Ilmeetön

Kesäkuussa 1972, nainen ilmestyi Cedar Senain sairaalaan valkoiseen verellä tuhriintuneeseen kaapuun pukeutuneena. Tämä ei ollut mikään tavallisuudesta poikkeava tapahtuma, sillä ihmiset joutuivat usein onnettomuuksiin lähimaastossa ja tulivat lähimpään sairaalaan ensiapua varten. Tässä naisessa oli kuitenkin kaksi asiaa jotka saivat ihmiset oksentamaan ja pakenemaan katsoessaan häntä.
    Ensinnäkään hän ei ollut ihminen. Nainen muistutti hyvin vahvasti mallinukkea, mutta hänen kehonsa näytti muuten normaalin ihmisen vartalolta. Hänen kasvonsa olivat virheettömät, lukuunottamatta kulmakarvoja ja levinneitä meikkejä.
    Hänen suussaan oli kissanpentu, jota hänen leukansa puristi vahvasti suussaan, niin epätavallisen vahvasti ettei hänen hampaitaansakkaan näkynyt. Verta pursusi hänen suustaan kaavulle ja lattialle. Sitten nainen vetäisi kissanpennun pois suustaan, heitti sen pois ja pyörtyi.

    Siitä hetkestä lähtien kun hän astui sisäänkäynnistä ja hänet vietiin sairaalahuoneeseen puhdistautumaan, hän oli täysin rauhallinen, ilmeetön ja liikkumaton. Hoitajat ajattelivat että olisi parasta hillitä hänet siihen asti kunnes viranomaiset saapuisivat. Nainen ei vastustellut päätöstä. He eivät saaneet mitään vastausta naiselta ja monet henkilökunnan jäsenet tunsivat olonsa liian epämukavaksi katsoessaan häntä pidempää kuin muutamaman sekunnin ajan.
     Heti jos hoitajat yrittivät antaa naiselle rauhoittavia, hän taisteli vastaan. Kaksi hoitajaa joutui pitelemään häntä kun hän yritti olla syömättä pillereitä sama, tyhjä ilme kasvoillaan.
     Nainen käänsi tunteettomat silmänsä mieshoitajaa kohden ja teki jotain epätavallista. Hän hymyili. Kun hän teki sen, naishoitaja alkoi kiljumaan ja juoksi ulos huoneesta shokissa. Naisen suussa ei ollut ihmisen hampaita, vaan pitkät, terävät piikit. Ne olivat liian pitkät siihen että nainen olisi voinut sulkea suunsa niiden tekemättä vahinkoa...

Mieshoitaja tuijotti häntä hetken takaisin ja kysyi sitten "Mikä helvetti sinä olet?"
Nainen työnsi päänsä eteenpäin tutkaillakseen häntä, yhä hymyillen.
Keskustelussa oli pitkä tauko, vartijat oli hälytetty ja heidän askeleensa kuuluivat käytävässä. Kun mies kuuli heidän lähestyvän, nainen hyökkäsi eteenpäin ja upotti hampaansa miehen kurkkuun, repien tämän kaulavaltimon. Mies kaatui lattialle haukkoen henkeä samalla kun hän tukehtui omaan vereensä.
    Nainen nousi seisomaan ja kallistui miehen puoleen. Naisen kasvot olivat vaarallisen lähellä miehen kasvoja, tämän katsellessa miehen kuolemaa.
    Nainen nojasi lähemmäs miestä ja kuiskasi tämän korvaan.

"Minä...olen...Jumala..."

Toisen hoitajan silmät täyttyivät pelolla kun hän katsoi naisen kävelevän rauhallisesti pois huoneesta ja tervehtivän vartijoita.
     Naishoitaja joka selvisi tilanteesta nimesi naisen "ilmeettömäksi". Naista ei nähty enää koskaan.

Taksikuski (lukijan RIO kirjoittama)

Teet työvuoroa taksinkuljettajana. Säpsähdät kun etuovi aukeaa. Mustiin pukeutunut huppupäinen mies kysyy käheällä äänellä kyytiä tähän osoitteeseen ja antaa sinulle paperinpalasen. Paperiin on raapustettu sinun osoitteesi. Mies herättää sinussa epäilyksiä ja pelkoa joten valehtelet, että olet jo vapaalla. Mies kiittää ja lähtee. Jatkat työvuoroasi normaalisti vielä tunnin kunnes työpäiväsi päättyy. Ajat kotiisi ja pysäköit taksin talosi eteen. Kun saat turvavyön auki kuulet takaasi käheän äänen: "Kiitos kyydistä."

Piirtäjä-Sarah

Tämä on tarina joka on levinnyt ketjuviestien avulla internettiin ja sähköposteihin. Alunperin se alkoi levitä tytön nimeltä Sara johdolla. Hän käytti sähköpostiosoitetta Drawme666@Gmail.com. Uskotaan että tarinan alkuperäinen kieli oli suomi. Sitä on myös lähetetty ihmisille espanjan- ja englanninkielillä.

---

Robert Winslet ja hänen tyttärensä Sarah Winslet olivat juuri muuttaneet taloon Stocktonissa. Kun heidän edellinen kotinsa muistutti liikaa Sarahin kuollutta äitiä ja kun talon huoneet tulivat yhä tyhjemmiksi ja tyhjemmiksi, Robert päätti muuttaa kokonaan uuteen paikkaan ja vähän pienempään taloon. Sarah oli liian nuori ymmärtämään että hänen äitinsä ei ollut enää elossa.
    Mutta Robert oli yhä hieman huolestunut tyttärestään. Hänen työnsä alkaisi huomenna ja tytön piti mennä uuteen päiväkotiin. Sarah ei tykännyt olla muiden lasten lähellä. Leikkikentällä hän leikki yksikseen, ei koskaan toisten kanssa. Sarah oli kuitenkin todella hyvä piirtämään ja hän piirsi melkeinpä koko ajan.

Sarah käveli alas portaita hänen pienillä ja haurailla jaloillaan isänsä luokse joka oli keittiössä. Isä tyhjensi tiskikonetta.
"Isä... tarvitsen lusikan...ja pienen veitsen." Sarah mumisi.
"Kultaseni, miksi tarvitset noita?"
"Muovaan savea," Sarah vastasi hymyillen.

Isä löysi lusikan ja antoi sen tyttärelleen. Hetken aikaa hän mietti miten voisi antaa lähes 5-vuotiaalle tyttärelleen turvallisesti veitsen. Hän kyykistyi Sarahin tasolle ja hymyili.

"Sarah, tiedän että olet jo iso tyttö. Oletko varovainen jos annan sinulle hedelmäveitsen?" Isä kysyi.
Sarah nyökkäsi kysyvä ilme kasvoillaan ja katsoi veitseä hänen isänsä kädessä.
Hän oli jo iso tyttö. Tietenkin hän olisi varovainen.
"Kyllä. Olen toooodella varovainen." Sarah sanoi ja otti  veitsen hänen isältään.
"Hyvä. Muista ettet saa juosta se kädessä ja älä päästä kissoja huoneeseesi, jottei niistä irtoaisi karvoja." Isä muistutti Sarahia.

Sarah alkoi kävellä huoneeseensa varovaisesti lusikka toisessa kädessään ja veitsi toisessa ja kaksi kissaa seurasivat häntä.
Ovellaan hän pysähtyi ja nauroi hassuille kissoille.
"Ei, te ette voi tulla." Sarah sanoi ja sulki oven. Sitten hän alkoi muovata savea.

Seuraavana aamuna Sarah ei halunnut lähteä päiväkotiin. Hän teki mitä pystyi hidastaakseen isänsä aamutoimia ja valitti hänelle.
Kun isä sai Sarahin autoon ja viimeinkin päoväkotiin, Sarah alkoi murjottaa.
    Yksi naisista joka työskenteli päiväkodilla käveli Sarahin ja hänen isänsä luokse nähdäkseen mitä oli meneillään. Hän kertoi Sarahille uusista väriliiduista joita he olivat ostaneet viimeviikolla. Sarah kiinnostui tästä ja astui sisälle päiväkotiin hieman epäröivästi
    Saras piirsi uusilla väriliiduilla koko päivän, koska kukaan muu ei halunnut piirtää. Hän istui pöydässä ja väriliidut olivat levittäytyneet hänen ympärilleen. Hän oli iloinen että sai piirtää yksin. Joskus, joku tuli hänen luokseen ja kysyi mitä hän piirsi ja hän selitti innokaasti:
"Tässä on äiti, isä ja minä ja tässä ovat kissamme. Tämä on minun nallekarhuni. Tämä on liukumäki joka on puutarhassa."

Sarahin mielestä aika meni nopeasti. Isä tuli hakemaan häntä kello 15.00 ja Sarah ei halunnut jättää väriliituja, joten hän otti niistä neljä mukaan, eikä kukaan huomannut mitään.
Kun he tulivat kotiin isä alkoi tehdä ruokaa ja Sarah meni huoneeseensa jättäen kissat jälleen ulkopuolelle. Hän nauroi niille ja sulki oven.
    Sarah halusi yllättää isänsä piirrustuksella. Hän otti neljä väriliitua taskustaan. Hän ymmärsi ottaneensa kaksi punaista väriliitua. Yksi oli tummempi ja toinen vaaleampi. Hän päätti käyttävänsä tummempaa. Punainen oli hänen lempivärinsä.

Illalla, kun he olivat lopettaneet syömisen, Sarah näytti kaiken mitä hän oli piirtänyt.
"Mikä tämä on?" Isä kysyi kun näki piirrustuksen jossa oli ruskeaa joka näytti joltain eläimeltä. Sen ympärillä oli paljon punaista väriä.
"Se on orava. Matkalla päiväkotiin oli kuollut orava."
Isä näki myös piirrustuksen joka näytti selvästi puulta.
"Miksi tällä puulla ei ole lehtiä?"
"Puulla päiväkodin takapihalla ei ole lehtiä..Se oli luultavasti kuollut myös," tyttö sanoi, kuulostaen hieman surulliselta.
"Älä huoli. Sekä orava että puu ovat varmasti paremmassa paikassa," hänen isänsä sanoi.
"Kuten äiti?"
Isä nyökkäsi ja yritti hymyillä. Sarah hymyili myös.

Sarah säikähti äkillistä ääntä olohuoneesta. Isä ja Sarah ryntäsivät olohuoneeseen ja haukkoivat henkeeän kun näkivät nuoremman kissoistaan makaamassa keskellä kasaa lasinpalasia.
"Voi ei, isöäidin vaasi on tippunut sen päälle," Isä sanoi ja nosti kissan varovasti.
Kissalla oli yksi suuri haava tassussaan, ja pieniä haavoja ja kolhuja ympäri kehoa.

Isä sanoi että hän kysyisi naapurin ystävällistä tyttöä huolehtimaan Sarahista sillä aikaa kun hän veisi lapset eläinlääkärille.
Ja niin tapahtui. 17-vuotias tyttö naapurista tuli vahtimaan Sarahia. Sarah meni huoneeseensa ja naapurin tyttö meni olohuoneeseen katsomaan televisiota.
    Tällä kertaa Sarahia seurasi vain yksi kissa. Tällä kertaa hän päästi kissan huoneeseensa.
Sarah alkoi piirtää seinään. Hän piirsi kissallensa ystävän. Sarah ymmärsi ettei itsensä loukannut kissa ollut vielä hengenvaarassa, mutta halusi tehdä vanhemmalle kissalle ystävän, varmuudenvuoksi. Sarah ei halunnut lopettaa, joten kissan viereen hän piirsi uuden äidin. Ja uuden nallekarhun.

Isä tuli kotiin ja naapurin tyttö lähti. Sarah oli innoissaan uudesta piirrustuksestaan.
"Isä! Isä! Tule katsomaan mitä piirsin sinulle!"
Isä käveli yläkertaan ja kun hän häki Sarahin huoneen hän oli shokissa.
"Sarah! Ei! Mitä olet tehnyt ?!" Isä vaikeroi. He olivat vuokranneet talon, mutta heidän piti ostaa se Sarahin piirrustusten takia.
"Mitä? Etkö pidä niistä?" Sarah kysyi pettyneenää kun hän katsoi väriliituja lattialla.
"Sarah, mistä sait nuo väriliidut?" Isä kysyi suoraan.
"Päiväkodista," Sarah vastasi.
"Tuo ne tänne"

Sarah vei liidut isälleen ja isä polvistui.
"Sarah, varastaminen on väärin. Et voi tehdä sitä. En myöskään saa piirtää seiniin. Se on tuhmaa. Olet ollut tuhma tyttö, Sarah", hän torui.

