Pages

maanantai 25. toukokuuta 2015

Dyatlovin solan onnettomuus

HUOM: sisältää kuvia jotka saattavat järkyttää herkimpiä

Tammikuussa vuonna 1959, 23-vuotias Igor Dyatlov johti kahdeksan nuoren neuvostoliittolaishiihtäjän ryhmää Uralin vuorille ja heidän päämääränään oli saavuttaa Otorten vuori. Ryhmä koostui seitsemästä miehestä ja kahdesta naisesta. Kaikkien yhdeksän ruumiin löytämisessä kesti yli kolme kuukautta. Ruumiiden löytöalue nimettiin myöhemmin Dyatlovin solaksi ryhmän johtajan Igor Dyatlovin mukaan.

Ryhmään kuuluivat: Igor Dyatlov, Semen Zolotarev, Lyudmila Duminina, Nicolai Thibeaux-Brignolle, Alexander Kolevatov, Yuri Krivonischenko, Rustem Slobodin, Yuri Doroshenko ja Zinaida Kolmogorava.

He löytyivät yli yhdeksän kilometrin päästä kohteestaan ja melkein 2 kilometrin päästä heidän leiripaikastaan osa ilman suksia, kenkiä tai takkeja arviolta -16 asteen pakkasessa. Kahdella heistä oli murtunut kallo, kahdella muulla oli valtavia rintakehän alueelle sijoittuvia vammoja ja yhdellä patikoijalla ei ollut kieltä. Neuvostoliiton tutkijat kertoivat heidän kuolemansa syyksi "tuntemattoman pakottavan luonnonvoiman," ja ilmoittivat tapauksen loppuunkäsitellyksi alle kuukausi ruumiideen löydöstä.

Kuusi patikoijista kuoli hypotermiaan ja kolme vammoihinsa. He kuolivat erillään - kaksi heistä löytyi puun alta läheltä nuotion jälkiä, kun taas kolme muuta löytyivät puun ja leirin väliltä ja neljä löytyivät rotkosta. Kahdella puun alta löytyneellä oli palovammoja käsissään. Rotkossa olleet ruumiit löydettiin vasta toukokuun 4 päivä, kolme kuukautta tapaturman jälkeen. Outoa oli myös se, että heillä oli toistensa vaatteita päällä: Ludmila Dubininan jalkojen ympärille oli kiedottu Yuri Krivonischenkon housut ja Semyon Zolotaryovin päällä olivat Dubininan hattu ja takki. Joissakin vaatekappaleissa oli repeämiä ja vaikutti siltä, että ne oli revitty jonkun päältä voimakeinoin. Lumessa oli pelkästään kahdeksat tai yhdeksät jalanjäljet, eli ei vaikuttanut siltä, että joku ulkopuolinen olisi sekaantunut tapahtumaan (ainakaan jalan). Alueella ei ollut jälkiä kamppailusta tai kenenkään retkikuntaan kuulumattoman ihmisen (tai eläimen) jälkiä. Helmikuun toisena päivänä alueella oli lumimyrsky, joka saatiin selville heidän päiväkirjojaan tutkimalla. Tuona päivänä tapahtui myös kyseinen tapaturma.


Heidän leirinsä oli pystytetty Kholat Syakhlin rinteelle (eng. Dead Mountain). Kaikki patikoijat - kahdeksan heistä 20-30 vuotiaita, lukuunottamatta Zolotaryovia joka lähestyi 40 ikävuotta - olivat kokeneita vuorikiipeilijöitä ja olivat joutuneet hiihttämään läpi jäätyneiden järvien ja asumattomien alueiden päästäkseen leiripaikalleen. Huonosta säästä ja hitaammasta etenemisestä huolimatta, heidän viimeisimmät päiväkirjamerkintänsä huokuivat vahvaa tahdonvoimaa.

He jopa tuottivat pienen sanomalehden matkastaan ennen lähtemistä, jonka he nimesivät "The Evening Otorten" ja jossa oli uutisotsikko "From now on, we know that the snowmen exist". Se kertoi, että lumimiehiä voi nähdä Pohjois-Uralilla, Otorten vuoren lähettyvillä. (He luultavasti vitsailivat viitaten kyseisellä lauseella itseensä.)

Sen jälkeen, kun ensimmäiset viisi ruumista löydettiin, oikeustieteellinen kuolemansyyn selvittäminen aloitettiin ja he tulivat siihen johtopäätökseen, että nämä viisi olivat kuolleet hypotermiaan. Kuolemat vaikuttivat aluksi melko suoraviivaisilta. Kuolleiden vähäinen vaatetus selitettiin paradoksaalisella riisuutumisella, joka voi tapahtua tietyssä hypotermian vaiheessa. Tällöin hypotalamus toimintahäiriöityy ja ruumiin lämpötila vaikuttaa valheellisesti nousevan nopeasti, vaikka oikeasti se vain laskee.

