Kauhusarjoja netissä!

Paranormal Witness
Tässä sarjassa ihmiset kertovat paranormaaleista kokemuksistaan. Kerrotut tarinat uudelleennäytellään jaksoissa.

Paranormal State
Sarjassa tutkitkaan erilaisia rakennuksia, joissa väitetään kummittelevan.

Paranormal Survivor

Sarja tuo eloon niiden ihmisten kertomuksia, jotka ovat joutuneet elämään keskellä paranormaaleja tapahtumia.

Japanilaisia urbaanilegendoja

Tominon Helvetti
Tämä suosittu japanilainen legenda on runosta nimeltä "Tomino's Hell". Sanotaan, ettei runoa saisi lukea ääneen koskaan. Runon on kirjoittanut Yomota Inuhiko ja se on kirjassa nimeltä "The Heart Is Like A Rolling Stone". Se ilmestyi myös Saizo Yason runokokoelmassa vuonna 1919. Ei ole varmuutta siitä, miten runoon liittyvät uskomukset saivat alkunsa, mutta varoitus "Jos luet tämän runon ääneen, kauheita asioita tapahtuu." antaa sellaisen vaikutelman, että runon yhteyteen olisi liitetty jonkinlainen kirous.

Runoon liittyvä tarina oli aikoinaan todella suosittu 2ch -nimisellä foorumilla, jonne ihmiset lähettivät kuvia ja videoita runoon littyen. He halusivat näyttää rohkeutensa muille ja lukea runoa ääneen. Jotkut käyttäjät kertoivat, ettei mitään ollut tapahtunut. Toisaalta taas monet eivät koskaan palanneet foorumille kertomaan tuloksista. Jos aijot lukea runon ääneen, lue se mieluummin japaniksi kuin englanniksi.

Pääset lukemaan runon TÄSTÄ.

Inunakin kylä

Inunakin kylä on täysin eristäytynyt muista Japanin kylistä ja kaupungeista. Edes paikalliset eivät löydä paikkaa helposti, joka saa useat epäilemään, onko kylää edes olemassa. Kerrotaan, että kylän ulkopuolella on kyltti jossa lukee "Japanin perustuslaki ei ole voimassa täällä". Sanotaan myös, että kylän asukkaat harjoittavat päivittäin kannibalismia ja insestiä, sekä tappavat ihmisiä. Jostain syystä elektroniset laitteet eivät toimi ollenkaan alueella ja monet ihmiset, jotka ovat matkustaneet tutkimaan kylää eivät ole koskaan palanneet takaisin.

Matsuen linna

Hitobashira

Hitobashira tarkoittaa "ihmispylvästä". Tämä kyseinen legenda sai alkunsa muinaisessa Japanissa. Ihmiset uskoivat, että jumalille täytyi tehdä uhrauksia, jotta heidän rakennuksensa pysyisivät vankkoina. Uskottiin myös, että jumalat alkaisivat suojelemaan rakennuksia, joiden puolesta uhraukset oli tehty. Mutta mitä nämä uhraukset sitten olivat? Ihmiset muun muassa muurasivat elävältä uhreja rakennusten rakenteisiin ja pylväisiin. Nämä väkivaltaiset kuolemat johtivat siihen, että viattomien uhrien sielut jäivät sidoksiin paikkoihin, joiden vuoksi nämä oli uhrattu.

Yksi kuuluisimmasta tarinoista liittyen kyseiseen legendaan kertoo Matsuen linnasta, joka rakennettiin 1600-luvun alussa. Paikallisten mukaan linnan kiviseinämä romahti useaan otteeseen rakennusvaiheessa. Rakennusmiehet uskoivat, että ihmispylväs auttaisi asiaa ja he päättivät mennä etsimään sopivaa henkilöä paikallisilta Bon-festivaaleilta. He valitsivat nuoren ja kauniin naisen, kaappasivat hänet ja sulkivat seinän sisälle. Tämän jälkeen he kykenivät saamaan rakennuksen valmiiksi ilman seinän romahtamista. Sanotaan, että naisen levoton sielu jäi vaeltamaan linnassa sen valmistumisen jälkeen.

