Pieni tyttö punaisessa viitassa

Pienen tytön vanhemmat menivät työlounaalle joten he palkkasivat lastenvahdin.

"Voisinko saada jäätelöä?" pieni tyttö nimeltään Holly kysyi illallisella.
"Toki" lastenvahti Beatrice sanoi. "Missä pakastin on?"
"Kellarissa, niinkuin pähkinät, kirsikat ja karkitkin."

Kun Beatrice meni kellariin hakemaan jäätelöä, hän katsoi ulos ikkunasta ja näki pienen tytön seisomassa ulkona. Se ei saanut häntä epäilemään mitään vaan hän palasi Hollyn luokse.
Kun hän oli antanut jäätelön, Holly kysyi, "Voisinko saada tähän kastiketta?"
"Tietenkin," Beatrice vastasi nopeasti.

Kun hän meni takaisin kellariin hakemaan kastiketta, hän katsoi uudelleen ikkunasta ja näki saman pienen tytön, mutta tällä kertaa hänellä oli päällään punainen viitta. Hän ajatteli hajamielisesti että tyttö varmaan leikki jonkinlaista roolileikkiä ja meni takaisin yläkertaan.
"Kiitos," tyttö vastasi ilmeettömästi ja laittoi kastikkeen mikroon lämpenemään, jonka jälkeen hän kaatoi paksun suklaakerroksen jäätelön päälle.
"Saisinko vielä pähkinöitä tämän päälle...?"
"Oikeasti?"
"Kiltti?
"Hyvä on..." Beatrice huokaisi ja meni alas portaita.

Kun hän meni pähkinävaraston luokse ja katsoi jälleen ikkunaan, sama pieni tyttö punaisessa viitassa seisoi siellä, pitäen veitseä.
Beatrice juoksi yläkertaan ja päätti soittaa poliisit.

"Oi kiitos!" Holly huudahti iloisesti.
"K-kyllä. Hei Holly, sinun täytyy-"
"Voi ei! Saisinko päälle kirsikan?"

Beatrice ei halunnut pelästyttää Hollya, joten hän päätti mennä hakemaan kirsikan ja soittaa sitten poliisille lukkiuduttuaan ensin vessaan Hollyn kanssa. Pieni tyttö ei pääsisi mitenkään sisälle taloon koska ovet ja ikkunat olivat kaikki lukossa.
Kun Beatrice käveli hitaasti takaisin kellariin, hän avasi jääkaapin tärisevin käsin. Hän uskalsi katsoa vielä kerran ikkunasta. Siellä oli sama pieni tyttö, samassa punaisessa viitassa, pitäen samaa veitseä. Veitsessä oli vain tällä kertaa verta.
Beatrice juoksi yläkertaan ja näki Hollyn kuolleena pienessä verilammikossa. Hän juoksi vessaan ja lukitsi oven takanaan ennen kuin soitti hätänumeroon.

Kun poliisi saapui, äiti ja isä olivat heidän kanssaan. Äiti lähestyi Beatricea itkien hallitsemattomasti. "Mitä tapahtui?"
"Voi hyvä Jumala- Olen pahoillani! N-näin pienen tytön jolla oli veitsi ja punainen viitta kellarin ikkunassa!"
Äiti sanoi, "Meillä ei ole ikkunoita kellarissa, vain peilejä.."

Ei enää koskaan

Olin seitsemäntoistavuotias kun hän tuli. Olin asunut väkivaltaisen äitini kanssa seitsemäntoista pitkää, kivuliasta vuotta. Oli keskiyö ja äitini oli nukkumassa, joten kun kolme pehmeää koputusta kuului etuovelta, minä menin avaamaan oven. Sen takana seisoi oudolta näyttävä tyttö, jolla oli kalpeat, värittömät posket, mustat silmät ja vaaleat hiukset letitettyinä saparoille. Hänen pinkki mekkonsa oli revennyt helmasta ja tyttö oli avojaloin. Hänen jalkansa olivat sinertävät kylmän talven takia. Päästin hänet nopeasti sisään ajatellen miten vähän hänellä oli vaatetta päällään, vaikka ulkona oli jäätävän kylmä. Ajattelin vasta myöhemmin miksei hän vaikuttanut kylmettyneeltä, tai edes miksi hän oli ilmaantunut ovellemme. Saatoin hänet olohuoneeseen ja käärin hänen ympärilleen paksun viltin jonka mummoni oli kutonut. Hän piti sitä, ja hymyili.