Tuhoutunut teltta
Patikoijien pahoin tuhoutunut teltta oli leikattu auki sisältä ja kaikki heidän tavaransa olivat yhä teltassa. Miksi he olivat lähteneet vähissä vaatteissa teltasta jäätävään viimaan, vaikka heidän toppavaatteensa olivat teltassa? Ottaen huomioon teltan auki repimisen sisältä päin, he olivat luultavasti lähteneet teltasta kiireessä. Outoa kyllä, Zolotaryov oli lähtenyt leirialueelta ilman varusteitaan, mutta hänellä oli kamera mukanaan. Slobodilla oli pieni halkeama kallossa, mutta tutkijat tulivat siihen lopputulokseen, että olosuhteet koituivat hänen kohtalokseen, ei halkeama kallossa. Yhtään ulkoisia vammoja ei löydetty keltään ryhmään kuuluneista.

Igor Dyatlovin ruumis
Dubininan ja Thibeaux-Brignollen ruumiit
Kun rotkon neljä ruumista löydettiin ja tutkittiin, saatin selville seuraavat asiat: sekä Dubininan että Zolotarevin kylkiluut olivat murtuneet ja Nicolai Thibeaux-Brignollesilla oli laaja kallonmurtuma. Eräs tutkijoista vertasi näiden kolmen vammoja vammoihin, jotka ihminen voisi saada autokolarista. Oli selvää, ettei kukaan ihminen ollut aiheuttanut vammoja patikoijille. Kun Dubinina löydettiin, häneltä puuttui kieli. Tämä herätti keskustelua mahdollisesta ulkopuolisesta hyökkääjästä. Kuka kykenisi tällaiseen? Leikkasiko joku ryhmän jäsenistä kielen? Miksi? Mutta edelleenkään ei ollut minkäänlaista näyttöä siitä että ryhmään kuulumattomia ihmisiä olisi ollut lähettyvillä, ei edes paikallisia Mansi-kansaan kuuluvia ihmisiä, joiden tiedetään oleskelevan alueella. Yksi hämmentävistä seikoista on se, että joidenkin patikoijien vaatteista löytyi suuria määriä säteilyä.

Koska syyllisiä ei ollut, tutkimukset lopetettiin toukokuussa 1959, vain muutama viikko neljän viimeisen ruumiin löytymisen jälkeen. Äkillinen lopettaminen sai erilaiset teoriat liikkelle tapahtumien kulusta. Kauempana ollut retkeilyryhmä kertoi nähneensä oransseja valoja taivaalla Dyatlovin ryhmän kuoliniltana. Koska osasta Dyatlovin ryhmän jäsenten vaatteista oli löytynyt säteilyä, jotkut epäilivät että he olivat juoneet saastunutta sulanutta lunta.Viiden ryhmään kuuluneen henkilön hautajaisiin osallistunut kertoi, että ruumiit olivat oranssihtavia. On liikkunut myös lukuisia huhuja avaruusolioiden ja UFOjen sekaantumisesta tapaturmaan. Jotkut jopa väittivät että ryhmäläisten ennen matkaa julkaistussa lehdessä mainitut lumimiehet olivat syyllisiä.

Ryhmäisten muistoksi pystytetty monumentti
Vielä tänäkään päivänä ei tiedetä vastausta siihen, mitä todella tapahtui tuona kyseisenä iltana. Varmaa vastausta emme varmaan koskaan saakaan, sillä eloonjääneitä ei ole. Jos haluatte syventyä vielä enemmän tapaukseen, sen pohjalta on tehty elokuva nimeltä "Devil's Pass".

lauantai 23. toukokuuta 2015

Elisa Lamin mysteerinen kuolema


Helmikuussa 2013, tämä kuvissakin näkyvä 21-vuotias opiskelija Vancouverista, Canadasta, löytyi kuolleena Los Angelesin Cecil-nimisen hotellin katolla sijaitsevasta vesisäiliöstä. Kuolemansyytutkijat kertoivat, että syy kuolemaan oli "hukkuminen tapaturmaisesti" ja mitään jälkiä huumausaineista tai alkoholista ei löytynyt ruumiinavauksen yhteydessä. Kuinka hyvänsä, Elisa Lamin kuolemaan liittyy paljon enemmän asioita, joista on olemassa todistusaineistoa. Ensimmäinen todistusaineisto on valvontakameran nauha, joka nauhoitti Elisan outoa käytöstä vain hetkiä ennen kuin hän menetti henkensä.