Okiku-nukke

Kerrotaan, että 17-vuotias poika nimeltä Eikichi Suzuki osti nuken vuonna 1918. Hän oli ollut kiertelemässä tunnetun ostoskadun, Tanuki-kojin liikkeitä ja päättänyt ostaa nuken 2-vuotiaalle sisarelleen Okikulle. Tyttö rakasti nukkeaan ja leikki sillä päivittäin, mutta yllättäen seuraavana vuonna hän sairastui ja kuoli. Perhe asetti nuken talon alttarille ja rukoili Okikun puolesta jokainen päivä.

Vain muutama kuukausi myöhemmin outoja asioita alkoi tapahtumaan. Nuken hiukset alkoivat kasvamaan ja useat kertovat, että nukke saattoi liikkua itsestään silloin tällöin. Ihmiset väittivät, että Okikun henki oli riivannut nuken. Nukke nimettiin Okikuksi tytön mukaan.

Suzukin perhe muutti Sakhaliin ja he päättivät lahjoittaa Nuken Mannenjiin. Sitä on säilytetty Mannenjin temppelissä Japanissa vuodesta 1938 lähtien. Hiusten kasvulle ei ole löytynyt selitystä ja temppelin mukaan nuken hiukset leikataan säännöllisesti. Eräs tutkija jopa kertoi, että nuken hiukset ovat tismalleen samanlaiset kuin lapsilla.

Jinmenken

Jinmenken on jälleen yksi legenda Japanista, joka on liikkunut ihmisten keskuudessa vuosisatoja. Jinmenkenit ovat yksinkertaisesti sanottuna koiria, joilla on ihmisen kasvot ja niiden kerrotaan osaavan puhua.

Ne, jotka ovat väittäneet nähneensä kyseisen olennon kertovat, että se näyttää kaukaa katsottuna tavalliselta koiralta, mutta läheltä katsottuna sillä on ihmisen kasvot. Jinmenkenit eivät ole ystävällisiä, sillä niiden sanotaan joko solvaavan tai hätistävän ihmisiä pois luoltaan puhuessaan.

Erään tarinan mukaan ravintolan kokki oli viemässä roskia ravintolan takapihalla sijaitsevaan roskakoriin. Hän huomasi, että kulkukoira oli penkomassa ruuantähteitä, jotka oli aiemmin viety sinne. Hän yritti ajaa koiran pois, mutta koira vain katsoi miestä ihmisen kasvoillaan ja tokaisi "Jätä minut rauhaan."

Jinmenkenien näkemisen uskotaan ennustavan pahaa ja niitä syytetään usein onnettomuuksista ja katastrofeista. Jotkut legendat kertovat, että Jinmenkenit ovat liikenne-onnettomuuksien uhrien henkiä, jotka ovat uudelleensyntyneet koirina. Toisten mukaan taas nämä kyseiset oliot ovat pahojen henkien riivaamia. Villeimmissä tarinoissa Jinmenkenit ovat ihmisen ja koiran risteytymiä, jotka luotiin biologisessa kokeessa. Ne kuitenkin onnistuivat pakenemaan laboratorioista ja vaeltavat nyt pitkin Japanin katuja.

18 asiaa joita kauhuelokuvat opettivat meidät pelkäämään 2. osa

Lue ensimmäinen osa täältä!

---

1. Elokuvan The Hitcher ansiosta et tule koskaan ottamaan liftareita kyytiisi.

2. Elokuvan The Ring jälkeen mietit kahdesti ennenkuin katsot nimettömän VHS-kasetin.

3. Uuteen taloon muuttaminen ei tule kuuloonkaan ilman perinpohjaista taustatutkimusta talon historiasta, kiitos elokuvan The Haunting In Connecticut.

