Annabelle-nukke ja muita kirottuja esineitä

Annabelle-nukke

Annabelle- sekä The Conjuring-elokuvien myötä maailmankuuluksi nousseen nuken todellinen tarina on mystinen. Sen tiedämme, että nukke on ollut jo pitkään paranormaalin tutkijoiden, Ed ja Lorraine Warrenin perustaman, Connecticutissa sijaitsevan kirottujen esineiden museon kuuluisin esine.

Warrensit ovat kertoneet, että eräs lääketieteen opiskelija nimeltä Donna oli saanut nuken äidiltään 1970-luvulla. Donna sekä hänen huonetoverinsa huomasivat vain muutaman päivän sisällä, että nuken asento saattoi muuttua kun kukaan ei katsonut. Tästä he eivät kuitenkaan vielä hätkähtäneet, vaan ajattelivat, että tälle kaikelle saattaisi olla jokin looginen selitys. Mutta kun nukke alkoi vaihtaa huoneita itsekseen, he päättivät hakea apua psyykikolta. Psyykikko totesi, että nuken on riivannut pikkutytön henki. Pikkutyttö, nimeltään Annabelle Higgins, oli kuollut epämääräisissä olosuhteissa. Psyykikko kertoi myös, että henki oli kertonut haluavansa olla vain rakastettu, eikä toivonut mitään pahaa kellekään. Donna huonekavereineen sääli tyttöä, joten he päättivät antaa Annabellen hengelle luvan pysyä nukessa.

Rauhallista yhteiseloa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun nukke tai pikemminkin henki sen sisällä, hyökkäsi Donnan ystävän kimppuun. Donna oli saanut tarpeekseen ja päätti ottaa yhteyttä pappiin. Pappi tunsi Warrensit hyvin, olivathan nämä aikaisemminkin auttaneet kirottujen esineiden kanssa. Hän otti näihin yhteyttä ja Warrensit totesivat miltei välittömästi, ettei kyseessä suinkaan ole tavallinen henki vaan demoni, joka on naamioinut itsensä pikkutytön hengen taakse. Nähtiin parhaaksi, että nukke lähtee Warrensien mukaan. Elettiin vuotta 1971. Warrensit päättivät laittaa Annabellen näytille lasiseen kaappiin, mutta lukitsivat sen visusti, jottei kukaan pääsisi koskemaan nukkea... tai mikään pääsisi ulos kaapista. Kaikki museossa vierailijat eivät kuitenkaan ole uskoneet nuken kykyihin ja vähätelleet ja jopa pilkanneet nukkea kaapin vieressä. Outoa on se, että nämä samaiset vieraat ovat museosta lähdettyään saattaneet joutua läheltä piti-tilanteisiin, onnettomuuksiin tai jopa kuolonkolareihin.

Ed Warren kuoli 79-vuotiaana vuonna 2006. Lorraine kuoli samana vuonna 92-vuotiaana. Heidän vävypoikansa, Tony Spera omistaa nykyisin nuken ja kertoo, ettei Annabellea ole tähän päivään mennessä koskaan päästetty pois lasikaapista.

Lorraine Warren Annabelle-nuken kanssa

The Dybbuk Box

Kaapin ympärille on laitettu suolareunus jotta pahantahtoinen henki ei pääse ulos

Kevin Mannis osti viinikaapin netistä vuonna 2001. Kaappi oli kuulunut vanhalle puolalaiselle naiselle ja tämän lapsenlapsi kertoi Mannisille, että isoäiti oli pitänyt kaappia piilossa muilta eikä ollut koskaan antanut kenenkään avata sitä. Mannis alkoi välittömästi ostopäätöksensä jälkeen nähdä järkyttäviä painajaisia. Myös hänen läheisensä kertoivat kärsivänsä uniongelmista samoihin aikoihin. Kevin ei kuitenkaan osannut yhdistää viinikaappia painajaisten aiheuttajaksi vielä tuolloin ja päätti lahjoittaa kaapin äidilleen. Sinä samaisena päivänä hänen äidilleen tuli aivoinfarkti. Siitä lähtien jokaiselle viinikaapin uudelle omistajalle on tapahtunut kauheita asioita. 