"Mikä sinun nimesi on kultaseni?"
Kysymystäni seurasi pitkä hiljaisuus kun hän tuijotti minua. Minulle tuli epämukava olo hänen synkästä katseestaan. Sitten tyttö aukaisi suunsa ja sanoi pehmeällä äänellä.
"Lacy Morgan."
Nyökkäsin hymyillen.
"Voit olla täällä yön yli, Lacy." Sanoin nyökäten sohvaan päin. Tyttö käpertyi pienelle kerälle, mustat silmät yhä minussa kun poistuin huoneesta. Sinä iltana nukuin rauhallisesti, enkä ollut huolissani äidistäni tai oudosta tytöstä sohvalla.

Kun aamu koitti ja menin keittiöön, minua tervehdittiin lyömällä kahvimukilla olkapäähän. Huudahdin kivusta, tuijottaen äitiäni.

"Mitä helvettiä sinä teit? Miksi sohvalla on mutaa ?!" Hän huusi ja vastasin hämmentyneellä katseella. Menin tutkimaan tilannetta ja huomasin että Lacy oli kadonnut, ainoa todiste siitä että hän oli ollut siellä oli mutaa, jonka oli täytynyt tippua hänen mekostaan tai jaloistaan. Otin vastuun, ja sain vahvan iskun poskelleni. Sen jälkeen lähdin kouluun. Koulussa kuulin jotain joka sai kylmiä väreitä kulkemaan selkääni pitkin.
"Lacy Morgan löydettiin kuolleena eilen."

Kulutin päivän odottamalla jotain lisätietoa uutisesta, mutten kuullut mitään. Saapuessani kotiin, uutisissa näytettiin live-lähetys Lacystä.
"Kuusivuotias Lacy Morgan löydettiin eilen kuolleena seitsemältä illalla. Hänen ruumiinsa löydettiin takapihalta haudattuna. Hänen äidinsä Marrisa Morganin liikkeistä ei ole tietoa, ja häntä epäillään tappajaksi. Marrisan on raportoitu lyövän Lacyä usein, ja hän saattaa olla vastuussa tytön kuolemasta."

Yhtäkkiä, kuva Lacysta ilmestyy ruudulle. Hän näyttää samalta kuin tavatessamme, vaaleat hiukset saparoilla, pinkki mekko, kalpeat kasvot. Ainut poikkeus oli että hänen poskissaan oli väriä.... ja hänen silmänsä olivat vaalean siniset. Monille tämä ei olisi ollut tärkeää, mutta minulle se oli. Hän kuoli ennen kuin tuli talolleni, jos uutisankkurin puheisiin on uskominen. Tyttö kuoli tunteja aijemmin. Yritin unohtaa asian ja menin nukkumaan aikaisin jottei minun tarvisi nähdä äitiäni. Oli melkein keskiyö kun heräsin siihen että kylmät sormet hivelivät mustelmaa poskessani. Huokaisin nojaten pieneen käteen.

"Ei enää koskaan." Lacy kuiskasi ennenkuin katosi. Kymmenen minuutin kuluttua kuulin äitini kiljuvan. Juoksin makuuhuoneeseen ja melkein pyörryin siitä mitä näin.

