Krampus - Joulun paholainen

Krampus on puoleksi vuohi ja puoleksi demoni; hirviö joka kirjaimellisesti piiskaa ihmiset olemaan kilttejä, eikä ilkeitä.

Krampuksen nimi tulee saksalaisesta sanasta krampen (=koura). Muinaisnorjan mytologiassa sen sanotaan olevan Helin poika. Hel on Helheimin eli kuolleiden valtakunnan hallitsija. Krampuksen piirteet ovat erittäin samankaltaisia kreikkalaiseen mytologiaan kuuluvien olentojen, esimerkiksi satyyreiden ja faunien kanssa.

Krampuksen legenda on osa vuosisatoja vanhasta saksalaisesta jouluperinteestä, jossa joulun juhliminen alkaa joulukuun alussa.

Krampus luotiin ystävällisen ja tunnetun joulupukin vastakappaleeksi. Samalla kun joulupukki palkitsi lapsien kiltin käytöksen makeisilla ja lahjoilla, Krampus pahoinpiteli ilekitä lapsia ja vei ne mukanaan omaan luolaansa.

Kansanperinteen mukaan Krampus oletettavasti ilmaantuu kaupunkeihin joulukuun kuudennetta päivää edeltävänä yönä, joka tunnetaan nimellä Krampusnacht eli toisin sanoen Krampuksen yö. Joulukuun kuudes päivä sattuu olemaan useissa Euroopan maissa Pyhän Nikolauksen päivä, jolloin lapset saavat lahjansa. Saksalaisittan Nikolaustagina tunnettuna päivänä lapset katsovat oven ulkopuolelle nähdäkseen, sisältääkö heidän aiemmin ulos jättämänsä kenkä lahjoja (palkintona hyvästä käytöksestä) vai vitsan (huono käyttäytyminen).

Krampukseen liittyvä perinne on saanut nykyaikaisemman version esimerkiksi Itävallassa, Saksassa, Unkarissa ja Tsekissä. Siinä paholaisiksi pukeutuneet miehet valtaavat kadut Krampuslaufina; juhlana, jolloin ihmisille ilkeillään "paholaisten" toimesta.

Krampus tekee jälleen paluuta ja kiitos siitä kuuluu osittain ihmisten halulle löytää tapoja juhlistaa joulunaikaa epäperinteisin tavoin. National Geographic on jopa julkaissut Saksassa kirjan tästä kyseisestä hirviöstä. Tänä vuonna Krampuksesta ilmestyi myös kaksi elokuvaa; Krampus - The Reckoning ja Krampus.

Vaikuttaa siltä, että joulupukilla on kilpailija.

Loppuun vielä video Krampuslaufin juhlinnasta:

eng. ©

Ilmeetön

Kesäkuussa 1972, nainen ilmestyi Cedar Senain sairaalaan valkoiseen verellä tuhriintuneeseen kaapuun pukeutuneena. Tämä ei ollut mikään tavallisuudesta poikkeava tapahtuma, sillä ihmiset joutuivat usein onnettomuuksiin lähimaastossa ja tulivat lähimpään sairaalaan ensiapua varten. Tässä naisessa oli kuitenkin kaksi asiaa jotka saivat ihmiset oksentamaan ja pakenemaan katsoessaan häntä.
    Ensinnäkään hän ei ollut ihminen. Nainen muistutti hyvin vahvasti mallinukkea, mutta hänen kehonsa näytti muuten normaalin ihmisen vartalolta. Hänen kasvonsa olivat virheettömät, lukuunottamatta kulmakarvoja ja levinneitä meikkejä.
    Hänen suussaan oli kissanpentu, jota hänen leukansa puristi vahvasti suussaan, niin epätavallisen vahvasti ettei hänen hampaitaansakkaan näkynyt. Verta pursusi hänen suustaan kaavulle ja lattialle. Sitten nainen vetäisi kissanpennun pois suustaan, heitti sen pois ja pyörtyi.

    Siitä hetkestä lähtien kun hän astui sisäänkäynnistä ja hänet vietiin sairaalahuoneeseen puhdistautumaan, hän oli täysin rauhallinen, ilmeetön ja liikkumaton. Hoitajat ajattelivat että olisi parasta hillitä hänet siihen asti kunnes viranomaiset saapuisivat. Nainen ei vastustellut päätöstä. He eivät saaneet mitään vastausta naiselta ja monet henkilökunnan jäsenet tunsivat olonsa liian epämukavaksi katsoessaan häntä pidempää kuin muutamaman sekunnin ajan.
     Heti jos hoitajat yrittivät antaa naiselle rauhoittavia, hän taisteli vastaan. Kaksi hoitajaa joutui pitelemään häntä kun hän yritti olla syömättä pillereitä sama, tyhjä ilme kasvoillaan.
     Nainen käänsi tunteettomat silmänsä mieshoitajaa kohden ja teki jotain epätavallista. Hän hymyili. Kun hän teki sen, naishoitaja alkoi kiljumaan ja juoksi ulos huoneesta shokissa. Naisen suussa ei ollut ihmisen hampaita, vaan pitkät, terävät piikit. Ne olivat liian pitkät siihen että nainen olisi voinut sulkea suunsa niiden tekemättä vahinkoa...

