Taloa hoiti kymmeniä orjia, joita Rouva kohteli hirveästi. Hän piti kokkiaan kahlittuna keittiön takkaan jossa monet illalliset valmistettiin. Monia kohdeltiin jopa kauheammin. Täytyy muistaa, että noina päivinä orjia pidettiin alempi-arvoisina kuin eläimiä. Tietenkään tämä ei selitä orjien kauheaa kohtelua, mutta muistuttaa siitä, kuinka kauheaa Rouvan kohtelu oli.
Royal Streetillä asuvat Rouvan naapurit alkoivat ensimmäisenä epäilemään että kaikki ei ollut kohdallaan Lalaurien talossa. Käytiin vaiettuja keskusteluja siitä, kuinka hänen orjansa vaihtuivat nopeasti. Hovineidit saatettiin korvata ilman minkäänlaista selitystä ja tallirenki saattoi vain kadota.
Sitten, eräänä päivänä naapuri kuuli kiivetessään omia portaitaan ylös kiljuntaa ja näki Rouva Lalaurien jahtaamassa pientä tyttöä, Rouvan henkilökohtaista palvelijaa, ruoska kädessään. Hän ajoi tytön talon katolle, josta tyttö hyppäsi alas kuolemaan. Naapuri näki myöhemmin pienen orjatytön haudattavana matalaan hautaan sypressipuun juurelle.
Laki, joka kielsi julman kohtelun orjia vastaan oli yhä voimassa New Orleansissa ja viranomaiset jotka tutkivat naapurin väitteitä takavarikoivat LaLaurien orjia ja myivät ne huutokaupassa. Valitettavaa heille, Rouva Lalaurie houkutteli jotkin sukulaisistaan ostamaan orjat ja myymään ne salaisesti takaisin hänelle.
Tarinat jatkuivat orjien huonoista kohteluista ja jopa Rouvan ystävät juoruilivat. Juhlakutsuja peruttiin, päivälliskutsuihin ei tultu ja perhe oli pian kaikkien välttelyn kohde.
Viimeinkin, huhtikuussa 1834, kaikki epäilyt Madame Lalauriesta vahvistettiin...
Kauhea tulipalo syttyi Lalaurien keittiössä. Legenda kertoo että kokki sytytti sen, sillä hän ei kestänyt enää kidutusta. Huolimatta siitä miten palo oli saanut alkunsa, se levisi ympäri taloa.
Kun palo saatiin hallintaan, palomiehet löysivät ullakolle vievän teljetyn oven, jonka takana olivat Lalaurien kauheat salaisuudet. He löysivät sieltä yli kymmenen huonokuntoista orjaa köytettynä seinään. Siellä oli sekä naisia että miehiä... Jotkut oli remmitetty operaatiopöydille, jotkut oli laitettu häkkiin kuin koirat. Ihmisten ruumiinosia oli ympäriinsä ja vateja jotka olivat täynnä päitä ja suolia. Huoneesta löytyi myös kokoelma ruoskia ja mailoja.
Se oli kauheampaa kuin mikään mitä ihminen voisi ajatella.
Lehdessä The New Orleans Bee kerrottiin että kaikki uhrit olivat alastomia ja ne jotka eivät olleet pöydällä roikkuivat seinästä. Joidenkin naisten vatsat oli aukaistu ja suolet oli kiedottu heidän lantionsa ympärille. Yhden naisen suu oli täytetty eläimen ulosteella ja huulet oli tikattu yhteen.
Miehet olivat jopa kauheammassa tilassa. Kynnet oli revitty irti, silmät puhkottu ja sukupuolielimet katkaistu. Yksi mies roikkui kahleista ja hänen päänsä sisälle poratussa reijässä oli keppi. Sitä oli käytetty hänen aivojensa "sekoittamiseen".
Kidutukset oli suunniteltu niin, etteivät ne tuottaisi nopeaa kuolemaa. Suut oli tikattu kiinni ja kädet oli ommeltu kehoon. Jotkut olivat kuitenkin olleet jo kauan kuolleina. Toiset olivat tajuttomia ja jotkut vain itkivät kivusta, rukoillen että heidät päästettäisiin tuskistaan.
Palomiehet alkoivat voida pahoin ja kävivät hakemassa lähimmän sairaalan lääkäreitä apuun. On epäselvää kuinka monta orjaa tarkalleen löytyi Madame Lalaurien "kidutuskammiosta", mutta vain pieni osa heistä oli elossa.. Esimerkiksi nainen jonka kädet ja jalat oli poistettu ja toinen joka oli pakotettu menemään pieneen häkkiin ja hänen aijemmin murtuneet luunsa olivat asettuneet outoihin asentoihin.