Äitini rimpuili sängyssä ja pieni olio oli upottanut kasvonsa hänen rintakehäänsä. Kuulin repeilevän lihan äänen ja äitini kiljui kovaa. Toivoin etten olisi herännyt. Myöhemmin vakuutin itselleni että se oli unta. Mutta se ei ollut. Joten, kun Lacy perääntyi äidistäni revittyään häneen suuren reiän, näin hänen terävät hampaansa, jotka loistivat yössä. Loistivat äitini verestä. Hän hymyili viattomasti minulle hetken aikaa, ennenkuin repi äitini kaulavaltimon. Silloin pyörryin. Kun virkosin, olin sängyssäni. Kävelin äitini huoneeseen. Avatessani oven huomasin, että sänky oli tyhjä. Sänky oli pedattu aivan kuten silloin kun äitini olisi lähtenyt töihin. Ainoa outo asia oli pienen lapsen likaiset jalanjäljet ja avoin ikkuna, jotka paljastivat että Lacy oli vieraillut talossa. En nähnyt äitiäni enää koskaan, enkä myöskään ikävöinyt häntä. Aikanaan menin naimisiin ja sain lapsen. Nimesin hänet Lacyksi. Viimeaikoina olen huomannut että naapurin lapsilla on ympäri kehoa mustelmia ja haavoja. Olen alkanut tarkkailemaan heidän talojaan. Yhtenä päivänä huomasin jotain outoa: pieni tyttö juoksi paljain jaloin erään talon takapihalta takaovelle. Oli keskiyö, joten en ollut varma, mutta luulen että hän näki minut. Ja voin vannoa että hän muotoili suullaan kolme sanaa minulle.

Ei enää koskaan.

Lyhyitä kauhupätkiä

Drew Daywalt tekee Youtube-tililleen lyhyitä kauhuvideoita englanniksi, joita suosittelen katsomaan.

Videoihin pääsee tästä!

Haju

Pariskunnalla oli nuori poika. Jopa ennen kuin heidän poikansa oli syntynyt, pariskunnalla oli kireät välit. Vuosien kuluessa äiti ja isä tappelivat kaiken aikaa. He riitelivät yhä useammin ja puhuivat avioerosta. Lopulta he pysyivät yhdessä vain lapsensa takia, mutta tappelut jatkuivat ja niistä tuli yhä väkivaltaisempia. Niihin aikoihin kun heidän poikansa täytti 5-vuotta, vanhemmat olivat alkaneet vihata toisiaan.

    Eräänä iltana, sen jälkeen kun he olivat vieneet lapsensa nukkumaan, äiti ja isä ajautuivat pahaan tappeluun. Isä oli suuren raivon vallassa ja tappoi vaimonsa. Kun hän tuli järkiinsä ja ymmärsi mitä oli tehnyt, hän raahasi vaimonsa ruumiin autotalliin ja nosti sen autonsa takakonttiin. Sitten hän ajoi vuorille ja pimeyden suojassa nosti naisen ruumiin olalleen ja kantoi sen läheiseen soiseen rämeikköön. Mies heitti ruumiin haisevaan liejuun ja katsoi sen uppoamista.

    Kun aamu alkoi sarastaa, hän palasi kotiin ja siivosi suihkuhuoneen. Hän ei saanut millään pois rämeikön hajua, vaikka jynssäsi lattiaa kauan. Hän nukkui pari tuntia ja herätessään alkoi miettimään mitä kertoisi pojalleen. Hän päätti kertoa pojalle että hänen vaimonsa oli mennyt sisarensa luokse joksikin aikaa. Kuitenkin, kun hänen nuori poikansa tuli aamupalalle, poika ei maininnut mitään äidistään. Hän vain tuijotti isäänsä hiljaa.

    Mies pystyi yhä haistamaan mudan hajun. Hän otti ilmanraikastimen ja alkoi suihkuttamaan sitä ympäri taloa toivoen, että se peittäisi hajun. Haju sai hänet voimaan pahoin.

    Muutama tunti kului ja poika oli katsomassa televisiota olohuoneessa. Isä sai epämiellyttävän tunteen mahassaan. Aina, kun hän meni olohuoneeseen hän huomasi, että poika tuijotti häntä kiinnostunut ilme kasvoillaan. Se sai hänet hermostuneeksi ja vainoharhaiseksi. Ehkä poika tiesi mitä oli tapahtunut. Ehkä poika oli kuullut jotain. Jos hänen poikansa tiesi mitä hän oli tehnyt, ehkä pojankin täytyisi kuolla.

Isä käveli huoneeseen jossa hänen poikansa yhä katsoi televisiota.

"Onko sinulla jotain kysyttävää?" Hän sanoi.

Poika ajatteli hetken ennenkuin vastasi, "Kyllä...."

