Overtounin silta

1985-vuonna valmistunut Overtounin silta Miltonissa, Skotlannissa on vaatinut 1950-luvulta lähtien ainakin 50 koiran hengen yli 600 koirasta, jotka ovat mystisesti hypänneet 15 metriä korkealta sillalta alas. Länsi-Dunbartonshiren paikalliset uskovat, että Overtounin Valkoiseksi Naiseksi kutsuttu haamu on kummallisen ilmiön takana, sillä eläimet tunnetusti aistivat ihmisiä paremmin yliluonnollisen läsnäolon.

"Seisoin sillalla kaksi vuotta sitten ja tunsin jämäkän töytäisyn, joka tuntui kuin sormelta. Joku tai jokin yritti pukata minut alas sillalta, aivan kuten ne koiratkin." Sanoi uskonnon ja filosofian opettaja Paul Owens Glasgowsta The Mirrorin mukaan.

Sillan lähelle on asetettu sitemmin kyltit, jotka varoittavat koirien omistajia mahdollisesta vaarasta: "Ole hyvä ja pidä koirasi hihnassa."

Siitä huolimatta koirat, sekä jotkut ihmisetkin jatkavat sillalta hyppäämistä.

Joidenkin lähteiden mukaan kaikki alkoi vuonna 1994, kun mies nimeltä Kevin Moy heitti kaksi viikkoa vanhan poikansa alas sillalta. Moy yritti hypätä sillalta alas itsekin, mutta hänen vaimonsa esti sen. Moy uskoi olevansa antikristus ja että hänen poikansa olisi Saatana uudelleensyntyneenä.

Outo seikka koirien itsemurhassa on se, että ne hyppäävät yleensä aina samalta puolelta siltaa ja ne ovat yleensä pitkäkuonoisia rotuja. Jotkut koirat, jotka ovat aluksi selvinneet hypystä, ovat menneet välittömästi sillalle uudestaan vain hypätäkseen jälleen alas.

"Olen kuullut monia sydäntäsärkeviä tarinoita koirien omistajista, jotka ovat menettäneet lemmikkinsä tässä selittämättömässä ilmiössä." Sanoi alueen palveluiden tarjoaja Jackie Baillie.

Tieteellisempi selitys ehdottaa, että sillan alta tuleva minkkien vahva haju saattaa ajaa koirat hyppäämään, sillä sillan kohtalaisen korkea reuna estää koiria näkemästä korkeaa pudotusta.

Dubartonista kotoisin oleva Alice Trevorrow, jonka 3-vuotias springerspanieli hyppäsi sillalta vuonna 2014 sanoi The Sunin mukaan: "Pystyn yhä kuulemaan hänen ulvaisunsa kuin se olisi tapahtunut eilen. Ei ole mitenkään mahdollista, että koirani olisi hypännyt sillalta tarkoituksella. Siellä on jotakin pahaenteistä meneillään. Käytös ei ollut lainkaan hänen tapaistaan. Olin juuri pysäköinyt sillan lähelle ja koska hän oli erittäin tottelevainen, ei laittanut hänen hihnaansa kiinni. Minä ja poikani Thomas, joka oli 24-vuotias tuolloin, kävelimme kohti Cassieta, joka tuijotti jotain sillan yläpuolella olevaa. En koskaan saa tietää mitä hän tuijotti, mutta hän näki ehdottomasti jotain, joka sai hänet hyppäämään."

Donna Cooper taas todisti tilanteen, jossa hänen colliensa Ben hyppäsi yllättäen sillan kaiteelta alas. Donna kommentoi Mail Onlinelle: "Hänen jalkansa ja leukansa olivat murtuneet. Hänen selkänsä oli murtunut niin pahasti että se oli mutkalla." Ben vietiin eläinlääkäriin, mutta koiran kivut nähtiin niin suuriksi, että tämä päätettiin lopettaa.

Koiran käytösten tutkijoiden mukaan niillä ei voi olla itsemurha-ajatuksia, jote sillan alla täytyy olla jotain, joka simuloi niiden aisteja jollain tapaa ja saa ne hyppäämään.

Tässä vielä loppuun video jossa pohditaan luonnollisia syitä ilmiölle:

eng. ©

Charlie Charlie-haaste ja muut rituaalit

Outo haaste-peli on levinnyt Twitterin kautta ympäri internettiä. Pelissä pelaajat yrittävät ottaa yhteyttä väitettyyn kuolleeseen meksikolaiseen henkeen, joka tunnetaan nimellä Charlie.

