Kansan Temppelin joukkomurha

SISÄLTÄÄ KUVIA JOTKA SAATTAVAT JÄRKYTTÄÄ

Jim Jones ©

Jim Jones perusti Kansan Temppeli-nimisen (eng. People's Temple) lahkon vuonna 1956. Hänellä oli selkeä näkemys kommunistisesta yhteisöstä, jossa kaikki ihmiset rotuun tai ikään katsomatta kykenisivät elämään harmoniassa ja työskentelemään yhteisen hyvän eteen. Jones koki myös olevansa sosialistisen aatteen ja kristinuskon sanansaattaja. Hänen ajatuksensa olivat ihailtavia, mutta hänen kuorensa alle kätkeytyi kuitenkin jotain synkkää. Jonesin lapsuuden ystävä Chuck Wilmore kuvaili vuonna 2006 ilmestyneessä dokumentissa Kuoleman Temppeli, Jonesin olleen outo lapsi. Wilmore paljasti, että "Hän oli koukussa uskontoon ja kuolemaan. Ystäväni kertoi minulle, että hän oli nähnyt Jimmyn tappaneen kissan puukolla.". Kirjassa The Road to Jonestown  kuvaillaan myös, kuinka Jones oli jo varhaisesta iästä saakkaa kiinnostunut muun muassa Adolf Hitleristä.

Jones oli naimisissa ja vaimonsa kanssa he adoptoivat useita lapsia

Lahko perustettiin alunperin Indianan Indianapolisiin. Jos jotain positiivista Kansan Temppelistä pitäisi löytää on se, että se suvaitsi kaiken väriset ihmiset jäsenikseen. Tuolloin nimittäin Yhdysvalloissa rotuerottelu oli näkyvä osa jokapäiväistä elämää. Lahkon tukikohta säilyi Indianassa vuoteen 1966. Tuolloin lahko siirtyi Kaliforniaan, Redwood Valleyhyn. Jonesin päämäärä ulottui kuitenkin Yhdysvaltojen ulkopuolelle; hän toivoi, että lahko toimisi kaukana Yhdysvaltojen hallituksen vaikutusalueelta ja hän saisi täydellisen määräysvallan omaan lahkoonsa.

Vuonna 1973 Jones löysi vihdoin lahkon käyttöön täydellisen ja etäisen paikan Etelä-Amerikasta, Guyanasta. Hän ei aikaillut kauaa, vaan osti maata Guyanan hallitukselta keskeltä viidakkoa. Rakennuksiin tarvittiin paljon rakennustarpeita ja niiden kuljettaminen keskelle viidakkoa oli hankalaa. Tämän takia alueen rakennusprojektit venyivät pitkiksi. Alueesta alettiin puhumaan nimellä "Jonestown" perustajansa nimen mukaan. Samoihin aikoihin Yhdysvalloissa Jonesin lahko levisi San Franciscoon Ja Los Angelesiin.

Vuonna 1977, vain noin 50 ihmistä asui vakituisesti alueella. Edes Jones itse ei ollut vielä muuttanut sinne, vaan asui edelleen Kaliforniassa. Jones kuitenkin muutti suhteellisen nopeasti Guyanaan kun hänen korviinsa kantautui tieto siitä, että erääseen yhdysvaltalaislehteen olisi ilmestymässä paljastusartikkeli hänestä, jota varten oli haastateltu lahkon entisiä jäseniä. Artikkelissa huhun mukaan paljastettaisiin myös lahkon rahallisia epäselvyyksiä. "Sattumoisin" päivää ennen artikkelin julkaisua Jones perheineen lensi usean sadan muun lahkon jäsenen kanssa Guyanaan aikomuksenaan muuttaa Jonestowniin vihdoinkin.

Jonesilla oli ollut hyvin selkeä näkemys siitä, kuinka Jonestown olisi maanpäällinen taivas. Tätä se ei kuitenkaan ollut. Ihmisten suureen määrään ei oltu osattu varautua, joten paikalle rakennetut mökit eivät riittäneet kaikille ihmisille. Tämä johti siihen, että jokainen mökki oli täyteen ahdattu, eikä ihmisillä ollut kunnollista asuintilaa. Usealle tuli yllätyksenä sekin, että mökit oli jaoteltu siten, että miehet ja naiset nukkuvat erillisissä mökeissä. Tämä tarkoitti sitä, että puolisot joutuivat nukkumaan erillään toisistaan. Myöskään ruokaa ei ollut riittävästi ja ihmiset joutuivat usein olemaan nälissään.
Paikka sijaitsi viidakossa, joten ilmaston kuumuus ja kosteus johtivat ihmisten jatkuvaan sairasteluun. Ihmiset joutuivat myös työskentelemään näissä olosuhteissa ja heillä teetätettiin jopa 11 tunnin päiviä.
Kaiken tämän lisäksi alueella oli useita kaiuttimia, joista kuului lähes taukoamatta Jonesin puheita lahkosta ja sen merkityksestä, jopa öisin.