"Liittyykö se äitiisi?" isä kysyi.

"Kyllä...." poika sanoi.

"Mietit varmaan missä äitisi on," isä sanoi.

"En", sanoi poika. "Mietin miksi äidin kasvot ovat niin kalpeat ja miksi olet kantanut häntä selässäsi koko päivän."

Netissä seurattavia haamukameroita

Ordsall Hall, Englanti
Kamerat ovat kiinni 08.00-17.00 välisenä aikana, koska Ordsall Hall on silloin avoinna vierailijoille. Alla olevassa linkissä pääset seuraamaan kolmea kameraa, jotka on asennettu ympäri rakennusta. Kohteita ovat Great hall (monien haamujen leikkikenttä), Great Chamber (yksi rakennuksen vanhimmista huoneista, jossa White Ladyn sanotaan kummittelevan) ja Star Chamber (kaikista aavemaisin huone).

KAIKKI KAMERAT

Willard Library, Indiana

Yli 110-vuotiaassa kirjastorakennuksessa on raportoitu useita paranormaaleita ilmiöitä. Kameroita on kaksi kappaletta. Niistä yksi on lasten lukuhuoneessa, jossa rakennuksen kuuluisan "Lady in Gray"-haamun sanotaan viihtyvän eniten. Toinen on kellarissa. Ensimmäisen paranormaalin ilmiön koki 60 vuotta sitten rakennuksen työntekijä.

KAIKKI KAMERAT

Gettysburg Battlefield

Taistelukenttä, jossa Amerikan siviilisodan Gettysburgin taistelu alkoi. Täällä on tehty useita paranormaaleja havaintoja. Uusia kuvia tulee 10 minuutin välein.

KAMERA

Aokigaharan itsemurhametsä

Ylläolevassa kuvassa on poliisin pystyttämä kyltti Fuji-vuoren juurella Japanissa sijaitsevan Aokigaharan metsän sisäänkäynnille. Siinä lukee: "Elämäsi on arvokas lahja vanhemmiltasi. Ajattele vanhempiasi, sisaruksiasi ja lapsiasi. Älä pidä asiaa sisälläsi. Puhu ongelmistasi." Lopuksi on yhteystiedot itsemurhia ehkäisevään yhdistykseen. Se on tarkoitettu rohkaisuksi itsemurhaan pyrkiville jotta nämä luopuisivat ajatuksistaan. Kyltti ei ilmeisesti ole kovin tehokas, jos itsemurhalukuja katsotaan.

Aokigaharan metsällä (tunnettu myös puiden merenä) on onneton maine maailman toiseksi suosituimpana paikkana tehdä itsemurha. Ensimmäisenä listassa on Golden Gate Bridge San Franciscossa. Vuodesta 1950 lähtien, masentuneen japanilaiset ovat menneet metsään ja ainakin 1000 heistä ei ole koskaan palannut. Vuonna 2002, 78 ruumista löydettiin metsästä, ylittäen vuoden 1998 määrän joka oli 74. Vuonna 2003 ruumiiden määrä nousi sataan, ja viime vuosina paikallinen hallitus on lopettanut ruumiiden määrien julkaisemisen yrityksenä vähentää Aokigaharan metsän liittämistä "itsemurhametsäksi". Vuonna 2004 108 ihmistä tappoi itsensä metsässä ja 2010 247 ihmistä yritti itsemurhaa metsässä, joista 54 onnistui.

Japanilaiset spiritualistit uskovat että metsässä itsemurhaan ajautuneiden sielut ovat kyllästäneet Aokigaharan puut, luoden paranormaalia toimintaa ja estäen niitä jotka ovat tulleet metsään pakenemasta sieltä. Yleinen kokemus ihmisillä metsässä on se, että heidän kompassinsa ovat hyödyttömiä alueen runsaan magneettisen raudan määrän takia vulkaanisessa maaperässä. Metsässä patikoivat kertovat kuullevansa Yurein eli henkien huutoa tuulessa ja nähneensä varjoja puiden seassa. Jotkut jopa sanovat tavaroidensa vaihtavan paikkaa.

