Rankkasade hakkasi auton ikkunaa Alecin ajaessa pimeää tietä jota valaisivat hänen autonsa etuvalot. Kirosanoja mutisten hän puristi auton rattia ja oli raivoissaan siitä että hänen pomonsa oli käskenyt häntä työskentelemään yön pikkutunneille asti, jonka takia hän joutui ajamaan kotiin yöllä sateella.
Hän vihasi ajamista sateella. Se teki haastavasta ajamisesta kapeaa vuoristotietä jopa vielä vaarallisempaa, mutta hän oli selvinnyt siitä aijemminkin. Ja hän aikoi selvitä nytkin.
Yhtäkkiä Alec näki jotain joka sai hänet tekemään äkkijarrutuksen liukkaalla tiellä. Tien laidassa oli epätavallisen kalpea pikkuinen tyttö, joka seisoi juuri ja juuri ajokaistan ulkopuolella. Toivuttuaan säikytyksestä, hän rullasi ikkunan auki ja puhui tytölle.
"Hei! Sait minut säikähtämään! Mitä teet täällä sivuteillä yksin?" Alec kysyi ja yritti kuulostaa rohkaisevalta ja ystävällisemmältä kuin hän tunsi itsensä sillä hetkellä.
"Odotan," tyttö vastasi matalalla äänellä, melko karmivasti.
"Odotat? Mitä sinä odotat?" Alec kysyi hämmentyneenä.
"Bussia," hän vastasi yksinkertaisesti Alecin nojatessa ulos nähdäkseen vanhan ja ruostuneen bussikyltin parin metrin päässä tytöstä. Sitä oli melkein mahdotonta lukeaa ruosteen ja rapistuneen maalin alta.
"En usko että bussi kulkee täällä enää. Asutko kaukana täältä? Voisin tarjota sinulle kyydin," Alec ehdotti.
Tyttö nyökkäsi ja mitään sanomatta avasi oven ja kiipesi etupenkille. Alec käynnisti auton. He ajoivat epämukavassa hiljaisuudessa pari kilometriä, kunnes tyttö rikkoi sen.
"Emme ole kaukana asuinpaikastani."
Alec katsoi ympärilleen.
"Oletko varma? Täällä ei ole yhtään tieviittoja tai maamerkkejä tai mitään..."
"Olen varma," hän vastasi.
Pari minuuttia myöhemmin, tyttö puhui jälleen.
"Asuinpaikkani on juuri edessä," hän sanoi hiljaa.
"Jos sanot niin," Alec mutisi, epävarmana siitä, menivätkö he oikeaan suuntaan.
Pian käännös oikealle tuli näköetäisyydelle.
"Käänny vasemmalle. Asuinpaikkani on vasemmalla, tyttö sanoi. Alec katsoi häntä oudoksuen.
"Tyttö, en usko että tiedät suuntiasi," Alec sanoi, silmäillen tyttöä. "Tuo käännös menee oikealle."
"Tiedän sen. Käänny vasemmalle," tyttö sanoi, kevyt vihan sävy äänessään.
Alec käänsi päänsä kohti tyttöä.
"En käänny vasemmalle! Anteeksi, muttet voi mitenkään elää tuolla alhaalla, se on vain rotko!" Alec sanoi vihaisena.
Tyttö käänsi päänsä ja heidän katseensa kohtasivat. Tytön katseessa oli vihaa ja hänen aijemmin jäänsiniset silmänsä olivat nyt aavemaisen liilat.
"Sanoin, KÄÄNNY VASEMMALLE!" hän kiljui.
Yhtäkkiä, ratti kääntyi itsestään ja auto tippui alas kielekkeeltä.
Alecin maatessa ruhjotussa autossa kuolemaisillaan, hän näki toisen auton rotkon pohjalla. Nuoren tytön ja hänen vanhempiensa ruumiit olivat auton sisällä.
