Pages

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Kuuluisia sarjamurhaajia


Jack The Ripper (Viiltäjä-Jack)
aktiivinen vuonna 1888
Hänen aktiivisuutensa kesti vain 3 kuukautta, mutta ne olivat pisimmät 3 kuukautta Whitechapelin (Lontoo) kaupungin historiassa. Vain viisi ihmistä vahvistettiin uhreiksi, mutta todellinen uhrien lukumäärä oli joidenkin tutkijoiden mielestä jopa lähemmäs 11. Kaikki heistä olivat prostitoituja. Naiset ympäri kaupunkia elivät pelossa mysteerisen murhaajan takia - jonka henkilöllisyys on yhä tuntematon. Eräässä kuolinraportissa sanotaan "kurkku oli viilletty veitsellä ja pää oli melkein irti kokonaan. Vatsa oli revitty auki ja molemmilla uhreilla oli viiltoja kehossaan...." Hänen murhansa muistetaan verisinä, raakoina ja ratkaisemattomina. Viidestä vahvistetusta uhrista neljää oli seksuaalisesti pahoinpidelty.

Aileen Wuornos 
aktiivinen vuosina 1989-1992
Vain harvat sarjamurhaajista ovat naisia ja yksi näistä naisista oli Aileen Wuornos. Hänen oma elämänsä oli täynnä laiminlyöntejä ja pahoinpitelyä. Hän tuli raskaaksi 15 vuotiaana ja hänellä oli suhde veljensä kanssa. Wuornos rakastui myöhemmin naiseen ja tuki häntä tulemalla prostitoiduksi. Hän tappoi seitsemän miestä, väittäen että nämä yrittivät satuttaa häntä. Hänet pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan.

Gary Ridgway
aktiivinen vuosina 1982-1998
Gary Ridgway kuristi noin 71 naista 8-10 vuoden välillä. Hänen ensimmäiset 5 uhriaan löydettiin Green Riveristä, josta hän sai lempinimen "Green River Killer". Ridgway poimi prostitoituja kaduilta ja sitten kuristi heidät. Hän onnistui pakoilemaan poliiseja kunnes hänet pidätettiin vuonna 2001.

Ted Bundy
aktiivinen vuosina 1973-1978
Ted Bundya kuvailtiin erittäin karismaattiseksi ja ystävälliseksi mieheksi. Tämän kuvan takana oli kuitenkin kylmäverinen murhaaja. Vain neljässä vuodessa hän kidnappasi ja tappoi 30 nuorta naista Yhdysvalloissa. Houkutellakseen uhrejaan hän teeskenteli olevansa vaikutusvaltainen henkilö tai invalidi. Oli myös tapauksia joissa hän vain murtautui uhrien koteihin ja puukotti heidät kuoliaaksi näiden nukkuessa. Sitten hän raiskasi ja silpoi uhrejaan, ja otti näiden päät "muistoiksi" itselleen. Hänet pidätettiin viimein vuonna 1979 ja  hänelle asetettiin kuoleman tuomio sähkötuolissa vuonna 1989.

John Wayne Gacy "The Killer Clown" (Tappajaklovni)
aktiivinen vuosina 1972-1978
John Wayne Gacy oli yksi pahamaineisimmista sarjamurhaajista historiassa. Hänet pidätettiin kahden teinipojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja hänet tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen. Hyvän käytöksen takia hän pääsi ehdonalaiseen vapauteen. Vuosien kuluessa hän nautti pelleksi pukeutumisesta ja nimesi hahmonsa nimellä "Pogo the Clown" ja alkoi tehdä ilmaiseksi pelletöitä paraateissa ja juhlissa. Puvun takana oli henkilö joka tappoi 33 nuorta miestä, haudaten nämä pihalleen, talonsa alle ja läheiseen jokeen. Hänet pidätettiin murhista epäiltynä, sillä hänen talonsa alta löytyi luita.

Jeffrey Dahmer
aktiivinen vuosina 1978-1991
13 vuodessa Dahmer tappoi 17 poikaa ja miestä. Hän ei kuitenkaan vain tappanut heitä; murhat sisälsivät raiskausta, nekrofiliaa, silpomista ja kannibalismia. Poliisi löysi jotain todella järkyttävää hänen asunnostaan. Ilmeisesti hän oli porannut vielä elossa olevien uhriensa päähän reijän ja harrastanut seksiä kirjaimellisesti uhrin päällä. Kun uhrit kuolivat, hän joko harrasti seksiä ruumiilla tai söi siitä palasia. Hänet pidätettiin vuonna 1994. Vankilassa hänen sellitoverinsa pahoinpitelivät hänet hengiltä.