Osa ihmisistä kuitenkin todella rakasti tässä yhteisössä elämistä. Oli myös useita, jotka halusivat lähteä pois. Se ei kuitenkaan ollut helppoa; ympärillä kasvoi viidakkoa silmän kantamattomiin ja lisäksi aluetta vartioi useita aseistettuja vartijoita. Jones ei päästänyt ketään lähtemään pois. Ihmisten saapuessa Jonestowniin Jones otti heidän passinsa ja kaikki käteisenä olleet rahat, jotta nämä eivät voisi lähteä vaikka haluaisivat.

 Lahkon entinen jäsen, Yulanda Williams kertoi, että "Jäsenten rankaiseminen oli tavallista," ja että "Hänen (Jonesin) käyttäytymisensä oli täysin järjen vastaista. Ihmiset alkoivat vain tottelemaan häntä pelon varjossa. Mitä tapahtuisi, jos eroaisin lahkosta, mitä saattaisin joutua kokemaan, millaiseen vaaraan saattaisin itseni."

Lahkon todellinen luonne alkoi paljastua vähitellen myös ulkopuolisille. Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen, Leo Ryan, oli saanut vihiä Jonestownin tapahtumista. Hän päätti matkustaa itse paikan päälle vuoden 1978 marraskuussa katsomaan, pitivätkö huhut ihmisten kaltoinkohtelusta paikkansa. Hän lensi Guyanaan neuvonantajansa, kuvaustiimin ja useiden lahkolaisten huolestuneiden sukulaisten kanssa. Heidän saapumispäinsä iltana Jonestownissa järjestettiin juhlallisuudet, joiden aikana eräs lahkolaisista oli ojentanut eräälle tiimin jäsenelle lapun. Lapussa oli lukenut useiden ihmisten nimiä ja tieto siitä, että he haluaisivat lähteä pois Jonestownista. Totuus selvisi Ryanille ja hän ilmoitti seuraavana päivänä, että kaikki halukkaat voisivat lähteä hänen kanssaan takaisin Yhdysvaltoihin. Tuolloin kuitenkin vain osa uskaltautui lähtemään, sillä he pelkäsivät niin paljon Jonesin reaktiota.

Lähtöhetki koitti ja lahkosta poistuvat nousivat lentokentälle ajavien autojen kyyttin. Ryan itse jäi vielä paikan päälle hetkeksi varmistamaan, ettei kukaan muu haluaisi enää tulla mukaan. Kultin jäsenet hyökkäsivät yllättäen hänen kimppuunsa ja yrittivät jopa leikata hänen kaulansa. Ryan onnistui pakenemaan ja pääsi viimeisen ajoneuvon kyydissä lentokentälle. Heidän tiiminsä joutui kuitenkin odottamaan kentällä saapuvia lentokoneita. Tämä koitui osan kohtaloksi; lahkon jäsenet olivat seuranneet heitä ja alkoivat ampumaan aseilla tiimiä kohti. Tässä välikohtauksessa viisi ihmistä menetti henkensä, joihin lukeutui myös Leo Ryan.

Jonestownissa kaikki käskettiin kokoontumaan keskeisellä paikalle sijaitsevan paviljongin luokse kuuntelemaan Jonesin puhetta. Hänen olemuksensa oli muuttunut; hän panikoi ja oli silminnähden levoton. Jones ilmaisi myös pettymyksensä siihen, että osa lahkon jäsenistä oli lähtenyt pois. Hän myös kertoi ihmisille lentokentällä tapahtuneesta välikohtauksesta, jonka johdosta Jonestown ei ollut enää turvassa hänen sanojensa mukaan. Jones kertoi, että Yhdysvaltojen hallitus reagoisi nopeasti välikohtaukseen. Jones totesi, että "Kun he hyppäävät laskuvarjoilla alas kyläämme, he tappavat meidän viattomat lapsemme.".

Jones vakuutti ihmiset siitä, että ainoa tie ulos tilanteesta olisi tehdä "vallankumouksellinen teko", itsemurhan muodossa.

Jonesille kerrottiin kesken puheen Leo Ryanin kuolemasta, joka sai hänet täysin pois tolaltaan. Jones vakuutti, että "Jos he onnistuvat laskeutumaan tänne, he kiduttavat lapsiamme. He kiduttavat meidän kanssaihmisiämme, he kiduttavat meidän vanhuksiamme. Me emme voi hyväksyä sitä."

Lahkolaiset valmistivat useita saavillisia mehua, joiden sekaan sekoitettiin syanidi-nimistä myrkkyä.

Vauvat ja lapset tapettiin ensin. Heidän suuhusa ruiskutettiin tappavaa mehua. Tämän jälkeen naiset joivat mehunsa. Lopulta muut tekivät saman. Myrkyllä kesti arviolta 3-8 minuuttia tappaa uhri, joten osa ihmisistä kuoli jo ennen toisia. Jos joku vastusti juomista, vartijat uhkasivat tätä aseella ja pakottivat juomaan myrkyn.

© / Frank Johnston

18.11.1978. Tuona päivänä 912 Kansan Temppelin jäsentä menehtyi juotuaan myrkkyä. Heistä 276 oli vasta lapsia. Jim Jones kuoli itse päähän kohdistettuun ampuma-aseen luotiin, mutta ei kuitenkaan koskaan selvinnyt, tappoiko Jones itsensä vai ehtikö joku muu ennen sitä. Vain muutama ihminen selvisi tuosta tragediasta piiloutumalla tai juoksemalla viidakkoon. Jonestownin joukkomurha on yksi Yhdysvaltojen eniten ihmishenkiä vaatinut, luonnonkatastrofiin liittymätön tragedia.

