ToBy

Hei ja anteeksi kaikista kirjoitusvirheistä, mutten ole nukkunut päiviin. Kirjoitan tätä nyt koska.... koska en tiedä kuinka paljon aikaa minulla on jäljellä. Minun täytyy varmistaa ettei kukaan joudu tämän olennon uhriksi enää koskaan.

Kun olin noin viisivuotias, vanhempani veivät minut Build-a-Bear lelukauppaan (kauppa jossa saa koota itse pehmoleluja) ensimmäistä kertaa. En ole nynny, mutta minulla on aina ollut heikkous suloisiin asioihin. Minulla oli kaupassa todella hauskaa, mutta kun katsoin kaikkia eläinpehmoleluja siellä olin... pettynyt. Se johtui siitä etten tykännyt karvaisista eläimistä niin paljoa kuin matelijoista, joista suosikkini oli kilpikonna. Kun katsoin kaikkia vaihtoehtoja eläimistä löysin yhden korin jossa oli kaneja, ja.. sen yläpuolella oli onnekseni kilpikonna! Ja vain yksi sellainen! Otin sen ja tein siitä omanlaiseni. Prosessin aikana nimesin kilpikonnan Tobyksi.

Kuitenkin painoin vahingossa Caps Lock-näppäintä ja nimestä tuli Tobyn sijaan ToBy, mutten välittänyt siitä. Vanhemmillani oli vähän rahaa, joten sain valita vain yhden kappaleen vaatetusta sille ja päätin valita kilven raidolla ja vetoketjulla, joka toimisi ikäänkuin pienenä reppuna johon säilöä tavaroita. Vein sen kotiin ja leikin sen kanssa joka päivä.
    Huomasin eräänä päivänä että ystävälläni Anthonyllä oli todella hieno marmorikuula. Halusin sen itselleni mutta hän ei suostunut vaihtokauppoihin joita ehdotin. Seuraavana päivänä herättyäni huomasin, että ToByn repussa oli jotakin. Kun avasin vetoketjun löysin sisältä marmorikuulan. Hymyilin ja pidin sen itselläni olettaen että Anthony oli antanut sen minulle. Seuraavan parin viikon aikana huomasin että haluamani tavarat ilmestyivät ToByn reppuun.
    Muistan kuinka halusin kerran uuden pyörän ja löysin kuitin hänen repustaan pyörään, jonka löysin myöhemmin etupihalta. Käytin ToByn voimia hyvin ja nautin siitä että jokainen toiveeni toteutui. Minä ja Anthony aloimme tapella paljon ja lopulta emme olleet enää ystäviä. Toivoin että hän loukkaisi itsensä ja menin nukkumaan...Seuraavana päivänä avasin ToByn repun (josta oli tullut aamurutiinini) ja löysin sieltä lautasliinan jossa oli verta.
    Säikähdin ja huolestuin miettien milloin olin satuttanut itseni ja miksi olin laittanut lautasliinan ToByn reppuun. Sitten kuulin äitini puhuvan Anthonyn äidin kanssa puhelimessa. Hän sanoi että Anthony oli kaatunut portaissa. Tajusin pian että veri oli Anthonyn. Olin järkyttynyt, mutta toisaalta iloinen. Myöhemmin ajauduimme vielä pahempiin tappeluihin Anthonyn kanssa ja toivoin että hän loukkaantuisi vielä pahemmin ja seuraavana päivänä löysin Anthonyn peukun repusta. En ollut edes peloissani koska tiesin mitä oli tapahtunut.
    Kannoin ToBya matkassani minne ikinä meninkin, kunnes eräänä päivänä Anthony hakkasi minut leikkikentällä ja sinä iltana itkin ToBylle "Toivon että Anthony katoaisi!"...Seuraavana aamuna Anthony oli kadonnut.ToByn repussa oli kuva Anthonystä pyörtyneenä aavikolla  ja hänen yläpuolellaan oli varjo joka näytti aivan ToBylta.. ToByn jaloissa oli myös hiekkaa. Sen jälkeen laitoin ToByn laatikkoon ja en kysynyt siltä enää mitään.

Monta vuotta kului ja olin 20-vuotias, kun toinen henkilö alkoi kiusata minua. En huomioinut häntä koska minulla oli toinen ihminen mielessäni, itseasiassa tyttö. Sain ihastuksen kohteeltani soiton ja hän kysyi minua ulos treffeille! Kun saavuin hänen talollensa, koputin ovea ja kiusaaja avasi sen. Hän, hänen ystävänsä ja jopa tyttö nauroivat ja ottivat kuvia minun tyrmistyneestä ilmeestäni. Sinä iltana menin kotiin kiljuen ja huutaen raivosta ja toivon että he kaikki kuolisivat. Seuraavana aamuna huoneessani oli suuri laatikko ja luulin etten ollut vielä purkanut sitä muutettuani.
    Avasin sen ja kauhukseni löysin sisältä ToByn ja verisen veitsen. Täirisin ja avasin varovaisesti hänen reppunsa ja melkein oksensin. Sen sisällä oli 5 silmämunaa, jotka kuuluivat tytölle ja kiusaajille. Heitin ToByn läheiseen jokeen toivoen että pääsisin hänestä eroon lopullisesti. Käännyin ja sanoin hiljaa "Toivon että minä olisin kuollut". Jähmetyin paikalleni tajuttuani virheeni. Kuulin takaani roiskahduksen. Käännyin ja näin ToByn rannalla. Lähdin juoksemaan ja kun katsoin taakseni näin sen yhä tuijottamassa minua.
    Päätin pakata tarpeelliset tavarat ja lähteä koskaan palaamatta takaisin. Nyt tapahtumista on aikaa 4 kuukautta ja minne ikinä menenkään, löydän ToByn sieltä odottamassa minua...Pelkään etten elä kauaa.. Minun täytyi kertoa jollekin joten kerroin teille...Kaikille teille...Olkaa varovaisia mitä toivotte. Jos näet tämän kilpikonnan, polta se, tapa se, tai toivo että se tappaisi itsensä. Rukoilen sinua.. Olen saattanut löytää tavan millä saada se kiinni. Huomenna teen sen. Pian pääsen eroon siitä hirvityksestä ja olen jihr87gyeuiheu5ttjigjdjrogjerwuw03w4iot  ietj4tbmmb0ute0trtietttttttryeä'6å7876554rewbernuyt

5e4tea¨al'jkh

[sfdudfjik9'kngkdy5