4. Äidinrakkaus. Elokuvan Mama jälkeen se on saanut aivan uudenlaisen merkityksen.. Karmivan sellaisen.

5. Peileihin vilkaiseminenkaan saa sinut pelkäämään katsottuasi elokuvan Mirrors.

6. Sanot "Ei kiitos." mökkiviikonlopulle elokuvan Dead Snow jälkeen.

7. Saunominen ei ole enää rentouttavaa elokuvan 247°F jälkeen.

8. Kieltäydyt menemästä hiihtohisseihin katsottuasi elokuvan Frozen.

9. Tulet vainoharhaiseksi jos sinulla on pieniäkin nuhan oireita kiitos elokuvan Contracted.

10. Elokuva Orphan on suurin syy sille, mikset tule koskaan adoptoimaan lasta.

11. Kohtelet ihmisiä jotka sanovat rakastavansa autojaan hyvin nähtyäsi elokuvan Christine.

12. Cujon takia kierrät isommat koirat kaukaa; etenkin bernhardinkoirat.

13. The Babadook sai sinut pelkäämään pimeää entistä enemmän.

14. Megan Is Missing on syy sille, mikset tapaa henkilöä, johon olet tutustunut netissä.

15. Pelletkö ovat hauskoja? Ei elokuvan Clown jälkeen.

16. Elokuva The Fourth Kind sai sinut hokemaan itsellesi "Avaruusolentoja ei ole olemassa." yhä uudelleen ja uudelleen.

17. Hissi vai portaat? Elokuvan Devil näkemisen jälkeen ehdottomasti portaat. Aina.

18. Elokuva Claustrophobia muistuttaa sinua siitä, ettei keneenkään kannata luottaa.

Midnight game

"Midnight Game" oli alunperin vanha pakanallinen rituaali, jota käytettiin pääasiassa sellaisten rankaisemiseen, jotka olivat rikkoneet pakanallisen uskonnon lakeja.

Vaikka rituaalin tarkoitus oli pääasiassa vain pelästyttää kohdehenkilö, saattoi olla hyvinkin mahdollista, että se koitui joidenkin onnettomien kohtaloksi.

Vielä suurempi mahdollisuus oli, että rituaali aiheutti pysyviä mielenterveydellisiä haittoja. Sen takia on erittäin suositeltavaa, ettet suorittaisi tätä rituaalia, joka nykyisin tunnetaan pelinä nimeltä "Midnight game".

Jos haluat sukeltaa pimeiden rituaalien maailmaan, jatka lukemista. Seuraavana tulevat yksinkertaiset ohjeet pelin valmistelusta suorittamiseen.

Alkuvalmistelut:

Täytyy olla täsmälleen keskiyö, eli kellon täytyy näyttää 00:00. Muuten peli ei tule onnistumaan.

Mitä tarvitset:

- kynttilä
- pala paperia
- kynä
- tulitikkuja tai sytytin
- suolaa
- puinen ovi
- ainakin yksi tippa vertasi

Jos pelaat useamman ihmisen kanssa, he tarvitsevat omat tarvikkeensa.

Pelin kulku:

1. Kirjoita koko nimesi (ensimmäinen,toinen ja sukunimi) paperinpalalle. Laita ainakin yksi tippa vertasi paperille. Anna sen imeytyä paperiin.

2. Sammuta kaikki valot paikasta, jossa olet. Mene puisen oven luokse ja laita nimelläsi varustettu paperinpala oven eteen. Nyt, ota kynttilä esille ja sytytä se. Aseta kynttilä paperinpalan päälle.

3. Koputa oveen 22 kertaa. Kellon täytyy olla tasan 00:00 yöllä viimeisen koputuksen aikana. Tämän jälkeen avaa ovi, puhalla kynttilä ja sulje ovi. Olet juuri päästänyt "Midnight manin" taloosi.