    Asia on myös vaikea aihe paikallisille, sillä itsemurhat vaikuttavat heihin ja erityisesti metsän työntekijöihin. Eräs paikallinen mies sanoo "Minua hirvittää että alue on tunnettu itsemurhien takia." Paikallinen poliisi sanoo "Olen nähnyt monia ruumiita jotka ovat pahasti maantuneita tai villieläinten pureskelemia. Siinä metsässä kuolemisessa ei ole mitään kaunista." 

    Metsän työntekijät joutuvat kokemaan vielä kauheampia asioita kuin poliisi joka tutkii metsää. Heidän työtehtäviinsä kuuluu ruumiiden kuljettaminen pois metsästä paikalliselle poliisiasemalle jossa ruumiit laitetaan huoneeseen jota käytetään itsemurhaan ajautuneiden ruumiiden säilyttämisessä. Sitten metsän työntekijät pelaajat jankenia, joka on samantyylinen peli kivi, paperi, sakset-pelille ja katsovat kuka joutuu nukkumaan huoneessa ruumiin kanssa.

     Syy näihin outoihin nukkumisjärjestelyihin on se, että uskotaan että jos ruumis jätetään yksin, se tuo huonoa onnea itsemurhan uhrin hengelle. Heidän henkensä sanotaan kiljuvan yön yli jos se jätetään yksin ja ruumiit nousevat ylös vaeltamaan ja etsimään seuraa.

Wataru Tsurumuin kirjassa "The Complete Manual of Suicide" Tsurumuin sanoo, että Aokigahara on täydellinen paikka kuolla. Syytä siihen miksi metsä houkuttaa itsemurhaa tahtovia ei ole tiedossa, mutta jotkut sanovat että japanilaisen Seicho Matsumoton kirja Kuroi Jukai (musta puiden meri) antaa ihmisille inspiraation tehdä itsemurha kyseissä metsässä. On myös sanottu että Aokigaharan metsän ja kuoleman välillä oleva yhteys sijoittuu aina 1800 luvulle saakka, jolloin sitä käytettiin Ubasutan harjoittamiseen. Ubasuta tarkoittaa vapaasti suomennettuna "vanhan naisen hylkäämistä", jolloin suvun vanhimmat kannettiin vuorille kuolemaan.

Metsästä voi löytää monia uhreille kuuluneita henkilökohtaisia tavaroita ja puihin kiinnitettyjä itsemurhaviestejä. Myös esimerkiksi hirttosilmukat jätetään yleensä puihin sen jälkeen kun ruumis on löydetty.

Lisää kuvia metsästä löydät täältä. (en suosittele heikkohermoisille!)

Tässä vielä lopuksi 20 minuuttinen video kyseisestä aiheesta:

10 kuuluisaa haamukuvaa

10. Lordi Combermeren haamu
Tämän valokuvan Combermeren luostarin kirjastosta otti Sybell Corbet vuonna 1891. Miehen hahmo istuu tuolissa vasemmalla. Hänen päänsä, oikea kätensä ja ylävartalonsa pystyy selvästi erottamaan kuvasta. Sanotaan että mies on Lordi Combermeren haamu.

Toinen varakreivi Lordi Combermere kuoli 1891, kun hän jäi yhden Lontoon ensimmäisen moottorilla toimivan taksin alle. Kun Sybell Corbet otti ylläolevaa kuvaa, Lordi Combermeren hautajaiset olivat meneillään 4 kilometrin päässä kirjastosta.

9. Toys R Us -haamu

Tämä infrapunakuva on otettu paranormaali-tutkimuksen aikana Toys R´ Us:in lelukaupassa Sunnyvalessa, Kaliforniassa. Mies, joka nojaa hyllyä vasten ei kuulunut tuktkimusryhmään. Muissa kuvissa kyseinen mies ei näyttäytynyt.

8. Piilossa oleva Cowboy

Vuonna 1996 Ike Clanton (pukeutuneena cowboy-asuun) halusi ystävänsä ottavan kuvan hänestä kun hän seisoi Boothillin hautuumaalla kuuluisassa Tombstonen kaupungissa Arizonassa. Kun Clanton näki kuvan, hän huomasi miehen taustalla joka ei ollut siellä kuvan ottamishetkellä.