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Kerro minulle reitti
Yhtenä pimeänä iltana, 15-vuotias tyttö nimeltään Lydia oli kävelemässä kotiin ystävänsä luolta. Hän päätti oikaista ja kääntyi kapealle kadulle. Hän jatkoi kävelemistä ja kohottaessaan katseensa hän hätkähti nähdessään vanhan miehen seisomassa keskellä katua. Kun hän pysähtyi, vanha mies kääntyi häntä kohden ja sanoi karhealla äänellä "Kerro minulle reitti!"
Hänen kasvonsa olivat ällöttävät, iho oli arpien ja rupien peittämä ja hänen silmänsä pullottivat melkein ulkona silmäkuopista. Lydia oli peloissaan. Hän oli yksin pimeällä kadulla oudon miehen kanssa. Hänen sydämensä alkoi hakkaamamaan ja häneltä kesti hetki saada hengityksensä tasautumaan.
"Kerro minulle reitti!", mies vaati.
Minne olet menossa?", Lydia kysyi hermostuneena.
Kun vanha mies kertoi hänelle osoitteen jota hän etsi, kylmä väre kulki Lydian kehon lävitse. Se oli hänen talonsa osoite.
"En tiedä missä se on", hän vastasi lyhyesti ja juoksi miehen ohitse. Katsoessaan taakseen hän pystyi näkemään miehen seisomassa kadulla, katsoen hänen peräänsä.
Lydia oli niin järkyttynyt tilanteesta ettei pystynyt lopettamaan juoksemista ennenkuin pääsi kotiinsa. Hengittäen helpottuneena, hän otti avaimensa taskusta. Hän katsoi kadun molempiin suuntiin varmistaakseen, ettei vanha mies ollut seurannut häntä. Katu oli tyhjä.
Hän käänsi avainta lukossa ja avasi oven.
Hänen talonsa sisällä pimeydessä, käheä ääni sanoi "Kerro minulle reitti!"
sunnuntai 21. heinäkuuta 2013
Garden Plaza
Kaksi teinityttöä nimeltään Jenny ja Tanya olivat matkustamassa kotiin Tanyan isoäidin luolta. He päättivät pysähtyä viettämään pari päivää Gatlinburgissa, Tennesseessä ja vuokrasivat huoneen Garden Plaza hotellista, joka tunnettiin tuolloin nimellä "The Sunspree Resort Holiday Inn".
Kirjattuaan itsensä sisään huoneeseen 413 ja purettuaan tavaransa, tytöt viettivät loppupäivän kaupungilla. Sinä iltana, Jenny ja Tanya halusivat tehdä jotain hauskaa, joten he laittautuivat ja menivät keskustan yökerhoon. Tanssittuaan hetken tytöt menivät hakemaan juomista ja mies, joka istui baarissa alkoi juttelemaan heille. Illan lähentyessä loppuaan tytöt pyysivät miehen heidän hotellihuoneeseensa.
He istuivat sängyillä ja juttelivat hetken aikaa, mutta Tanya kyllästyi keskusteluun. Hän lähti käymään vessassa, jättäen Jennyn ja miehen huoneeseen. Kun Tanya huuhteli vessan ja avasi oven, hän huomasi kauhukseen, että mies oli kuristanut hänen ystävänsä kuoliaaksi.
Nopeasti hän väisti miehen hyökkäyksen ja juoksi ulos huoneesta. Tanya meni käytävälle, hakaten ovia ja huutaen apua. Mies juoksi hänen peräänsä. Tanya onnistui pääsemään portaisiin. Murhaaja oli aivan hänen perässään. Epäonnekseen hän teki hätiköidyn päätöksen ja juoksi yläkertaan alakerran sijaan.
Kauhistunut tyttö halusi epätoivoisesti päästä pakoon. Tanya pääsi portaiden päähän, jossa oli ovi joka johti katolle. Hän otti kiinni ovenkahvasta, mutta ovi oli lukossa. Hän kääntyi ympäri, mutta oli jo liian myöhäistä. Mies kiersi kätensä tytön kaulan ympärille.
Seuraavana aamuna, hotellin vieras oli palaamassa huoneeseensa kunnes huomasi Tanyan kuolleen ruumiin makaamassa portaiden päässä. Hän kytki hälytyksen päälle ja poliisi kutsuttiin paikalle. Jälkeenpäin, hotellin siivooja, joka oli siivoamassa huoneita, törmäsi Jennyn ruumiiseen joka lojui huoneen 413 lattialla.