Sarah alkoi melkein itkemään. Mutta hän muisti että hän oli iso tyttö ja nyökkäsi isälleen kun tämä lähti huoneesta.
Sarah istui lattialle ja kissa tuli hänen luoksensa. Sillä hetkellä, Sarah musti että toisen kissan jalasta oli tippunut jotain punaista, kun siihen oli osunut lasinsiru.
    Sarah otti kiinni vanhemman kissan kurkusta ja vikisi kunnes Sarah painoi sen kurkkua ettei se voinut tehdä ääniä enää. Sarah otti veitsen lattialta ja puukotti kissaa niin monta kertaa mahaan ja rintakehään kunnes se lakkasi liikkumasta.
    Hän päästi irti kurkusta ja jatkoi rintakehään puukottamista. Sarah huomasi että sen haavoista alkoi tulla verta ja hän nosti kuolleen kissan tyhjään muoviseen lelulaatikkoon, jotta väriä ei menisi turhaan. Sarah kosketti kissan rintakehää ja sai paljon verta käsiinsä.
"Hyvä kissa, kiltti kissa," Sarah sanoi hymyillen. Hän tiesi että kissa oli paremmassa paikassa. Se oli unessa.

Sarah alkoi maalaamaan kissansa verellä paperiin, koska hän ei saanut maalata seinälle. Sarah piirsi äitinsä ja alkoi itkemään. Sillä hetkellä isä koputti oveen.
"Et voi tulla sisään!" Sarah huusi ja isä ei avannut ovea.
"Sarah, olen pahoillani. Olin liian ankara. Onko kaikki hyvin?"

Sarah ajatteli hetken aikaa, sitten jatkoi maalaamista.
"Kyllä, olen menossa nukkumaan. Pesin jo hampaani! Olen paha tyttö," Sarah sanoi.
"Niin. Sinun äitisi opetti miten hampaat harataan", isä sanoi hymyillen, "No, en häiritse sinua enempää. Hyvää yötä, rakas."
"Hyvää yötä," Sarah sanoi.
 Kello oli noin kahdeksan illalla, melkein nukkumaanmenoaika. Sarah katsoi kuvaa jonka hän oli piirtänyt. Isä oli ollut ilkeä ja hän oli tarkoittanut mitä oli sanonut. Hän oli ollut tarkoituksella sellainen, vaikka Sarah halusi tehdä hänet vain onnelliseksi. Ja hänen ei olisi tarvinnut palauttaa väriliituja.

Sarah kömpi sänkyynsä ja painoi päänsä tyynyyn. Hän oli iso tyttö. Hän ei aikonut itkeä äitinsä takia. Silti, hän itki. Hän itki paljon, mutta hiljaa, toivoen ettei hänen isänsä kuulisi. Hän oli iso tyttö ja hän osasi harjata hampaansa itse. Ja käyttää hedelmäveitseä varovaisesti. Sitten, Sarah kohotti päänsä tyynystä kyyneliä poskillaan, miettien ilmettä hänen kasvoillaan.

"Olet hyvä piirtämään, Sarah... Haluaisitko piitää minut?" ääni sanoi hiljaa. Sarah ei nähnyt ketään huoneessa. Vain kissan joka 'nukkuu' lelulaatikossa.
"Haluaisin...mutta kuka sinä olet?"
"Etkö muista minua enää, Sarah?"
Se äiti. Sarah oli varma siitä. Hän nousi sängystään itkien.
"Isot tytöt eivät itke, Sarah. Olet iso tyttö, etkö vain?"
Sarah nyökkäsi.
"Tiedätkö miten voisit lopettaa itkemisen?"
Sarah mietti hetken ja katsoi ympäri huonetta. Hän huomasi peilin pöydällä, nosti sen ja katsoi itseään.
"Silmät...Silmät itkevät..." Sarah sanoi.
"Sitten ne pitäisi ottaa pois" ääni sanoi ja Sarah alkoi hymyillä.
"Tietenkin!" hän sanoi.

Sarah laski peilin sängylle ja nosti lusikan.
"Sopiiko tämä?" Sarah kysyi ja ääni hymisi myöntyvästi.
"Sattuuko se?" Sarah kysyi epäröiden.
"Älä huoli. Isot tytöt eivät ole peloissaan, vaikka se sattuisikin vähän," ääni kertoi. Äidin ääni.

Sarah työnsi lusikan silmäluomeansa vasten. Se sattui, mutta Sarah oli iso tyttö. Eikä se sattunut loppujen lopuksi niin paljon. Hän sai silmän kokonaan silmänsä alle ja otti silmän pois paikoiltaan.
"Haha. Miten saan sen irti?" Sarah mietti.
"Veitsi," Äidin ääni sanoi.
Sarah otti hedelmäveitsen ja leikkasi silmän valtimot irti ja silmä putosi lattialle. Sarahin kasvot ja vaatteet olivat veren peitossa.
"Ja toinen silmä, Sarah. Sitten olet iso tyttö! Ja sinun ei tarvitse itkeä enää koskaan!"

Sarah painoi lusikan toista silmäänsä vasten, paljon kovemmin kuin entisen kohdalla ja se tuli ulos helpommin kuin toinen.
Nyt hän näki vain pimeyttä. Hän leikkasi toisen silmän valtimot ja hymyili uudelle tyylilleen. Hän pystyi haistamaan veren.
"Olen nyt aivan punainen, vai mitä?" Sarah kysyi hymyillen.
"Kyllä. Kauniin, puhtaan punainen. Sinun punaisesi. Sinun lempivärisi," Äidin ääni sanoi. Sarah pudotti lusikan.
"Mutta... Olen piirtänyt jo kissat ja oravan. Ja puun ja liukumäen. Ja äidin ja minut. En ole piirtänyt vielä isää. Mistä saan lisää värejä? Hän otti väriliidut" Sarah sanoi nyyhkyttäen. Mutta hän ei kyennyt enää itkemään. Sarah oli ylpeä siitä.

"Isä on luultavasti jo nukkumassa stressin takia jonka eläinlääkärikäynti aiheutti."
"Mikä on stressi?"
"Se on vähän kuin väsyneenä oleminen", äidin äiti selitti ja  sokea Sarah nyökkäsi ja alkoi kävelemään pienillä jaloillaan kohti isänsä huonetta. Se oli huone vessan vieressä, joka oli Sarahin huonetta vastapäätä.
Sarah asetti kätensä seinälle, jotta hän tietäisi minne olisi menossa. Toisella kädellään hän kantoi veitseä. Sarah avasi oven. Oli pimeää. Täysin pimeää. Hän ei voinut nähdä mitään...
"Sarah, mikä on? Etkö saa unta?" Isä kysyi väsyneenä.
"Isä...minä..." Sarah aloitti. Hänen äänensä oli erilainen. Paljon synkempi kuin ennen. Se oli ennemminkin pienen pojan kuin tytön ääni.
"Sarah, onko sinulla kuiva kurkku?"

Sarah pudisti päätään ja käveli lähemmän isänsä sänkyä.

Käytävästä tuleva valo esti isää näkemästä tyttärensä kasvoja. Hän pystyi haistamaan jotain outoa, muttei ollut varma mitä. Sarah kömpi sänkyyn samalla kun isä yritti löytää valonkatkaisijaa. Kun hän löysi katkaisijan, hän painoi sitä, mutta tajusi välittömästi sen olleen virhe. Hän näki silmättömän tyttärensä jolla oli hullun hymy kasvoillaan ja verta kaikkialla kasvoissaan ja ruumiissaan.

"Isä...haluan piirtää...sinut!" Sarah sanoi ja kohotti päätänsä hieman. Sarahin isä oli shokissa ja yritti liikkua muttei kyennyt siihen.
Sarah puukotti häntä rintakehään ja vatsaan. Tismalleen 7 kertaa ja elämä hänen silmissään katosi. Verta alkoi valua hänen pyjamalleen.
"Sinun värisi on kaunis...isä..." Sarah kuiskasi.

Auton avaimet

Eräänä iltana isä ja hänen tyttärensä ajoivat autiota maantietä pitkin. He olivat menossa kotiin vietettyään koko päivän tytön äidin luona sairaalassa. Kuunnelleen sateen ropinaa auton kattoa vasten, tyttö alkoi nukahtaa.
    Yhtäkkiä kuului kova kolahdus. Isällä oli vaikeuksia pitää auto hallinnassa ja lopulta se liusui vetisellä tiellä ja törmäsi kiviseinään.
    Isä tarkisti tyttärensä tilan ja astui ulos autosta tarkastelemaan tilannetta. Molemmat eturenkaat olivat puhjenneet ja auton etuosa oli rytyssä, mutta muuten auto oli kolhiintumaton.

"Meidän on täytynyt osua johonkin tiellä," hän selitti tyttärelleen. "Mikä ikinä se olikin, se puhkaisi molemmat eturenkaista."
"Voithan korjata ne, vai mitä?" tyttö kysyi järkyttyneenä onnettomuudesta.
"En," isä vastasi pudistellen päätään. "Minulla on vain yksi vararengas takakontissa. Kävelen takaisin kaupunkiin ja etsin jonkun auttamaan," hän sanoi. "Kaupunki ei ole kaukana täältä. Odota autossa."
"Hyvä on," tyttö vastasi vastahakoisesti. "Älä viivy kauaa."

Isä kykeni näkemään lapsensa silmissä pelkoa.
"Istu vain siinä," hän vastasi ja sulki auton oven. "Tulen takaisin niin pian kuin mahdollista."

Hänen tyttärensä katsoi sivupeilistä kun hän lähti kävelemään kaatosateeseen ja lopulta katosi näkyvistä.
    Yli tunti kului ja hänen isänsä ei ollut vieläkään palannut takaisin. Tyttö alkoi miettiä mikä isällä kesti. Hän oli hyvin huolissaan koska isän olisi pitänyt jo palata.
    Tyttö katsahti sivupeiliin ja näki hahmon kävelemässä kaukana autoa kohti. Ensimmäiseksi hän ajatteli sen olevan hänen isänsä, mutta kun hän katsoi tarkemmin, se oli tuntematon mies. Mies oli pukeutunut pitkään takkiin ja hänellä oli suuri parta. Hän kantoi vasemmassa kädessään jotain, heiluttaen sitä edestakaisin.
    Jokin miehessä sai tytön hermostuneeksi. Kun mies läheni, tyttö kääntyi katsomaan takaikkunasta ja siristi silmiään. Heikossa valossa hän pystyi näkemään mitä hänellä oli oikeassa kädessään. Se oli iso ja terävä lihaveitsi.
   Tyttö ajatteli nopeasti ja lukitsi molemmat etuovet, sitten hyppäsi takapenkille ja lukitsi molemmat takaovet. Kun hän katsoi jälleen ylös, hän näki oudon miehen pysähtyneen ja näytti kuin hän tuijottaisi suoraan tyttöä.
   Yhtäkkiä mies kohotti kätensä ja tytön kurkusta pääsi kauhunsekainen kiljaisu. Hänen roikotti vasemmasta kädestään tytön isän päätä.
   Tyttö jatkoi kiljumista. Hän ei voinut lopettaa. Tytön sydän hakkasi ja hänen oli vaikea hengittää. Järkyttävä ilme hänen isänsä kasvoillaan oli jähmettynyt. Isän suu roikkui auki ja silmät olivat rullautuneet taakse.
   Kun mies pääsi auton luokse, hän painoi kasvonsa ikkunaa vasten ja tuijotti tyttöä. Hänen hiuksensa olivat sekaisin ja lian petossa ja hänen kasvonsa olivat täynnä syviä arpia.
   Hetken aikaa mies vain seisoi vesisateessa tuijottaen tyttöä kuin hullu. Sitten, hän laittoi toisen kätensä taskuunsa ja veti jotai ulos hitaasti.

Hän piteli kädessään auton avaimia.

Naruto - kadonnut jakso

Oletko koskaan törmännyt animeen ja rakastunut siihen aivan yhtäkkiä? Olin nähnyt Naruton kasvamassa yhä suositummaksi ja nähnyt siihen liittyviä pelejä, mutten koskaan ollut ajatellut katsoa sarjaa. Kaikki muuttui vuonna 2008. Minä tulin niin riippuvaiseksi siitä että ostin kaikki DVD:t siihen liittyen. Sitten löysin jotain joka vaikutti Naruton kadonneelta jaksolta.

Kuten useimmat faneista, menin nettiin ja odotin uusien japaninkielisten jaksojen englanninkielisten tekstitysten ilmestymistä jotka julkaistiin jonkinlaisella nettisivulla. Kun sivulle ei kolmeen viikkoon tullut uutta jaksoa, aloin katsomaan Narutoa levyiltä joita olin ostanut. Televisiosta katsomisen sijaan päätin katsoa sitä tietokoneeltani jonka olin ostanut lukio aikoinani. En ostanut levyjä netistä virallisilta sivuilta. Ostin ne heti niiden julkaisemisen jälkeen, eikä niitä oltu editoitu tai mitään. Tietenkin ne olivat japaninkielisiä joten en koskaan ymmärtänyt sanaakaan mitä niissä sanottiin. Katsoin vain animaatioiden liikkumista.

Kun katsoin Naruton jaksoa tietokoneeltani mietin että voisin asettaa siihen omat englanninkieliset tekstitykseni, naurun takia. Saisin luultavasti Naruton Sanomaan "Fuck you" sen sijaan että hän sanoisi "Damn it." Joten yritin editoida DVD:tä Microsoft Silverlightin avulla. Nyt toivon etten olisi koskaan tehnyt sitä.