Toiseksi viimeinen omistaja, lääketieteellisen museon kuraattori Jason Haxton päätti selvittää mystisen viinikaapin alkuperän jolloin selvisi, että sillä oli kytköksiä holokaustiin. Uskottiin, että kaapin on riivannut Dybbuk, levoton, usein pahansuopa juutalaiseen mytologiaan kuuluva henki. Sen kerrotaan riivaavan ja vainoavan myös eläviä olentoja. Haxton päätti kirjoittaa viinikaapista kirjan, The Dibbuk Box. 

Dybbuk

Haxton myi kaapin nykyiselle omistajalle, Zak Bagansille, joka tunnetaan muun muassa Ghost Adventures-televisiosarjasta. Bagansilla on Las Vegasissa museo, jossa on mittava kokoelma erilaisia paranormaaleita ja kirottuja esineitä. Tähän kokoelmaan myös viinikaappi päätyi.

Kaapin tarinaan perustuu myös elokuva, The Possession.

Rap-artisti Post Malone oli vierailemassa Zak Bagansin luona. Hän halusi näyttää artistille viinikaapin, josta seurasikin surkeiden sattumusten sarja. Bagansin koskettaessa kaappia Post Malone kosketti samaan aikaan tämän olkapäätä. Bagansin mukaan tämä riittää kiroukseen. Post Malone oli silminnähden ahdistunut ja veti Bagansin mukanaan pois huoneesta. Tämän kohtaamisen jälkeen artistille on tapahtunut outoja asioita; hänen yksityislentokoneensa on meinannut pudota alas, hän on joutunut kolariin ja hänen entiseen kotiinsa murtauduttiin (varkaiden kohteena oli Post Malone, mutta he eivät tienneet ettei artisti ollut asunut kyseisessä asunnossa kuukausiin). Hän jopa itse sanoi että "Jumala taitaa todella vihata minua."

Video tapauksesta:

Kuoleman tuoli

Tämä tuoli kuului murhaajalle nimeltä Thomas Busby. Ennen kuin hänet tuomittiin teoistaan hirttämällä, hänen viimeinen toiveensa oli saada ruokailla vielä kerran suosikki pubissaan. Kerrotaan, että syötyään Busby oli noussut ylös ja julistanut "Kuolkoon jokainen joka uskaltaa istua tuolilleni." Sen jälkeen jopa 63 ihmistä jotka ovat istuneet tuossa kyseisessä tuolissa ovat kuolleet yllättäen.

Kun kuolemien määrä alkoi vaikuttaa liian suurelta ollakseen vain sattumaa, pubin omistaja lahjoitti vuonna 1972 tuolin Iso-Britanniassa sijaitsevalle Thirskin Museolle. Tuoli on kiinnitetty 1,5 metrin korkeuteen seinälle jotta säästyttäisiin muilta kuolonuhreilta.

Thomas Busby

Anna Bakerin häämekko

Vuosi oli 1849 kun rikkaasta perheestä syntyjään oleva nuori tyttö Anna Baker rakastui palavasti alemman luokan metallityömieheen ja he halusivat mennä naimisiin. Annan isä ei tätä hyväksynyt, sillä noihin aikoihin yhteiskunnassa vallitsi vahva luokkajako ja ei tullut kuuloonkaan, että rikkaat olisivat rahvaiden kanssa yhdessä. Anna rukoili isäänsä siitä huolimatta kerta toisensa jälkeen, mutta isän mielipide ei muuttunut. Anna oli jopa niin määrätietoinen, että oli ostanut jo hääpuvun toivoen, että vielä jonain päivänä hänen unelmansa toteutuisi ja hän astelisi miehen kanssa avioon.

Isä toi Annan näytille useita rikkaiden perheiden miehiä, mutta se vain kasvatti vihaa Annan sisällä. Anna päätti että jos hän ei saisi mennä naimisiin metallityömiehen kanssa, hän ei menisi naimisiin kenenkään kanssa.

Vuodet vierivät ja kun isästä aika jätti oli jo liian myöhäistä ja hänen elämänsä mies oli poissa. Anna eli elämänsä yksin ja erittäin katkerana. Annan palvelijattaret näkivät joskus hänet tanssimassa yksin kuutamon alla se samainen häämekko päällä jonka hän oli vuosia aikaisemmin itsellensä ostanut. Anna kuoli vanhana, katkerana ja vihaisena vuonna 1914.