Pelottavinta tässä tarinassa on se, että se on totta. Tyttöjen nimet ovat Jenny Stevens (17-vuotta) ja Tanya Roberts (16-vuotta). He kuolivat heinäkuun 29 päivä, vuonna 1980. Tappajan nimi on Allan Wayne Hughes. Hänet tuomittiin murhasta ja hän on viettänyt yli 30 vuotta vankilassa.
Siitä lähtien kun tytöt murhattiin, huone 413 Garden Plaza Hotellissa on pysynyt tyhjänä. Vieraat ja työntekijät Garden Plazassa ovat kertoneet epätavallisista asioista joita tapahtuu neljännessä kerroksessa. Yöllä käytävillä ja portaikossa kuuluu juoksevien askeleiden ääniä, vaikka ketään ei siellä ole. Huoneesta 413 kuuluu huutoa, kiljuntaa ja hakkaamista, vaikka se on vapaana. Aina kun hotellin siivoojat siivoavat huoneen 413 vessaa, he kuulevat outoja ääniä huoneen sisältä.
Kirjattuaan itsensä sisään huoneeseen 413 ja purettuaan tavaransa, tytöt viettivät loppupäivän kaupungilla. Sinä iltana, Jenny ja Tanya halusivat tehdä jotain hauskaa, joten he laittautuivat ja menivät keskustan yökerhoon. Tanssittuaan hetken tytöt menivät hakemaan juomista ja mies, joka istui baarissa alkoi juttelemaan heille. Illan lähentyessä loppuaan tytöt pyysivät miehen heidän hotellihuoneeseensa.
He istuivat sängyillä ja juttelivat hetken aikaa, mutta Tanya kyllästyi keskusteluun. Hän lähti käymään vessassa, jättäen Jennyn ja miehen huoneeseen. Kun Tanya huuhteli vessan ja avasi oven, hän huomasi kauhukseen, että mies oli kuristanut hänen ystävänsä kuoliaaksi.
Nopeasti hän väisti miehen hyökkäyksen ja juoksi ulos huoneesta. Tanya meni käytävälle, hakaten ovia ja huutaen apua. Mies juoksi hänen peräänsä. Tanya onnistui pääsemään portaisiin. Murhaaja oli aivan hänen perässään. Epäonnekseen hän teki hätiköidyn päätöksen ja juoksi yläkertaan alakerran sijaan.
Kauhistunut tyttö halusi epätoivoisesti päästä pakoon. Tanya pääsi portaiden päähän, jossa oli ovi joka johti katolle. Hän otti kiinni ovenkahvasta, mutta ovi oli lukossa. Hän kääntyi ympäri, mutta oli jo liian myöhäistä. Mies kiersi kätensä tytön kaulan ympärille.
Seuraavana aamuna, hotellin vieras oli palaamassa huoneeseensa kunnes huomasi Tanyan kuolleen ruumiin makaamassa portaiden päässä. Hän kytki hälytyksen päälle ja poliisi kutsuttiin paikalle. Jälkeenpäin, hotellin siivooja, joka oli siivoamassa huoneita, törmäsi Jennyn ruumiiseen joka lojui huoneen 413 lattialla.
Pelottavinta tässä tarinassa on se, että se on totta. Tyttöjen nimet ovat Jenny Stevens (17-vuotta) ja Tanya Roberts (16-vuotta). He kuolivat heinäkuun 29 päivä, vuonna 1980. Tappajan nimi on Allan Wayne Hughes. Hänet tuomittiin murhasta ja hän on viettänyt yli 30 vuotta vankilassa.
