Noita

Vuonna 1916, nainen nimeltä Mary Louise Ford ja hänen 5-vuotias tyttärensä, Mary Ellen Ford, asuivat Pilots Knobissa. Sekä äitiä että tytärtä syytettiin noituudesta ja taikauskoiset kyläläiset olivat liian peloissaan odottaakseen että heidät tutkittaisiin. Sen sijaan äiti ja tytär raahattiin ulos talosta ja poltettiin elävältä seipäissä.

He hautasivat äidin ruumiin jonnekin muualle, mutta he pelkäsivät että noitatyttö tulisi takaisin kuolleista kostaakseen. Kyläläiset halusivat varmistaa ettei näin kävisi ja ryhtyivät valmisteluihin. He hautasivat tytön Pilots Knobin hautausmaalle teräksellä vahvistettuun arkkuun. Kun he laskivat tytön hautaan, he täyttivät sen betonilla. He laittoivat soraa betonin päälle ja rakensivat metallisen aidan haudan ympärille. Aita oli tehty yhdistetyistä risteistä, koska kyläläiset uskoivat että se pitäisi tytön haamun vankina haudassa.

Legendan mukaan tytön haamu kulkee edestakaisin aidatun alueen sisällä. Sanotaan että hän yhä etsii äitiään joka haudattiin jonnekin muualle, mutta hän ei voi mennä aidan toiselle puolelle.
    Jotkut ihmiset ovat nähneet pieniä lapsen jalanjälkiä haudan päällä. Paikalliset uskovat että jos vierailet tytön haudalla yksin ja menet liian lähelle, hänen kätensä tulevat ylös haudasta ja vetävät sinut betonin sisään.
    Ne jotka ovat nähneet hänet kertovat, että hänellä on yllään valkoinen mekko jossa on repaleinen helma ja hänellä on pitkät, vaaleat takkuiset hiukset.

Alueella asuvat ihmiset sanovat ettei turistien kannata mennä haudan lähelle. "En koskaan käy siellä", sanoo yksi paikallinen, "Kukaan ei käy. Siellä tapahtuu kauheita asioita.". Toinen kertoo että sinun täytyy "kääntyä ja olla koskaan palaamatta takaisin."

Pako todellisuudesta

Olen psykiatri ja edellisenä päivänä kohtasin tapauksen joka sai minussa aikaan kylmiä väreitä. Jokin aika sitten, uusi perhe muutti naapuriini; noin 60-vuotias pariskunta ja heidän poikansa, joka oli 30-vuotta. Poika kutsuttiin "erakoksi" ja hänet nähtiin harvoin kotinsa ulkopuolella. Luonnollisesti en kysynyt mitään perheeltä suoraan mutta oli selvää että he olivat muuttaneet uuteen paikkaan paetakseen sosiaalisuuden leimaa.

  Päiviä kului ja poika kävi ulkona yhä vähemmän ja vähemmän kunnes ei poistunut talosta enää ollenkaan. Hän oli nyt täysin erakko. Jokainen ilta, perheen äidin kiljumista voitiin kuulla pojan makuuhuoneesta. Kun joskus sain mahdollisuuden tavata perheen äidin hän tervehti minua hymyillen mutta näytti aina kalpealta ja riutuneelta.

  Puoli vuotta oli kulunut siitä kun viimeksi näin vilaukselta pojan kunnes hänen isänsä tuli luokseni ja sanoi "Voisinko pyytää sinua vierailemaan meillä huomenna?" En ollut koskaan sekaantunut heidän elämäänsä henkilökohtaisesti tai psykiatrina mutta koska olimme naapureita ja naapureiden täytyy auttaa toisiaan, suostuin tulemaan.

  Seuraavana päivänä menin heidän luokseen ja sekä perheen äiti että isä olivat toivottamassa minut tervetulleeksi ovella. "Ole hyvä ja tule tätä tietä," äiti sanoi ja johti tieni kohti poikansa huonetta. Kun tulimme pojan ovelle äiti huuti yhtäkkiä "Aijon avata oven!". Kun hän oli vetäissyt oven auki hän kirkaisi "Miksi olet vieläkin nukkumassa? Herätys!" Hän repi peiton pois sängystä. Näin mikä makasi siellä ja olin ällistynyt epäuskosta. Se oli kasvoton, alaston mannekiini makaamassa sängyllä. Sitten perheen isä sanoi minulle "Henkilö jonka halusin sinun tapaavan on vaimoni. Hän ei voi sietää todellisuutta." 

Naurava Jack

kuva

Oli mukava kesäinen päivä ja 5-vuotias poikani James leikki talomme takapihalla. James on aina ollut hiljainen poika, leikkii suurimman osan ajasta yksin koska hänellä ei ole paljon kavereita. Hänellä on kuitenkin villi mielikuvitus. Olin keittiössä ruokkimassa koiraamme Fidoa, kun kuulin Jamesin puhuvan jonkun kanssa takapihalla. En ole varma kenen kanssa, olisiko hän viimein saanut uuden ystävän? Yksinhuoltajaäitinä on hankalaa pitää katse pojassa, joten päätin mennä ulos tarkistamaan tilanteen.

Kun menin takapihalle olin hieman hämmentynyt koska James oli yksin. Puhuiko hän itsekseen? Voin vannoa että kuulin toisen äänen. "James! On aika tulla sisälle." kutsuin häntä. Hän tuli sisälle ja istui keittiön pöytään, koska oli melkein päivällisaika ja päätin tehdä hänelle voileivän. "James. Kenen kanssa puhuit ulkona?" Kysyin. James katsoi minua hetken, "Leikin uuden ystäväni kanssa," hän sanoi hymyillen. Kaadoin hänelle maitoa ja jatkoin kyselemistä kuten kuka tahansa hyvä äiti tekisi. "Onko ystävälläsi nimeä? Mikset kutsunut häntä päivälliselle kanssamme? Kysyin. James tuijotti minua hetken ennenkuin vastasi; "Hänen nimensä on Naurava Jack." Hämmennyin hänen vastauksestaan. "Ai? Sepäs on outo nimi. Miltä ystäväsi näyttää?" Kysyin. "Hän on pelle. Hänellä on pitkät hiukset ja iso raidallinen kartionenä. Hänellä on pitkät kädet ja löysät housut raidallisilla sukilla. Hän hymyilee aina." Tajusin että poikani puhuu mielikuvitusystävästä. Luulen sen olevan normaalia hänen ikäisiltään lapsilta, erityisesti jos hänellä ei ole yhtään oikeaa ihmistä jonka kanssa leikkiä. Se on vain luultavasti jokin vaihe.

Loppupäivä meni nopeasti kuten tavallista, ja alkoi tulla myöhä joten laitoin Jamesin nukkumaan. Pistin hänet sänkyyn, annoin suukon ja laitoin hänen yövalonsa päälle ennenkuin suljin oven. Olin itse melko väsynyt joten päätin mennä hetki nukuttamisen jälkeen nukkumaan. Näin kamalaa painajaista...