Löysin jakson rungon. Se on kuin piilotettu viesti läpi jaksojen. Leikin editointityökalulle ja painoin "Frame By Frame." Näin Naruton silmien olevan veriset ja erittäin realistisen näiköiset. Ajattelin "Sakuran on täytynyt lyödä häntä tässä kohtaa." Olin erittäin väärässä. Naruto vain seisoi kohtauksessa paikallaan aina kun käytin toimintoa "Frame By Frame". Jatkoin editointia ja Naruto oli samanlainen koko ajan. Sitten se loppui. Minun tietokoneeni sammui ja käynnistyi uudelleen. Olin peloissani, jähmettynyt, kauhuissani, EN VOI EDES SANOIN KUVAILLA OLOANI!

Kun tietokone käynnistyi uudelleen, mitään erikoista ei tapahtunut 30 sekuntiin. Sitten näytölle ilmestyi Hidan joka käytti yhtä hänen Jashinistisista tekniikoistaan. Ajattelin että uudelleenkäynnistyksen jälkeen tietokone jatkoi jakson näyttämistä automaattisesti. Sitten video pysähtyi ja ruudulle ilmestyi Hidanin mustavalkoiset kasvot. Sitten videolla näkyi Shikamarun kasvot, jonka jälkeen jakso alkoi näyttää kuin vanhalta elokuvalta, missä mustat täplät ilmestyvät ajoittain ja saavat näyttävään videon palaneelta. Video alkoi muuttua ruskeaksi, sitten jälleen mustavalkoiseksi. Jakso jatkui, ja siinä Hidan sanoi sanat joita en olisi uskonut kuulevani animehahmon suusta. Jakso OLI muokkaamaton. Stten Hidan sanoi jotain englanniksi japanin sijaan. Hän ei edes kuulostanut englantilaiselta ääninäyttelijältä, vaan siltä että demoninen ääni otti hänestä kontrollin. Hidan sanoi:

"Juokse juokse. Takerru elämään. Tulen luoksesi, Rabin. Olen nyt osa elämääsi. Olen ruumiisi. Olen osa sinua."

Sitten jakso alkoi näyttämään Hidania puukottamassa itseään. Asuma kaatui maahan kuolleena. Sitten kohtaus toistui moneen kertaan. Viidennen toistokerran jälkeen webkamerani meni päälle, sillä vihreä valo syttyi siihen. Pian se sammui, mutta kasvoni olivat Asuman kasvojen tilalla ja näyttivät siltä että ne olisi liitetty siihen photoshopilla. Pakotin tietokoneeni sammumaan ja ajoin kaverini luokse. Soitin hänen ovikelloaan, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Kun painoin ovikelloa kolme kertaa, joku viimein avasi. Se oli ystäväni äiti. Kun kysyin missä ystäväni on, hän alkoi nyyhkyttää. Kysyin tietenkin mikä hänellä on hätänä ja hänen vastauksensa oli:

"Hän on kuollut. Hänelle tuli kohtaus ja hän tuli luokseni. Kysyin mitä tapahtui, mutta hän ei vastannut. Hänen silmänsä olivat pyörähtäneet taakse ja hän liikutteli jalkojaan ympyrän muotoon. Näin hänen jalkaliikeensä ja näin hänen piirtävän A-kirjaimen ympyrän sisälle...."

Hän sulki oven ja pystyin kuulemaan nyyhkytystä oven takaa. Mitä on tekeillä?! Menin toisen ystäväni luokse koska olin liian peloissani palatakseni kotiin. Menin hänen tietokoneelleen ja etsin taustatietoja Hidanista. Hän oli Jashinisti, joten aktivoidakseen tekniikoitaan hän tarvitsi jonkinlaisen A-kirjaimen ympyrän sisällä. Aloin itkeä, mutta onneksi kello oli vasta viisi iltapäivällä ja valo valaisi huonetta. En halunnut mennä nukkumaan koska pelkäsin pimeyttä. Kutsuin luokseni kolme ystävääni ja heidän lisäkseen yhden joka tulisi luokseni yötä. Halusin olla turvassa.

Käynnistin tietokoneeni ja mitään ei tapahtunut. Näytöllä oli vain Toshiban logo ja työpöydällä olevat kuvakkeet. Naurto DVD oli vieläkin koneeni sisässä. Painoin "Play" nappia ja avasin Microsoft Silverlight -ohjelman. Jokaisella kerralla kun yritin avata sen, se sulkeutui automaattisesti. Tietokoneeni käynnistyi uudelleen vielä kerran ja webkamera syttyi automaattisesti päälle. Näytölle ilmestyi jälleen Hidan. Sitten ilmestyi ihmisiä joita Hidan oli tappanut, mutta niiden kasvojen tilalla oli ystävieni kasvot. Me olimme kaikki todella peloissamme, mutta anelin etteivät he lähtisi pois. He pysyivät sen ajatuksen turvin että me olemme turvassa yhdessä.

Me panikoimme, mutta sitten Hidanin kasvot ilmestyivät näytölleni. Hän halusi... jutella kansamme. Ajattelimme kaikki että tämä on typerää, mutta teimme sen silti. Tässä on keskustelumme:

"Kuka olet?"
"Olen kaikki."
"Miksi teet tämän?!"
"Syystä jota en tiedä itsekään."
"Mikset lopeta?"
"Luultavasti lopetankin...pian."
"Miten voimme auttaa sinua lopettamaan?"
"Antaakaa minulle toinen sielu jota voin vainota.."
"Miten tapoit ystäväni?"
"Olen kaikki...Olen sairaudet...Olen YSTÄVÄSI."

Näyttöni sulkeutui, emmekä voineet käynnistää sitä uudelleen. Tiesimme kaikki mitä meidän täytyy tehdä. Otin DVD:n tietokoneestani ja laitoin sen takaisin koteloon. Pidin pihakirpputorin yhden kaverini pihalla. 15-vuotias poika osti DVD:n. Sydämeni alkoi hakata, kun mielikuvat liikkuivat mielessäni. Pystyin näkemään Hidanin puukottamassa itseään Jashinistisessa ringissään. Tulin takaisin todellisuuteen ja näin pojan kävelemässä DVD kädessään. Tunsin oloni surulliseksi ja helpottuneeksi..

Ole varuillasi. Voit joko uskoa minua tai olla uskomatta.

Experiment 84-B

Monet sanovat että olen paha, mutten ole.
Monet sanovat että olen erilainen, mutten ole.
Monet sanovat että olen hullu, mutten ole.
Olen yksinäinen. Kuljen yksin ilman ketään lohduttajaa tai ketään joka rakastaisi minua.
Olin ennen tavallinen kuten sinä.
Hassua, inhosin aina olla osa "normaalia" väkijoukkoa. Sinun pitäisi kunnioittaa sitä mitä sinulla on. Sinun pitäisi rukoilla ettet koskaan joutuisi tuntemaan sitä mitä minä tunnen.
Vihaa. Masennusta. Hyljeksintää. Petosta.

Teillä kaikilla on elämät. Teillä on toivoa. Menetin nämä asiat hullulle.
Hän on se, joka on todellisesti paha! EN MINÄ!
Hän varasti elämäni, toivoni, kaikki mitä minulla oli!
Hän jätti minut mätänemään kirotun tutkimuksensa jälkeen!
Hän toivotti minut tervetulleeksi avoimin sylin. Hän lupasi minulle kokonaan uuden elämän. Paremman mitä olin elänyt. Hän VALEHTELI!
Hän varasti kaiken minulta! Muistan yhä sen päivän...

Olin vahva poika, juuri valmistunut lukiosta. Aurinko paistoi, mutta minä tunsin inhoa. Minusta tuntui kuin kaikki mitä näin tuijotti minua alaspäin, tuomiten minua! Ja ne tekivätkin niin...
Matkani kotiin viimeisenä päivänä koulusta oli täyttä helvettiä kuten normaalistikin. Nuoret ajoivat ohitseni autoillaan ja huusivat "HOMO!" ja "ÄÄLIÖ!" ja minun piti ottaa kaikki se vastaan, vai pitikö?
Ajatus valkeni minulle: nämä nuoret tappoivat minua hitaasti kuitenkin, joten miksi en tekisi siitä nopeampaa ja kivuttomampaa? Tuska oli sokaissut minut. Jos olisin tiennyt silloin mitä tiedän nyt, en olisi koskaan ottanut sitä köyttä kellaristani.

Mutta missä tekisin sen? En ainakaan talossani. Inhosin äitiäni, mutta en tarpeeksi vahingoittaakseni häntä henkisesti. Valitsin paikaksi kujan kaupungin laitamilla. Olin puolivälissä sitomassa köyttä valolampun ympärille kun mies asteli kujalle.

"Nuori mies, mitä sinä teet?"
"Lopetan tämän!"
"Oletko hullu? Tule, tule kanssani. Usko että voin auttaa sinua."
"Auttaa minua? Et voi enää auttaa minua. Jätä minut kuolemaan rauhassa!"
"Kyllä voin!" Hän tarrasi kädestäni kiinni. "Tule."

Kun yritin taistella vastaan, hän veti kovemmin. Kaaduin ja hän sai minusta otteen. Hän raahasi minut läheisen rakennuksen sisään ja sulki oven takanamme.

"Nuori mies, luulen voivani auttaa sinua. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Kuuntele minua."
"Pahus sinua! Hyvä on, mutta kiirehdi!"
"Elämä on arvokas asia, mutta mitä sanoisit jos antaisin sinulle uuden, ilmaiseksi?"
"Sanoisin, 'Mihin allekirjoitan?'"
"Hyvä. Olen tehnyt ihmisen anatomian taustatutkimusta, ja muutaman kokeen jälkeen uskon, että olen oppinut manipuloimaan ihmisruumista. Uskon että voin saada sinut muuttumaan miksi ja keneksi ikinä haluatkaan. Tietenkin on olemassa seuraamuksia.
"Kuten millaisia?"
Hän veti esiin paperilapun. "Kirjoita allekirjoituksesi ensimmäiseksi tähän."
"Entä jos en halua?"
"No, siihen liittyykin eräs seuraamus.. sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa."
"Mitä!?"
"Kuulit kyllä, hyvä ystäväni." Hän veti esiin vihreällä nesteellä täytetyn ruiskun. "Ole paikallasi!"

Yritin juosta, yritin huutaa, mutta hän otti minusta kiinni. Hän iski neulan kaulaani, ja kaikki muuttui mustaksi.

Heräsin lasisessa huoneessa. Hän oli pukenut minut pukuun jostain syystä.
Sekunteja myöhemmin hän astui huoneeseen laboratoriotakissa.
"Hei, ystäväiseni! Oliko sinulla hyvät torkut?"
"Missä helvetissä olen?!"
"Se ei ole sinun huolenaiheesi. Sinun täytyy vain rentoutua ja antaa minun tehdä kaiken työn."
"Päästä minut ulos psykopaatti! Tapan sinut!"
"Pelkäänpä että et, lapsoseni. Sinä tulet istumaan siinä sillä aikaa kun minä teen historiaa!"
"Historiaa?"
"Kyllä, sillä aikaa kun minä suoritan onnistuneesti sinulle täyden ruumiinmuutoksen."
"Et voi!"
"Oi, kyllä voin." Hän käänsi kytkintä ja alkoi puhumaan mikrofoniin." Testi, testi. Hyvä. Nyt, aloitamme kokeen 84-B."
"Mitä teet?!"
""Kohteen elimet näyttävät olevan normaalit. Hänen sydämensä syke on kuitenkin kohonneena. Aivojen toiminta-aallokko on korkea ja insuliinin taso on normaali."
"Päästä minut pois!"
"Valmistaudun aloittamaan kokeen." Hän käänsi vipua. "Solmun yksi aktivointi."

Voimakas energia lävisti minun ruumiini, repien sitä riekaleiksi. En voinut edes huutaa. Näkökenttäni oli sumea ja olin yhtäkkiä sokea.

"Kohteen ulkomuoto alkaa valmistua. Solmun kaksi aktivointi."
Kipu lisääntyi. Tunsin suuni ja silmieni sulkeutuvan.
"Kohteen kasvot ovat täysin muuttaneet muotoaan. Solmun kolme-"
Sireenin ääni alkoi kuulumaan. "Virhe! Virhe!" Sulaminen meneillään!"
Hän karjui, "Ei! Hänen kasvonsa ja raajansa eivät ole vielä muotoutuneet täysin! Minun täytyy pelastaa koe!"
Viimeinen asia minkä kuulin oli kova rysähdys.