Tim Carter, eräs selviytyneistä, totesi "Todellisuudessa se ei ollut mikään 'Kuollaan yhdessä Jim Jonesin Puolesta-hetki', vaan täysin päinvastoin. Koin sen niin. Se, mitä Jonestownissa tapahtui oli murha."

©

Jonesin puhe ihmisten juodessa ja juottaessa myrkkyä lapsilleen:

Murha Lululemon-vaatekaupassa

vas. Jayna Murray, oik. Brittany Nordwood

On maaliskuun 12 päivä, vuonna 2011. Päivä lähenee jo loppuaan ja korkealaatuisia joogavaatteita myyvässä Lululemon-kaupassa työntekijät Jayna Murray, 30, ja Brittany Nordwood, 29, ovat sulkemassa ovia. Kuka olisi arvannutkaan, että seuraavana aamuna Murray löydetään kaupasta raa'asti murhattuna ja Brittany kaupan vessasta sidottuna ja yltäpäältä veressä.

Brittany Nordwood kiidätetään ambulanssilla sairaalaan jossa selviää, että hän on onnekseen selvinnyt säikähdyksella; vain muutamia haavoja, ruhjeita ja isku otsassa. Veren määrästä olisi voinut luulla, että Brittany olisi saanut vakaviakin vammoja. Hänelle tehtiin tutkimuksia myös raiskaukseen liittyen, mutta mitään siihen viittaavaa ei löydetty. Todettiin, että hän fyysisesti tarpeeksi hyvässä kunnossa kertoakseen illan tapahtumista poliisille.

Brittany kertoo, että hän ja Jayna Murray ovat lähteneet koteihinsa samaan aikaan tuona kohtalokkaana iltana työpäivän päätyttyä. Hän kuitenkin huomasi matkalla, että oli unohtanut lompakkonsa työpaikalleen. Lompakossa sattui olemaan nimittäin hänen metro-korttinsa, jota tarvitsi päästäkseen kotiinsa. Jayna oli ollut vastuu-vuorossa illalla, joten hänellä oli ainoat avaimet kaupan oviin. Kello oli jo 10 illalla, kun Brittany soitti Jaynalle kertoen unohduksestaan. Jayna kertoi itsekin unohtaneensa jotain ja suostui ajamaan takaisin. Brittany kertoi Jaynan parkeeraaneen autonsa suoraan kaupan ulko-oven eteen.

Jayna avasi kaupan oven ja naiset menivät sisään. Brittany ei kyennyt löytämään lompakkoaan, joten Jayna auttoi häntä etsinnässä. Brittany kertoi poliiseille, etteivät he olleet laittaneet kaupan valoja päälle, sillä kauppa oli mennyt jo aikoja sitten kiinni, eivätkä he halunnneet herättää huomiota mahdollisissa ulkona liikkuvissa ihmisissä. Jayna oli todennut jonkin ajan kuluttua, että Brittany saisi lainata tämän metro-korttia ja he voisivat etsiä Brittanyn lompakon seuraavan päivänä. Brittany kertoi, että kun he olivat juuri olleet lähdössä kaupasta, olivat he huomanneet, että ulko-ovi oli kokonaan auki. He kummastelivat tätä yhdessä ja olivat varmoja siitä että olivat sulkeneet oven, mutta eivät kuitenkaan lukinneet. Juuri silloin kaksi maskipäistä miestä oli hyökännyt vaaterekkien takaa molempien naisten kimppuun. Toinen oli ollut Brittanyn mukaan erittäin kookas ja pitkä, toinen taas hennompirakenteinen ja lyhyt. Hän kertoi miesten olleen vaaleaihoisia ja kertoi havaintonsa perustuneen siihen, että toinen miehistä oli haukkunut häntä rasistisella tavalla.

Miehet aloittivat silmittömän väkivallan ja raahasivat naiset takahuoneisiin, Brittanyn toiseen ja Jaynan toiseen. Brittany kertoi, kuinka oli kuullut Jaynan huudot toisesta huoneesta. Ne olivat hänen mukaansa olleet aluksi voimakkaita, mutta ajan kuluessa hiipuneet ja lopulta toisessa huoneessa oli ollut haudan hiljaista. Mies sitoi Brittanyn kädet ja jalat kaupasta löytyneillä vetoketjuilla. Omista kokemuksistaan hän kertoi, että mies oli muun muassa viillellyt häntä sekä lyönyt erilaisilla esineillä. Lopulta mies oli raiskannut Brittanyn.

Kauheudet eivät kuitenkaan päättyneet tähän; Mies raahasi Brittanyn viereiseen huoneeseen, missä Jayna makasi kuolleena. Mies heitti Brittanyn ruumiin päälle. Tämä oli viimeinen kerta tuon illan aikana, kun Brittany oli nähnyt Jaynan. Lopulta miehet veivät Brittanyn henkilökunnan vessaan. He olivat vain todeneet säästävänsä Brittanyn hengen, koska tämä oli ollut "parempi pano". Sitten he lähtivät. Brittany kertoi olleensa vessassa aamuun asti.