Richard Trenton Chase 
aktiivinen 1977-1979
Richard Trenton Chase tunnetaan myös nimellä "The Vampire of Sacramento". Hänet lempinimensä johtui siitä että hän söi uhriensa ruumiinosia ja joi näiden verta. Chase aloitti tappamalla eläimiä ja syömällä näitä raakana. Hänet määrättiin mielisairaalan hoitoon ja hänelle annettiin lääkitys. Myöhemmin hänet vapautettiin, joka johti armottomiin tappoihin. Hän tappoi 6 ihmistä vain yhdessä kuukaudessa. Tapettuaan heidät, Chase harrasti seksiä uhrien ruumiiden kanssa. Hän myös saattoi sekoittaa ruumiinpalasia virvoitusjuomiin tehdäkseen "pirtelöä". Hänet vangittiin vuonna 1979 murhattuaan kokonaisen perheen. Hän sai kuolemantuomion kaasukammiossa mutta tappoi itsensä ennen teloitusta.

Vierailu

Opiskelija päätti vierailla erään ystävänsä luona. Hän oli innoissaan koska ei ollut nähnyt tätä pitkään aikaan. Kun hän pääsi ystävänsä luokse, opiskelija huomasi tämän makaamassa sängyssä peiton alla. He puhuivat jonkin aikaa ja opiskelija huomasi ystävänsä käyttäytyvän todella oudosti. Kun hän teki lähtöä, hänen ystävänsä sanoi yhtäkkiä "et voi lähteä!" hänen äänensä oli vaativa ja kasvot totiset.

"Miksi?" opiskelija kysyi.
"Hän ei anna sinun lähteä," hänen ystävänsä vastasi pelokkaalla äänellä.
"Hän?" opiskelija kysyi, katsoen ympärilleen. "Kukä hän?" Hän ei nähnyt ketään huoneessa heidän lisäkseen.
"Jos lähdet, hän seuraa ja tappaa sinut," hänen ystävänsä sanoi.

Opiskelija tuijotti ystäväänsä epäuskoisesti. Hän näki ystävänsä vilkuilevan kahden vaatekaapin suuntaan huoneen nurkkaan. Opiskelija seurasi ystävänsä katsetta, katsoen vaatekaappien väliin ja väre kulki pitkin hänen selkäänsä.

Siellä, kahden vaatekaapin välissä, hän näki kalpean naisen tuijottamassa häntä.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Liftaaja


Nunna oli menossa keskiyön messuihin. Hän ajoi pitkin hiljaista maantietä. Ulkona oli hyvin pimeää ja hän oli huolissaan. Hän suuteli kaulansa ympärillä olevaa rukousnauhaa ja lausui rukouksen. Hän katsoi radion kelloa joka näytti täsmälleen kello 00:00. Kun hän katsoi takaisin tiehen, hän näki pitkän tumman hahmon seisomassa peukalo pystyssä.

Hän aikoi ajaa ohi, mutta ajatteli että tarvitsisi seuraa pitkälle ajomatkalle ja pysäytti auton tien laitaan. Mies käveli hänen autonsa luokse ja aukaisi oven. Hän oli hyvin pitkä ja laiha, ja hänen kasvonsa olivat kalpeat. Hänellä oli yllään pitkä päällystakki ja suuri musta hattu.

"Tarvitsetko kyydin?" nunna kysyi.
Mies katsoi häntä ja hymyili. "No mutta tietenkin. Minne olet menossa?"
"Olen menossa kirkkoon keskiyön messuille," hän sanoi. "Oletko menossa siihen suuntaan?"
"Sinnepäin," hän sanoi ja meni auton takapenkille. "Kiitos kun pysähdyit. Yleensä kukaan ei pysähdy liftareiden takia tähän aikaan yöstä."

Nunna hymyili ja alkoi ajaa. Matkalla hän kertoi kaiken elämästään ja uskostaan. Mies kuunteli ja nauroi välillä.

Kun kirkko tuli näkyviin, mies kumartui eteenpäin ja käski häntä pysähtymään.
"Oletko varma?" nunna sanoi. "Olisin voinut viedä sinut vielä vähän kauemmaksi."

Mies astui ulos autosta ja vastasi "Tämä on hyvä paikka. Minä kävelen. Itseasiassa, joku on tulossa hakemaan minua tästä läheltä. "Oletko varma?" nunna kysyi koska hän oli pitänyt miehen seurasta. "Kyllä, mutta kiitos kyydistä, Claris." Mies hymyili ja lähti kävelemään. Nunna tajusi ettei ollut koskaan kertonut nimeään. Hän katsoi miehen perään ja huomasi sattumalta hänen jättämänsä jalanjäljet ja alkoi kiljumaan. Jäljet olivat vuohen sorkista. Hän ajoi kirkon pihalle ja juoksi kertomaan papille mitä oli tapahtunut. He menivät yhdessä naisen auton luokse ja takapenkillä oli paholaisen merkki. Seuraavana aamuna nunna löydettiin kuolleena autostaan. Juuri siitä kohti missä mies oli lähtenyt hänen kyydistään.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Vampyyrit


