La Lechuza

La Lloronan legendan tavoin, La Lechuzan legenda on lähtöisin Meksikosta. Tarinoita tästä karmivasta olennosta on kerrottu jo 1700-luvun puolivälistä lähtien. Havaintoja on tehty erityisesti Meksikossa Chihuahuan, Coahuilan, Durangon, Nuevo Leonin ja Tamaulipasin alueilla. Myös Amerikassa, Teksasin Rio Grandessa on kerrottu useista havainnoista. Sana La Lechuza tarkoittaa pöllöä. Nimitys juontaa juurensa siitä, että kyseisen olennon on kerottu näyttävän ihmisen ja pöllön risteytykseltä, siipineen kaikkineen. Lechuzan on väitetty olevan yli kaksi metriä korkea ja sen siipien väliksi on kerrottu yli 4,5 metriä.

Tämän legendan alkujuurista on monta erilaista tarinaa. Ehkäpä tunnetuin kertoo, että Lechuza oli eläessään noituutta harjoittava nainen. Kylän asukkaat eivät olleet todellakaan innoissaan tällaisesta toiminnasta heidän asuinalueellaan ja näkivät ainoana ratkaisunaan noidan tappamisen. Lechuza ei kuitenkaan pysynyt kuolleena, vaan palasi takaisin kostamaan kyläläisille. Näiden tappaminen ei vielä hänelle kuitenkaan riittänyt, vaan hän jatkaa legendan mukaan edelleen kostoretkeään. Kerrotaan, että päivisi noita ottaa kauniin ja nuorekkaan naisen muodon ja iltaisin muuttuu pöllöä muistuttavaksi vanhaksi noidaksi, joka kykenee lentämään. 

Lechuza nappaa erään version mukaan lapsia mukaansa, koska vihaiset kyläläiset aikanaan tappoivat hänen lapsensa, koska tämä oli heidän mukaansa varastellut. Toinen versio kertoo, että eräs humalainen mies oli tappanut hänen lapsensa, jonka takia noita vainoaa etenkin humalaisia miehia baarien sulkemisaikojen jälkeen. Ehkä yksi erikoisimmista tarinoista kertoo, että Lechuza ei ole niinkään fyysinen, vaan psyykkinen vainoaja. Tarinan mukaan noita metsästää ihmisten negatiivisia tunteita mielen sisäisesti saaden niistä voimaa itselleen samalla kuihduttaen ihmisen loppuun.

Lechuzan uhreiksi valikoituvat yleisesti ottaen kaikki vauvasta vaariin. Useat ihmiset ovat kertoneet, että noita houkuttelee yön varjossa uhrejansa viheltelemällä kuin ihminen, ääntämällä kuin lintu tai jopa matkimalla vauvan itkua. Sanotaan, että jos noidan vihellykseen vastaa viheltämällä, Lechuza tulee välittömästi piilostaan ja vien mukanaan. Toisinaan noita saattaa jättää ulko-oveen tai ikkunaan raapimisjälkiä, joka siis kertoo, että olet valikoitunut tämän seuraavaksi uhriksi.

Voiko tältä noidalta siis suojautua lainkaan? Kyllä, jos on legendaan uskominen. Jos oven yläpuolelle ripustaa köyden, johon on solmittu tismalleen 7 solmua, suojaa se sinua noidalta.  Lechuza on myös haavoittuvainen rukoukselle. Jos lausut espanjalaisittain La Magnifica-nimisen rukosen sekä etu- että takaperin, Lechuza jättää sinut rauhaan. Myös eräs kikka, suolan ja chilijauheen seos, karkottaa noidan tiehensä kun tätä heitetään sillä kasvoihin.

Aina Lechuzan kohtaaminen ei kuitenkaan johda kuolemaasi, sillä sen näkeminen voi myös ennustaa jotain tulevaa katastrofia kuten tsunamia, tulvaa tai tornadoa. Lechuzan sanotaan myös pystyvän vaikuttamaan säähän.

The Big Book Of Texas Ghost Stories-kirjassa kerrotaan eräästä hyytävästä kohtaamisesta Lechuzan kanssa. Tarinan mukaan miesporukka oli seurannut La Lechuzaksi olettamaansa suurta linnunomaista oliota ammuskelen tätä kohti tappamistarkoituksella. He kuitenkin kadottivat jossain vaiheessa olion ja luovuttivat jahdin suhteen. Seuraavana päivänä he olivat palanneet tuonne samaiseen paikkaan ja olivat löytäneet vanhan naisen ruumiin roikkumasta puun oksalta. He olivat varmoja, että kyseessä oli La Lechuza.

