Japanin urbaani legenda : Nure-Onna "The Snake Woman (käärmenainen)

 Nure-Onna on japanilainen hirviö, jolla on naisen pää ja käärmeen ruumis. Nure-Onna on 9 metriä pitkä ja sillä on käärmemäiset silmät, kauniit pitkät hiukset ja joillakin niistä on kädet ja pitkät kynnet. Se voidaan nähdä rannalla tai joella kantaen pientä lapsenmuotoista nippua, jota se käyttää houkutellakseen uhreja. Erityisesti nuoret tytöt. Jos he haluavat pidellä lasta, Nure-Onna antaa luvan. Jos he katsovat nipun sisään, selviää että siellä ei ole lasta ollenkaan ja nippu tulee raskaaksi estäen uhria pakenemasta. Hän käyttää käärmemäistä kieltä imeäkseen kaiken veren uhrin ruumiista. Toisissa tarinoissa, Nure-Onna istuu pesemässä hiuksiaan yksin ja reagoi väkivaltaisesti häntä häiritseviin.

Lähde: www.cracked.com

Paikka nimeltä Helvetti

Mitä voi sanoa paikasta nimeltä Hell Town? Siellä ei ole yhtään maalaistaloa jossa kummittelee, ei päätöntä veturinkuljettajaa tai aavemaista lasta juoksemassa metsissä. Hell Town on kuuden tai jopa seitsemän yksittäisen legendan koti, joista jokaisesti on kymmeniä muunnelmia.

Kaikki nämä ovat saaneet pienen alueen Bostonissa tunnetuksi aavekylänä ja kylä on saanut tätä kautta myös aavemaisen nimen.

Ensinnäkin, tässä joitakin ohjeita: löytääksesi Hell Townin, sinun täytyy tietää missä Brandywinen laskettelukeskus on. Etsi se. Kun ohitat kohteen, valitse ensimmäinen tie vasemmalle. Ohitat rautatielinjat ja pienen vanhan sillan. Ohita päätie ja jatka suoraan eteenpäin löytääksesi Hell Townin. Se on Summit Countyn pohjoispuolella, joka käsittää useita kaupunkeja kuten Bostonin, Bostonin kylän, Peninsulan, Sagamoren vuoret ja Richland County Helltownin. Richland County Helltown on oikea paikka jonka ovat nimenneet alkuperäisesti saksalaiset uudisasukkaat; ilmeisesti sana "hell" tarkoittaa "puhdasta väriä" tai "selvää" Saksassa. Ja nyt legendaan...

 

 Mutanttikylä

Tämä on vaihtoehtoinen nimitys Hell Townille. Alunperin Hell Town oli nimeltään "Mutant Town" kun liittovaltion johto osti maan kylän alueella 1974, tehdäkseen tilalle luontopuiston. He laudoittivat suurimman osan taloista jotka he ostivat ja laittoivat Yhdysvaltojen hallituksen "No Trespassing" eli "Ei tunkeilua" kylttejä kaikkialle, koska alueella oli ollut kemikaalista säteilyä. Joten luonnollisesti kaikki olettivat että alueella oli epämuodostuneita mutantteja jotka tappoivat ihmisiä.

Saatanallinen kirkko 

Huhujen mukaan ihmiset, jotka asuvat alueella palvovat saatanaa (jonka takia kaupungin nimeäminen "Hell Towniksi" ei ole mikään ihme) ja että alueelta saatta löytää eläinten silvottuja ruumiita ja saatanallisia symboleja. Kirkon virallinen nimi on "Mother of Sorrows" eli Kärsimysten Äiti. Kirkon sanotaan olevan täynnä väärinpäin olevia ristejä, mutta useat tyrmäävät väitteen selittämällä ristit kirkon rakennustyyliin kuuluviksi. On myös huhuttu että yön pimeinä tunteina kirkon kellarissa pidetään saatanallisia messuja.

Kirkolla ja Hell Townissa sijaitsevalla hautausmaalla on myös kytköksiä, sillä hautausmaan latinankielinen nimi "Mater Dolorosa" tarkoittaa myös kärsimysten äitiä. Kaikki kirkkoon kuuluvat kuolleet asukkaat on haudattu kyseiselle hautausmaalle.