Pelissä kaksi kynää asetellaan ristiin paperin päälle ja paperille kirjoitetaan sanat "Yes" ja "No". Pelaajat toistavat lauseen "Charlie, Charlie, can we play?". Jos Charlie on paikalla, kynät liikkuvat. Tämän jälkeen pelaajat alkavat kyselemään haluamiaan kysymyksiä ja Charlie vastaa liikuttamalla kynää.

Olet varmastikin kuullut Ouija-laudasta, jota on käytetty kautta aikojen kommunikaatiovälineenä kuolleiden ja elävien välillä. Charlie-haasteessa on mahdollisuus kuitenkin saada yhteyttä vain tiettyyn henkeen, Charlieen. Charlien tarina vaihtelee eri tietolähteiden mukaan, mutta yleensä Charlien kerrotaan menehtyneen auto-onnettomuudessa tai että hän olisi tehnyt itsemurhan. Monet väittävät että Charlie on demoni, mutta Maria Elena Navez kertoo BBC Mundo-uutiskanavalla, ettei meksikossa ole demonia nimeltä Charlie. Lisäksi hän toteaa, että että "Meksikolaiset demonit ovat yleensä amerikkalaisten keksintöjä."

Totta kuitenkin luultavasti on se, että kyseinen haaste juontaa juurensa espanjaa puhuviin maihin. Siellä lapset ovat pelanneet alkuperäistä versiota sukupolvien ajan. Siellä peli kulkee nimellä "Juego de la Lapicera". Nämä kaksi toisistaan eroavaa peliä ovat sulautuneet yhteen ja Charlie charlie-haaste on saanut alkunsa. Eräs sivusto kutsuu Lapiceraa köyhän miehen Ouija-laudaksi.

Miksi Charlie Charlie haaste on yhtäkkiä tullut pinnalle? Huhtikuussa Dominikaanisessa tasavallassa sijaitsevan provinssin, Hato Mayorin, paikallinen uutiskanava uutisoi "saatanallisesta" pelistä joka levisi paikallisissa kouluissa. Dominikaanisesta tasavallasta kotoisin olevat sosiaalisen median käyttäjät alkoivat käyttää Twitteriä, Instagramia ja Vineä kertoakseen pelistä. Toukokuun puolessavälissä "Charlie Charlie" oli yksi Dominikaanisen tasavallan Twitterin suosituimmista hashtageista.

17-vuotias tyttö Georgiasta lähetti Instagramissa kuvan pelistä ja liitti sen yhteyteen #CharlieCharlieChallange. Tämän jälkeen kyseistä hashtagia on käytetty Twitterissä yli 1.6 miljoonaa kertaa.

Jos Charlie Charlie-haaste ei vakuuta sinua, kokeile jotain näistä:

The Telephone ritual

Ennen kuin aloitat, sinun täytyy olla yksin talossasi. Tarvitset puhelimen, suolaa ja kotipuhelimen.

1. Sammuta kaikki valot talosta ja mene vessaan.
2. Ripottele suolaa vessan oviaukolle niin, että suolavana kulkee oviaukon reunalta toiselle.
3. Ota puhelimesi ja lukitse itsesi vessaan. Soita puhelimellasi kotipuhelimeen. Sanotaan, että joku tai jokin vastaa. Jos näin tapahtuu, sulje puhelu välittömästi.

The Answer Man

Tämä peli vaatii kymmenen pelaajaa, joilla kullakin on puhelin käytössään.

1. Menkää seisomaan rinkiin.
2. Ottakaa puhelimenne esille ja soittakaa vasemmallanne seisovalle henkilölle. Varmistakaa, että kaikki soittavat yhtäaikaa.

Toivon mukaan joku pääsee puheluun Answer Manin kanssa. Häneltä saa kysyä mitä kysymyksiä tahansa, mutta pidä mielessäsi se, että hän kysyy aina yhden kysymyksen vastattuaan sinun kysymykseesi. Jos hän ei pidä vastauksestasi, jotain pahaa tulee tapahtumaan.

Closet Game

Tarvitset tulitikkuaskin ja makuuhuoneen, jossa on vaatehuone. Voit pelata joko yksin tai jonkun kanssa. Odota iltaan asti, sillä peli ei tule toimimaan päivänvalossa.