4. Sytytä kynttiläsi välittömästi uudelleen.

Nyt peli on alkanut, Sinun täytyy kävellä ympäriinsä täysin pimeässä talossa, ainoana valonasi kynttilä, jota kannat mukana. Sinun täytyy välttää taloon astunutta Midnight mania kaikin keinoin, kunnes kello näyttää 03.33 aamuyöllä. Jos kynttiläsi sammuu yllättäen, se tarkoittaa, että Midnight Man on lähellä. Sinun täytyy sytyttää se seuraavan kymmenen sekunnin sisällä.

Jos et onnistu sytyttämään kynttilää, sinun täytyy välittömästi tehdä ympärillesi suolarinki. Jos et onnistu siinäkään, Midnight Man luo hallusinaation pahimmasta pelostasi ja repii sisäelimesi ulos yksi kerrallaan. Tulet tuntemaan kivun, muttet kykene reagoimaan.

Jos onnistut tekemään suolaringin, sinun täytyy pysyä sen sisällä kunnes kello näyttää 03.33 aamuyöllä.

Jos taas onnistut kynttilän sytyttämisessä, sinun ei tarvitse tehdä suolarinkiä ja voit jatkaa peliä. Kuten jo aiemmin mainittiin, sinun täytyy jatkaa peliä kello 03:33 asti. Jos kohtaat Midnight Manin tai joudut suolaringin sisälle vangiksi, olet automaattisesti hävinnyt pelin. Midnight Man lähtee kodistasi kello 03:33 ja voit jatkaa aamuasi normaalisti. Jos taas et kohtaa Midnight Mania kertaakaan ja et joudu suolarinkiin, onnea! Olet voittanut pelin.

Ohjeita:

Midnight Man on lähellä, jos lämpötila tippuu nopeasti, näet ihmisen muotoisen varjon pimeydessä ja/tai kuulet hiljaisia kuiskauksia ympäriltäsi. Jos koet mitään näistä, vaihda huonetta siirtyäksesi kauemmas ja välttääksesi kohtaamisen.

ÄLÄ sytytä päälle yhtään valoa pelin aikana.
ÄLÄ käytä taskulamppua.
ÄLÄ mene nukkumaan kesken kaiken.
ÄLÄ yritä käyttää jonkun toisen verta nimelläsi varustettuun paperiin.
ÄLÄ käytä sytytintä kynttilän sijaan.
ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ yritä yllyttää Midnight Mania millään tapaa.

Vaikka peli on ohi, se tulee aina tarkkailemaan sinua...
Onnea matkaan, tulet tarvitsemaan sitä.

Uusi puhelin

Muutama kuukausi sitten, sukulaiseni (joka on yksinhuoltaja) osti uuden puhelimen. Kun hän palasi kotiinsa pitkän työpäivän jälkeen, asetti hän puhelimen pöydälle ja meni katsomaan televisiota. Hänen poikansa tuli välittömästi uteliaaksi nähtyään uuden puhelimen ja kysyi, saisiko leikkiä sillä. Äiti suostui sillä ehdolla, ettei poika soittaisi kellekään tai koskisi tekstiviesteihin.

Noin kello 11:20, äiti alkoi tuntea olonsa uneliaaksi ja päätti käydä nukuttamassa poikansa. Hän käveli pojan huoneeseen ja yllätyksekseen huomasi, että se oli tyhjä. Pojasta ei näkynyt jälkeäkään. Äiti juoksi omaan huoneeseensa ja löysi pojan nukkumasta puhelin kädessään.

Helpottuneena äiti otti puhelimen ja tarkisti, ettei poika ollut tehnyt mitään muutoksia siihen. Hän huomasi vain muutamia, kuten uuden taustakuvan ja soittoäänen. Sitten hän meni tarkistamaan puhelimen kuvat. Äiti alkoi poistamaan pojan ottamia kuvia, kunnes jäljellä oli enää vain yksi.

Hän tuijotti kuvaa järkyttyneenä. Kuvassa hänen poikansa nukkui sängyllä ja sen oli ottanut joku muu... Kuvassa näkyi osa vanhemman naisen kasvoista.