Mieshoitaja tuijotti häntä hetken takaisin ja kysyi sitten "Mikä helvetti sinä olet?"
Nainen työnsi päänsä eteenpäin tutkaillakseen häntä, yhä hymyillen.
Keskustelussa oli pitkä tauko, vartijat oli hälytetty ja heidän askeleensa kuuluivat käytävässä. Kun mies kuuli heidän lähestyvän, nainen hyökkäsi eteenpäin ja upotti hampaansa miehen kurkkuun, repien tämän kaulavaltimon. Mies kaatui lattialle haukkoen henkeä samalla kun hän tukehtui omaan vereensä.
    Nainen nousi seisomaan ja kallistui miehen puoleen. Naisen kasvot olivat vaarallisen lähellä miehen kasvoja, tämän katsellessa miehen kuolemaa.
    Nainen nojasi lähemmäs miestä ja kuiskasi tämän korvaan.

"Minä...olen...Jumala..."

Toisen hoitajan silmät täyttyivät pelolla kun hän katsoi naisen kävelevän rauhallisesti pois huoneesta ja tervehtivän vartijoita.
     Naishoitaja joka selvisi tilanteesta nimesi naisen "ilmeettömäksi". Naista ei nähty enää koskaan.

Vampyyrit

Vampyyrien alkuperä

Kuuluisin vampyyri on tietenkin Bram Stokerin Dracula, mutta ne jotka etsivät historiamme "oikeaa" vampyyriä etsivät usein Romanian prinssi Vlad Teplesiä (1431-1476). Teples on kuitenkin kaukana länsimaisesta vampyyristä; Romaniassa häntä ei nähty verta juovana sadistina vaan kansainvälisenä sankarina. Hänet tunnetaan myös nimellä Vlad Dracula ("lohikäärmeen poika"). Nimi tulee hänen isänsä jäsenyydestä järjestössä Order of the Dragon, jossa sotilaat ylläpitivät kristinuskoa ja puolustivat imperiumia ottomaaneilta. Sellaiset vampyyrit jotka ovat ihmisille tuttuja (kuten Dracula) ovat rauhattomia sieluja ihmisen ruumiissa joiden sanotaan nousevan haudasta vahingoittamaan eläviä; näillä vampyyreilla on slaavilaiset alkuperät jotka ovat vain parisataa vuotta vanhoja. Mutta toiset, vanhemmat versiot vampyyreista eivät olleet ihmisiä ollenkaan vaan yliluonnollisia, mahdollisesti demonisia kokonaisuuksia jotka eivät ottaneet ihmisen muotoa.  Matthew Beresford kirjassa "From Demons To Dracula: The Creation of the Modern Vampire Myth" sanotaan: "On olemassa useita havaintoja vampyyreista muinaisessa maailmassa, ja on mahdotonta sanoa milloin myytit vampyyreista ensimmäisen kerran alkoivat. On ehdotettu että vampyyri syntyi noituudesta muinaisessa Egyptissä."

On olemassa useita muunnelmia vampyyrien alkuperästä ympäri maailmaa. On olemassa aasialaisia vampyyreitä, kuten kiinalaisia jiansheja, pahoja henkiä jotka hyökkäävät ihmisten kimppuun ja kuluttavat näiden elämän energian.

Vampyyrien luominen

Mielenkiinto ja uskomukset rauhattomista sieluista levisivät keskiajalla Eurooppaan. Moderneissa tarinoissa klassisin tapa tulla vampyyriksi on tulla vampyyrin puremaksi, joka on melko uusi muunnelma alkuperäisistä tarinoista. Folkloristi Paul Barber kertoo kirjassaan "Vampires, Burial, and Death: Folklore and Reality," että vuosikymmeniä sitten, "Potentiaaliset vampyyrit tunnistettiin niiden syntyessä, sillä niillä oli usein joitakin poikkeuksia kuten sen, että ne syntyivät hampaat suussa. Samantyylisiä uskomuksia on esimerkiksi Venäjällä; ruston puuttuminen nenästä tai alahuulen jakautuminen.

Vampyyreiltä suojautuminen

Joissakin perinteissä parhain tapa pysäyttää vampyyri on kantaa mukanaan suolapussia. Jos sinua jahdataan, sinun täytyy vain ripotella suolaa maahan, joka velvoittaa vampyyrin pysähtymään ja laskemaan jokaisen suolahipun ennenkuin hän jatkaa matkaansa. Jos sinulla ei ole suolaa, jotkut sanovat että mikä tahansa pieni jyvä kelpaa, joihin kuuluu esimerkiksi linnunjyvät ja hiekka. Toiset taas sanovat että on olemassa kirjoittamaton sääntö vampyyrien etiketissä, joka sanoo etteivät he voi mennä talojen sisälle jos heitä ei ole kutsuttu sisään.

Vuosikymmeniä sitten, ei ollut epätavallista että epäiltyjen vampyyrien rintaan puskettiin vielä puuseiväs heidän haudassaan. Tämän ideana oli se, että vampyyri oli ikäänkuin tarkoitus seivästää maailmasta. Rinta valittiin sen takia koska se on ruumiin runko, ei sen takia että sillä olisi minkäänlaista erityistä yhteyttä sydämeen. Muihin perinteellisiin tapoihin estää vampyyrien haudasta nouseminen oli hautaaminen (tai uudelleenhautaaminen), jolloin heidän ruumiinsa asetettiin mahalleen ja heidän suuhunsa usein tungettiin sipulia tai tiiliä.