Hautausmaa

Hell Townin kukkulalla sijaitsevaan hautausmaahan liitty monia pelottavia tarinoita. Tarinat kertovat muun muassa hengistä ja kummituksista joita saattaa nähdä hautausmaan ympäristössä; eräs tarina kertoo yhdestä tietystä kummituksesta, joka istuu öisin hautausmaan penkillä. Siellä on jopa 1800-luvulla kuolleiden hautoja.  

Koulubussi

Tällä osalla on joitakin pelottavia piirteitä. Kummitteleva koulubussi jonka kaikki penkit on poistettu sanotaan olleen metsän reunalla Hell Townissa. Legenda kertoo, että kaikki bussissa olleet lapset kuolivat heidän epäselvissä olosuhteissa. Koulubussi ei ole enää tien reunassa, vaan se on vastikään hinattu pois.

Maailmanlopun tie

Jyrkkää, mutkikasta tietä yhtäkkisellä lopulla kutsutaan "the end of the world" tieksi. Se on oikealta nimeltään Stanfordin tie. Siihen ei tiedettävästi liity minkäänlaisia yliluonnollisia asioita, vaikkakin tiestä liikkuu ties millaisia huhuja.

Ruumisauto

Legendan kertoman mukaan jos menet Hell Towniin, ruumisauto alkaa seuraamaan sinua. Useimmat ihmiset ovat väittäneet, että sen jälkeen kun he ovat palanneet Hell Townista, ruumisauto on seurannut heitä ja sen jälkeen kadonnut jäljettömiin.

Teurastamo

Hautausmaan lähettyvillä on teurastamo. Ajan kuluessa se on saanut maineen teurastamosta, jossa kummittelee ja jossa voi nähdä kasvot jos katsot sisään ikkunasta yöllä. Ihmiset kutsuvat rakennusta myös " hylättynä hautaustoimistona" mutta sitä se ei ole. 

The Slender Man - Dorothy Birchin päiväkirja

Slender man on yliluonnollinen olio jonka kuvaillaan ilmestyvän normaalin ihmisen näköisenä, mutta hän on yli 2,5 metriä pitkä. Hän haluaa ikäänkuin sulautua ihmisten joukkoon ja tarkkailla heitä.

Hän on kuin varjo, jolla ei ole kasvoja. Slender man sopii moniin vanhoihin kertomuksiin maista kuten Saksa. Mies nimeltä Victor Surge löysi tämän legendan ja teki oman versionsa siitä jota kutsutaan nimellä Slender Man. Slender Man ei alunperin ollut paha taruissa, mutta Victor Surgen versiossa hän kertoo sen olevan paha olio joka tarkkailee ihmisiä joita voisi tappaa. Joissakin taruissa Slender Man yritti pelastaa ihmiset kivuliaalta kuolemalta puhumalla heidät alamaailmaan ajoissa.

Slender Manista on tullut netin "meemi" ja monet väittävät nähneensä hänet tarkkailemassa talonsa ulkopuolella. Monet kuvat ovat kuitenkin photoshopattuja.

Ote Dorothy Birchin päiväkirjasta:

Huhtikuun 12, 1923

Oletan tämän olevan yksi viimeisimmistä vapaaehtoisista merkinnöistä päiväkirjaani, vaikkakin Tohtori Keating käski minun kirjoittaa ylös kaikki mitä tapahtui. Mutta ajoin kertoa koko tarinan, joka minun olisi pitänyt tehdä ensisijassa; menettää ylpeyteni.

Oli kylmä ja tuulinen syksyinen päivä, muistan yhä päiväyksen. Lokakuun 5, 1918. Lizzie ja minä leikimme piilosta puiden seassa setäno farmin takana olevalla pellolla. Oli minun vuoroni yrittää löytää hänet. Hän rakasti piiloutua.

Laitoin kädet silmieni päälle ja nojauduin makealta tuoksuvaa tammen kuorta vasten. Laskin sataan asti ja lähdin etsimään häntä.