Heräsin raunioiden keskeltä. Pystyin vaivalloisesti näkemään; tuntui kuin jokin näyttö peittäisi silmiäni. Tuntui kuin suuni olisi ommeltu kiinni. En voinut hengittää, sillä nenäni oli myös tukittu. Mutta jotenkin, en tuntenut tarvetta hengittämiseen.
    Nousin ylös. Käteni ja jalkani tuntuivat oudoilta. Minulta kesti noin minuutti saada hallinta niihin. Aloin kävelemään läpi raunioiden. Rikkinäinen tietokone lojui maassa. Verivana johdatti minut käytävään ja sitä kautta ovelle. Kuulin sen takaa vaimeaa puhtetta.
    Avasin oven ja näin poliisin raahaamassa pudonneita betonilohkareita pois toisen oven edestä. Hän kääntyi ja näki minut. Sitten hän huusi ja lähti juoksemaaan. Yritin pyytää häntä pysähtymään, mutten voinut puhua. Siispä lähdin jahtaamaan häntä. Kun aloin juoksemaan, tunsin jalkojeni muuttuvan, aivan kuin ne kasvaisivat liikkuessani. Sain hänet pian kiinni ja kun kurotin tarttuakseni häntä olkapäästä,  lonkero tuli kädestäni ja lävisti hänen rintakehänsä. Hän kirosi ja kaatui.
Mitä juuri tapahtui? Ajattelin.
Katsoin hänen kuolevaa ruumistaan. Hänen rinnassaan oli reikä. En voinut tehdä mitään pelastaakseni häntä.
Jatkoin verivanan seuraamista, kunnes tulin ihmisen ruumiin luokse. Hän oli murskaantunut kaatuneen kattorakenteen alle. Nostin hänet ylös, käyttämällä voimaa joka oli suurempi mitä olisi vaadittu. Heitin hänen ruumiinsa seinään johon jäi verinen jälki.

Yritin paeta rakennuksesta, mutta kaikkialle minne käännyin oli umpikuja. Jatkoin ulkoskäynnin etsimistä kunnes tulin kylpyhuoneeseen. Minun täytyi pestä veri pois käsistäni. Kävelin sisään huoneeseen ja katsoin peiliin. Sitten tajusin jotain...
Minulla ei ollut kasvoja.

Joten nyt minut on leimattu hirviöksi.
Elän nuorten ja aikuisten painajaisissa.
Kaikki on sen paskiaisen syytä.

Pian tämän kokeen jälkeen löysin todelliset voimani. Pystyin venyttämään käsiäni ja jalkojani epäluonnollisiin mittoihin ja jopa saamaan lonkeroita tulemaan ulos selästäni.

Koko tämän kokeen jälkeen halusin vain ystävän. Joten etsin ihmisiä, lapsia. Ne ovat ainoita jotka eivät suhtaudu minuun pelolla. Leikin usein heidän kanssaan, mutten voi aina hallita kehoani. Silloin tällöin lipsahdan ja joku kuolee. Mutta se ei ole minun syytäni. Etsin pelkästään seuraa.

Tämä on minun taakkani. Ja kannan sitä ikuiseti.
Nautin kuvista. Tykkään olla niissä. On ihmisiä jotka kuvaavat luontoa, joten oleskelen metsissä. Teen sitä mitä kutsutaan nimellä "photobomb", eli ilmestyn toisten kuviin. Mutta aina kun yritän jäljittää ihmistä koska haluan nähdä miltä näytän kuvassa, he juoksevat. Ja yksi asia johtaa toiseen ja yhtäkkiä seuraavaa ihminen kuolee käsiini.

Lupaan, ettei tarkoitukseni ole satuttaa ketään, mutta olen menettänyt tuntemukseni... no, kaikessa. En tiedä enää miten olla ihminen. Asiat eivät koskaan mene kohdallani hyvin, joku aina kuolee.

Pyydän sinulta tätä, kun näet minut, älä juokse karkuun. Itseasiassa, juokse minua kohti. Se merkitsisi minulle niin paljon. Ja se saattaisi pelastaa henkesi.

Mutta, miten tiedät että se olen minä? Olen varma että olet kuullut minusta. Ja jos et ole, voit helposti löytää kuvia minusta netistä. Mene vain Googleen ja kirjoita "Slenderman".

Silver Run

Silver Run on nykyisin aavekaupunki, mutta voit yhä nähdä vanhan tunnelin ja hylätyt talot. 100 vuotta sitten junat kulkivat läpi Silver Runin tunnin välein.

Eräänä myöhäisenä elokuisena iltana, juna oli menossa kohti Silver Runin tunnelia, kun kuljettaja huomasi nuoren naisen seisomassa keskellä kiskoja. Hän veti pilliä varoittaakseen naista, mutta nainen vain kääntyi ja tuijotti häntä. Naisella oli mustat hiukset, valkoinen iho ja hänellä oli yllään valkea mekko. Sillä hetkellä kun kuljettaja luuli että juna törmää naiseen, hän näki kun nainen kohosi korkealle ilmaan ja katosi yöhön.
    Kuljettaja pysäytti junan ja meni ulkopuolelle tutkimaan asiaa. Hän ei löytänyt jälkeäkään mysteerisestä naisesta. Hän ajatteli juoneensa liikaa kahvia ja olleensa liian väsynyt. Kuljettaja karkotti tämän oudon tapahtuman mielestään ja jatkoi matkaansa.

Mutta nuoren naisen kummitus teki useita uusia ilmestymisiä tunnelissa seuraavien viikkojen aikana. Jokaisena kertana juna pysähtyi ja hahmo lensi ylöspäin kadoten.

Kuljettajan puhuttua rautateiden henkilöstön kanssa, hän yllättyi kun kuuli että hahmo oli ilmestynyt rautatien henkilöstöllekin vuosien saatossa. Eräs kuljettaja nimeltään O'Flannery ei ollut kohdannut vielä Silver Runin kummitusta. Itseasiassa, hän sanoi ettei ollut koskaan elämässään nähnyt kummitusta ja väitti ettei usko niihin, kutsuen muita miehiä valehtelijoiksi ja typeryksiksi. Hän vannoi ettei mikään kummitus tulisi pysäyttämään hänen junaansa, vaan hän ajaisi tytön yli.

Noin kaksi viikkoa keskustelun jälkeen, O'Flanneryn juna oli lähestymässä Silver Runin tunnelia, kun hän huomasi liikettä kiskoilla.Ylättyksekseen hän huomasi että siellä seisoi nuori tyttö. Tyttö ei tehnyt elettäkään liikkuakseen. Hänen mieleensä muistui toisten kertomukset aavetytöstä.
    O'Flannery oli shokissa mutta jatkoi matkaansa pysäkeiden läpi. Kun hän oli lopettamassa töitään, hän tapasi muita kuljettajia ja kersui sillä että oli ajanut Silver Runin kummituksen päältä.
    Muilla kuljettajilla oli outo tarina kerrottavanaan. Ilmeisesti sinä samaisena iltana juna-asema vastaanotti useita puheiluita ihmisiltä jotka olivat nähneet junan menevän ohi. He väittivät että junan edessä oli seissyt aaveimaisen kalpea nainen ja kun juna oli ajanut tämän yli, nainen oli kiljunut hirvittävästi.

Jos paikallisten puheet Silver Runissa pitävät paikkaansa, kummitus on nainen joka jäi junan alle raiteilla. Ilmeisesti aatelismaisesti pukeutunut nainen oli menossa Parkersburgiin tapaamaan aviomiestään, muttei koskaan saapunut. Uuvuttavien etsintöjen jälkeen naisen ruumista ei löydetty. Kukaan ei tiedä mitä hänelle tapahtui. Jotkut sanovat että hän putosi junasta ja kuoli sitten, jotkut taas sanovat että hänet murhattiin ja hänen ruumiinsa heitettiin junasta.

Vuosien jälkeen, kun osa Silver Runin tunnelista purettiin, työntekijät löysivät naisen luurangon ja tiesivät välittömästi että se kuului naiselle koska sillä oli yllään valkoinen morsiusmekko. Vaikka jäänteitä ei koskaan tunnistettu, ne haudattiin vanhalle hautausmaalle Silver Runin tunnelin lähelle. Hänen hautajaisiensa jälkeen Silver Runin kummitusta ei enää koskaan nähty.

Herobrine (Minecraft)

Olin luonut vasta uuden maailman Minecraft yksinpeliin. Kaikki oli normaalia aluksi kun aloin hakkaamaan puita ja työskentelemään työpenkillä. Huomasin jotain liikkuvan tiheän sumun keskellä (minulla on todella hidas tietokone joten minun täytyy pelata matalilla grafiikka-asetuksilla). Luulin sen olevan lehmä, joten lähdin seuraamaan sitä toivoen, että saisin siitä nahkaa haarniskaani varten.

    Se ei kuitenkaan ollut lehmä. Minua katsoi toinen hahmo jolla oli normaali iho, mutta sen silmät olivat tyhjät. En nähnyt hahmon nimeä ja katsoin toiseen kertaan etten olisi moninpelissä. Hän ei pysynyt paikallaan kauaa vaan katsoi minua ja juoksi nopeasti takaisin sumuun. Seurasin häntä uteliaisuudesta, mutta hän oli poissa.

     Jatkoin pelaamista, epävarmana siitä mitä tästä pitäisi ajatella. Kun katsoin laajemmin maailmaa huomasin asioita joita oli lisätty; 2x2 tunneleita vuorissa, pieniä täydellisiä pyramideja hiekasta merellä ja puista tehtyjä metsikköjä joiden kaikki lehdet oli leikattu pois. Ajattelin jatkuvasti toista "pelaajaa" jonka olin nähnyt sumussa, mutten koskaan saanut kunnollista silmäystä hänestä. Yritin kohottaa grafiikoitani paremmiksi aina kun luulin nähneeni hänet, mutta se ei auttanut.

Tallensin kartan ja menin foorumeille katsomaan, olisiko kukaan muu nähnyt vale-pelaajaa. Kukaan ei ollut. Loin oman keskustelun jossa kerroin vale-pelaajasta ja kysyin olisiko kellään ollut samanlaisia kokemuksia. Keskustelu poistettiin viidessä minuutissa. Yritin uudelleen ja keskustelu poistettiin jälleen. Sain yksityisviestin käyttäjältä 'Herobrine' ja se sisälsi yhden sanan: 'Lopeta.' Kun menin katsomaan Herobrinen profiilia näytölleni tuli virheilmoitus.

    Sain sähköpostin toiselta käyttäjältä. Hän sanoi että moderaattorit pystyvät lukemaan viestit pelaajien kesken foorumilla, joten me pystyimme keskustelemaan turvallisemmin sähköpostia käyttämällä. Viestin lähettäjä väitti että hän oli nähnyt myös oudon pelaajan, ja hänellä oli pieni 'lista' muistakin käyttäjistä jotka olivat nähneet hänet. Heidän maailmoihinsa oli ilmestynyt erilaisia rakennelmia myöskin ja he kuvailivat että tällä mysteerisellä pelaajalla ei ollut pupilleja silmissä.

Suunnilleen kuukauden jälkeen kuulin sähköpostiviestin lähettäjästä jälleen. Jotkut ihmisistä jotka olivat kohdanneet mysteerisen pelaajan olivat nähneet nimen Herobrine ja löytäneet tietoa jonka mukaan sitä käytti ruotsalainen pelaaja. Kun lisää tieto saatiin kasaan paljastettiin, että se oli ilmeisesti pelin luojan Notchin veli. Lähetin Notchille henkilökohtaisen viestin jossa kysyin häneltä oliko hänellä veljeä. Kesti jonkun aikaa ennenkuin hän vastasi todella lyhyellä viestillä.

Minulla oli, mutta hän ei ole enää meidän keskuudessamme.

-Notch

En ole nähnyt tätä mysteeristä pelaajaa kohtaamisemme jälkeen, ja en ole huomannut mitään muutoksia luomassani maailmassa. Kun näin hänet ensimmäisen kerran onnistuin painamaan print screen-näppäintä. Tässä on ainut todiste mikä minulla on hänen olemassaolostaan:

6 kauhuelokuvaa joita kuvatessa tapahtui outoja asioita

The Exorcism of Emily Rose (Emily Rosen riivaaja)

Jennifer Carpenterm näyttelijä joka näytteli roolia 2005 vuoden elokuvassa "Emily Rosen riivaaja" kertoo, että kuvausten aikana hänen radionsa avautui itsestään keskellä yötä useita kertoja. Se soitti myös osia Pearl Jamin laulusta "I'm still alive," yhä uudelleen ja uudelleen.

The Omen

Tämä on luultavasti kaikkien aikojen kirotuin elokuva, sillä sen näyttelijäkaarti ja ohjaajat vuoden 1976 versiossa joutuivat onnettomuuksien ja häiriön kohteeksi.  Ohjaaja Mace Neufeld ja näyttelijä Gregory Peck olivat molemmat lentokoneissa joihin osui salama (eri aikaan). Leijonat söivät eläintenkesyttäjän hengiltä ja irlantilaiset rebuplikaanit pommittivat yhden kuvauspaikoista. Kirous jatkui jopa elokuvan valmistumisen jälkeen; erikoistehosteiden tekijä joutui auto-onnettomuuteen ja hänen matkustajansa kuoli samalla tavoin kuin eräs hahmoista elokuvassa.