Siitä lähtien kun tytöt murhattiin, huone 413 Garden Plaza Hotellissa on pysynyt tyhjänä. Vieraat ja työntekijät Garden Plazassa ovat kertoneet epätavallisista asioista joita tapahtuu neljännessä kerroksessa. Yöllä käytävillä ja portaikossa kuuluu juoksevien askeleiden ääniä, vaikka ketään ei siellä ole. Huoneesta 413 kuuluu huutoa, kiljuntaa ja hakkaamista, vaikka se on vapaana. Aina kun hotellin siivoojat siivoavat huoneen 413 vessaa, he kuulevat outoja ääniä huoneen sisältä.
maanantai 15. heinäkuuta 2013
Illinoisin Kampus
Sanotaan, että Illinoisin kampuksessa Jacksonvillessä, Illinoisissa kummittelee pahantahtoinen henki joka esiintyy kasvottoman miehen muodossa ja jota kutsutaan nimellä "The Grey Ghost".
Illinoisin kampus rakennettiin vuonna 1829. Vuosia sitten, kampuksella oli lääketieteellinen rakennus ja sanottiin, että ruumiita säilytettiin salaisesti ullakolla. Legendan mukaan lääketieteen opiskelijoilla ei todellisuudessa saanut olla käytössä oikeita ruumiita. He varastivat ruumiit paikallisista sairaaloista ja hautausmailta ja pitivät niitä piilossa rakennuksessa. Ruumiit oli piilotettu ullakolle, kunnes mätänevän lihan haju johdatteli opettajat ruumiiden luo.
Jos tarinoihin on uskominen, rakennuksen ullakko oli myöhemmin muunettu soluasunnoksi mutta se suljettiin, koska liian paljon outoja asioita alkoi tapahtua opiskelijoille jotka asuivat siinä. On nykyään hyvin hankalaa löytää ketään, joka haluaisi viettää yönsä rakennuksessa.
Yöllä oppilaat kuulivat ovien pauketta, valot syttyivät ja sammuivat itsestään ja hallin vessat huuhtoutuivat itsestään. Askelten ääniä, jotka kulkivat huoneesta toiseen kuului jatkuvasti. Usein seinien toiseltapuolen kuului koputusääniä, vaikka niiden takana ei ollut ketään. Jotkut oppilaat jopa kertoivat esineiden lennelleen heidän huoneissaan.
Eräänä iltana tytön, jonka oli tarkoitus mennä juhlimaan täytyi hakea jotain ullakolta. Tyttö alkoi kävellä kierreportaita, mutta päästyään portaiden puoliväliin, hän katsoi ylös ja näki miehen seisomassa portaiden ylimmällä askelmalla. Mies oli pukeutunut harmaisiin vaatteisiin ja seisoi eleettömästi tuijottaen tyttöä. Kun tyttö nojautui hieman lähemmäs miestä, hän tajusi ettei miehellä ollut kasvoja. Hän alkoi kiljua ja juoksi alas portaita ja ulos rakennuksesta.
Kun tyttö kertoi ystävilleen mitä oli nähnyt, he etsivät rakennuksen, mutta mitään ei löytynyt. Siitä lähtien kasvoton mies on nähty useissa paikoissa ympäri kampusta. Hänet tunnetaan pelkästään nimellä "Gray Ghost".
Joitakin vuosia sitten Crampton Hallissa, oppilas oli lähdössä pois juhlista. Myöhemmin, hänet löydettiin hirttäytyneenä kaappiinsa. Hänen kätensä oli sidottu selän taakse joten oli selvää, ettei hän ollut kyennyt itse hirttäytymään. Hänen tappajaansa ei koskaan löytynyt.
Pari vuotta myöhemmin tapahtumasta, eräs oppilas ei ilmaantunut tapaamiseen ja hänen ystävänsä kyllästyivät odottamaan. He menivät etsimään häntä ja löysivät hänet kaapista. Hän roikkui siellä alastomana, ylösalaisin ja kädet sidottuina selän taakse. Oppilas oli yhä elossa, mutta niin kauhuissaan ettei hänen puheistaan saanut selvää.
Hänellä ei ollut mitään tajua siitä, mitä oli tapahtunut. Hän sanoi asuneensa rakennuksessa yhden lukukauden muttei enää koskaan asuisi siellä. Sinä iltana, hän nukahti valot päällä mutta heräsi ääneen. Kun hän katsoi ylös, hän näki kasvottoman miehen joka oli pukeutunut harmaisiin. Mies vain seisoi katsomassa häntä, kääntyi nopeasti ja katosi kaappiin.