Palataan maaliskuun 13 päivän aamuun. Lululemon-kaupan managaeri Rachel Oertli saapuu sovitusti aamuvuoroon vain huomatakseen, ettei kaupan ovi olekaan lukossa. Astuttuaan sisään hän ymmärtää, että jotain kauheaa on tapahtunut kaupassa; vaaterekkejä on kaatunut, verta on lattialla, seinissä ja ovissa. Lisäksi lattialla näkyy verisiä kengänjälkiä. Heti Lululemon-kaupan vieressä on Apple-kauppa, jonka ulkopuolella ihmisiä jonottaa sisään. Eräs miehistä näkee Rachelin Lululemon-liikkeen lasi-ikkunoiden läpi ja huomaa välittömästi, että jotakin on meneillään. Mies saapuu Rachelin luokse ja tämä kertoo näkemästään. Mies tarjoutuu tutkimaan rakennuksen takahuoneet ja käskee Rachelia odottamaan kaupan etu-osassa. Hän seuraa verijälkiä takahuoneeseen ja löytää naisen ruumiin. Samalla hetkellä hän kuulee vaimeaa kolinaa, joka tulee henkilökunnan vessan oven takaa. Mies avaa oven ja löytää vessasta naisen, joka makaa selällään raajat sidottuina. Hän huomaa, että nainen hengittää edelleen ja ryntää Rachelin luokse huutaen tätä soittamaan hätänumeroon välittömästi. Rachelin järkytys on melkoinen, kun tajuaa naisten olevan kaupan työntekijöitä.

"Kauppani takaosassa on kaksi ihmistä. Toinen vaikuttaa kuolleelta ja toinen hengittää." Rachel parkaisee puhelimeen.

Erityisesti kaupan takahuone oli täynnä veriroiskeita

Poliisit alkoivat välittömästi tutkimaan tapausta. Kaupan kassat oli kaikki tyhjennetty viimeistä kolikkoa myöten. Vaikutti siis siltä, että kyseessä oli ryöstö, joka oli saanut synkän käänteen Jaynan kuoltua. Jaynan ruumiinavauksesta selvisi, että hänellä oli ainakin yli 330 erilaista vammaa, jotka koostuivat kuristamisesta, viiltelystä ja hakkaamisesta erilaisilla esineillä. Selvisi myös, että Jayna oli ollut elossa jopa viimeiseen iskuun asti. Poliisin mielessä pyöri kysymyksiä; Miksi naisten vammat erosivat niin paljon toisistaan? Miksi miehet olivat säästäneet Brittanyn hengen? Toinen poliiseja askarruttanut asia oli se, etteivät Brittanyn kuvailemat maskipäiset ryöstäjät olleet tuoneet mukanaan käsi- tai ampuma-aseita. He olivat suorittaneet väkivallantekonsa käyttäen ainoastaan kaupasta löytyneitä esineitä; buddha-patsaita, työkalupakin sisältöä, vetoketjuja sekä hengareita.

Alkoi ryöstäjien metsästäminen. Poliisi aloitti lähi-alueen valvontakameroista, sillä kaupassa ei ollut ainuttakaan kameraa. Heidän onnekseen viereisessä Apple-kaupassa oli yksi kamera, joka kuvasi jalkakäytävää. Poliisin tutkiessa kameran tallenteita, he näkivät nauhalla kaksi Brittanyn kuvailuun sopinutta miestä kävelemässä Lululemon-kaupan lähettyvillä niihin aikoihin, kun naiset olivat palanneet takaisin kauppaan; toinen oli lyhyempi, toinen pidempi ja molemmat olivat pukeutuneet mustiin. Kaikille alueen sekä lähialueiden poliiseille annettiin valvontakamera-nauhalta saadut kuvat epäilyistä. Poliisit alkoivat valvomaan kaupan edustaa usean päivän ajan ja toivoivat, että mysteerimiehet niin sanotusti "palaisivat rikospaikalle". Kuinka ollakaan, heidän ei tarvinut monta päivää odottaa, kun nämä samaiset miehet kävelivät yhdessä kadulla. Eräs poliisi meni heidän luokseen suoraan ja näytti kyseistä kuvaa. Hän kysyi, tietävätkö miehet, keitä kuvassa on. Miehet totesivat olevansa kuvassa, mutta poliisin pettymykseksi kertoivat, että ovat läheisen ravintolan työntekijöitä ja kulkevat tästä usein ohi. Tämä ei siis johtanut mihinkään.

Poliisi huomasi, että Brittany oli kertonut Jaynan tulleen ryöstö-iltana autollaan kaupalle. Autoa ei kuitenkaan enää seuraavana aamuna ollut kaupan edessä, vaan se löytyi usean korttelin päästä. Auton sisältä otettujen näytteiden mukaan sisäpinnoilla oli ollut Brittanyn verta. Brittany kertoi, että oli unohtanut sanoa poliiseille seuraavan asian; ryöstäjät olivat hänen mukaansa pakottaneet tämän ajamaan auton sen löytöpaikalle. He olivat vannottaneet, että Brittanyn täytyisi kävellä suorinta tietä takaisin kaupalle. Jos hän kertoisi yhdellekään ulkopuoliselle, mitä aikaisemmin sinä iltana olisi tapahtunut, hän olisi kuollut. Brittany jopa kertoi nähneensä kävellessään poliisin, muttei ollut sanonut tälle mitään.