Oli pimeää. Olin jonkinlaisessa huonokuntoisessa huvipuistossa. Minua pelotti kun juoksin ohi loputtoman jonon tyhjiä telttoja, rikkoutuneita vuoristoratoja ja hylättyjä pelitaloja. Koko paikka näytti kauhealta. Kaikki oli mustavalkoista, täytetyt eläimet roikkuivat hirttoköysistä pelitalojen seinillä ja niillä oli sairas virne kasvoillaan. Tuntui kuin koko huvipuisto katsoisi minua, vaikka siellä ei ollut minun lisäkseni yhtään elävää olentoa. Sitten yhtäkkiä kuulin kun musiikki alkoi soida. Pop Goes The Weaselin soinnut kaikuivat huvipuistossa, se oli hypnotisoivaa. Seurasin ääntä melkein transsissa sirkustelttaan, kykenemättä pysäyttämään jalkojani. Oli pikimustaa, ainut valo tuli yhdestä spottivalosta joka loisti teltan katon keskellä. Kävellessäni valoa lähemmäs musiikki muuttui hitaammaksi ja huomasin laulavani musiikin mukana pystymättä lopettamaan.

"All around the mulberry bush
The monkey chased the weasel
The monkey though it was all in fun..."

Musiikki lakkasi juuri ennen kohokohtaa, ja valot syttyivät päälle. Valojen kirkkaus oli käytännössä sokaisevaa, pystyin näkemään pienen mustan varjon raahustamassa minua kohti. Toinen ilmestyi, sitten toinen ja toinen. Varjoja oli tuhansittain, kaikki tulossa minua kohti. En pystynyt liikkumaan, jalkani olivat jähmettyneet, kykenin vain katsomaan kun pelottavat varjot tulivat lähemmäksi. Kun he tulivat näköetäisyydelle huomasin... HE OLIVAT LAPSIA! Kun katsoin jokaista heistä huomasin että kaikki olivat epämuodostuneita ja silpoutuneita. Joillakin oli haavoja ympäri kehoa, toisilla oli palovammoja ja toisilla puuttuvia ruumiinosia, jopa silmiä! Lapset tuhosivat minua, pureskellen lihaani, kaataen minut maahan ja kaivautuen sisälleni. Lasten repiessä minua haihduin pois, pystyin kuulemaan naurua, kauheaa, pahaa naurua.

Heräsin seuraavana aamuna kylmässä hiessä. Otettuani pari syvää hengähdystä huomasin että pari Jamesin lelua olivat yöpöytäni päällä, kasvot suunnattuina minuun. Huokaisin, James oli luultavasti herännyt aikaisin ja laittanut ne sinne. Keräsin lelut ja kävelin Jamesin huoneeseen, mutta kun aukaisin oven James oli nukkumassa. Kohautin olkiani, laitoin lelut hänen lelulaatikkoonsa ja kävelin olohuoneeseen. Hetken päästä James heräsi ja tein hänelle aamupalaa. Hän oli hiljainen ja hieman tokkurainen, ehkä hänkään ei nukkunut hyvin. Päätin kysyä häneltä leluista, "James kulta, laitoitko lelut äidin huoneeseen tänä aamuna?" Hänen silmänsä nauliintuivat minuun hetken ajaksi ja nopeasti suuntautuivat takaisin hänen muroihinsa. "Naurava Jack laittoi." Pyöräytin silmiäni ja vastasin, "No kertoisitko 'Nauravalle Jackille' että hän antaa olla lelut sinun huoneessasi." James nyökkäsi ja söi aamupalansa, sitten päätti mennä leikkimään takapihalle.

Menin rentoutumaan olohuoneeseen ja minun piti torkahtaa, sillä heräsin pari tuntia myöhemmin. "Paska! minun täytyy mennä katsomaan Jamesia." Olin hieman huolissani, koska kaksi kokonaista tuntia oli kulunut ilman että olin käynyt katsomassa mitä hän tekee. Menin takapihalle, mutta James ei ollut siellä enää. Hermostuin joten kutsuin häntä "JAMES! JAMES MISSÄ OLET?!" Juuri silloin kuulin kikatusta etupihalta. Juoksin läpi portin ja kiersin etupihalle. James istui jalkakäytävällä. Huokaisin helpotuksesta ja kävelin hänen luokseen, "James montako kertaa minun täytyy sanoa sinulle että pysy takapi... James, mitä sinä syöt?" James katsoi minua, laittoi käden taskuunsa ja veti kourallisen erivärisiä karkkeja. Se sai minut erittäin hermostuneeksi, "James, kuka antoi sinulle nuo karkit?" James vain tuijotti minua sanomatta mitään. "JAMES! Kiltti, kerro äidille mistä sait nuo karkit." James laski päänsä ja sanoi "Naurava Jack antoi ne minulle." Tunsin palan kurkussani, polvistuin alas ja katsoin häntä silmiin, "James olen saanut tarpeekseni tästä hemmetin Nauravasta Jackista, HÄN EI OLE OLEMASSA! Tämä on hyvin todellinen tilanne ja minun täytyy tietää kuka antoi sinulle nuo karkit!" Näin poikani silmien kostuvan, "Mutta äiti, Naurava Jack antoi minulle karkit.." Suljin silmäni ja huokaisin syvään, James ei ole koskaan valehdellut minulle mutta se mitä hän kertoo on mahdotonta. Sain hänet sylkemään karkin ulos ja heittämään loput pois. Jamesilla vaikuttaa olevan kaikki kunnossa, ehkä minä vain ylireagoin, koska hän oli saattanut saada karkit naapurin Tomilta ja Lindalta tai Herra Walkerilta joka asuu kadun päässä. Jokatapauksessa minun täytyy pitää parempaa huolta Jamesista. Sinä iltana laitoin Jamesin nukkumaan kuten tavallista ja päätin mennä nukkumaan itsekin.

Yhtäkkiä heräsin koviin kolahduksiin jotka kuuluivat keittiöstä. Hyppäsin sängystä ja juoksin alas portaita. Kun pääsin keittiöön olin kauhuissani. Kaikki työtasolla olleet tavarat oli heitetty lattialle ja koiramme Fido roikkui kuolleena kattolampusta. Hänen vatsansa oli leikattu auki ja täytetty karkeilla, samanlaisilla joita James oli syönyt aiemmin päivällä. Shokkini loppui lyhyeen kun kuulin terävän kiljaisun James huoneesta jota seurasi rysähdys. Otin nopeasti veitsen laatikosta ja menin yläkertaan nopeudella jolla ainoastaan äiti jonka lapsi on vaarassa voi liikkua. Ryntäsin Jamesin huoneeseen ja sytytin valot. Kaikki huoneen tavarat oli heitetty lattialle, ja poikani istui sängyllä itkien ja täristen pelosta, virtsainen lammikko allaan. Nostin lapseni ylös ja juoksin talosta naapuriimme, onneksi he olivat yhä hereillä. He antoivat minun käyttää puhelinta ja soitin poliisille. Heiltä ei kestänyt kauaa saapua ja kun selitin mitä oli tapahtunut, he katsoivat minua kuin olisin hullu. He tutkivat talon, mutta löysivät vain kuolleen koiran ja kaksi sotkettua huonetta. Poliisi kertoi minulle että joku oli varmaan murtautunut taloon ja tehnyt ne juuri ennen kuin minä ehdin yläkertaan. Tiesin ettei se ollut totta. Kaikki ovet olivat lukossa ja ikkunat kiinni. Mikä tahansa oli talomme sisällä ei tullut ulkoa.