Vampyyrien alkuperä
Kuuluisin vampyyri on tietenkin Bram Stokerin Dracula, mutta ne jotka etsivät historiamme "oikeaa" vampyyriä etsivät usein Romanian prinssi Vlad Teplesiä (1431-1476). Teples on kuitenkin kaukana länsimaisesta vampyyristä; Romaniassa häntä ei nähty verta juovana sadistina vaan kansainvälisenä sankarina. Hänet tunnetaan myös nimellä Vlad Dracula ("lohikäärmeen poika"). Nimi tulee hänen isänsä jäsenyydestä järjestössä Order of the Dragon, jossa sotilaat ylläpitivät kristinuskoa ja puolustivat imperiumia ottomaaneilta. Sellaiset vampyyrit jotka ovat ihmisille tuttuja (kuten Dracula) ovat rauhattomia sieluja ihmisen ruumiissa joiden sanotaan nousevan haudasta vahingoittamaan eläviä; näillä vampyyreilla on slaavilaiset alkuperät jotka ovat vain parisataa vuotta vanhoja. Mutta toiset, vanhemmat versiot vampyyreista eivät olleet ihmisiä ollenkaan vaan yliluonnollisia, mahdollisesti demonisia kokonaisuuksia jotka eivät ottaneet ihmisen muotoa.  Matthew Beresford kirjassa "From Demons To Dracula: The Creation of the Modern Vampire Myth" sanotaan: "On olemassa useita havaintoja vampyyreista muinaisessa maailmassa, ja on mahdotonta sanoa milloin myytit vampyyreista ensimmäisen kerran alkoivat. On ehdotettu että vampyyri syntyi noituudesta muinaisessa Egyptissä."
On olemassa useita muunnelmia vampyyrien alkuperästä ympäri maailmaa. On olemassa aasialaisia vampyyreitä, kuten kiinalaisia jiansheja, pahoja henkiä jotka hyökkäävät ihmisten kimppuun ja kuluttavat näiden elämän energian.

Vampyyrien luominen
Mielenkiinto ja uskomukset rauhattomista sieluista levisivät keskiajalla Eurooppaan. Moderneissa tarinoissa klassisin tapa tulla vampyyriksi on tulla vampyyrin puremaksi, joka on melko uusi muunnelma alkuperäisistä tarinoista. Folkloristi Paul Barber kertoo kirjassaan "Vampires, Burial, and Death: Folklore and Reality," että vuosikymmeniä sitten, "Potentiaaliset vampyyrit tunnistettiin niiden syntyessä, sillä niillä oli usein joitakin poikkeuksia kuten sen, että ne syntyivät hampaat suussa. Samantyylisiä uskomuksia on esimerkiksi Venäjällä; ruston puuttuminen nenästä tai alahuulen jakautuminen.

Vampyyreiltä suojautuminen
Joissakin perinteissä parhain tapa pysäyttää vampyyri on kantaa mukanaan suolapussia. Jos sinua jahdataan, sinun täytyy vain ripotella suolaa maahan, joka velvoittaa vampyyrin pysähtymään ja laskemaan jokaisen suolahipun ennenkuin hän jatkaa matkaansa. Jos sinulla ei ole suolaa, jotkut sanovat että mikä tahansa pieni jyvä kelpaa, joihin kuuluu esimerkiksi linnunjyvät ja hiekka. Toiset taas sanovat että on olemassa kirjoittamaton sääntö vampyyrien etiketissä, joka sanoo etteivät he voi mennä talojen sisälle jos heitä ei ole kutsuttu sisään.
Vuosikymmeniä sitten, ei ollut epätavallista että epäiltyjen vampyyrien rintaan puskettiin vielä puuseiväs heidän haudassaan. Tämän ideana oli se, että vampyyri oli ikäänkuin tarkoitus seivästää maailmasta. Rinta valittiin sen takia koska se on ruumiin runko, ei sen takia että sillä olisi minkäänlaista erityistä yhteyttä sydämeen. Muihin perinteellisiin tapoihin estää vampyyrien haudasta nouseminen oli hautaaminen (tai uudelleenhautaaminen), jolloin heidän ruumiinsa asetettiin mahalleen ja heidän suuhunsa usein tungettiin sipulia tai tiiliä.