Poliisit alkoivat epäilemään päivä päivältä yhä enemmän Brittanyn kertomusta ulkopuolisista tunkeutujista. Yli 150 ihmistä haastateltiin asian tiimoilta. Myös Brittanyn puhelin takavarikoitiin ja yli 11,000 tekstiviestiä tutkittiin. Poliisi oli rikospaikkaa tutkiessaan huomannut paljon outoja asioita, jotka eivät sopineet lainkaan Brittanyn kertomukseen illan kulusta. Kaupassa oli hätäuloskäynti, jonka oven sai auki pelkästään henkilökunnan avaimilla. Tässä kyseisessä ovessa oli verijälkiä ja kuinka ollakaan, avaimet olivat lukossa kiinni. Kellä oli kaupan avaimet? Jaynalla. Brittany oli kuitenkin aikaisemmin kertonut poliisille, että oli kuullut heti aluksi kuinka toinen ryöstäjistä oli pahoinpidellyt Jaynan hengiltä. Hän ei myöskään maininnut, että olisi itse päässyt missään vaiheessa vapaaksi ja juossut ovelle. Hänen olisi täytynyt saada myös jollakin tavalla avaimet Jaynalta, joka oli takahuoneessa toisen ryöstäjän kanssa.

Hätäuloskäynti

Eräs hyytävä seikka illan kulussa on se, että viereisessä Apple-kaupassa oli tapon aikana paikalla manageri sekä yksi työntekijä ja he kuulivat seinän läpi, kun Jaynaa murhattiin. He muun muassa kertoivat kuulleensa naisten ääniä; "Puhu minulle. Älä tee tätä. Puhu minulle. Mitä tapahtuu?". Noita lauseita seurasivat useat huudot, kiljaisut ja erilaiset taistelun äänet. Lopulta viimeinen lause kuului "Jumala auta minua... Ole kiltti ja auta minua." kunnes ääni vaimeni kokonaan. Myöhemmin Apple-kaupan sisältä kuvattu video näyttää, kuinka työntekijä kuuntelee seinän läpi toisen kaupan tapahtumia. He eivät tehneet mitään, jonka takia useat ihmiset kritisoivat heitä jälkeenpäin. Manageri kertoi olettaneensa, että kyseessä on vain jonkinlainen riita. Apple-kaupan managerin ja työntekijän kertomukset kuitenkin paljastivat tutkimusten aikana jotain karmivaa; Lululemon-kaupasta ei kuulunut lainkaan miesten ääniä, pelkästään naisten.

Brittany joutui useaan kuulusteluun ja vakuutti jokaisella kerralla, että oli kertonut kaiken todenmukaisesti. Poliisit päättivät alkaa tutkimaan Brittanyn menneisyyttä, jotta selviäisi, oliko hän sittenkään niin puhtoinen mitä antoi ymmärtää.

Poliisien tutkimusten mukaan Brittanyllä oli pitkä historia varastelemisesta. Koko rikosvyyhti alkoi purkautua kun selvisi, että hän oli varastanut myös työpaikaltaan Lululemonista. Lululemon-liikkeillä on käytäntö, että jokaisen työvuoron päätteeksi kumpainenkin työntekijä tarkistaa toisen laukun siltä varalta, että jotain olisi varastettu. Olihan kyseessä tavallista kalliimpia vaatteita myyvä liike. Selvisi myös, että muut työntekijät olivat saaneet vihiä Brittanyn varastelusta ja olivat neuvotelleet asiasta vain päivää ennen ryöstöä. He olivat päättäneet, että jos Brittany jäisi kiinni rysän päältä, hänet potkittaisiin välittömästi ulos. Myös Jayna oli tietoinen keskusteluista, olihan hän ollut niissä osallisena.

Poliisi päätti pidättää Brittany Nordwoodin epäiltynä Jayna Murrayn murhasta. Katsottiin, että Brittany oli lavastanut ulkopuolisten tunkeutujien tulemisen kauppaan.

Poliisin mukaan Jayna olisi tuon epäonnisen vuoron jälkeen tarkistanut Brittanyn laukun vain löytääkseen sieltä kaupassa myytävät jooga-housut. Hän kysyi asiasta Brittanyltä, joka kertoi ostaneensa housut aikaisemmin toisen työntekijän ollessa kassalla. Jayna soitti tälle kyseiselle työntekijälle, joka kertoi ettei ollut myynyt Brittanylle mitään kyseisenä päivänä. Kun Jayna oli kysynyt Brittanylta asiasta, heidän keskustelunsa ajautui riitaan. Yhtäkkiä Brittany oli aloittanut silmittömän väkivallan Jaynaa kohtaan, joka koitui 20 minuutin kuluttua Jaynan kuolemaksi. Jossakin vaiheessa Jayna oli onnistunut pakenemaan hätäuloskäynnille asti, mutta hän ei ollut ehtinyt avata ovea. Brittany päätti lavastaa tapon ryöstöksi. Kaupassa oli kenkiä, jotka Brittany oli tuhrinut Jaynan verellä ja tehnyt verijälkiä lattiaan. Hän oli myös kaatanut rekkejä,heitellyt tavaroita ympäriinsä ja tyhjentänyt kassat rahoista. Brittany oli myös viillellyt itseään, lyönyt esineillä sekä tuhrinut itsensä Jaynan verellä jotta näyttäisi siltä, että häntäkin olisi pahoinpidelty. Lopulta hän meni henkilökunnan vessaan, sitoi kätensä ja jalkansa vetoketjuilla (tutkimuksissa ilmeni, että vetoketjut oli solmittu siten, että Brittany on ne itse kyennyt sitomaan.) ja jäi odottamaan aamuvuorolaisen tuloa töihin.