Seuraavanan päivänä James pysyi sisällä, en halunnut että hän lähti näköpiiristäni. Menin autotalliin ja löysin hänen vanhan itkuhälyttimensä ja asetin sen hänen huoneeseensa. Jos joku tulisi hänen huoneeseensa tänä iltana, pystyn kuulemaan sen. Menin keittiöön ja otin isoimman veitsen mitä löysin ja laitoin sen yöpöydälleni. Mielikuvitusystävä tai ei, en anna kenenkään satuttaa pientä poikaani.

Pian ilta saapui. Laitoin Jamesin nukkumaan, hän oli peloissaan mutta lupasin hänelle että en anna minkään satuttaa häntä. Annoin hänelle suukon ja sytytin yövalon. Ennenkuin suljin oven kuiskasin hänelle "Hyvää yötä James, rakastan sinua."

Yritin pysyä hereillä niin kauan kuin vain pystyin mutta parin tunnin jälkeen tunsin nukahtavani. Lapseni olisi turvassa yön yli ja minä tarvitsin unta. Juuri kun asetin pääni tyynylle kuulin pehmeän äänen itkuhälyttimestä jonka olin laittanut yöpöydälleni. Ensimmäiseksi se kuulosti jonkinlaiselta häiriöltä, sellaiselta jonka radio tekisi. Sitten se muuttui pehmeäksi vaikeroinniksi. Oliko James unessa? SItten kuulin sen, naurun painajaisestani, kauhean naurun. Nousin sängystä ja otin veitsen. Juoksin Jamesin huoneeseen ja paiskasin oven auki. Yritin laittaa valoja päälle mutta ne eivät toimineet. Otin askeleen sisään ja tunsin lämpimän, paksun nesteen jaloissani. Yhtäkkiä Jamesin yövalo syttyi päälle ja näin jotain järkyttävää.

Jamesin ruumis oli naulattuna seinään, naulat lävistivät hänen kätensä ja jalkansa. Hänen rintansa oli leikattu täysin auki ja hänen sisäelimensä olivat lattialla. Hänen silmänsä ja kielensä oli poistettu, sekä suurin osa hänen hampaistaan. Olin inhon vallassa, en voinut uskoa että siinä oli minun pieni poikani. Sitten kuulin sen jälleen, pehmeän epätoivoisen vaikeroinnin. JAMES OLI YHÄ ELOSSA! Minun lapseni, rakas lapseni, niin suurissa kivuissa. Juoksin huoneen läpi ja oksensin lattialle, mutta minut keskeytti kauhea kaakatus joka tuli takaani. Pyörähdin ympäri pyyhkien suutani, sitten varjoista astui syyllinen tähän kaikkeen kauhuun, Naurava Jack. Hänellä oli aavemaisen valkoinen iho ja pikimustat hiukset roikkuivat hänen olkapäillään. Hänellä oli lävistävän valkoiset silmät joita ympäröivät mustat renkaat. Hänen mielipuolinen hymynsä paljasti rivin teräviä hampaita, ja hänen ihonsa ei näyttänyt iholta ollenkaan, se näytti melkein kuin muovilta tai kumilta. Hänellä oli yllään paikattu mustavalkoinen pellen asu, johon kuului raidallinen liivi ja sukat. Hänen kehonsa oli irvokas, pitkät kädet roikkuivat lantion alapuolella ja tapa jolla hän seisoi sai näyttämään hänet selkärangattomalta, kuten räsynukke. Hän päästi ulos sairaan naurun kuin hän haluaisi minun tietävän että hän on mielissään reaktiostani hänen "työhönsä". Sitten hän kääntyi hitaasti Jamesia vastapäätä ja alkoi nauraa jopa kauheammin katsellessaan työnsä tulosta. Se oli minulle tarpeeksi ja huusin "PYSY KAUKANA HÄNESTÄ!" Juoksin hirviön luokse kohottaen veitsen pääni yläpuolelle ja puukotin häntä, mutta samalla hetkellä kun veitsi koski häntä, hän katosi pilveen mustaa savua. Veitsi meni suoraan läpi pilvestä ja lävisti Jamesin yhä toimivan sydämen räiskäyttäen lämmintä verta kasvoilleni...

Ei...mitä olen tehnyt? Lapseni, tapoin lapseni! Tipuin välittömästi polvilleni, ja pystyin kuulemaan sireeneiden äänen joka kasvoi hetki hetkeltä voimakkaammaksi... Poikani, rakas poikani... Lupasin että äiti suojelee sinua...Mutta epäonnistuin...Olen pahoillani James...Olen niin pahoillani...

Poliisi saapui pian löytääkseen minut poikani edestä, yhä pidellen veitseä joka oli lapseni veren peitossa. Tuomio tuli nopeasti, hulluus. Minut sijoitettiin vankimielisairaalaan, jossa olen ollut viimeiset kaksi kuukautta. Täällä ei ole hassumpaa, mutta ainut syy miksi pysyn hereillä nyt on että joku soittaa Pop Goes the Weaselia ikkunani ulkopuolella... Puhun hoitajille siitä aamulla.

Funnymouth

*Funnymouth on liittynyt keskusteluun #ReferSales
funnymouth: hei kaikki
funnymouth tykkään nuolla verta
funnymouth: ihmisestä
funnymouth: näen komeat kasvosi joten älä ole huolissasi
funnymouth: älähän nyt
funnymouth: :)
*funnymouth on poistunut keskustelusta #ReferSales.
GhosJeorge: ... mitä ihmettä
lemonlimeskull: Tapahtuiko tuo oikeasti?
GhostJeorge: Kyllä, Skull. Se tapahtui.

Ensimmäinen asia joka minun täytyisi luultavasti kertoa on että olen "lemonlimeskull". Toisin sanoin, se on minun nimimerkkini.

Ensimmäisen kerran kun kuulin funnymouthista, sen aikomuksista ja tarkoituksesta, sen olisi pitänyt olla viimeinen. Kaikki jotka viettävät tarpeeksi aikaa chatissa tietävät että outoja ihmisiä tulee ja menee. He ilmestyvät kyselemään hulluja kysymyksiä tai provosoivat suosittuja keskusteluja.

Ensimmäinen outo asia jonka funnymouthissa huomasin oli kuitenkin se fakta että hän tuli ja meni ilman erityistä tarkoitusta. Hän ei yrittänyt ärsyttää ketään ja hän ei kysynyt keltään keskustelussa apua tietokoneensa kanssa tai viruksen poistamisessa.

Hän vain tuli keskusteluun, kirjoitti satunnaisia lauseita ja lähti pois.

lemonlimeskull: Ei mutta oikeasti, mitä ihmettä?
GhostJorge: En Tuedä.
GhostJorge: *En tiedä.
lemonlimeskull: Hän on toisessa keskustelussa jos haluat tietää.
lemonlimeskull: #bluud
GhostJorge: En halua.
lemonlimeskull: XD
lemonlimeskull: Narttu.

En tiedä mitä vastauksia odotin saavani seuraamalla tätä kaveria toiseen keskusteluun. En ole sellainen tyyppi joka ärsyttää ja kiistelee ihmisten kanssa. Yleensä vältän sitä hinnalla millä hyvänsä, mutta jos joku aloittaa sen, minua ei haittaa viedä juttu loppuun asti.