Oikeat vampyyrit
On olemassa muutamia oikeita vampyyrisiä eläimiä kuten iilimadot, nahkiaiset ja vampyyrilepakot. Kaikkien näiden eläimien tarkoitus on  imeä tarpeeksi verta kohteesta, mutta ei tarpeeksi tappaakseen sen. Mutta entä ihmisvampyyrit? On olemassa monta ihmistä jotka kuuluvat gootti-inspiroituihin alakulttuureihin. Jotkut niistä ovat vampyyri-teemaisia kirjaklubeja tai salaisia verenvuodatus rituaaleja; toiset pitävät yllään viittoja ja toiset ottavat itselleen torahammas-implantit. Mutta veren juomisella on täysin erilainen tarkoitus. Ongelmana on että veri on myrkyllistä; se on niin rautapitoista ja ihmisruumiin on vaikea erittää rauhan ylijäämiä - kaikilla jotka juovat verta säännöllisesti on riski sairastua haemochromatosiksedffen (raudan yliannostukseen), joka voi aiheuttaa erilaisia sairauksia ja ongelmia kuten maksan ja hermoston vahingoittumista.
Vampyyrit ovat olleet osana ihmisten kultturia ja kansanperinteitä erilaisissa muodoissa tuhansien vuosien ajan ja verenimijät eivät näytä minkäänlaisia merkkejä siitä että olisivat menossa minnekään lähiaikoina, ellei zombien vallankumous pyyhkäise niitä pois.

Satunnaisia faktoja vampyyreistä
  • Ryhmästä vampyyrejä käytetään nimityksiä clutch, brood, pack tai clan. (joukko, lauma, klaani)
  • Monet tiedemiehetä väittelevät että sana "vampyyri" tulee joko unkarilaisesta sanasta vampir tai turkkilaisesta sanasta upior,upper,upyr joka tarkoittaa noitaa. Toiset taas sanovat termin tulevan kreikkalaisesta sanasta juoda tai nosophoros "kantaa ruttoa." Se saattaa myös olla peräisin serbialaisesta sanasta bamiiup tai serbokroaatinkielisestä sanasta pirati.
  • Harvinainen sairaus nimeltään porphyria (myös tunnettu nimellä "vampyyri" tai "Dracula" sairaus) aiheuttaa vampyrismille ominaisia oireita kuten herkkyys auringonvalolle ja joissakin tapauksissa hiuksettomuus. Todella harvoissa tapauksessa hampaat saattavat olla punaisenruskeat ja potilaat saattavat tulla hulluiksi.
  • Yksi tunnetuimmista "oikeista vampyyreistä" oli kreivitär Elizabeth Bathroy (1560-1614), jota syytettiin tyttöjen lihan puremisesta ja heidän veressään kylpemisestä pitääkseen yllä nuorekkaan kauneutensa.
  • Ensimmäinen vampyyrielokuva oli oletettavasti "Secrets of House No.5", joka julkaistiin vuonna 1912.
  • Vampyyri kykenee kontrolloimaan eläinten maailmaa ja voi muuntautua lepakoksi, rotaksi, pöllöksi, ketuksi tai sudeksi.
  • Vuonna 2009, löydettiin 60-luvulla eläneen naisen pääkallo jonka suuhun oli tungettu tiili. Hänet löydettiin läheltä ruton uhreja. Ei ollut epätavallista tunkea kivi tai tiili epäillyn vampyyrin suuhun ehkäistäkseen niitä imemästä verta. Naisvampyyreitä syytettiin usein paiseruton levittämisestä Euroopassa.
  • Useissa legendoissa kerrotaan, että jos joku joutui vampyyrin puremaksi hänen täytyi juoda poltetun vampyyrin tuhkaa. Ehkäistäkseen vampyyrin hyökkäyksen, ihmisen täytyi tehdä leipä vampyyrin verestä ja syödä se.
  • Joillain balkanilaisilla alueilla uskottiin että hedelmä kuten kurpitsa tai vesimeloni kykenivät muuttumaan vampyyreiksi jos ne jätettiin yli 10 päiväksi ulos tai niitä ei syöty/tuhottu jouluun mennessä. Veripisara hedelmän pinnalla kertoi siitä että se oli muuttumassa vampyyriksi.
  • Merenneidot voivat myös olla vampyyreita - veren imemisen sijaan ne imevät uhrin hengen.




torstai 17. lokakuuta 2013

Halloweenin uskomukset

Halloweenin on uskottu polveutuvan erittäin vanhasta Samhain festivaalista jolloin juhlittiin kelttiläistä uuttavuotta (lokakuu 31). Tätä festivaalia myöhemmin muunsi kristillinen käsitys, sillä sitä ei nähty paholaisen päivänä vaan "All Hallows" tai "All Saints Day", eli pyhäinpäivän aattona, ja vuosien saatossa sen nimeksi muovautui halloween.