1. Ota tulitikkuaski ja mene makuuhuoneeseesi.
2. Sammuta kaikki huoneen valot; huoneen täytyy olla täysin pimeä. Jos makuuhuoneessasi sijaitsevassa vaatehuoneessa on valot, varmista, että ne ovat kiinni.
3. Astu vaatehuoneeseen ja sulje ovi perässäsi.
4. Seiso pimeydessä noin kahden minuutin ajan niin, että kasvosi ovat vaatehuoneen oveen päin.
5. Ota yksi tulitikku sytyttämättä sitä ja pitele sitä edessäsi sanoen "Show me the light or leave me in the darkness."
6. Kuuntele tarkasti. Jos kuulet hiljaista kuiskailua, sytytä kädessäsi oleva tulitikku välittömästi. Jos et kuule mitään ja tulitikku ei syty itsestään, älä käänny ympäri missään nimessä. Jos et sytytä tulitikkuasi tarpeeksi nopeasti kuultuasi kuiskauksia, jokin tarttuu sinusta kiinni ja vetää sinut ikuiseen pimeyteen.
7. Pidä tulitikku sytytettynä, älä puhalla sitä sammuksiin. Jos se sammuu itsestään, sytytä välittömästi uusi.
8. Pitele palavaa tulitikkua edessäsi, avaa vaatekaapin ovi hitaasti ja astu ulos. ÄLÄ käänny ympäri. Sulje vaatekaapin ovi perässäsi. Älä katso vaatekaapin sisälle.

Tästä lähtien sinun pitää varmistaa, että sytytät valot vaatekkaappiisi aina kun katsot sinne. Jos jätät vaatekaapin oven auki yöksi niin, että siellä ei ole valoja päällä, tulet näkemään demonin punaiset silmät katsomassa sinua vaatekaapin sisältä.

Ensimmäinen koulupäivä

Ensimmäinen koulupäivä on hermoja raastava jokaiselle oppilaalle. Minun ensimmäinen päiväni uudessa koulussa oli todellinen painajainen.

Olin 14-vuotias ja perheeni oli juuri muuttanut uuteen kaupunkiin. Isälleni oli tarjottu töitä firmasta, jonka palkka-taso oli huomattavasti korkeampi verrattuna hänen edelliseen työhönsä. Parin viikon sisällä saimme vanhan talomme myytyä ja vuokrasimme asunnon paikkakunnalta, jossa isän uusi työpaikka sijaitsi. Muutimme kesän aikana, joten minun ei tarvinnut aloittaa opintojani kesken lukukauden vaan sain aloittaa uudelta luokka-asteelta muiden kanssa samaan aikaan.

Ensimmäisenä päivänä kävelin yksin kouluun. Olin hermostunut, sillä sosiaaliset taitoni olivat heikot ja pelkäsin uusiin ihmisiin tutustumista. Saavuttuani koululle tarkistin postissa saamastani lukujärjestyksestä, että ensimmäinen tuntini olisi matematiikkaa luokkahuoneessa 104.

Kävelin pitkin käytäviä ja etsin oikeaa luokkahuonetta, mutta minusta tuntui kuin koko koulu olisi yksi sokkelo. Hetken päästä kello soi ja oppilaat kiirehtivät luokkiinsa. Alle minuutissa käytävät olivat autioituneet.

Mikään luokkahuoneiden oviin raapustetuista numeroista ei vastannut minun luokkani numeroa. Huomasin käytävän päässä olevat puiset pariovet ja päätin tarkistaa, jatkuiko käytävä niiden takana. Työnsin raskaat ovet auki ja edessäni oli kuin olikin käytävä, mutta se oli pölyinen, pimeä ja osa käytävän lokeroista oli avoinna tai niiden ovet puuttuivat kokonaan. Ilmassa leijaili pistävä homeen haju. Olin juuri kääntymssä takaisinpäin kunnes tajusin tarkistaa ovien numerot: 100...101...102..

Aloin kävelemään pitkin käytävää ja katsoin luokkahuoneiden ovissa olevista ikkunoista sisään; ne olivat kaikki tyhjiä. Sitten löysin sen: luokkahuone 104. Kiihdytin askeleideni tahtia ja kurkistin ikkunasta. Kaikki oppilaat istuivat pulpettiensa ääressä ja opettaja seisoi liitutaulun vieressä. Avasin oven hiljaa ja menin sisälle.