Brittany lavasti kengänjäljet kaupasta löytyneillä kengillä

Brittany Nordwood tuomittiin Jayna Murrayn murhasta elinkautiseen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen.

Tapauksesta on kirjoitettu kaksi kirjaa: The Yoga Store Murder: The Shocking True Account of the Lululemon Athletica Killing ja Murder in the Yoga Store: The True Story of the Lululemon Killing.

Yhdysvalloissa, Marylandissa sijaitsevan kaupan ulkokuori on muuttunut. Ikkunoiden yläosaa koristaa kaunis kuvitus, joka on kunnianosoitus Jayna Murrayn tavalle elää rakkaudella, intohimolla ja ylväydellä.

Kuuluisia sarjamurhaajia

Jack The Ripper (Viiltäjä-Jack)
aktiivinen vuonna 1888
Hänen aktiivisuutensa kesti vain 3 kuukautta, mutta ne olivat pisimmät 3 kuukautta Whitechapelin (Lontoo) kaupungin historiassa. Vain viisi ihmistä vahvistettiin uhreiksi, mutta todellinen uhrien lukumäärä oli joidenkin tutkijoiden mielestä jopa lähemmäs 11. Kaikki heistä olivat prostitoituja. Naiset ympäri kaupunkia elivät pelossa mysteerisen murhaajan takia - jonka henkilöllisyys on yhä tuntematon. Eräässä kuolinraportissa sanotaan "kurkku oli viilletty veitsellä ja pää oli melkein irti kokonaan. Vatsa oli revitty auki ja molemmilla uhreilla oli viiltoja kehossaan...." Hänen murhansa muistetaan verisinä, raakoina ja ratkaisemattomina. Viidestä vahvistetusta uhrista neljää oli seksuaalisesti pahoinpidelty.

Aileen Wuornos 
aktiivinen vuosina 1989-1992
Vain harvat sarjamurhaajista ovat naisia ja yksi näistä naisista oli Aileen Wuornos. Hänen oma elämänsä oli täynnä laiminlyöntejä ja pahoinpitelyä. Hän tuli raskaaksi 15 vuotiaana ja hänellä oli suhde veljensä kanssa. Wuornos rakastui myöhemmin naiseen ja tuki häntä tulemalla prostitoiduksi. Hän tappoi seitsemän miestä, väittäen että nämä yrittivät satuttaa häntä. Hänet pidätettiin ja tuomittiin kuolemaan.

Gary Ridgway
aktiivinen vuosina 1982-1998
Gary Ridgway kuristi noin 71 naista 8-10 vuoden välillä. Hänen ensimmäiset 5 uhriaan löydettiin Green Riveristä, josta hän sai lempinimen "Green River Killer". Ridgway poimi prostitoituja kaduilta ja sitten kuristi heidät. Hän onnistui pakoilemaan poliiseja kunnes hänet pidätettiin vuonna 2001.

Ted Bundy

aktiivinen vuosina 1973-1978

Ted Bundya kuvailtiin erittäin karismaattiseksi ja ystävälliseksi mieheksi. Tämän kuvan takana oli kuitenkin kylmäverinen murhaaja. Vain neljässä vuodessa hän kidnappasi ja tappoi 30 nuorta naista Yhdysvalloissa. Houkutellakseen uhrejaan hän teeskenteli olevansa vaikutusvaltainen henkilö tai invalidi. Oli myös tapauksia joissa hän vain murtautui uhrien koteihin ja puukotti heidät kuoliaaksi näiden nukkuessa. Sitten hän raiskasi ja silpoi uhrejaan, ja otti näiden päät "muistoiksi" itselleen. Hänet pidätettiin viimein vuonna 1979 ja  hänelle asetettiin kuoleman tuomio sähkötuolissa vuonna 1989.

John Wayne Gacy "The Killer Clown" (Tappajaklovni)

aktiivinen vuosina 1972-1978

John Wayne Gacy oli yksi pahamaineisimmista sarjamurhaajista historiassa. Hänet pidätettiin kahden teinipojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja hänet tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen. Hyvän käytöksen takia hän pääsi ehdonalaiseen vapauteen. Vuosien kuluessa hän nautti pelleksi pukeutumisesta ja nimesi hahmonsa nimellä "Pogo the Clown" ja alkoi tehdä ilmaiseksi pelletöitä paraateissa ja juhlissa. Puvun takana oli henkilö joka tappoi 33 nuorta miestä, haudaten nämä pihalleen, talonsa alle ja läheiseen jokeen. Hänet pidätettiin murhista epäiltynä, sillä hänen talonsa alta löytyi luita.