Luulen että se mitä yritän sanoa on ettei minulla ole minkäänlaista ideaa miksi seuraan häntä.

*lemonlimeskull on liittynyt keskusteluun #BLUUD
lemonlimeskull: Hei.

Hän oli ainut kyseisessä keskustelussa minun lisäkseni.

funnymouth: O)_(O
lemonlimeskull: :)
lemonlimeskull: Joten...
funnymouth: O)_(O
lemonlimeskull: Joten...sinä tuijotat minua.
lemonlimeskull: Se on epäkohteliasta.
funnymouth: anteeksi
funnymouth: teen vain niin
funnymouth: se on okei
lemonlimeskull: Aijaa.
funnymouth: O)_(O

Tässä vaiheessa myhäilin ääneen. Hän oli outo ja harmiton.

lemonlimeskull: Voit tulla takaisin #ReferSales keskuteluun jos haluat.
lemonlimeskull: Emme aijo potkia sinua ulos jos olet siitä huolissasi.
funnymouth: O)_(O
lemonlimeskull: Tai et.
lemonlimeskull: Miten vaan, vaikutat vain kiinnostavalta ja minulla on tylsää.
funnymouth: minullakin on tylsää
funnymouth: minä en aina
lemonlimeskull: ...Sinä et aina mitä?
funnymouth: minä en aina se siitä
funnymouth: minä en aina koska he eivät ja sittennnnn
funnymouth: minä rupean hölmöksi
lemonlimeskull: Okeei. No, nähdään myöhemmin.
funnymouth: O)_(O

Sen jälkeen lähdin. Minusta tuntui kuin hän olisi ollut joku joka olisi yrittänyt liian kovaa, tai  ääliö joka ei ymmärtänyt miten chatissa keskustellaan. Chatissa yksin oleminen ja toisten keskusteluissa vieraileminen vaikutti epätoivoiselta huomionhaulta. Olen saattanut tehdä niin joskus ja nauraa itselleni 90 sekuntin ajan, mutta se siitä... Typerää.

GhostJorge: No?
lemonlimeskull: Ei mitään. En tosiaankaan ymmärrä mitä hän sanoi.
GhosJorge: Ha. Tervetuloa internettiin.
lemonlimeskull: Mikä on surullista on se että sinun ja minun lisäkseni, se tyyppi on ainut aktiivinen käyttäjä täällä koko iltana.
*lemonlimeskull potkaisee käyttäjää Killjay ja huutaa "HERÄÄ!!!"
lemonskull: Huoh.

Hiljaisuus vallitsee keskustelussa puolen tunnin ajan kunnes laitan ikkunan alapalkkiin ja alan tekemään muita asioita.

lemonlimeskull: Onko kukaan paikalla?

Ei mitään. Kahdeksan käyttäjää paikalla, kukaan ei puhu mitään.

lemonlimeskull: TYLSÄÄ.
lemonlimeskull: Miksi te ihmiset olette niin TYLSIÄ?
funnymouth: O)_(O
lemonlimeskull: HERÄTKÄÄ.
*lemonlimeskull laittaa kaikkien kädet kulhoon lämmintä vettä.

Minulta kesti pari sekuntia nähdä se. Funnymouth tuijottamassa, jälleen. Kohautin hartioitani "ei taas tätä paskaa" huokauksen kera.

Sitten huomasin ettei hän ole keskustelussa mukana.

lemonlimeskull: ?
lemonlimeskull: ...
lemonlimeskull: Näkeekö kukaan muu häntä?
lemonlimeskull: Tietenkään ei, koska ette lue keskustelua.

Selvästi se oli toimintahäiriö joko minun palvelimellani tai keskustelussa. Viesti oli varmaan aijemmalta illalla. Näitä juttuja sattuu.

Silti se pelotti minua.

Pari minuuttia myöhemmin istuin koneeni ääressä hyvin kylmä, pelottava tunne mahassani... Se "minun ei olisi pitänyt tehdä jotakin" tunne... Päätin lopettaa rohkeana olemisen ja suljin koko chatin.

Tietenkin, olisin voinut olla chatissa ja esittää kaiken olevan kunnossa, mutta miksi vaivautua esittämään etten ollut peloissani? Kukaan ei ollut edes huomannut lähtöäni.

Parin tunnin jälkeen netissä surffailtuani menin nukkumaan noin kello 02.40.

Yksi juttu mistä olen aina ollut iloinen on että minulla ei koskaan ole painajaisia. Ei ainakaan säännöllisesti. Yleensä jos unessani on hirviöitä tai kummituksia tai ydinsota, saan hallinnan siitä ja vietän hauskaa aikaa. Ammun zombeja kasvoihin, kerron kummituksille etteivät ne ole oikeita ja nauran niille, ja jos on jokin katastrofi tiedän aina miten päästä turvaan samalla kun muut kuolevat.

Minulla on ollut ehkä neljä OIKEAA painajaista viimeisen kymmenen vuoden aikana ja kyllä, olen täysin tosissani.

Ensimmäinen aikuiselämäni painajainen oli 2005 vuonna. Olin juuri eronnut naisesta joka oli pettänyt minua selkäni takana yli vuoden. Sinä iltana, kun  viimein sain unta, uneksin että hän oli kiinnitettynä leikkauspöytään kunnes joku olio imi hänen aivonsa laitteen avulla.

Aivot kiljuivat. Herkeämättä.

Toisessa painajaisessa vierailin lääketieteellisessä laitoksessa jossa he tekivät minulle kokeita ihmiselämien pelastamiseksi. Siellä kävin mahtavalla huipputeknisen laitoksen kierroksella ja näin paljon ihmeitä nykyaikaisesta tieteestä, ihmisiä laboratorion takeissa ja muuta sellaista. Sitten, minut johdatettiin huoneeseen jossa oli kolme autokolarissa ollutta ihmistä jotka oli "pelastettu" heidän tekniikoillaan. Heihin lukeentui hitaasti keinuva tyttö jonka kasvot olivat täysin laajenneet ja roikkuivat hänen rintakehänsä kohdalla ja nainen jonka  raajat olivat irtileikkautuneet ja jotka olivat kiinni pienillä lihanpalasilla.

Kolmas tuli pian toisen jälkeen. Kaksi ihmistä puhutteli minua - yksi halusi haukkua minua loputtomiin, ja toinen joka yritti nipistää ja nykiä minua. Ajattelin että pystyn kontrolloimaan tätä unta kuten muita, joten asetin kaksi miestä toisiaan vastaan, ajatellen että se olisi oikein.

Sen sijaan, nipistelijä tuli erittäin väkivaltaiseksi vedellen toisen poskia, ottaen kiinni tämän kielestä kädellään ja vetäen sitä kunnes se lähti irti... Sitten hän veti miehen silmäluomia kunnes venyivät ja jäivät roikkumaan silmien päälle.

Se mitä ajan takaa on että jopa silloin kun minulla oli painajaisia, en ollut kohde minkäänlaiselle kauhulle. Se oli aina erilaista kauhua joka kohdistui johonkin toiseen henkilöön.

Tänä iltana kuitenkin se oli erillaista. Heti kun nukahdin aloin nähdä unta. Periaatteessa se oli toistuva uni jossa olen metsässä, katselen eläimiä ja lintuja ja rentoudun. Makaan ruohikolla ja katson taivaalle. Se on uni jonka toivotan tervetulleeksi, koska vaikka minulla oli surkea päivä, herään iloisena ja valmiina aloittamaan alusta.