Oikeat vampyyrit

On olemassa muutamia oikeita vampyyrisiä eläimiä kuten iilimadot, nahkiaiset ja vampyyrilepakot. Kaikkien näiden eläimien tarkoitus on  imeä tarpeeksi verta kohteesta, mutta ei tarpeeksi tappaakseen sen. Mutta entä ihmisvampyyrit? On olemassa monta ihmistä jotka kuuluvat gootti-inspiroituihin alakulttuureihin. Jotkut niistä ovat vampyyri-teemaisia kirjaklubeja tai salaisia verenvuodatus rituaaleja; toiset pitävät yllään viittoja ja toiset ottavat itselleen torahammas-implantit. Mutta veren juomisella on täysin erilainen tarkoitus. Ongelmana on että veri on myrkyllistä; se on niin rautapitoista ja ihmisruumiin on vaikea erittää rauhan ylijäämiä - kaikilla jotka juovat verta säännöllisesti on riski sairastua haemochromatosiksedffen (raudan yliannostukseen), joka voi aiheuttaa erilaisia sairauksia ja ongelmia kuten maksan ja hermoston vahingoittumista.

Vampyyrit ovat olleet osana ihmisten kultturia ja kansanperinteitä erilaisissa muodoissa tuhansien vuosien ajan ja verenimijät eivät näytä minkäänlaisia merkkejä siitä että olisivat menossa minnekään lähiaikoina, ellei zombien vallankumous pyyhkäise niitä pois.

Satunnaisia faktoja vampyyreistä

• Ryhmästä vampyyrejä käytetään nimityksiä clutch, brood, pack tai clan. (joukko, lauma, klaani)
• Monet tiedemiehetä väittelevät että sana "vampyyri" tulee joko unkarilaisesta sanasta vampir tai turkkilaisesta sanasta upior,upper,upyr joka tarkoittaa noitaa. Toiset taas sanovat termin tulevan kreikkalaisesta sanasta juoda tai nosophoros "kantaa ruttoa." Se saattaa myös olla peräisin serbialaisesta sanasta bamiiup tai serbokroaatinkielisestä sanasta pirati.
• Harvinainen sairaus nimeltään porphyria (myös tunnettu nimellä "vampyyri" tai "Dracula" sairaus) aiheuttaa vampyrismille ominaisia oireita kuten herkkyys auringonvalolle ja joissakin tapauksissa hiuksettomuus. Todella harvoissa tapauksessa hampaat saattavat olla punaisenruskeat ja potilaat saattavat tulla hulluiksi.
• Yksi tunnetuimmista "oikeista vampyyreistä" oli kreivitär Elizabeth Bathroy (1560-1614), jota syytettiin tyttöjen lihan puremisesta ja heidän veressään kylpemisestä pitääkseen yllä nuorekkaan kauneutensa.
• Ensimmäinen vampyyrielokuva oli oletettavasti "Secrets of House No.5", joka julkaistiin vuonna 1912.
• Vampyyri kykenee kontrolloimaan eläinten maailmaa ja voi muuntautua lepakoksi, rotaksi, pöllöksi, ketuksi tai sudeksi.
• Vuonna 2009, löydettiin 60-luvulla eläneen naisen pääkallo jonka suuhun oli tungettu tiili. Hänet löydettiin läheltä ruton uhreja. Ei ollut epätavallista tunkea kivi tai tiili epäillyn vampyyrin suuhun ehkäistäkseen niitä imemästä verta. Naisvampyyreitä syytettiin usein paiseruton levittämisestä Euroopassa.
• Useissa legendoissa kerrotaan, että jos joku joutui vampyyrin puremaksi hänen täytyi juoda poltetun vampyyrin tuhkaa. Ehkäistäkseen vampyyrin hyökkäyksen, ihmisen täytyi tehdä leipä vampyyrin verestä ja syödä se.
• Joillain balkanilaisilla alueilla uskottiin että hedelmä kuten kurpitsa tai vesimeloni kykenivät muuttumaan vampyyreiksi jos ne jätettiin yli 10 päiväksi ulos tai niitä ei syöty/tuhottu jouluun mennessä. Veripisara hedelmän pinnalla kertoi siitä että se oli muuttumassa vampyyriksi.
• Merenneidot voivat myös olla vampyyreita - veren imemisen sijaan ne imevät uhrin hengen.

The Slender Man

On olemassa legendoja ja myyttejä jotka ovat liikkuneet keskuudessamme vuosikausien ajan, ja jotka ovat jääneet mieliimme ja kulttuuriimme. On myös niitä, jotka on herätetty henkiin modernin teknologian avulla muistuttamaan meitä painajaisista jotka olisi pitänyt jo haudata ja unohtaa. Yksi tälläisistä legendoista tunnetaan internetin kautta nimellä Slender man.

Sanotaan, että Slenderman on pitkä, hontelo mies mustassa puvussa. Ei mitään pelättävää? Odotappa vain.

Hän on erittäin pitkä mies jolla on epätavallisen kapeat raajat. Hänen kasvonsa, jos voit niitä kutsua sillä nimellä, ovat sileät ja valkoiset. Jotkut sanovat että hän voi muutaa muotoaan pahimman pelkosi kohteeksi. Hänen kätensä voivat venyä ja tarrautua uhreihin ja taipua luonnottomiin suuntiin. Pitkiä kynsiään hän käyttää raapiakseen lapsien ikkunoita. Sillä aikaa kun hän vainoaa jokaista joka on vasten tahtoaan nähnyt hänet, tykkää hän syödä heidät. Hänellä sanotaan olevan myös useita käsiä jotka näyttävät joskus pitkiltä lonkeroilta, joita hän käyttää vangitakseen jokaisen, joka luo katsekontaktin häneen, tai pitäisikö sanoa tyhjyyteen jossa hänen kasvonsa pitäisi olla.