Clanton kiinnostui tästä ja yritti kuvata saman tilanteen uudelleen ystävänsä kanssa, joka meni seisomaan taustalle. He huomasivat että taustalla olijan jalkojen täytyisi näkyä kuvassa, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut alkuperäisessä otoksessa. Kuva on vielä nykyäänkin mysteeri.

7. Nuori tyttö ikkunassa

Kuvan otti Tony O'Rahilly Wem Town Hallissa Shropshiressa, Englannissa kun halli oli tulessa. Rakennuksessa ei ollut ketään, vaikka tässä kuvassa nuori tyttö on ikkunan luona. Kuvaa tutki tohtori Vernon Harrison, Royal Photographic Societyn edellinen presidentti. Harrison arveli ettei kuvaa oltu käsitelty ja oli siten aito.

Vuonna 1677, nuori tyttö nimeltään Jane Churn sytytti vahingossa olkikaton tuleen kynttilällä. Monet kylän vanhoista puutaloista paloivat samalla. Useat ihmiset uskovat että hänen haamunsa on kummitellut alueella siitä lähtien ja todistajat väittävät nähneensä hänet monissa tulipaloihin liittyvissä tapaturmissa vuosien saatossa. Kuvassa esiintyvä haamu on hänen, jos on puheisiin uskominen.

6. Corroboree Rockin henki

Kuvan otti Reverend R.S. Blance Corroboree Rockin lähistössä, Australiassa vuonna 1959. Tässä kuuluisassa kuvassa näkyy nainen joka pitelee käsiään kasvojaan vasten ja tuijottaa kaukaisuuteen.

5. Bachelor's Groven Madonna

Kuva on otettu elokuun 10. päivä vuonna 1991 Ghost Research Societyn paranormaaleiden tukimusten aikana Grove Cemeteryllä, joka on lähellä Midlothianin esikaupunkialuetta Illinoisissa.

4. Freddy Jackson

Yläpuolella on Royal Air Forcen laivueen tavallien ryhmäkuva, mutta kuvan ottamisen jälkeen tajuttiin ettei kyseessä ollut mikään tavallinen kuva. Yhden miehen takana seisoi kaksi päivää kuvan ottamista ennen menehtynyt Freddy Jackson.

Jackson oli  Royal Air Forcen mekaanikko ja palveli H.M.S. Daedalusissa. Hän oli ollut työskentelemässä ja kuoli tapaturmassa joka liittyi lentokoneen potkuriin. Jackson ei antanut kuolemansa haitata vaan näyttäytyi ryhmäkuvassa kaksi päivää myöhemmin. Useat miehistä vahvistivat että kuvan taustalla olevat kasvot kuuluivat Jacksonille.

3. Takapenkin nainen

Tämä kuuluisan haamukuvan on ottanut vuonna 1959 Mable Chinnery. Kun Mable oli vieraillut äidinsä haudalla, hän kääntyi ottamaan kuvan miehestään joka odotti autossa. Mable ei odottanut näkevänsä kuollutta äitiään takapenkillä.

2. Portaikon haamu

Kuvan otti vuonna 1966 Ralph Hardy National Maritimen museon Queen's Housessa, Englannissa. Hardy, eläkkeellä oleva pappismies, aikoi ottaa kuvan ainoastaan vaikuttavasta portaikosta, mutta sai kuvaansa myös kaapuun pukeutuneen hahmon joka käveli portaita pitkin.

Asiantuntijat tutkivat alkuperäistä negatiiviä, ja vakuuttuivat että kuvaa ei ollut käsitelty. Ihmiset ovat kertoneet nähneensä selittämättömiä hahmoja ja kuulleet askelia portaikosta vuosia aikaisemmin ja myöhemmin kuvan ottamisen jälkeen.

1. The Brown Lady

Raynham Hallin Brown Lady, kummittelee toistuvasti taloa Nortfolkissa, Englannissa. Tämä on maan kuuluisin kummitus, pääasiassa sen takia että "Brown Lady" on saatu filmille. Kuvan ottivat Country Life -lehden kuvaajat, jotka olivat Raynham Hallissa kuvaamassa portaikkoa.