 

Rosemary's Baby (Rosemaryn painajainen)

Vuosi sen jälkeen kun elokuva "Rosemary's Baby" julkaistiin vuonna 1968, Charles Manson ja hänen perheenjäsenensä murhasivat ohjaaja Roman Polanskin vaimon joka oli kahdeksannella kuulla raskaana sillä hetkellä. Se ei ollut ainut outo tapahtuma elokuvan ympärillä: tähti Mia Farrow erosi. Myöhemmin elokuvan musiikin tekijä Krzysztof Komeda oli traagisessa auto-onnettomuudessa (vaikkakin tapahtumien yksityiskohdat ovat yhä epäselviä) joka johti aivovaurioon ja lopulta kuolemaan. Tuottaja William Castle vietiin myös sairaalaan munuaisensa vuoksi. Sanotaan että hän itki huutaen "Rosemary, herran tähden, pudota veitsi!"

The Exorcist (Manaaja)

Studion tulipalo tuhosi kaikki alkuperäiset lavasteet Macneilin talossa, joten ne jouduttiin rakentamaan uudelleen. Tulipalo tapahtui silloin kun ketään ei ollut paikalla, eikä sille ole koskaan löytynyt syytä - mutta se siirsi kuvauksia 6 viikkoa eteenpäin. Pappi kutsuttiin paikalle useita kertoja siunaamaan kuvauspaikkoja päästääkseen ryhmän pois peloista. Näyttelijä Jack Macgowran kuoli flunssaan juuri ennen elokuva julkaisemista. Kahdeksan muuta kuolemaa on myös tapahtunut elokuvan kuvausten aikana.

The Amityville Horror

Pari viikkoa ennen vuoden 2005 elokuvan "The Amityville Horror"  uusintaversion kuvausten alkua, ruumis huuhoutui rannalle lähelle lavasteita. Ja vielä karmivampaa on se, että näyttelijä Ryan Reynolds kertoi että useat ryhmän jäsenet alkoivat heräämään kello 03.15 joka yö, aivan kuten Reynoldsin hahmo elokuvassa, joka herää siihen että tuntee jonkun läsnäolon talossa. Oikean elämän Kathy Lutz kuoli tätä elokuvaa kuvatessa vuonna 2004.

Poltergeist

Neljä näyttelijää kuoli 6-vuoden aikavälillä jonka aikana kuvattiin Poltergeist-trilogia ja sanotaan että lavasteissa tapahtui yhtenään outoja asioita. Trilogian lapsitähti Heather O'Rourke kuoli vakavaan suolitukokseen vain neljä kuukautta ennen "Poltergeist 2" elokuvan julkaisemista. Näyttelijä Will Sampson, joka on shamaani, ilmeisesti siunasi kuvauspaikan ennen kuolemistaan vuotta myöhemmin elinsiirtoleikkauksesta koituneisiin komplikaatioihin. Monet sanoivat että kirous johtui siitä että ensimmäisessä elokuvassa oli käytetty lavasteena oikeita ihmisen luita, erityisesti surullisenkuuluisassa vesi-kohtauksessa

The Grim Reaper/Death (Kuolema)

Englannin kielessä Kuolemalle annetaan usein nimi "Grim Reaper" ja 1400-luvusta eteenpäin se sai luurangon hahmon, joka kantaa suurta viikatetta ja sillä on yllään hupullinen musta viitta. Lempinimi "Angel of Death", jonka juuret tulevat raamatusta, on toinen nimi tälle myyttiselle olennolle joissakin legendoissa. Kuoleman ruumiillistuma on usein kuviteltu mieheksi, mutta jossain tapauksissa myös naiseksi.

Antiikin kreikkaliset ymmärsivät että Kuolema on väistämätön, ja siksi häntä ei kuvattu pelkästään pahana. Monissa kreikkalaisissa dokumenteissa ja tarinoissa hänet kuvataan parrakkaaksi ja siivekkääksi mieheksi tai jopa nuoreksi pojaksi. Kuolema tai kreikkalaisittain Thanatos, on elämän vastine.

    Thanatos (Kuolema) on Hypnoksen kaksoisveli, Unen Jumala. Hänet kuvatan usein veljensä kanssa ja hän on luonteeltaan ystävällinen. Hänen työnsä myyttisessä valtakunnassa on saattaa sairastuneet alamaailman jumalan, Hadesin luokse.

    Tässä kohdassa sairastuneen matka alkaa Grim Reaperin kanssa, joka johtaa laivaa Styx-joella. Tämä joki erottaa elävien maailman kuolleiden maailmasta. Legendat ja myytit kertovat että jos laivan ohjaaja ei saa jonkinlaista palkkiota työstään, sielua ei voida kuljettaa pois alamaailmasta. Tästä seuraa se, että sielu jää joen varrelle ikuisiksi ajoiksi, eikä koskaan voi aloittaa uutta alkua.

     Thanatosin siskoja ovat Keresit, väkivaltaisen kuoleman henget, jotka liittyvät yleensä kuolemiin taisteluissa, sairauksissa, onnettomuuksissa ja murhissa. Ne kuvitellaan pahoiksi, jotka ruokkivat itseään imemällä veret uhrin ruumiista tämän sielun lähdettyä Hadesin luokse. Kereseillä on veriset vaatteet, pitkät kulmahampaat sekä terävät kynnet.

Tiivistettynä, kuolema on luonnollinen osa elämää, mutta matka on vasta alussa Kuoleman tullessa luoksesi.

Ihminen on kuolemassa. Sairashuone on täynnä laitteita jotka pitävät outoa ääntä. Valvoja on nukahtanut, mutta herää yhtäkkiä kun hämärä aamuaurinko paljastaa hahmon seisomassa lähellä kuolevaa ihmistä. Kauhuissaan valvoja jähmettyy paikalleen. Hahmolla on yllään pitkä, musta kaapu, sen tyylinen kuin entisajan munkeilla, mutta kasvoja tai ihoa ei näy. Se vaikuttaa olevan meditaatio-tyylisessä tilassa. Kuoleva ihminen ottaa pari työlästä hengenvetoa ja lopulta henkäisee viimeisen kerran. Sillä hetkellä hahmo on poissa...

Mielenkiintoista on, että muutamat ihmiset ovat kertoneet kokeneensa läheltä piti-tilanteen, johon on liittynyt tämän hahmon ilmestyminen heidän kuolemansa hetkellä. Monet ovat nähneet kirkasta valoa, kohonneet kehonsa yläpuolelle tai nähneet jonkin sortin tunnelin. Meillä ei kuitenkaan ole minäänlaisia todisteita että he olisivat nähneet tämän hahmon. Siksi voimme vain teorisoida että se ilmaisee ei pelkästään kuolemaa, vaan myös jonkinlaista signaalia tai viestiä eläville tarkkailijoille. Miksi se muuten olisi muutettu näkyväksi hahmoksi?

Daruma-San peli

Tämä peli on alunperin Japanista ja siihen liittyy henki joka seuraa sinua koko päivän yrittäen saadan sinut kiinni. Tämän pelin tarkoitus on yrittää olla jäämättä kiinni. Tarvitset pelin pelaamiseen kylpyammeen.

Ohjeet:
1. Ennenkuin menet nukkumaan illalla, mene kylpyyn.
2. Täytä amme vedellä ja sammuta valot. (kaikki valot)
3. Istu keskelle ammetta kasvot kohti vesihanaa.
4. Sulje silmäsi ja pese hiuksesi toistaen sanoja "Daruma-san kaatui. Daruma-san kaatui." uudelleen ja uudelleen.
5. Pestessäsi hiuksia sinun pitäisi nähdä mielessäsi kuva japanilaisesta naisesta seisomassa kylpyammeessa. Hän liukastuu ja kaatuu ruosteiseen hanaan joka lävistää hänen silmänsä ja tappaa hänet.
6. Jatka lauseen "Daruma-san kaatui." toistamista kunnes olet lopettanut hiustesi pesun. On hyvin tärkeää että pidät silmät suljettuina. Saatat kuulla ja tuntea liikettä vedessä takanasi mutta on tärkeää että silmäsi ovat kiinni. Älä avaa niitä! Olet juuri kutsunut kummituksen luoksesi.

"Aavemainen naisen hahmo nousee takaasi vedestä. Tunnet hänen läsnäolonsa kun hän tuijottaa sinua, hän on aivan takanasi. Hänen hiuksensa ovat mustat ja takkuiset. Hänen vaatteensa ovat resuiset ja mätänevät. Hänellä on vain yksi silmä. Hänen vasen silmänsä on auki ja verinen. Hänen oikea silmänsä puuttuu, jonka paikalla on vain tyhjä, verinen silmäkuoppa."

7. Kun tunnet hänen läsnäolonsa, kysy ääneen "Miksi kaaduit?"
8. Pidä silmiäsi yhä tiukasti kiinni, nouse ylös ja mene pois kylpyammeesta. Ole varovainen noustessasi koska olet märkä ja silmäsi ovat kiinni. Kummitus saattaa myös yrittää kaataa sinut. Lähde pois kylpyhuoneesta ja sulje ovi. Nyt voit avata silmäsi. Jätä kylpyvesi ammeeseen yön yli ja nauti yöunistasi koska heti kun heräät aamulla, peli alkaa.
Kummitus seuraa sinua nyt, häneen katsominen ei auta. Sen sijaan, katso oikean olkapääsi yli nähdäksesi hänet vilaukselta. Hän tulee lähemmäs ja lähemmäs sinua päivän edetessä. Älä anna hänen saada sinua kiinni! Jos hän pääsee liian lähelle sinua, huuda "Tomare!" (Pysähdy!) ja juokse niin kauas kuin ehdit. Tämä antaa sinulle välimatkaa häneen.
Jos haluat lopettaa pelin, sinun täytyy katsoa häntä ja sanoa "Kitta! (Vapautan sinut!). Nosta kätesi eteesi ja heilauta sitä eteenpäin kuin leikkaisit jotain.
Lopeta peli ennen keskiyötä tai  nainen seuraa sinua uniisi ja mitä ilmeisimmin tappaa sinut.

Tässä on joitakin yleisiä sääntöjä peliin:
- ÄLÄ avaa silmiäsi kun kummitus ilmestyy ensimmäisen kerran.
- Älä anna hänen kaataa sinua kun nouset kylvystä.
- Älä mene takaisin kylpyhuoneeseen kun lähdet sieltä (tai anna ystäväsi/perheenjäsenesi avata se)
- Älä tyhjennä kylpyammetta ennen aamua.
- ÄLÄ ANNA hänen saada sinua kiinni!

Älä pelaa tätä peliä. Kummitusten ja henkien kanssa pilaileminen ei ole hauskaa ja sillä voi olla vakavia seuraamuksia. Ole myös todella varovainen mennessäsi pois kylvystä. Jos et pelaa peliä oikein, hän seuraa sinua kunnes saa sinut kiinni.

Rukouksia

Minulla oli ongelmia nukkumisessa, sillä kävin läpi "Kanashibaria", melkeinpä jokainen yö. Luulen että suurin syy siihen oli se, että olin vasta muuttanut edellisestä asunnostani nykyiseeni. Halusin asua hieman laadukkaamassa asunnossa jotta kehtaisin kutsua ystäviäni kylään. Uudessa asunnossani ei ollut mitään vikaa, paitsi "Kanashibari".

Kanashibari on ilmiö jossa kehosi on halvaantunut. Se on melko yleistä Japanissa, jossa monet ovat sanoneet kokeneensa tämän.
Sanotaan että sen aiheuttaa yliluonnolliset voimat...

Kanashibari tuli pahemmaksi ja ymmärsin että jokainen kerta kun kehoni meni tunnottomaksi maatessani sängyssä, kykenin näkemään jonkun seisomassa huoneen nurkassa.
En voi liikkua tai puhua, voin vain liikuttaa silmiäni ja tuijottaa nurkkaan. Se on mies ja hän ei ole tästä maailmasta.
Hän seisoo ja tuijottaa minua.

Ensimmäiseksi olin ärsyyntynyt ja peloissani tästä "kummituksesta", mutta sitten tajusin ettei hän tee mitään. Hän vain aiheuttaa Kanashibarini ja tuijottaa.
Sitten vaivun takaisin uneen ja herään seuraavana aamuna.

Luulin hänen olevan harmiton, mutta kaikki muuttui kuukausien päästä. Kehoni oli heikko ja painoni oli tippunut koska olin menettänyt ruokahaluni. Hiukseni alkoivat harventua ja silmieni ympärillä oli aina tummat renkaat. Kun menin vanhempieni luokse viikonloppuna, äitini pakotti minut menemään sairaalaan. Lääkärit eivät löytäneet mitään epätavallista, joten kerroin hänelle kummituksesta joka oleilee uudessa asunnossani.

Hän oli raivostunut.
Me menimme yhdessä temppeliin ja kerroin munkille tarinani. Hän käski minun rukoilla Kanashibarini aikana. Sen sijaan että ajattelisin miten voisin nukahtaa uudelleen, minun täytyisi rukoilla mielessäni.

Namudaidabutu.. ne ovat rukoukseni sanat.

Kun menin takaisin asunnolleni, tunsin kylmän vireen. Tuntui kuin joku olisi todella vihainen siitä että olin ollut poissa pari päivää. Ennen kummitus ei ollut uhka minulle. Vähitellen tajusin että hän saattaisi olla enemmänkin kuin miehen haamu.