Slender man on hiljainen vaanija joka piiloutuu metsäisillä alueilla sulautuen puiden joukkoon ja metsän pimeisiin nurkkiin. Kun hän löytää vaanimansa uhrin, hän seuraa tätä kotiin ja jos hänet nähdään ikkunasta voi hän käyttää hypnoosin erästä muotoa, joka taivuttaa uhrin kävelemään suoraan hänen pitkien käsiensä suojaan. Yleensä hänet nähdään vain vilaukselta kauempaa, mutta kun hän on tarpeeksi lähellä hän on jo talosi pimeillä käytävillä tai ilmestyy tyhjälle television ruudulle.

Legenda kertoo, että hän oli kerran mies jota kidutettiin säälimättömästi; ensin hakattiin halolla, sitten seivästettiin keihäällä ja hirtettiin puuhun raajat vedettyinä irti paikoiltaan.

Kun sinut on saatu kiinni, heräät ja näet Slender manin seisomassa yläpuolellasi. Hän kysyy sinulta yhden kysymyksen ja jos olet onnekas ja vastaat oikein, hän murtaa sekä kätesi että jalkasi. Mutta jos olet väärässä hän työntää hitaasti sormensa läpi rinnastasi ja vetää sydämesi ulos. Internetin piireissä Slender manin väitetään olevan Somethingawful.com sivuston luomus. Monet sanovat että tämä pelkästään kumoaa mysteerisen legendan todellisuuden ja sinetöi olion tekaistun olemassaolon. Asia ei ole näin.

On selvinnyt, että Slender manin myytti sijoittuu paljon kauemmas kuin väitetään. Se perustuu johonkin, jota kutsutaan nimellä Der Grossman, joka tarkoittaa pitkää miestä. Se on saksalainen versio. Legenda kertoo että lapset ovat nähneet hänet metsässä päiviä ennen katoamisiaan. Kaikki mitä jää jäljelle on silvotut karjat ja parissa tapauksessa kylän asukkaat ovat löytyneet useiden kilometrien päästä kodeistaan seivästettyinä puiden ylimmille oksille.

Romanialainen kansantarina kertoo kaksosista nimeltään Sorina ja Stela joiden äiti johdatteli heidät metsään eräänä päivänä. He pystyivät näkemään Der Grossmanin odottamassa aatelismieheksi pukeutuneena, kädet luuttomina kuin käärmeet ja terävinä kuin miekat. Äiti, joka olion käskyn alaisena kertoi tyttärelleen Stelalle leikata ympyrän muotoinen kuoppa veitsellä maahan ja käski Sorinan mennä makaamaan kuopan keskelle jotta tämä leikattaisiin. Stela kieltäytyi ja juoksi kotiin piiloutuen sänkynsä alle. Kun heidän isänsä palasi kotiin, hänen kauhistunut tyttärensä kertoi mitä oli tapahtunut. Isä meni metsään löytääkseen kaksosten äidin.

Tyttö nukahti ja heräsi koputukseen ovelta. "Avaa ovi, täällä on isäsi," ääni sanoi. Tyttö kieltäytyi. "Avaa ovi täällä on äitisi," Ääni jatkoi. Kun hän kieltäytyi uudelleen, ovi lensi auki ja paljasti kauhean näyn; hänen äitinsä piteli hänen siskonsa Sorinan päätä toisessa kädessään ja toisessa hänen isänsä. "Miksi?" Stela itki. "Koska," hänen äitinsä sanoi, "Hyvyydestä ei saa mitään palkkiota tässä maailmassa paitsi kylmät, teräksiset hampaat ja piiskaavaa tulta kaikille meille. Ja se tapahtuu nyt sinulle." Sillä hetkellä, Der Grossman tai toisin sanottuna Slender man, liukui takasta puristaakseen Stelaa polttavalla syleilyllään. Ja se oli hänen loppunsa.

Internetin fiktiota tai ei, Slender manilla on todellakin kammottava alkuperä ja taustatarina. Mikä tekee tästä myytistä niin pelätyn on fakta, että tähän päivään mennessä ihmiset yhä kyseenalaistavat tämän ihmismäisen olion olemassaolon. Nettisivut huijaavat ihmisiä sanomalla että heillä on näköhavaintoja tästä oliosta, erityisesti niillä jotka asuvat metsien lähellä. Jopa pelottavampaa on tietää että hänet tunnetaan taidosta imitoida ihmisen ääntä joka kutsuu nimeäsi pimeässä. Ja vaikuttaa siltä, että mitä enemmän puhut tai etsit tietoa Slendermanista, sitä todennäköisemmin sinä rohkaiset häntä antamaan elämän oletetulle legendalle.

Voin vain sanoa että nyt meillä on uusi syy pelätä pimeää.

Silmätön Jack

 Hei, nimeni on Mitch. Olen täällä kertoakseni teille kokemuksestani. En tiedä oliko se paranormaalia tai mitä tahansa tyhmiä sanoja ihmiset käyttävät kuvaillakseen yliluonnollista toimintaa, mutta sen jälkeen kun se vieraili luonani, uskon siihen yliluonnolliseen roskaan.

