Liftaaja

Nunna oli menossa keskiyön messuihin. Hän ajoi pitkin hiljaista maantietä. Ulkona oli hyvin pimeää ja hän oli huolissaan. Hän suuteli kaulansa ympärillä olevaa rukousnauhaa ja lausui rukouksen. Hän katsoi radion kelloa joka näytti täsmälleen kello 00:00. Kun hän katsoi takaisin tiehen, hän näki pitkän tumman hahmon seisomassa peukalo pystyssä.

Hän aikoi ajaa ohi, mutta ajatteli että tarvitsisi seuraa pitkälle ajomatkalle ja pysäytti auton tien laitaan. Mies käveli hänen autonsa luokse ja aukaisi oven. Hän oli hyvin pitkä ja laiha, ja hänen kasvonsa olivat kalpeat. Hänellä oli yllään pitkä päällystakki ja suuri musta hattu.

"Tarvitsetko kyydin?" nunna kysyi.

Mies katsoi häntä ja hymyili. "No mutta tietenkin. Minne olet menossa?"

"Olen menossa kirkkoon keskiyön messuille," hän sanoi. "Oletko menossa siihen suuntaan?"

"Sinnepäin," hän sanoi ja meni auton takapenkille. "Kiitos kun pysähdyit. Yleensä kukaan ei pysähdy liftareiden takia tähän aikaan yöstä."

Nunna hymyili ja alkoi ajaa. Matkalla hän kertoi kaiken elämästään ja uskostaan. Mies kuunteli ja nauroi välillä.

Kun kirkko tuli näkyviin, mies kumartui eteenpäin ja käski häntä pysähtymään.

"Oletko varma?" nunna sanoi. "Olisin voinut viedä sinut vielä vähän kauemmaksi."

Mies astui ulos autosta ja vastasi "Tämä on hyvä paikka. Minä kävelen. Itseasiassa, joku on tulossa hakemaan minua tästä läheltä. "Oletko varma?" nunna kysyi koska hän oli pitänyt miehen seurasta. "Kyllä, mutta kiitos kyydistä, Claris." Mies hymyili ja lähti kävelemään. Nunna tajusi ettei ollut koskaan kertonut nimeään. Hän katsoi miehen perään ja huomasi sattumalta hänen jättämänsä jalanjäljet ja alkoi kiljumaan. Jäljet olivat vuohen sorkista. Hän ajoi kirkon pihalle ja juoksi kertomaan papille mitä oli tapahtunut. He menivät yhdessä naisen auton luokse ja takapenkillä oli paholaisen merkki. Seuraavana aamuna nunna löydettiin kuolleena autostaan. Juuri siitä kohti missä mies oli lähtenyt hänen kyydistään.