Neljäminuuttinen Youtube-video näyttää Elisan painamassa kaikkia hissin painikkeita ja odottamassa sen liikkeelle lähtöä. Kun hän huomaa, että hissin ovet eivät sulkeudu, hän alkaa käyttäytymään erittäin oudosti. Tässä on kyseinen video:
Aluksi Elisa menee hissin sisään ja ilmeisesti painaa kaikkia hissin nappeja. Hän odottaa että jotain tapahtuisi, mutta jostain syystä hissin ovet eivät sulkeudu. Hän alkaa katselemaan ympärilleen kuin odottaisi (tai pelkäisi) jotain. Videon kohdassa 1:57 hänen kätensä alkavat liikkumaan erittäin oudolla tavalla ja näyttää kuin hän puhuisi jollekin. Sitten hän kävelee pois. Hissin ovet sulkeutuvat Elisan poistuttua ja se näyttää toimivan jälleen normaalisti. Hissi jatkaa kulkuaan tyhjillään käyden jokaisessa kerroksessa, jotka Elisa on painanut.

Heti videon tapahtumien jälkeen, Elisa ilmeisesti pääsi hotellin katolle ja kiipesi yhteen sen vesitankeista hukkuen sinne. Hänen ruumiinsa löydettiin pari viikkoa kuoleman jälkeen, kun hotellin vieraat alkoivat tekemään valituksia hotellin veden mausta ja väristä.

Monet ihmiset videon katsottuaan tulevat siihen johtopäätökseen, että hänen on täytynyt olla huumeiden alaisena. Elisalla ei kuitenkaan ollut taustaa huumeiden käytöstä ja ruumiinavauksen yhteydessä huomattiin, ettei Elisalla ollut elimistössään minkäänlaisia huumeita. Kun tarkastellaan kuoleman olosuhteita, asiat muuttuvat yhä oudommiksi.


Cecil-hotellin synkkä historia

Hotelli rakennettiin vuonna 1920 "liikemiehille jotka tulivat viettämään kaupungissa yön tai pari", mutta se jäi pian hienompien hotellien varjoon. Se sijaitsi lähellä pahamaineista slummikortteli-aluetta ja alkoi vuokraamaan huoneita pitkäaikaisesti halvalla hinnalla. Tällainen toimintaperiaate houkutteli epäilyttäviä asiakkaita. Hotellin maine muuttui nopeasti epäluotettavan oloisesta kammottavaan kun se joutui valokeilaan lukuisista sen seinien sisällä tehdyistä murhista ja itsemurhista. Myös kuuluisat sarjamurhaajat ovat majailleen hotellissa sen historian aikana.

Las Vegasin Guardian Express kertoo jutussaan "Elisa Lam, Morbid History Of Two Serial Killers Unfolds at Cecil Hotel" seuraavasti:

"Hotellin historiaan liittyy kaksi sarjamurhaajaa: Richard Ramirez ja Jack Unterweger.


Kuolemaantuomittu Ramirez, lempinimeltään "The Nightstalker", majaili Cecil-Hotellin ylimmässä kerroksessa vuonna 1985. Häneltä perittiin 14 dollaria yöltä. Hotellissa, jonka asiakaskunta vaihtui nopeaa, hän pysyi huomaamattomana kun hän seurasi ja tappoi 13 naispuolista uhriaan. Richard Schave kertoi "Hän vei veriset vaatteensa hotellin roskakoriin murhiensa päätteeksi ja palasi takaisin sisälle takaoven kautta."

Jack Unterweger oli toimittaja, joka julkaisi Los Angelesissa tapahtuneista rikoksista Itävaltalaiseen lehteen vuonna 1991. "Me uskomme että hän asui Cecil-hotellissa kunnianosoituksena Ramirezille," Schave sanoi.

Unterwegeria syytetään kolmen prostituoidun tappamisesta Los Angelesissa niihin aikoihin kun hän majaili Cecilissä.

50- ja 60-luvulla Cecil tunnettiin paikkana, jonka ikkunoista ihmiset hyppäsivät kuolemaansa. Noin 50-vuotias Helen Gurnee hyppäsi seitsemännen kerroksen ikkunasta, pudoten Cecil-Hotellin edustalle lokakuun 22 päivä, vuonna 1954. Julia Moore hyppäsi kahdeksannen kerroksen ikkunasta Helmikuun 11 päivä, vuonna 1962. Pauline Otton, 27, hyppäsi yhdeksännen kerroksen ikkunasta hänen miehensä kanssa käydyn riidan päätteeksi lokakuun 12 päivä, vuonna 1962. Otton tippui jalkakäytävää pitkin kävelleen George Gianinnin, 65, päälle. Molemmat kuolivat välittömästi.