Viikko sitten kun muutin veljeni Edwinin kanssa samaan asuntoon (sen jälkeen kun omani oli pakkohuutokaupattu) sain valmiiksi tavaroiden purkamisen. Edwin piti ideasta että muuttaisin hänen kanssaan asumaan, kun emme olleet nähneet toisiamme 10 vuoteen. Olin innoissani myös. Viikon jälkeen kuulin rapistelu-ääniä ulkoa eräänä aamuna. Luulin sen olevan pesukarhu joten en huomioinut sitä. Seuraavana aamuna kerroin Edwinille siitä ja hän myönsi kuulleensa sen itsekin.
Sitä seuraavana aamuna kuitenkin, luulin kuulleeni ikkunani avautuvan ja sen jälkeen kuului iso tömähdys, aivankuin jokin olisi tullut sisään huoneeseeni. Nousin ylös ja katsoin ympäri huonettani, mutten nähnyt mitään. Seuraavana aamuna, Edwin pudotti kahvikuppinsa nähdessään minut. Hän otti lähimmän peilin ja osoitti sillä kasvojani ja näin itseni. Minulla oli suuri viilto vasemmassa poskessani.
Sen jälkeen kun olin mennyt sairaalaan, hoitajani sanoi että minun oli täytynyt kävellä unissani, mutta sitten hän näytti minulle jotain joka sai vereni seisahtumaan. Hän nosti paitaani ja paljasti pehmeän kohdan jossa munuaiseni olivat. Tuijotin häntä silmät suurina. "Menetit vasemman munuaisesi viime yönä jotenkin. Me emme tiedä kuitenkaan miten. Anteeksi Mitch." Hoitaja sanoi minulle.
Seuraava ilta oli viimeinen pisara. Keskiyön aikaan, heräsin nähden kauhean asian. Tuijotin silmästä silmään oliota jolla oli musta hupputakki ja tummansininen maski jossa ei ollut nenää tai suuta. Asia, joka säikäytti minut eniten oli, ettei sillä ollut silmiä. Vain tyhjät, mustat aukot. Olion silmistä valui jotain mustaa ainetta. Se otti kameran läheltä takanreunusta ja otti kuvan. Kuvan oton jälkeen, olio hyökkäsi kimppuuni ja yritti repiä rintani auki. Pysäytin sen potkaisemalla sitä kasvoihin. Kun juoksin pois huoneestani, otin lompakkoni mukaan. Tarvitsisin rahaa. Juoksin ulos veljeni talosta yöhön. Päädyin metsään lähelle Edwinin taloa ja kompastuin kiveen.

Tulin tajuttomaksi ja heräsin sairaalassa. Hoitajani saapui huoneeseen. Sama, joka hoiti minua aijemmi. "Minulla on hyviä uutisia ja pahoja uutisia, Mitch." Hoitajani aloitti. " Hyvät uutiset ovat että sinulla oli vähän vammoja ja että vanhempasi tulevat hakemaan sinut." Huokaisin helpotuksesta. " Huonot ovat että veljesi tappoi jokin.. Anteeksi."
Vanhempani veivät minut takaisin Edwinin talolle, jotta saisin kerättyä tavarani. Kun saavuin huoneeseeni, olin peloissani, mutta rauhallinen. Otin kamerani ja jähmetyin. Käytävällä joka johti huoneeseeni, näin Edwinin ruumiin ja jonkin pienen asian hänen vieressään. Nostin sen ja menin vanhempieni autoon, mainitsematta mitään Edwinin ruumiista. Katsoin mitä olin nostanut maasta ja melkein oksensin. Pitelin minun varastettua puoliksi-syötyä munuaistani, jossa oli jotain mustaa ainetta.

The Rake

Koillis-Yhdysvaltojen tapahtumiin liittyi outo, ihmismäinen olento. Pääasiassa New Yorkin osavaltion maalaisosaan keskittyneet tapahtumat, itsensä julkisuuteen tuoneet todistajat kertoivat tarinoita heidän kohtaamisistaan tuntemattoman olennon kanssa. Heidän tunnetilansa vaihtelivat todella traumatisoituneista tunnetiloista pelokkaisiin epämukaviin ja joillakin jopa leikkimielisyyteen ja mielenkiintoisuuteen.
  Vuoden 2006 alussa yhteistyöstä todistajien kanssa oli kertynyt lähes 2000 asiakirjaa 1100-luvulta nykypäivään, neljän osavaltion alueelta. Melkein kaikissa tapauksissa tarinat olivat identtisiä. Tässä otteita asian parissa työskennelleen ryhmän julkaisemasta kirjasta:

The Rake
Itsemurha-viesti: 1964
Kun valmistaudun päättämään elämäni, tunnen tarpeelliseksi lievittää syyllisyyttä tai tuskaa mitä tapahtuu tämän teon johdosta. Se ei ole kenenkään muun kuin hänen syynsä. Kerran heräsin ja tunsin hänen läsnäolonsa. Ja kerran heräsin ja näin hänen muotonsa. Ja jälleen kerran heräsin ja kuulin hänen äänensä ja katsoin hänen silmiinsä. En voi nukkua ilman pelkoa mitä tapahtuu, kun seuraavaksi herään. En voi koskaan herätä. Hyvästi.
Kyseinen viesti löytyi samasta puisesta laatikosta kuin kaksi tyhjää kirjekuorta jotka oli osoitettu Williamille ja Roselle, ja yksi irrallinen henkilökohtainen kirje ilman vastaanottajaa.
"Rakkain Linnie, olen rukoillut puolestasi. Hän lausui nimesi. "

Päiväkirjamerkintä: 1880
Olen kokenut suurta kauhua. Olen kokenut suurta kauhua. Olen kokenut suurta kauhua. Näen hänen silmänsä kun suljen omani. Ne ovat tyhjät. Mustat. Ne näkivät minut ja lävistivät minut. Hänen märät kätensä. En aio nukkua. Hänen äänensä.