Kukaan oppilaista ei huomioinut minua millään tapaa. Aloin pyytelemään kiusaantuneesti anteeksi myöhästymistä, mutta opettaja vain käänsi selkänsä minuun päin ja alkoi kirjoittamaan liitutaululle. Punastuin häpeästä ja kiirehdin istumaan ensimmäiselle vapaalle penkille.

Opettaja oli kirjoittanut oman nimensä taululle. Se oli Rouva Taylor.

Olin hermostunut ja hämilläni, joten en halunnut kiinnittää muiden huomiota itseeni. Siksi pysyinkin lopputunnin hiljaa ja ratkoin taululle kirjoitettuja ongelmanratkaisutehtäviä.

Oppitunti tuntui kestävän ikuisuuden, kunnes kello viimein soi merkiksi sille, että välitunti oli alkanut. Muut oppilaat juoksivat välittömästi ulos. Minä katsoin kelloani ja huomasin sen olevan jo kolme iltapäivällä. Koulupäivä oli jo päättynyt ja olin ollut vain yhdellä oppitunnilla.

Menin käytävälle ja yritin löytää ulospääsyä. Yhtäkkiä kuulin jonkun huhuilevan nimeäni ja katsahdin taakseni. Huomasin jonkun opettajista kävelevän minua kohti kulmat kurtussa.

"Sinä! Juuri sinä! Etkö olekin se uusi oppilas?" Hän kysyi.

"Öh... Kyllä." Vastasin.

"Missä olet ollut? Olen etsinyt sinua koko päivän! Mikset osallistunut tunneille?" Hän kysyi tiukalla äänensävyllä.

"Mutta minä olin tunnilla!"

"Millä tunnilla olit?"

"Rouva Taylorin tunnilla." Vastasin. "Luokassa 104."

Opettajan silmät laajenivat ja hän raivostui silminnähden.

"Luulet olevasi varmasti todella hauska." Hän huusi. "Häivy silmieni edestä!"

Olin tyrmistynyt ja mietin koko kotimatkani ajan, mitä olin tehnyt väärin. Saavuttuani kotiin, käynnistin tietokoneeni ja aloin etsimään tietoa koulusta ja Rouva Taylorista.

Järkytyin siitä, mitä löysin.

Kymmenet uutisartikkelit kertoivat kauheasta kouluammuskelusta, joka oli tapahtunut kymmenen vuotta sitten.

Aikaisin eräänä aamuna mielenvikainen asemies oli kävellyt koululle ja aloittanut ammuskelun. Hän oli seisonut luokkahuoneen ovella ja ampunut ensin opettajan, sitten oppilaat yksitellen. Artikkeleihin oli lisätty kuvia luokkahuoneesta, jossa ammuskelu oli tapahtunut. Tunnistin sen välittömästi. Luokkahuone 104. Ohessa oli myös luokan luokkakuva oppilaista ja Rouva Taylorista, jotka kaikki hymyilivät iloisesti.

Tunsin itseni huonovointiseksi. Käteni tärisivät ja kylmät väreet kulkivat pitkin kehoani. Vietin koko yön hokien itselleni, ettei se voinut olla mahdollista.

Seuraavana aamuna olin liian kauhuissani mennäkseni takaisin kouluun. Purskahdin itkuun ja kerroin vanhemmilleni edellisen päivän tapahtumista. Ensiksi he olivat varmoja, että kaikki johtui vain suuresta muutoksesta elämässäni, mutta sen jälkeen kun olin kieltäytynyt menemästä kouluun koko viikkona, he luovuttivat ja sallivat minun vaihtaa koulua.

Yritin unohtaa tapahtumat ja jatkaa elämääni tavalliseen tapaan. Onnistuinkin siinä melkein...

Tänä aamuna sain kirjeen postissa. Kirjeessä ei ollut postimerkkiä, vaan joku oli tuonut sen postilaatikkoomme. Avattuani sen luin kirjeen sisällä olevan lapun. Tunsin kyyneileiden kohoavan silmiini pelosta.

Se oli kutsu luokkakokoukseen...

... ja sen oli allekirjoittanut Rouva Taylor.

eng.  ©

Lyhyitä kauhuelokuvia

2AM: The Smiling Man

Skypemare

Tea Time

                                                                Bedtime

The Clown Statue

Walkie Talkie

MAMA

He Dies At The End

The Black Hole

Peekers