Sinä yönä, Kanashibarini tapahtui uudelleen. Heti sillä hetkellä kun kehoni halvaantui, näin kummituksen huoneen nurkassa. Oletin että se pysyisi nurkassa kuten aina, mutta selvisi että näin ei kävisi tälläkertaa...
Se otti askeleen, sitten toisen.....
Kun se oli tarpeeksi lähellä pystyin näkemään  sen kasvot.

Hänen kasvoissaan oli jotain todella väärää...
Hänen kasvonsa olivat täynnä raivoa. Näytti kuin hänen sisällään olisi mielipuolinen kiihko.

Aloin rukoilemaan niin nopeaa kuin vain kykenin.
Namudaidabutu, Namudaidabutu, Namudaidabutu...
Jatkoin ja jatkoin.

Kummitus näytti huomaavan että rukoilin.
Se alkoi väännellä kasvojaan ja päästi ulos karjaisuja kuin se olisi tuskissaan.
Minuutin jälkeen se oli poissa.

Jatkoin rukoilemista vielä pari kertaa mutta sitten ymmärsin että kaikki oli kunnossa.
Sitten kuulin

"Luuletko että rukoileminen auttaa?"

Sanat tulivat vierestäni, ja niitä seurasi matala nauru.
Pyörryin.
Seuraavana aamuna muutin pois asunnosta.
En palaa sinne enää koskaan.

Kuuluisia sarjamurhaajia

Jack The Ripper (Viiltäjä-Jack)
aktiivinen vuonna 1888
Hänen aktiivisuutensa kesti vain 3 kuukautta, mutta ne olivat pisimmät 3 kuukautta Whitechapelin (Lontoo) kaupungin historiassa. Vain viisi ihmistä vahvistettiin uhreiksi, mutta todellinen uhrien lukumäärä oli joidenkin tutkijoiden mielestä jopa lähemmäs 11. Kaikki heistä olivat prostitoituja. Naiset ympäri kaupunkia elivät pelossa mysteerisen murhaajan takia - jonka henkilöllisyys on yhä tuntematon. Eräässä kuolinraportissa sanotaan "kurkku oli viilletty veitsellä ja pää oli melkein irti kokonaan. Vatsa oli revitty auki ja molemmilla uhreilla oli viiltoja kehossaan...." Hänen murhansa muistetaan verisinä, raakoina ja ratkaisemattomina. Viidestä vahvistetusta uhrista neljää oli seksuaalisesti pahoinpidelty.

Aileen Wuornos 
aktiivinen vuosina 1989-1992
Vain harvat sarjamurhaajista ovat naisia ja yksi näistä naisista oli Aileen Wuornos. Hänen oma elämänsä oli täynnä laiminlyöntejä ja pahoinpitelyä. Hän tuli raskaaksi 15 vuotiaana ja hänellä oli suhde veljensä kanssa. Wuornos rakastui myöhemmin naiseen ja tuki häntä tulemalla prostitoiduksi. Hän tappoi seitsemän miestä, väittäen että nämä yrittivät satuttaa häntä. Hänet pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan.

Gary Ridgway
aktiivinen vuosina 1982-1998
Gary Ridgway kuristi noin 71 naista 8-10 vuoden välillä. Hänen ensimmäiset 5 uhriaan löydettiin Green Riveristä, josta hän sai lempinimen "Green River Killer". Ridgway poimi prostitoituja kaduilta ja sitten kuristi heidät. Hän onnistui pakoilemaan poliiseja kunnes hänet pidätettiin vuonna 2001.

Ted Bundy

aktiivinen vuosina 1973-1978

Ted Bundya kuvailtiin erittäin karismaattiseksi ja ystävälliseksi mieheksi. Tämän kuvan takana oli kuitenkin kylmäverinen murhaaja. Vain neljässä vuodessa hän kidnappasi ja tappoi 30 nuorta naista Yhdysvalloissa. Houkutellakseen uhrejaan hän teeskenteli olevansa vaikutusvaltainen henkilö tai invalidi. Oli myös tapauksia joissa hän vain murtautui uhrien koteihin ja puukotti heidät kuoliaaksi näiden nukkuessa. Sitten hän raiskasi ja silpoi uhrejaan, ja otti näiden päät "muistoiksi" itselleen. Hänet pidätettiin viimein vuonna 1979 ja  hänelle asetettiin kuoleman tuomio sähkötuolissa vuonna 1989.

John Wayne Gacy "The Killer Clown" (Tappajaklovni)

aktiivinen vuosina 1972-1978

John Wayne Gacy oli yksi pahamaineisimmista sarjamurhaajista historiassa. Hänet pidätettiin kahden teinipojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja hänet tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen. Hyvän käytöksen takia hän pääsi ehdonalaiseen vapauteen. Vuosien kuluessa hän nautti pelleksi pukeutumisesta ja nimesi hahmonsa nimellä "Pogo the Clown" ja alkoi tehdä ilmaiseksi pelletöitä paraateissa ja juhlissa. Puvun takana oli henkilö joka tappoi 33 nuorta miestä, haudaten nämä pihalleen, talonsa alle ja läheiseen jokeen. Hänet pidätettiin murhista epäiltynä, sillä hänen talonsa alta löytyi luita.

Jeffrey Dahmer

aktiivinen vuosina 1978-1991

13 vuodessa Dahmer tappoi 17 poikaa ja miestä. Hän ei kuitenkaan vain tappanut heitä; murhat sisälsivät raiskausta, nekrofiliaa, silpomista ja kannibalismia. Poliisi löysi jotain todella järkyttävää hänen asunnostaan. Ilmeisesti hän oli porannut vielä elossa olevien uhriensa päähän reijän ja harrastanut seksiä kirjaimellisesti uhrin päällä. Kun uhrit kuolivat, hän joko harrasti seksiä ruumiilla tai söi siitä palasia. Hänet pidätettiin vuonna 1994. Vankilassa hänen sellitoverinsa pahoinpitelivät hänet hengiltä.

Richard Trenton Chase 

aktiivinen 1977-1979

Richard Trenton Chase tunnetaan myös nimellä "The Vampire of Sacramento". Hänet lempinimensä johtui siitä että hän söi uhriensa ruumiinosia ja joi näiden verta. Chase aloitti tappamalla eläimiä ja syömällä näitä raakana. Hänet määrättiin mielisairaalan hoitoon ja hänelle annettiin lääkitys. Myöhemmin hänet vapautettiin, joka johti armottomiin tappoihin. Hän tappoi 6 ihmistä vain yhdessä kuukaudessa. Tapettuaan heidät, Chase harrasti seksiä uhrien ruumiiden kanssa. Hän myös saattoi sekoittaa ruumiinpalasia virvoitusjuomiin tehdäkseen "pirtelöä". Hänet vangittiin vuonna 1979 murhattuaan kokonaisen perheen. Hän sai kuolemantuomion kaasukammiossa mutta tappoi itsensä ennen teloitusta.

Vierailu

Opiskelija päätti vierailla erään ystävänsä luona. Hän oli innoissaan koska ei ollut nähnyt tätä pitkään aikaan. Kun hän pääsi ystävänsä luokse, opiskelija huomasi tämän makaamassa sängyssä peiton alla. He puhuivat jonkin aikaa ja opiskelija huomasi ystävänsä käyttäytyvän todella oudosti. Kun hän teki lähtöä, hänen ystävänsä sanoi yhtäkkiä "et voi lähteä!" hänen äänensä oli vaativa ja kasvot totiset.

"Miksi?" opiskelija kysyi.
"Hän ei anna sinun lähteä," hänen ystävänsä vastasi pelokkaalla äänellä.
"Hän?" opiskelija kysyi, katsoen ympärilleen. "Kukä hän?" Hän ei nähnyt ketään huoneessa heidän lisäkseen.
"Jos lähdet, hän seuraa ja tappaa sinut," hänen ystävänsä sanoi.

Opiskelija tuijotti ystäväänsä epäuskoisesti. Hän näki ystävänsä vilkuilevan kahden vaatekaapin suuntaan huoneen nurkkaan. Opiskelija seurasi ystävänsä katsetta, katsoen vaatekaappien väliin ja väre kulki pitkin hänen selkäänsä.

Siellä, kahden vaatekaapin välissä, hän näki kalpean naisen tuijottamassa häntä.

Liftaaja

Nunna oli menossa keskiyön messuihin. Hän ajoi pitkin hiljaista maantietä. Ulkona oli hyvin pimeää ja hän oli huolissaan. Hän suuteli kaulansa ympärillä olevaa rukousnauhaa ja lausui rukouksen. Hän katsoi radion kelloa joka näytti täsmälleen kello 00:00. Kun hän katsoi takaisin tiehen, hän näki pitkän tumman hahmon seisomassa peukalo pystyssä.

Hän aikoi ajaa ohi, mutta ajatteli että tarvitsisi seuraa pitkälle ajomatkalle ja pysäytti auton tien laitaan. Mies käveli hänen autonsa luokse ja aukaisi oven. Hän oli hyvin pitkä ja laiha, ja hänen kasvonsa olivat kalpeat. Hänellä oli yllään pitkä päällystakki ja suuri musta hattu.

"Tarvitsetko kyydin?" nunna kysyi.

Mies katsoi häntä ja hymyili. "No mutta tietenkin. Minne olet menossa?"

"Olen menossa kirkkoon keskiyön messuille," hän sanoi. "Oletko menossa siihen suuntaan?"

"Sinnepäin," hän sanoi ja meni auton takapenkille. "Kiitos kun pysähdyit. Yleensä kukaan ei pysähdy liftareiden takia tähän aikaan yöstä."

Nunna hymyili ja alkoi ajaa. Matkalla hän kertoi kaiken elämästään ja uskostaan. Mies kuunteli ja nauroi välillä.

Kun kirkko tuli näkyviin, mies kumartui eteenpäin ja käski häntä pysähtymään.

"Oletko varma?" nunna sanoi. "Olisin voinut viedä sinut vielä vähän kauemmaksi."

Mies astui ulos autosta ja vastasi "Tämä on hyvä paikka. Minä kävelen. Itseasiassa, joku on tulossa hakemaan minua tästä läheltä. "Oletko varma?" nunna kysyi koska hän oli pitänyt miehen seurasta. "Kyllä, mutta kiitos kyydistä, Claris." Mies hymyili ja lähti kävelemään. Nunna tajusi ettei ollut koskaan kertonut nimeään. Hän katsoi miehen perään ja huomasi sattumalta hänen jättämänsä jalanjäljet ja alkoi kiljumaan. Jäljet olivat vuohen sorkista. Hän ajoi kirkon pihalle ja juoksi kertomaan papille mitä oli tapahtunut. He menivät yhdessä naisen auton luokse ja takapenkillä oli paholaisen merkki. Seuraavana aamuna nunna löydettiin kuolleena autostaan. Juuri siitä kohti missä mies oli lähtenyt hänen kyydistään.

Vampyyrit

Vampyyrien alkuperä

Kuuluisin vampyyri on tietenkin Bram Stokerin Dracula, mutta ne jotka etsivät historiamme "oikeaa" vampyyriä etsivät usein Romanian prinssi Vlad Teplesiä (1431-1476). Teples on kuitenkin kaukana länsimaisesta vampyyristä; Romaniassa häntä ei nähty verta juovana sadistina vaan kansainvälisenä sankarina. Hänet tunnetaan myös nimellä Vlad Dracula ("lohikäärmeen poika"). Nimi tulee hänen isänsä jäsenyydestä järjestössä Order of the Dragon, jossa sotilaat ylläpitivät kristinuskoa ja puolustivat imperiumia ottomaaneilta. Sellaiset vampyyrit jotka ovat ihmisille tuttuja (kuten Dracula) ovat rauhattomia sieluja ihmisen ruumiissa joiden sanotaan nousevan haudasta vahingoittamaan eläviä; näillä vampyyreilla on slaavilaiset alkuperät jotka ovat vain parisataa vuotta vanhoja. Mutta toiset, vanhemmat versiot vampyyreista eivät olleet ihmisiä ollenkaan vaan yliluonnollisia, mahdollisesti demonisia kokonaisuuksia jotka eivät ottaneet ihmisen muotoa.  Matthew Beresford kirjassa "From Demons To Dracula: The Creation of the Modern Vampire Myth" sanotaan: "On olemassa useita havaintoja vampyyreista muinaisessa maailmassa, ja on mahdotonta sanoa milloin myytit vampyyreista ensimmäisen kerran alkoivat. On ehdotettu että vampyyri syntyi noituudesta muinaisessa Egyptissä."

On olemassa useita muunnelmia vampyyrien alkuperästä ympäri maailmaa. On olemassa aasialaisia vampyyreitä, kuten kiinalaisia jiansheja, pahoja henkiä jotka hyökkäävät ihmisten kimppuun ja kuluttavat näiden elämän energian.