Samana iltana, useat oppilaat olivat heränneet vaimeisiin ääniin ja nähneet harmaan miehen seisomassa sänkyjensä luona. Outoa harmaata miestä ei koskaan tunnistettu.
torstai 4. heinäkuuta 2013
Ben Drowned
Majora's Mask creepypasta, joka tunnetaan paremmin nimellä "Ben Drowned", kertoo riivatusta The Legend Of Zelda: Majora's Mask-pelistä Nintendo 64 pelikonsolille. Siihen liittyy lause "You shouldn't have done that" eli "Sinun ei olisi pitänyt tehdä sitä."
Syyskuun 7 päivä, vuonna 2010, käyttäjä Jadusable kirjoitti 4chan-foorumille kokemuksistaan pelattuaan riivattua Majora's Mask-peliä. Hän kertoi, että saatuaan epäilyttävältä näyttävän pelin vanhalta mieheltä, hän meni pelaamaan sitä ja huomasi pelitallennuksen nimellä "BEN". Hän ei välittänyt siitä vaan aloitti uuden pelin. Vaikka uusi peli oli aloitettu, tarinan edetessä useat hahmot viittasivat häneen nimellä "BEN". Hän ajatteli loogisesti ongelmien johtuvan "BEN" pelitallennuksesta, joten Jadusable poisti sen. Tämä johti siihen, etteivät pelin hahmot viitanneet häneen enää millään nimellä. Jadusable yritti suorittaa "4th day glitch"-nimisen hakkeroinnin peliin, joka antaa pelaajalle yhden kokonaisen lisäpäivän pelissä (pelin läpi pääsemisessä on aikaraja), mutta hänet siirrettiin suoraan Majoran loppuvastukseen. Hän huomasi, että teksti oli sekaisin ja pelin musiikki "Song of Healing" soi väärinpäin. Tämän jälkeen hänet siirrettiin takaisin pelin kaupunkiin nimeltä Clock Town. Siellä Jadusable huomasi osan grafiikoista puuttuvan, musiikki oli vääristynyttä ja kaupungissa ei ollut muita hahmoja. Hän päätti ladata Youtubeen videoita, jotka hän kertoi kuvanneensa pelatessaan kyseistä riivattua peliä.
Ben Ja Cleverbot
Cleverbot on sivusto, jossa voit keskustella "koneen" kanssa. Netissä liikkuu sadoittain juttuja siitä, kuinka Cleverbot puhuu usein melko pelottaviakin asioita. Ben on yksi asia, jonka Cleverbot on tuonut useasti esille. Tässä on netistä poimittuja keskusteluja Cleverbotin kanssa, jotka liittyvät nimenomaan Beniin.
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Lomamatka
Nuoripari odotti kärsimättömästi lähtöä ensimmäiselle lomalleen sitten vauvan syntymisen. Naisen täti, jonka olisi pitänyt tulla lapsenvahdiksi oli kuitenkin puolisen tuntia myöhässä. Nainen soitti vanhalle tädilleen selvittääkseen, mitä oli tapahtunut. Täti pyysi anteeksi vedoten huonoon muistiinsa ja sanoi tulevansa heti paikalle.
Täti asui vain 3 kilometrin päässä heistä, joten pariskunta päätti jo lähteä mieluummin kuin odottaa tätiä ja myöhästyä lennolta. Kaksi vikkoa myöhemmin pariskunta palasi takaisin. He löysivät kauhukseen heidän vauvansa istumassa yhä syöttötuolissa, jonne he olivat hänet jättäneetkin ennen lomalle lähtöä. Kärpäset lentelivät kuolleen vauvan ympärillä, joka turvonnut tunnistamattoman näköiseksi.
Täti oli ajanut liian kovaa vauhtia, ajanut kolarin ja kuollut, ennenkuin oli päässyt paikalle.
Täti oli ajanut liian kovaa vauhtia, ajanut kolarin ja kuollut, ennenkuin oli päässyt paikalle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)