Tiny Teri

Hänet tunnettiin nimellä Tiny Teri. Tämä johtui luultavasti siitä että hän oli 16-vuotias, melko lyhyt tyttö. Monet ihmiset luulivat häntä ensinäkemältä 12-vuotiaaksi.
    Theresa Lair, tai Tiny Teri, oli nyt lukion ensimmäisellä luokalla. Kukaan hänen ystävistään ei ollut tullut samaan kouluun hänen kanssaan, vaan Teri oli yksin koko ensimmäisen päivän. Seuraavana päivänä hän sai oudon tunteen...Sellaisen kuin joku katselisi häntä. Hänen katsoessaan ympärilleen siellä ei kuitenkaan ollut ketään. Teri katsoi jälleen eteenpäin ja vietti loppupäivän koulussa.
    Seuraavana päivänä asiat näyttivät menevän huonompaan suuntaan. Joka ikisellä oppitunnilla hän tunsi tuijotuksen ja tuntui siltä kuin jonkun silmät porautuisivat hänen selkäänsä. Ja joka ikisellä kerralla kun hän katsoi taakseen, kukaan ei ollut siellä, sillä hän istui aivan luokan perällä ja oppilas, joka hänen takanaan istui oli uppoutunut muistiinpanojensa kirjoittamiseen. Aina, kun hän kääntyi takaisin opettajaan päin tunne palasi. Se sai hänet vainoharhaiseksi...eikä hän pitänyt siitä yhtään. Sen sijaan että hän olisi kertonut jollekin asiasta, hän vain piti sen sisällään. Hän kuvitteli vain kaiken, hän oli vain nukkunut huonosti... Niin, sitä sen täytyi olla...hän ottaa torkut päästyään kotiin...
    Ensimmäinen viikko koulussa meni nopeampaa kuin Teri luuli. Oli valoisa sunnuntaiaamu ja hän oli hyvin innoissaan, sillä hän tapaisi läheisen ystävänsä Willin. Ehkäpä hän oli vainoharhainen sen takia, ettei hänellä ollut ystäviä joiden kanssa viettää aikaa.
    Hän saapui Willin talon luokse ja meni iloisesti koputtamaan ovea. Hetken odottamisen jälkeen Will avasi oven ja virnisti.

"Teri!" Hän hihkaisi ja halasi ystäväänsä.
"No mutta mitä kuuluu kaunotar. Näytät tooodella hyvältä." Hän sanoi iskien silmää virnistellen. Will alkoi nauramaan holtittomasti.
"Oi Teri. On niin mukavaa nähdä jälleen! Mitä haluaisit tehdä tänään?"
"Mitä ikinä tahdot, olen valmis kaikkeen!" Teri sanoi, yhä sama typerä virne kasvoillaan.
"Okei, no..." Will mietti hetken.
"Jospa menisimme kävelylle? Tiedäthän, nopea lenkki puiston ympäri. Tuntuu että siitä on ikuisuus kun viimeksi vietimme yhdessä aikaa."
"Kuulostaa hyvältä, sinun jälkeesi rouva." Teri kumarsi, päästäen Willin menemään ohitseen. Will nauroi ystävälleen ja otti mukaansa avaimet ja puhelimen. Sen jälkeen he kävelivät yhdessä puistoon.

Vaikka Teri vaikutti onnelliseltaa ja pirteältä kuten aina, Will huomasi että hän oli....herkempi kuin yleensä. Teri oli aina niin rento ja menevä ihminen, mutta...nyt Teri tarkkaili ympäristöään enemmän. Will halusi kysyä oliko kaikki hyvin, mutta unohti koko asian kun he pääsivät perille puistoon.
    He kiikkuivat keinuissa, liukuivat liukumäissä ja käyttäytyivät kuin normaalit lapset. Vaikka he tekivät kaikkea tätä, Teri ei ollut aivan täysin mukana leikeissä vaan tarkkaili. Hän oli vainoharhaisimmillan vaikka olikin Willin kanssa, ja hänestä tuntui kuin oli kauhea virhe edes tavata ystäväänsä. Tarttuisiko hänen vainoharhaisuutensa myös Williin? Entä jos hän ei kestäisi sitä? Teri todella toivoi ettei näin kävisi...Hän ei halunnut että hänen ystävänsä joutuisi johonkin..johonkin psykoosiin hänen takiaan.