Olipa legenda totta tai ei, se kulkeutuu sukupolvelta toiselle tarinan muodossa vuodesta toiseen. Ole kuitenkin varuillasi jos kuulet Lechuzan kutsuvan sinua pimeyden keskeltä.

Krampus - Joulun paholainen

Krampus on puoleksi vuohi ja puoleksi demoni; hirviö joka kirjaimellisesti piiskaa ihmiset olemaan kilttejä, eikä ilkeitä.

Krampuksen nimi tulee saksalaisesta sanasta krampen (=koura). Muinaisnorjan mytologiassa sen sanotaan olevan Helin poika. Hel on Helheimin eli kuolleiden valtakunnan hallitsija. Krampuksen piirteet ovat erittäin samankaltaisia kreikkalaiseen mytologiaan kuuluvien olentojen, esimerkiksi satyyreiden ja faunien kanssa.

Krampuksen legenda on osa vuosisatoja vanhasta saksalaisesta jouluperinteestä, jossa joulun juhliminen alkaa joulukuun alussa.

Krampus luotiin ystävällisen ja tunnetun joulupukin vastakappaleeksi. Samalla kun joulupukki palkitsi lapsien kiltin käytöksen makeisilla ja lahjoilla, Krampus pahoinpiteli ilekitä lapsia ja vei ne mukanaan omaan luolaansa.

Kansanperinteen mukaan Krampus oletettavasti ilmaantuu kaupunkeihin joulukuun kuudennetta päivää edeltävänä yönä, joka tunnetaan nimellä Krampusnacht eli toisin sanoen Krampuksen yö. Joulukuun kuudes päivä sattuu olemaan useissa Euroopan maissa Pyhän Nikolauksen päivä, jolloin lapset saavat lahjansa. Saksalaisittan Nikolaustagina tunnettuna päivänä lapset katsovat oven ulkopuolelle nähdäkseen, sisältääkö heidän aiemmin ulos jättämänsä kenkä lahjoja (palkintona hyvästä käytöksestä) vai vitsan (huono käyttäytyminen).

Krampukseen liittyvä perinne on saanut nykyaikaisemman version esimerkiksi Itävallassa, Saksassa, Unkarissa ja Tsekissä. Siinä paholaisiksi pukeutuneet miehet valtaavat kadut Krampuslaufina; juhlana, jolloin ihmisille ilkeillään "paholaisten" toimesta.

Krampus tekee jälleen paluuta ja kiitos siitä kuuluu osittain ihmisten halulle löytää tapoja juhlistaa joulunaikaa epäperinteisin tavoin. National Geographic on jopa julkaissut Saksassa kirjan tästä kyseisestä hirviöstä. Tänä vuonna Krampuksesta ilmestyi myös kaksi elokuvaa; Krampus - The Reckoning ja Krampus.

Vaikuttaa siltä, että joulupukilla on kilpailija.

Loppuun vielä video Krampuslaufin juhlinnasta:

eng. ©

Ihmissudet

Viimevuosisadan aikana on tehty useita ihmissusi-havaintoja. Monet niistä on tehty Wisconsissa, jossa ihmissusien juurten uskotaan olevan.

Ihmissusien, kuten monien muidenkin taruhahmoiksi kutsuttujen legendat ovat levinneet niiden alkuperämaiden rajojen ulkopuolelle. Raaoista ja säälimättömistä eläinhyökkäyksistä on ollut keskustelua jo vuosisatojen ajan, mutta päiväsaikaan kukaan ei löydä jälkeäkään hyökkäyksistä vastuussa olevista olennoista. Ennen kuin hyppäämme suoraan näiden pelättyjen ja voimakkaiden olentojen maailmaan on tärkeää selventää, mikä ihmissusi todella on.

Ihmissuden määritelmä
Mytologit eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä, mikä todella lasketaan ihmissudeksi. Tämän takia on ollut tarpeellista jaotella erilaiset ihmissudet erilaisiin luokkiin.