Kauheat raportit Lalaurien talosta olivat hirveimpiä asioita mitä kaupunki tai maailma oli koskaan levittänyt ihmisille. Uskottiin että Madame Lalaurie oli ainut vastuullinen näistä kauheista hirmuteoista, mutta hänen miehensä tiesi vaimonsa teoista tekemättä asialle mitään.
Kiihkoisat sanat levisivät New Orleansin läpi ja pian väkijoukko keräytyi talon ulkopuolelle, haluten kostoa Lalaurielle ja kantaen hirttoköysiä mukanaan. Yhtäkkiä, portit aukesivat ja hevosvaunut tulivat talon pihalta ja katosivat väkijoukkoon.
Madame Lalaurieta ja hänen perhettään ei nähty enää koskaan. Juorut kuitenkin yhä liikkuivat.. jotkut sanoivat että he olivat menneet Ranskaan ja toiset väittivät että he asuivat Lake Ponchatrainin pohjois-rannalla metsän keskellä. Jotkut juoruista kertoivat että perhe oli mennyt yhteen New Orleansin pienistä kylistä, missä ystävät ja sukulaiset suojelivat heitä. Olisiko tämä totta? Jos niin olisivatko Madame Lalaurien hirveät teot "tarttuneet" hänen entiseen taloonsa Ranskan korttelissa?
Mitä Lalaurien perheeseen tulee, ei ole yhtään kirjallista tietoa että mitään syytteitä olisi koskaan nostettu Madame Lalaurieta vastaan tai mitään mainintaa että häntä olisi enää koskaan nähty New Orleansissa tai hänen hienossa talossaan.
Tietenkään samaa ei voi sanoa hänen uhreistaan...
Kummitustarinat 1140 Royal Streetista alkoivat melkeinpä välittömästi kun Lalaurien perhe jätti talonsa.
Kun kuolleet orjat oli poistettu talosta, se joutui ihmisten ilkivallan kohteeksi. Talo pysyi autiona useita vuosia kunnes se rappeutui raunioiksi. Monet ihmiset väittivät kuulevansa tuskan kiljuntaa tyhjästä talosta öisin ja näkivät orjien haamuja kävelemässä parvekkeella ja talon pihalla. Jotkut tarinat jopa väittivät että kodittomat jotka olivat menneet taloon etsiessään suojaa, eivät koskaan palanneet takaisin.
Talo laitettiin myyntiin vuonna 1837 ja sen osti mies joka piti sitä vain kolme kuukautta. Hän kertoi kuulleensa outoja ääniä, itkemistä ja valittamista yöllä ja pian sen jälkeen hylkäsi paikan. Hän yritti vuokrata huoneita lyhyen aikaa, mutta vuokralaiset pysyivät niissä vain pari päivää. Lopulta hän luovutti ja talo oli jälleen autio.
Siviilisodan jälkeen, tyhjä Lalaurien talo kunnostettiin yläkouluksi "alemman kastin tytöille", mutta 1974, valkoihoiset pakottivat mustat lapset jättämään koulun. Vähän myöhemmin, rotuerottelijat tekivät koulusta pelkästään tummaihoisten lasten koulun. Sitä kesti yhden vuoden.
Vuonna 1882, talosta tuli jälleen New Orleansin hienostokorttelin keskipiste kun englantilainen opettaja muutti sen "musiikkiopistoksi ja hienon tanssin kouluksi". Kaikki meni jonkin aikaa juuri niinkuin oli suunniteltukin kun hyvin tunnettu opettaja houkutteli oppilaita hienoimmista paikallisista perheistä opiskelemaan kouluunsa... mutta sitten asiat saivat kauhean päätöksen.
Paikallinen lehti alkoi ilmeisesti nostaa syytteitä jutuissaan opettajaa kohtaan, väittäen että opettaja oli ollut säädytön tyttö-oppilaitaan kohtaan juuri ennenkuin koulussa piti olla suuri sosiaalinen tapahtuma. Oppilaat ja vieraat alkoivat vältellä paikkaa ja koulu suljettiin seuraavana päivänä.