Ennenkuin tytöt huomasivatkaan, heidän täytyi erota ja palata koteihinsa. Teri oli huolissaan siitä, että Will joutuisi kävelemään yksin kotiin, muttei antanut sen näkyä vaan peitti huolen hymyllä.
"Tänään oli niin hauskaa! Meidän pitäisi nähdä huomenna!"
"Totta, voisit tulla käymään minun luonani ja voisimme pelata pelejä. Äiti ja isä aikovat mennä huomenna kirkkoon, joten voimme tehdä mitä ikinä haluamme muutaman tunnin ajan!"
Nyt Teri oli todella huolissaan. Will aikoi siis olla yksin kotona? Hän ei aikonut antaa minkään satuttaa ystäväänsä.
"Hyvä on, tulen luokseksi heti huomenaamulla!" Teri sanoi.
"Kuulosta hyvältä, nähdään huomenna!" Will huikkasi ja lähti kävelemään kotiin. Hän oli luultavasti vain kuvitellut että Teri vaikutti jotenkin oudolta.

Samalla aikaa Teri alkoi saavuttaa rajojaan. Hän oli kyllästynyt siihen kusipäähän joka seurasi häntä. Hän ei voinut juurikaan nukkua tai olla viittä minuuttia ilman, että hänen täytyisi katsoa taakseen. Ja tieto siitä, että Will tulisi olemaan yksin kotonaan parin tunnin ajan ei helpottanut hänen oloaan. Siispä Teri palasi nopeasti kotiinsa ja yritti parhaansa mukaan nukahtaa, mutta vainoharhaisuus ja huoli hänen ystävästään alkoivat olla liikaa. Teri sulki silmänsä ja upotti kasvonsa tyynyyn.
"Nuku Teri, nuku!!" Hän sanoi itselleen vihaisesti. Siitä ei ollut hyötyä, vaikka hänen ovensa ja sälekaihtimensa olivat kiinni, hän tunsi yhä että joku katseli häntä. Hän ei enää kestä kauaa, huomenna Teri aikoo kertoa Willille...
    Teri oli uupunut jälleen yhdestä yöstä ilman unta. Hänen silmiensä aluset olivat tummat ja hän näytti täysin sotkuiselta. Hän otti pikaisen suihkun ja vaihtoi vaatteensa, eikä näyttänyt enää yhtä pahalta. Väsyneeltä hän kuitenkin näytti.

Teri vetäisi päälleen takkinsa, otti puhelimen ja lähti kävelemään Willin talolle. Tunne lähti pois hetkeksi, mutta palasi, kun hän oli puolimatkaassa. Hänen nopea kävelytahtinsa hidastui, kun hänen puhelimensa tärisi taskussa. Hän pysähtyi paikoilleen ja katsoi puhelintaan. Hän oli saanut tekstiviestin Williltä...
Teri nielaisi ja painoi OK. Hänen rintaansa puristi kun tekstiviesti tuli näytölle.
    Viesti oli kirjoitettu nopeasti ja siinä oli sekaisin numeroita ja kirjaimia, mutta Teri kykeni erottamaan kaksi sanaa: 'soita' ja 'poliisi'. Sitten se iski häneen. Terin silmät laajenivat ja hänen kävelytahtinsa muuttui juoksuksi kun hän näppäili numerot 9-1-1.
"9-1-1 Mikä hätänä?"
"Hei, ystäväni on pulassa, teidän täytyy auttaa häntä!!"
"Kultaseni, sinun täytyy rauhoittua, mikä ystävälläsi on hätänä?"
"Luulen että joku on murtautunut hänen taloonsa, en tiedä!! Olkaa kilttejä ja lähettäkää poliisi hänen talolleen! Osoite on Evergreenin Bulevardi 7164! Kiirehtikää!" Ennenkuin nainen ehti sanoa sanaakaan, Teri sulki puhelun ja juoksi niin nopeasti kuin kykeni Willin talolle. Kun hän pääsi perille, hänen sydämensä hyppäsi kurkkuun. Väliovi oli kiinni, mutta etuovi oli selällään.