Englannissa halloweenia juhlittiin, ja paikoitellen myös yhä juhlitaan pukeutumalla naamioihin, ennustamalla, poimimalla omenoita suulla ämpäristä ja sytyttämällä lyhtyjä. Nykyään se on hauskanpidon ja leikkien ilta joka on muunneltu amerikkalaiseen tyyliin.
Halloween nähtiin taikojen iltana sillä ihmisten odotettiin suojelevan niiden avulla itseään pahoilta voimilta. Kyseisenä iltana jokainen matka talon ulkopuolelle piti tehdä ennen auringonlaskua ja paras tapa suojata itsensä oli kantaa leivänpalaa jonka päälle oli ripoteltu suolaa, koska suolan uskottiin suojelevan noidilta.
Uskottiin että pihlajalla oli maagisia voimia, jotka koottii puusta kaiverrettuun ristiin ja sitä kannettiin kädessä tai se kiinnitettiin hevosen suitsiin. Tämä perinne on yhä käytössä joillakin ihmisillä Somersetissa (Englannin lounaisosassa). Uskottiin myös että kylien ovet piti lukita tänä kyseisenä yönä jotta yliluonnolliset voimat eivät päässeet talon sisälle ja jääneet sinne ikuisiksi ajoiksi. Ihmiset eivät olleet ainoita jotka tarvitsivat suojelua vaan myös talon karja, jonka vuoksi talliin jätettiin palava kynttilä yöksi suojelemaan eläimiä.

Useissa halloweeniin liittyvissä perinteissä uskottiin usein että se oli aikaa jolloin kyettiin tapaamaan henkiä/kummituksia ja se oli niiden ainut mahdollisuus tavata omaisia ennenkuin talvi tulee. Se on myös tärkeä ilta joissakin noitakalentereissa, joka selittää ehkä myös sen miksi halloweenia sanotaan vuoden aavemmaisimmaksi yöksi.
Vanhoissa yhteisöissä se oli yö jona meediot ja mielikuvitukselliset ihmiset kykenivät näkemään aaveen kävelemässä maan päällä. Silloin monet taikauskot olivat jopa suuremmassa roolissa kuin normaalisti sillä pitihän pahat voimat ja henget pitää loitolla ja taata kaikkien elämälle valoisa tulevaisuus.
Perinteisesti kaikista yleisimmät asiat joita uskottiin kohtaavan sinä iltana olivat noidat, velhot ja taikurit. Esi-isämme tunnetaan siitä että heillä oli erilaisia rituaaleja ja uskomuksia joilla he suojelivat itseään niiltä. Lokakuun 31 päivän ja marraskuun 1 päivän aikana näitä uskomuksia kunnioitettiin paljon enemmän kuin nykyään, sillä halloweenin uskottiin olevan päivä jolloin paholainen on vahvimmillaan ja jokainen ihminen tarvitsee enemmän suojelua.

Yhdysvaltain vanhassa formaatissa maalaisyhteisöissä keskityttiin rovioiden polttamiseen sillä tulen uskottiin olevan suurin peloke pahaa vastaan. Kuten keskikesän iltana jona ihmiset tapaavat tulen ympärillä ja kantavat soihtuja ja veisuavat, rituaalissa karkoitettiin paha ja kutsuttiin hyviä henkiä auttamaan taistelussa pahaa vastaan jotta heidän perheensä ja peltonsa selviäisivät pitkän talven yli.

1800-luvulle asti Lancashiressä (Yhdysvallat) harjoitettiin tapahtumaa nimeltä "Lating" tai "Lighting the Witch". Ihmiset tapasivat nummilla ja kävelivät kynttilät kädessä ympäriinsä kello 23:00-00:00 välisenä aikana. Jos kynttilät paloivat tasaisesti, nähtiin se merkkinä siitä että ihmiset olisivat turvassa seuraavan vuoden ajan. Jos kynttilä sammui (sanottiin että noita puhalsi sen), uskottiin sen olevan paha enne.
Vanha uskomus Irlannista paljastaa että jos kuulet askeleita pimeässä takaasi halloweenina, sinun ei pitäisi katsoa taaksepäin sillä uskottiin että askeleet kuuluivat yhdelle kuolleista joka seuraa sinua. Jos käännät kasvosi heihin päin liityt pian heidän joukkoonsa.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Lalaurien kummitustalo



















Lalaurien kummitustalon historia on ehkäpä yksi New Orleansin parhaiten tunnetuista kummitustarinoista.  150 vuoden ajan, läpi useiden sukupolvien, Lalaurien talon on sanottu olevan Ranskan korttelin pelottavin ja kauhein paikka. Taloon liittyy julmia tapahtumia ja orjuutta.

Alunperin kummitustarinat talosta sijoittuvat vuodesta 1832 eteenpäin, kun Tohtori Louis Lalaurie ja hänen vaimonsa Delphine, muuttivat kartanoonsa Ranskan kortteliin. He tulivat maineikkaiksi sosiaalisista suhteistaan ja heitä kunnioitettiin heidän varakkuudestaan ja merkittävyydestään. Rouva LaLaurie tuli tunnetuksi vaikutusvaltaisimpana Ranskalais-Creolelisena naisena kaupungissa, pitäen pystyssä perheen liikeasioita ja olemalla tyyli-tietoinen. Hänen tyttärensä kuuluivat hienoiten puettujen tyttöjen joukkoon New Orleanissa.
Niille jotka olivat tarpeeksi onnekkaita elämään elämäänsä kadulla 1140 Royal Street, hämmästyivät siitä miten hieno talo oli; kolmikerroksinen kartano, jokseenkin yksinkertaistettu ulkokuori, oli sisältä täysin erilainen; sadoittain kynttilöitä ja kynttelikköjä. Vieraita tuli Euroopasta ja Kiinasta asti tanssimaan ja lepäämään.