1. Muotoaan muuttava susi
Twilight-elokuvien fanit tunnistavat varmasti tämän tyyppisen "ihmissuden". Kuten Jacob Black ja tietyt Quileute-heimon jäsenet, muotoaan muuttavalla sudella on kyky muuttaa muotoaan mihin aikaan tahansa. Tämän uskotaan olevan ensimmäisen ihmissuden alkuperäinen voima, ennen kuin se otettiin siltä pois. Tämänkaltainen susi voi muuttua ihmisestä sudeksi omasta tahdostaan, vaikkakin agressiivinen olotila voi lisätä riskiä sudeksi muuntautumiseen ilman henkilön omaa tahtoa. Kyvyn kanssa synnytään, eikä sitä voi siirtää muille esimerkiksi puremalla.

2. Susimies
Monet tarinat ihmissusista (esimerkiksi legendaarisesta Bray Road Beastista) kertovat olennosta, joka on suden ja ihmisen sekoitus. Mutantiksikin mielletyllä susimiehellä on tyypillisesti ihmisen keho ja se seisoo kahdella jalalla, mutta suden tavoin se on karvan peitossa kokonaan tai osittain. Tavallisten hampaiden tilalla ovat torahampaat ja kynnet ovat pitkät ja terävät. Susimiestä kutsutaan usein ihmissudeksi, koska monet tähän taruhahmoon liittyvistä legendoista antavat sille samanlaisia ominaisuuksia, joita kuuluu alkuperäisenkin ihmissuden kiroukseen. Joissakin legendoissa susimiehet ovat ihmisiä päivisin ja ihmissusia öisin, kun taas toisissa ne ovat samassa ihmissusimuodossa kaiken aikaa. Yleisesti käytetty teoria on, että henkilö muttuu ihmisestä susimieheksi vain täydenkuun aikaan, mutta ajan kuluessa muodonmuutos tapahtuu jokainen yö ja lopulta henkilön keho omaksuu susimiehen muodon lopullisesti. Tunteiden ja mielen kontrolloiminen hankaloituu susimiehen muodon muuttuessa yhä pysyvämmäksi.

3. Alkuperäinen ihmissusi
Ihmissusi on yleisesti käsitettynä ihminen, joka muuttuu tahtomattaan sudeksi täydenkuun aikaan. Alkuperäisessä ihmissuden kirouksessa henkilöllä ei ole täydenkuun muuntautumisensa aikana kykyä ajatella kuin ihminen, vaan on jatkuvan nälän ja raivon vallassa. Ne tappavat jokaisen elävän olennon, joka sattuu niiden tielle huolimatta siitä, onko kyseessä esimerkiksi heidän ihmiselämänsä ystävä tai tuttava. Kirous saa ihmisen menettämään hallinnan omasta mielestään ja ajatuksistaan. Hän herää ihmismuodossaan aamulla muistamatta mitään (hän saattaa kuitenkin nähdä unia täydenkuun aikaan tehdyistä teoistaan). Alkuperäisesti ihmissudet kykenivät siirtämään kirouksen uhrilleen pureman kautta, jos uhri selvisi ihmissuden hyökkäyksestä hengissä.

eng. ©

Japanilaisia urbaanilegendoja

Tominon Helvetti
Tämä suosittu japanilainen legenda on runosta nimeltä "Tomino's Hell". Sanotaan, ettei runoa saisi lukea ääneen koskaan. Runon on kirjoittanut Yomota Inuhiko ja se on kirjassa nimeltä "The Heart Is Like A Rolling Stone". Se ilmestyi myös Saizo Yason runokokoelmassa vuonna 1919. Ei ole varmuutta siitä, miten runoon liittyvät uskomukset saivat alkunsa, mutta varoitus "Jos luet tämän runon ääneen, kauheita asioita tapahtuu." antaa sellaisen vaikutelman, että runon yhteyteen olisi liitetty jonkinlainen kirous.

Runoon liittyvä tarina oli aikoinaan todella suosittu 2ch -nimisellä foorumilla, jonne ihmiset lähettivät kuvia ja videoita runoon littyen. He halusivat näyttää rohkeutensa muille ja lukea runoa ääneen. Jotkut käyttäjät kertoivat, ettei mitään ollut tapahtunut. Toisaalta taas monet eivät koskaan palanneet foorumille kertomaan tuloksista. Jos aijot lukea runon ääneen, lue se mieluummin japaniksi kuin englanniksi.

Pääset lukemaan runon TÄSTÄ.

Inunakin kylä

Inunakin kylä on täysin eristäytynyt muista Japanin kylistä ja kaupungeista. Edes paikalliset eivät löydä paikkaa helposti, joka saa useat epäilemään, onko kylää edes olemassa. Kerrotaan, että kylän ulkopuolella on kyltti jossa lukee "Japanin perustuslaki ei ole voimassa täällä". Sanotaan myös, että kylän asukkaat harjoittavat päivittäin kannibalismia ja insestiä, sekä tappavat ihmisiä. Jostain syystä elektroniset laitteet eivät toimi ollenkaan alueella ja monet ihmiset, jotka ovat matkustaneet tutkimaan kylää eivät ole koskaan palanneet takaisin.