Teri ryntäsi sisään, sydän hakaten ja hän meni heti Willin huoneeseen. Hän jähmettyi paikalleen, haukkoen henkeään. Kyyneleet alkoivat valua hänen silmäkulmistaan. "Will... WILL!!" Hän itki, kaatuen polvilleen ystävänsä viereen, joka oli raiskattu...ja ammuttu päähän. Hänen silmänsä olivat täyttyneet kauhusta, silmät olivat sumuisat ja hänen haavoistaan pursusi verta. Kyyneleet sokaisivat hänen näkönsä ja hän vain itki itkemistään, ja hänen mielentasapainonsa oli järkkymässä. Aluksi hän kielsi kaiken. Tämä ei ollut totta..Se ei voinut olla. "Ei ei ei! Will, onhan tämä vitsi? Se on vain harjoitus halloweenia varten? Niinhän? Wi-Will...?" Hän tuijotti Willin ruskeisiin silmiin. Eilen ne olivat täynnä elämää...ja nyt..."Ei..ei!! WILL!!" Hän huusi ja vetäisi ruumiin lähelleen. Hän oli luvannut Willille suojella tätä...ja hän epäonnistui. Teri epäröi ja sulki Willin silmät kädet täristen.
    "Hänen kanssaan oli hauskaa..." Terin koko ruumis jähmettyi ja hän tunsi aseen takaraivossaan."Mutta meidän katseemme olivat ensin sinussa. Me päätimme että kun hän on kuitenkin yksin, me voisimme pitää hänelle seuraa ennenkuin tulemme tapaamaan sinua. Ja nyt...on sinun vuorosi. Nouse ylös" Teri ei liikkunut hetkeen, vaan puristi Willin kättä kovaa. Sitten hän tunsi että ase kolahti uudelleen hänen päähänsä ja hän nousi ylös kädet täristen, tuijottaen hänen ystävänsä veristä ruumista. Kaikki se veri ja Willin ruumis saivat hänen mielenterveytensä heikkenemään yhä enemmän ja enemmän, kunnes sitä ei ollut enää jäljellä.
    Hän lupasi suojella Willia ja hän epäonnistui...Nyt hän tulisi olemaan seuraava.. Hänen kiihtynyt hengityksensä vaihtui raskaaksi ja vihaiseksi. Teri saattoi kuolla tänään, mutta hän ei aikoinut sallia sitä ennenkuin ottaisi edes yhden raiskaajista mukaansa, jos ei kaikkia.

He maksaisivat... he todellakin maksaisivat.
"Poliisit ovat tulossa! Tuo pieni huora soitti varmasti hätäkeskukseen." Sanoi toinen ääni, mies, hieman nuorempi kuin se joka oli osoittanut häntä aseella.
"No, meidänhän täytyy siis rangaista häntä siitä, vai mitä?"
Asemies otti tukon Terin hiuksia käteensä ja raahasi hänet talon takapihalle. Teri alkoi kiroamaan mielessään sitä että Willin talon takana oli metsä. Se ei ollut suuri, mutta tarpeeksi suuri siihen että sinne pystyi eksymään. Hän muisti ne ajat kun hän ja hänen ystävänsä leikkivät siellä...
    Suru oli muuttumassa hitaasti vihaksi, raivoksi, kostonhaluksi. Kun he jatkoivat Terin raahaamista metsään poliisiautojen sireenien soidessa, hän mietti tapaa jolla pistäisi roistot maksamaan. Hän tiesi mitä he aikoisivat tehdä, hän tiesi mitä he ajattelivat juuri tällä hetkellä ja Teri aikoi varmistaa että he eivät nauttisi ajastaan hänen kanssaan. Hänet heitettiin maahan ja kolme miestä kerääntyivät hänen ympärilleen avaten housujaan.
    "Leikitään pientä leikkiä." Yksi sanoi, ällöttävä virne kasvoillaan. "Se on nimeltään piiri pyörii prostitoidun ympärillä." Miehet alkoivat nauramaan Terin ollessa paikallaan, luoden vihantäyteisiä katseita asemieheen. Hän ei tuntenut enää kuolemanpelkoa, hän ei pelännyt mitään, hän oli liian vihainen välittääkseen.  Heidän virneensä pilkkasivat häntä kun he hitaasti alkoivat raiskata häntä.

"Joukkoraiskaus ja murha-ketju on vihdoin tullut loppuunsa. Yksi todistava kertoo nähneensä kaksi epälyttävää miestä menemässä nuoren tytön asuntoon illalla ja soittaneensa heti poliisille. Heidät saatiin kiinni ja he ovat nyt vankilassa ja tulevat olemaan siellä pitkän aikaa. Saimme juuri lisätietoa tapahtuneesta; joukko lapsia löysi Theresa Lairin ruumiin purosta läheltä puistoa. Tämä kolmeviikkoinen etsintä on vihdoilleen päättynyt."