Tällä kertaa käsikirjoitus muuttui. Makasin ruohikolla... mutta samalla kun katselin taivaalle, tunnen jotain outoa.

Se oli kylmä, kiemurteleva tunne niskassani.

Unessa, kosketin niskaani ja vedin pois pitkän, rimpuilevan madon. Madot ällöttävät minua. Jos näen yhden pihalla, otan lapion ja heitän multaa sen päälle jotten vain vahingossakaan näe sitä uudelleen.

Kuvotuksen vallassa, mutta enemmän tai vähemmän tyytyväisenä, heitän madon sivummalle ja jatkan untani.

Sitten...tunnen sen uudelleen. Nihkeän, märän, sätkinnän niskani sivulla.

Vedän toisen madon pois.

Taas se tapahtui.

Kolmannella kerralla, hämmennyksen ja kammotuksen tunne kasvoi niin suureksi että katkaisin välittömästi uneni. Niin tapahtuu usein kun unista tulee liian todellisia.

Selvitin mistä uni johtui. Tai ainakin luulin selvittäneeni. Herättyäni tunnustelin niskaani ja huomasin siellä olevan liukkaan, limaisen kalvon. Loogisesti ajattelin että minun oli täytynyt kuolata unissani. Ei mitään mistä pitäisi olla ylpeä, muttei myöskään mitään pelottavaa onneksi. Minun uneni oli täytynyt kääntää ällöttävä tunne sopivaksi olioksi metsään unessani.

Ehkä huolestuttavinta oli kuitenkin se fakta että ympärilläni sängyssä näytti olevan painaumia. Neljä, itseasiassa. Vaikutti siltä kuin jonkun kädet ja polvet olivat olleet sängylläni nukkuessani.

Oli useita selityksiä miten ne olisivat voineet tulla.. mutta siitä yöstä lähtien nukuin todella kevyesti. Jokainen pieni asia, kuten kattotuulettimen ääni, herätti minut välittömästi. Minulla ei ollut minkäänlaista kiinnostusta palata takaisin metsään sinä iltana.

Tuli aamu ja valmistauduin lähtemään ulos talosta virkistäytymään. Suunnittelin vain katsovani sähköpostini todella nopeasti varmistaakseni ettei minulla ollut mitään uusia viestejä tai kysymyksiä joihin minun täytyi vastata.

Yllätys!

- - -
Lähettäjä: funnymouth@bluud.com La, Marraskuu 17, 2012 klo 02:42
Vastaanottaja: Charles Watts <chwatts@refersales.com>

minusta oli hauskaa puhua sinulle meillä voisi olla taas hauskaa tulet huomaamaan
en pidä lopettamisesta
- - -

Kuten luultavasti muistat, en ollut antanut hänelle sähköpostiosoitettani. Kuitenkin, looginen vastaus on että joku toinen chatissa on. Hän luultavasti palasi takaisin keskusteluun #ReferSales, kysyi joltakin kuka olen ja se ääliö petti minut täysin tietäen etten anna henkilökohtaisia tietojani.

Tosin...

Sähköposti lähetettiin 02:42. Se oli niihin aikoihin kun olin menossa jo nukkumaan... kun kaikki keskustelussa paikalla olijat eivät puhuneet.

Vaikka tiesin hyvin että ottaisin jonkunlaisen syötin, vastasin viestiin.

- - -
Lähettäjä: Charles Watts <chwatts@refersales.com> La, Marraskuu 17, 2012 klo 09:29
Vastaanottaja: funnymouth@bluud.com

Öö, okei. En ole varma haluanko sinun lähettävän minulle sähköpostia.
- - -

Olin varma tällä hetkellä. Ei ollut mitään epäilystä että sähköposti jonka lähetin oli hieman kiukkuinen, enkä yllyttänyt häntä millään tavalla vastaamaan tappelun aloittamiseksi.

Mutta tietenkin...

- - -

Lähettäjä: funnymouth@bluud.com La, Marraskuu 17, 2012 klo 09:30

Vastaanottaja: Charles Watts <chwatts@refersales.com>

äläs nyt

älä ole siitä niin surullinen

tiedän että pystyt pitämään siitä meillä tulee olemaan paljon hauskaa

se jopa sopii minulle
- - -

Sen jälkeen estin hänen osoitteensa. Oikeasti, minun olisi pitänyt tehdä se jo heti ensimmäisenä, mutta minulla oli jonkinlainen kiinnostus siitä mihin tämä johtaisi. Ehkä jos en olisi heittäytynyt keskusteluun mukaan hän olisi myöntänyt sen olevan vain pilaa ja hän olisi kutsunut minua huumorintajuttomaksi. Kun huomasin sen olevan samaa vanhaa paskaa, se näytti minulle vihreää valoa ja päätin estää hänet.

Estäminen ei kuitenkaan onnistunut. Näytölleni ei tullut minkäänlaista viestiä että hänet olisi estetty.

Parin minuutin jälkeen, sammutin koneen ja lähdin ulos talosta. Juuri kun saavuin takaisin kotiini illansuussa se kylmä, kiemurteleva tunne vatsassani tuli takaisin... ja minulla ei ole tietoa miksi.

No, se ei ole täysin totta. Minulla oli jonkinlainen tieto.

Tarkistin sähköpostini.

Ei viestejä funnymouthilta, mutta siellä oli viesti Jorgelta.

- - -
Lähettäjä: Jorge G <ghostjorge@refersales.com> La, Marraskuu 17, 2012 klo 14:03
Vastaanottaja: Charles Watts <chwatts@refersales.com>

Hei,
Refersales.comissa on jotain vikaa. En voi ladata sivua. Kun olet paikalla tarkista tilanne mahdollisimman nopeaa.

Näkemiin,
Jorge
- - -

Päästän ulos sarjan kirouksia. Seisonta-aika tarkoitti myymisen loppumista ja olen ollut ulkona koko päivän tietämättä asiasta mitään. Jos olisin ollut vähemmän tarkka persoonallisten tietojeni levittämisessä hän olisi vain voinut soittaa minulle.

Yritin ladata sivun ja oletin että näytölleni tulisi jonkinlainen virhe-ilmoitus.

Sen sijaan, se alkoi ladata toista sivua.

Bluud.com

- - -

Lähettäjä: Charles Watts <chwatts@refersales.com> La, Marraskuu 17, 2012 klo 18.15

Vastaanottaja: Jorge G <ghostjorge@refersales.com>

Kyllä, näen sen. Se uudelleenohjaa sivulle jossa on jättimäinen pikselöity naama jolla on outo kieli.

Luulen sen olevan se funnymouth. Annoitko sinä hänelle sähköpostiosoitteeni? Jossa on myös sivun osoite?

- - -

Lähettäjä: Jorge G <ghostjorge@refersales.com> La, Marraskuu 17, 2012 klo 18.23

Vastaanottaja: Charles Watts <chwatts@refersales.com>

Se on 404 sivu, ei uudelleenohjaus. Mitä olet polttanut? Saan Bluud.comista "tulossa pian" tiedotteen.

En ole antanut kenellekkään mitään.