Myöhemmin Bakersien kartano muutettiin museoksi ja Annan häämekko asetettiin lasiseen kaappiin hänen entiseen makuuhuoneeseensa.

Museon vierailijat kertovat usein, että heidän katsellessaan kyseistä häämekkoa lasin heijastuksessa näyttäisi olevan naisen kasvot. Aivan kuin Anna Baker pitäisi häämekkoaan maanpäällisen elämän jälkeenkin. Jotkut ovat myös kertoneet nähneensä kuinka mekko on heilunut lasikaapissa puolelta toiselle. Hurjimmat tarinat kertovat, että ihmiset ovat nähneet naisen tanssimassa häämekossa kartanon pihalla. 

Museo sijaitsee Pennsylvaniassa, Yhdysvalloissa

Basano-vaasi

Legenda kertoo, että vaasi veistettiin 1400-luvulla

Italiassa Napolin lähellä sijaitsevassa kylässä tanssittiin häitä. Morsian sai häälahjaksi kauniin hopeavaasin. Hän ei kuitenkaan ehtinyt astella alttarille, sillä hänet murhattiin tuntemattomasta syystä juuri tuo kyseinen vaasi käsissään. Hänen kerrotaan vannoneen, että hän palaa kostamaan kurjan kohtalonsa. Epäonnisten häiden jälkeen vaasi siirtyi perheenjäseniltä toisille. Jokainen perheenjäsen jolla vaasi oli, kuoli epäilyttävissä olosuhteissa. Loppujen lopuksi joku päätti katkaista tämän kirouksen kierteen, laittoi vaasin laatikkoon ja piilotti. Jotkut sanovat että pappi olisi haudannut sen pyhälle maalle, toiset taas että se olisi vain yksinkertaisesti ollut kadoksissa vuoteen 1988 saakka.

Tuona kyseisenä vuotena joku epäonninen sattui vaasin löytämään. Sen sisällä kerrotaan olleen paperille kirjoitettu viesti, jossa luki "Varoitus, tämä vaasi koituu kuolemaksi." Löytäjä ilmeisesti vain kouhatti harteitaan ja sai sen nopeasti myytyä 4,000,000 liiralla, eli noin 527 502,81 eurolla nykyrahassa. Kuoleman kierre sai siis jatkua.

 Ostaja oli paikallinen apteekkari, joka kuoli vain kolme kuukautta oston jälkeen. Apteekkarin perhe myi vaasin lekurille, joka vain naureskeli perheen varoittaessa kirouksesta. Hän kuoli kaksi kuukautta myöhemmin, 37-vuotiaana.

Pian vaasi oli jälleen myynnissä ja tällä kertaa epäonninen ostaja oli arkeologi, jonka mielestä kaunis vaasi oli sopiva lisä hänen yksityiskokoelmaansa. kolme kuukautta myöhemmin - varmaan arvaatkin - arkeologi kuoli tuntemattomaan infektioon. Vaasi laitettiin myyntiin, mutta tähän mennessä se oli jo tullut tunnetuksi huonosta onnestaan. Sitä ei saatu myytyä lähellekään samaan hintaan millä arkeologi oli sen lekurilta ostanut, mutta myyjät olivat onnellisia siitä että olivat päässeet vaasista eroon.

Tällä kertaa uusi ostaja koki loppunsa vain kuukausi oston jälkeen. Viimeisen ostajan omaiset heittivät pahaa onnea tuovan vaasin ulos ikkunasta ja se osui melkein kadulla kävellyttä poliisia päähän. Poliisi närkästyi tästä ja uhkaili vaasin heittänyttä sukulaista sakoilla. Sukulainen pahoitteli tapausta, mutta ei suostunut ottamaan vaasia takaisin itselleen vaan totesi, että mieluummin menisi vankilaan kuin ottaisi sen takaisin.

Poliisi yritti tarjota vaasia usealle museolle, mutta kaikki kieltäytyivät ottamasta huonoa onnea tuovaa esinettä. Kerrotaan, että poliisi hautasi vaasin jämäkässä arkussa vanhalle hautuumaalle, jotta kukaan ei enää kaivaisi sitä ylös vahingossakaan.