Jeffrey Dahmer

aktiivinen vuosina 1978-1991

13 vuodessa Dahmer tappoi 17 poikaa ja miestä. Hän ei kuitenkaan vain tappanut heitä; murhat sisälsivät raiskausta, nekrofiliaa, silpomista ja kannibalismia. Poliisi löysi jotain todella järkyttävää hänen asunnostaan. Ilmeisesti hän oli porannut vielä elossa olevien uhriensa päähän reijän ja harrastanut seksiä kirjaimellisesti uhrin päällä. Kun uhrit kuolivat, hän joko harrasti seksiä ruumiilla tai söi siitä palasia. Hänet pidätettiin vuonna 1994. Vankilassa hänen sellitoverinsa pahoinpitelivät hänet hengiltä.

Richard Trenton Chase 

aktiivinen 1977-1979

Richard Trenton Chase tunnetaan myös nimellä "The Vampire of Sacramento". Hänet lempinimensä johtui siitä että hän söi uhriensa ruumiinosia ja joi näiden verta. Chase aloitti tappamalla eläimiä ja syömällä näitä raakana. Hänet määrättiin mielisairaalan hoitoon ja hänelle annettiin lääkitys. Myöhemmin hänet vapautettiin, joka johti armottomiin tappoihin. Hän tappoi 6 ihmistä vain yhdessä kuukaudessa. Tapettuaan heidät, Chase harrasti seksiä uhrien ruumiiden kanssa. Hän myös saattoi sekoittaa ruumiinpalasia virvoitusjuomiin tehdäkseen "pirtelöä". Hänet vangittiin vuonna 1979 murhattuaan kokonaisen perheen. Hän sai kuolemantuomion kaasukammiossa mutta tappoi itsensä ennen teloitusta.

Garden Plaza

Kaksi teinityttöä nimeltään Jenny ja Tanya olivat matkustamassa kotiin Tanyan isoäidin luolta. He päättivät pysähtyä viettämään pari päivää Gatlinburgissa, Tennesseessä ja vuokrasivat huoneen Garden Plaza hotellista, joka tunnettiin tuolloin nimellä "The Sunspree Resort Holiday Inn".

Kirjattuaan itsensä sisään huoneeseen 413 ja purettuaan tavaransa, tytöt viettivät loppupäivän kaupungilla. Sinä iltana, Jenny ja Tanya halusivat tehdä jotain hauskaa, joten he laittautuivat ja menivät keskustan yökerhoon. Tanssittuaan hetken tytöt menivät hakemaan juomista ja mies, joka istui baarissa alkoi juttelemaan heille. Illan lähentyessä loppuaan tytöt pyysivät miehen heidän hotellihuoneeseensa.
 
He istuivat sängyillä ja juttelivat hetken aikaa, mutta Tanya kyllästyi keskusteluun. Hän lähti käymään vessassa, jättäen Jennyn ja miehen huoneeseen. Kun Tanya huuhteli vessan ja avasi oven, hän huomasi kauhukseen, että mies oli kuristanut hänen ystävänsä kuoliaaksi.
    Nopeasti hän väisti miehen hyökkäyksen ja juoksi ulos huoneesta. Tanya meni käytävälle, hakaten ovia ja huutaen apua. Mies juoksi hänen peräänsä. Tanya onnistui pääsemään portaisiin. Murhaaja oli aivan hänen perässään. Epäonnekseen hän teki hätiköidyn päätöksen ja juoksi yläkertaan alakerran sijaan.
    Kauhistunut tyttö halusi epätoivoisesti päästä pakoon. Tanya pääsi portaiden päähän, jossa oli ovi joka johti katolle. Hän otti kiinni ovenkahvasta, mutta ovi oli lukossa. Hän kääntyi ympäri, mutta oli jo liian myöhäistä. Mies kiersi kätensä tytön kaulan ympärille.

Seuraavana aamuna, hotellin vieras oli palaamassa huoneeseensa kunnes huomasi Tanyan kuolleen ruumiin makaamassa portaiden päässä. Hän kytki hälytyksen päälle ja poliisi kutsuttiin paikalle. Jälkeenpäin, hotellin siivooja, joka oli siivoamassa huoneita, törmäsi Jennyn ruumiiseen joka lojui huoneen 413 lattialla.

Pelottavinta tässä tarinassa on se, että se on totta. Tyttöjen nimet ovat Jenny Stevens (17-vuotta) ja Tanya Roberts (16-vuotta). He kuolivat heinäkuun 29 päivä, vuonna 1980. Tappajan nimi on Allan Wayne Hughes. Hänet tuomittiin murhasta ja hän on viettänyt yli 30 vuotta vankilassa.
     Siitä lähtien kun tytöt murhattiin, huone 413 Garden Plaza Hotellissa on pysynyt tyhjänä. Vieraat ja työntekijät Garden Plazassa ovat kertoneet epätavallisista asioista joita tapahtuu neljännessä kerroksessa. Yöllä käytävillä ja portaikossa kuuluu juoksevien askeleiden ääniä, vaikka ketään ei siellä ole. Huoneesta 413 kuuluu huutoa, kiljuntaa ja hakkaamista, vaikka se on vapaana. Aina kun hotellin siivoojat siivoavat huoneen 413 vessaa, he kuulevat outoja ääniä huoneen sisältä.