Jorge

- - -

Lähettäjä: Charles Watts <chwatts@refersales.com> La, Marraskuu 17, 2012 klo 18.25

Vastaanottaja: Jorge G <ghostjorge@refersales.com>

Hahaha. Hauskaa.

- - -

Sitten Jorge lähetti minulle screenshotin sivusta jossa on 404 virhe "tulossa pian" tiedotteen kanssa osoitteesta Bluud.com

Hän olisi helposti voinut muokata ne... Mutta miksi? Tarkoitan, jos tämä olisi jonkinlainen vitsi, se on todella abstrakti enkä ymmärrä sitä.

Kun katsoin sivujeni tiedostoja, kaikki olivat normaaleita. Mikään ei ollut poissa paikoiltaan ja kukaan ei ollut kirjautunut sisään muuttaakseen mitään.

Silti... siellä oli paisuneet, kieltään heiluttavat kasvot katsomassa minua tyhjillä silmäkuopillaan.

En ymmärrä miten en huomannut sitä ensimmäiseksi...

Katsoessani lähempää, kuva kasvoista ei ollut pikselinen. Se oli tehty pienistä kirjaimista. Yhä uudelleen ja uudelleen, sana josta kuva muodostui oli silmieni edessä.

"funnymouthfunnymouthfunnymouthfunnymouthfunnymouth"

Tunsin halua sylkäistä näytölle.

Sallin hänen sähköpostiosoitteensa ja valmistauduin kirjoittamaan häpäisevän ja uhkaavan viestin. En oikeastaan välittänyt jos saisinkin sivuni takaisin, halusin vain saada kaiken pois omaltatunnoltani jotta voisin tuntea kuin olisin tilanteen hallitsija jälleen.

Juuri ennenkuin sain viestin valmiiksi... Sain se oudon, pelottava tunteen jälleen. Sen "Ei voi olla..." tunteen jolloin tiedät olevasi järjetön, mutta samalla aikaa tiedät olevasi oikeassa.

Lopetin viestin kirjoittamisen ja tarkistin saapuneet viestit.

- - -

Lähettäjä: funnymouth@bluud.com La, Marraskuu 17, 2012 klo 19:00

Vastaanottaja: Charles Watts <chwatts@refersales.com>

näen komeat kasvosi

- - -

Lähettäjä: funnymouth@bluud.com La, Marraskuu 17, 2012 klo 19:00

Vastaanottaja: Charles Watts <chwatts@refersales.com>

hei kaveri

- - -

Lähettäjä: funnymouth@bluud.com La, Marraskuu 17, 2012 klo 19:01

Vastaanottaja: Charles Watts <chwatts@refersales.com>

älä viitsi

- - -

Lähettäjä: funnymouth@bluud.com La, Marraskuu 17, 2012 klo 19:01

Vastaanottaja: Charles Watts <chwatts@refersales.com>

haloo

- - -

Lähettäjä: funnymouth@bluud.com La, Marraskuu 17, 2012 klo 19:01

Vastaanottaja: Charles Watts <chwatts@refersales.com>

heieh ieeheiehei

- - -

Lähettäjä: funnymouth@bluud.com La, Marraskuu 17, 2012 klo 19:01

Vastaanottaja: Charles Watts <chwatts@refersales.com>

en halua

- - -

Lähettäjä: funnymouth@bluud.com La, Marraskuu 17, 2012 klo 19:01

Vastaanottaja: Charles Watts <chwatts@refersales.com>

en ajattele sitä läpi

- - -

Lähettäjä: funnymouth@bluud.com La, Marraskuu 17, 2012 klo 19:01

Vastaanottaja: Charles Watts <chwatts@refersales.com>

näen komeat kasvosi

- - -

Ei pelkästään se että se tunne oli oikeassa, vaan se että hän oli lähettänyt minulle sähköpostia sillä minuutilla kun sallin hänen sähköpostiosoitteensa. Vaikutti kuitenkin siltä että hän oli lähettänyt minulle koko estojen ajan sähköpostia jatkuvasti.

Kymmenen viestiä saapui minulle silläaikaa kun vastasin hänen edellisiin viesteihinsä.

- - -
Lähettäjä: Charles Watts <chwatts@refersales.com> La, Marraskuu 17, 2012 klo 19.00

LOPETA!!
- - -

Se antoi minulle päänsärkyä. Sydämeni hakkasi, ei pelosta - raivosta. Tämä on luultavasti kaikista raivostuttavin henkilö netissä - ja se kertoo paljon.

Onneksi viestien tulo loppui.

Yritin rauhoittaa itseni, hengittäen syvään, mutta se ei näyttänyt tehoavan. Olin yhä äärimmäisen vihainen. Hitaasti, rauhallisesti, lähetin hänelle toisen viestin.

- - -
Lähettäjä: Charles Watts <chwatts@refersales.com>  La, Marraskuu 17, klo 19:21
Vastaanottaja: funnymouth@bluud.com

Hei.
En ymmärrä mitä sanot tai mitä haluat. Uskon että välillämme on kielimuuri. Onko äidinkielesi englanti?
Uskon että olet tehnyt jotain nettisivulleni, ja haluaisin sinun palauttavan sen ennalleen.
Jos olet vihainen minulle, en halunnut tämän tapahtuvan. Sinä saatoit väärinymmärtää mitä sanoin tai mitä tarkoitin.
Ole kiltti ja palauta minun nettisivuni ennalleen ja tiemme voivat erota.
Kiitos, C.W.
- - -

Odotin.
Mietin miten voisin taannuttaa vihani, ja tulin siihen tulokseen että paras tapa oli lähettää kypsä viesti hänelle. Tämä kaveri ymmärtäisi mitä tarkoitan. Hän ymmärtäisi että olisi tehnyt virheen.
Rauhoituin. Kaikki palaisi ennalleen.
Sitten...

- - -
Lähettäjä: funnymouth@bluud.com La, Marraskuu 17, 2012 klo 19.23
Vastaanottaja: Charles Watts <chwatts@refersales.com>
O)_(O
- - -

Löin tietokonetta kämmenelläni, tiputtaen sen pois pöydältä. Se sai minut raivostumaan vielä enemmän, joten aloin hakkaamaan näppäimistöä jatkuvasti kunnes näppäimet lentelivät. Huusin turhautuneisuudesta ja raivosta tähän tilanteeseen ja ryntäsin pois ovesta, heittäen kaikkea mikä sattui käsiini.

Olisin voinut sytyttää tulipalon ja polttaa koko talon maan tasalle jos minulla olisi vain ollut tulta.

Sinä iltana, tuijotin ikuisuudelta tuntuvan ajan kattoa ennekuin nukahdin.

Kun odotin nukahtamista, tiesin että näkisin painajaista. Minä vain tiesin sen. Niin huono onni minulla oli. Ajattele kuinka yllättynyt olin, jopa unessani, kun jonkun kauhean paikan sijaan olin jossain rauhaisassa paikassa...

Metsässä.

Menin taas makuulleni ruohikolle. Tunsin rentoutuvani. Jopa alitajunnassani tiesin että kaikki tulisi järjestymään. Vaikka mitä elämä heitti minua kohden, elämä jatkuisi. Ei mitään pysyvää. Kukaan ei voisi oikeasti saada minua.

Tunsin kiemurtelua niskassani.

