Japanilaisia urbaani legendoja osa 2

LUE ENSIMMÄINEN OSA TÄÄLTÄ!

Aka Manto (Red Cloak)

Jos et ole koskaan ollut japanilaisen koulun vessassa, ole onnellinen. Ne ovat karmivimpia paikkoja maan päällä. Aka Manto on henki, joka kummittelee wc-tilojen viimeisimmässä kopissa. Kun olet vessassa, ääni kysyy sinulta haluatko punaista vai sinistä paperia. Jos vastaat punaista, Aka Manto paloittelee sinut. Jos vastauksesi on sinistä, sinut kuristetaan. Jos vastauksesi on jokin muu väri, maa allasi aukeaa ja valkoiset kädet vetävät sinut helvettiin. Sanotaan, että oikea tapa päästä pois tilanteesta on kieltäytyä paperista. Melko yksinkertaista, eikö?

Hikiko-San

Hikikon kerrotaan olleen epäonnekas ja surullinen tyttö, jonka vanhemmat pahoinpitelivät tätä sekä fyysisesti että psyykkisesti. Väkivalta nuorta tyttöä kohtaan oli välillä jopa niin rajua, että se aiheutti tälle pysyviä vammoja. Hikikon luokkatoverit eivät tunteneet empatiaa, vaan kiusasivat tytön ulkonäköä koulussa päivittäin. Opettajat eivät tehneet mitään estääkseen kiusaamista ja he olivat myös jostain syystä erityisen tiukkoja Hikikoa kohtaan, joka muun muassa sai vähemmän vapautuksia opiskelun suhteen verrattuna luokkatovereihinsa.

Eräänä päivänä Hikikon kävellessä kotiin koulusta, hän löysi matkallaan kissanpennun. Hän päätti ottaa suloisen pennun huolehdittavakseen ja vei sen erääseen autiotaloon. Joka ikinen päivä Hikiko kävi tunnollisesti ruokkimassa kasvattiaan ja piti tätä turvassa pienessä pahvilaatikossa.

Koitti kuitenkin päivä, jolloin Hikikon kiusaajat huomasivat muutoksen ennen niin surullisessa tytössä, joka näytti nyt silminnähden iloiselta ja onnelliselta. Kiusaajat päättivät seurata koulun jälkeen Hikikoa ja selvittää, mikä teki tytöstä niin iloisen.

Seuraavana päivänä Hikikon mennessä jälleen pentunsa luokse, oli se poissa. Pahvilaatikon pohjalla oli lappu, jossa luki; "Jos haluat nähdä kissasi elossa, tule heti koulun parkkipaikalle."

Hikiko saapui hädissään parkkipaikalle ja näki, että hänen kissansa oli sidottuna opettajan auton takapuskuriin. Samalla hetkellä opettaja, huomaamatta kissaa, käynnisti auton. Hikiko syöksyi suojelemaan kissaa ja tarrasi kiinni köydestä. Opettaja lähti ajamaan tytön roikkuessa köydessä. Hän suojasi ruumiillaan kissaa. Matka oli kestänyt jo jonkin aikaa, kunnes opettaja huomasi mitä perässä roikkui. Opettajan pysäyttäessä auton, kissanpentu oli edelleen elossa, mutta Hikiko oli kuollut vammoihinsa.

Kolme päivää surullisen onnettomuuden jälkeen, kolme Hikikon kissan siepannutta oppilasta löytyi yllättäen kuolleena. Uskotaan, että Hikikosta tuli kostonhimoinen henki, joka liikkuu japanilaisten koulujen läheisyydessä ja rankaisee kiusaajien lisäksi myös viattomia ihmisiä. 

Sanotaan, että ollessaan elossa Hikikon nimi oli Sadako ja että Ringu-elokuvan insipraation lähteenä toimii juurikin tämä legenda.

Violetti peili

Violetti peili, tai murasaki kagami, on yksi Japanin tunnetuimmista legendoista. Sanotaan, että jos muistat sanat "murasaki kagami" japaniksi siihen saakka kun täytät 20-vuotta, sinut kirotaan tai kuolet. 