Merenkävijän loki: 1691

Hän tuli luokseni nukkuessani. Tunsin sen metrin päässä sängystäni. Hän otti kaiken. Meidän täytyy palata Englantiin. Meidän ei pidä palata tänne takaisin Raken pyynnöstä.

Todistajalta: 2006
Kolme vuotta sitten, olin juuri palannut matkalta Niagran putouksilta perheeni kanssa Heinäkuun 4 päivä. Me kaikki olimme väsyneitä päivän ajamisen jälkeen, joten mieheni ja minä laitoimme lapset nukkumaan ja menimme itsekin.
Noin kello 4 aamuyöllä heräsin aviomiestäni ajatellen ja nousin ylös käydäkseni vessassa. Vahingossa herätin mieheni vetäistessäni peittoa. Pyysin häneltä anteeksi ja sanoin että luulin hänen lähteneen pois sängystä. Kun hän käänsi kasvonsa minuun päin, hän henkäisi ja vetäisi nopeasti jalkansa pois sängyn jalkopäästä niin nopeaa, että hänen polvensa liike melkein pudotti minut sängystä. Sitten hän tarrasi minuun eikä sanonut mitään. Totuttuani pimeään puolessa sekunnissa, näin mikä aiheutti hänen oudon reaktionsa. Metrin päässä sängystä, istuen selkä meihin päin, näytti olevan alaston mies tai jonkinlainen karvaton koira. Sen ruumiinrakenne oli järkyttävä ja epäluonnollinen, aivan kuin se olisi jäänyt auton alle tai jotain. Jostain syystä, en järkyttynyt heti siitä, vaan olin enemmän huolissani sen tilasta. Tässä vaiheessa oletin, että meidän täytyy auttaa sitä. Mieheni nojasi käsiensä ja polviensä yli, vääntyen jonkinlaiseen sikiöasentoon, välillä vilkaisten minua tujoittaessaan olentoa.
Yhtäkkiä olio juoksi sängyn toiselle puolelle kunnes sen kasvot olivat melkein kiinni mieheni kasvoissa. Olio oli täysin hiljaa noin 30 sekuntia (tai luultavasti melkein 5 sekuntia, se vain vaikutti pitkältä ajalta) vain katsoen miestäni. Sitten olio asetti kätensä mieheni polvelle ja juoksi käytävälle, suuntanaan lasten huone.
Kiljuin ja juoksin valonkatkaisijalle, suunnitelmanani pysäyttää se ennenkuin se ehtii satuttaa lapsiani. Kun pääsin käytävälle, valo makuuhuoneesta oli tarpeeksi nähdäkseni sen kumartelevan ja kyyristelevän 30 metrin päässä. Se kääntyi ympäri ja katsoi suoraan minuun, veren peitossa. Laitoin käytävän valot päälle ja näin tyttäreni Claran.
Olio juoksi alakertaan samalla kun mieheni ja minä kiirehdimme auttamaan tytärtäni. Hän oli pahasti loukkaantunut ja hän puhui vielä kerran lyhyen elämänsä aikana. Hän sanoi "Hän on Rake".
Mieheni ajoi autonsa jokeen sinä iltana, kun kiirehti liikaa viedessään tytärtämme sairaalaan. Hän ei selvinnyt.
Pienessä kylässä, uutiset leviävät nopeasti. Poliisit olivat avuliaita aluksi, ja paikallinen sanomalehti oli kiinnotunut asiasta. Kuitenkin tarinaa ei koskaan julkaistu ja paikalliset televisio-uutiset eivät koskaan kertoneet siitä.
Usean kuukauden ajan, poikani Justin ja minä asuimme hotellissa lähellä vanhempieni taloa. Kun päätimme palata kotiin, aloin etsiä vastauksia itse. Löysin miehen toisesta kaupungista jolla oli samantapainen tarina. Me pysyimme yhteyksissä ja aloimme puhua kokemuksistamme. Hän tiesi kaksi muuta ihmistä New Yorkista jotka oliva nähneet olion jota nyt kutsumme Rakeksi.

Neljä kokonaista vuotta se vainosi meitä internetistä käsin ja kirjeiden kautta. Mikään niistä ei antanut yhtään yksityiskohtia, historiaa tai tietoa tulevasta. Yhdessä lehdessä oli juttu oliosta enimmäisillä kolmella sivulla ja siitä ei mainittu enää myöhemmin mitään. Laivan lokikirja ei kertonut mitään kohtaamisesta, sanoen vain Raken käskeneen heitä lähtemään. Se oli viimeinen merkintä lokissa.
Oli kuitenkin monia tapauksia, joissa olio vieraili saman henkilön luona useita kertoja. Useat ihmiset mainitsivat myös että heille oli puhuttu, tyttäreni mukaanlukien. Se sai meidät miettimään, oliko Rake vieraillut kenenkään meidän luona ennen viimeisintä kohtaamista.
Asensin äänittäjän lähelle sänkyäni ja jätin sen koko yöksi päälle, joka yöksi kahden viikon ajan.
Toisen viikon lopussa, olin melko tottunut siihen, että äänittäjästä ei kuulunut mitään normaalista poikkeavaa. Ensimmäisenä päivänä kolmannen viikon alussa, luulin että kuulin jotain erilaista. Se, mitä löysin oli kimeä ääni. Se oli Rake. En voi kuunnella sitä tarpeeksi kauan edes alkaakseni tutkia sitä. En ole antanut kenenkään kuulla sitä vielä. Kaikki mitä tiedän on, että olen kuullut sen aikaisemminkin ja nyt uskon, että se puhui istuessaan mieheni edessä. En muista kuulleeni mitään silloin, mutta jostain syystä, ääni äänittäjässä tuo minut välittömästi takaisin siihen hetkeen.
Ajatukset, joiden on täytynyt liikkua tyttäreni päässä saavat minut surulliseksi.
En ole nähnyt Rakea sen jälkeen kun se pilasi elämäni, mutta tiedän sen olleen huoneessani nukkuessani. Tiedän ja pelkään että jonain yönä herään ja näen sen tuijottamassa minua.