Vampyyrien luominen

Mielenkiinto ja uskomukset rauhattomista sieluista levisivät keskiajalla Eurooppaan. Moderneissa tarinoissa klassisin tapa tulla vampyyriksi on tulla vampyyrin puremaksi, joka on melko uusi muunnelma alkuperäisistä tarinoista. Folkloristi Paul Barber kertoo kirjassaan "Vampires, Burial, and Death: Folklore and Reality," että vuosikymmeniä sitten, "Potentiaaliset vampyyrit tunnistettiin niiden syntyessä, sillä niillä oli usein joitakin poikkeuksia kuten sen, että ne syntyivät hampaat suussa. Samantyylisiä uskomuksia on esimerkiksi Venäjällä; ruston puuttuminen nenästä tai alahuulen jakautuminen.

Vampyyreiltä suojautuminen

Joissakin perinteissä parhain tapa pysäyttää vampyyri on kantaa mukanaan suolapussia. Jos sinua jahdataan, sinun täytyy vain ripotella suolaa maahan, joka velvoittaa vampyyrin pysähtymään ja laskemaan jokaisen suolahipun ennenkuin hän jatkaa matkaansa. Jos sinulla ei ole suolaa, jotkut sanovat että mikä tahansa pieni jyvä kelpaa, joihin kuuluu esimerkiksi linnunjyvät ja hiekka. Toiset taas sanovat että on olemassa kirjoittamaton sääntö vampyyrien etiketissä, joka sanoo etteivät he voi mennä talojen sisälle jos heitä ei ole kutsuttu sisään.

Vuosikymmeniä sitten, ei ollut epätavallista että epäiltyjen vampyyrien rintaan puskettiin vielä puuseiväs heidän haudassaan. Tämän ideana oli se, että vampyyri oli ikäänkuin tarkoitus seivästää maailmasta. Rinta valittiin sen takia koska se on ruumiin runko, ei sen takia että sillä olisi minkäänlaista erityistä yhteyttä sydämeen. Muihin perinteellisiin tapoihin estää vampyyrien haudasta nouseminen oli hautaaminen (tai uudelleenhautaaminen), jolloin heidän ruumiinsa asetettiin mahalleen ja heidän suuhunsa usein tungettiin sipulia tai tiiliä.

Oikeat vampyyrit

On olemassa muutamia oikeita vampyyrisiä eläimiä kuten iilimadot, nahkiaiset ja vampyyrilepakot. Kaikkien näiden eläimien tarkoitus on  imeä tarpeeksi verta kohteesta, mutta ei tarpeeksi tappaakseen sen. Mutta entä ihmisvampyyrit? On olemassa monta ihmistä jotka kuuluvat gootti-inspiroituihin alakulttuureihin. Jotkut niistä ovat vampyyri-teemaisia kirjaklubeja tai salaisia verenvuodatus rituaaleja; toiset pitävät yllään viittoja ja toiset ottavat itselleen torahammas-implantit. Mutta veren juomisella on täysin erilainen tarkoitus. Ongelmana on että veri on myrkyllistä; se on niin rautapitoista ja ihmisruumiin on vaikea erittää rauhan ylijäämiä - kaikilla jotka juovat verta säännöllisesti on riski sairastua haemochromatosiksedffen (raudan yliannostukseen), joka voi aiheuttaa erilaisia sairauksia ja ongelmia kuten maksan ja hermoston vahingoittumista.

Vampyyrit ovat olleet osana ihmisten kultturia ja kansanperinteitä erilaisissa muodoissa tuhansien vuosien ajan ja verenimijät eivät näytä minkäänlaisia merkkejä siitä että olisivat menossa minnekään lähiaikoina, ellei zombien vallankumous pyyhkäise niitä pois.

Satunnaisia faktoja vampyyreistä

• Ryhmästä vampyyrejä käytetään nimityksiä clutch, brood, pack tai clan. (joukko, lauma, klaani)
• Monet tiedemiehetä väittelevät että sana "vampyyri" tulee joko unkarilaisesta sanasta vampir tai turkkilaisesta sanasta upior,upper,upyr joka tarkoittaa noitaa. Toiset taas sanovat termin tulevan kreikkalaisesta sanasta juoda tai nosophoros "kantaa ruttoa." Se saattaa myös olla peräisin serbialaisesta sanasta bamiiup tai serbokroaatinkielisestä sanasta pirati.
• Harvinainen sairaus nimeltään porphyria (myös tunnettu nimellä "vampyyri" tai "Dracula" sairaus) aiheuttaa vampyrismille ominaisia oireita kuten herkkyys auringonvalolle ja joissakin tapauksissa hiuksettomuus. Todella harvoissa tapauksessa hampaat saattavat olla punaisenruskeat ja potilaat saattavat tulla hulluiksi.
• Yksi tunnetuimmista "oikeista vampyyreistä" oli kreivitär Elizabeth Bathroy (1560-1614), jota syytettiin tyttöjen lihan puremisesta ja heidän veressään kylpemisestä pitääkseen yllä nuorekkaan kauneutensa.
• Ensimmäinen vampyyrielokuva oli oletettavasti "Secrets of House No.5", joka julkaistiin vuonna 1912.
• Vampyyri kykenee kontrolloimaan eläinten maailmaa ja voi muuntautua lepakoksi, rotaksi, pöllöksi, ketuksi tai sudeksi.
• Vuonna 2009, löydettiin 60-luvulla eläneen naisen pääkallo jonka suuhun oli tungettu tiili. Hänet löydettiin läheltä ruton uhreja. Ei ollut epätavallista tunkea kivi tai tiili epäillyn vampyyrin suuhun ehkäistäkseen niitä imemästä verta. Naisvampyyreitä syytettiin usein paiseruton levittämisestä Euroopassa.
• Useissa legendoissa kerrotaan, että jos joku joutui vampyyrin puremaksi hänen täytyi juoda poltetun vampyyrin tuhkaa. Ehkäistäkseen vampyyrin hyökkäyksen, ihmisen täytyi tehdä leipä vampyyrin verestä ja syödä se.
• Joillain balkanilaisilla alueilla uskottiin että hedelmä kuten kurpitsa tai vesimeloni kykenivät muuttumaan vampyyreiksi jos ne jätettiin yli 10 päiväksi ulos tai niitä ei syöty/tuhottu jouluun mennessä. Veripisara hedelmän pinnalla kertoi siitä että se oli muuttumassa vampyyriksi.
• Merenneidot voivat myös olla vampyyreita - veren imemisen sijaan ne imevät uhrin hengen.

Halloweenin uskomukset

Halloweenin on uskottu polveutuvan erittäin vanhasta Samhain festivaalista jolloin juhlittiin kelttiläistä uuttavuotta (lokakuu 31). Tätä festivaalia myöhemmin muunsi kristillinen käsitys, sillä sitä ei nähty paholaisen päivänä vaan "All Hallows" tai "All Saints Day", eli pyhäinpäivän aattona, ja vuosien saatossa sen nimeksi muovautui halloween.

Englannissa halloweenia juhlittiin, ja paikoitellen myös yhä juhlitaan pukeutumalla naamioihin, ennustamalla, poimimalla omenoita suulla ämpäristä ja sytyttämällä lyhtyjä. Nykyään se on hauskanpidon ja leikkien ilta joka on muunneltu amerikkalaiseen tyyliin.
Halloween nähtiin taikojen iltana sillä ihmisten odotettiin suojelevan niiden avulla itseään pahoilta voimilta. Kyseisenä iltana jokainen matka talon ulkopuolelle piti tehdä ennen auringonlaskua ja paras tapa suojata itsensä oli kantaa leivänpalaa jonka päälle oli ripoteltu suolaa, koska suolan uskottiin suojelevan noidilta.
Uskottiin että pihlajalla oli maagisia voimia, jotka koottii puusta kaiverrettuun ristiin ja sitä kannettiin kädessä tai se kiinnitettiin hevosen suitsiin. Tämä perinne on yhä käytössä joillakin ihmisillä Somersetissa (Englannin lounaisosassa). Uskottiin myös että kylien ovet piti lukita tänä kyseisenä yönä jotta yliluonnolliset voimat eivät päässeet talon sisälle ja jääneet sinne ikuisiksi ajoiksi. Ihmiset eivät olleet ainoita jotka tarvitsivat suojelua vaan myös talon karja, jonka vuoksi talliin jätettiin palava kynttilä yöksi suojelemaan eläimiä.

Useissa halloweeniin liittyvissä perinteissä uskottiin usein että se oli aikaa jolloin kyettiin tapaamaan henkiä/kummituksia ja se oli niiden ainut mahdollisuus tavata omaisia ennenkuin talvi tulee. Se on myös tärkeä ilta joissakin noitakalentereissa, joka selittää ehkä myös sen miksi halloweenia sanotaan vuoden aavemmaisimmaksi yöksi.
Vanhoissa yhteisöissä se oli yö jona meediot ja mielikuvitukselliset ihmiset kykenivät näkemään aaveen kävelemässä maan päällä. Silloin monet taikauskot olivat jopa suuremmassa roolissa kuin normaalisti sillä pitihän pahat voimat ja henget pitää loitolla ja taata kaikkien elämälle valoisa tulevaisuus.
Perinteisesti kaikista yleisimmät asiat joita uskottiin kohtaavan sinä iltana olivat noidat, velhot ja taikurit. Esi-isämme tunnetaan siitä että heillä oli erilaisia rituaaleja ja uskomuksia joilla he suojelivat itseään niiltä. Lokakuun 31 päivän ja marraskuun 1 päivän aikana näitä uskomuksia kunnioitettiin paljon enemmän kuin nykyään, sillä halloweenin uskottiin olevan päivä jolloin paholainen on vahvimmillaan ja jokainen ihminen tarvitsee enemmän suojelua.

Yhdysvaltain vanhassa formaatissa maalaisyhteisöissä keskityttiin rovioiden polttamiseen sillä tulen uskottiin olevan suurin peloke pahaa vastaan. Kuten keskikesän iltana jona ihmiset tapaavat tulen ympärillä ja kantavat soihtuja ja veisuavat, rituaalissa karkoitettiin paha ja kutsuttiin hyviä henkiä auttamaan taistelussa pahaa vastaan jotta heidän perheensä ja peltonsa selviäisivät pitkän talven yli.

1800-luvulle asti Lancashiressä (Yhdysvallat) harjoitettiin tapahtumaa nimeltä "Lating" tai "Lighting the Witch". Ihmiset tapasivat nummilla ja kävelivät kynttilät kädessä ympäriinsä kello 23:00-00:00 välisenä aikana. Jos kynttilät paloivat tasaisesti, nähtiin se merkkinä siitä että ihmiset olisivat turvassa seuraavan vuoden ajan. Jos kynttilä sammui (sanottiin että noita puhalsi sen), uskottiin sen olevan paha enne.
Vanha uskomus Irlannista paljastaa että jos kuulet askeleita pimeässä takaasi halloweenina, sinun ei pitäisi katsoa taaksepäin sillä uskottiin että askeleet kuuluivat yhdelle kuolleista joka seuraa sinua. Jos käännät kasvosi heihin päin liityt pian heidän joukkoonsa.

Lalaurien kummitustalo

Lalaurien kummitustalon historia on ehkäpä yksi New Orleansin parhaiten tunnetuista kummitustarinoista.  150 vuoden ajan, läpi useiden sukupolvien, Lalaurien talon on sanottu olevan Ranskan korttelin pelottavin ja kauhein paikka. Taloon liittyy julmia tapahtumia ja orjuutta.