Matsuen linna

Hitobashira

Hitobashira tarkoittaa "ihmispylvästä". Tämä kyseinen legenda sai alkunsa muinaisessa Japanissa. Ihmiset uskoivat, että jumalille täytyi tehdä uhrauksia, jotta heidän rakennuksensa pysyisivät vankkoina. Uskottiin myös, että jumalat alkaisivat suojelemaan rakennuksia, joiden puolesta uhraukset oli tehty. Mutta mitä nämä uhraukset sitten olivat? Ihmiset muun muassa muurasivat elävältä uhreja rakennusten rakenteisiin ja pylväisiin. Nämä väkivaltaiset kuolemat johtivat siihen, että viattomien uhrien sielut jäivät sidoksiin paikkoihin, joiden vuoksi nämä oli uhrattu.

Yksi kuuluisimmasta tarinoista liittyen kyseiseen legendaan kertoo Matsuen linnasta, joka rakennettiin 1600-luvun alussa. Paikallisten mukaan linnan kiviseinämä romahti useaan otteeseen rakennusvaiheessa. Rakennusmiehet uskoivat, että ihmispylväs auttaisi asiaa ja he päättivät mennä etsimään sopivaa henkilöä paikallisilta Bon-festivaaleilta. He valitsivat nuoren ja kauniin naisen, kaappasivat hänet ja sulkivat seinän sisälle. Tämän jälkeen he kykenivät saamaan rakennuksen valmiiksi ilman seinän romahtamista. Sanotaan, että naisen levoton sielu jäi vaeltamaan linnassa sen valmistumisen jälkeen.

Okiku-nukke

Kerrotaan, että 17-vuotias poika nimeltä Eikichi Suzuki osti nuken vuonna 1918. Hän oli ollut kiertelemässä tunnetun ostoskadun, Tanuki-kojin liikkeitä ja päättänyt ostaa nuken 2-vuotiaalle sisarelleen Okikulle. Tyttö rakasti nukkeaan ja leikki sillä päivittäin, mutta yllättäen seuraavana vuonna hän sairastui ja kuoli. Perhe asetti nuken talon alttarille ja rukoili Okikun puolesta jokainen päivä.

Vain muutama kuukausi myöhemmin outoja asioita alkoi tapahtumaan. Nuken hiukset alkoivat kasvamaan ja useat kertovat, että nukke saattoi liikkua itsestään silloin tällöin. Ihmiset väittivät, että Okikun henki oli riivannut nuken. Nukke nimettiin Okikuksi tytön mukaan.

Suzukin perhe muutti Sakhaliin ja he päättivät lahjoittaa Nuken Mannenjiin. Sitä on säilytetty Mannenjin temppelissä Japanissa vuodesta 1938 lähtien. Hiusten kasvulle ei ole löytynyt selitystä ja temppelin mukaan nuken hiukset leikataan säännöllisesti. Eräs tutkija jopa kertoi, että nuken hiukset ovat tismalleen samanlaiset kuin lapsilla.

Jinmenken

Jinmenken on jälleen yksi legenda Japanista, joka on liikkunut ihmisten keskuudessa vuosisatoja. Jinmenkenit ovat yksinkertaisesti sanottuna koiria, joilla on ihmisen kasvot ja niiden kerrotaan osaavan puhua.

Ne, jotka ovat väittäneet nähneensä kyseisen olennon kertovat, että se näyttää kaukaa katsottuna tavalliselta koiralta, mutta läheltä katsottuna sillä on ihmisen kasvot. Jinmenkenit eivät ole ystävällisiä, sillä niiden sanotaan joko solvaavan tai hätistävän ihmisiä pois luoltaan puhuessaan.

Erään tarinan mukaan ravintolan kokki oli viemässä roskia ravintolan takapihalla sijaitsevaan roskakoriin. Hän huomasi, että kulkukoira oli penkomassa ruuantähteitä, jotka oli aiemmin viety sinne. Hän yritti ajaa koiran pois, mutta koira vain katsoi miestä ihmisen kasvoillaan ja tokaisi "Jätä minut rauhaan."