Rouva Lalaurie laskettiin yhdeksi viisaimmista ja kauneimmista naisista kaupungissa. Ne, jotka ansaitsivat edes pienen osan hänen huomiostaan eivät voineet lakata puhumasta hänestä. Vieraat heidän talossaan saivat yleellistä kohtelua ja kaikki heidän tarpeensa täytettiin.

Mutta tämä oli se puoli Rouva Lalauriesta jonka hänen ystävänsä ja ihailijansa näkivät. Oli myös toinen puoli. Se oli julma, kylmäverinen ja hullu, jota jotkut vain epäilivät, jotkut tiesivät faktana.


Taloa hoiti kymmeniä orjia, joita Rouva kohteli hirveästi. Hän piti kokkiaan kahlittuna keittiön takkaan jossa monet illalliset valmistettiin. Monia kohdeltiin jopa kauheammin. Täytyy muistaa, että noina päivinä orjia pidettiin alempi-arvoisina kuin eläimiä. Tietenkään tämä ei selitä orjien kauheaa kohtelua, mutta muistuttaa siitä, kuinka kauheaa Rouvan kohtelu oli.



Royal Streetillä asuvat Rouvan naapurit alkoivat ensimmäisenä epäilemään että kaikki ei ollut kohdallaan Lalaurien talossa. Käytiin vaiettuja keskusteluja siitä, kuinka hänen orjansa vaihtuivat nopeasti. Hovineidit saatettiin korvata ilman minkäänlaista selitystä ja tallirenki saattoi vain kadota.

 Sitten, eräänä päivänä naapuri kuuli kiivetessään omia portaitaan ylös kiljuntaa ja näki Rouva Lalaurien jahtaamassa pientä tyttöä, Rouvan henkilökohtaista palvelijaa, ruoska kädessään. Hän ajoi tytön talon katolle, josta tyttö hyppäsi alas kuolemaan. Naapuri näki myöhemmin pienen orjatytön haudattavana matalaan hautaan sypressipuun juurelle.


Laki, joka kielsi julman kohtelun orjia vastaan oli yhä voimassa New Orleansissa ja viranomaiset jotka tutkivat naapurin väitteitä takavarikoivat LaLaurien orjia ja myivät ne huutokaupassa. Valitettavaa heille, Rouva Lalaurie houkutteli jotkin sukulaisistaan ostamaan orjat ja myymään ne salaisesti takaisin hänelle.



Tarinat jatkuivat orjien huonoista kohteluista ja jopa Rouvan ystävät juoruilivat. Juhlakutsuja peruttiin, päivälliskutsuihin ei tultu ja perhe oli pian kaikkien välttelyn kohde.

Viimeinkin, huhtikuussa 1834, kaikki epäilyt Madame Lalauriesta vahvistettiin...


Kauhea tulipalo syttyi Lalaurien keittiössä. Legenda kertoo että kokki sytytti sen, sillä hän ei kestänyt enää kidutusta. Huolimatta siitä miten palo oli saanut alkunsa, se levisi ympäri taloa.

Kun palo saatiin hallintaan, palomiehet löysivät ullakolle vievän teljetyn oven, jonka takana olivat Lalaurien kauheat salaisuudet. He löysivät sieltä yli kymmenen  huonokuntoista orjaa köytettynä seinään. Siellä oli sekä naisia että miehiä... Jotkut oli remmitetty operaatiopöydille, jotkut oli laitettu häkkiin kuin koirat. Ihmisten ruumiinosia oli ympäriinsä ja vateja jotka olivat täynnä päitä ja suolia. Huoneesta löytyi myös kokoelma ruoskia ja mailoja.
Se oli kauheampaa kuin mikään mitä ihminen voisi ajatella.
Lehdessä The New Orleans Bee kerrottiin että kaikki uhrit olivat alastomia ja ne jotka eivät olleet pöydällä roikkuivat seinästä. Joidenkin naisten vatsat oli aukaistu ja suolet oli kiedottu heidän lantionsa ympärille. Yhden naisen suu oli täytetty eläimen ulosteella ja huulet oli tikattu yhteen.
Miehet olivat jopa kauheammassa tilassa. Kynnet oli revitty irti, silmät puhkottu ja sukupuolielimet katkaistu. Yksi mies roikkui kahleista ja hänen päänsä sisälle poratussa reijässä oli keppi. Sitä oli käytetty hänen aivojensa "sekoittamiseen".
Kidutukset oli suunniteltu niin, etteivät ne tuottaisi nopeaa kuolemaa. Suut oli tikattu kiinni ja kädet oli ommeltu kehoon. Jotkut olivat kuitenkin olleet jo kauan kuolleina. Toiset olivat tajuttomia ja jotkut vain itkivät kivusta, rukoillen että heidät päästettäisiin tuskistaan.
Palomiehet alkoivat voida pahoin ja kävivät hakemassa lähimmän sairaalan lääkäreitä apuun. On epäselvää kuinka monta orjaa tarkalleen löytyi Madame Lalaurien "kidutuskammiosta", mutta vain pieni osa heistä oli elossa.. Esimerkiksi nainen jonka kädet ja jalat oli poistettu ja toinen joka oli pakotettu menemään pieneen häkkiin ja hänen aijemmin murtuneet luunsa olivat asettuneet outoihin asentoihin.