Ei. Mikään ei voisi pilata tätä nyt. En välittänyt madosta. Se menisi pois.

Tunsin kiemurtelua suussani. Nyt en pystynytkään heräämään unesta. Edellisillä kerroilla, pystyin päättämään milloin haluan herätä... Mutta vaikutti siltä että nyt se ei ollut mahdollista.

Se ei ollut mato. Se oli sormi. Sitten toinen. Sitten lisää kunnes neljä limaista, keimurtelevaa sormea taittuivat hampaitteni ympärille, liikuttaen alaleukaani.

Se ei sattunut.
Se oli ennemminkin painetta kuin kipua.
Se tapahtui nopeasti ja ennenkuin tiesin mtä oli tapahtumassa, se oli ohi.

Sitten sain pakotettua itseni hereille. Istuin ja nousin jaloilleni täydellisessä pimeydessä. Otin tukea seinistä kävellessäni vessaan. Siellä, laitoin valot päälle.

Hieroin silmiäni kun kirkas valo sokaisi minut.
Tuijotin peiliin minuutteja ilman minkäänlaista reaktiota. Ei tunteita. Ei ajatuksia.

Sitten hymyilin.

Hymyilin niin suuresti kuin pystyin nyt kun alaleukani oli täysin murtunut, roikkuen kaulani kohdalla. Kieleni oli suussa voimattomasti, kuin se olisi halvaantunut.

Hampaani eivät olleet kiinni juurissaan vaan palassa lihaa ja pystyin vetämään ne pois kädelläni samalla tavalla kuin neulan neulatyynystä.

Nauroin.
Miten komeat kasvot!
Miten hauska suu!
Hauska suu!
hauskasuuhauskasuuhausksuu!

*lemonlimeskull on liittynyt keskusteluun #ReferSales.
lemonlimeskull: Näen komeat kasvosi.
lemonlimeskull: Älä ole niin surullinen siitä!
lemonlimeskull: :)
GhostJorge: Missä olet ollut?
GhostJorge: Haloo? Charles?
GhostJorge: ...
lemonlimeskull: O)_(O
* lemonlimeskull on lähtenyt keskustelusta #ReferSales

Kauhusarjakuva

SARJAKUVAAN PÄÄSET TÄSTÄ

Bolivian Tradition

Vastajulkaistu musiikkivideo Youtubessa ei ole kaikkea mitä se näyttää olevan. Kerron sinulle miksi. Naughty Boy ft. Sam Smith - La La La kappale perustuu Bolivialaiseen kertomukseen 1940-luvun alusta. 

1800-luvulla Boliviassa eli nuori poika jolla oli väkivaltainen isäpuoli. He asuivat Caranan kaupungissa pienessä hotellissa. Poika oli kuuro ja hänen isänsä hakkasi häntä jokainen viikonloppu, melkeinpä rutiininomaisesti. Lopulta poika karkasi kotoa ja isä ei vaivautunut edes etsimään tätä.

Eräänä iltana kävellessään yksin kadulla, hän löysi kulkukoiran. Koira piti hänelle seuraa monena yksinäisenä iltana. Poika ei tiennyt minne oli menossa, mutta toisaalta hän ei edes välittänyt päämääräästään, sillä oli henkisesti hyvin vahingoittunut. Hän huomasi kuukauden jälkeen karkaamisestaan, että hänellä oli erityinen taito. Hän kykeni kuulemaan negatiiviset ajatukset maailmassa. Jos jotakin pahaa oli tapahtumassa jossain tietyssä paikasssa, hän kykeni löytämään paikan taitonsa avulla.

Kylän kaivon luona oli vanha mies, jolle lapset aiheuttivat tuskaa heitellen kiviä tätä kohti kunnes mies oli kokonaan valkoinen hiekan ja pölyn takia. Muut vanhat ihmiset nauroivat hänelle lasten kanssa iloisina siitä, etteivät he itse olleet kiusan kohteena. He eivät olleet vain iloisia, vaan lauloivat tanssivat ja soittivat soittimia hänen ympärillään.

Nuori poika kiljui. Vaikka hän oli vasta kahdeksanvuotias, legenda kertoo että hänen kiljuntansa kuulosti maanjäristyksen ja hurrikaanin yhteentörmäykseltä. Hän kiljui koko sielullaan. Kaikki muut kyläläiset kaikkosivat vanhan miehen ympäriltä. Hän lähestyi lasta ja kiitti.

Jotkut tarinan versiot kertovat, että miestä pahoinpideltiin kunnes hän vuoti kuiviin. Lapsi lähestyi häntä ja onnistui saamaan hänen sydämensä toimimaan. Molemmissa versioissa mies otti pojan seuralaisekseen matkoilleen.

Poika ja mies kohtasivat toisen miehen, joka oli kaatunut kun aatelistoon kuuluvat läheisen kylän asukkaat olivat ajaneet hänen päältään hevoskärryillä. Mies runnelluilla kasvoilla oli paikallinen kuuluisuus. Sanotaan, että hänen kasvoihinsa oli osunut salama ja suuri kasvain oli tunkeutunut ulos hänen otsastaan kuten norsun kärsä. Taas poika kiljui jotta norsu-kasvoinen mies lähtisi.

Mutta norsumies oli epätavallinen. Hän väitti olevansa profeetta kauan kadoksissa olleesta uskonnollisesta lahkosta. Lahko kannatti kauheaa jumalolentoa; ihmispiirteistä vuohea.

Hän oli kääntänyt selkänsä lahkolle. Tämän tuloksena paha oli kironnut hänet. Hän kertoi pahan olinpaikan ja tarjoutui näyttämään sen heille. Norsumies, lapsi, vanha mies ja koira jatkoivat matkaa.

Piilopaikka oli keskellä aavikkoa. Se oli lähellä hylättyä kaupunkia jonka väitettiin olevan täynnä ihmisiä, jotka olivat yksinkertaisesti tulleet hulluiksi ja murhanneet toisensa eräänä yönä. Yhtenä päivänä he olivat tuttavia keskenään, toisena he mestasivat naapureitaan, lupautuivat seksiin toistensa kanssa keskellä kaupunkia ja söivät omat lapsensa. Sanottiin, että paholainen istui luolassa ja kuiskaili pahuuksia maailmalle.

Tämä oli kaikkien negatiivisten tunteiden lähde maailmassa. Jokaisen epäpuhtaan ajatuksen, jokaisen mielihalun murhata tai satuttaa...

Kuiskaukset kuuluivat lähellä luolan suuta. Vanha mies ja norsumies eivät halunneet jatkaa matkaa. He eivät kyenneet ymmärtämään kieltä jolla paholainen puhui, mutta se kuulosti muinaiselta. Kieleltä, joka oli ollut kadoksissa vuosisatoja. Edes koira ei halunnut mennä sisään. Vanha mies alkoi yhtäkkiä yökkäillä ja oksenksi kaikesta pahuudesta mitä hän joutui kuuntelemaan. Luolan sisältä kuului naurua.

Kaksi miestä sanoivat hyvästinsä pojalle ja lähtivät pois. Poika sen sijaan käveli sisään. Oletetaan, että poika on yhä sisällä, koska voit kuulla voimakasta huutoa jos menet tarpeeksi lähelle luolaa. Yllättäen huhtikuun 18 päivä huuto loppui.

Silloin tämä video julkaistiin.