The Mothman

"Kylmänä syysiltana Marraskuussa 1966, kaksi pariskuntaa ajoivat Länsi-Virginian Point Pleasantin pohjois-puolelle, kunnes he tajusivat, etteivät he olleet yksin.

Se, mitä he näkivät sinä iltana, on yksi suurimmista mysteereistä kautta aikain; Sen seurauksena Mothmanin legenda alkoi. Se on kasvanut ilmiöksi, joka tunnetaan kaikkialla maailmassa ja miljoonat utealiaat ihmiset kysyvät kysymyksiä kuten: Mitä oikeasti tapahtui? Mitä nämä ihmiset näkivät? Onko sitä nähty sen jälkeen? 

Se herättää yhä kiinnostusta ihmisissä ympäri maailmaa - mysteeri Länsi-Virginian, Point Pleasantin Mohtmanista. "

Mothmanin patsas Point Pleasantissa, Länsi-Virginiassa.

Kyseinen teksti löytyy "Mothman-statuesta" eli Mothmanin patsaasta. Mothmanin kuvaillaan olevan ainakin 180 cm pitkä, lähempänä 190 cm. Sillä kuvaillaan olevan kirkkaat punaiset silmät ja valtavat siivet selässä. Sen on nähty lentävän taivaalla ja lentonopeuden on kuvailtu olevan ainakin 160 kilometriä tunnissa.

Jotkut kuitenkin uskovat että Mothmanin legenda syntyi marraskuun 15 päivä, vuonna 1967. Autot ylittivät yli 21 metristä siltaa joka yhdisti Point Pleasantin ja Ohion toisiinsa, kunnes silta yhtäkkiä sortui. Osa autoista jumittui sillan keskiosalle, joka pysyi ehjänä. Monet autot syöksyivät jäiseen jokeen ja 46 ihmistä kuoli. Vain 44 ruumista kuitenkin löytyi ja ne kaikki on haudattu samalle hautausmaalle Gallipolisiin, Ohioon.

Sinä iltana kun silta sortui, ihmiset huomasivat outoja valoja Point Pleasantin yläpuolella. Toiset taas näkivät miehen, joka ilmestyi heidän portailleen ja kysyi kysymyksiä oudoista valoista joita he olivat nähneet edellisinä kuukausina. Hän vaikutti ystävälliseltä, vaikkakin useat ihmiset ilmoittivat, että hän teki heidän olonsa ahdistuneeksi ja epämukavaksi.

Mothmanin tarina on kiehtonut ihmisiä vuosikymmeniä. Mikä oli se olio jonka ihmiset näkivät taivaalla? Kuuluiko se UFO-havaintoihin, vai oliko se ennustus tradegiasta, joka oli tulossa? Nämä ovat kysymyksiä, joihin emme ehkä saa koskaan vastausta.

Tiedemiehet olisivat halunneet tutkia eriskummallista otusta. He eivät koskaan saaneet siihen mahdollisuutta, sillä se katosi yhtä nopeaa kuin oli ilmestynytkin. Se ei jättänyt jälkeensä mitään... vain kysymyksiä.

Mothmanista on tehty myös elokuvia : 

- The Mothman Prophecies (2002)

-  Mothman (2010) Syfy kanavan alkuperäinen elokuva

-  Eyes of the Mothman (2011) dokumentti Mothmanin näköhavainnoista

- Mothman Country (2011) dokumentti Point Pleasantin nykyisestä suhteesta Mothmaniin

Saatana, Paholainen ja Lucifer

Saatana, Paholainen ja Lucifer ovat kolme eri nimeä samalle enkelille. Lucifer oli enkelin nimi taivaassa ja Saatana ja Paholainen ovat nimiä enkelille kun hänestä tuli paha ja hän meni Helvettiin. Raamattu käyttää monia nimiä Saatanasta esim. Accuser ja Abaddon.

LUCIFER

Jumala loi Luciferin täydelliseksi enkeliksi. Häntä kutsuttiin Luciferiksi taivaassa. Lucifer kuitenkin teki syntiä, lankesi ja kieltäytyi parannuksesta ja hänet karkotettiin pois taivaasta. Kun Lucifer ei ollut enää taivaassa hänen uudeksi nimekseen tuli Saatana.