Muistellessani tätä, minun olisi pitänyt huomata merkit välittömästi. Tuuli joka oli puhaltanut idästä koko päivän oli lakannut kokonaan ja metsässä ei kuulunut yhtään ääntä, jotka olisivat piilottaneet askelteni äänet jotka kuuluivat selvästi kuivuneiden ja pudonneiden lehtien päälle astuessa. Jatkoin kävelemistä syvemmälle metsään, välillä huuten Lizzien nimeä. Lizzie ei kuitenkaan vastannut. Suuret ja vankat puut muuttuivat yhä pienemmiksi ja pidemmiksi.

Minun olisi pitänyt kääntyä silloin ja juosta takaisin Ed-sedän mökille. Mutta jatkoin kävelemistä.

Pysyin liikkeessä, kutsuen siskoani, hieman paniikissa nyt. Melkeinpä aina löysin hänet parissa minuutissa. Pitkät puut ympäröivät pian minua ja heikko sumu alkoi levitä. Sitten sarja tapahtumia alkoi, joka olisi poltettu muistiini ikuisesti.

Yhtäkkiä kuulin itkuisen huudahduksen "Dorothy!". Se oli selvästi Lizzie. Aloin juosta nyt, hengittäen raskaasti kun kylmä ilma virtasi kurkussani. Sumu tuli nyt nopeampaa ja oli hankala nähdä. Sitten, minulle tuli selittämätön halu piiloutua paksumman puun taakse, jonka nopeasti toteutin. Katsoin, näkisinkö Lizzietä.

En osaa sanoa, kuinka kauan istuin siellä, vapisten puun takana. Sitten, todella todella pitkä hahmo ilmestyi heikosti sumusta. Se oli mies joka piti asua kuten isän ystävät pankista, mutta näytti kuin hänellä olisi puujalat, kuten pelleillä Heinäkuun neljännen päivän paraatissa. Hän näytti olevan niin pitkä että hänen päänsä kosketti lehtiä.

Se, mikä oli outoa, oli hänen kätensä. Tämä mies..., seisoi sumussa monta minuuttia ja hänen kätensä heiluivat hiljalleen. Sain oudon tunteen pitkästä miehestä, kuin olisin tunkeutunut johonkin jota oli mahdotonta nähdä, suurimmaksi osakseen hänen läsnäolonsa takia.

Sain oudon tunteen kun katsoin häntä, kuin en olisi katsonutkaan häntä, hän katsoi minua. Ei, hän katsoi minun lävitseni. Sitten tajusin että hänen päässään oli jotain outoa. Se näytti liikkuvan, kuten, kuten, hänen kasvojensa tilalla olisi joukko mehiläisiä. Kuin hänen päänsä ei olisi paikoillaan. Se oli todella pelottavaa sillä hetkellä ja kaikki ajatukset Lizziestä olivat pyyhkiytyneet mielestäni.

Sitten, yhtä nopeaa kuin hän ilmestyikin, pitkä mies oli kadonnut. Hän vain haihtui sumuun. Silloin kuulin ulinaa siitä kohden missä hän oli seissyt. Kävelin eteenpäin, en jalkojeni avulla, vaan jonkin muun. En muista paljoa siitä hetkestä, mutta muistan kävelleeni Lizzietä kohden, joka makasi lehtien päällä ja silloin käteni sulkeutuivat jonkin kovan ja painvan päälle, kannatellen sitä pääni yläpuolella. Sitten kaikki pimeni.

Seuraava asia jonka muistan oli se, että istuin Ed-sedän keittiössä, Isän, äidin, Ed-sedän ja poliisin ympäröimänä, he kyselivät minulta kysymyksiä ja katsoivat minua kuin tiikeriä eläintarhassa; kuin olisin jotain vaarallista. Ilmeisesti olin...tappanut Lizzien lyömällä kivellä häntä päähän. En muista mitään itse. Minulla on yhä ongelmia ajatella sitä, mutta olen varmaan sen takia mielisairaalassa, luulen. Jokatapauksessa, pitkä mies vierailee yhä unissani. Toivon, että Tohtori Keating auttaa minua karkottamaan hänet pois ikuisesti.