The Slender Man

On olemassa legendoja ja myyttejä jotka ovat liikkuneet keskuudessamme vuosikausien ajan, ja jotka ovat jääneet mieliimme ja kulttuuriimme. On myös niitä, jotka on herätetty henkiin modernin teknologian avulla muistuttamaan meitä painajaisista jotka olisi pitänyt jo haudata ja unohtaa. Yksi tälläisistä legendoista tunnetaan internetin kautta nimellä Slender man.

Sanotaan, että Slenderman on pitkä, hontelo mies mustassa puvussa. Ei mitään pelättävää? Odotappa vain.

Hän on erittäin pitkä mies jolla on epätavallisen kapeat raajat. Hänen kasvonsa, jos voit niitä kutsua sillä nimellä, ovat sileät ja valkoiset. Jotkut sanovat että hän voi muutaa muotoaan pahimman pelkosi kohteeksi. Hänen kätensä voivat venyä ja tarrautua uhreihin ja taipua luonnottomiin suuntiin. Pitkiä kynsiään hän käyttää raapiakseen lapsien ikkunoita. Sillä aikaa kun hän vainoaa jokaista joka on vasten tahtoaan nähnyt hänet, tykkää hän syödä heidät. Hänellä sanotaan olevan myös useita käsiä jotka näyttävät joskus pitkiltä lonkeroilta, joita hän käyttää vangitakseen jokaisen, joka luo katsekontaktin häneen, tai pitäisikö sanoa tyhjyyteen jossa hänen kasvonsa pitäisi olla.

Slender man on hiljainen vaanija joka piiloutuu metsäisillä alueilla sulautuen puiden joukkoon ja metsän pimeisiin nurkkiin. Kun hän löytää vaanimansa uhrin, hän seuraa tätä kotiin ja jos hänet nähdään ikkunasta voi hän käyttää hypnoosin erästä muotoa, joka taivuttaa uhrin kävelemään suoraan hänen pitkien käsiensä suojaan. Yleensä hänet nähdään vain vilaukselta kauempaa, mutta kun hän on tarpeeksi lähellä hän on jo talosi pimeillä käytävillä tai ilmestyy tyhjälle television ruudulle.

Legenda kertoo, että hän oli kerran mies jota kidutettiin säälimättömästi; ensin hakattiin halolla, sitten seivästettiin keihäällä ja hirtettiin puuhun raajat vedettyinä irti paikoiltaan.

Kun sinut on saatu kiinni, heräät ja näet Slender manin seisomassa yläpuolellasi. Hän kysyy sinulta yhden kysymyksen ja jos olet onnekas ja vastaat oikein, hän murtaa sekä kätesi että jalkasi. Mutta jos olet väärässä hän työntää hitaasti sormensa läpi rinnastasi ja vetää sydämesi ulos. Internetin piireissä Slender manin väitetään olevan Somethingawful.com sivuston luomus. Monet sanovat että tämä pelkästään kumoaa mysteerisen legendan todellisuuden ja sinetöi olion tekaistun olemassaolon. Asia ei ole näin.

On selvinnyt, että Slender manin myytti sijoittuu paljon kauemmas kuin väitetään. Se perustuu johonkin, jota kutsutaan nimellä Der Grossman, joka tarkoittaa pitkää miestä. Se on saksalainen versio. Legenda kertoo että lapset ovat nähneet hänet metsässä päiviä ennen katoamisiaan. Kaikki mitä jää jäljelle on silvotut karjat ja parissa tapauksessa kylän asukkaat ovat löytyneet useiden kilometrien päästä kodeistaan seivästettyinä puiden ylimmille oksille.

Romanialainen kansantarina kertoo kaksosista nimeltään Sorina ja Stela joiden äiti johdatteli heidät metsään eräänä päivänä. He pystyivät näkemään Der Grossmanin odottamassa aatelismieheksi pukeutuneena, kädet luuttomina kuin käärmeet ja terävinä kuin miekat. Äiti, joka olion käskyn alaisena kertoi tyttärelleen Stelalle leikata ympyrän muotoinen kuoppa veitsellä maahan ja käski Sorinan mennä makaamaan kuopan keskelle jotta tämä leikattaisiin. Stela kieltäytyi ja juoksi kotiin piiloutuen sänkynsä alle. Kun heidän isänsä palasi kotiin, hänen kauhistunut tyttärensä kertoi mitä oli tapahtunut. Isä meni metsään löytääkseen kaksosten äidin.

Tyttö nukahti ja heräsi koputukseen ovelta. "Avaa ovi, täällä on isäsi," ääni sanoi. Tyttö kieltäytyi. "Avaa ovi täällä on äitisi," Ääni jatkoi. Kun hän kieltäytyi uudelleen, ovi lensi auki ja paljasti kauhean näyn; hänen äitinsä piteli hänen siskonsa Sorinan päätä toisessa kädessään ja toisessa hänen isänsä. "Miksi?" Stela itki. "Koska," hänen äitinsä sanoi, "Hyvyydestä ei saa mitään palkkiota tässä maailmassa paitsi kylmät, teräksiset hampaat ja piiskaavaa tulta kaikille meille. Ja se tapahtuu nyt sinulle." Sillä hetkellä, Der Grossman tai toisin sanottuna Slender man, liukui takasta puristaakseen Stelaa polttavalla syleilyllään. Ja se oli hänen loppunsa.

Internetin fiktiota tai ei, Slender manilla on todellakin kammottava alkuperä ja taustatarina. Mikä tekee tästä myytistä niin pelätyn on fakta, että tähän päivään mennessä ihmiset yhä kyseenalaistavat tämän ihmismäisen olion olemassaolon. Nettisivut huijaavat ihmisiä sanomalla että heillä on näköhavaintoja tästä oliosta, erityisesti niillä jotka asuvat metsien lähellä. Jopa pelottavampaa on tietää että hänet tunnetaan taidosta imitoida ihmisen ääntä joka kutsuu nimeäsi pimeässä. Ja vaikuttaa siltä, että mitä enemmän puhut tai etsit tietoa Slendermanista, sitä todennäköisemmin sinä rohkaiset häntä antamaan elämän oletetulle legendalle.

Voin vain sanoa että nyt meillä on uusi syy pelätä pimeää.

Peilikuva

Olen Thomaksen peilikuva.

Joka aamu hän herää ja menee kylpyhuoneeseen.

... ja irvistelee.

Olen niin kyllästynyt hänen irvistelyynsä. Hän tekee sitä ainakin puoli tuntia. Ivallisia, naurettavia ilmeitä. Minulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin matkia hänen jokaista elettään, vaikka sisälläni kiehun raivosta.

Hän tekee sitä joka päivä... Tai ainakin TEKI.

Eräänä aamuna hän heräsi ja meni kylpyhuoneeseen kuten tavallista.

Sinä erityisenä aamuna, vasten hänen tahtoaan hän otti käteensä sakset.

Sinä erityisenä aamuna, vasten hänen tahtoaan hän puristi sakset tiukasti käteensä.

...Sinä erityisenä aamuna, täysin vasten hänen tahtoaan, hän iski sakset oikeaan silmäänsä.

Thomas huusi, minä huusin myös - yhdellä eroavaisuudella.

En voi mukautua hänen kipuunsa.

Vain hänen kasvoihinsa.