Kauheat raportit Lalaurien talosta olivat hirveimpiä asioita mitä kaupunki tai maailma oli koskaan levittänyt ihmisille. Uskottiin että Madame Lalaurie oli ainut vastuullinen näistä kauheista hirmuteoista, mutta hänen miehensä tiesi vaimonsa teoista tekemättä asialle mitään.

Kiihkoisat sanat levisivät New Orleansin läpi ja pian väkijoukko keräytyi talon ulkopuolelle, haluten kostoa Lalaurielle ja kantaen hirttoköysiä mukanaan. Yhtäkkiä, portit aukesivat ja hevosvaunut tulivat talon pihalta ja katosivat väkijoukkoon.
Madame Lalaurieta ja hänen perhettään ei nähty enää koskaan. Juorut kuitenkin yhä liikkuivat.. jotkut sanoivat että he olivat menneet Ranskaan ja toiset väittivät että he asuivat Lake Ponchatrainin pohjois-rannalla metsän keskellä. Jotkut juoruista kertoivat että perhe oli mennyt yhteen New Orleansin pienistä kylistä, missä ystävät ja sukulaiset suojelivat heitä. Olisiko tämä totta? Jos niin olisivatko Madame Lalaurien hirveät teot "tarttuneet" hänen entiseen taloonsa Ranskan korttelissa?


Mitä Lalaurien perheeseen tulee, ei ole yhtään kirjallista tietoa että mitään syytteitä olisi koskaan nostettu Madame Lalaurieta vastaan tai mitään mainintaa että häntä olisi enää koskaan nähty New Orleansissa tai hänen hienossa talossaan.



Tietenkään samaa ei voi sanoa hänen uhreistaan...



Kummitustarinat 1140 Royal Streetista alkoivat melkeinpä välittömästi kun Lalaurien perhe jätti talonsa.



Kun kuolleet orjat oli poistettu talosta, se joutui ihmisten ilkivallan kohteeksi. Talo pysyi autiona useita vuosia kunnes se rappeutui raunioiksi. Monet ihmiset väittivät kuulevansa tuskan kiljuntaa tyhjästä talosta öisin ja näkivät orjien haamuja kävelemässä parvekkeella ja talon pihalla. Jotkut tarinat jopa väittivät että kodittomat jotka olivat menneet taloon etsiessään suojaa, eivät koskaan palanneet takaisin.


Talo laitettiin myyntiin vuonna 1837 ja sen osti mies joka piti sitä vain kolme kuukautta. Hän kertoi kuulleensa outoja ääniä, itkemistä ja valittamista yöllä ja pian sen jälkeen hylkäsi paikan. Hän yritti vuokrata huoneita lyhyen aikaa, mutta vuokralaiset pysyivät niissä vain pari päivää. Lopulta hän luovutti ja talo oli jälleen autio.
Siviilisodan jälkeen, tyhjä Lalaurien talo kunnostettiin yläkouluksi "alemman kastin tytöille", mutta 1974,  valkoihoiset pakottivat mustat lapset jättämään koulun. Vähän myöhemmin, rotuerottelijat  tekivät koulusta pelkästään tummaihoisten lasten koulun. Sitä kesti yhden vuoden.


Vuonna 1882, talosta tuli jälleen New Orleansin hienostokorttelin keskipiste kun englantilainen opettaja muutti sen "musiikkiopistoksi ja hienon tanssin kouluksi". Kaikki meni jonkin aikaa juuri niinkuin oli suunniteltukin kun hyvin tunnettu opettaja  houkutteli oppilaita hienoimmista paikallisista perheistä opiskelemaan kouluunsa... mutta sitten asiat saivat kauhean päätöksen.

Paikallinen lehti alkoi ilmeisesti nostaa syytteitä jutuissaan opettajaa kohtaan, väittäen että opettaja oli ollut säädytön tyttö-oppilaitaan kohtaan juuri ennenkuin koulussa piti olla suuri sosiaalinen tapahtuma. Oppilaat ja vieraat alkoivat vältellä paikkaa ja koulu suljettiin seuraavana päivänä.