Kuolemanjälkeiset kuvat

Tämän postauksen myötä toivotan tervetulleeksi Kauhublogin toisen ylläpitäjän, Hazardin!

---

Erityisesti 1800-luvulla oli yleistä valokuvata kuolleita. Kuvien ottaminen oli kallista, joten kuoleman jälkeen otetut kuvat saattoivat olla jopa ainoita henkilöstä olemassa olleita kuvia.

Ruumiit aseteltiin yleensä luonnollisiin asentoihin istumaan tuolille tai sohvalle. Heidän silmänsä avattiin, jotta luotaisiin ikäänkuin illuusio siitä, että henkilö olisi edelleen hengissä kuvan ottamisen aikaan.

Valokuvissa äiti oli usein tärkeässä roolissa ja saattoi jopa pitää menehtyneen lapsensa kädestä kiinni. Joissakin olosuhteissa ruumiideen silmät suljettiin ja heidät sijoitettiin makaamaan vuoteelle, jotta näyttäisi siltä, että he olisivat vain syvässä unessa.

Vaikka kuoleman jälkeisten kuvien ottaminen saattaa vaikuttaa nykyihmisen näkökulmasta karmivalta, niissä ei nähty tuolloin mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Kuvat olivat myös valokuvaajan kannalta helpompia. Kamerat eivät olleet yhtä kehittyneitä, joten pienikin liike näkyi sumeana kohtana kuvassa. Kuolleita kuvatessa pelkoa kuvan epäonnistumisesta liikehdinnän vuoksi ei luonnollisesti ollut.

Kuvan keskellä seisova John O'Connor oli ollut kuvan ottamishetkellä jo kaksi vuotta kuolleena. Kuvissa käytettiin tukia, jos haluttiin kuvata ruumis pystyasennossa.

Lapsi lempilelunsa kanssa

Mies kuolleen vaimonsa kanssa

Vanhemmat kuolleen tyttärensä kanssa

Nimi

Tiesin aina, että rakkaalla isoäidilläni oli jokin vikana. Hän alkoi yhtäkkiä puhumaan jostain olennosta.

"Se seuraa minua," hän saattoi kuiskata.
Hänen harmaa ihonsa muuttui yhä harmaammaksi.

"Se puhuu minulle,"
Hänen pupillinsa laajenivat.

Kuten moni rakastava perhe olisi luultavasti reagoinut, me ajattelimme vain, että vanhuus saa hänen käyttäytymään kyseisellä tavalla ja päätimme viedä hänet vanhustenkotiin. Tämä ratkaisu oli mielestämme hänen turvallisuutensa kannalta parhain.

Aina silloin tällöin vierailin isoäitini luona. Yleensä löysin hänet istumasta tuolissaan ja puhumassa jollekin. Ainut ongelma oli, että huoneessa ei ollut ketään muuta meidän lisäksemme. Sama kaava toistui melkeinpä aina. Eräänä vierailukertana hän kertoi minulle, mitä näki jokainen ilta.

"Valkoiset kuopat silmien tilalla,"
Hänen kehonsa väreili.

"Se katsoo sisään ikkunastani, odottaen sopivaa tilaisuutta,"
"Odottaen, odottaen että sa..." hän hiljeni hetkeksi "sanon sen nimen..."

Ajattelin jälleen, että tämä oli hänen muistisairautensa oireilua ja jatkoin elämääni normaalisti miettimättä hänen puheitaan kummemmin.

Eräänä päivänä päätin mennä tapaamaan rakasta isoäitiäni. Kuten tavallista, hän istui tuolissaan selkä minuun päin käännettynä. Tällä kertaa hän kuitenkin kääntyi välittömästi puoleeni ja sanoi sen nimen.

Isoäitini katosi mystisesti sinä iltana.

Tähänkään päivään mennessä en kykene muistamaan, millä nimellä hän kutsui sitä oliota.

Oliko se CandleJack?

En muis