Jinmenkenien näkemisen uskotaan ennustavan pahaa ja niitä syytetään usein onnettomuuksista ja katastrofeista. Jotkut legendat kertovat, että Jinmenkenit ovat liikenne-onnettomuuksien uhrien henkiä, jotka ovat uudelleensyntyneet koirina. Toisten mukaan taas nämä kyseiset oliot ovat pahojen henkien riivaamia. Villeimmissä tarinoissa Jinmenkenit ovat ihmisen ja koiran risteytymiä, jotka luotiin biologisessa kokeessa. Ne kuitenkin onnistuivat pakenemaan laboratorioista ja vaeltavat nyt pitkin Japanin katuja.

The Grim Reaper/Death (Kuolema)

Englannin kielessä Kuolemalle annetaan usein nimi "Grim Reaper" ja 1400-luvusta eteenpäin se sai luurangon hahmon, joka kantaa suurta viikatetta ja sillä on yllään hupullinen musta viitta. Lempinimi "Angel of Death", jonka juuret tulevat raamatusta, on toinen nimi tälle myyttiselle olennolle joissakin legendoissa. Kuoleman ruumiillistuma on usein kuviteltu mieheksi, mutta jossain tapauksissa myös naiseksi.

Antiikin kreikkaliset ymmärsivät että Kuolema on väistämätön, ja siksi häntä ei kuvattu pelkästään pahana. Monissa kreikkalaisissa dokumenteissa ja tarinoissa hänet kuvataan parrakkaaksi ja siivekkääksi mieheksi tai jopa nuoreksi pojaksi. Kuolema tai kreikkalaisittain Thanatos, on elämän vastine.

    Thanatos (Kuolema) on Hypnoksen kaksoisveli, Unen Jumala. Hänet kuvatan usein veljensä kanssa ja hän on luonteeltaan ystävällinen. Hänen työnsä myyttisessä valtakunnassa on saattaa sairastuneet alamaailman jumalan, Hadesin luokse.

    Tässä kohdassa sairastuneen matka alkaa Grim Reaperin kanssa, joka johtaa laivaa Styx-joella. Tämä joki erottaa elävien maailman kuolleiden maailmasta. Legendat ja myytit kertovat että jos laivan ohjaaja ei saa jonkinlaista palkkiota työstään, sielua ei voida kuljettaa pois alamaailmasta. Tästä seuraa se, että sielu jää joen varrelle ikuisiksi ajoiksi, eikä koskaan voi aloittaa uutta alkua.

     Thanatosin siskoja ovat Keresit, väkivaltaisen kuoleman henget, jotka liittyvät yleensä kuolemiin taisteluissa, sairauksissa, onnettomuuksissa ja murhissa. Ne kuvitellaan pahoiksi, jotka ruokkivat itseään imemällä veret uhrin ruumiista tämän sielun lähdettyä Hadesin luokse. Kereseillä on veriset vaatteet, pitkät kulmahampaat sekä terävät kynnet.

Tiivistettynä, kuolema on luonnollinen osa elämää, mutta matka on vasta alussa Kuoleman tullessa luoksesi.

Ihminen on kuolemassa. Sairashuone on täynnä laitteita jotka pitävät outoa ääntä. Valvoja on nukahtanut, mutta herää yhtäkkiä kun hämärä aamuaurinko paljastaa hahmon seisomassa lähellä kuolevaa ihmistä. Kauhuissaan valvoja jähmettyy paikalleen. Hahmolla on yllään pitkä, musta kaapu, sen tyylinen kuin entisajan munkeilla, mutta kasvoja tai ihoa ei näy. Se vaikuttaa olevan meditaatio-tyylisessä tilassa. Kuoleva ihminen ottaa pari työlästä hengenvetoa ja lopulta henkäisee viimeisen kerran. Sillä hetkellä hahmo on poissa...

Mielenkiintoista on, että muutamat ihmiset ovat kertoneet kokeneensa läheltä piti-tilanteen, johon on liittynyt tämän hahmon ilmestyminen heidän kuolemansa hetkellä. Monet ovat nähneet kirkasta valoa, kohonneet kehonsa yläpuolelle tai nähneet jonkin sortin tunnelin. Meillä ei kuitenkaan ole minäänlaisia todisteita että he olisivat nähneet tämän hahmon. Siksi voimme vain teorisoida että se ilmaisee ei pelkästään kuolemaa, vaan myös jonkinlaista signaalia tai viestiä eläville tarkkailijoille. Miksi se muuten olisi muutettu näkyväksi hahmoksi?