nopeasti ja matala ääni sanoi "TEE SE" ja näimme Jalmarin ottavan käteensä haulikon. Hän laittoi haulikon välittömästi suulleen ja vetäisee liipaisinta. Realistisen näköistä verta ja aivoja roiskuu seinään ja sängylle hänen takanaan, Jalmari lentää taaksepäin voimalla. Jakson viimeiset 5 sekuntia kuvaavat hänen ruumistaan sängyllä. Jalmarin toinen silmä roikkuu silmäkuopan ulkopuolella. Sitten jakso loppuu.
    Herra Hillenburg on tietenkin vihainen kaikesta tästä. Hän vaati saada tietää miten näin on päässyt käymään. Monet lähtivät huoneesta tässä vaiheessa, joten meitä oli vain kourallinen katsomassa jaksoa uudelleen. Jakson uudelleen katsominen sai sen vain painautumaan paremmin päähäni ja aiheuttamaan minulle kauheita painajaisia. Kadun sitä että jäin.
   Ainut selitys, mitä pystyimme ajattelemaan oli, että joku piirtämis-studion ketjusta oli muokannut jaksoa. CTO kutsuttiin paikalle tutkimaan tapahtumaa. Aineiston analysointi paljasti, että jakson päälle oli kuin olikin editoitu uutta materiaalia. Editointi oli tapahtunut vain 24 sekuntia aijemmin kun me olimme alkaneet katsomaan sitä. Kaikki editointiin liittyvät laitteet tutkittiin tuntemattomien ohjelmien varalta. Myös laitteisto tutkittiin, sillä ajattelimme että editoinnista kulunut aika ei voinut olla mahdollinen ja kone saattoi näyttää ajan jotenkin väärin, mutta mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei löytynyt. Me emme tiedä mitä sinä päivänä tapahtui, ei kukaan muukaan.
    Välillä välähtäneistä kuvista oli myös erillinen tutkimus, mutta mitään ei selvinnyt. Ketään kuvissa olleista lapsista ei tunnistettu, ja yhtään todistusaineistoa ei saatu kerättyä kasaan. En ole koskaan uskonut selittämättömiin tapahtumiin, mutta nyt kun olen kokenut jotain sellaista jolle en voi keksiä järjellistä selitystä, uskon niihin.