Alunperin kummitustarinat talosta sijoittuvat vuodesta 1832 eteenpäin, kun Tohtori Louis Lalaurie ja hänen vaimonsa Delphine, muuttivat kartanoonsa Ranskan kortteliin. He tulivat maineikkaiksi sosiaalisista suhteistaan ja heitä kunnioitettiin heidän varakkuudestaan ja merkittävyydestään. Rouva LaLaurie tuli tunnetuksi vaikutusvaltaisimpana Ranskalais-Creolelisena naisena kaupungissa, pitäen pystyssä perheen liikeasioita ja olemalla tyyli-tietoinen. Hänen tyttärensä kuuluivat hienoiten puettujen tyttöjen joukkoon New Orleanissa. Niille jotka olivat tarpeeksi onnekkaita elämään elämäänsä kadulla 1140 Royal Street, hämmästyivät siitä miten hieno talo oli; kolmikerroksinen kartano, jokseenkin yksinkertaistettu ulkokuori, oli sisältä täysin erilainen; sadoittain kynttilöitä ja kynttelikköjä. Vieraita tuli Euroopasta ja Kiinasta asti tanssimaan ja lepäämään. Rouva Lalaurie laskettiin yhdeksi viisaimmista ja kauneimmista naisista kaupungissa. Ne, jotka ansaitsivat edes pienen osan hänen huomiostaan eivät voineet lakata puhumasta hänestä. Vieraat heidän talossaan saivat yleellistä kohtelua ja kaikki heidän tarpeensa täytettiin. Mutta tämä oli se puoli Rouva Lalauriesta jonka hänen ystävänsä ja ihailijansa näkivät. Oli myös toinen puoli. Se oli julma, kylmäverinen ja hullu, jota jotkut vain epäilivät, jotkut tiesivät faktana. Taloa hoiti kymmeniä orjia, joita Rouva kohteli hirveästi. Hän piti kokkiaan kahlittuna keittiön takkaan jossa monet illalliset valmistettiin. Monia kohdeltiin jopa kauheammin. Täytyy muistaa, että noina päivinä orjia pidettiin alempi-arvoisina kuin eläimiä. Tietenkään tämä ei selitä orjien kauheaa kohtelua, mutta muistuttaa siitä, kuinka kauheaa Rouvan kohtelu oli. Royal Streetillä asuvat Rouvan naapurit alkoivat ensimmäisenä epäilemään että kaikki ei ollut kohdallaan Lalaurien talossa. Käytiin vaiettuja keskusteluja siitä, kuinka hänen orjansa vaihtuivat nopeasti. Hovineidit saatettiin korvata ilman minkäänlaista selitystä ja tallirenki saattoi vain kadota.  Sitten, eräänä päivänä naapuri kuuli kiivetessään omia portaitaan ylös kiljuntaa ja näki Rouva Lalaurien jahtaamassa pientä tyttöä, Rouvan henkilökohtaista palvelijaa, ruoska kädessään. Hän ajoi tytön talon katolle, josta tyttö hyppäsi alas kuolemaan. Naapuri näki myöhemmin pienen orjatytön haudattavana matalaan hautaan sypressipuun juurelle. Laki, joka kielsi julman kohtelun orjia vastaan oli yhä voimassa New Orleansissa ja viranomaiset jotka tutkivat naapurin väitteitä takavarikoivat LaLaurien orjia ja myivät ne huutokaupassa. Valitettavaa heille, Rouva Lalaurie houkutteli jotkin sukulaisistaan ostamaan orjat ja myymään ne salaisesti takaisin hänelle. Tarinat jatkuivat orjien huonoista kohteluista ja jopa Rouvan ystävät juoruilivat. Juhlakutsuja peruttiin, päivälliskutsuihin ei tultu ja perhe oli pian kaikkien välttelyn kohde. Viimeinkin, huhtikuussa 1834, kaikki epäilyt Madame Lalauriesta vahvistettiin... Kauhea tulipalo syttyi Lalaurien keittiössä. Legenda kertoo että kokki sytytti sen, sillä hän ei kestänyt enää kidutusta. Huolimatta siitä miten palo oli saanut alkunsa, se levisi ympäri taloa. Kun palo saatiin hallintaan, palomiehet löysivät ullakolle vievän teljetyn oven, jonka takana olivat Lalaurien kauheat salaisuudet. He löysivät sieltä yli kymmenen  huonokuntoista orjaa köytettynä seinään. Siellä oli sekä naisia että miehiä... Jotkut oli remmitetty operaatiopöydille, jotkut oli laitettu häkkiin kuin koirat. Ihmisten ruumiinosia oli ympäriinsä ja vateja jotka olivat täynnä päitä ja suolia. Huoneesta löytyi myös kokoelma ruoskia ja mailoja. Se oli kauheampaa kuin mikään mitä ihminen voisi ajatella. Lehdessä The New Orleans Bee kerrottiin että kaikki uhrit olivat alastomia ja ne jotka eivät olleet pöydällä roikkuivat seinästä. Joidenkin naisten vatsat oli aukaistu ja suolet oli kiedottu heidän lantionsa ympärille. Yhden naisen suu oli täytetty eläimen ulosteella ja huulet oli tikattu yhteen. Miehet olivat jopa kauheammassa tilassa. Kynnet oli revitty irti, silmät puhkottu ja sukupuolielimet katkaistu. Yksi mies roikkui kahleista ja hänen päänsä sisälle poratussa reijässä oli keppi. Sitä oli käytetty hänen aivojensa "sekoittamiseen". Kidutukset oli suunniteltu niin, etteivät ne tuottaisi nopeaa kuolemaa. Suut oli tikattu kiinni ja kädet oli ommeltu kehoon. Jotkut olivat kuitenkin olleet jo kauan kuolleina. Toiset olivat tajuttomia ja jotkut vain itkivät kivusta, rukoillen että heidät päästettäisiin tuskistaan. Palomiehet alkoivat voida pahoin ja kävivät hakemassa lähimmän sairaalan lääkäreitä apuun. On epäselvää kuinka monta orjaa tarkalleen löytyi Madame Lalaurien "kidutuskammiosta", mutta vain pieni osa heistä oli elossa.. Esimerkiksi nainen jonka kädet ja jalat oli poistettu ja toinen joka oli pakotettu menemään pieneen häkkiin ja hänen aijemmin murtuneet luunsa olivat asettuneet outoihin asentoihin. Kauheat raportit Lalaurien talosta olivat hirveimpiä asioita mitä kaupunki tai maailma oli koskaan levittänyt ihmisille. Uskottiin että Madame Lalaurie oli ainut vastuullinen näistä kauheista hirmuteoista, mutta hänen miehensä tiesi vaimonsa teoista tekemättä asialle mitään. Kiihkoisat sanat levisivät New Orleansin läpi ja pian väkijoukko keräytyi talon ulkopuolelle, haluten kostoa Lalaurielle ja kantaen hirttoköysiä mukanaan. Yhtäkkiä, portit aukesivat ja hevosvaunut tulivat talon pihalta ja katosivat väkijoukkoon. Madame Lalaurieta ja hänen perhettään ei nähty enää koskaan. Juorut kuitenkin yhä liikkuivat.. jotkut sanoivat että he olivat menneet Ranskaan ja toiset väittivät että he asuivat Lake Ponchatrainin pohjois-rannalla metsän keskellä. Jotkut juoruista kertoivat että perhe oli mennyt yhteen New Orleansin pienistä kylistä, missä ystävät ja sukulaiset suojelivat heitä. Olisiko tämä totta? Jos niin olisivatko Madame Lalaurien hirveät teot "tarttuneet" hänen entiseen taloonsa Ranskan korttelissa? Mitä Lalaurien perheeseen tulee, ei ole yhtään kirjallista tietoa että mitään syytteitä olisi koskaan nostettu Madame Lalaurieta vastaan tai mitään mainintaa että häntä olisi enää koskaan nähty New Orleansissa tai hänen hienossa talossaan. Tietenkään samaa ei voi sanoa hänen uhreistaan... Kummitustarinat 1140 Royal Streetista alkoivat melkeinpä välittömästi kun Lalaurien perhe jätti talonsa. Kun kuolleet orjat oli poistettu talosta, se joutui ihmisten ilkivallan kohteeksi. Talo pysyi autiona useita vuosia kunnes se rappeutui raunioiksi. Monet ihmiset väittivät kuulevansa tuskan kiljuntaa tyhjästä talosta öisin ja näkivät orjien haamuja kävelemässä parvekkeella ja talon pihalla. Jotkut tarinat jopa väittivät että kodittomat jotka olivat menneet taloon etsiessään suojaa, eivät koskaan palanneet takaisin. Talo laitettiin myyntiin vuonna 1837 ja sen osti mies joka piti sitä vain kolme kuukautta. Hän kertoi kuulleensa outoja ääniä, itkemistä ja valittamista yöllä ja pian sen jälkeen hylkäsi paikan. Hän yritti vuokrata huoneita lyhyen aikaa, mutta vuokralaiset pysyivät niissä vain pari päivää. Lopulta hän luovutti ja talo oli jälleen autio. Siviilisodan jälkeen, tyhjä Lalaurien talo kunnostettiin yläkouluksi "alemman kastin tytöille", mutta 1974,  valkoihoiset pakottivat mustat lapset jättämään koulun. Vähän myöhemmin, rotuerottelijat  tekivät koulusta pelkästään tummaihoisten lasten koulun. Sitä kesti yhden vuoden. Vuonna 1882, talosta tuli jälleen New Orleansin hienostokorttelin keskipiste kun englantilainen opettaja muutti sen "musiikkiopistoksi ja hienon tanssin kouluksi". Kaikki meni jonkin aikaa juuri niinkuin oli suunniteltukin kun hyvin tunnettu opettaja  houkutteli oppilaita hienoimmista paikallisista perheistä opiskelemaan kouluunsa... mutta sitten asiat saivat kauhean päätöksen. Paikallinen lehti alkoi ilmeisesti nostaa syytteitä jutuissaan opettajaa kohtaan, väittäen että opettaja oli ollut säädytön tyttö-oppilaitaan kohtaan juuri ennenkuin koulussa piti olla suuri sosiaalinen tapahtuma. Oppilaat ja vieraat alkoivat vältellä paikkaa ja koulu suljettiin seuraavana päivänä. Pari vuotta myöhemmin outo tapahtumaketju otti sijan talossa ja siitä tuli juorujen kohde, jotka viittasivat Jules Vignien kuolemaan, New Orleansin varakkaan perheen outoon jäseneen. Vignie asui salaisesti talossa 1880 luvun loppupuoliskosta lähtien kunnes hän kuoli 1892. Hänet löydettiin kuolleena talosta riekaleisesta sängystä. Hän oli ilmeisesti halunnut elää vähävaraisena,  sillä muissa huoneissa oli antiikkia ja aarteita, mutta hän oli valinnut kaikista huonokuntoisimman huoneen itselleen. Hänen ruumiinsa läheltä löydettiin säkki joka sisälsi useita satoja dollareita ja maton alle piilotettuna löydettiin useita tuhansia dollareita. Tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa kunnes juorut alkoivat jälleen kiertää viitaten talossa piilossa olevaan aarteeseen.. mutta vain harvat uskalsivat mennä etsimään sitä. Talo oli jälleen hylättynä 1890 luvun loppupuolelle saakka. Tällöin maahanmuuttajien aalto pyyhkäisi läpi Amerikan ja monet italialaiset muuttivat asumaan New Orleansiin. Vuokraisännät ostivat nopeasti hylättyjä rakennuksia muuttakseen ne halvaksi asutukseksi näille maahanmuuttajille. Lalaurien asunto muutettiin tällaiseksi.. ja monille maahanmuuttajille edes alhainen vuokra ei ollut tarpeeksi jotta he olisivat jääneet asumaan sinne. Siihen aikaan kun talo oli asuintalona, useat oudot tapahtumat ottivat paikkansa siellä. Niiden joukossa oli kohtaaminen asukkaan ja alastoman mustan kahlitun miehen välillä, joka hyökkäsi tämän kimppuun. Musta mies katosi äkillisesti. Toiset väittivät että heidän eläimiään tapettiin talossa, lasten kimppuun hyökkäsi aave piiskan kanssa, oudot kuolinliinoihin käärityt hahmot ilmestyivät, nuori äiti löysi hienoon iltapukuun pukeutuneen naisen nojaamassa lapsensa kehtoa vasten ja huudot, valitukset ja itkut joita kuultiin yöllä. Ei ollut koskaan helppoa pitää asukkaita talossa ja lopulta kun sana tapahtumista levisi, talo hylättiin jälleen kerran. Talosta tuli myöhemmin baari ja sitten sisustusliike.  Baari hyötyi talon aavemaisesta historiasta ja sen nimi olikin "Haunted Saloon". Omistaja tiesi monista rakennuksen kummitustarinoista ja huomioi jokaisen oudon asian joka tapahtui asiakkaille. Sisustusliike ei pärjännyt yhtä hyvin entisessä Lalaurien talossa. Ensimmäiseksi omistaja epäili ilkivallantekijöitä, kun hänen kauppatavaroitaan rikottiin ja sotkettiin. Ne olivat jonkinlaisen tumman, haisevan nesteen peitossa. Hän viimein päätti olla hereillä yhden yön haulikko kainalossaan jos ilkivallantekijät palaisivat. Kun aamu koitti, huonekaluja oli jälleen sotkettu vaikka kukaan, ei ainakaan ihminen, ollut astunut rakennukseen. Omistaja sulki paikan. Tänä päivänä talo on remontoitu ja uudistettu ja se on luksusasunto niille, joilla on varaa siihen. Ilmeisesti asukkaat on nykyään helpompi pitää talossa kuin sata vuotta sitten. Onko Lalaurien talossa yhä kummituksia? Se ei ole varmaa, mutta täytyy miettiä voivatko henget jotka ovat käyneet läpi niin kauhean tradegian koskaan levätä? Pari vuotta sitten talon omistajat olivat remontoinnin puolessavälissä kun he löysivät piilossa olleen hätiköidysti tehdyn hautausmaan takapihalta puisen oven alapuolelta. Luurangot oli heitetty maahan ja kun tätä tapausta tutkittiin, huomattiin niiden olevan melko "tuoreita". He uskoivat että se oli Madame Lalaurien oma hautausmaa. Hän oli poistanut pari osaa lattiasta ja haudannut ne hätäisesti jottei häntä oltaisi huomattu. Jäännösten löytäminen vastasi yhteen kysymykseen ja valitettavasti loi myös uuden. Mysteeri siitä, miksi Lalaurien orjat vaikuttivat katoavan kuin tuhka tuuleen selvitettiin lopulta.. Mutta se saa miettimään kuinka monta uhria Madame Lalauriella todellisuudessa oli?