Bell Witchin legenda

John Bell, viljelijä Pohjois-Carolinasta asettui asumaan vaimonsa ja lastensa kanssa Tenneseen Robertsonin maakuntaan farmille vuonna 1804. Farmi sisälsi 320 eekkerin maan joka sijaitsi Punaisen joen vierellä. He elivät melko rauhallista elämää siellä ensimmäiset 13 vuotta. He olivat Punaisen joen babtistisen kirkon jäseniä jossa Johnista tuli diakoni. Perhe kasvoi ja siitä tuli varakas.



Kesän 1817 lopussa tapahtui jotain, joka muutti heidän elämäsä ikuisesti. Jotkut perheen jäsenet alkoivat nähdä oudolta näyttäviä eläimiä talon alueen ympärillä. Sitten he alkoivat myöhään illalla kuulemaan koputusta ovesta ja talon seinistä. Myöhemmin ääniä kuultiin talon sisällä. Ääni kuin rotta olisi jyrsinyt sängyn jalkaa, ketjuja olisi raahattu ympäri taloa, kiviä olisi tiputettu puiselle lattialla ja sitten shokeeraavia ääniä.

Perhe oli kauhuissaan mutta piti ongelmat omana tietonaan yli vuoden. Kun asiat tulivat sietämättömiksi, John uskoutui naapurilleen James Johnsonille. Hän kutsui Jamesin puolisoineen viettämään yön heidän talossaan. Useiden öiden outojen tapahtumien jälkeen James uskoi, että muidenkin ihmisten täytyisi tietää tästä. Toimikunta muodostettiin ja asian tutkiminen alkoi.



Ei kestänyt kauaa, kun ihmiset tulivat kilometrien päästä todistamaan ja kuulemaan tämän näkymättömän voiman terrorisointia Bellsien talossa. Pian Bellsit alkoivat kuulemaan ihmisääniä talosta. Kun tältä kysyttiin kuka ja mikä se oli, se antoi erillaisia identiteettejä. Kerran se kertoi olevansa noita naapurista, nainen nimeltä Kate Batts. Sitä monet ihmiset uskoivat ja siitä lähtien tämä näkymätön voima oli nimeltään "Kate" tai "Bell's Witch".

Vaikutti, että Katella oli kaksi syytä vierailla Bellsien kotona. Pääsyy oli John Bellin tappaminen. Syytä miksi, sitä kukaan ei tiedä koska Kate ei koskaan kertonyt syytä. Toinen syy oli estää Johnin nuorimman tyttären Betsyn naimisiin meno Joshua Gardnerin, naapurin pojan kanssa.

Seuraavien kolmen vuoden aikana "Kate" piinasi Bellsin perheen jäseniä melkein päivittäin. John ja hänen tyttärensä Betsy saivat osakseen pahimman kohtelun. Betsyn hiuksia vedettiin, häntä nipistettiin, raavittiin ja jopa purtiin. John Bell alkoi kärsiä loitsuista kuten kurkun turpoamisesta ja hänellä oli usein tunne kuin keppi olisi työnnetty sivuttain hänen kurkkuunsa. Sitten tuli kasvolihasten nykiminen. Kate saattoi asettaa hänelle kirouksia ja kauheita vaaroja näiden loitsujen aikana. Ajan kuluessa Johnista tuli yhä heikompi ja heikompi.


Katesta oli tulossa tunnettu ja toi paikalle suurempia joukkoja ihmisiä. Hän vaikutti olevan todella viisas monissa asioissa; raamatussa, ihmisten menneisyydessä ja tulevaisuudessa. Hän pystyi olema an kahdessa paikassa kilometrien säteellä samaan aikaan.

Kate lopulta suoritti loppuun tehtävänsä Bellsin maatilalla. Joulukuun 20 päivä, vuonna 1820 John Bell kuoli. Uskottiin, että Kate myrkytti hänet ja Kate otti täyden vastuun hänen kuolemastaan. Ja sitten maaliskuussa 1821 nuori Betsy purki kihlauksensa Joshua Gardnerin kanssa.

Kate jätti kaikille hyvästt ja lupasi palaavansa seitsemän vuoden kuluttua. Hän palasi vuonna 1828 pariksi lyhyeksi viikoksi. Vierailullaan hän meni John Bell Jr taloon ja puhui pitkään hänen kanssaan menneisyydestä, nykypäivästä ja tulevaisuudesta. Hän oli tehnyt järjestelyjä tulevaisuudelle. Kate sanoi myös, että John Bellin kuolemalle oli syy. Kuitenkaan hän ei koskaan kertonut, mikä syy oli. Toisen vierailunsa jälkeen, Kate sanoi palaavansa 107 vuoden kuluttua. Se olisi ollut vuonna 1935.

Mutta jotkut uskovat, että Kate ei ole koskaan lähtenyt alueelta outojen tapahtumien johdosta jotka ovat taphtuneet Adamsin kaupungin ja Bell Witch Caven ympäristössä näiden monien vuosen aikana.

Monia kirjoja on kirjoitettu Tennesseen kuuluisasta Bell Witchistä. Bell Witchin legenda on osa Tenneseen historiaa ja sitä opetetaan koulussa vielä nykyäänkin.