Sarah O'Bannon

Arkkuihin tehtiin ennen reikä, johon laitettiin kaksi metriä pitkä kupariputki ja kello. Putki auttaisi haudattuja hengittämään, jos heidät olisi erehdyksissä todettu kuolleeksi. Haroldin pienessä kaupungissa, paikallinen haudankaivaja kuuli kellon soivan eräänä iltana ja meni katsomaan olivatko ne vain lapsia jotka leikkivät olevansa henkiä. Joskus se saattoi olla myös tuuli. Tällä kertaa, se ei ollut kumpikaan näistä. Ääni maan alla valitti ja rukoili että hänet kaivettaisiin ylös haudasta.

"Oletko Sarah O'Bannon?" kaivaja kysyi.
"Kyllä!" vaimea ääni vakuutti.
"Synnyit syyskuun 17 päivä, vuonna 1827?"
"Kyllä!"
"Hautakivessäsi lukee, että kuolit helmikuun 20 päivä, vuonna 1857."
"Ei, olen elossa, se on virhe! Kaiva minut ylös, vapauta minut!"
"Anteeksi tästä, rouva," kaivaja sanoi astuen kellon päälle hiljeentääkseen sen ja vetäisi kupariputken pois mullasta. "Mutta nyt on elokuu. Mikä ikinä oletkaan siellä maan alla, on helvetin varmaa ettet ole enää elossa, etkä ole tulossa ylös."