"Tämä on typerä idea, meidän ei pitäisi tehdä tätä!"
"Ei niin, entä jos joku zombi tulee ja syö meidän kasvomme?"
"Älä ole typerä!" Sanoi Sam Adam. Hän, Marcus ja Peter vaeltelivat halloween-yönä ympäriinsä metsässä, joka sijaitsi autioituneen Willin talon takana. Yksi heistä kantoi lapiota, toinen taskulamppua. "Zombeja ei ole olemassa!"
"Mitä me sitten teemme täällä?!"
"Muistathan sen vanhan miehen joka asuu naapurissani?"
"Herra Williamsin? Eikö hän olekin hullu?"
"Vain hieman. Kuitenkin, törmäsin häneen eräänä päivänä ja hän puhui minulle arvokkaista esineistä jotka oli piilotettu tänne!"
"Mitä?! Oletko tyhmä tai jotain?!" huudahti Marcus.
"Miksi uskoisit jotain vanhaa kääkkää joka ei osaa käydä edes vessassa yksin?! Me olemme tässä pelottavassa metsässä koska joku vanha hullu mies puhui sekavia?! Sinä saat tehdä tämän kyllä yksin!" Hän sanoi, heittäen lapion yhdelle pojista.
"Marcus on oikeassa, en aijo tehdä tätä myöskään. Tämä paikka on karmiva." Sanoi Peter ja astui Marcuksen vierelle.
"Te molemmat olette pelkureita." ivasi Adam.
"Meidän karkkipussimme voisivat olla jo täynnä jos emme olisi tulleet tänne HALLOWEEN YÖNÄ." Marcus sanoi laittaen kätensä puuskaan.
"Te olette vain peloissanne siitää että joku kummitus tulee tai joku säikäyttää teidät."
"Eikö tämä ole se paikka jossa joku tyttö raiskattiin ja tapettiin? Entä jos hän kummittelee täällä?" Marcus sanoi katsoen ympärilleen hermostuneena.
"Oikeasti?! Te kaksi olette suurimpia vauvoja jotka olen koskaan nähnyt!" Adam sanoi vihaisesti. "Kummituksia tai zombeja ei ole olemassa!"
"Ei ole totta oletko sinä niin-äh, lähdetään täältä Marcus-" Marcus ja Peter olivat jo lähtemässä, kun he pysähtyivät kuullessaan hyräilyä. Se kuulosti tytön hyräilyltä...Ring around the rosie.
"Mikä tuo on...?" Adam mumisi lähtiessään äänen suuntaan lapio ja taskulamppu kädessään.
"Lähdetään vain pois täältä!" Marcus sanoi.
"Me emme voi jättää häntä, varmistetaan ettei hän tee mitään typerää." Marcus ja Peter lähtivät seuraamaan Adamia joka seurasi hyräilyn ääntä.