Pari vuotta myöhemmin outo tapahtumaketju otti sijan talossa ja siitä tuli juorujen kohde, jotka viittasivat Jules Vignien kuolemaan, New Orleansin varakkaan perheen outoon jäseneen. Vignie asui salaisesti talossa 1880 luvun loppupuoliskosta lähtien kunnes hän kuoli 1892. Hänet löydettiin kuolleena talosta riekaleisesta sängystä. Hän oli ilmeisesti halunnut elää vähävaraisena, sillä muissa huoneissa oli antiikkia ja aarteita, mutta hän oli valinnut kaikista huonokuntoisimman huoneen itselleen. Hänen ruumiinsa läheltä löydettiin säkki joka sisälsi useita satoja dollareita ja maton alle piilotettuna löydettiin useita tuhansia dollareita.
Tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa kunnes juorut alkoivat jälleen kiertää viitaten talossa piilossa olevaan aarteeseen.. mutta vain harvat uskalsivat mennä etsimään sitä.
Talo oli jälleen hylättynä 1890 luvun loppupuolelle saakka. Tällöin maahanmuuttajien aalto pyyhkäisi läpi Amerikan ja monet italialaiset muuttivat asumaan New Orleansiin. Vuokraisännät ostivat nopeasti hylättyjä rakennuksia muuttakseen ne halvaksi asutukseksi näille maahanmuuttajille. Lalaurien asunto muutettiin tällaiseksi.. ja monille maahanmuuttajille edes alhainen vuokra ei ollut tarpeeksi jotta he olisivat jääneet asumaan sinne.
Siihen aikaan kun talo oli asuintalona, useat oudot tapahtumat ottivat paikkansa siellä. Niiden joukossa oli kohtaaminen asukkaan ja alastoman mustan kahlitun miehen välillä, joka hyökkäsi tämän kimppuun. Musta mies katosi äkillisesti. Toiset väittivät että heidän eläimiään tapettiin talossa, lasten kimppuun hyökkäsi aave piiskan kanssa, oudot kuolinliinoihin käärityt hahmot ilmestyivät, nuori äiti löysi hienoon iltapukuun pukeutuneen naisen nojaamassa lapsensa kehtoa vasten ja huudot, valitukset ja itkut joita kuultiin yöllä.
Ei ollut koskaan helppoa pitää asukkaita talossa ja lopulta kun sana tapahtumista levisi, talo hylättiin jälleen kerran.
Talosta tuli myöhemmin baari ja sitten sisustusliike. Baari hyötyi talon aavemaisesta historiasta ja sen nimi olikin "Haunted Saloon". Omistaja tiesi monista rakennuksen kummitustarinoista ja huomioi jokaisen oudon asian joka tapahtui asiakkaille.
Sisustusliike ei pärjännyt yhtä hyvin entisessä Lalaurien talossa. Ensimmäiseksi omistaja epäili ilkivallantekijöitä, kun hänen kauppatavaroitaan rikottiin ja sotkettiin. Ne olivat jonkinlaisen tumman, haisevan nesteen peitossa. Hän viimein päätti olla hereillä yhden yön haulikko kainalossaan jos ilkivallantekijät palaisivat. Kun aamu koitti, huonekaluja oli jälleen sotkettu vaikka kukaan, ei ainakaan ihminen, ollut astunut rakennukseen. Omistaja sulki paikan.
Tänä päivänä talo on remontoitu ja uudistettu ja se on luksusasunto niille, joilla on varaa siihen. Ilmeisesti asukkaat on nykyään helpompi pitää talossa kuin sata vuotta sitten.
Onko Lalaurien talossa yhä kummituksia? Se ei ole varmaa, mutta täytyy miettiä voivatko henget jotka ovat käyneet läpi niin kauhean tradegian koskaan levätä?
Pari vuotta sitten talon omistajat olivat remontoinnin puolessavälissä kun he löysivät piilossa olleen hätiköidysti tehdyn hautausmaan takapihalta puisen oven alapuolelta. Luurangot oli heitetty maahan ja kun tätä tapausta tutkittiin, huomattiin niiden olevan melko "tuoreita".
He uskoivat että se oli Madame Lalaurien oma hautausmaa. Hän oli poistanut pari osaa lattiasta ja haudannut ne hätäisesti jottei häntä oltaisi huomattu.
Jäännösten löytäminen vastasi yhteen kysymykseen ja valitettavasti loi myös uuden.
Mysteeri siitä, miksi Lalaurien orjat vaikuttivat katoavan kuin tuhka tuuleen selvitettiin lopulta.. Mutta se saa miettimään kuinka monta uhria Madame Lalauriella todellisuudessa oli?