Legendan mukaan eräs tyttö oli sairaalassa heikentyneen immuunijärjestelmänsä vuoksi. Hänen kuntonsa oli niin heikko, että oli joutunut viettämään suurimman osan teinivuosistaan sairaalasängyn pohjalla.

Eräänä päivänä tytön vanhemmat antoivat tälle arvokkaan käsipeilin. Tyttö piti peilistä todella paljon ja ihailikin itseään siitä päivittäin. Tapahtui kuitenkin jotain outoa; tyttö päätti yhtäkkiä maalata peilin violetilla. Miksikö? Tyttö kertoi, että hänelle oli tullut yllättäen pakottava tarve maalata peili, violetti ei edes ollut hänelle mieluinen väri.

Tyttö päätti hangata maalin pois kuitenkaan onnistumatta siinä. Hänen rakastamansa peili oli pilalla.

Hänen ainoan ilon aiheensa ollessa pilalla, tyttö masentui ja hänen sairautensa näytti vain pahentuvan. Mikään hoito ei tehonnut ja lääkärit olivat ymmällään. Tytön vanhemmat halusivat piristää tätä ja ostivat uuden peilin, olihan hän ollut edelliseenki  niin kiintynyt. Uusi peili ei kuitenkaan kiinnostanut tyttöä samalla tavalla kuin edellinen.

Kerrotaan, että tyttö oli pidellyt viimeisenä hetkenään peiliä kädessä ja toistanut sanaa "violetti peili" yhä uudelleen ja uudelleen ennen kuolemaansa. Tyttö oli kuollessaan vain 19-vuotias ja olisi täyttänyt 20-vuotta vain muutamaa päivää myöhemmin.

Tuosta kyseisestä hetkestä lähtien, nuo kaksi sanaa ovat olleet kirotut. Kuoleman lisäksi niiden lausumisesta voi aiheutua suurta epäonnea.

Noh-maski

Nämä kyseiset maskit ovat olleet perinteisesti käytössä japanilaisissa teattereissa. Jotkut uskovat, että niillä on yliluonnollisia voimia. Maskit kuvastavat surullista ja iloista naamaa yhtäaikaa, riippuen kulmasta josta niitä katsotaan. Jos maskin erehtyy viemään kotiinsa, sen sanotaan imevän kaiken mahdollisen negatiivisen energian omistajastaan. Ajan saatossa ne imaisevat ihmisen sielun kokonaan sisälleen ja onneton sielu joutuu toiseen ulottuvuuteen, joka on täynnä kärsimystä.

Kunekune

Vuoden 2003 tienoilla ihmiset alkoivat kertomaan oudoista näköhavainnoista heidän puutarhoissaan ja riisipelloilla. He kuvailivat näkemäänsä valkoisena humanoidina. Muutamat ovat kertoneet nähneensä sitemmin Kunekune-nimen saaneen olennon jopa vetten päällä. Se näyttää useimmiten heiluvan tuulessa, vaikka ei tuulisi lainkaan.

Legendan pelottava osuus tulee tässä; jos satut näkemään Kunekunen, käänny välittömästi. Älä mene sen lähelle tai missään nimessä ainakaan kosketa sitä. Kerrotaan, että jos menee sen lähelle, menettää järkensä lopullisesti. Jos koskee sitä, koittaa välittömästi kuolema. Kukaan ei tiedä mikä olio on tai mistä se tulee, mutta parhaimmaksi keinoksi välttyä karulta kohtalola on olla huomioimatta sitä.

Inunaki-kylä

Kyseessä on mysteerinen pieni kylä, joka on täysin eristetty muista kylistä, kaupungeista ja itseasiassa koko Japanista. Kylälle johtavalla tiellä on portti, jossa on erilaisia varoituskylttejä. Yhdessä niistä muun muassa lukee "Japanin lait eivät päde täällä". Kylän olemassaolosta kiistellään edelleen. Kerrotaan, että kylän asukkaat harjoittavat kannibalismia ja insestiä ja että porttien toisella puolen murhat ovat osana tavallista elämää. Elektronisia laitteita siellä on turha edes yrittää käyttää, sillä ne eivät tule toimimaan. Sanotaan, että monet ovat lähteneet etsimään kylää, mutta eivät ole koskaan palanneet takaisin.