SAATANA

Saatanan historia alkoi rikkauksilla ja kunnialla. Hänellä oli mahtava tulevaisuus, mutta muuttui kateelliseksi ja ylpeäksi. Kieltäydyttyää parannuksesta hänen tulevaisuutensa näytti synkältä. Historian tapahtumat jatkuvat kun Saatana tulee maan päälle ja yrittää tulla maailman Jumalaksi. Saatana on aiheuttanut enemmän kauhua, kipua ja kuolemaa kuin kukaan yksittäinen henkilö maailman historiassa. Saatana ja hänen enkelinsä ovat demoneita. Hän on nyt syntinen, langennut enkeli, joka on asunut tässä maailmassa noin 6,000 vuotta. Pian Saatana jättää henkisen maailman ja tulee maan päälle, jolloin häntä aletaan kutsua Pedoksi.

PETO

Peto on nimi jonka Raamattu on antanut Saatanalle, kun hän tulee maan päälle ihmismuodossa ja yrittää päästä Jumalaksi. Hänellä on Jumalan ulkonäkö maan päällä. Hän vaatii maailma pitämään itseään Jumalana.

Kun Peto tulee maanpäälle ihmismuodossa, hän tulee olemaan säteilevä, karismaattinen, kiehtova ja mielenkiintoinen. Ihmiset tulevat huomaamaan että hän on voimakkaampi ja majasteettisempi kuin muut ihmiset. Ihmiset tulevat vakuuttuneiksi että Saatana on Jumala. Hän puhuu sointuisasti ja hänen silmänsä ovat ystävälliset ja rakastavat. Hän on hempeä ja kiltti. Hänen ulkomuotonsa tulee häikäisemään ja ihastuttamaan ihmiset, joka sokaisee heidät todellisuudelta.

Saatana ja hänen enkelinsä karkotetaan taivaasta.

New Delhin oikea apina-mies

Joku tai jokin vaani Intian pääkaupungin New Delhin katoilla askukkaita. Hyökkäyksistä kerrottiin ensimmäisen kerran 2001 vuoden keväällä. Se iski kun kylän askukkaat eivät kestäneet kuumuutta kesäisin ja nukkuivat katoilla keskiyön ja 4 a.m. New Delhin aikaa. Apina-mies raatelee uhrinsa ja  katoaa pimeyteen. Jotkut sanovat, että apina-mies on hirviö, jolla on mustat apinan kasvot, ihmisen jalat ja mahdollisesti kierrejouset jaloissa.

Kierrejousi siis näyttää tältä:

 

Uskotaan myös, että se on robotti hyökkääjä, jolla on teräksiset kynnet. Mahdollisesti tämä apina-mies vakooja rautaisella maskilla on  lähetetty naapurimaasta Pakistanista horjuttamaan Intian kaupunkia.

Pelkoa ja inhoa on tarttunut koko New Delhin osa-alueisiin. Eräät epäonniset kuolivat paetessaan kotoaan, kun naapurista huudettiin että hirviö on lähellä. Yksi heistä, nainen, joka oli viidennellä kuukaudella raskaana, kompastui pimeässä hänen kattonsa portaissa ja tippui ne alas. Kaksi miestä hyppäsi pois rakennuksista. Kaikki he kuolivat sairaalassa saamiinsa vammoihin. Useat muut ovat loukkaantuneet, kun he ovat jääneet paniikissa olevien ihmisten jalkoihin. Ja enemmän kuin 100 ihmistä on sanonut, että heidän kimppuunsa on hyökätty ja heitä on raadeltu. Yksi teoria apina-miehen synnystä on se, että naista koitettiin hedelmöittää apinan siittiöillä, jotta saataisiin yli-ihminen, jolla on apinan voimat ja ihmisen äly.

 Yhtäkkiä apina-mies katosi, se ei enää ilmaantunut New Delhiin ja on pysytellyt tähän päivään mennessä poissa. Tänä-päivänä kukaan ei vielä tarkalleen tiedä, mikä apina-mies oli. Myöhemmin poliisi, joka oli itsekin uskonut apina-mieheen, sanoi, että se oli ollut vain huijaus.

Mutta kysymys kuuluu, miksi sitten sadat ihmiset kertoivat että apina-mies oli raadellut heitä ja kaikki ihmiset olivat nähneet samanlaisen otuksen?

Loch Nessin hirviö

Kun kuullaan puhuttavan kuuluisaksi tulleen Loch Ness-järven tarunhohtoisesta merihirviöstä "Nessiestä", tulee ensimmäisenä mieleen tämän näköinen otus:

Mutta jospa tätä mahtavaa ja turisteja saarelle tuovaa taruolentoa ei olisikaan olemassa? Jos kaikki olisikin vain valetta? Tätä mieltä on skottilainen paleontologi Neil Clark. Hän sanoo Nessien saaneen alkunsa, kun skottilainen sirkuslainen päätti pistää rahoiksi nähtyään norsun kylpemässä Loch Nessin järvessä. Sirkuslainen nimeltään Betram Mills tarjosi suuren rahapalkinnon sille, joka nappaa hirviön. Vuonna 1933 tehtiin ennätysmäinen määrä näköhavaintoja. Kerrotaan, että norsujen annettiin rentoutua, joten ne laskettiin Loch Nessin järveen aina tauon ajaksi. Norsusta näkee sen uidessa vain kärsä (joka kuvaa Nessien kaulaa ja päätä) ja päälaki ja vähän selkää, tulee siitä hieman liskomainen vaikutelma. Tämän käsitti sirkuslainen ja vuosittain Skotlantiin tulee joukoittain turisteja katselemaan tätä upeaa hiviötä, josta ei kuitenkaan enää nykypäivänä näy jälkeäkään.