He pysähtyivät nähdessään hahmon joka kiersi ympyrää hyräillessään, mutta tällä kertaa se hyräili row your boat-laulua.
"Tämä on pelottavaa, lähdetään pois." Peter kuiskasi.
Hahmo pysähtyi ja he pystyivät tuntemaan sen tuijottamassa heitä. Adam valaisi hitaasti taskulampullaan hahmoa. Se oli tyttö. Hänen huulistaan vuosi verta, hänen likaiset punaiset hiuksensa peittivät hänen oikean silmänsä, josta valui myös verta. Näkyvissä oleva silmä oli sumuinen ja näytti aivankuin se tuijottaii suoraan sieluun. Tytön takki ja toppi olivat repeytyneitä ja likaisia, kuten myös hänen housunsa. Hänen jalkansa olivat paljaat ja täynnä mutaa ja haavoja. Pojat muistivat nähneensä kuvan tytöstä uutisissa jokin aika sitten. Tämä tyttö...oli Theresa Lair... joka tunnettiin myös Tiny Terinä.
    Hän tuijotti kolmea kauhistunutta poikaa pitkän aikaa, täysin hiljaisena, kunnes hänen suunsa vetäytyi virnistykseen joka kasvoi kasvamistaan.
"Oi, toitte minulle uuden ystävän! Kiitos siitä! Kutsun häntä Herra Lapioksi!" Tyttö sanoi, tarttuessaan lapioon ja vetäistessään sen itseensä kiinni. "Me leikimme piiloleikin ja loruleikin sekoitusta." Hän sanoi iloisesti, astuen askeleen lähemmäs poikien perääntyessä.
"Nämä ovat säännöt. Jos löydän teidät, Herra Lapio haluaa vaihtaa sanasen kanssanne." Hän sanoi heilutellen lapiota kädessään. "Ette saa juosta pois täältä tai Herra Lapio rankaisee teitä!" Hän sanoi hihittäen ja kääntäen päänsä toiselle sivulle."Se on piilo-osa! Loru-osa taas...Etsin jokaisen teistä. Kun ketään ei ole enää jäljellä, päästän teidät menemään...Valmiina?" Hän kysyi, sulkien silmänsä. "Yksi...kaksi...kolme..."
"Meidän täytyy päästä pois täältä!!" Peter sanoi tarraten Adamin käteen. Adam kääntyi ja lähti juoksemaan poispäin tytästä, Marcus ja Peter kannoillaan. Näytti siltä että mitä kauemmas he menivät tytöstä, sitä suuremmaksi metsä muuttui.'
    Kun he kolme jatkoivat juoksemista, tuli pimeämpää ja vaikeampaa nähdä toisensa. Kun he lopettivat juoksemisen hengittääkseen ja heidän silmänsä tottuivat viimein pimeyteen, he huomasivat olevansa yksin.
    Adam katsoi oikealle ja vasemmalle huutaen Peterin ja Marcuksen nimeä ja kun hän ei saanut vastausta, hän päätti löytää tien ulos metsästä. Sillä välin Marcus etsi Adamia ja Peteri, huudellen heitä, yrittäen soittaa heidän puhelimiinsa, mutta tuloksetta, sillä kenttää ei ollut. Hän kirosi ja jatkoi ystäviensä etsimistä ja huhuilua kunnes pysähtyi. Hän pystyi kuulemaan...sen tytön...tyttö lauloi tällä kertaa, ei hyräillyt.
"Saatko koskaan sellaisen tunteen että joku katselee sinua? Ja se vain... repii sinut kappaleiksi pala palalta kunnes ei ole enää mitään jäljellä?" Marcus kuuli tytön kuiskaavan takanaan, mutta kun hän kääntyi, ketään ei ollut siellä. Hänen ympäriltään kuului hihittelyä.
"Ring auround the rosie...Pocket full of posie..." Teri lauloi hitaammin, lähestyessään ensimmäistä uhriaan. "Ashes...Ashes...we all...fall..."
THUMP!
Marcus kaatui maahan kovaa ja verta pursusi hänen päästään. Teri virnisti ja kikatti.
"Down~"
Teri nousi seisomaan, yhä hymyillen ja katosi metsikön seaan.

Peter oli menettämässä toivoaan kahden ystävänsä löydön suhteen. Hänen puhelimensa ei toiminut, hän näki heikosti eteensä ja kaiken lisäksi hän tunsi kuin joku katselisi häntä. Se oli hermostuttavaa! Hän pysähtyi kuullessaan tytön äänen. Tyttö lauloi ja kuulosti kuin hänen äänensä muuttui kovemmaksi mitä pidemmälle laulu jatkui. Peter kääntyi juuri ajoissa nähdäkseen Terin kohottamasas lapion ilmaan.
    Adam pysähtyi kuullessaan Peterin huutavan, ja sitten kuului kova tömähdys. "Peter? Hei, Peter!!" Hän lähti juoksemaan äänen suuntaan, muttei nähnyt eteensä vaan juoksi suoraan orjantappurapensaikkoon. Hän huusi ja veti piikkejä pois kehostaan.

"Peter? Peter!! Vastaa minulle!!"
"Voi Peter raukkaa~" Tyttö lauloi hänen takanaan. "Voi Marcus raukkaa~" Hän hihitti hymyillen Adamille. "Onneksi olkoon. Olet viimeinen! Saat mennä nyt~"
"Tarkoitatko siis...?"
"Kyllä! He molemmat ovat kuolleita! Mutta, sinähän olet elossa vai mitä? Te ihmiset ette välitä kirouksesta! Mene nyt!" Teri sanoi, heiluttaen kättään.

Adam perääntyi hitaasti tytöstä ja kääntyi lähteäkseen nopeasti. Terin iloinen virne muuttui pahaksi ja hän seurasi Adamia hitaasti. Adam juoksi kunnes ei kyennyt enää siihen, sitten hän näki jotain... katuvalot! Tyttö puhui totta, hän sai mennä. Hän oli vapa-
"Ring auround the rosie...pocket full of posie..."
Adam jähmettyi paikalleen ja käänsi päätään. Ketään ei ollut hänen takanaan.
"Ashes...ashes...we all fall..."
THUMP!
"...Down....hahahaha~"

---

Niille jotka ovat kiinnostuneita siitä, mikä on ring around the rosie-loru: