The Slender Man - Dorothy Birchin päiväkirja

Slender man on yliluonnollinen olio jonka kuvaillaan ilmestyvän normaalin ihmisen näköisenä, mutta hän on yli 2,5 metriä pitkä. Hän haluaa ikäänkuin sulautua ihmisten joukkoon ja tarkkailla heitä.

Hän on kuin varjo, jolla ei ole kasvoja. Slender man sopii moniin vanhoihin kertomuksiin maista kuten Saksa. Mies nimeltä Victor Surge löysi tämän legendan ja teki oman versionsa siitä jota kutsutaan nimellä Slender Man. Slender Man ei alunperin ollut paha taruissa, mutta Victor Surgen versiossa hän kertoo sen olevan paha olio joka tarkkailee ihmisiä joita voisi tappaa. Joissakin taruissa Slender Man yritti pelastaa ihmiset kivuliaalta kuolemalta puhumalla heidät alamaailmaan ajoissa.

Slender Manista on tullut netin "meemi" ja monet väittävät nähneensä hänet tarkkailemassa talonsa ulkopuolella. Monet kuvat ovat kuitenkin photoshopattuja.

Ote Dorothy Birchin päiväkirjasta:

Huhtikuun 12, 1923

Oletan tämän olevan yksi viimeisimmistä vapaaehtoisista merkinnöistä päiväkirjaani, vaikkakin Tohtori Keating käski minun kirjoittaa ylös kaikki mitä tapahtui. Mutta ajoin kertoa koko tarinan, joka minun olisi pitänyt tehdä ensisijassa; menettää ylpeyteni.

Oli kylmä ja tuulinen syksyinen päivä, muistan yhä päiväyksen. Lokakuun 5, 1918. Lizzie ja minä leikimme piilosta puiden seassa setäno farmin takana olevalla pellolla. Oli minun vuoroni yrittää löytää hänet. Hän rakasti piiloutua.

Laitoin kädet silmieni päälle ja nojauduin makealta tuoksuvaa tammen kuorta vasten. Laskin sataan asti ja lähdin etsimään häntä.

Muistellessani tätä, minun olisi pitänyt huomata merkit välittömästi. Tuuli joka oli puhaltanut idästä koko päivän oli lakannut kokonaan ja metsässä ei kuulunut yhtään ääntä, jotka olisivat piilottaneet askelteni äänet jotka kuuluivat selvästi kuivuneiden ja pudonneiden lehtien päälle astuessa. Jatkoin kävelemistä syvemmälle metsään, välillä huuten Lizzien nimeä. Lizzie ei kuitenkaan vastannut. Suuret ja vankat puut muuttuivat yhä pienemmiksi ja pidemmiksi.

Minun olisi pitänyt kääntyä silloin ja juosta takaisin Ed-sedän mökille. Mutta jatkoin kävelemistä.

Pysyin liikkeessä, kutsuen siskoani, hieman paniikissa nyt. Melkeinpä aina löysin hänet parissa minuutissa. Pitkät puut ympäröivät pian minua ja heikko sumu alkoi levitä. Sitten sarja tapahtumia alkoi, joka olisi poltettu muistiini ikuisesti.

Yhtäkkiä kuulin itkuisen huudahduksen "Dorothy!". Se oli selvästi Lizzie. Aloin juosta nyt, hengittäen raskaasti kun kylmä ilma virtasi kurkussani. Sumu tuli nyt nopeampaa ja oli hankala nähdä. Sitten, minulle tuli selittämätön halu piiloutua paksumman puun taakse, jonka nopeasti toteutin. Katsoin, näkisinkö Lizzietä.

En osaa sanoa, kuinka kauan istuin siellä, vapisten puun takana. Sitten, todella todella pitkä hahmo ilmestyi heikosti sumusta. Se oli mies joka piti asua kuten isän ystävät pankista, mutta näytti kuin hänellä olisi puujalat, kuten pelleillä Heinäkuun neljännen päivän paraatissa. Hän näytti olevan niin pitkä että hänen päänsä kosketti lehtiä.

Se, mikä oli outoa, oli hänen kätensä. Tämä mies..., seisoi sumussa monta minuuttia ja hänen kätensä heiluivat hiljalleen. Sain oudon tunteen pitkästä miehestä, kuin olisin tunkeutunut johonkin jota oli mahdotonta nähdä, suurimmaksi osakseen hänen läsnäolonsa takia.

Sain oudon tunteen kun katsoin häntä, kuin en olisi katsonutkaan häntä, hän katsoi minua. Ei, hän katsoi minun lävitseni. Sitten tajusin että hänen päässään oli jotain outoa. Se näytti liikkuvan, kuten, kuten, hänen kasvojensa tilalla olisi joukko mehiläisiä. Kuin hänen päänsä ei olisi paikoillaan. Se oli todella pelottavaa sillä hetkellä ja kaikki ajatukset Lizziestä olivat pyyhkiytyneet mielestäni.

Sitten, yhtä nopeaa kuin hän ilmestyikin, pitkä mies oli kadonnut. Hän vain haihtui sumuun. Silloin kuulin ulinaa siitä kohden missä hän oli seissyt. Kävelin eteenpäin, en jalkojeni avulla, vaan jonkin muun. En muista paljoa siitä hetkestä, mutta muistan kävelleeni Lizzietä kohden, joka makasi lehtien päällä ja silloin käteni sulkeutuivat jonkin kovan ja painvan päälle, kannatellen sitä pääni yläpuolella. Sitten kaikki pimeni.

Seuraava asia jonka muistan oli se, että istuin Ed-sedän keittiössä, Isän, äidin, Ed-sedän ja poliisin ympäröimänä, he kyselivät minulta kysymyksiä ja katsoivat minua kuin tiikeriä eläintarhassa; kuin olisin jotain vaarallista. Ilmeisesti olin...tappanut Lizzien lyömällä kivellä häntä päähän. En muista mitään itse. Minulla on yhä ongelmia ajatella sitä, mutta olen varmaan sen takia mielisairaalassa, luulen. Jokatapauksessa, pitkä mies vierailee yhä unissani. Toivon, että Tohtori Keating auttaa minua karkottamaan hänet pois ikuisesti.