Pari vuotta myöhemmin outo tapahtumaketju otti sijan talossa ja siitä tuli juorujen kohde, jotka viittasivat Jules Vignien kuolemaan, New Orleansin varakkaan perheen outoon jäseneen. Vignie asui salaisesti talossa 1880 luvun loppupuoliskosta lähtien kunnes hän kuoli 1892. Hänet löydettiin kuolleena talosta riekaleisesta sängystä. Hän oli ilmeisesti halunnut elää vähävaraisena,  sillä muissa huoneissa oli antiikkia ja aarteita, mutta hän oli valinnut kaikista huonokuntoisimman huoneen itselleen. Hänen ruumiinsa läheltä löydettiin säkki joka sisälsi useita satoja dollareita ja maton alle piilotettuna löydettiin useita tuhansia dollareita.



Tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa kunnes juorut alkoivat jälleen kiertää viitaten talossa piilossa olevaan aarteeseen.. mutta vain harvat uskalsivat mennä etsimään sitä.



Talo oli jälleen hylättynä 1890 luvun loppupuolelle saakka. Tällöin maahanmuuttajien aalto pyyhkäisi läpi Amerikan ja monet italialaiset muuttivat asumaan New Orleansiin. Vuokraisännät ostivat nopeasti hylättyjä rakennuksia muuttakseen ne halvaksi asutukseksi näille maahanmuuttajille. Lalaurien asunto muutettiin tällaiseksi.. ja monille maahanmuuttajille edes alhainen vuokra ei ollut tarpeeksi jotta he olisivat jääneet asumaan sinne.



Siihen aikaan kun talo oli asuintalona, useat oudot tapahtumat ottivat paikkansa siellä. Niiden joukossa oli kohtaaminen asukkaan ja alastoman mustan kahlitun miehen välillä, joka hyökkäsi tämän kimppuun. Musta mies katosi äkillisesti. Toiset väittivät että heidän eläimiään tapettiin talossa, lasten kimppuun hyökkäsi aave piiskan kanssa, oudot kuolinliinoihin käärityt hahmot ilmestyivät, nuori äiti löysi hienoon iltapukuun pukeutuneen naisen nojaamassa lapsensa kehtoa vasten ja huudot, valitukset ja itkut joita kuultiin yöllä.



Ei ollut koskaan helppoa pitää asukkaita talossa ja lopulta kun sana tapahtumista levisi, talo hylättiin jälleen kerran.


Talosta tuli myöhemmin baari ja sitten sisustusliike.  Baari hyötyi talon aavemaisesta historiasta ja sen nimi olikin "Haunted Saloon". Omistaja tiesi monista rakennuksen kummitustarinoista ja huomioi jokaisen oudon asian joka tapahtui asiakkaille.


Sisustusliike ei pärjännyt yhtä hyvin entisessä Lalaurien talossa. Ensimmäiseksi omistaja epäili ilkivallantekijöitä, kun hänen kauppatavaroitaan rikottiin ja sotkettiin. Ne olivat jonkinlaisen tumman, haisevan nesteen peitossa. Hän viimein päätti olla hereillä yhden yön haulikko kainalossaan jos ilkivallantekijät palaisivat. Kun aamu koitti, huonekaluja oli jälleen sotkettu vaikka kukaan, ei ainakaan ihminen, ollut astunut rakennukseen. Omistaja sulki paikan.


Tänä päivänä talo on remontoitu ja uudistettu ja se on luksusasunto niille, joilla on varaa siihen. Ilmeisesti asukkaat on nykyään helpompi pitää talossa kuin sata vuotta sitten.

Onko Lalaurien talossa yhä kummituksia? Se ei ole varmaa, mutta täytyy miettiä voivatko henget jotka ovat käyneet läpi niin kauhean tradegian koskaan levätä?
Pari vuotta sitten talon omistajat olivat remontoinnin puolessavälissä kun he löysivät piilossa olleen hätiköidysti tehdyn hautausmaan takapihalta puisen oven alapuolelta. Luurangot oli heitetty maahan ja kun tätä tapausta tutkittiin, huomattiin niiden olevan melko "tuoreita".
He uskoivat että se oli Madame Lalaurien oma hautausmaa. Hän oli poistanut pari osaa lattiasta ja haudannut ne hätäisesti jottei häntä oltaisi huomattu.


Jäännösten löytäminen vastasi yhteen kysymykseen ja valitettavasti loi myös uuden.

Mysteeri siitä, miksi Lalaurien orjat vaikuttivat katoavan kuin tuhka tuuleen selvitettiin lopulta.. Mutta se saa miettimään kuinka monta uhria Madame Lalauriella todellisuudessa oli?