Myös yksi hotellin vieraista murhattiin. "Pigeon Goldie" Osgood, eläkkeelle jäänyt puhelinoperaattori, joka tunnettiin läheisen puiston puluje suojelemisesta ja ruokkimisesta, löytyi lattiasta kattoon kolutusta huoneestaan kuolleena kesäkuun 4 päivä, vuonna 1964. Häntä oli raiskattu, puukotettu ja kuristettu. Kyseinen rikos on yhä selvittämättä."

Liitokset elokuvaan "Dark Water" (sisältää juonipaljastuksia!!)

Elisa Lamin tarina on pelottavan samankaltainen vuoden 2005 kauhuelokuvaan "Dark Water" verrattuna. Dahlia, elokuvan päähenkilö, muuttaa nuoren tyttärensä Cecilian kanssa vuokrataloon.

Black Dahlia oli Elizabeth Shortille annettu lempinimi. Short joutui raa'an murhan kohteeksi vuonna 1947. Tapausta ei koskaan selvitetty. On myös huhuttu, että Black Dahlia oli asiakkaana Cecil Hotellissa juuri ennen kuolemaansa.

Elokuvassa tyttären nimi, Cecilia, on huomattavasti samankaltainen hotellin nimeen verrattuna.

Kun Dahlia muuttaa asuntoonsa, hän huomaa, että hänen vessansa katosta vuotaa tummaa vettä. Hänelle selviää, että nuori tyttö nimeltä Natasha Rimsky hukkui rakennuksen katolla olleeseen vesisäiliöön, minkä johdosta vesi muuttui mustaksi. Elisa Lamin ruumis löydettiin myös vesitankista kahden viikon jälkeen, kun hotellin vieraat valittivat veden väristä ja mausta.

Elokuvan loppu on myös erittäin samankaltainen: rakennuksen hissiin tulee toimintahäiriö. Onko Elisa Lamin kuolema yksi rituaalisista murhista jotka on suoritettu jonkun Hollywood-elokuvan esimerkin mukaisesti?


Ei sittenkään rikosta tai yliluonnollisia tapahtumia?

Kesäkuussa 2013, asiantuntijat kertoivat Elisa Lamin kuoleman olleen tapaturmainen ja hänen epäiltiin kärsivän kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Jotkin kysymykset kuitenkin pysyvät vastaamattomina. Miten Elisa, joka ei ilmeisesti ollut aivan täysin järjissään, joutui hotellin vesisäiliöön alueelle, jonne on erittäin vaikea päästä? Seuraavassa videossa näkyy uutisraportti, joka kuvailee aluetta vesisäiliöiden ympärillä:

Kuten toimittaja kertoo videolla, katon alue on suojattu hälytysjärjestelmällä ja vesisäiliöille on hankala päästä. Miten Elisa sitten pääsi alueelle? Ja miten hän sulki vesisäiliön kannen? Ja suurin kysymyksistä: miksi hän meni vesisäiliöön?

Kuten tavallisestikin oudoissa kuolemaanjohtavissa tapahtumissa, asiantuntijat ovat olleet erittäin vähäpuheisia tutkimuksista. Mitä todella tapahtui Cecil-hotellissa? Miksi eri asioiden välillä on niin paljon sattumia? Miksi Elisa Lam käyttäytyi niin oudosti hississä? Liittyikö hänen kuolemaansa jotain rituaalista? Miksi Cecil-hotellissa on tapahtunut niin paljon synkkiä asioita? Onko paranormaaleilla asioilla osuutta kuolemaan? Kuten elokuvan Dark Water iskulause menee: "Some mysteries are not meant to be solved".

Tiedote

Hei kaikki lukijani.

Olen teille enemmän kuin selityksen velkaa yhtäkkisestä katoamisestani bloggailun parissa. Henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui paljon asioita, joista en nyt ala täällä yleisesti kertomaan. Toinen syy oli yksinkertaisesti inspiraation loppuminen. Olen miettinyt tämän reilun vuoden tauon aikana sitä, alkaisinko jälleen postaamaan tänne vai lopettaisinko blogini kokonaan. Ymmärsin, ettei blogin lopettaminen ole vaihtoehto, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja samalla sain myös uusia inspiraation lähteitä. Ulkoasu tulee muuttumaan, sekä tietenkin uusia postauksia tulee.

On hienoa huomata, että huolimatta minun poissaolostani olette olleet akitiivisia blogissa. Kiitän teitä siitä. Kommentteja on tullut satoja tauon aikana, joten valitettavasti en kykene vastamaan kaikkien kommentteihin vaikka haluaisinkin.

Pyytäisin nyt teiltä toivomuksia postauksien suhteen. Myös minulle jo esitettyjä toiveita voitte laittaa tämän postauksen kommentteihin.

Yksinkertaisesti sanottuna siis, blogi heräilee jälleen henkiin!